FI75233B - DIAGNOSTIC FOERFARANDE, VID VILKET MAN UTNYTTJAR EN NY MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS MONOCYTANTIGEN OCH I FOERFARANDET ANVAENDBAR KOMPOSITION. - Google Patents
DIAGNOSTIC FOERFARANDE, VID VILKET MAN UTNYTTJAR EN NY MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS MONOCYTANTIGEN OCH I FOERFARANDET ANVAENDBAR KOMPOSITION. Download PDFInfo
- Publication number
- FI75233B FI75233B FI850485A FI850485A FI75233B FI 75233 B FI75233 B FI 75233B FI 850485 A FI850485 A FI 850485A FI 850485 A FI850485 A FI 850485A FI 75233 B FI75233 B FI 75233B
- Authority
- FI
- Finland
- Prior art keywords
- cells
- antibody
- cell
- okm1
- diagnostic
- Prior art date
Links
Landscapes
- Preparation Of Compounds By Using Micro-Organisms (AREA)
- Peptides Or Proteins (AREA)
- Micro-Organisms Or Cultivation Processes Thereof (AREA)
Description
1 752331 75233
Diagnostinen menetelmä, jossa käytetään hyväksi uutta ihmisen monosyyttiantigeenille spesifistä monoklonaalista vasta-ainetta, ja menetelmässä käyttökelpoinen ainekoostumus 5A diagnostic method utilizing a novel monoclonal antibody specific for a human monocyte antigen and a composition of matter useful in the method 5
Jakamalla erotettu hakemuksesta 810027By division separated from application 810027
Keksintö kohdistuu diagnostiseen menetelmään OKMl+-solujen puutteen tai ylimäärän toteamiseksi ihmisistä se-10 kä menetelmässä käyttökelpoiseen ainekoostumukseen. Menetelmässä käytetään hyväksi ihmisen normaaleissa monosyy-teissä ja granulosyyteissä esiintyvälle antigeenille spesifistä monoklonaalista vasta-ainetta. Vasta-ainetta valmistetaan uuden hybridisolulinjän avulla.The invention relates to a diagnostic method for detecting a deficiency or excess of OKM1 + cells in humans and to a composition of matter useful in the method. The method utilizes a monoclonal antibody specific for an antigen present in normal human monocytes and granulocytes. The antibody is made using a new hybrid cell line.
15 Kohler'in ja Milstein'in 1975 Zjiature 256, 495-497 (1975L/ aikaansaama hiiren myeloomasolujen yhdistäminen im-munoitujen hiirien pernasoluihin osoitti ensimmäisen kerran, että oli mahdollista valmistaa jatkuva solulinja, joka tuotti homogeenistä (ns. "monoklonaalista") vasta-ai-20 netta. Tämän alkutyön jälkeen on paljon ponnisteluja suunnattu erilaisten hybridisolujen (joita nimitetään "hybri-domiksi") tuottamiseen ja näillä hybridomilla tehtyjen vasta-aineiden käyttämiseen erilaisiin tieteellisiin tutkimuksiin. Ks. esimerkiksi Current Topics in Microbiology and 25 Immunology, nide 81 - "Lymphocyte Hybridomas", F. Melchers, M. Potter ja N. Warner, tornittajia, Springer-Verlag, 1978, ja siinä esitetyt viitteet; C.J. Barnstable, et al., Cell, 14, 9-20 (toukokuu, 1978); P. Parham ja W.F. Bodmer, Nature 276, 397-399 (marraskuu, 1978); Handbook of Experimental 30 Immunology, 3. painos, nide 2, D.M. Wier, toimittaja, Black-well, 1978, luku 25; ja Chemical and Engineering News, tammikuu 1, 1979, 15-17. Nämä viitteet osoittavat samanaikaisesti menestykset ja vaikeudet yritettäessä tuottaa monoklonaalista vasta-ainetta hybridomista. Samalla kun yleinen 35 menetelmä on hyvin ymmärretty teoriassa, kohdataan monia vaikeuksia ja tarvitaan modifikaatioita kutakin erikoista- 75233 pausta varten. Itse asiassa ei ole mitään varmuutta yritettäessä valmistaa tiettyä hybridomaa, että saadaan haluttu hybridoma, ja että siinä onnistuttaessa se tuottaa vasta-ainetta, tai että näin tuotetulla vasta-aineella on halut-5 tu spesifisyys. Onnistumiseen vaikuttaa pääasiallisesti käytetty antigeenityyppi ja selektiomenetelmä, jota käytetään halutun hybridoman eristämiseen.15 The association of mouse myeloma cells with the spleen cells of immunized mice by Kohler and Milstein 1975 Zjiature 256, 495-497 (1975L /) showed for the first time that it was possible to prepare a continuous cell line that produced a homogeneous (so-called "monoclonal") antibody. Since this initial work, much effort has been directed to the production of various hybrid cells (called "hybridomas") and the use of antibodies made with these hybridomas for various scientific studies, see, e.g., Current Topics in Microbiology and Immunology, Volume 81 - "Lymphocyte Hybridomas," F. Melchers, M. Potter, and N. Warner, Towers, Springer-Verlag, 1978, and references therein; CJ Barnstable, et al., Cell, 14, 9-20 (May, 1978); P. Parham and WF Bodmer, Nature 276, 397-399 (November, 1978), Handbook of Experimental Immunology, 3rd Edition, Volume 2, DM Wier, editor, Black-well, 1978, Chapter 25, and Chemical and Engineering News, January 1 , 1979, 15-17. These references simultaneously demonstrate the successes and difficulties in attempting to produce a monoclonal antibody from a hybridoma. While the general method is well understood in theory, many difficulties are encountered and modifications are required for each particular 75233 break. In fact, when attempting to produce a particular hybridoma, there is no certainty that the desired hybridoma will be obtained and that, if successful, it will produce an antibody, or that the antibody so produced will have the desired specificity. Success is mainly influenced by the type of antigen used and the selection method used to isolate the desired hybridoma.
Yrityksiä valmistaa monoklonaalista vasta-ainetta ihmisen lymfosyyttisolujen pinta-antigeeneille on kuvattu 10 vain muutamassa tapauksessa. Ks. esimerkiksi Current Topics in Microbiology and Immunology, samat, 66-69 ja 164-169. Näissä kuvatuissa kokeissa käytetyt antigeenit olivat viljeltyjä ihmisen lymfoblastoidileukemian ja ihmisen kroonisen lymfosyyttileukemian solulinjoja. Monet saadut hyb-15 ridomat näyttivät tuottavan vasta-ainetta kaikissa ihmisen soluissa esiintyville eri antigeeneille. Yksikään hybridoma ei tuottanut vasta-ainetta tiettyä ihmisen lymfosyyttiryh-mää vastaan.Attempts to produce a monoclonal antibody to human lymphocyte cell surface antigens have been described in only a few cases. See. for example, Current Topics in Microbiology and Immunology, ibid., 66-69 and 164-169. The antigens used in these described experiments were cultured human lymphoblastoid leukemia and human chronic lymphocyte leukemia cell lines. Many of the hyb-15 ridomes obtained appeared to produce antibodies to various antigens present in all human cells. No hybridoma produced an antibody against a particular group of human lymphocytes.
Äskettäin ovat tämän hakemuksen hakijat ja muut jul-20 kaisseet artikkeleita, joissa kuvataan sellaisten hybrido-mien, jotka tuottavat vasta-ainetta tietyille T-solu-anti-geeneille, valmistusta ja testausta. Ks. esimerkiksi Rein-herz, E.L., et ai., J. Immunol. 123, 1312-1317 (1979); Reinherz, E.L., et ai., Proc. Natl. Acad. Sei., 76, 4061-25 4065 (1979); ja Kung, P.C., et ai., Science, 206, 347-349 (1979).Recently, applicants of this application and others have published articles describing the preparation and testing of hybridomas that produce antibodies to certain T cell antigens. See. for example, Reinherz, E.L., et al., J. Immunol. 123, 1312-1317 (1979); Reinherz, E.L., et al., Proc. Natl. Acad. Sci., 76, 4061-25 4065 (1979); and Kung, P.C., et al., Science, 206, 347-349 (1979).
Lisäksi on äskettäin esitetty kuvaus anti-makrofagia tuottavan kloonin valmistuksesta. Ks. Springer et ai.,In addition, a description of the preparation of an anti-macrophage-producing clone has recently been presented. See. Springer et al.,
Eur. J. Immunol., 9, 301 (1979).Eur. J. Immunol., 9, 301 (1979).
30 On olemassa kaksi lymfosyyttien pääluokkaa, jotka osallistuvat ihmisten ja eläinten immuunijärjestelmään. Toinen näistä (kateenkorvasta peräisin oleva solu eli T-solu) erilaistuu kateenkorvassa hemopoieettisista kanta-soluista. Näiden erikoistuvien solujen ollessa kateenkor-35 vassa niitä nimitetään "tymosyyteiksi". Kypsät T-solut poistuvat kateenkorvasta ja kiertävät kudoksissa, imuku- 3 75233 doksissa ja verenkiertojärjestelmässä. Nämä T-solut muodostavat suuren osan kiertävistä pienistä lymfosyyteistä.30 There are two main classes of lymphocytes involved in the human and animal immune systems. One of these (a cell derived from the thymus, i.e., a T cell) differentiates in the thymus from hematopoietic stem cells. When these specialized cells are in the thymus, they are termed "thymocytes." Mature T cells leave the thymus and circulate in the tissues, lymphoid, and circulatory system. These T cells make up a large proportion of the circulating small lymphocytes.
Ne ovat immunologisesti spesifisiä ja ovat suoraan osallisina soluvälitteisissä immuunivasteissa (kuten elinsiirtoi-5 hin liittyvä hylkiminen) efektorisoluina. Vaikka T-solut eivät eritä vasta-aineita elimistön nesteisiin, toinen myöhemmin käsiteltävä lymfosyyttiluokka tarvitsee joskus näitä T-soluja näiden vasta-aineiden eritykseen. Joillakin T-solu-tyypeillä on säätelevä tehtävä immuunijärjestelmän 10 muissa toiminnoissa. Tämän soluyhteistyöprosessin mekanismia ei ole vielä täydellisesti ymmärretty.They are immunologically specific and are directly involved in cell-mediated immune responses (such as transplant-related rejection) as effector cells. Although T cells do not secrete antibodies into body fluids, another class of lymphocytes to be discussed later sometimes needs these T cells to secrete these antibodies. Some T cell types play a regulatory role in other functions of the immune system. The mechanism of this cellular cooperation process is not yet fully understood.
Toinen lymfosyyttiluokka (luuytimestä peräisin olevat solut eli B-solut) on sellainen, joka erittää vasta-ainetta. Ne kehittyvät myös hemopoieettisista kantasoluista, 15 mutta niiden erilaistumista ei määrää kateenkorva. Linnuissa ne erilaistuvat kateenkorvaa vastaavassa elimessä, nimeltään "Bursa of Fabricius". Nisäkkäillä vastaavaa elintä ei kuitenkaan ole tavattu ja ajatellaan, että nämä B-solut erikoistuvat luuytimessä.The second class of lymphocytes (cells derived from the bone marrow, or B cells) is one that secretes an antibody. They also develop from hematopoietic stem cells, 15 but their differentiation is not determined by the thymus. In birds, they differentiate in an organ corresponding to the thymus, called the "Bursa of Fabricius." However, no similar organ has been found in mammals and it is thought that these B cells specialize in the bone marrow.
