FI75231B - DIAGNOSTIC FOERFARANDE VID VILKET ANVAENDS EN MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS CYTOTOXISKA OCH SUPRESSOR-T-CELLER. - Google Patents
DIAGNOSTIC FOERFARANDE VID VILKET ANVAENDS EN MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS CYTOTOXISKA OCH SUPRESSOR-T-CELLER. Download PDFInfo
- Publication number
- FI75231B FI75231B FI844706A FI844706A FI75231B FI 75231 B FI75231 B FI 75231B FI 844706 A FI844706 A FI 844706A FI 844706 A FI844706 A FI 844706A FI 75231 B FI75231 B FI 75231B
- Authority
- FI
- Finland
- Prior art keywords
- cells
- cell
- antibody
- okt5
- human
- Prior art date
Links
Landscapes
- Preparation Of Compounds By Using Micro-Organisms (AREA)
Description
1 752311 75231
Diagnostinen menetelmä, jossa käytetään ihmisen sytotok-sisille ja heikentäjä-T-soluille spesifistä monoklonaa-lista vasta-ainetta 5 Jakamalla erotettu hakemuksesta 802917Diagnostic method using a monoclonal antibody specific for human cytotoxic and attenuating T cells 5 Divided by application 802917
Keksintö kohdistuu diagnostiseen menetelmään heikentä jä-T-solujen puutteen tai ylimäärän toteamiseksi ihmisellä. Menetelmässä käytetään hyväksi monoklonaalista, 10 ihmisen normaalien sytotoksisten ja heikentäjä-T-solujen pinnalta löydetylle antigeenille spesifistä vasta-ainetta. Vasta-ainetta valmistetaan uuden hybridisolulinjän avulla. Tätä diagnostista menetelmää voidaan soveltaa esim. akuutin mononukleoosi-infektion toteamiseen.The invention relates to a diagnostic method for detecting a deficiency or excess of residual T cells in a human. The method utilizes a monoclonal antibody specific for an antigen found on the surface of 10 normal human cytotoxic and attenuating T cells. The antibody is made using a new hybrid cell line. This diagnostic method can be applied, e.g., to the detection of an acute mononucleosis infection.
15 Kohler ja Milstein yhdistivät vuonna 1975 hiiren mye- loomasoluja immunisoitujen hiirien pernasoluihin (Nature 256 (1975) 495-497), jolloin ensimmäisen kerran havaittiin, että oli mahdollista valmistaa jatkuva solulinja homogeenisen (ns. "monoklonaalisen") vasta-aineen tuottamiseksi.In 1975, Kohler and Milstein combined mouse myeloma cells into spleen cells from immunized mice (Nature 256 (1975) 495-497), where it was first discovered that it was possible to produce a continuous cell line to produce a homogeneous (so-called "monoclonal") antibody.
20 Tämän jälkeen erilaisten hybridisolujen (ns. hybridomien) valmistamista on yritetty monin tavoin ja näiden hybridomien tuottamaa vasta-ainetta yritetty soveltaa tieteelliseen käyttöön. Katso esimerkiksi: Current Topics in Microbiology and Immunology, volyymi 81 - "Lymphosyte Hybrido-25 mas", toimittajat F. Melchers, M. Potter ja N. Warner,Since then, many attempts have been made to produce various hybrid cells (so-called hybridomas) and to try to apply the antibody produced by these hybridomas to scientific use. See, e.g., Current Topics in Microbiology and Immunology, Volume 81 - "Lymphosyte Hybrido-25 mas", edited by F. Melchers, M. Potter and N. Warner,
Springer-Verlag 1978 ja julkaisun sisältämät kirjallisuusviitteet; C.J. Barnstable et al., Cell 14 (toukokuuta 1978) 9-20? P. Parham ja W.F. Bodmer, Nature 276 (1978) 397-399; Handbook of Experiment Immunology, 3. painos, 30 volyymi 2, toimittaja D.M. Wier, Blackwell 1978, kappale 25; ja Chemical and Engineering News, tammikuu 1 (1979) 15-17.Springer-Verlag 1978 and references in the publication; C.J. Barnstable et al., Cell 14 (May 1978) 9-20? P. Parham and W.F. Bodmer, Nature 276 (1978) 397-399; Handbook of Experiment Immunology, 3rd Edition, 30 Volume 2, edited by D.M. Wier, Blackwell 1978, paragraph 25; and Chemical and Engineering News, January 1 (1979) 15-17.
Näissä viitteissä on esitetty saavutetut tulokset ja esiintyneet vaikeudet yritettäessä valmistaa hybrido-35 mistä monoklonaalista vasta-ainetta. Vaikka valmistusmenetelmä periaatteessa tunnetaan hyvin, vaikeuksia esiintyy 2 75231 paljon ja jokainen tapaus on erilainen. Ei voida etukäteen taata/ että yritettäessä valmistaa haluttua hybri-domaa siinä onnistutaan ja että tässä onnistuttaessa hyb-ridoma tuottaa vasta-ainetta tai että näin muodostuneella 5 vasta-aineella on haluttu spesifisyys. Onnistuminen riippuu pääasiassa käytetystä antigeenilajista ja halutun hybridoman eristyksessä käytetystä selektiotekniikasta.These references show the results obtained and the difficulties encountered in trying to prepare a hybrid-35 monoclonal antibody. Although the manufacturing method is in principle well known, there are many difficulties with 2,75231 and each case is different. It cannot be guaranteed in advance / that an attempt will be made to try to produce the desired hybridoma and that, if successful, the hybridoma will produce an antibody or that the antibody thus formed will have the desired specificity. Success depends mainly on the type of antigen used and the selection technique used to isolate the desired hybridoma.
Monoklonaalista ihmisen lymfosyyttien pinta-antigeeneille spesifistä vasta-ainetta on yritetty valmistaa 10 vain harvoissa tapauksissa. Katso esimerkiksi: Current Topic in Microbiology and Immunology, volyymi 81, 66-69 ja 164-169. Näissä kokeissa käytetyt antigeenit olivat viljeltyjä ihmisen lymfoblastoidileukemiasolulinjoja ja kroonisen lymfosyyttileukemian solulinjoja. Monet näin 15 valmistetut hybridomat tuottivat vasta-ainetta, joka vaikutti kaikkien ihmisen solujen erilaisiin pinta-antigee-neihin. Mikään näistä hybridomista ei tuottanut tietylle ihmisen lymfosyyttilajille spesifistä vasta-ainetta.Attempts have been made to produce a monoclonal antibody specific for human lymphocyte surface antigens in only a few cases. See, e.g., Current Topic in Microbiology and Immunology, Volume 81, 66-69, and 164-169. The antigens used in these experiments were cultured human lymphoblastoid leukemia cell lines and chronic lymphocyte leukemia cell lines. Many of the hybridomas thus prepared produced an antibody that acted on different surface antigens of all human cells. None of these hybridomas produced an antibody specific for a particular human lymphocyte species.
Ihmisen ja eläinten elimistön immunologisiin toimin-20 töihin osallistuu kaksi lymfosyyttien pääryhmää. Näistä toinen (kateenkorvasta peräisin oleva solu eli T-solu) erilaistuu kateenkorvassa hemopoieettisista kantasoluis-ta. Kateenkorvassa olevia erilaistuvia soluja nimitetään "tymosyyteiksi". Kypsät T-solut irtoavat kateenkorvasta 25 ja joutuvat sen jälkeen verenkiertoon, kudoksiin ja imu- kudokseen. Nämä T-solut muodostavat suuren osan elimistössä kiertävistä pienistä lymfosyyteistä. Ne ovat immunolo-gisesti spesifisiä ja osallistuvat efektorisoluina suoraan solujen välityksellä tapahtuviin immunologisiin reaktioi-30 hin (esimerkiksi elinsiirtojen yhteydessä esiintyvät hylkiminen) . Vaikka T-solut eivät eritä vasta-aineita elimistön nesteisiin, toinen myöhemmin käsiteltävä lymfosyytti-ryhmä tarvitsee eräissä tapauksissa T-soluja pystyäkseen itse erittämään vasta-aineita. Eräät T-solulajit toimivat 35 immuunijärjestelmän tominnoissa säätelevästä. Tämän solujen yhteistoimintamuodon mekanismia ei vielä täysin tunneta.Two main groups of lymphocytes are involved in the immunological functions of the human and animal body. The second of these (a thymus-derived cell, or T cell) differs in the thymus from hematopoietic stem cells. The differentiating cells in the thymus are called "thymocytes." Mature T cells detach from the thymus 25 and then enter the bloodstream, tissues, and lymphoid tissue. These T cells make up a large part of the small lymphocytes circulating in the body. They are immunologically specific and, as effector cells, participate directly in cell-mediated immunological responses (e.g., transplant rejection). Although T cells do not secrete antibodies into body fluids, another group of lymphocytes that will be treated later will in some cases require T cells to be able to secrete antibodies themselves. Some T cell species act as regulators of 35 immune system functions. The mechanism of this form of cell interaction is not yet fully understood.
7523175231
Toiseen lymfosyyttiryhmään (luuytimestä peräisin oleviin soluihin eli B-soluihin) kuuluvat ne, jotka erittävät vasta-aineita. Ne kehittyvät myös hemopoieettisista kantasoluista, mutta kateenkorva ei säätele niiden eri-5 laistumista. Linnuilla ne erilaistuvat kateenkorvalle analogisessa elimessä, joka on nimeltään "Bursa of Fabri-cius". Imettäväisistä ei kuitenkaan ole löydetty vastaavaa elintä, ja täten B-solujenarvellaan erilaistuvan luu-ytimessä.The second group of lymphocytes (bone marrow-derived cells, or B cells) includes those that secrete antibodies. They also develop from hematopoietic stem cells, but the thymus does not regulate their different 5 propagation. In birds, they differentiate in an organ analogous to the thymus, called the "Bursa of Fabri-cius." However, no similar organ has been found in mammals, and thus its B cell count is differentiated in the bone marrow.
10 T-solut jakaantuvat ainakin kolmeen alalajiin, joita nimitetään "auttaja"-, "heikentäjä"- ja "tappaja"-T-so-luiksi, nämä suhteellisesti ottaen joko nopeuttavat tai hidastavat reaktiota tai tappavat (liuottavat) vieraita soluja. Nämä alaluokat ovat hyvin tunnettuja hiirien eli-15 mistössä, mutta vasta äskettäin niiden toimintaa on kuvattu ihmiselimistössä. Katso esimerkiksi: R.L. Evans et ai., Journal of Experimental Medicine 145 (1977) 221-232, ja L. Chess ja S.F. Schlossman - "Functional Analysis of Distinct Human T-cell Subsets Bearing Unique Dirrefentia-20 tion Antigens", teoksessa "Contemporary Topics in Immuno biology", toimittaja O. Stutman, Plenum Press 1977, volyymi 7, 363-379.T cells are divided into at least three subspecies, termed "helper", "attenuator", and "killer" T cells, which relatively either accelerate or slow the reaction or kill (dissolve) foreign cells. These subclasses are well known in the mouse-15 environment, but only recently have their functions been described in the human body. See, e.g., R.L. Evans et al., Journal of Experimental Medicine 145 (1977) 221-232, and L. Chess and S.F. Schlossman - "Functional Analysis of Distinct Human T-cell Subsets Bearing Unique Dirrefentia-20 tion Antigens", in "Contemporary Topics in Immuno Biology", edited by O. Stutman, Plenum Press 1977, Volume 7, 363-379.
Eri T-solulajien tai -alalajien identifiointi tai niiden heikentäminen on tärkeää erilaisten immunoregula-25 tooristen häiriöiden diagnoosissa ja hoidossa.The identification or attenuation of different T cell species or subtypes is important in the diagnosis and treatment of various immunoregulatory disorders.
Esimerkiksi tiettyjen leukemia- ja imukudoskasvain-muotojen prognoosi on erilainen sen mukaan, ovatko ne lähtöisin B- tai T-soluista. Täten taudin prognoosia arvioitaessa on tärkeää, että nämä kaksi lymfosyyttiryhmää pys-30 tytään erottamaan toisistaan. Katso esimerkiksi: A.C. Ai- senberg ja J.C. Long, The American Journal of Medicine 58 (1975) 300; D. Belpomme et ai., teoksessa "Immunological Diagnosis of Leukemias and Lyhmphomas" tornittajät S. Thier-felder et al., Springer, Heidelberg 1977, 33-45; ja D. Bel-35 pomme et al., British Journal of Haematology 38 (1978) 85.For example, the prognosis of certain forms of leukemia and lymphoma differs depending on whether they originate from B or T cells. Thus, in assessing the prognosis of the disease, it is important to be able to distinguish between the two groups of lymphocytes. See, e.g., A.C. Aisenberg and J.C. Long, The American Journal of Medicine 58 (1975) 300; D. Belpomme et al., In "Immunological Diagnosis of Leukemias and Lyhmphomas," Towers S. Thier-Felder et al., Springer, Heidelberg 1977, 33-45; and D. Bel-35 pomme et al., British Journal of Hematology 38 (1978) 85.
