FI74760B - Foerfarande foer sedimentering av fasta aemnen som drivs med naturliga vatten, saosom sjoear, hav eller oceaner. - Google Patents

Description

74760

Menetelmä luonnonveden, kuten järven, meren tai valtameren, mukana kulkeutuvan kiinteän aineen sedimentoimiseksi Förfarande för sedimentering av fasta ämnen som drivs med naturliga vetten, sasom sjöar, hav eller oceaner Tämä keksintö kohdistuu menetelmään suspensiona tai muutoin kulkeutuvan kiinteän aineen sedimentoimiseksi luonnonveden, kuten järven, meren tai valtameren huokoisen pohjan päälle.

5 Jotkut valtamerien, merien, järvien ja jokien rannikkoalueet ja rantapenkereet, kuten myös näiden rantavesien alaiset pohja-alueet ovat alttiina aaltojen tai virtojen vaikutuksille, jolloin vedenpohjan ja rantapenkereen rantaviiva on alituisesti muuttuva. Esimerkiksi merivirrat voivat kuluttaa rannikkoa tietyillä alueilla ja kuljettaa ainetta sieltä muille 10 meren alueille, joissa se laskeutuu pohjaan. Tietyillä rannikoilla eroosio voi olla niin voimakasta, että rantaviiva saattaa siirtyä muutamassa vuodessa sisäänpäin niin, että rakennukset, kuten hotellit, kesäasunnot ja muut rakennelmat, jotka alunperin sijaitsivat olennaisen kaukana rannalta, joutuvat vaaranalaisiksi. Tämän vuoksi on tehty useita yrityksiä te-15 hokkaiden rannikon suojelemismenetelmien kehittämiseksi. Vanhoilta ajoilta on ollut tunnettua suojella rannikkoa aallonmurtajien avulla, jotka ovat poikittain rantaviivaan nähden ja jotka ovat asetetut suhteellisen lähelle toisiaan. Tällaiset aallonmurtajat ovat suhteellisen tehokkaita, mutta ne ovat kalliita rakentaa ja ylläpitää. Aallonmurtajia käytetään 20 usein kiinteiden rakenteiden tai vallien kanssa, jotka sijaitsevat olennaisesti rannan suuntaisesti - niinkutsutut merivallit - ja vastustavat myös rannan eroosiota. Viime vuosina on tehty kokeita keinotekoisella me-riruoholla, joka on tehty muovista ja ankkuroitu merenpohjaan eroosiolle alttiilla alueilla. Otaksuttiin, että keinotekoinen meriruoho edistää 25 kiinteän aineen sedimentaatiota. Rannikon suojeleminen keinotekoisella meriruoholla on kuitenkin osoittautunut tehottomammaksi kuin odotettiin.

Usein käytetty menetelmä rannan suojelemiseksi on ns. keinotekoinen ylläpitäminen. Tässä menetelmässä hiekkaa siirretään meren syvemmiltä alueil-30 ta rantaan tai merenpohjaan eroosiolle alttiin rantaviivan vieressä imu- 2 ___ 1...

74760 1 ruoppaajilla cal hiekkaa kuljetetaan tällaiselle rannalle kuorma-autoilla tai muilla kulkuneuvoilla. Koska näin tuotu hiekka lopulta ajautuu rannasta, keinotekoinen ylläpito täytyy toistaa tietyin aikavälein ollakseen tehokasta. Kun keinotekoisena ylläpitona tunnettu menetelmä vaatii suurien 5 hiekkamäärlen käsittelyn ja kuljetuksen ja se täytyy toistaa melko usein, tämä menetelmä rannan suojelemiseksi on suhteellisen kallis.

Saksalainen patenttijulkaisu n:o 835 873 käsittää menetelmän maanparanta-mlseksl suolaisten merten ranta-alueilla. Tämä tunnettu menetelmä sisältää 10 suolattoman veden johtamisen suolavedellä kyllästettyyn rantamaahan. Koska suolatonta vettä ei normaalisti ole saatavissa suuria määriä rannikkoseuduilla, tämä tunnettu menetelmä ei sovi suurimittaiseen käyttöön.