20 Nyt on todettu, että T-solut jakautuvat useiksi ala tyypeiksi, joita nimitetään "auttaja"-, "heikentäjä"- ja "tappaja"-T-soluiksi, joiden tehtävänä on vastaavasti edistää reaktiota, heikentää reaktiota tai tappaa (liuottaa) vieraita soluja. Nämä alaluokat ymmärretään hyvin hiirten 25 elimistössä, mutta vasta äskettäin niitä on kuvattu ihmisen elimistössä. Ks. esimerkiksi R.L. Evans, et ai., Journal of Experimental Medicine, nide 145, 221-232, 1977; ja L. Chess ja S.F. Schlossman - "Functional Analysis of Distinct Human T-Cell Subsets Bearing Unique Diffrentation 30 Antigens", julkaisussa "Contemporary Topics in Immunobiology", O. Stutman, toimittaja, Plenum Press, 1977, nide 7, 363-379.20 It has now been found that T cells are divided into several subtypes, termed "helper", "attenuator" and "killer" T cells, which have the function of promoting, attenuating the reaction or killing (dissolving) foreign cells, respectively. . These subclasses are well understood in the body of mice, but have only recently been described in the human body. See. for example, R.L. Evans, et al., Journal of Experimental Medicine, Volume 145, 221-232, 1977; and L. Chess and S.F. Schlossman - "Functional Analysis of Distinct Human T-Cell Subsets Bearing Unique Diffrentation 30 Antigens", in "Contemporary Topics in Immunobiology", O. Stutman, editor, Plenum Press, 1977, Volume 7, 363-379.
Kyky tunnistaa tai heikentää T-solujen luokkia tai alaluokkia on tärkeä erilaisten immunoregulatooristen sai-35 rauksien tai tiloja diagnoosia tai hoitoa varten.The ability to identify or attenuate T cell classes or subclasses is important for the diagnosis or treatment of various immunoregulatory diseases or conditions.
4 752334,75233
Esimerkiksi tietyillä leukemioilla ja luuydinkasvai-milla on erilainen prognoosi riippuen siitä, ovatko ne lähtöisin B-soluista tai T-soluista. Siten sairauden prognoosin arviointi riippuu siitä, pystytäänkö nämä kaksi 5 lymfosyyttiryhmää erottamaan toisistaan. Ks. esimerkiksi A.C. Aisenberg ja J.C. Long, The American Journal of Medicine, 58:300 (maaliskuu, 1975); D. Belpomme, et ai., julkaisussa "Immunological Diagnosis of Leukemias and Lympomas", S. Thierfelder, et ai., toimittajia, Springer, Heidelberg, 10 1977, 33-45; ja D. Belpomme, et al., British Journal ofFor example, certain leukemias and bone marrow tumors have a different prognosis depending on whether they are derived from B cells or T cells. Thus, the assessment of the prognosis of the disease depends on whether the two groups of lymphocytes can be distinguished from each other. See. for example, A.C. Aisenberg and J.C. Long, The American Journal of Medicine, 58: 300 (March, 1975); D. Belpomme, et al., In "Immunological Diagnosis of Leukemias and Lympomas", S. Thierfelder, et al., Editors, Springer, Heidelberg, 10 1977, 33-45; and D. Belpomme, et al., British Journal of
Haematology, 1978, 38, 85.Hematology, 1978, 38, 85.
Tiettyihin sairaustiloihin (esim. nuoruudenaikaiseen nivelreumaan, pahanlaatuisiin tauteihin ja agammaglobuline-miaan) liittyy epätasapaino T-solujen alaluokkien välillä.Certain disease states (e.g., rheumatoid arthritis, malignancies, and agammaglobulinemia) are associated with an imbalance between T cell subclasses.
15 On otaksuttu, että autoimmuuneihin sairauksiin yleensä liittyy "auttaja"-T-solujen ylimäärä tai tiettyjen "heikentäjä"-T-solujen puute, kun taas agammaglobulinemiaan liittyy tiettyjen "heikentäjä"-T-solujen ylimäärä tai "auttaja"-T-solu-jen puute. Pahanlaatuisiin tauteihin liittyy tavallisesti 20 "heikentäjä"-T-solujen ylimäärä.15 It has been hypothesized that autoimmune diseases are generally associated with an excess of "helper" T cells or a deficiency of certain "attenuator" T cells, whereas agammaglobulinemia is associated with an excess of certain "attenuator" T cells or a "helper" T cell. lack of. Malignancies are usually associated with an excess of 20 "attenuator" T cells.
Tietyissä leukemiamuodoissa syntyy liikaa pysähtyneessä kehitysvaiheessa olevia T-soluja. Diagnoosi riippuu siten kyvystä todeta tämä epätasapaino tai ylimäärä ja määrittää mitä kehitysvaihetta on liikaa. Ks. esimerkiksi J. Ker-25 sey, et ai., "Surface Markers Define Human Lymphoid Malignancies with Differing Prognoses" julkaisussa Haematology and Blood Transfusion, nide 20, Springer-Verlag, 1977, 17-24 ja siinä esitetyt viitteet; sekä E.L. Reinherz, et ai., J. Clin. Invest., 64, 392-397 (1979).In certain forms of leukemia, too many stagnant T cells are formed. Diagnosis thus depends on the ability to detect this imbalance or excess and determine which stage of development is too much. See. for example, J. Ker-25 Sey, et al., "Surface Markers Define Human Lymphoid Malignancies with Differing Prognoses" in Hematology and Blood Transfusion, Volume 20, Springer-Verlag, 1977, 17-24 and references therein; and E.L. Reinherz, et al., J. Clin. Invest., 64, 392-397 (1979).
30 Agammaglobulinemia, sairaustila, jossa immunoglobulii- nia ei muodostu lainkaan, käsittää ainakin kaksi eri tyyppiä. Tyypissä I immunoglobuliinia ei muodostu heikentäjä-T-solujen ylimäärästä johtuen, kun taas tyypissä II tämä aiheutuu auttaja-T-solujen puutteesta. Kummassakaan tyypis-35 sä ei potilaan B-soluissa, imusoluissa, jotka ovat vastuussa vasta-aineen varsinaisesta erittämisestä, näytä olevan 5 75233 vajausta tai puutosta; kuitenkin nämä B-solut on joko heikennetty tai niitä ei ole "autettu", mistä on seurauksena suuresti alentunut immunoglobuliinin tuotanto tai sen puuttuminen. Agammaglobulinemiatyyppi voidaan siten 5 määrittää testaamalla, onko heikentäjä-T-soluja ylimäärin tai puuttuvatko auttaja-T-solut.Agammaglobulinemia, a disease state in which no immunoglobulin is formed, comprises at least two different types. In type I, immunoglobulin is not formed due to the excess of attenuating T cells, whereas in type II this is due to the lack of helper T cells. In both types, the patient's B cells, the lymphocytes responsible for the actual secretion of the antibody, do not appear to have 5 75233 deficiency or deficiency; however, these B cells are either attenuated or not "assisted," resulting in greatly reduced or absent immunoglobulin production. The type of agammaglobulinemia can thus be determined by testing for the presence of abundant attenuator T cells or the absence of helper T cells.
Terapeuttisella puolella oletetaan, mitä vielä ei ole täysin todistettu, että vasta-aineiden antaminen T-so-lujen alatyyppiä vastaan ylimäärin vaikuttaa terapeuttises-10 ti edullisesti autoimmuuneissa sairauksissa tai pahanlaatuisissa taudeissa. Esimerkiksi auttaja-T-solu-syöpää (tiettyjä ihon T-solu-imukudoskasvaimia ja tiettyjä T-so-lujen akuutteja lymfoblastileukemioita) voidaan hoitaa vasta-aineella auttaja-T-solu-antigeenille. Auttaja-solu-15 jen ylimäärän aiheuttamien autoimmuunisairauksien hoito voi tapahtua samalla tavalla. Heikentäjä-T-solujen ylimäärän aiheuttamia sairauksia (esim. pahanlaatuisia tauteja tai tyypin I agammaglobulinemiaa) voidaan hoitaa antamalla vasta-ainetta heikentäjä-T-solu-antigeenille.On the therapeutic side, it is assumed, as has not yet been fully proven, that the administration of antibodies against the T cell subtype in excess has a therapeutic effect in autoimmune diseases or malignancies. For example, helper T cell cancer (certain skin T cell lymphoid tumors and certain acute T cell lymphoblastic leukemias) can be treated with an antibody to the helper T cell antigen. Treatment of autoimmune diseases caused by an excess of helper cell-15 can occur in a similar manner. Diseases caused by an excess of attenuating T cells (e.g., malignancies or type I agammaglobulinemia) can be treated by administering an antibody to the attenuating T cell antigen.
20 Ihmisen koko T-solujen luokkaa vastaan vaikuttavien antiseerumien (ns. ihmisen vastainen tymosyyttiglobuliini eli ATG) on esitetty olevan terapeuttisesti hyödyllisiä potilaille, joille on suoritettu elinsiirtoja. Koska soluvälitteinen immuunivaste (mekanismi, joka liittyy siirretty-25 jen elinten hylkimiseen) riippuu T-soluista, estää tai hidastaa vasta-aineen antaminen T-soluille tätä hylkimis-prosessia. Ks. esimerkiksi Cosimi, et ai., "Randomized Clinical Trial of ATG in Cadaver Renal Allgraft Recipients: Importance of T Cell Monitoring", Surgery 40: 155-163 (1976) 30 ja siinä esitetyt viitteet.Antisera against the whole human T cell class (so-called anti-human thymocyte globulin, or ATG) have been shown to be therapeutically useful in transplant patients. Because the cell-mediated immune response (a mechanism involved in the rejection of transplanted organs) depends on T cells, the administration of an antibody to T cells prevents or slows this rejection process. See. for example, Cosimi, et al., "Randomized Clinical Trial of ATG in Cadaver Renal Allgraft Recipients: Importance of T Cell Monitoring", Surgery 40: 155-163 (1976) 30 and references therein.
Lymfosyytit muodostavat kuitenkin vain yhden valkosolujen luokan. Kaksi muuta luokkaa, granulosyytit ja mono-syytit, ovat myös tärkeitä ihmisten ja eläinten immuunijärjestelmien toiminnassa. Erityisesti makrofagit, jotka ovat 35 monosyyttien eräs laji, ovat voimakkaasti osallisina immuu-nitoiminnassa. Esimerkiksi, vaikka makrofagit eivät itse 75233 eritä vasta-ainetta, ne on havaittu välttämättömiksi T-so-lujen yhteistyölle N-solujen vasta-ainetuotannon yhteydessä .However, lymphocytes form only one class of white blood cells. Two other classes, granulocytes and monocytes, are also important in the functioning of the immune systems of humans and animals. In particular, macrophages, a species of 35 monocytes, are strongly involved in immune function. For example, although macrophages themselves do not secrete 75233 antibody, they have been found to be essential for T cell cooperation in N cell antibody production.