Tietyissä tautitiloissa (esim. nuorten nivelreumassa, 4 75231 pahanlaatuisissa kasvaimissa ja agammaglobulinemiassa) T-solujen alaryhmät ovat joutuneet epätasapainoon. On ehdotettu, että autoimmuunisissa sairauksissa yleensä "auttaja"-T-soluja esiintyy ylimäärin ja tietyistä "hei-5 kentäjä"-T-soluista on puutetta, kun taas agammaglobulinemiassa tiettyjä "heikentäjä"-T-soluja esiintyy ylimäärin tai "auttaja"-T-soluista on puutetta. Pahanlaatuisissa tautitiloissa yleensä "heikentäjä"-T-soluja esiintyy ylimäärin.In certain disease states (e.g., juvenile rheumatoid arthritis, 4,75231 malignancies, and agammaglobulinemia), T cell subgroups have become unbalanced. It has been suggested that in autoimmune diseases, "helper" T cells are generally present in excess and certain "hi-5 field" T cells are deficient, whereas in agammaglobulinemia, certain "attenuator" T cells are present in excess or "helper" T cells. cells are deficient. In malignant disease states, "attenuator" T cells are usually present in excess.
10 Tietyissä leukemiamuodoissa pysähtyneessä kehitys vaiheessa olevia T-soluja muodostuu ylimäärin. Diagnoosin onnistuminen voi täten riippua siitä, pystytäänkö tämä epätasapaino tai ylimäärä havaitsemaan. Katso esimerkiksi: J. Kersey et ai., "Surface Markers Define Human 15 Lymphoid Malignancies with Differing Prognoses", teoksessa "Haematology and Blood Transfusion", volyymi 20, Sprin-ger-Verlag 1977, 17-23 ja julkaisun sisältämät viitteet.10 In certain forms of leukemia, an excess of T cells in the stagnant stage of development is formed. The success of the diagnosis may thus depend on whether this imbalance or excess can be detected. See, e.g., J. Kersey et al., "Surface Markers Define Human 15 Lymphoid Malignancies with Differing Prognoses," in Hematology and Blood Transfusion, Volume 20, Springer-Verlag 1977, 17-23, and references therein.
Agammaglobulinemiaan, tautitilaan, jossa immunoglo-buliinia ei muodostu lainkaan, kuuluu ainakin kaksi eri-20 laista tautimuotoa. Muodossa I ylimäärin esiintyvät "heikentä jä"-T-solut estävät immunoglobuliinin muodostumisen, kun taas muodossa II sama häiriötila aiheutuu siitä, että "auttaja"-T-soluista on puutetta. Molemmissa tautimuodoissa potilaan B-solut eli lymfosyytit, jotka vastaavat vas-25 ta-aineen varsinaisesta erityksestä, ovat täysin normaaleja eikä niistä esiinny puutetta; B-solujen toiminta on kuitenkin heikentynyt tai "sitä ei auteta", minkä vuoksi immunoglobuliinituotanto vähenee huomattavasti tai loppuu kokonaan. Potilaan agammaglobulinemiatyyppi voidaan 30 täten saada selville kokeilla, joissa määritetään, onko heikentäjä-T-soluja ylimäärin vai onko auttaja-T-soluista puutetta.Agammaglobulinemia, a disease state in which no immunoglobulin is formed at all, includes at least two different forms of the disease. An excess of "weakening" T cells in Form I prevents the formation of immunoglobulin, whereas in Form II, the same disorder is caused by a deficiency of "helper" T cells. In both forms of the disease, the patient's B cells, or lymphocytes, which are responsible for the actual secretion of the antibody, are completely normal and deficient; However, B cell function is impaired or "not helped," resulting in a significant reduction or complete cessation of immunoglobulin production. The type of agammaglobulinemia in a patient can thus be determined by experiments to determine whether there is an excess of attenuating T cells or whether there is a deficiency of helper T cells.
On havaittu viitteitä siitä, että annettaessa ylimäärin esiintyvälle T-solujen alaryhmälle spesifisiä 35 vasta-aineita autoimmuunisia tai pahanlaatuisia sairauksia poteville potilaille nämä vaikuttavat sairauden ke- 75231 hitykseen edullisesti. Esimerkiksi auttaja-T-solusyöpää (tiettyjä ihoimukudoskasvaimia ja tiettyjä T-solujen akuutteja lymfoblastileukemiamuotoja) voidaan hoitaa aut-taja-T-solujen antigeenille spesifisellä vasta-aineella.There are indications that the administration of antibodies specific for an excess subset of T cells to patients with autoimmune or malignant diseases has a beneficial effect on the development of the disease. For example, helper T cell cancer (certain skin tissue tumors and certain forms of acute T cell lymphoblastic leukemia) can be treated with an antibody specific for the helper T cell antigen.
5 Autoimmuunisia sairauksia, jotka ovat aiheutuneet ylimää rin esiintyvistä T-soluista, voidaan myös hoitaa samalla tavalla. Heikentäjä-T-solujen ylimäärästä aiheutuvia tauteja (esim. pahanlaatuisia tauteja tai tyyppiä I olevaa agammaglobulinemiaa) voidaan hoitaa antamalla potilaalle 10 heikentäjä-T-solujen antigeenin vasta-ainetta.5 Autoimmune diseases caused by excess T cells can also be treated in the same way. Diseases caused by an excess of attenuating T cells (e.g., malignancies or agammaglobulinemia type I) can be treated by administering to the patient 10 antibodies to the attenuating T cell antigen.
Antiseerumit, jotka vaikuttavat ihmisen kaikkiin T-soluihin (ns. ihmisen vastainen tymosyyttiglobuliini eli ATG), ovat osoittautuneet terapeuttisesti käyttökelpoiseksi hoidettaessa potilaita, joille on suoritettu 15 elintensiirtoja. Koska T-solut vaikuttavat solujen välityksellä tapahtuviin immunologisiin reaktioihin (siirrettyjen elinten hylkimismekanismi), T-soluille spesifisen vasta-aineen saaminen estää tai hidastaa tätä hylkimis-prosessia. Katso esimerkiksi: Cosimi et ai., "Randomized 20 Clinical Trial of ATG in Cadaver Renal Allgraft Recipients: Importance of T Cell Monitoring" Surgery 40 (1976) 155-163, ja julkaisun sisältämät viitteet.Antisera that act on all human T cells (so-called anti-human thymocyte globulin, or ATG) have been shown to be therapeutically useful in the treatment of transplant patients. Because T cells affect cell-mediated immunological responses (the mechanism of rejection of transplanted organs), obtaining an antibody specific for T cells prevents or slows down this rejection process. See, e.g., Cosimi et al., "Randomized 20 Clinical Trial of ATG in Cadaver Renal Allgraft Recipients: Importance of T Cell Monitoring," Surgery 40 (1976) 155-163, and references therein.
Ihmisen T-solulajien ja -alalajien identifiointiin ja heikentämiseen on tähän asti käytetty spontaaneja auto-25 vasta-aineita tai ihmisen T-soluille selektiivisiä anti- seerumeja, jotka on valmistettu immunoimalla eläimiä ihmisen T-soluilla, poistamalla eläimistä veri seerumin saamiseksi ja adsorboimalla antiseerumi esimerkiksi autologi-silla ei-allogeenisilla B-soluilla vasta-aineiden poista-30 miseksi, joilla on ei-toivottu reaktiivisuus. Näiden anti-seerumien valmistus on erittäin vaikeaa erikoisesti adsorptio- ja puhdistusvaiheissa. Adsorboidut ja puhdistetut antiseerumitkin sisältävät halutun vasta-aineen lisäksi useista syistä monia epäpuhtauksia. Eräs syy on se, 35 että seerumi sisältää miljoonia vasta-ainemolekyylejä jo ennen immunointia T-soluilla. Toiseksi immunointi aiheut- 6 75231 taa vasta-aineiden muodostumisen, jotka vaikuttavat useisiin antigeenilajeihin, joita on löydetty kaikista immu-nointiin käytetyistä ihmisen T-soluista. Ei pystytä selektiivisesti tuottamaan tietylle antigeenille spesifis-5 tä vasta-ainetta. Kolmanneksi näillä menetelmillä valmistetun spesifisen vasta-aineen tiitteri on tavallisesti melko alhainen (esim. laimennusten ollessa suurempia kuin 1:100 vasta-aine on inaktiivinen) ja spesifisen ja ei-spesifisen vasta-aineen suhde on pienempi kuin 1/10°.To date, spontaneous auto-25 antibodies or antisera selective for human T cells, prepared by immunizing animals with human T cells, removing blood from animals to obtain serum, and adsorbing antiserum, have been used to identify and attenuate human T cell species and subspecies. autologous non-allogeneic B cells to remove antibodies with undesired reactivity. The preparation of these anti-sera is very difficult, especially in the adsorption and purification steps. Adsorbed and purified antisera also contain many impurities in addition to the desired antibody for a number of reasons. One reason is that serum contains millions of antibody molecules even before immunization with T cells. Second, immunization causes the formation of antibodies that affect several species of antigens found in all human T cells used for immunization. It is not possible to selectively produce an antibody specific for a particular antigen. Third, the titer of a specific antibody prepared by these methods is usually quite low (e.g., at dilutions greater than 1: 100, the antibody is inactive) and the ratio of specific to non-specific antibody is less than 1/10 °.
10 Katso esimerkiksi Chessin ja Schlossmanin edellä mainittua artikkelia (sivulta 365 eteenpäin) sekä edellä mainittua artikkelia "the Chemical and Engineering News"-lehdessä, näissä on kuvattu tähän asti käytettyjen anti-seerumien puutteellisuuksia ja monoklonaalisen vasta-ai-15 neen etuja.10 See, for example, the article by Chess and Schlossman, cited above (from page 365 onwards) and the article cited in The Chemical and Engineering News, which describe the shortcomings of the antisera used hitherto and the advantages of the monoclonal antibody.
Erästä tunnetuilla antiseerumeilla identifioitua T-solujen alaryhmää nimitetään TH2+-alaryhmäksi, ja sen on havaittu sisältävän sekä soluvälitteisessä lymfolyysissä tarvittavia sytotoksisia efektorisoluja että immunoregu-20 latorisia heikentäjä-T-soluja, jotka heikentävät sekä T-solujen että B-solujen toimintaa. Tämä alaryhmä sisältää noin 20...30 % ihmisen perifeerisistä T-soluista. Katso esim. E.L. Reinherz, et ai., V. Immunol. 123 (1979) 83 ja New Engl. V. Med. 300 (1979) 1061.A subset of T cells identified by known antisera is termed the TH2 + subset and has been found to contain both cytotoxic effector cells required for cell-mediated lymphysis and immunoregulatory attenuator T cells that attenuate both T cell and B cell function. This subset contains about 20-30% of human peripheral T cells. See, e.g., E.L. Reinherz, et al., V. Immunol. 123 (1979) 83 and New Engl. V. Med. 300 (1979) 1061.
25 Nyt on keksitty uusi hybridoma (nimeltään 0KT5), jo ka pystyy tuottamaan uutta monoklonaalista vasta-ainetta, joka on spesifinen ihmisen normaaleista perifeerisistä sytotoksisista ja heikentäjä-TH2+-T-soluista (noin 20 % ihmisen normaaleista perifeerisistä T-soluista) löydetyl-30 le pinta-antigeenille. Näin muodostunut vasta-aine on mo-nospesifinen yhdelle ainoalle ihmisen normaalien sytotok-sisten ja heikentäjä-TH2+-solujen pinta-antigeenidetermi-nantille, eikä se sisällä käytännöllisesti katsoen lainkaan muita ihmisen vastaisia immunoglobuliineja, päin 35 vastoin kuin tähän asti tunnetut antiseerumit (jotka sisältävät luonnostaan epäpuhtauksina vasta-aineita, jotka 75231 reagoivat hyvin monien ihmisen antigeenien kanssa) ja tähän asti tunnetut monoklonaaliset vasta-aineet (jotka eivät ole monospesifisiä yhdelle ainoalle ihmisen sytotok-sien tai heikentäjä-T-solun antigeenille). Lisäksi tätä 5 hybridomaa voidaan viljellä vasta-aineen tuottamiseksi, jolloin eläinten käyttö vasta-aineen tuottamiseen ei ole välttämätöntä eikä myöskään tarvita monimutkaisia adsorptio- ja puhdistusvaiheita, jotka tähänastisissa epäpuhtaidenkin antiseerumien valmistusmenetelmissä ovat olleet 10 välttämättömiä.A new hybridoma (called 0KT5) has now been discovered, which is already capable of producing a novel monoclonal antibody specific for normal human peripheral cytotoxic and attenuating TH2 + T cells (approximately 20% of normal human peripheral T cells). le surface antigen. The antibody thus formed is monospecific for a single surface antigenic determinant of normal human cytotoxic and attenuating TH2 + cells, and contains virtually no other anti-human immunoglobulins, in contrast to hitherto known antisera (containing inherently as impurities are antibodies that 75231 react with a large number of human antigens) and hitherto known monoclonal antibodies (which are not monospecific for a single human cytotoxic or attenuating T cell antigen). In addition, these 5 hybridomas can be cultured to produce an antibody, so that the use of animals to produce the antibody is not necessary, nor are the complex adsorption and purification steps required to date for the preparation of even impure antisera.