Proc.Civ.Engrg. in the Oceans/IXX, Newark, Delaware, 1975, Voi. 1, sivuil-15 la 142-160 kuvataan koetta, joka suoritettiin veden aaltoaltaassa, joka oli 50 jalkaa pitkä, 2 jalkaa leveä ja 3 jalkaa syvä. Altaan pituuden suuntainen rel'itetty putki (joka on toisin sanoen suorassa kulmassa oletettua 2 jalkaa pitkää rantaviivaa vasten) muodosti hiekanalaisen suodattimen, josta vettä pumpattiin pois. Systeemin tehokkuus vedenpohjan ja 20 rannan stabillsoimlsessa ja huuhtoutumisen vähentämisessä mitattiin. Huomattiin, että hiekanalaisella suodatussysteemlllä oli stabiloiva vaikutus vedenalaisen pohjan materiaaliin, vähäinen vaikutus huuhtoutumisen estämisessä rantatyrskyn alueella, ja se oli tehokas ranta-alueen kasvamisen nopeuttamisessa.

25 Tämä keksintö esittää menetelmän suspensiona tai muutoin kulkeutuvan kiinteän aineen sedlmentoimiseksl luonnollisen vesialueen, kuten järven, meren tai valtameren huokoiselle pohjalle rannan lähellä ja pitkin veden ja maan rajaviivaa, ja keksinnön mukainen menetelmä tunnetaan siitä, 50 että mainittu salaoja on sijoitettu sivuamaan ja etenemään olennaisesti samassa suunnassa kuin mainitun luonnollisen veden ja pääasiallisen maanpinnan välinen rajalinja.

On yllättävästi huomattu, että veden poistaminen sellaisesta ojasta, joka 55 kulkee pitkin rantallnjaa, saattaa olennaisesti vähentää vedenpainetta 3 74760 1 meren tai järven huokoisessa pohjassa melko leveällä alueella ojan lähistöllä. Tämä merkitsee sitä, että llettyneen materiaalin sedimentoitumista voidaan saavuttaa melko leveällä alueella rantaviivan vedenpuolella liman, että käytetään poikittaisia ojia tai salaojia. Tällaista sedimen-5 tottumista eli llettyneen aineen sakkautumista kerrokseksi voidaan käyttää esim. meren tai järven rantojen suojelemiseksi eroosiolta ja maan valtaamiseksi vedestä.

Vedenpaineen vähentäminen huokoisessa alustassa, mikä voi olla meren, 10 valtameren, järven tai joen pohja, aiheuttaa sedimentoitumista, koska vesi saadaan virtaamaan huokoiseen alustaan, jolloin veteen suspendoltu-nut aine tai pohjan päällä kulkeutunut aine jää tämän pohjan päälle. Vettä voidaan poistaa ojasta tai salaojasta jatkuvasti tai epäjatkuvasti. Esimerkiksi veden poistamista voidaan suorittaa myrskyn aiheuttaman ku-15 lumisen aikana ja se voidaan lopettaa rannan luonnollisen voimistumisen aikana.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä käytettävä salaoja tai oja voi olla mitä hyvänsä sopivaa tyyppiä. Siten esim. vettä voidaan pumpata luonnol-20 lisesta vettä sisältävästä kerrostumasta tai jostain muusta luonnollisesta vesisuonesta, kuten rantaviivaa pitkin ulottuvasta, hiekan peittämästä sorakerroksesta. Vettä voidaan vaihtoehtoisesti tai lisäksi poistaa ainakin yhden keinotekoisen salaojaputken kautta, joka on sijoitettu maahan pitkin rantaviivaa.

25

Salaoja, jota pitkin vettä poistetaan, voi sijaita rantaviivaa pitkin sen veden puolella. Kuitenkin salaojan tai ojan helpommaksi asentamiseksi on suositeltavaa sijoittaa se rajaviivan maan puoleiselle alueelle ja tässä vallitsevan pohjaveden pinnan alapuolelle.