Makrofageja tarvitaan myös sytotoksisten T-solujen 5 kehittämiseen ja proliferatiivisen vasteen esiintymiseen T-soluilla reaktiossa mitogeenien, kuten PHA:n ja Con A:n kanssa. Vaikka makrofagin toiminnasta näissä prosesseissa on esitetty teorioita, sen tarkka tehtävä ei ole tunnettu. Ks. esimerkiksi E.S. Golub, The Cellular Basis of the 10 Immune Response, Sinauer Associates, Sunderland, Massachusetts, 1977, sivut 146-158.Macrophages are also needed for the development of cytotoxic T cells and for a proliferative response on T cells in response to mitogens such as PHA and Con A. Although theories about the function of the macrophage in these processes have been proposed, its exact function is not known. See. for example, E.S. Golub, The Cellular Basis of the 10 Immune Response, Sinauer Associates, Sunderland, Massachusetts, 1977, pp. 146-158.
Ihmisen T-solujen ja monosyyttiluokkien ja -alaluokkien tunnistaminen ja heikentäminen on tähän asti suoritettu käyttäen spontaaneja autovasta-aineita tai selektii-15 visiä antiseerumeita ihmisen T-soluille,jotka antiseerumit on saatu immunoimalla eläimiä ihmisen T-soluilla, juoksuttamalla veri eläimistä seerumin saamiseksi ja adsorboimalla antiseerumi (esimerkiksi) autologisilla, mutta ei-allogeenisilla B-soluilla, vasta-aineiden poistamiseksi, 20 joilla on ei-toivottu reaktiivisuus. Näiden antiseerumien valmistus on äärimmäisen vaikeata, erityisesti adsorptio-ja puhdistusvaiheissa. Jopa adsorboidut ja puhdistetut antiseerumit sisältävät monia epäpuhtauksia halutun vasta-aineen lisäksi useista syistä. Ensinnäkin seerumi sisältää 25 miljoonia vasta-aine-molekyylejä jo ennen immunointia T- soluilla. Toiseksi immunointi aikaansaa vasta-aineiden tuotannon monia antigeenejä vastaan, joita esiintyy kaikissa injektoiduissa ihmisen T-soluissa. Ei tapahdu mitään selektiivistä vasta-aineen tuotantoa yksittäistä antigeeniä vas-30 taan. Kolmanneksi tällaisilla menetelmillä saadun spesifisen vasta-aineen tiitteri on tavallisesti hyvin alhainen (esim. inaktiivinen suuremmissa laimennuksissa kuin 1:100) ja spesifisen vasta-aineen suhde ei-spesifiseen on pienempi kuin 1/10®.The identification and attenuation of human T cells and monocyte classes and subclasses has heretofore been performed using spontaneous autoantibodies or selective antisera to human T cells obtained by immunizing animals with human T cells, flowing blood from the animals to obtain serum, and adsorbing serum. antiserum (for example) with autologous but non-allogeneic B cells to remove antibodies with undesired reactivity. The preparation of these antisera is extremely difficult, especially in the adsorption and purification steps. Even adsorbed and purified antisera contain many impurities in addition to the desired antibody for several reasons. First, the serum contains 25 million antibody molecules even before immunization with T cells. Second, immunization induces the production of antibodies against many antigens present in all injected human T cells. There is no selective antibody production against a single antigen. Third, the titer of specific antibody obtained by such methods is usually very low (e.g., inactive at dilutions greater than 1: 100) and the ratio of specific antibody to non-specific is less than 1/10®.
35 Ks. esimerkiksi Chess'in ja Schlossman'in artikkelia, johon edellä viitattiin (sivulta 365 eteenpäin), ja Chemi- 7 75233 cal and Engineering News'in artikkelia, johon edellä viitattiin, ja joissa tekniikan tason antiseerumien puutteet ja monoklonaalisen vasta-aineen edut on kuvattu.35 Cf. for example, the article by Chess and Schlossman, cited above (from page 365 onwards), and the article by Chemi- 7 75233 cal and Engineering News, cited above, which describe the shortcomings of prior art antisera and the advantages of the monoclonal antibody. .
Nyt on löydetty uusi hybridoma (nimeltään 0KM1), jo-5 ka pystyy tuottamaan uutta monoklonaalista vasta-ainetta antigeeniä vastaan, jota esiintyy normaaleilla ihmisen perifeerisillä veren monosyyteillä ja granulosyyteillä mutta ei normaaleilla ihmisen perifeerisillä lymfosyyteillä (T-soluilla, B-soluilla tai nollasoluilla), tymosyyteillä, 10 lymfoblastoidisolulinjoilla tai T- tai B-soluperäisillä kasvainsoluilla.A new hybridoma (called 0KM1) has now been discovered which is capable of producing a novel monoclonal antibody against an antigen present on normal human peripheral blood monocytes and granulocytes but not on normal human peripheral lymphocytes (T cells, B cells or B cells). , thymocytes, 10 lymphoblastoid cell lines, or T or B cell-derived tumor cells.
Näin tuotettu vasta-aine on monospesifinen yhdelle ainoalle determinantille normaaleissa ihmisen perifeerisissä ääreisverimonosyyteissä ja -granulosyyteissä eikä pää-15 asiallisesti sisällä mitään muuta ihmisen vastaista immuno-globuliinia vastakohtana alan aikaisemmille antiseerumeille (jotka sisältävät luonnostaan epäpuhtauksina vasta-ainetta, joka on reaktiokykyinen lukuisten ihmisen antigeenien kanssa) ja alan aikaisemmille monoklonaalisille vas-20 ta-aineille (jotka eivät ole monospesifisiä ihmisen mono-syyttigeenille). Lisäksi tätä hybridomaa voidaan viljellä vasta-aineen tuottamiseksi tarvitsematta immunoida ja tappaa eläimiä, mitä seuraa aikaavievät adsorptio- ja puhdis-tusvaiheet, jotka ovat tarpeen alan aikaisempien epäpuhtai-25 denkin antiseerumeiden saamiseksi.The antibody thus produced is monospecific for a single determinant in normal human peripheral blood monocytes and granulocytes and essentially does not contain any other anti-human immunoglobulin as opposed to prior art antisera (which inherently react with an antibody ) and prior art monoclonal antibodies (which are not monospecific for the human monocyte gene). In addition, this hybridoma can be cultured to produce an antibody without the need to immunize and kill animals, followed by the time-consuming adsorption and purification steps required to obtain prior art antisera from the contaminant.
Sekä esillä oleva hybridoma että sillä tuotettu vasta-aine identifioidaan tässä nimityksellä "OKM1", kumpaa kulloinkin tarkoitetaan, käy ilmi asiayhteydestä. Hybridoma tallennettiin 13.12.1979 kokoelmaan American Type Culture 30 Collection, 12301 Parklawn Drive, Rockville, Maryland 20852 ja sille annettiin ATCC-talletusnumero CRL 8026.Both the present hybridoma and the antibody produced by it are identified herein by the term "OKM1", whichever is meant in each case, as will be apparent from the context. The hybridoma was deposited on December 13, 1979 in the American Type Culture 30 Collection, 12301 Parklawn Drive, Rockville, Maryland 20852 and was assigned ATCC Accession No. CRL 8026.
Hybridoman ja sen tuottaman vasta-aineen valmistus on kuvattu FI-patenttihakemuskessa 810027.The preparation of the hybridoma and the antibody produced by it is described in FI patent application 810027.
Keksinnön mukaiselle diagnostille menetelmälle, jos-35 sa edellä mainittua hybridomaa ja vasta-ainetta käytetään, on tunnusomaista, että saatetaan tästä yksiköstä otettu 75233 monosyyttikoostumus reagoimaan diagnostisesta tehokkaan määrän kanssa hiiren monoklonaalista vasta-ainetta, jota tuottaa hybridisolulinja, jonka ATCC-talletusnumero on CRL 8026, ja joka vasta-aine reagoi normaaleilla ihmisen 5 monosyyteillä ja granulosyyteillä esiintyvän antigeenin kanssa, mutta ei ihmisen normaalien perifeeristen T-solu-jen, B-solujen, nollasolujen, tymosyyttien, lymfoblastoi-disolulinjojen eikä T- tai B-soluperäisten kasvainsolujen kansa, ja määritetään monosyyttipopulaation prosentuaali-10 nen osuus, joka reagoi mainitun vasta-aineen kanssa. Esimerkki 1 0KMl:n reaktiivisuuden karakterisointi A. Yksitumaisten solupopulaatioiden eristäminen Ihmisen yksitumaisia perifeerisiä verisoluja eristet-15 tiin terveistä vapaaehtoisista luovuttajista (iältään 15- 40) Ficoll-Hypaque-tiheysgradienttisentrifugoinnilla (Pharmacia Fine Chemicals, Piscataway, NJ) seuraten Boyum'in menetelmää, Scand. J. Clin. Lab. Invest. 21 (Suppl. 97): 77, 1968.The diagnostic method of the invention, if the above hybridoma and antibody are used, is characterized by reacting a 75233 monocyte composition taken from this unit with a diagnostically effective amount of a mouse monoclonal antibody produced by a hybrid cell line having an ATCC accession number of CRL 8026 , and which antibody reacts with an antigen present on normal human monocytes and granulocytes, but not on normal human peripheral T cells, B cells, null cells, thymocytes, lymphoblast cell lines, or T or B cell-derived tumor cells, determining the percentage of the monocyte population that reacts with said antibody. Example 1 Characterization of 0KM1 Reactivity A. Isolation of Mononuclear Cell Populations Human mononuclear peripheral blood cells were isolated from healthy volunteer donors (15-40 years old) by Ficoll-Hypaque density gradient centrifugation (Pharmacia Fine Chemicals, Piscataway, NJ). . J. Clin. Lab. Invest. 21 (Suppl. 97): 77, 1968.
20 Tarttuvia soluja saatiin inkuboimalla yksitumaisia soluja yksi tunti polystyreeni-maljoissa (100 x 20 mm ku-dosviljelymaljoja) (Falcon, Oxnard, CA) RPMI 1640:ssa (Grand Island Biological Company, Grand Island, NY), jota oli täydennetty 20 %:lla ihmisen AB-seerumia. Tarttumatto-25 man jakeen poistamisen jälkeen tarttuvat solut irrotettiin inkuboimalla 4°C:ssa seerumivapaassa MEM-väliaineessa, joka sisälsi 2,5 mM EDTA:ta, mitä seurasi varovainen raapiminen kertakäyttöisen injektioruiskun kumikärjellä.Infectious cells were obtained by incubating mononuclear cells for one hour in polystyrene plates (100 x 20 mm tissue culture dishes) (Falcon, Oxnard, CA) in RPMI 1640 (Grand Island Biological Company, Grand Island, NY) supplemented with 20%: human AB serum. After removal of the non-stick fraction, the sticky cells were detached by incubation at 4 ° C in serum-free MEM medium containing 2.5 mM EDTA, followed by gentle scraping with the rubber tip of a disposable syringe.