Sen esillä olevaa hybridomaa että muodostunutta vasta-ainetta nimitetään tästä lähtien "OKT5":ksi; asiayhteydestä selviää, kumpaa kulloinkin tarkoitetaan.The present hybridoma and the antibody formed are hereinafter referred to as "OKT5"; it is clear from the context which is meant in each case.
Esillä oleva hybridoma OKT5 on talletettu laitokseen 15 "The American Type Culture Collection", 1201 ParklawnThe present hybridoma OKT5 is deposited at 15 "The American Type Culture Collection", 1201 Parklawn
Drive, Rockville, Maryland 20852, 18.09.1979 ja 28.09.1979, ja sille on annettu ATCC-talletusnumero CRL 8013 ja CRK 8016.Drive, Rockville, Maryland 20852, September 18, 1979 and September 28, 1979, and has been assigned ATCC Accession Nos. CRL 8013 and CRK 8016.
Hybridoman ja sen tuottaman vasta-aineen valmistus 20 on kuvattu FI-patenttihakemuksessa 802917.The preparation of the hybridoma and the antibody produced by it is described in FI patent application 802917.
Keksinnön mukaiselle diagnostiselle menetelmälle, jossa edellä mainittua hybridomaa ja vasta-ainetta käytetään, on tunnusomaista, että potilaasta otetun T-solunäyt-teen annetaan reagoida diagnostisesti vaikuttavan määrän 25 kanssa luokkaan IgG kuuluvaa monoklonaalista vasta-ainet ta, jota tuottaa hybridisolulinja, jonka ATCC-talletusnumero on CRL 8013 tai 8016, joka on valmistettu yhdistämällä hiiren myeloomasolulinjän soluja ihmisen tymosyyteillä immunoidun hiiren pernasoluihin, ja joka vasta-aine 30 a) reagoi yli 90 %:n kanssa sytotoksisia ja heiken- täjä-TH2+-soluja (joita on 20-30 % kaikista ihmisen normaaleista perifeerisistä T-soluista), mutta ei reagoi ihmisen normaalien perifeeristen B-solujen, nollasolujen eikä makrofagien kanssa, 35 b) reagoi noin 80 %:n kanssa ihmisen normaaleja ty- mosyyttejä, 8 75231 c) ei reagoi -T-solujen eikä 0KT4+-T-solujen kanssa, mutta reagoi 68 %:n kanssa 0KT4 -T-soluja, d) määrittelee T-solupopulaation (0KT5+), joka on voimakkaasti sytotoksinen ja jota esiintyy normaalia pie- 5 nempinä pitoisuuksina primäärisessä maksakirroosissa, multippeliskleroosissa ja hyper-IgE:ssä, normaaleina pitoisuuksina kaikissa Hodgkinsin taudin vaiheissa ja normaalia suurempina pitoisuuksina tyyppiä I olevassa agam-maglobulinemiassa ja akuutissa mononukleoosi-infektiossa, 10 ja määritetään, kuinka suuri osa koko perifeerisestä T-solupopulaatiosta reagoi vasta-aineen kanssa.The diagnostic method of the invention using said hybridoma and antibody is characterized in that a T cell sample taken from a patient is reacted with a diagnostically effective amount of IgG class monoclonal antibody produced by a hybrid cell line having an ATCC accession number. is CRL 8013 or 8016 prepared by combining cells of a mouse myeloma cell line with spleen cells of a mouse immunized with human thymocytes, and which antibody 30 a) reacts with more than 90% of cytotoxic and attenuating TH2 + cells (20-30% of all normal human peripheral T cells) but does not react with normal human peripheral B cells, null cells or macrophages, 35 b) reacts with about 80% of normal human thymocytes, 8 75231 c) does not react with T cells and does not react with 0KT4 + T cells but reacts with 68% of 0KT4 T cells, d) defines a T cell population (0KT5 +) that is highly cytotoxic and lower than normal levels in primary cirrhosis, multiple sclerosis and hyper-IgE, normal levels in all stages of Hodgkins disease and higher than normal The T cell population reacts with the antibody.
Esimerkki 1 OKT5-vasta-aineen reaktiivisuuden karakterisointi A. Lymfosyyttipopulaatioiden eristäminen 15 Normaalien vapaaehtoisten verenluovuttajien (ikä 15- 40 vuotta) verestä erotettiin perifeeriset yksitumaiset verisolut Ficoll-Hypaque-tiheysgradienttisentrifugointi-menetelmällä (Pharmacia Fine Chemicals, Pisvataway, NH) Boyumin esittämällä tavalla, Scand. J. Clin. Lab. Invest. 20 21 (suppl. 97) (1968) 77. Fraktioimattomat yksitumaiset solut erotettiin pinta-Ig+ (B) ) ja pinta-IG (T- ja nol-lasolu)-populaatioiksi käyttämällä Sephadex G-200 anti-F(ab')2~pylväskromatografiaa menetelmällä, jonka ovat aikaisemmin kuvanneet Chess et ai., J. Immunol. 113 (1974) 25 1113. T-olut otettiin talteen E-rosetoimalla Ig -kanta 5 %:lla lampaan punasoluja (Microbiological Associates, Bethesda, MD). Rosetoitu seos sentrifugoitiin Ficoll-Hypa-que-sentrifugissa ja talteenotettu E+-pelletti käsiteltiin 0,155-m NH^Cl:lla (10 ml 10® solua kohti). Näin saatu 30 T-solupopulaatio oli <2 %:isesti EAC-rosettipositiivinen ja >95 %:isesti E-rosettipositiivinen standardimenetelmillä määritettynä. Lisäksi rosetteja muodostamaton Ig (nol-lasolu)-populaatio erotettiin Ficoll-rajapinnalta. Tämä jälkimmäinen populaatio oli <5 %:isesti E-positiivinen 35 ja ¢2 %:isesti slg-positiivinen. Pinta-Ig+ (B)-populaatio erotettiin Sephadex-G-200-pylväästä eluoimalla normaali!- 9 75231 lä ihmisen gammaglobuliinilla, kuten aikaisemmin on kuvattu. Tämä populaatio oli >95 % risesti pinta-Ig-positii-vinen ja <5 % risesti E-positiivinen.Example 1 Characterization of OKT5 Antibody Reactivity A. Isolation of Lymphocyte Populations Peripheral mononuclear blood cells were isolated from the blood of normal volunteer donors (ages 15-40 years) by Ficoll-Hypaque density gradient centrifugation (as described by Scandia Fineway, NH), Pharmacia Fine Chemicals, Pisv . J. Clin. Lab. Invest. 20 21 (suppl. 97) (1968) 77. Unfractionated mononuclear cells were separated into surface Ig + (B)) and surface IG (T- and nol glass cell) populations using Sephadex G-200 anti-F (ab ') 2 ~ column chromatography by the method previously described by Chess et al., J. Immunol. 113 (1974) 25 1113. T-beer was recovered by E-rosetting the Ig strain with 5% sheep erythrocytes (Microbiological Associates, Bethesda, MD). The rosetted mixture was centrifuged in a Ficoll-Hypa-que centrifuge and the recovered E + pellet was treated with 0.155 M NH 4 Cl (10 mL per 10® cell). The T cell population thus obtained was <2% EAC rosette positive and> 95% E rosette positive as determined by standard methods. In addition, the non-rosette-forming Ig (nol glass cell) population was separated from the Ficoll interface. This latter population was <5% E-positive 35 and ¢ 2% slg-positive. The surface Ig + (B) population was separated from the Sephadex-G-200 column by elution with normal -9,75231 human gamma globulin as previously described. This population was> 95% surface Ig-positive and <5% E-positive.
Normaalit ihmisen makrofagit erotettiin yksitumaises-5 ta populaatiosta kiinnittämällä ne polystyreeniin. Tällöin yksitumaiset solut suspendoitiin uudelleen lopulliseen viljelyväliaineeseen (RPMI 1640, 2,5 mM HEPES /4-(2-hydroksietyyli)-1-piperatsiinipropaanisulfonihappa?-puskuria, 200 mM L-glutamiinia ja penisilliinistreptomysiiniä 10 sekä 20 % kuumentamalla inaktivoitua ihmisen AB-seerumia) solujen määrän ollessa 2 x 10^ solua, ja niitä inkuboitiin muovisissa petrimaljoissa (100 x 20 mm) (Falcon Tissue Culture Dish, Falcon, Exnard, CA) 37°Crssa yön yli. Petrimal-jat pestiin huolellisesti kiinnittymättömien solujen 15 poistamiseksi, ja muoviin kiinnittynyt populaatio irrotettiin pesemällä voimakkaasti kylmällä 2,5 mM EDTArta sisältävällä liuoksella, jossa ei ollut seerumia, ja silloin tällöin raapimalla petrimaljaa kertakäyttöisen injektio-ruiskun kumikärjellä.Normal human macrophages were isolated from the mononuclear population by attachment to polystyrene. At this time, mononuclear cells were resuspended in final culture medium (RPMI 1640, 2.5 mM HEPES / 4- (2-hydroxyethyl) -1-piperazine-propanesulfonic acid? Buffer, 200 mM L-glutamine and penicillin streptomycin 10, and 20% heat-inactivated AB cells were counted at 2 x 10 6 cells and incubated in plastic petri dishes (100 x 20 mm) (Falcon Tissue Culture Dish, Falcon, Exnard, CA) at 37 ° C overnight. The petrimal dishes were washed thoroughly to remove non-adherent cells, and the plastic-attached population was removed by washing vigorously with a cold solution containing 2.5 mM EDTA without serum, and occasionally scraping the petri dish with the rubber tip of a disposable syringe.
20 Yli 85 % solukannasta pystyi käyttämään ravinnokseen lateksihiukkasia, ja Wright-Giemsa-värjäyksellä niillä havaittiin morfologisesti olevan monosyyttien tunnusmerkit.20 More than 85% of the cell line was able to use latex particles for food, and Wright-Giemsa staining showed that they were morphologically characterized by monocytes.
B. Tymosyyttien eristäminenB. Isolation of thymocytes
Normaali ihmisen kateenkorvarauhanen saatiin poti-25 lailta, joille oli tehty korjaavia sydänleikkauksia ja joiden ikä vaihteli kahdesta kuukaudesta 14 vuoteen. Kateenkorvarauhanen paloiteltiin, ja palaset asetettiin heti 199(Gibco)-väliaineeseen, jossa oli 5 % vasikan sikiö-seerumia, ne hienonnettiin huolellisesti pihdeillä ja sak-30 sillä, ja sen jälkeen muodostettiin yhtä solulajia sisältävä suspensio puristamalla seos terässeulan läpi. Seuraa-vaksi solut sentrifugoitiin Ficoll-Hypaque-sentrifugissa ja pestiin kohdassa A kuvatulla tavalla. Näin saadut tymo-syytit olivat >95-%risesti elinkykyisiä ja ^90-%risesti 35 E-rosettipositiivisia.A normal human thyroid gland was obtained from a poti-25 who had undergone corrective heart surgery and ranged in age from two months to 14 years. The thyroid gland was dissected, and the pieces were immediately placed in 199 (Gibco) medium containing 5% fetal calf serum, finely chopped with forceps and sak-30, and then a suspension containing one cell species was formed by squeezing the mixture through a steel sieve. Next, the cells were centrifuged in a Ficoll-Hypaque centrifuge and washed as described in A. The thymocytes thus obtained were> 95% viable and 9090% 35 E rosette positive.
75231 10 C. Solulinja75231 10 C. Cell line
Terveestä yksilöstä saatu Epstein-Barr-viruksella (EBV) transformoitu B-solulinja (Laz 156) saatiin tohtori H.Lazarukselta, Sidney Farber Institute, Boston, MA.A B cell line (Laz 156) transformed with Epstein-Barr virus (EBV) from a healthy individual was obtained from Dr. H. Lazarus, Sidney Farber Institute, Boston, MA.