Yksitumaiset solut erotettiin E+- ja E -populaatioik-30 si rosetoimalla lampaanerytrosyyttien kanssa ja differen-tiaali-sentrifugoinnilla Ficoll-Hypaque'11a. Rosetoiminen suoritettiin sentrifugoimalla yksitumaisten solujen ja lampaan erytrosyyttien seosta viisi minuuttia kierrosnopeudel-la 800 r/min ja inkuboimalla yksi tunti 4°C:ssa. Erytrosyyt-35 tilymfosyytti-suhde oli 40:1. E+-solut otettiin talteen hajottamalla lampaan punasoluja punasoluja 0,85-%:isella 75233 9 ammoniumkloridi-liuoksella.Mononuclear cells were separated from E + and E populations by rosetting with sheep erythrocytes and by Ficoll-Hypaque'11a differential centrifugation. Rosacification was performed by centrifuging a mixture of mononuclear cells and sheep erythrocytes for five minutes at 800 rpm and incubating for one hour at 4 ° C. The erythrocyte-35 tilymphocyte ratio was 40: 1. E + cells were harvested by lysing sheep erythrocytes with 0.85% 752339 ammonium chloride solution.
Nollasoluja valmistettiin rosetoimalla samalla tavalla pinta-immunoglobuliini-negatiivisella (sGg )-populaatiolla, joka oli saatu Sephadex G-200-anti-ihmis-5 (F (ak>) 2~kromatograf iällä, kuten Chess et ai., ovat aikai semmin selostaneet, J. Immunol., 113:1113 (1974). Poly-morfonukleaarisia valkosoluja saatiin hajottamalla punasoluja, joita oli läsnä ääreisveren Ficoll-Hypaque-sentri-fugoinnissa muodostuneessa pelletissä.Zero cells were prepared by similarly rosetting with a surface immunoglobulin-negative (sGg) population obtained by Sephadex G-200 anti-human-5 (F (ak>) 2 ~ chromatography, as described by Chess et al., Previously described. , J. Immunol., 113: 1113 (1974) Polymorphonuclear leukocytes were obtained by lysing red cells present in a pellet formed by Ficoll-Hypaque centrifugation of peripheral blood.
10 B. Tymosyyttien eristäminen10 B. Isolation of thymocytes
Normaali ihmisen kateenkorvarauhanen saatiin potilailta, joille oli tehty korjaavia sydänleikkauksia, iältään kahdesta kuukaudesta 14 vuoteen. Vastasaadut kateenkorvarauhasen osat pantiin välittömästi 5-%:iseen vasikan 15 sikiöseerumiin väliaineessa 199(Gibco), hienonnettiin pihdeillä ja saksilla ja tehtiin senjälkeen yksittäisiksi solususpensioiksi puristamalla metallilankaverkon läpi. Senjälkeen solut kerrostettiin Ficoll-Hypaque:lie ja sentrifugoitiin ja pestiin kuten edellä osassa A kuvattiin. 20 Näin saadut tymosyytit olivat yli 95-%:isesti elinkykyisiä ja 90-%:isesti E-rosettipositiivisia.A normal human thyroid gland was obtained from patients who had undergone corrective heart surgery between the ages of two months and 14 years. The freshly obtained parts of the thyroid gland were immediately placed in 5% fetal calf of calf 15 in medium 199 (Gibco), minced with forceps and scissors, and then made into individual cell suspensions by squeezing through a wire mesh. The cells were then layered on Ficoll-Hypaque and centrifuged and washed as described in Part A above. The thymocytes thus obtained were more than 95% viable and 90% E-rosette positive.
C. T-soluperäiset solulinjat ja T-solujen akuutin lymfoblastoidileukemian solut T-solulinjoja CEM ja HSB-2 sekä B-solulinjoja Laz 25 156 ja Laz 388 saatiin tohtori H. Lazarukselta (Sidney Far- ber Cancer Institute, Boston MA). Leukemiasoluja saatiin potilailta, joiden diagnoosi oli akuutti myelomonosyytti-nen leukemia (OMML; 5 potilasta) ja akuutti myeloblastinen leukemia (AML; 8 potilasta). Kasvainpopulaatioita säilytet-30 tiin alhaisessa -196°C:n lämpötilassa nestemäisen typen höy-ryfaasissa 10-%:isessa DMSO:ssa ja 20-%:isessa AB-ihmissee-rumissa pintakarakterisointiin asti.C. T Cell-Based Cell Lines and T Cell Acute Lymphoblastoid Leukemia Cells T cell lines CEM and HSB-2 and B cell lines Laz 25 156 and Laz 388 were obtained from Dr. H. Lazarus (Sidney Farm Cancer Institute, Boston MA). Leukemia cells were obtained from patients diagnosed with acute myelomonocytic leukemia (OMML; 5 patients) and acute myeloblastic leukemia (AML; 8 patients). Tumor populations were maintained at low -196 ° C in liquid nitrogen vapor phase in 10% DMSO and 20% AB human serum until surface characterization.
Esimerkki 2Example 2
Solufluorografinen analyysi ja solujen erotus 35 Monoklonaalisten vasta-aineiden solufluorografinen analyysi kaikilla solupopulaatioilla suoritettiin epäsuo- 75233 10 ralla immunofluoresenssilla fluoresiiniin liitetyllä vuohessa valmistetulla anti-hiiri-IgG:llä (G/M FITC) (Meloy Laboratories) käyttäen fluoresenssiaktivointiin perustuvaa solulajittelijaa (FACS-I) (Beckton, Dickinson, Mountain 5 View, CA) tai solufluorografiaa FC200/4800A (Ortho Instru- g ments). Lyhyesti, 1 x 10 solua käsiteltiin 0,15 ml:lla vasta-ainetta laimennuksena 1:500, inkuboitiin 4°C:ssa 30 minuuttia ja pestiin kahdesti. Solut saatettiin sitten reagoimaan 0,15 ml:n kanssa suhteessa 1:40 laimennettua 10 G/M FITC 4°C:ssa 30 minuutin ajaksi, sentrifugoitiin ja pestiin kahdesti. Solut analysoitiin sitten FACS-I:11a ja fluoresoinnin voimakkuus solua kohti rekisteröitiin puls-sinkorkeusanalysaattorilla. Taustavärjäys saatiin käyttämällä 0,15 ml suhteessa 1:500 laimennettua vesvatsanestettä 15 BALB/cH-hiirestä, johon oli vatsaontelon sisäisesti ruiskutettu ei-tuottavaa hybridikloonia.Cell Fluorographic Analysis and Cell Separation 35 Cell fluorographic analysis of monoclonal antibodies in all cell populations was performed by indirect 75233 10 immunofluorescence with fluorescein-linked goat anti-mouse IgG (G / M FITC) using a fluorescence basic assay (Meloy Laboratories). ) (Beckton, Dickinson, Mountain 5 View, CA) or cell fluorography FC200 / 4800A (Ortho Instruments). Briefly, 1 x 10 cells were treated with 0.15 ml of antibody at a dilution of 1: 500, incubated at 4 ° C for 30 minutes, and washed twice. The cells were then reacted with 0.15 ml of a 1:40 dilution of 10 G / M FITC at 4 ° C for 30 minutes, centrifuged and washed twice. The cells were then analyzed by FACS-I and the intensity of fluorescence per cell was recorded on a pulse height analyzer. Background staining was obtained using 0.15 ml of a 1: 500 diluted aqueous humor from 15 BALB / cH mice injected intraperitoneally with a non-productive hybrid clone.
Kokeissa, jotka käsittivät vasta-aineen ja komplement-tivälitteisen lymfolyysin, tymosyyttejä ja perifeerisiä T-soluja viljeltiin yli yön, mitä seurasi selektiivinen 20 hajotus ja senjälkeen analysointi solufluorografilla tai FACS:11a.In experiments involving antibody and complement-mediated lymphysis, thymocytes and peripheral T cells were cultured overnight, followed by selective lysis and subsequent analysis by cell fluorography or FACS.
A. SolumyrkyliisyystutkimuksetA. Cytotoxicity studies
Herkistysviljelyt soluvälitteistä lymfolyysiä (CML) varten suoritettiin seuraavalla menetelmällä. 5 x 10^ koh- 51 25 desolua käsiteltiin 0,2 ml :11a Cr-natriumkromaattia (292 ^iCi/ml) (New England Nuclear, Boston, MA) ja inkuboitiin 90 minuuttia 37°C:ssa. Kahden pesun jälkeen solut laimennettiin 2 x 10^/ml:ksi väliaineessa, joka sisälsi 10 % FCS. Kaksikymmentä μΐ merkittyjä soluja jaettiin kartiomai-30 siin mikrolevyn syvennyksiin 20 yal:n kanssa hybridoma-vas-ta-aineen sarjalaimennoksia. Yhden tunnin inkuboinnin jälkeen 4°C:ssa lisättiin 20 μΐ tuoretta kaniinin seerumia (1:10-laimennus) syvennyksiin komplementtilähteeksi. Levyjä inkuboitiin 37°C:ssa 1 tunti. 140 jal väliainetta lisättiin 35 sitten syvennyksiin ja levyjä pyöritettiin nopeudella 400 g 10 minuuttia. Sata μΐ supernatanttia poistettiin jokaisesta 11 75233 syvennyksestä ja aktiivisuus laskettiin gammatuikelaskimel-la (Packard Instrumentation Company Downer's Grove, II). Spesifinen Cr-vapautuminen laskettiin käyttäen seuraavaa kaavaa: 5 51Sensitization cultures for cell-mediated lympholysis (CML) were performed by the following method. 5 x 10 5 target cells were treated with 0.2 ml of Cr sodium chromate (292 μCi / ml) (New England Nuclear, Boston, MA) and incubated for 90 minutes at 37 ° C. After two washes, the cells were diluted to 2 x 10 4 / ml in medium containing 10% FCS. Twenty μΐ of labeled cells were dispensed into conical microplate wells with 20 μl of serial dilutions of hybridoma antibody. After one hour of incubation at 4 ° C, 20 μΐ of fresh rabbit serum (1:10 dilution) was added to the wells as a source of complement. The plates were incubated at 37 ° C for 1 hour. 140 μl of medium was then added to the wells and the plates were rotated at 400 g for 10 minutes. One hundred μΐ of supernatant was removed from each of the 11,75233 wells and the activity was counted on a gamma scintillation counter (Packard Instrumentation Company Downer's Grove, II). Specific Cr release was calculated using the following formula: 5 51
% vapautunutta spesifistä Cr = Exp - SR% released from specific Cr = Exp - SR
MR - SR X 1UU' jossa Exp = havaittujen kolminkertaisten määritysten keskiarvo, SR = spontaani vapautuminen soluista, joita on in-10 kuboitu pelkästään komplementin kanssa, ja MR = maksimi-vapautuminen, joka on saatu käsittelemällä soluja pinta-aktiivisella aineella Triton X (l-%:isella liuoksella).MR - SR X 1UU 'where Exp = mean of triplicate determinations observed, SR = spontaneous release from cells incubated with complement alone, and MR = maximum release obtained by treating cells with Triton X surfactant (l -% solution).
Suurempien solumäärien hajotus myöhempiä prolifera-tiivisia määrityksiä varten suoritettiin suspendoimalla 15 uudelleen 20-50 x 10^ yksitumaista solua 1 ml:aan OKMl 1: 250-laimennuksessa ja inkuboimalla 4°C:ssa yksi tunti.Lysis of larger cell numbers for subsequent proliferative assays was performed by resuspending 15-50 x 10 6 mononuclear cells in 1 ml of OKM1 at a 1: 250 dilution and incubating at 4 ° C for one hour.
Senjälkeen lisättiin 0,1 ml tuoretta kaniinin seerumia ja soluja inkuboitiin 37°C:ssa vielä yksi tunti. Kolmen pesun jälkeen solut laskettiin ja niiden elinvoi-20 maisuus määritettiin Trypan-sinisellä.0.1 ml of fresh rabbit serum was then added and the cells were incubated at 37 ° C for another hour. After three washes, the cells were counted and their viability was determined with Trypan blue.
B. Proliferatiivisen vasteen määritys Proliferatiivinen vaste liukoisille antigeeneille määritettiin kuten edellä selostettiin. Solut saatettiin väkevyyteen 2 x 10^ elinvoimaista solua/ml RPMI 1640:ssa, 25 joka oli täydennetty 20 %:lla ihmisen AB-seerumia ja viljelty mikrotiitterilevyillä tetanustoksoidin (TT) läsnäollessa (Massachusetts Department of Public Health Biological Laboratories, Boston, MA), tai puhdistetun proteiini-johdannaisen (PPD) (National Institutes of Health, Bethes-30 da, MD) tai sikotauti-CF-antigeenin (Microbiological Associates, Walkersville, MD) läsnäollessa. Viljelmät käsiteltiin 5 päivän kuluttua 0,2 Ci:11a /H-metyyli7tymidiiniä 3 ( H TdR) (1,9 jiCi/mM ominaisaktiivisuus) (Schwarz-Mann, Orangeburg, NY) ja otettiin talteen 18 tuntia myöhemmin 3 35 MASH 11-laitteella (Microbiological Associates). H—TdR:n aktiivisuus mitattiin Packard Liquid Scintillation Counter- 12 75233 tuikelaskimella (Packard Instrumentation Company). Jokainen koeryhmä määritettiin kolminkertaisesti ja tulokset on ilmaistu keskiarvolukuina/min (cpm) + standardipoikkeama keskiarvosta.B. Proliferative Response Assay The proliferative response to soluble antigens was determined as described above. Cells were concentrated at 2 x 10 3 viable cells / ml in RPMI 1640 supplemented with 20% human AB serum and cultured in microtiter plates in the presence of tetanus toxoid (TT) (Massachusetts Department of Public Health Biological Laboratories, Boston, MA). or in the presence of a purified protein derivative (PPD) (National Institutes of Health, Bethes-30 da, MD) or mumps CF antigen (Microbiological Associates, Walkersville, MD). After 5 days, cultures were treated with 0.2 Ci: 11a / H-methyl] thymidine 3 (H TdR) (1.9 [mu] Ci / mM specific activity) (Schwarz-Mann, Orangeburg, NY) and harvested 18 hours later with a 35 35 MASH 11 instrument. (Microbiological Associates). H-TdR activity was measured on a Packard Liquid Scintillation Counter-12 75233 scintillation counter (Packard Instrumentation Company). Each experimental group was determined in triplicate and results are expressed as means / min (cpm) + standard deviation from mean.
5 Kuva 1 esittää fluoresenssimallia, joka on saatu FACS:lla senjälkeen kun fraktioimattomat, tarttumattomat ja tarttuvat normaalit ihmisen yksitumaiset ääreisveriso-lut luovuttajasta n:o 1 on saatettu reagoimaan vasta-aineen 0KM1 (laimennuksessa 1:500) ja G/M FITC:n kanssa.Figure 1 shows a fluorescence model obtained by FACS after unfractionated, non-adherent, and adherent normal human mononuclear peripheral bloods from donor # 1 were reacted with antibody 0KM1 (at a dilution of 1: 500) and G / M FITC. with.
10 Taustan fluoresenssi saatiin inkuboimalla kutakin populaatiota vesivatsanesteen 1:500 laimennoksen kanssa hiirestä, johon oli injektoitu ei-tuottavaa kloonia.Background fluorescence was obtained by incubating each population with a 1: 500 dilution of aqueous humor from mice injected with a non-producing clone.
Kuva 2 esittää fluoresenssia, joka on saatu FACS:lla senjälkeen kun normaaleja ihmisen E+- ja E -yksitumaisia 15 ääreisverisoluja on saatettu reagoimaan OKMl:n ja F/MFigure 2 shows the fluorescence obtained by FACS after reacting normal human E + and E mononuclear peripheral blood cells with OKM1 and F / M
FITC:n kanssa.With FITC.
Kuva 3 esittää fluoresenssimallia, joka on saatu FACS:lla senjälkeen kun normaaleja ihmisen Ig , E ja tart-tumattomia nollasoluja on saatettu reagoimaan vasta-aineen 20 OKM1 ja G/M FITC:n kanssa.Figure 3 shows a fluorescence model obtained by FACS after reacting normal human Ig, E and non-adherent null cells with antibody OKM1 and G / M FITC.
Kuva 4 esittää vasta-aineen OKM1 ja komplementin ha-jotuskykyä ihmisen yksitumaisille soluille.Figure 4 shows the degradability of antibody OKM1 and complement to human mononuclear cells.
Yhdeksän normaalin luovuttajan yksitumaiset ääreis-verisolut erotettiin tarttuviksi ja tarttumattomiksi popu-25 laatioiksi polystyreenimaljoissa ja jokainen jae analysoitiin epäsuoralla immunofluoresenssilla FACS:lla. Solujen, jotka spesifisesti on merkitty OKMl:lla, prosentuaaliset osuudet on annettu taulukossa I. Positiivisten solujen keskiarvo oli 27 % fraktioimattomille soluille, 18 % tart-30 tumattomille soluille ja 78 % tarttuville soluille. Luovuttajan n:o 1 kolmen populaation FACS-fluoresenssiprofiilit on esitetty kuvassa 1. Kuten kuvasta IA nähdään, on OKMl:n fluoresenssimalli fraktioimattomilla yksitumaisilla soluilla bimodaalinen. Saman populaation kaksiulotteinen kartoitus 35 osoitti, että OKMl:lla kirkkaasti värjäytyneet solut ovat myös suurempia. Havaittiin myös pienempien solujen populaa- 13 75233 tio, jonka fluoresenssivoimakkuus oli heikompi. Useimmat näistä pienistä soluista löytyvät tarttumattomasta jakees-ta (kuva IB). Tarttuvat solut sisävastoin sisältävät kirkkaasti värjäytyneen suuremman populaation (kuva 1C). Tästä 5 0KM1:n reaktiivisuudesta tarttuvien populaatioiden kanssa voitiin päätellä, että vasta-aineen tunnistama yksitumainen solu oli monosyyt.ti, ja tämän reaktiivisuuden avulla kyseessä oleva vasta-aine voidaan todeta ja erottaa muista vasta-aineista.Mononuclear peripheral blood cells from nine normal donors were separated into infectious and non-infectious populations in polystyrene plates, and each fraction was analyzed by indirect immunofluorescence by FACS. The percentages of cells specifically labeled with OKM1 are given in Table I. The mean number of positive cells was 27% for unfractionated cells, 18% for non-adherent cells, and 78% for infectious cells. The FACS fluorescence profiles of the three populations of donor # 1 are shown in Figure 1. As seen in Figure 1A, the fluorescence pattern of OKM1 in unfractionated mononuclear cells is bimodal. A two-dimensional mapping of the same population 35 showed that the cells brightly stained with OKM1 are also larger. A population of smaller cells with a lower fluorescence intensity was also observed. Most of these small cells are found in the non-infectious fraction (Fig. IB). Infectious cells internally contain a brightly stained larger population (Fig. 1C). From this reactivity of 50 KM1 with infectious populations, it could be concluded that the mononuclear cell recognized by the antibody was a monocyte, and this reactivity allows the antibody in question to be detected and distinguished from other antibodies.
10 Eri alkuperää olevien lymfoidi- ja myeloidisolujen tutkiminen antoi lisätodisteita tästä spesifisyydestä.10 Examination of lymphoid and myeloid cells of different origins provided further evidence of this specificity.
OKM1 ei reagoinut B-solulinjojen (Laz 156 ja Laz 388) , T-so-lulinjojen (CEM ja HSB 2) ja kolmen ihmisen tymosyytti-val-misteen kanssa. Lisäksi kolme T-CLL-, kuusi B-CLL-, kolme 15 T-ALL- ja kuusi ei-T-ALL-kasvainsolua olivat myös negatiivisia. Sitävastoin OKM1 reagoi voimakkaasti 44-82 %:n kanssa viiden akuutin myelomonosyyttileukemia(AMML)-näytteen soluista ja noin 35 %:n kanssa soluista kahdessa tapauksessa kahdeksasta akuutista myeblastileukemia(AML)-tapaukses-20 ta. Kaksi myeloidisolulinjaa, K562 (Lozzio, et ai., Blood 45, 321 (1975) ja HL 60 (Collins, et ai.. Native, 270 307 (1977) oli negatiivisia. Eristetyt polymorfonukleaariset valkosolut neljältä normaalilta luovuttajalta olivat kirkkaasti merkittyjä. Nämä tulokset olivat yhtäpitäviä sen 25 käsityksen kanssa, että granulosyytit ja monosyytit ovat läheisesti toistensa sukuisia soluja, joilla on yhteinen alkuperä. Lisäksi AML-soluilla saadut tiedot näyttivät osoittavan, että OKM1 reagoi ensisijaisesti monosyytti-solujen kanssa, jotka olivat myeloidiperäisiä. Myös tämän 30 reaktiivisuusmallin avulla kyseessä oleva vasta-aine voidaan havaita ja erottaa muista vasta-aineista.OKM1 did not react with B cell lines (Laz 156 and Laz 388), T cell lines (CEM and HSB 2), and three human thymocyte preparations. In addition, three T-CLL, six B-CLL, three T-ALL, and six non-T-ALL tumor cells were also negative. In contrast, OKM1 reacted strongly with 44–82% of the cells in the five acute myelomonocyte leukemia (AMML) samples and with approximately 35% of the cells in two of the eight cases of acute myeblast leukemia (AML). Two myeloid cell lines, K562 (Lozzio, et al., Blood 45, 321 (1975) and HL 60 (Collins, et al., Native, 270 307 (1977)) were negative. Isolated polymorphonuclear leukocytes from four normal donors were clearly labeled. These results were consistent with the notion that granulocytes and monocytes are closely related cells with a common origin, and data from AML cells appeared to indicate that OKM1 reacts primarily with myeloid-derived monocyte cells. antibody can be detected and distinguished from other antibodies.