5 Esimerkki 25 Example 2
Solufluorograafinen analyysi ja solujen erotusCell fluorographic analysis and cell separation
Kaikkien solupopulaatioiden ja monoklonaalisten vasta-aineiden reaktiotuotteiden solufluorograafinen analyysi suoritettiin epäsuoralla immunofluoresenssimenetel-10 mällä, jossa solut värjättiin fluoresiiniin liitetyllä vuohessa valmistetulla anti-hiiri-IgG: llä (G/M FITC) (Meloy Laboratories) , analyysiin käytettiin solufluorograafia FC200/ 4800A (Ortho Instruments). Tällöin 1-2 x 106 solua käsiteltiin 0,15 ml:lla vasta-ainetta OKT5 laimennuksen ollessa 15 1:500, soluja inkuboitiin 4°C:ssa 30 minuutin ajan ja pestiin kahdesti. Solujen annettiin sen jälkeen reagoida 0,15 ml:n kanssa G/M FITC (laimennus 1:40) 4°C:ssa 30 minuutin ajan, reaktiotuote sentrifugoitiin ja pestiin kolme kertaa. Nämä solut analysoitiin sen jälkeen 20 solufluorograafilla, jossa kunkin solun aiheuttama fluo resenssi-intensiteetti rekisteröitiin pulssikorkeusanaly-saattorilla. Reaktiivisuus oli samanlainen laimennuksella 1:10 000, mutta suuremmilla laimennuksilla reaktiota ei tapahtunut. Taustavärjäyksen intensiteetti määritet-25 tiin 0,15 ml:11a suhteessa 1:500 laimennettua vesivatsa— nestettä, joka oli saatu intraperitoneaalisesti ei-tuot-tavalla hybridikloonilla immunoidusta CAF^-hiirestä. Lymfoidipopulaatioiden reaktiivisuus hevosen anti-TI^in ja hevosen normaalin IgG:n kanssa määritettiin edellä 30 esitetyllä tavalla (Reinherz et ai.).Cell fluorographic analysis of all cell populations and reaction products of monoclonal antibodies was performed by an indirect immunofluorescence method in which cells were stained with fluorescein-conjugated goat anti-mouse IgG (G / M FITC). Instruments). At this time, 1-2 x 10 6 cells were treated with 0.15 ml of OKT5 antibody at a 1: 500 dilution, incubated at 4 ° C for 30 minutes, and washed twice. The cells were then reacted with 0.15 ml of G / M FITC (1:40 dilution) at 4 ° C for 30 minutes, the reaction product was centrifuged and washed three times. These cells were then analyzed with 20 cell fluorographs, in which the fluorescence intensity induced by each cell was recorded on a pulse height analyzer. The reactivity was similar at a dilution of 1: 10,000, but at higher dilutions no reaction occurred. The intensity of background staining was determined with 0.15 ml of a 1: 500 dilution of aqueous humor obtained intraperitoneally from a CAF1 mouse immunized with a non-productive hybrid clone. The reactivity of lymphoid populations with equine anti-TI and equine normal IgG was determined as described above (Reinherz et al.).
Kokeissa, joiden tarkoituksena oli erottaa T-solu- g jen alaryhmät toisistaan, 100 x 10 fraktioimatonta T-so-lua merkittiin 4 ml:11a suhteessa 1:500 laimennettua vasta-ainetta OKT4 tai OKT5 ja kehitettiin G/M FITC:llä. OKT4:n 35 oli aikaisemmin havaittu reagoivan spesifisesti 55-60 %:n kanssa perifeerisiä veren T-lymfosyyttejä, mikä ryhmä edus- 11 75231 taa ihmisen auttaja-T-soluja. Käyttämällä fluoresenssi-aktivaatioon perustuvaa solulajittelijaa (FACS-1) (Becton-Dickinson, Mountain View, CA) samasta yksilöstä saadut T-solut jaettiin 0KT4+ - ja 0KT4 -populaatioiksi sekä 0KT5+-5 ja OKT5 -populaatioiksi. Lajien elinkykyisyys oli >95 % Trypan-sinisellä määritettynä kaikissa tapauksissa. Kaikkien erotettujen populaatioiden puhtausaste oli ^95 %.In experiments to distinguish subgroups of T cells, 100 x 10 unfractionated T cells were labeled with 4 ml of 1: 500 diluted antibody OKT4 or OKT5 and developed with G / M FITC. OKT4 35 had previously been found to react specifically with 55-60% of peripheral blood T lymphocytes, a group representing 11,75231 human helper T cells. Using a fluorescence-activated cell sorter (FACS-1) (Becton-Dickinson, Mountain View, CA), T cells obtained from the same individual were divided into 0KT4 + and 0KT4 populations, and 0KT5 + -5 and OKT5 populations. Species viability was> 95% as determined by Trypan blue in all cases. The purity of all isolated populations was ^ 95%.
Esimerkki 3' T-solujen alaryhmien analysoiminen hevosen anti-10 TH2:llaExample 3 Analysis of T cell subsets with equine anti-10 TH2
Esimerkin 2 mukaisesti hevosen anti-TH9:ta käytet-tiin erottamaan TH2 - ia TH2 -solut toisistaan FACSiilla, jolloin 60 x 10^ fraktioimatonta T-solua merkittiin 0,12 ml:lla hevosen anti-TH2 ja 0,1 ml:11a R/H FITC (Cappel 15 Laboratories, Downington, PA) Reinherzin et ai. kuvaamalla tavalla. Lajiteltujen solujen puhtaus ja elinkykyisyys oli samanlainen kuin edellä kuvattujen lajiteltujen populaatioiden. FACSrilla lajiteltuja T-solujakeita, jotka oli eristetty hevosen anti-TH2:11a, OKT4:llä tai 20 0KT5:llä, viljeltiin 48 tuntia 37°C:ssa kosteassa atmosfäärissä, joka sisälsi 5 % C02, väliaineessa RPMI 1640, joka sisälsi 20 % ihmisen AB-s-erumia, 1 % penisilliini- streptomysiiniä, 200 mM L-glutamiinia, 25 mM HEPES-pusku-ria (Microbiological Associates) ja 0,5 % nariumbikarbo- 25 naattia. Tämän jälkeen solut analysoitiin solufluoro-graafilla edellä kuvatulla tavalla. Taustavärjäys määritettiin korvaamalla spesifinen vasta-aine normaalilla hevosen IgG:llä ja suorittamalla värjäys edellä kuvatulla tavalla.According to Example 2, equine anti-TH9 was used to separate TH2 and TH2 cells by FACS, with 60 x 10 6 unfractionated T cells being labeled with 0.12 ml of equine anti-TH2 and 0.1 ml of R / H FITC (Cappel 15 Laboratories, Downington, PA) Reinherzin et al. as described. The purity and viability of the sorted cells were similar to those of the sorted populations described above. FACS-sorted T cell fractions isolated with equine anti-TH2, OKT4, or 20 0KT5 were cultured for 48 hours at 37 ° C in a humidified atmosphere containing 5% CO 2 in RPMI 1640 medium containing 20% CO 2. human AB-s erum, 1% penicillin-streptomycin, 200 mM L-glutamine, 25 mM HEPES buffer (Microbiological Associates) and 0.5% narium bicarbonate. The cells were then analyzed by cell fluorography as described above. Background staining was determined by replacing the specific antibody with normal equine IgG and performing staining as described above.
30 Esimerkki 430 Example 4
Solujen toiminnan tutkiminen A. Proliferatiiviset tutkimuksetInvestigation of cell function A. Proliferative studies
Fraktioimattomien ja FACSrilla fraktioitujen T-lym-fosyyttien (10^ kappaletta) mitogeenista vastetta tutkittiin 35 mikroviljelmässä optimaalisilla annoksilla Concanavalin A:ta (Con A) (Calbiochem, La Jolla, CA) ja fytohemaglu-tiinia (PHA) (Burroughs-Wellcome Company, Greenville, NC).The mitogenic response of unfractionated and FACS-fractionated T-lymphocytes (10) was studied in 35 microcultures with optimal doses of Concanavalin A (Con A) (Calbiochem, La Jolla, CA) and phytohemagglutinin (PHA) (Burroughs-Wellcome Company, Greenville, NC).
75231 1275231 12
Alloantigeeninen proliferatiivinen vaste määritettiin samanaikaisesti näille samoille populaatioille käyttäen stimulanttina mitomysiinillä käsiteltyä Laz 156:a, EBV:llä transformoitua ihmisen N-lymfoblastoidisolulin-5 jaa. Profiliferaatio tetanus-toksoidin (Massachusetts Department of Public Health Biological Labroratories, Boston, MA) ja sikotautiantigeenin (Microbiological Associates) läsnäollessa testattiin käyttämällä tetanus-toksoi-dille loppukonsentraatiota 10 yug/ml ja sikotautiantigee-10 nille laimennusta 1:20.5 % edellä kuvatulla menetelmällä saatuja makrofageja lisättiin kaikkiin populaatioihin aloitettaessa kasvattaa in vitro-viljelmiä. Mitogeenilla stimuloituja viljelmiä käsiteltiin neljän päivän kuluttua 3 0,2 ^uCi:lla H-tymidiinia (3H-TdR) (ominaisaktiivisuus 15 1,9 Ci/mM) (Schwarz-Mann Division of Becton-Dickinson,The alloantigenic proliferative response was determined simultaneously for these same populations using mitomycin-treated Laz 156, an EBV-transformed human N-lymphoblastoid cell-5, as a stimulant. Profiling in the presence of tetanus toxoid (Massachusetts Department of Public Health Biological Laboratories, Boston, MA) and mumps antigen (Microbiological Associates) was tested using a final concentration of 10 μg / ml for tetanus toxoid and a 1: 20.5% dilution for mumps antigen obtained as described above. macrophages were added to all populations at the start of growing in vitro cultures. After four days, mitogen-stimulated cultures were treated with 3 0.2 μCi of H-thymidine (3H-TdR) (specific activity 1.9 Ci / mM) (Schwarz-Mann Division of Becton-Dickinson,
Orangeburg, NY) ja tuotteet erotettiin 18 tunnin kuluttua MASH II-laitteistolla (Microbiological Associates, Bethes- 3 ...Orangeburg, NY) and the products were separated after 18 hours on MASH II equipment (Microbiological Associates, Bethes- 3 ...
da, MD). H-tymidiiniyhdisteen aktiivisuus mitattiin Pac- kard-tuikelaskurilla (Packard Instrument Company, Dow-20 ners's Grove, IL). Taustan ^H-tymidiiniyhdisteen aktiivisuus mitattiin korvaamalla mitogeeni väliaineella. Liukoisella antigeenillä ja solun pinta-alloantigeenillä stimu- 3 loidut viljelmät käsiteltiin viiden päivän kuluttua H-tymi- diinillä 18 tunnin ajan, tuotteet erotettiin ja aktiivi- 25 suus mitattiin edellä kuvatulla tavalla.da, MD). The activity of the H-thymidine compound was measured with a Pacard scintillation counter (Packard Instrument Company, Dow-20's Grove, IL). The activity of the background 1 H-thymidine compound was measured by replacing the mitogen with a medium. After 5 days, cultures stimulated with soluble antigen and cell surface alloantigen were treated with H-thymidine for 18 hours, the products were separated, and the activity was measured as described above.
B. Solumyrkyllisyyttä koskevat tutkimuksetB. Cytotoxicity studies
Soluvälitteiselle lymfolyysille herkistetyt viljelyt suoritettiin lisäämällä mikrotitrauslevyn syvennyksiin fraktioimattomia T-soluja sekä mitomysiinillä käsiteltyjä 30 stimulaattorisoluja eri solulajien pitoisuuden ollessa 2 x 10b solua/ml. Viiden päivän kuluttua fraktioimattomat T-solut fraktioitiin OKT5+- ja OKT5 -T-solujakeiksi 51 FACSrilla. Nämä T-solujakeet lisättiin sitten Na2 CrO^illa merkittyihin kohdesoluihin, ja soluja inkuboitiin kuuden 35 tunnin ajan, minkä jälkeen spesifinen solumyrkyllisyys määritettiin. Solymyrkyllisyys prosentteina laskettiin seuraavan kaavan avulla: 13 75231Cultures sensitized to cell-mediated lymphysis were performed by adding unfractionated T cells and mitomycin-treated stimulator cells to the wells of a microtiter plate at a concentration of 2 x 10b cells / ml for different cell types. After 5 days, unfractionated T cells were fractionated into OKT5 + and OKT5 T cell fractions by 51 FACS. These T cell fractions were then added to Na 2 CrO 2 -labeled target cells, and the cells were incubated for six to 35 hours, after which specific cytotoxicity was determined. Percent cytotoxicity was calculated using the following formula: 13,75231
Kokeessa vapautunut ^Cr-spontaanisti vapautunut 51Cr -- x 100Experimentally released ^ Cr-spontaneously released 51Cr - x 100
Pakastus/sulatuskäsittelyssä vapautunut xCr-spontaanisti vapautunut 51cr ^ Määritykset suoritettiin kolmesta rinnakkaisnäyt- teestä, ja tulokset ilmoitettiin näiden keskiarvona.Freezing / thawing-released xCr-spontaneously released 51cr ^ Assays were performed on three replicates and the results were reported as an average of these.