Värjäysmallista, joka havaittiin fraktioimattomilla, tarttuvilla ja tarttumattomilla yksitumaisilla soluilla, voidaan päätellä, että vasta-aineen määrittämä monosyytti-35 populaatio oli heterogeeninen koon ja tarttumisominaisuuk-sien suhteen. Kun pinta-Ia-antigeenejä on kuvattu monosyyt- 75233 14 tien alapopulaatioilla, testattiin edellä esitettyjä solu-jakeita (luovuttaja nro 1) monoklonaalisella anti-Ia-vasta-aineella OKU, OKMl:n tunnistamien solujen fenotyypin ka-rakterisoimiseksi edelleen. OKIl+-solujen prosentuaalinen 5 osuus tarttumattomissa ja tarttuvissa jakeissa oli 9 % ja vastaavasti 80 %. Koska lain sisältävät B-lymfosyytit ovat vastuussa osasta siitä värjäytymisestä, joka havaittiin OKU:11a tarttumattomissa populaatioissa, näytti siltä, että OKMl:n tunnistama pieni, tarttumaton solu oli pää-10 asiallisesti Ia . Sensijaan suuret, tarttuvat OKMl+-mono-syytit sisältävät pinta-Ia-determinantteja.From the staining pattern observed with unfractionated, infectious and non-infectious mononuclear cells, it can be concluded that the monocyte-35 population determined by the antibody was heterogeneous in terms of size and adhesion properties. After surface Ia antigens were described in subpopulations of monocyte 75233 14 pathways, the above cell fractions (donor # 1) were tested with the anti-Ia monoclonal antibody OKU to further characterize the phenotype of cells recognized by OKM1. The percentage of OKI1 + cells in non-infectious and infectious fractions was 9% and 80%, respectively. Because law-containing B lymphocytes are responsible for some of the staining observed in OKU-non-infectious populations, it appeared that the small, non-infectious cell recognized by OKM1 was essentially Ia. Instead, large, infectious OKM1 + monocytes contain surface Ia determinants.
OKMl-solujen jakautuminen E+- ja E -populaatioihin on esitetty taulukossa II. Vaikka useimmat merkityistä soluista löytyivät E -populaatiosta, oli positiivisia soluja 15 läsnä 22 %:iin asti (keskiarvo 13 %) E+-jakeessa. FACS- fluoresenssiprofiilit E - ja E+-soluille on esitetty kuvassa 2. E~-soluilla oli bimodaalinen värjäytymismalli, mikä johtuu edellä kuvattujen suurten ja pienten solujen läsnäolosta. Fluoresenssivoimakkuus E+-populaatioilla oli homo-20 geenisempi. Tästä jakeesta löydetyt positiiviset solut olivat pienikokoisia ja suureksi osaksi Ia (keskimääräinen reaktiivisuus OKIl:n kanssa 3 %). Tämän reaktiivisuusmal-lin avulla kyseessä oleva vasta-aine voidaan edelleen todeta ja erottaa muista vasta-aineista.The distribution of OKM1 cells into E + and E populations is shown in Table II. Although most of the labeled cells were found in the E population, up to 22% (mean 13%) of positive cells were present in the E + fraction. The FACS fluorescence profiles for E and E + cells are shown in Figure 2. The E ~ cells had a bimodal staining pattern due to the presence of the large and small cells described above. Fluorescence intensity in E + populations was more homo-20 genetic. The positive cells found in this fraction were small in size and largely Ia (average reactivity with OKI1 3%). With this reactivity model, the antibody in question can be further detected and distinguished from other antibodies.
25 Edustava FACS-histogrammi OKMl:n reaktiivisuudesta25 Representative FACS histogram of OKM1 reactivity
Ig , E - ja tarttumattoman solupopulaation kanssa on esitetty kuvassa 3. 84 % soluista oli värjäytynyt OKMlrlla ja 11 % OKU:11a. Siten nämä tutkimukset osoittivat, että 0KM1+, Ia -tarttumaton solu oli yllättäen vastuussa suurim-30 masta osasta nollasolu-populaatiota. Tämä reaktiivisuusmal-li on vielä eräs lisätesti, jolla kyseessä oleva vasta-aine voidaan todeta ja erottaa muista vasta-aineista.The Ig, E, and non-adherent cell populations are shown in Figure 3. 84% of the cells were stained with OKM1 and 11% with OKU. Thus, these studies showed that the 0KM1 +, Ia non-infectious cell was surprisingly responsible for the majority of the null cell population. This pattern of reactivity is yet another test by which the antibody in question can be detected and distinguished from other antibodies.
Komplementtivälitteisiä hajotusmääräyksiä tehtiin useilla edellä kuvatuista populaatioista. OKMl:n sarjalai- 35 mennuksia testattiin fraktioimattomilla, tarttumattomilla 51 ja tarttuvilla soluilla. Spesifiset Cr-vapautusmisarvot 15 75233 on esitetty kuvassa 4. Prosentuaaliset arvot, jotka saatiin epäsuoralla immunofluoresenssilla (luovuttaja nro 5, taulukko I) ja komplementtivälitteisellä hajotuksella vastasivat hyvin toisiaan kullakin populaatiolla.Complement-mediated disintegration orders were made for several of the populations described above. Serial dilutions of OKM1 were tested on unfractionated, non-adherent 51 and adherent cells. The specific Cr release values of 15,75233 are shown in Figure 4. The percentage values obtained by indirect immunofluorescence (donor # 5, Table I) and complement-mediated degradation corresponded well to each population.
5 E+- ja E -soluja tutkittiin myös ja saadut tulokset on esitetty taulukossa III. Jälleen spesifiset ur-vapau-tumistulokset vastasivat epäsuoralla immunofluoresenssilla saatuja merkitsemistuloksia (luovuttajat nro 8, nro 9 ja nro 10).5 E + and E cells were also examined and the results obtained are shown in Table III. Again, the specific ur release results corresponded to the labeling results obtained by indirect immunofluorescence (donors # 8, # 9, and # 10).
10 0KM1- ja komplementti-esikäsittelyn vaikutusta tun nettuun monosyytistä riippuvaan T-solutoimintaan, ts. pro-liferaatiota liukoisten antigeenien läsnäollessa, tutkittiin. Yksitumaisia soluja normaalilta luovuttajalta inku-boitiin OKMl-vasta-aineen (1:250 laimennus) kanssa komple-15 mentin läsnäollessa. Lajiteltu määrä autologisia tarttuvia soluja lisättiin tähän esikäsiteltyyn populaatioon ennen käsittelyä liukoisilla antigeeneillä. Kuten taulukossa IV on esitetty, OKMltlla ja komplementilla käsitellyt yksitumaiset solut eivät lisääntyneet vasteena liukoisille anti-20 geeneille, kun taas tarttuvien solujen lisääminen (1 %) pystyi palauttamaan niiden lisääntymisvasteen. Koska inku-bointi OKMl-vasta-aineiden kanssa komplementin poissaollessa ei vaikuttanut tähän T-solu-toimintaan, voitaisiin komplementin läsnäollessa havaitun vaikutuksen katsoa aiheutu-25 neen monosyyttien spesifisestä tuhoutumisesta yksitumaisten solujen populaatiossa.The effect of 10KM1 and complement pretreatment on known monocyte-dependent T cell function, i.e., proliferation in the presence of soluble antigens, was studied. Mononuclear cells from a normal donor were incubated with OKM1 antibody (1: 250 dilution) in the presence of complement. A sorted number of autologous infectious cells were added to this pretreated population prior to treatment with soluble antigens. As shown in Table IV, mononuclear cells treated with OKMlt and complement did not proliferate in response to soluble anti-20 genes, whereas the addition of infectious cells (1%) was able to restore their proliferative response. Since incubation with OKM1 antibodies in the absence of complement did not affect this T cell function, the effect observed in the presence of complement could be attributed to the specific destruction of monocytes in the mononuclear cell population.
On huomattava, että kun 10-20 % tarttuvia soluja lisättiin OKMl:lla esikäsiteltyihin soluihin, sekä tausta että antigeenin aiheuttama lisääntyminen lisääntyivät ver-30 rattuina käsittelemättömään populaatioon.It should be noted that when 10-20% of infectious cells were added to OKM1-pretreated cells, both background and antigen-induced proliferation increased as compared to the untreated population.
OKMl:n vaikutus CML:aan on myös eräs testi, jolla kyseessä oleva vasta-aine voidaan havaita ja erottaa muista vasta-aineista.The effect of OKM1 on CML is also a test by which the antibody in question can be detected and distinguished from other antibodies.
Taulukko V esittää suhdetta perifeeristen T-solujen 35 ja T-solu-alaryhmien pitoisuuksien ja eri sairaustilojen välillä. Näitä suhteita voidaan käyttää diagnostisiin tar- 75233 16 koituksiin (esim. akuutin tarttuvan mononukleoosin toteamiseen) analysoimalla jonkun yksilön, jolla epäillään olevan joku näistä sairaustiloista, verinäyte T-solujen ja T-solu-alaryhmien pitoisuuksien määrittämiseksi. Taulukos-5 sa V esitetyt suhteet ovat vielä eräs tapa, jolla 0KT11-vasta-aine voidaan havaita ja erottaa muista vasta-aineista .Table V shows the relationship between the concentrations of peripheral T cells 35 and T cell subgroups and the different disease states. These ratios can be used for diagnostic purposes (e.g., to detect acute infectious mononucleosis) by analyzing a blood sample from an individual suspected of having one of these conditions to determine T cell and T cell subsets. The ratios shown in Table 5a V are another way in which the 0KT11 antibody can be detected and distinguished from other antibodies.
Diagnostisia menetelmiä, joissa käytetään muita tämän patenttihakemuksen hakijoiden valmistamia monoklonaa-10 lista vasta-ainetta tuottavia hybridomeja (OKT1, OKT3, OKT4 ja OKT5 sekä OKT6, OKT8, OKT9 ja OKTIO) on kuvattu FI-patenttihakemuksissa 84 4703, 84 4705, 84 4704 ja 84 4706 sekä 84 4707, 85 0062, 85 0063 ja 85 0061.Diagnostic methods using other monoclonal-10 antibody-producing hybridomas (OKT1, OKT3, OKT4 and OKT5 and OKT6, OKT8, OKT9 and OKTIO) prepared by the applicants of this patent application are described in FI patent applications 84 4703, 84 4705, 84 4704 and 84 4706 and 84 4707, 85 0062, 85 0063 and 85 0061.
75233 1775233 17
Taulukko ITable I
0KM1:n kanssa reaktiivisten solujen %-osuus epäsuoralla immunofluoresenssilla määritettynä 5 Luovuttaja Positiivisten solujen %-osuus _F/Ha_F/H tarttumaton Tarttuva 1 32,3 20,4 80,6 2 28,2 23,6 83,4 3 20,4 17,5 67,6 10 4 20,6 16,1 74,4 5 26,1 16,5 82,7 6 28,1 2Q,2 74,2 7 30,5 ND 84,8 8 27,7 ND 80,7 15 9 28,7 11,2 76,0Percentage of cells reactive with 0KM1 as determined by indirect immunofluorescence 5 Donor Percentage of positive cells _F / Ha_F / H non-infectious Infectious 1 32.3 20.4 80.6 2 28.2 23.6 83.4 3 20.4 17.5 67.6 10 4 20.6 16.1 74.4 5 26.1 16.5 82.7 6 28.1 2Q, 2 74.2 7 30.5 ND 84.8 8 27.7 ND 80.7 15 9 28.7 11.2 76.0
Keskiarvo 26,9 17,9 78,2 a = Yksitumaisia soluja, jotka on valmistettu sentrifu-goimalla Ficoll-Hypaque-gradientilla 20Mean 26.9 17.9 78.2 a = Mononuclear cells prepared by Ficoll-Hypaque centrifugation 20
Taulukko IITable II
0KMl:n kanssa reaktiivisten solujen %-osuus E-ro-setti-positiivisissa ja E-rosetti-negatiivisissa populaatioissa 25% Of cells reactive with 0KM1 in E-ro-set-positive and E-rosette-negative populations 25
Luovuttaja Positiivisten solujen %-osuus _E^_ET__ 1 18,2 64,2 2 12,1 51,2 30 3 13,8 47,9 4 9,7 67,9 5 14,2 41,5 6 22,2 69,0 7 11,5 51,2 35 8 10,6 58,6 9 9,4 55,6 10 12,8 68,5Donor Percentage of positive cells _E ^ _ET__ 1 18.2 64.2 2 12.1 51.2 30 3 13.8 47.9 4 9.7 67.9 5 14.2 41.5 6 22.2 69 .0 7 11.5 51.2 35 8 10.6 58.6 9 9.4 55.6 10 12.8 68.5
Keskiarvo 13,5 57,5 18 75233Average 13.5 57.5 18 75233
Taulukko IIITable III
OKMl:n reaktiivisuus määritettynä komplementtivä-litteisellä hajotuksella E-rosetti-positiivisilla ka E-rosetti-negatiivisilla populaatioilla 5Reactivity of OKM1 as determined by complement-mediated degradation in E-rosette-positive and E-rosette-negative populations 5
Spesifinen ^Cr:n vapautumis-%Specific% Cr release
Vasta-aine E+Antibody E +
Laimennus Luovuttaja Luovuttaja Luovuttaja nro 8 nro 9 nro 10 10 10“2 11,2+3 9,8+2 12,5+1 10"3 7, 8+2 10,7+2 11 ,7+2 10-4 4,4+2 9, 0+2 11 ,2+2 10“5 1,5+1 6,7+1 5,5+2 15 E“ ΙΟ"2 71, 5+4 68 ,7+5 74 ,3 + 5 ΙΟ”3 73, 0+3 63 ,3+7 70,6 + 4 20 10~4 67, 0+5 57,3+4 70,9 + 3 10-5 56 ,7+3 52,9+3 60,2+5 75233 19 ίΰDilution Donor Donor Donor No. 8 No. 9 No. 10 10 10 “2 11.2 + 3 9.8 + 2 12.5 + 1 10" 3 7, 8 + 2 10.7 + 2 11, 7 + 2 10-4 4.4 + 2 9, 0 + 2 11, 2 + 2 10 “5 1.5 + 1 6.7 + 1 5.5 + 2 15 E“ ΙΟ ”2 71, 5 + 4 68, 7 + 5 74 .3 + 5 ΙΟ ”3 73, 0 + 3 63, 3 + 7 70.6 + 4 20 10 ~ 4 67, 0 + 5 57.3 + 4 70.9 + 3 10-5 56, 7 + 3 52 , 9 + 3 60.2 + 5 75233 19 ίΰ
Md 5Md 5
pH σι o o o OpH σι o o o O
•h ro σ oo ή > G h o vo oo m• h ro σ oo ή> G h o vo oo m
a)^ -H - - INa) ^ -H - - IN
Dj » +J ro h HDj »+ J ro h H
01 £ 3 -H -H +1 +1 +1 +1 :id01 £ 3 -H -H +1 +1 +1 +1: id
-H 5 rd h· h1 σ\ oo in G-H 5 rd h · h1 σ \ oo in G
+J s 4-* en in yo m ko o -h G E 0 o in in in o oo to+ J s 4- * en in yo m ko o -h G E 0 o in in in o oo to
(0 M - -H(0 M - -H
J·, -h σι oo o :id ui y ui >H ro h* p 3 ^ « 4J ^ :jgJ ·, -h σι oo o: id ui y ui> H ro h * p 3 ^ «4J ^: jg
3 ^ E3 ^ E
rj "rj -h 5 λ: id y; o ro r- r* tn >5 pH iH o tl) •h o o o m sfl 33 v ro - » »tn pH 'U pH IN pH IN fO Ui 3rj "rj -h 5 λ: id y; o ro r- r * tn> 5 pH iH o tl) • h o o o m sfl 33 v ro -» »tn pH 'U pH IN pH IN fO Ui 3
.H ‘ä -H +1 -H -H -H +1 4J.H 'ä -H +1 -H -H -H +1 4J
.. c ro n r-~ rs in h· tn.. c ro n r- ~ rs in h · tn
- >7 ΙΟ ΙΟ Γ" pH 00 IN -H-> 7 ΙΟ ΙΟ Γ "pH 00 IN -H
Uy O O <H Γ~ H (N tdUy O O <H Γ ~ H (N td
m K Cu LO uovoro iHm K Cu LO uovoro iH
•ro^ pH iH -H• ro ^ pH iH -H
Md -PMd -P
rH β 0) <HrH β 0) <H
h tn Eh tn E
.. -H X \ pH * OI O 01.. -H X \ pH * OI O 01
x •rl IN pHx • rl IN pH
!*; Φ m σ rH h· 3 o O-*-1 IN IN O IN Eh h > w τΓιΗηισ<Ηνο M G <d -H -H +1 +1 +1 00 >,> Γ" (N 00 00 VO pH td! *; Φ m σ rH h · 3 o O - * - 1 IN IN O IN Eh h> w τΓιΗηισ <Ηνο M G <d -H -H +1 +1 +1 00>,> Γ "(N 00 00 VO pH td
O pH ID H· U0 (N (N -M fild CO pH ID H · U0 (N (N - M file C
Λί <U g pH Γ0 pH OI pH -H 4-1 O)<ί <U g pH Γ0 pH OI pH -H 4-1 O)
4j h eh * * * ·> m tntn G4j h eh * * * ·> m tntn G
3 4J-H fu -H pH H· in fN -HO -H3 4J-H fu -H pH H · in fN -HO -H
pH -h ® td > td 3 tn -rj 4J (h c td :td > P id cpH -h ® td> td 3 tn -rj 4J (h c td: td> P id c
Eh M •'j <U -H td Ή ‘fj X X Ό tn -P tl) G tn H ΛEh M • 'j <U -H td Ή ‘fj X X Ό tn -P tl) G tn H Λ
0) <d c oitn -h <U E O0) <d c oitn -h <U E O
P -H oo o pH in ko <j\ E v nP -H oo o pH in ko <j \ E v n
G <u 3 00 pH in (N KO KO H Oi IG <u 3 00 pH in (N KO KO H Oi I
O) *P -H +| +1 +| +| +1 +1 O id -HO) * P -H + | +1 + | + | +1 +1 O id -H
n-P iH in H" O in H* IN .V E ° Co 3 Ή :rd oo h· ok rs h> ok id ή -h in pH O > ro rH rH -M· Oi (H >, φ -H \n-P iH in H "O in H * IN .V E ° Co 3 Ή: rd oo h · ok rs h> ok id ή -h in pH O> ro rH rH -M · Oi (H>, φ -H \
O P - 4J Λ · 01 HO P - 4J Λ · 01 H
tn Λ Ή pH Λ Λ ~ 4Jtn Λ Ή pH Λ Λ ~ 4J
<u ή ή o tn G Ö 4-> O 73 p 3<u ή ή o tn G Ö 4-> O 73 p 3
Φ -H α -H Or GΦ -H α -H Or G
4J Ä 4-> -H O G4J Ä 4-> -H O G
tn P >ι Ό tn 3 <utn P> ι Ό tn 3 <u
H 3 <#> id id pH P Λί 4-i EH 3 <#> id id pH P Λί 4-i E
id-P O -nidid-n φ td o 4-> -Hid-P O -nidid-n φ td o 4-> -H
§-H -H H 3 -H -H 3 το Ό 4-1 Q) id§-H -H H 3 -H -H 3 το Ό 4-1 Q) id
O 4J + pH > > Ή H G I 4-1 iHO 4J + pH>> Ή H G I 4-1 iH
4J«J id 033 0 -h id tn tn •h 3 id “ “ tn 4-i 4-· tn >4->3-h·· n d ^h u u p 4-i mgo-h4J «J id 033 0 -h id tn tn • h 3 id“ “tn 4-i 4- · tn> 4-> 3-h ·· n d ^ h u u p 4-i mgo-h
X G 3 ++(dppld -H IdJGPX G 3 ++ (dppld -H IdJGP
Jh-H a rHrH.H Id Id -H Λί+144 3 3 O SS>4J4J> λ! <u CU IdJh-H a rHrH.H Id Id -H Λί + 144 3 3 O SS> 4J4J> λ! <u CU Id
a ««3 id «3 -h c h w -Pa «« 3 id «3 -h c h w -P
I o 0 41 «MO #-n 4) Id -H OI o 0 41 «MO # -n 4) Id -H O
3 P334-1 K E Q Λί3 P334-1 K E Q Λί
pH KJEKPOpHOpHP Eh&i-HpH KJEKPOpHOpHP Eh & i-H
o \ \\ idriO(NOid -s Eh cu tn W Pu tn Ph 4-1 +ltn +IW EH fl Λ O Ό 20 752 3 3 11 i πo \ \\ idriO (NOid -s Eh cu tn W Pu tn Ph 4-1 + ltn + IW EH fl Λ O Ό 20 752 3 3 11 i π
οι + + i a » a ΐ a h Sοι + + i a »a ΐ a h S
H P « » Ϊ H ' it H * οί I 1+ + ί O O a M 8 ,1, HiH P «» Ϊ H 'it H * οί I 1+ + ί O O a M 8, 1, Hi
•hGO I I O + I O O O O >1 -H J• hGO I I O + I O O O O> 1 -H J
3 3 8 e H3 3 8 e H
p o Ϊ7 "Ö Sp o Ϊ7 "Ö S
en « m e Ό 3 g 1 °· -h -a 2 s § I , e + e t a » . " i 3en «m e Ό 3 g 1 ° · -h -a 2 s § I, e + e t a». "i 3
Ό -d 4 Φ QΌ -d 4 Φ Q
tn g -na p 3 3 18 Q) -H ITt rH E ·π + S g 3 00^0 i i o o + o T a a a e -0tn g -na p 3 3 18 Q) -H ITt rH E · π + S g 3 00 ^ 0 i i o o + o T a a a e -0
V rn H 4-J OV rn H 4-J O
S " g I -eS "g I -e
3 O 3 H3 O 3 H
Ή -p *>H -P td <i *, s I s H e i 11 s. sΉ -p *> H -P td <i *, s I s H e i 11 s. S
3 f · o -P3 f · o -P
•3 M 5 S . g " °• 3 M 5 S. g "°
g i S f Ig i S f I
p o a 1 00 1 + a 1 2 ii -Hp o a 1 00 1 + a 1 2 ii -H
tntn
H O X PH O X P
g . q g i s 5 3 p tn to o .g. q g i s 5 3 p tn to o.