C. Heikentäjä-solujen aktivointi Con A:11a ja MLC:n heikentäminenC. Activation of attenuator cells by Con A and attenuation of MLC
Fraktioimattomat T-solut aktivoitiin lisäämällä 10 20 yUg Concanavalin A:ta (Con A) (Calbiochem) 10^ solua kohti. Näitä Con A:11a käsiteltyjä soluja viljeltiin 2 kudosviljelypulloissa, joiden pinta-ala oli 25 cm (Falcon, Oxnard, CA), väliaineessa RPMI 1640 (Grand Island Biological Company), joka sisälsi 20 % ihmisen AB-15 seerumia, 1 % penisilliini-streptomysiiniä, 200 mM L-glu- tamiinia, 25 mM HEPES-puskuria (Microbiological Associates) ja 0,5 % natriumbikarbonaattia, 48 tuntia 37°C:ssa kosteassa atmosfäärissä, joka sisälsi 5 % CC^. Käsittelemättömiä vertailu-T-soluja viljeltiin samalla tavalla, 20 mutta ilman Con A:ta. Sen jälkeen solut sentrifugoitiin, pestiin viidesti ja lisättiin tuoreisiin autologisiin responderisoluihin yksisuuntaisesti sekoitettuun lymfo-syyttiviljelmään (MLC) edellä kuvatulla tavalla.Unfractionated T cells were activated by the addition of 10 μg of Concanaval A (Con A) (Calbiochem) per 10 cells. These Con A-treated cells were cultured in 2 25 cm tissue culture flasks (Falcon, Oxnard, CA) in RPMI 1640 medium (Grand Island Biological Company) containing 20% human AB-15 serum, 1% penicillin- streptomycin, 200 mM L-glutamine, 25 mM HEPES buffer (Microbiological Associates) and 0.5% sodium bicarbonate for 48 hours at 37 ° C in a humidified atmosphere containing 5% CO 2. Untreated control T cells were cultured in the same manner, but without Con A. The cells were then centrifuged, washed five times, and added to fresh autologous responder cells in unidirectionally mixed lymphocyte culture (MLC) as described above.
MLC:n heikentämisen määrityksessä viljely suoritettiin 25 pyöreäpohjaisilla mikrotitrauslevyillä (Linbro Chemical Company, New Haven, CT) kolmessa syvennyksessä, joista r kukin sisälsi 0,05 x 10 responderilymfosyyttiä (kaikki mononukleaarisia), 0,05 x 106 joko aktivoimattomia tai Con A:lla aktivoituja autologisia fraktioimattomia tai 30 fraktioituja T-soluja ja 0,1 x 10^ mitomysiinillä käsiteltyjä stimuloituja soluja (Laz 156). Viiden päivän kuluttua viljelmät käsiteltiin 0,2 ^uCiillä ^H-TdR, ja tästä 18 tunnin kuluttua solut kerättiin. MLC:n proliferation estokyky (%) laskettiin sitten seuraavaa kaavaa käyt-35 tämällä: 75231 14In the MLC attenuation assay, culture was performed in 25 round-bottom microtiter plates (Linbro Chemical Company, New Haven, CT) in three wells, each containing 0.05 x 10 responder lymphocytes (all mononuclear), 0.05 x 10 6 with either inactivated or Con A activated autologous unfractionated or 30 fractionated T cells and 0.1 x 10 6 mitomycin-treated stimulated cells (Laz 156). After 5 days, the cultures were treated with 0.2 H-TdR, and after 18 hours the cells were harvested. The proliferation inhibition capacity (%) of MLC was then calculated using the following formula: 75231 14
Estokyky (%) = (1 - cPm Con_fi_+ } χ 100 cpm ^ 2 jossa cpm Con A merkitsee tuloksia, jotka on saatu kä- 3 siteltäessä MLC:tä H-TdR:llä lisättäessä Con A:11a aktivoituja autologisia T-soluja tai T-solujakeita, ja cpm merkitsee tuloksia, jotka on saatu lisättäessä akti-10 voimattomia autologisia T-soluja.Inhibitory capacity (%) = (1 - cPm Con_en_ +} χ 100 cpm ^ 2 where cpm Con A denotes the results obtained when treating MLC with H-TdR when adding Con A-activated autologous T cells or T cell fractions, and cpm denotes the results obtained with the addition of Akti-10 helpless autologous T cells.
Kuviossa 1 ylärivissä on esitetty solufluorograafis-ta saatu fluoresenssispektri normaaleille ihmisen perifeerisille T-soluille, B-soluille, nollasoluille ja makro-fageille, joiden on annettu reagoida OKT5:n (laimennus 15 1:1000) ja G/M FITC:n kanssa. Vertailun vuoksi tulokset, jotka on saatu käyttämällä hevosen anti-TI^ta, on esitetty alarivissä.Figure 1 in the top row shows the fluorescence spectrum from a cell fluorograph for normal human peripheral T cells, B cells, null cells, and macrophages reacted with OKT5 (1: 1000 dilution) and G / M FITC. For comparison, the results obtained using equine anti-TI® are shown in the bottom row.
Kuviossa 2 on esitetty solufluorograafista saatu fluoresenssispektri ihmisen tymosyyteille, joi-20 den on annettu reagoida OKT5:n ja G/M FITC:n kanssa (A) sekä hevosen anti-T^tn kanssa (B) .Figure 2 shows the fluorescence spectrum obtained from a cell fluorograph for human thymocytes reacted with OKT5 and G / M FITC (A) and equine anti-Tβ (B).
Kuviossa 3 on esitetty solufluorograafista saatu fluoresenssispektri hevosen anti-Tl^illa fraktioiduille T-solujakeille, joiden on annettu reagoida OKT5:n kanssa. 25 Kuviossa 4 on esitetty solufluorograafista saatu fluoresenssispektri OKT4:llä fraktioiduille T-solujakeille joiden on annettu reagoida 0KT5:n kanssa.Figure 3 shows the fluorescence spectrum obtained from a cell fluorograph for equine anti-T1 fractionated T cell fractions reacted with OKT5. Figure 4 shows the fluorescence spectrum obtained from a cell fluorograph for OKT4-fractionated T cell fractions reacted with 0KT5.
Kuviossa 5 on esitetty fraktioimattomien T-solu-jen ja OKT5:llä fraktioitujen MLC:ssä alloherkistettyjen 30 T-solujakeiden teho solumyrkkynä.Figure 5 shows the potency of unfractionated T cells and OKT5-fractionated MLC-sensitized T cell fractions as a cytotoxic agent.
Kuten kuvion 1 ylärivistä ilmenee, noin 20 % normaalin yksilön perifeerisistä T-verisoluista reagoi OKT5:n kanssa, mutta samasta yksilöstä eristetyt B-solut, nollaso-lut ja makrofagit eivät reagoi lainkaan OKT5:n kanssa. Myös 35 hevosen anti-Ti^ reagoi 24 %.n kanssa perifeerisiä T-soluja, mutta se ei myöskään reagoi B-solujen, nollasolujen 15 75231 eikä makrofagien kanssa. Monoklonaaliselle vasta-aineelle on siten tunnusomaista, että se reagoi pinta-antigeenin kanssa, joka on löydetty 20 %:ilta ihmisen terveitä perifeerisiä T-soluja, mutta se ei reagoi kolmen muun mai-5 nitun solutyypin minkään pinta-antigeenin kanssa. Kuten myöhemmin mainitaan, OKT5-positiivinen osa ihmisen perifeerisistä T-soluista kuuluu sytotoksisiin ja heikentäjä-T-soluihin. Tätä reaktiivisuuseroa voidaan käyttää kyseisen vasta-aineen OKT5 toteamiseen ja erottamaan se 10 muista vasta-aineista.As shown in the top row of Figure 1, approximately 20% of peripheral T blood cells from a normal individual react with OKT5, but B cells, null cells, and macrophages isolated from the same individual do not react at all with OKT5. The 35-horse anti-Ti 2 also reacted with 24% of peripheral T cells, but it also did not react with B cells, null cells, or macrophages. The monoclonal antibody is thus characterized by reacting with a surface antigen found in 20% of healthy human peripheral T cells, but not by any of the surface antigens of the other three cell types mentioned. As mentioned later, the OKT5-positive portion of human peripheral T cells belong to cytotoxic and attenuator T cells. This difference in reactivity can be used to detect the OKT5 of that antibody and distinguish it from other antibodies.
Kuviosta 2 ilmenee, että noin 80 % kuuden kuukauden ikäisen lapsen normaaleista tymosyyteistä reagoi OKT5:n kanssa. Samanlaisia tuloksia (80 % aktiivisuus) saatiin käytettäessä kuutta muuta kateenkorvanäytettä, 15 jotka oli saatu normaaleista yksilöistä, joiden ikä vaihteli kahdesta kuukaudesta 19 vuoteen. Sama arvo saatiin hevosen anti-TH2:He. Kuvion 2 reaktiivisuuskaavan avulla on myös mahdollista todeta kyseinen vasta-aine OKT5 ja erottaa se muista vasta-aineista.Figure 2 shows that approximately 80% of normal thymocytes in a six-month-old child react with OKT5. Similar results (80% activity) were obtained using six other thymus samples 15 obtained from normal individuals ranging in age from two months to 19 years. The same value was obtained for equine anti-TH2: He. The reactivity formula of Figure 2 also makes it possible to detect this antibody OKT5 and distinguish it from other antibodies.
20 Kuviosta 3 ilmenee, että OKT5-vasta-aine reagoi TH2+-T-solujen, mutta ei TH2 -T-solujen kanssa. Noin 5...10 % TH2+-jakeesta ei reagoinut OKT5:n kanssa. Kuvion 3 reaktiivisuuskaavan avulla on myös mahdollista todeta OKT5-vasta-aine ja erottaa se muista vasta-aineis-25 ta.Figure 3 shows that the OKT5 antibody reacts with TH2 + T cells but not with TH2 T cells. About 5-10% of the TH2 + fraction did not react with OKT5. The reactivity formula of Figure 3 also makes it possible to detect the OKT5 antibody and distinguish it from other antibodies.
Kuviosta 4 ilmenee, että OKT4 -T-solujae ei reagoi lainkaan 0KT5:n kanssa. Sitä vastoin 0KT4-T-solujae on suurimmaksi osaksi OKT5-positiivinen (10 000 tutkitusta solusta 6800 on OKT5-positiivisia). Nämä tulokset osoit-30 tavat, että T-solujen 0KT5+-jae sekä aikaisemmin määritel ty TH2+-jae ovat OKT4+-jakeelle vastakkaisia. OKT4+-jae isältää auttaja-T-soluja, kun taas OKT5 -jae (kuten myös TH2+-jae) sisältää sytotoksisia ja heikentäjä-T-soluja. Tämän kuvion 4 mukaisen reaktiivisuuskaavan avulla on 35 myös mahdollista todeta OKT5 ja erottaa se muista vasta-aineista.Figure 4 shows that the OKT4 T cell fraction does not react at all with 0KT5. In contrast, the 0KT4 T cell fraction is mostly OKT5-positive (6800 of the 10,000 cells tested are OKT5-positive). These results indicate that the 0KT5 + fraction of T cells as well as the previously defined TH2 + fraction are opposite to the OKT4 + fraction. The OKT4 + fraction contains helper T cells, while the OKT5 fraction (as well as the TH2 + fraction) contains cytotoxic and attenuator T cells. With this reactivity formula according to Figure 4, it is also possible to detect OKT5 and distinguish it from other antibodies.
75231 1675231 16
Kuviosta 5 ilmenee, että OKT5+-T-solujae vaikuttaa CML:ään. Tämän populaation aiheuttama hajoamisaste on suurempi kuin fraktioimattoman T-solupopulaation. Sitä vastoin 0KT5 -T-solupopulaation aiheuttama hajoaminen on erit-5 täin vähäistä. Fraktioimattomat T-solut aktivoitiin MLC:ssä Laz 156 vastaan, ja sen jälkeen ne fraktioitiin 0KT5 -ja 0KT5 -jakeiksi. Sekä fraktioimattomat että fraktioidut T-solut analysoitiin CML:ssä 5^Cr:lla merkittyjen Laz 156-kohteiden suhteen käyttämällä erilaisia efektori/-10 kohde-suhteita (E:T). OKT5+-T-solujakeet sisälsivät efek-toripopulaation soluvälitteisessä lymfolyysissä. E:T-suh-teiden ollessa 5:1, 10:1 ja 20:1 OKT5+-T-solupopulaation spesifinen hajoittava vaikutus oli 40-, 58- ja 77-prosent-tinen. Eristetyn OKT5+-jakeen hajotusteho oli huomattavasti 15 suurempi kuin fraktioimattoman T-solupopulaation. Lisäksi 0KT5 -T-solupopulaation hajottava vaikutus oli merkittävästi pienempi kaikilla tutkituilla E:T-suhteilla. Otettaessa huomioon aikaisempi havainto, jonka mukaan TH2+-T-solujae ihmisessä vaikutti CMLiään, nyt tehty havainto tu-20 kisi sitä olettamusta, että TI^*- ja 0KT5 -T-solupopulaa-tiot määrittelivät samoja toiminnallisesti aktiivisia T-lymfosyyttipopulaatioita. Tämän erilaisen sytotoksisen tehon avulla on myös mahdollista identifioida OKT5-vasta-aine ja erottaa se musita vasta-aineista.Figure 5 shows that the OKT5 + T cell fraction affects CML. The degree of degradation caused by this population is higher than that of the unfractionated T cell population. In contrast, the degradation caused by the 0KT5 T cell population is very low. Unfractionated T cells were activated by MLC against Laz 156 and then fractionated into 0KT5 and 0KT5 fractions. Both unfractionated and fractionated T cells were analyzed for CML-labeled Laz 156 targets in CML using different effector / -10 target ratios (E: T). OKT5 + T cell fractions contained an effector population in cell-mediated lymphysis. At E: T ratios of 5: 1, 10: 1, and 20: 1, the specific degrading effect of the OKT5 + T cell population was 40, 58, and 77%. The lysis efficiency of the isolated OKT5 + fraction was significantly higher than that of the unfractionated T cell population. In addition, the disruptive effect of the 0KT5 T cell population was significantly lower at all E: T ratios studied. In view of the previous finding that the TH2 + T cell fraction in humans affected their CML, the present finding would support the hypothesis that the T1 ^ * and 0KT5 T cell populations defined the same functionally active T lymphocyte populations. With this different cytotoxic effect, it is also possible to identify the OKT5 antibody and distinguish it from mucus antibodies.
25 Toiminnalliset tutkimukset suoritettiin lymfoidi- populaatioilla, jotka oli fraktioitu fluoresenssiaktivoin-tiin perustuvalla solulajittelijalla (FACS). Tulokset on esitetty taulukoissa I...III, ja ne tukevat edelleen esitettyjä monoklonaalisen vasta-aineen OKT5 karakterisointi-30 menetelmiä.Functional studies were performed on lymphoid populations fractionated with a fluorescence-activated cell sorter (FACS). The results are shown in Tables I ... III and further support the methods described for the characterization of the monoclonal antibody OKT5.
Näissä tutkimuksissa fraktioimaton T-solupopulaatio käsiteltiin OKT5:llä (laimennus 1:500) ja G/M FITC:llä ja fraktioitiin FACS:illa OKT5+- ja OKT5 -jakeiksi. Näihin fraktioituihin populaatioihin lisättiin 5 % makrofageja 35 (populaatioiden puhtausaste, joka oli yhtä suuri tai suurempi kuin 95 %, otettiin huomioon) ennen in vitro-vilje- 75231 17 lyä. Fraktioimattomat T-solupopulaatiot ja eristetyt OKT5+- ja OKT5-T-solujakeet stimuloitiin PHA:lla,In these studies, the unfractionated T cell population was treated with OKT5 (1: 500 dilution) and G / M FITC and fractionated by FACS into OKT5 + and OKT5 fractions. To these fractionated populations, 5% macrophages were added (purity of populations equal to or greater than 95% was taken into account) prior to in vitro culture. Unfractionated T cell populations and isolated OKT5 + and OKT5 T cell fractions were stimulated with PHA,
Con A:11a, liukoisilla antigeeneillä ja alloantigeeneil-la populaatioiden proliferatiivisen vasteen määrittämi-5 seksi in vitro-olosuhteissa.Con A: 11a, soluble antigens and alloantigens to determine the proliferative response of populations in vitro.
Fraktioimattomien T-solupopulaatioiden prolifera-tiivinen vaste PHA:n ja Con A:n läsnäollessa ilmenee taulukosta I. Fraktioimattoman T-solupopulaation prolifera-tiivinen vaste on maksimaalinen käytettäessä 1 ^ug PHA:ta 10 10^ solua kohti, käytettäessä 0,5 pg tai 0,1 yug PHA:ta 10^ solua kohti vaste heikkeni. Käsiteltäessä fraktiomat-tomia T-soluja OKT5:llä ja vuohessa valmistetulla hiiren FITC:llä proliferatiivinen vaste pysyi samana. Eristetyt 0KT5+- ja OKT5 -T-solujakeet käyttäytyivät sen sijaan PHA:n 15 läsnäollessa eri tavalla. OKT5 -solupopulaatio käyttäytyi kaikilla käytetyillä PHA:n annoksilla samalla tavalla kuin fraktioimaton T-solupopulaatio. OKT5+-solujen proliferatiivinen vaste oli sen sijaan huomattavasti pienempi kaikilla tutkituilla PHA:n annoksilla. Lisäksi havaittiin, että 20 PHA:n annoksen ollessa 0,1 ^ig 10^ solua kohti OKT5+-T-so-lut eivät lisääntyneet lainkaan, kun taas OKT5 -T-solujae ja fraktioimattomat solut vielä lisääntyivät. Toisaalta näiden jakeiden proliferatiivinen vaste Con A:n läsnäol-25 lessa oli samanlainen, joten tällöin näitä kahta solujaet-ta ei pystytty erottamaan toisistaan tai fraktioimattomas-ta T-solupopulaatiosta.The proliferative response of unfractionated T cell populations in the presence of PHA and Con A is shown in Table I. The proliferative response of an unfractionated T cell population is maximal at 1 μg PHA per 10 μg cell, using 0.5 μg or 0.1 μg PHA per 10 μg cell, the response was impaired. When treatment of fraction-free T cells with OKT5 and goat FITC, the proliferative response remained the same. In contrast, the isolated 0KT5 + and OKT5 T cell fractions behaved differently in the presence of PHA. The OKT5 cell population behaved in the same manner as the unfractionated T cell population at all doses of PHA used. In contrast, the proliferative response of OKT5 + cells was significantly lower at all doses of PHA studied. In addition, it was found that at a dose of 20 PHA per 0.1 μg per 10 μg cells, OKT5 + T cells did not increase at all, while the OKT5 T cell fraction and unfractionated cells further increased. On the other hand, the proliferative response of these fractions in the presence of Con A was similar, so that the two cell fractions could not be distinguished from each other or from the unfractionated T cell population.
Seuraavaksi tutkittiin vastetta alloantigeenin läsnäollessa MLC:ssä sekä liukoisten antigeenien läsnäolles-30 sa. Taulukosta II ilmenee, että Laz 156:n läsnäollessa MLC:ssä fraktioimattoman T-solupopulaation, OKT5:llä ja G/M FITC:llä käsitellyn fraktioimattoman T-solupopulaation 2 - ja sekä OKT5 - että OKT5 -T-solujakeiden vaste oli samanlainen. Nämä kaksi solujaetta erosivat kuitenkin selvimmin 35 toisistaan tutkittaessa niiden proliferatiivista vastetta liukoisten antigeenien läsnäollessa. Kaikissa tutkituissa tapauksissa 0KT5+-T-solujae lisääntyi erittäin vähän liu- 75231 18 koisten antigeenien, tetanus-toksoidin ja sikotautianti-geenin läsnäollessa, kun taas 0KT5~-T-solujae lisääntyi hyvin.Next, the response in the presence of alloantigen in MLC as well as in the presence of soluble antigens was examined. Table II shows that in the presence of Laz 156 in MLC, the response of the unfractionated T cell population, the unfractionated T cell population treated with OKT5 and G / M FITC, and both OKT5 and OKT5 T cell fractions was similar. However, the two cell fractions differed most markedly in studying their proliferative response in the presence of soluble antigens. In all cases studied, the 0KT5 + T cell fraction increased very little in the presence of soluble antigens, tetanus toxoid and mumps antigen, while the 0KT5 ~ T cell fraction increased well.
Aikaisemmat tutkimukset osoittivat, että T-lym-5 fosyyttien TH2+-populaatio yhdessä Con A:n kanssa aiheuttaisi autologisten lymfosyyttien lisääntymisen heikkenemisen MLC:ssä. Jotta saataisiin selville 0KT5+-T-solujakeen mahdollinen samanlainen heikentävä vaikutus, T-soluja aktivoitiin 48 tunnin ajan Con A:11a ja sen jäl-10 keen ne lajiteltiin monoklonaalisilla vasta-aineilla OKT5 ja OKT4 eri T-solujakeiksi. Sen jälkeen nämä fraktioidut T-solujakeet lisättiin autologisiin responderilymfo-syytteihin MLC:n aloittamiseksi. Taulukosta III ilmenee, että fraktioimattomat Con A:11a aktivoidut T-solut heiken-15 sivät autologisten solujen proliferaatiota MLC:ssa. Käsiteltäessä T-soluja monoklonaalisella vasta-aineella ja G/M FITCrllä tulos oli sama. Vaikka sekä OKT4+- että OKT5+-T-solut lisääntyivät Con A:11a aktivoituina, ainoastaan OKT5+-T-soluilla oli Con A:11a aktivoituina heikentävä vaikutus.Previous studies have shown that a TH2 + population of T-lym-5 phosphites in combination with Con A would cause a decrease in the proliferation of autologous lymphocytes in MLC. To elucidate a possible similar attenuating effect of the 0KT5 + T cell fraction, T cells were activated for 48 hours with Con A and then sorted with monoclonal antibodies OKT5 and OKT4 into different T cell fractions. These fractionated T cell fractions were then added to autologous responder lymphocytes to initiate MLC. Table III shows that unfractionated Con A-activated T cells impaired autologous cell proliferation in MLC. When T cells were treated with monoclonal antibody and G / M FITC, the result was the same. Although both OKT4 + and OKT5 + T cells proliferated when activated with Con A, only OKT5 + T cells when activated with Con A had an attenuating effect.
20 OKT4+-jakeella ei ollut heikentävää vaikutusta. Lisäksi OKT4+- ja OKT4 -Ti^ -jakeet sisältävän OKT5-populaation heikentävä vaikutus oli erittäin vähäinen verrattuna voimakkaasti heikentävään OKT5+-populaatioon.The 20 OKT4 + fractions had no detrimental effect. In addition, the debilitating effect of the OKT5 population containing OKT4 + and OKT4 -Ti ^ fractions was very small compared to the strongly debilitating OKT5 + population.
Taulukosta IV ilmenee perifeeristen T-solujen ja 25 T-solujakeiden pitoisuuksien suhde eri tautitiloihin. Näitä suhteita voidaan käyttää diagnostisiin tarkoituksiin (esim. akuutin tarttuvan mononukleoosin toteamiseen) , jolloin otetaan verinäyte henkilöstä, jonka epäillään sairastavan jotakin näistä taudeista ja määritetään verinäyt-30 teestä T-solujen ja T-solujakeiden pitoisuus. Taulukossa esitettyjen suhteiden avulla 0KT5-vasta-aine voidaan myös todeta ja erottaa muista vasta-aineista.Table IV shows the relationship between the concentrations of peripheral T cells and 25 T cell fractions in different disease states. These ratios can be used for diagnostic purposes (e.g., for the detection of acute infectious mononucleosis) by taking a blood sample from a person suspected of having one of these diseases and determining the concentration of T cells and T cell fractions in the blood sample. Using the ratios shown in the table, the 0KT5 antibody can also be detected and distinguished from other antibodies.
Diagnostisia menetelmiä, joissa käytetään muita samojen hakijoiden valmistamia monoklonaalista vasta-ai-35 netta tuottavia hybridomeja (OKT1, OKT3 ja OKT4), on kuvattu seuraavissa FI-patenttihakemuksissa 844703, 844704 ja 844705.Diagnostic methods using other monoclonal antibody-producing hybridomas (OKT1, OKT3 and OKT4) produced by the same applicants are described in the following FI patent applications 844703, 844704 and 844705.