m g j, Q . o ε tom g j, Q. o ε to
5 S- -H& g £ V o S5 S- -H & g £ V o S
* Jö 8 S «4 s 8 ·· ö m M 8 I* Jö 8 S «4 s 8 ·· ö m M 8 I
p3 Ά2 55 s _ 1=1 s k 5 .§ g ^ 33 ig Pi ** - i k H S i j: 3 H " 5 J ( , äin Ί I d o -diS^Sin -h -h ω P -h -h aj aj tn |·°!|3 3! Il 111 1|= Boti ilfaäälll i 2! i; il Hl III li II spi li f*" I ill 21 75233p3 Ά2 55 s _ 1 = 1 sk 5 .§ g ^ 33 ig Pi ** - ik HS ij: 3 H "5 J (, äin Ί I do -diS ^ Sin -h -h ω P -h -h aj aj tn | · °! | 3 3! Il 111 1 | = Boti ilfaäälll i 2! i; il Hl III li II spi li f * "I ill 21 75233
Kyseessä oleva vasta-aine 0KM1 kuuluu alaluokkaan IgG2a, joka on yksi hiiren IgG:n neljästä alaluokasta.The antibody 0KM1 in question belongs to the subclass IgG2a, which is one of the four subclasses of mouse IgG.
Nämä immunoglobuliinin G alaluokat poikkeavat toisistaan ns. "kiinteillä" alueilla, vaikkakin jonkin spesifisen 5 antigeenin vasta-aineessa on ns. "muuttuva" alue, joka on funktionaalisesti saraa huolimatta siitä, mihin immunoglobuliinin G alaluokkaan se kuuluu. Ts. monoklonaalinen vasta-aine, jolla on tässä kuvatut tunnusmerkit, voi kuulua alaluokkaan IgG^, IgG2a, IgG2b tai IgG3, tai luokkiin 10 IgM, IgA tai muihin tunnettuihin Ig-luokkiin. Erot näiden luokkien tai alaluokkien välillä eivät vaikuta vasta-aineen reaktiomallin selektiivisyyteen, mutta saattavat vaikuttaa vasta-aineen jatkoreaktioon muiden aineiden, kuten (esimerkiksi) komplementin tai anti-hiiri-vasta-aineiden 15 kanssa.These subclasses of immunoglobulin G differ from the so-called in "solid" regions, although an antibody to a specific 5 antigen has a so-called a "variable" region that is functionally a hinge regardless of which immunoglobulin G subclass it belongs to. Ts. a monoclonal antibody having the characteristics described herein may belong to the subclass IgG1, IgG2a, IgG2b or IgG3, or to classes IgM, IgA or other known Ig classes. Differences between these classes or subclasses do not affect the selectivity of the antibody reaction pattern, but may affect the further reaction of the antibody with other agents, such as (for example) complement or anti-mouse antibodies.
Vasta-ainetta 0KM1 voidaan käyttää monosyyttien erilaistumisen havaitsemiseen ja tutkimiseen. Lisäksi tätä vasta-ainetta voidaan käyttää sairaustilojen diagnoosiin kuten taulukossa V on esitetty. Näitä menetelmiä voidaan 20 soveltaa käyttäen vasta-ainetta OKM1 yksinään tai yhdessä muiden vasta-aineiden (esim. OKT3-OKT11) kanssa. Reaktii-visuusmallit ryhmällä vasta-aineita T-soluille tai T-solu-alaryhmille ja/tai monosyyttien alaryhmille sallivat tiettyjen sairaustilojen tarkemman toteamisen kuin on mahdol-25 lista käyttäen aikaisempia taudinmääritysdiagnoosimenetel-miä. Esimerkiksi AMML ja (vähemmässä määrin) AML voidaan todeta saattamalla potilaiden leukemiasoluja reagoimaan OKMl-vasta-aineen kanssa.Antibody 0KM1 can be used to detect and study monocyte differentiation. In addition, this antibody can be used to diagnose disease states as shown in Table V. These methods can be applied using the OKM1 antibody alone or in combination with other antibodies (e.g., OKT3-OKT11). Reactivity models with a group of antibodies to T cells or T cell subsets and / or subtypes of monocytes allow more accurate detection of certain disease states than is possible using previous diagnostic methods. For example, AMML and (to a lesser extent) AML can be detected by reacting patient leukemia cells with an OKM1 antibody.
Diagnostiset yhdistelmät, jotka sisältävät vaikutta-30 vai määriä OKMl-vasta-ainetta sekoitettuna diagnostisesti hyväksyttävien kantajien kanssa, kuuluvat myös tämän keksinnön piiriin.Diagnostic combinations comprising active or amounts of OKM1 antibody in admixture with diagnostically acceptable carriers are also within the scope of this invention.
Claims (2)
Applications Claiming Priority (4)
Application Number | Priority Date | Filing Date | Title |
---|---|---|---|
US11050980 | 1980-01-08 | ||
US06/110,509 US4364936A (en) | 1980-01-08 | 1980-01-08 | Monoclonal antibody to a human monocyte antigen and methods of preparing same |
FI810027A FI75600C (en) | 1980-01-08 | 1981-01-07 | FOERFARANDE FOER FRAMSTAELLNING AV EN MONOCLONAL ANTIKROPP MOT EN MAENSKLIG MONOCYTANTIGEN MEDELST EN NY HYBRIDCELLINJE. |
FI810027 | 1981-01-07 |
Publications (4)
Publication Number | Publication Date |
---|---|
FI850485L FI850485L (en) | 1985-02-06 |
FI850485A0 FI850485A0 (en) | 1985-02-06 |
FI75233B true FI75233B (en) | 1988-01-29 |
FI75233C FI75233C (en) | 1988-05-09 |
Family
ID=26157193
Family Applications (1)
Application Number | Title | Priority Date | Filing Date |
---|---|---|---|
FI850485A FI75233C (en) | 1980-01-08 | 1985-02-06 | Diagnostic method utilizing a novel monoclonal antibody specific to the human monocyte antigen and bar composition used in the method. |
Country Status (1)
Country | Link |
---|---|
FI (1) | FI75233C (en) |
-
1985
- 1985-02-06 FI FI850485A patent/FI75233C/en not_active IP Right Cessation
Also Published As
Publication number | Publication date |
---|---|
FI75233C (en) | 1988-05-09 |
FI850485L (en) | 1985-02-06 |
FI850485A0 (en) | 1985-02-06 |
Similar Documents
Publication | Publication Date | Title |
---|---|---|
FI75600C (en) | FOERFARANDE FOER FRAMSTAELLNING AV EN MONOCLONAL ANTIKROPP MOT EN MAENSKLIG MONOCYTANTIGEN MEDELST EN NY HYBRIDCELLINJE. | |
FI75184B (en) | FOERFARANDE FOER FRAMSTAELLNING AV EN MONOCLONAL ANTIKROPP MOT MAENSKLIGA T-CELLERS ANTIGENER MED EN NY HYBRIDCELLINJE. | |
CA1170592A (en) | Hybrid cell line for producing monoclonal antibody to human helper t cells, antibody, and methods | |
EP0025722B2 (en) | Monoclonal antibody to human cytotoxic and suppressor T cells, and method of preparing it | |
JPH0223156B2 (en) | ||
NZ195648A (en) | Hybridoma for producing monoclonal antibody to human thymocytes;antibody;therapeutic compositions and diagnostic methods | |
FI75233B (en) | DIAGNOSTIC FOERFARANDE, VID VILKET MAN UTNYTTJAR EN NY MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS MONOCYTANTIGEN OCH I FOERFARANDET ANVAENDBAR KOMPOSITION. | |
US4803262A (en) | Hybrid cell line for producing monoclonal antibody to human cytotoxic and suppressor T cells, antibody, and methods | |
US4912045A (en) | Hybrid cell line for producing monoclonal antibody to a human monocyte, antigen, antibody and methods | |
US4637983A (en) | Hybrid cell line for producing monoclonal antibody to human cytotoxic and suppressor T cells, antibody, and methods | |
FI75232B (en) | Diagnostic method in order to observe specific T-cell population deficiency or surplus through the use of a specific monoclonal antibody for human thymocyte antigen | |
US4959458A (en) | Hybrid cell line for producing monoclonal antibody to a human monocyte antigen, antibody, and methods | |
FI75230B (en) | DIAGNOSTIC FOERFARANDE, VID VILKET ANVAENDS EN NY MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS HJAELPARE-T-CELLER OCH I FOERFARANDET ANVAENDBAR COMPOSITION. | |
FI75058B (en) | DIAGNOSTIC DIAGNOSTICS FOR THE CONSTRUCTION OF PROCESSING OF T-CELLER AND CIRCULAR LYMFOCYTER SAMT FOR EXHAUST IN KUTAN-T CELLYMFOMA UNDER ANVAENDNING AV EN NY COMPLEMENT-BINDANDE MONOCLONAL ANTIKROP | |
FI75229C (en) | DIAGNOSTIC FOERFARANDE, VID VILKET MAN ANVAENDER EN NY MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS T-CELLER. | |
US5196310A (en) | Hybrid cell line for producing monoclonal antibody to a human monocyte antigen, antibody, and methods | |
FI75231B (en) | DIAGNOSTIC FOERFARANDE VID VILKET ANVAENDS EN MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS CYTOTOXISKA OCH SUPRESSOR-T-CELLER. | |
FI75434B (en) | DIAGNOSTIC FOERFARANDE, VID VILKET MAN ANVAENDER EN MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNINSKANS TIDIGA TYMOCYTANTIGEN OCH I FOERFARANDET ANVAENDBAR KOMPOSITION. | |
FI75433C (en) | Diagnostic method utilizing a specific monoclonal antigen call to human protymocyte antigen and in the method useful composition. | |
FI75435B (en) | DIAGNOSTIC FOERFARANDE, VID VILKET MAN UTNYTTJAR EN NY MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS T-CELLERS ANTIGEN OCH I FOERFARANDET ANVAENDBAR COMPOSITION. | |
FI75059C (en) | Diagnostic method utilizing a complement fixation of the monoclonal antibody specific to human supressor T cells, and in the method useful composition. | |
HRP940822A2 (en) | Hybrid cell line for producing complement-fixing monoclonal antibody to a human supressor t cells, antibody and methods | |
HRP940823A2 (en) | Hybrid cell line for producing monoclonal antibody to a human early thymocite antigen, antibody and method of preparation of this antibody | |
HRP940831A2 (en) | Hybrid cell line for producing monoclonal antibody to a human monocyte antigen, natibody, and methods |
Legal Events
Date | Code | Title | Description |
---|---|---|---|
MA | Patent expired |
Owner name: ORTHO PHARMACEUTICAL CORPORATION |