75231 1975231 19
Kyseisen vasta-aineen 0KT5 havaittiin kuuluvan IgG^-alaluokkaan, joka on yksi hiiren IgG:n neljästä alaluokasta. Nämä immunoglobuliini G:n alaluokat eroavat toisistaan ns. "kiinteiltä" alueiltaan, vaikkakin tietyl-5 le antigeenille spesifisen vasta-aineen rakenteessa on ns. "vaihtuva" alue, joka on toiminnallisesti samanlainen riippumatta siitä, mihin immunoglobuliini G:n alaluokkaan se kuuluu. Toisin sanoen monoklonaalinen vasta-aine, jolla on edellä kuvatut tunnusmerkit, voi kuulua 10 alaluokkiin IgG^, IgG2a, IhG2b tai IgG^ tai luokkiin IgM tai IgA tai muihin Ig-luokkiin. Näiden luokkien tai alaluokkien erot eivät vaikuta vasta-aineen reaktiivisuuden selektiivisyyteen, mutta ne voivat vaikuttaa siihen, miten vasta-aine reagoi myöhemmin muiden aineiden, esimer-15 kiksi komplementin tai anti-hiiri-vasta-aineiden kanssa.The antibody 0KT5 was found to belong to the IgG1 subclass, which is one of the four subclasses of mouse IgG. These subclasses of immunoglobulin G differ from the so-called from its "fixed" regions, although the structure of an antibody specific for a particular antigen has a so-called a "variable" region that is functionally similar regardless of which immunoglobulin G subclass it belongs to. That is, a monoclonal antibody having the characteristics described above may belong to the subclasses IgG1, IgG2a, IhG2b or IgG1, or to the classes IgM or IgA or other Ig classes. Differences in these classes or subclasses do not affect the selectivity of antibody reactivity, but may affect how the antibody subsequently reacts with other agents, for example, complement or anti-mouse antibodies.
Esillä olevaa vasta-ainetta voidaan käyttää syto-toksisten tai heikentäjä-T-solujen ylimäärän toteamiseen antamalla potilaasta otetun T-solunäytteen reagoida OKT5-vasta-aineen kanssa. Sytotoksisia tai heikentäjä-T-soluja 20 esiintyy ylimäärin, jos yli 20...30 % perifeeristen T-so-lujen kokonaispopulaatiosta reagoi 0KT5:n kanssa. Tässä diagnostisessa menetelmässä OKT5-vasta-ainetta voidaan käyttää sellaisenaan tai voidaan käyttää OKT5:n ja muiden vasta-aineiden yhdistelmää (esim. 0KT3 ja OKT4), kuten 25 taulukossa IV on esitetty. Tällaisten eri vasta-aineiden ja T-solujen tai T-solujakeiden välisten reaktiivisuus-kaavojen avulla tietyt tautitilat voidaan todeta tarkemmin kuin aikaisempia diagnostisia menetelmiä käyttäen.The present antibody can be used to detect an excess of cytotoxic or attenuating T cells by reacting a T cell sample taken from a patient with an OKT5 antibody. An excess of cytotoxic or attenuating T cells is present if more than 20-30% of the total peripheral T cell population reacts with 0KT5. In this diagnostic method, the OKT5 antibody may be used as such or a combination of OKT5 and other antibodies (e.g., 0KT3 and OKT4) may be used, as shown in Table IV. With such reactivity formulas between different antibodies and T cells or T cell fractions, certain disease states can be detected more accurately than using previous diagnostic methods.
Vasta-ainetta OKT5 voidaan sisällyttää diagnostisiin 30 koostumuksiin, jotka muodostuvat vaikuttavista määristä OKT5-vasta-ainetta ja dianostisesti hyväksyttävistä kantaja-aineista .The OKT5 antibody can be included in diagnostic compositions comprising effective amounts of the OKT5 antibody and dianostatically acceptable carriers.
| 75231 20 *H * 01 oo rH cn m oo vo •X <N r—I 00 i—i vo vo| 75231 20 * H * 01 oo rH cn m oo vo • X <N r — I 00 i — i vo vo
<0 CN CO rH 04 VO<0 CN CO rH 04 VO
"D £* „ CN"D £ *" CN
^ Smvomr^^rrHoj 0 0 +l +1 +1 +1 +1 +l +1^ Smvomr ^^ rrHoj 0 0 + l +1 +1 +1 +1 + l +1
1 I m m vo ctv fH1 I m m vo ctv fH
E-ι I σι vo σν vo o in ovi £>νοσ»νο(ΝΐηοιΗ δ S co r—I m oo σ o •ηθιηιηο400Γ0*3·E-ι I σι vo σν vo o in ovi £> νοσ »νο (ΝΐηοιΗ δ S co r — I m oo σ o • ηθιηιηο400Γ0 * 3 ·
•H•B
00
HB
•P• P
Tt) r-~ o r-ι o <nTt) r- ~ o r-ι o <n
Ih m r- m oo oo y-ι σ> o vo >h σνIh m r- m oo oo y-ι σ> o vo> h σν
4J oo CN4J oo CN
in ^ σι rH ι-H CO Γ0 I—Iin ^ σι rH ι-H CO Γ0 I — I
ä? Q +1 +1 +1 +1 +1 +1 +1s? Q +1 +1 +1 +1 +1 +1 +1
O WO W
I <T\ »H CT\ CO <T\ CO \£) TO -f rH CM O') VO O CO Γ0 rHLn^roocoor^oo.—1I <T \ »H CT \ CO <T \ CO \ £) TO -f rH CM O ') VO O CO Γ0 rHLn ^ roocoor ^ oo. — 1
"φ ^ Ή O' O' VO"φ ^ Ή O 'O' VO
¢) Ο Ή σ\ ro ro¢) Ο Ή σ \ ro ro
•S• S
cd ro 4J :<dcd ro 4J: <d
tfl rHtfl rH
fij pHat pH
> S g m h . ro in σ oo vo ro> S g m h. ro in σ oo vo ro
Qjtjovovooomo' tn_orococNor' h -h S en _ ! \ r-H ro σ r—i t}· 04 O (0 voQjtjovovooomo 'tn_orococNor' h -h S en _! \ r-H ro σ r — i t} · 04 O (0 vo
-¾ ro -H +1 +1 -H +1 +1 -H-¾ ro -H +1 +1 -H +1 +1 -H
"do σι rH rH <n -vr tn pH"do σι rH rH <n -vr tn pH
i—li—ΐιηΓ'Οοοσ cno m 3 Λί i vo oo σ> vo r-t rro Q 56i — li — ΐιηΓ'Οοοσ cno m 3 Λί i vo oo σ> vo r-t rro Q 56
EnCO^r^p-ir^r^fNEnco ^ R ^ p-ir ^ r ^ f N
g'-'un'vrcNoo·'»^' ro ro c dl ro 3 m σν r» ro ro en i—l ro σν t" σν H vog '-' un'vrcNoo · '»^' ro ro c dl ro 3 m σν r» ro ro en i — l ro σν t "σν H vo
0 CN VO I-H VO Γ" I—I0 CN VO I-H VO Γ "I — I
tn ^ votncNCNCNinp'tn ^ votncNCNCNinp '
„ Φ -M +1 +1 -H +1 -H -H„Φ -M +1 +1 -H +1 -H -H
3 4-> 4-> d) tn 3 σνιη «a* pH o r- «h -h ro ή 'a· ro m Γ' vo r-~ oo g > O i—i ov r- ro ·*τ m 4-i e J i—t oo σ> ph oo 4-l®fH VO'S· rH o h< ro 1 .3 -1 £3 4-> 4-> d) tn 3 σνιη «a * pH o r-« h -h ro ή 'a · ro m Γ' vo r- ~ oo g> O i — i ov r- ro · * τ m 4-ie J i — t oo σ> ph oo 4-l®fH VO'S · rH oh <ro 1 .3 -1 £
O S \ \ -HO S \ \ -H
•r| φ I vo \ Co tji \ 3 4-Ιζτ>0·Ηθ CP \ 3 3 m p• r | φ I vo \ Co tji \ 3 4-Ιζτ> 0 · Ηθ CP \ 3 3 m p
X Q H 4 rH 3 tr, \ \3 HX Q H 4 rH 3 tr, \ \ 3 H
l5 4) +J O \ \ 3 \ Φ U -H m 4J Dl — \ — o -—- in —- — > tistd-P 3 mtd (dmtdcNtdord MS \ ^ 3 rH 3 in 3 rH 3in 3 Φ _ CD td O < I ' rH '—' |—| '— rH '—' rH 3 rol5 4) + JO \ \ 3 \ Φ U -H m 4J Dl - \ - o -—- in —- -> tistd-P 3 mtd (dmtdcNtdord MS \ ^ 3 rH 3 in 3 rH 3in 3 Φ _ CD td O <I 'rH' - '| - |' - rH '-' rH 3 ro
44 H rH — — Q O O O O 0 H C44 H rH - - Q O O O O 0 H C
h 3 '—ro in'— tn<tn<tni<tnro5i pH h ^ Ή Q) Q-H < rH *£ VO < VO e VO C VO 3 VO *—I 3 fi 4-> ΚΟΚΟ ΚΟΟΟΟΟΟΟ’Λ-Η (S 0) OitOCUrHlirHOrHOrHOrH^ro 75231 21 n «sr τ I ITI O Γ" o vo M o i—i m oo oh 3 '—ro in'— tn <tn <tni <tnro5i pH h ^ Ή Q) QH <rH * £ VO <VO e VO C VO 3 VO * —I 3 fi 4-> ΚΟΚΟ ΚΟΟΟΟΟΟΟ'Λ-Η ( S 0) OitOCUrHlirHOrHOrHOrH ^ ro 75231 21 n «sr τ I ITI O Γ" o vo M oi — im oo o
C 2 ro IT> !—I HC 2 ro IT>! —I H
JD rH n (N ΓΟ I—1JD rH n (N ΓΟ I — 1
'O o m l" ro M'O o m l "ro M
•h tn +1 +1 +1 +1 Φ I +1 +1 +1 +1 .V En VO T 00 'S·• h tn +1 +1 +1 +1 Φ I +1 +1 +1 +1 .V En VO T 00 'S ·
f0 I ro O I—I CO VO Γ~ ^ΐ· rHf0 I ro O I — I CO VO Γ ~ ^ ΐ · rH
•n l vo m tn mainio 3 in i—l o vo r*H E-ι m σ\ h O o m m co m r-' ω O ή eri id m § ί -m 0)• n l vo m tn mainio 3 in i — l o vo r * H E-ι m σ \ h O o m m co m r- 'ω O ή eri id m § ί -m 0)
2 m Γ" oo n o (H2 m Γ "oo n o (H
-P r—i o oo r~ o m •HO -P m m oo cm 0 :ra 2 'a*-P r — i o oo r ~ o m • HO -P m m oo cm 0: ra 2 'a *
H C rH in O Γ' ·νΓ TH C rH in O Γ '· νΓ T
-P W Q rH-P W Q rH
M :td tn -H +1 +1 +1 +1 +1 -HM: td tn -H +1 +1 +1 +1 +1 -H
p rH I „ +1 H eh com m m m oo ip c l m τ τ τ m r-· m in Φ + oo τ m γ» co t rn nJ -h m mp rH I „+1 H eh com m m m oo ip c l m τ τ τ m r- · m in Φ + oo τ m γ» co t rn nJ -h m m
i—I C E"* ID O’ i—Ii — I C E "* ID O 'i — I
i—I Φ rH i—I rHi — I Φ rH i — I rH
Φ Φ ö M rHΦ Φ ö M rH
1 s '3 t! 1 ta 0 :<ΰ1 s' 3 t! 1 at 0: <ΰ
-P rH rH-P rH rH
O) rH rHO) rH rH
(0 (0 ·· > — rtJ U r-l nJ -n H m i—i oo h rH MO o tn vo _ m r" vo(0 (0 ··> - rtJ U r-l nJ -n H m i — i oo h rH MO o tn vo _ m r "vo
M rH C tl·· T rH 00 OmiOrHM rH C tl · · T rH 00 OmiOrH
Φ Φ „ C. n- vo in " vd O tn -h 2 rH C o m Λί -h c \ Φ m m m m ri> ·η m 3 s| i. « -H +1 +1 +1 8+1+1 +i +i 2 C-h1 h· m o r- «H vd m τ to o +> in rH ao <t m m n- m r~ M rHc Eh τ η- m rH r~n-m -¾ to * O O ιΗίηττ m t~~ coΦ Φ „C. n- vo in" vd O tn -h 2 rH C om Λί -hc \ Φ mmmm ri> · η m 3 s | i. «-H +1 +1 +1 8 + 1 + 1 + i + i 2 C-h1 h · mo r- «H vd m τ to o +> in rH ao <tmm n- mr ~ M rHc Eh τ η- m rH r ~ nm -¾ to * OO ιΗίηττ mt ~~ c/o
^ g ^ Tm m t vd rH^ g ^ Tm m t vd rH
ta -h m Ota -h m O
S -H 00 VD rHS -H 00 VD rH
•r~irH m m vo oo t τ 2 vd vo M t ^ in •h ai r~ m t• r ~ irH m m vo oo t τ 2 vd vo M t ^ in • h ai r ~ m t
0 -P mm rH TT rH0 -P mm rH TT rH
tn tn ι-n m mt^-rHrHtn tn ι-n m mt ^ -rHrH
^ > +l +l +1 +i +1 +| +| +i CC 2 r'- vo o vo moorH·^· Φ Φ ·η h1 o o oo mm τ vd •H c 0 inmmrH vd m in c *H tn Q > j vo rH τ m m vo -P-HH omm τ vo m^> + l + l +1 + i +1 + | + | + i CC 2 r'- vo o vo moorH · ^ · Φ Φ · η h1 oo oo mm τ vd • H c 0 inmmrH vd m in c * H tn Q> j vo rH τ mm vo -P-HH omm τ vo m
r -H rHr -H rH
1 *1 *
O φ I -H IIO φ I -H II
S a s u s -s a jj 5B -g . ϋ g £ a jh jo i 4J ’3 φ V "-P φ « 9 3# 1 9 3 5S a s u s -s a jj 5B -g. ϋ g £ a jh jo i 4J '3 φ V "-P φ« 9 3 # 1 9 3 5
H i S O -S' -H S o S -HH i S O -S '-H S o S -H
o-h u +» ji+iM y+j λφμ s iä ^ tn § ^ g tn tn ^ 22 s 75231 Ό rH (Τι 00 <N ιΗo-h u + »ji + iM y + j λφμ s iä ^ tn § ^ g tn tn ^ 22 s 75231 Ό rH (Τι 00 <N ιΗ
-MIC— t— Γ- (VI-MIC— t— Γ- (VI
Uiswim
HB
(N(OF
OO
" ro ># vo m m c m m r- r" m o o in t" oo io tr gi -h O e o oo cn o oo"ro> # vo m m c m m r- r" m o o in t "oo io tr gi -h O e o oo cn o oo
« -rl rH rH«-Rl rH rH
[d +1 +1 +1 +i +1 +1 SE CT\ 00 ro rH (n in[d +1 +1 +1 + i +1 +1 SE CT \ 00 ro rH (n in
>1 (Tl 00 CTi rH (M CO> 1 (Tl 00 CTi rH (M CO
4-> r-l r-~ CO Γ' VO ro ® <Ti m oo σι o CO 00 (N I—I I—I 00 r~ *r-l ϋ H c4-> r-l r- ~ CO Γ 'VO ro ® <Ti m oo σι o CO 00 (N I — I I — I 00 r ~ * r-l ϋ H c
HB
o y £ i jj -¾ 20 M roro i—I (N mo y £ i jj -¾ 20 M roro i — I (N m
(O Ui Q I f« lO 00 | rH(O Ui Q I f «lO 00 | rH
H .8 $ .S " β < 00 VO 00 VO (N (TlH .8 $ .S "β <00 VO 00 VO (N (Tl
CN rH 00 CO 00 COCN rH 00 CO 00 CO
e -h σν r~ r~ (ΝΓ'-οο O -H r—I (N rl <f in :g O ^ +l +l +l +l +l +t :m "E O' m ro i tj> oo •P C&r^voo oo m me -h σν r ~ r ~ (ΝΓ'-οο O -H r — I (N rl <f in: g O ^ + l + l + l + l + l + t: m "EO 'm ro i tj > oo • P C & r ^ voo oo mm
-P -P CO O O Γ~~ (Tl rH-P -P CO O O Γ ~~ (Tl rH
•h a> i .H OK oo rH σι -vr <ti r-• h a> i .H OK oo rH σι -vr <ti r-
•(0 M ro Γ' (N CM rl ID• (0 M ro Γ '(N CM rl ID
i> si> s
•n I• n I
3 -rl3 -rl
rH OrH O
0 -H I0 -H I
Ui -P -P P Q IUi -P -P P Q I
^ S ä < IS!, + 1 :(0 in -*-» e -H '—' <<<^ S ä <IS !, + 1: (0 in - * - »e -H '-' <<<
m tn -P 5 -P c Om tn -P 5 -P c O
§ * £„ 1° II!* ί § S S§ * £ „1 ° II! * Ί § S S
Sv S 8 S3 i3l|-°0n+, 'm öä äS *8 «S8?£ E S s S8 £g bb fiiSSB *ää 23Sv S 8 S3 i3l | - ° 0n +, 'm öä äS * 8 «S8? £ E S s S8 £ g bb fiiSSB * ä 23
Taulukko IV 75231Table IV 75231
Perifeeristen T-solujen pitoisuudet eri tautitiloissa T-solujen pitoisuudet__ 5 Tautitila 0KT3+ 0KT4+ 0KT5+ . .... .............^^Peripheral T cell concentrations in different disease states T cell concentrations__ 5 Disease status 0KT3 + 0KT4 + 0KT5 +. .... ............. ^^
Primäärinen maksa- N + - kirroosi (2)Primary hepatic N + cirrhosis (2)
Multippeliskleroosi - N - (pitkälle edennyt)(8) 10 Myasthemia Gravis (ei- 000 hoidettu varhaisessa vaiheessa) (3)Multiple sclerosis - N - (advanced) (8) 10 Myasthemia Gravis (not treated early) (3)
Akuutti elinsiirto (3) 0 tai - - 0Acute transplantation (3) 0 or - - 0
Agammaglobulinemiaagammaglobulinemia
Tyyppi I + 15 Tyyppi ii oType I + 15 Type ii o
Hyper-IgE (4) - N O tai -Hyper-IgE (4) - N O or -
Akuutti tarttuva mono- + 0 tai — ++ nukleoosi (4) x)Acute infectious mono- + 0 or - ++ nucleosis (4) x)
Hodgkinsin tautiHodgkins disease
20 Vaiheet I & II N N N20 Steps I & II N N N
Vaiheet III & IV — N NSteps III & IV - N N
N = normaali pitoisuus 0 = puuttuu kokonaan 25 + = normaalia suurempi ++ = huomattavasti normaalia suurempi - = normaalia pienempi — = huomattavasti normaalia pienempi 30 x) nämä pitoisuudet muuttuvat normaaleiksi noin yhtä viikkoa aikaisemmin kuin kliiniset oireet häviävät "Suluissa olevat arvot ilmaisevat tutkittujen potilaiden lukumäärän".N = normal concentration 0 = completely absent 25 + = significantly higher than normal ++ = significantly higher than normal - = lower than normal - = significantly lower than normal 30 x) these concentrations return to normal approximately one week before the clinical symptoms disappear "Values in brackets indicate the number ".
Claims (2)
Applications Claiming Priority (6)
Application Number | Priority Date | Filing Date | Title |
---|---|---|---|
US7664279A | 1979-09-18 | 1979-09-18 | |
US7664279 | 1979-09-18 | ||
US06/082,515 US4364932A (en) | 1979-09-18 | 1979-10-09 | Monoclonal antibody to human cytotoxic and suppressor T cells and methods of preparing same |
US8251579 | 1979-10-09 | ||
FI802917A FI75364C (en) | 1979-09-18 | 1980-09-17 | FOERFARANDE FOER FRAMSTAELLNING AV EN MONOCLONAL ANTIKROPP FOER MAENSKLIGA CYTOTOXISKA OCH SUPPRESSOR-T-CELLER MEDELST EN NY HYBRIDCELLINJE. |
FI802917 | 1980-09-17 |
Publications (4)
Publication Number | Publication Date |
---|---|
FI844706L FI844706L (en) | 1984-11-29 |
FI844706A0 FI844706A0 (en) | 1984-11-29 |
FI75231B true FI75231B (en) | 1988-01-29 |
FI75231C FI75231C (en) | 1988-05-09 |
Family
ID=27241043
Family Applications (1)
Application Number | Title | Priority Date | Filing Date |
---|---|---|---|
FI844706A FI75231C (en) | 1979-09-18 | 1984-11-29 | Diagnostic method using a monoclonal antibody specific for human cytotoxic and supressor T cells. |
Country Status (1)
Country | Link |
---|---|
FI (1) | FI75231C (en) |
-
1984
- 1984-11-29 FI FI844706A patent/FI75231C/en not_active IP Right Cessation
Also Published As
Publication number | Publication date |
---|---|
FI844706L (en) | 1984-11-29 |
FI844706A0 (en) | 1984-11-29 |
FI75231C (en) | 1988-05-09 |
Similar Documents
Publication | Publication Date | Title |
---|---|---|
FI75184B (en) | FOERFARANDE FOER FRAMSTAELLNING AV EN MONOCLONAL ANTIKROPP MOT MAENSKLIGA T-CELLERS ANTIGENER MED EN NY HYBRIDCELLINJE. | |
EP0018795B2 (en) | Monoclonal-antibody-producing hybrid cell line, antibody and method of preparing it, therapeutic composition containing it and its diagnostic and therapeutic uses | |
CA1170592A (en) | Hybrid cell line for producing monoclonal antibody to human helper t cells, antibody, and methods | |
FI75366C (en) | A method of producing a complement-fixing monoclonal antibody against human supressor T cells by a hybrid cell line. | |
FI75364B (en) | FOERFARANDE FOER FRAMSTAELLNING AV EN MONOCLONAL ANTIKROPP FOER MAENSKLIGA CYTOTOXISKA OCH SUPPRESSOR-T-CELLER MEDELST EN NY HYBRIDCELLINJE. | |
JPH0223156B2 (en) | ||
JPH0159872B2 (en) | ||
FI75598B (en) | FOERFARANDE FOER FRAMSTAELLNING AV EN MONOCLONAL ANTIKROPP MOT EN MAENSKLIG TYMOCYTANTIGEN MEDELST EN NY HYBRIDCELLINJE. | |
NZ195648A (en) | Hybridoma for producing monoclonal antibody to human thymocytes;antibody;therapeutic compositions and diagnostic methods | |
FI75231B (en) | DIAGNOSTIC FOERFARANDE VID VILKET ANVAENDS EN MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS CYTOTOXISKA OCH SUPRESSOR-T-CELLER. | |
US4803262A (en) | Hybrid cell line for producing monoclonal antibody to human cytotoxic and suppressor T cells, antibody, and methods | |
FI75230C (en) | DIAGNOSTIC FOERFARANDE, VID VILKET ANVAENDS EN NY MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS HJAELPARE-T-CELLER OCH I FOERFARANDET ANVAENDBAR COMPOSITION. | |
FI75229B (en) | DIAGNOSTIC FOERFARANDE, VID VILKET MAN ANVAENDER EN NY MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS T-CELLER. | |
FI75232C (en) | DIAGNOSTIC FOERFARANDE FOER PAOVISANDE AV UNDERSKOTT ELLER OEVERSKOTT PAO EN SPECIFIC T-CELLPOPULATION UNDER ANVAENDNING AV EN MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS TYMOCYTANTIGEN. | |
FI75435B (en) | DIAGNOSTIC FOERFARANDE, VID VILKET MAN UTNYTTJAR EN NY MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS T-CELLERS ANTIGEN OCH I FOERFARANDET ANVAENDBAR COMPOSITION. | |
FI75058C (en) | Diagnostic method for determining the proportion of T cells in circulating lymphocytes and for detecting cutaneous T cell lymphomas using a novel complement-binding monoclonal antibody. | |
FI75433B (en) | DIAGNOSTIC PROCEDURE, I VILKET ANVAENDS EN SPECIFIK MONOCLONAL ANTIKROPP TILL MAENSKLIG PROTYMOCYT ANTIGEN OCH I FOERFARANDET ANVAENDBAR KOMPOSITION. | |
US4637983A (en) | Hybrid cell line for producing monoclonal antibody to human cytotoxic and suppressor T cells, antibody, and methods | |
FI75233B (en) | DIAGNOSTIC FOERFARANDE, VID VILKET MAN UTNYTTJAR EN NY MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS MONOCYTANTIGEN OCH I FOERFARANDET ANVAENDBAR KOMPOSITION. | |
FI75059B (en) | DIAGNOSTIC FOERFARANDE, VID VILKET MAN ANVAENDER EN KOMPLEMENT-FIXERANDE MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNISKANS SUPRESSOR-T-CELLER, OCH I FOERFARANDET ANVAENDBAR KOMPOSITION. | |
FI75434B (en) | DIAGNOSTIC FOERFARANDE, VID VILKET MAN ANVAENDER EN MONOCLONAL ANTIKROPP SPECIFIK MOT MAENNINSKANS TIDIGA TYMOCYTANTIGEN OCH I FOERFARANDET ANVAENDBAR KOMPOSITION. | |
JPS6363556B2 (en) | ||
HRP940823A2 (en) | Hybrid cell line for producing monoclonal antibody to a human early thymocite antigen, antibody and method of preparation of this antibody | |
HRP940808A2 (en) | Hybrid cell line for producing monoclonal antibody to helper t cells, antibody and method of preparation thereof | |
SI8012392A8 (en) | Method for obtaining monoclonal antibody |
Legal Events
Date | Code | Title | Description |
---|---|---|---|
MA | Patent expired |
Owner name: ORTHO PHARMACEUTICAL CORPORATION |