30

Veden poistaminen tai pumppaaminen tällaisesta salaojasta tai ojasta aiheuttaa pohjaveden pinnan alenemisen. On huomattu, että tällainen pohjaveden pinnan alentaminen rantaviivan vieressä tai rannalla voi aiheuttaa suurten ainemäärien sedimentoitumista pitkin rantaa niin, että lisämaata 35 muodostuu välittömästi alkuperäisen rantaviivan ulkopuolelle muutamassa päivässä tai viikossa. Tämän ilmiön selitys on siinä, että osa siitä vedestä, joka vyöryy rannalle maininkien tai aaltojen myötä, imeytyy ran- 74760 4 tahiekan läpi alentuneesta pohjaveden pinnasta johtuen. Siten olennainen osa sedimentoituvasta aineesta, jonka aalto tuo rannalle, asettuu ranta-hiekalle eikä ajaudu takaisin mereen tai järveen aallon vetäytyessä, kuten tavallisesti käy. Näin ranta leviää ulospäin.

5

Pohjaveden pintaa voidaan alentaa pumppaamalla vettä yllä mainitun tyyppisestä luonnollisesta vesisuonesta ja/tai ainakin yhdestä keinotekoisesta salaojasta tai ojasta, joka on sijoitettu maahan rantaviivan viereen ja pohjaveden pinnan alapuolelle. Salaoja tai oja voi olla mitä hyvänsä 10 tyyppiä, mikä mahdollistaa pohjaveden poistamisen tai pumppaamisen sen kautta siinä määrin, että pohjaveden pinta alenee halutulla määrällä. Salaoja tai oja voi olla esimerkiksi yksi tai useampi risuoja, lähde, kaivo tai poraus, joka tai jotka on järjestetty lähekkäin pitkin rantaviivaa. Tällaiset erilliset lähteet, kaivot tai poraukset voidaan yhdistää toi-15 siinsa putkien avulla, jotka voivat olla haluttaessa revitettyjä, jolloin ne muodostavat salaojaputkia.

Kun käytetään vain yhtä tai muutamaa lähekkäin sijaitsevaa lähdettä, kaivoa tai porausta, niiden aiheuttama sedimentaatio saattaa muodostaa al-20 kuperäisestä rantaviivasta ulospäin ulottuvan maakielekkeen. Tällainen maakieleke toimii eräänlaisena aallonmurtajana, joka suojaa rantaa, sillä rantavirran suunta muuttuu ja aiheuttaa sedimentaatiota kielekkeen ylävirran puolelle.

25 Normaalisti on toivottavaa suojella suhteellisen pitkää rannan aluetta. Tällaisessa tapauksessa veden johdin muodostuu ainakin yhdestä putkesta, jota ympäröi suodatinaine estäen putken reikien tukkeutumisen. Olennaisesti suojeltavan rannikon suuntaisesti asetettavien putkien lukumäärä voidaan valita riippuen poistettavasta vesimäärästä, joka tarvitaan pi-30 tämään pohjaveden pinta halutulla alhaisella tasolla.

Salaoja tai oja täytyy asettaa suhteellisen lähelle rantaviivaa, jotta saadaan haluttu vaikutus. Mikäli tällainen vesijohto laitetaan päivittäisen korkean veden rajan maan puolelle, johto voidaan sijoittaa maan alle 35 pohjaveden pinnan alapuolelle ilman vaikeuksia riippumatta vuorovedestä. Sedimentoimisvaikutus pienenee kuitenkin johdon etäisyyden lisääntyessä korkean veden rajasta. Siten jotta saavutetaan hyvä sedimentoimisvaikutus,

II

· 74760 5 1 salaojaa tai ojaa el pitäisi asettaa liian kauaksi korkean veden rajasta. Esimerkiksi se voidaan asettaa 1-10 m ja edullisesti n. 5 m päähän päivittäisestä korkean veden rajasta maalle päin.

5 Mitä enemmän pohjaveden pintaa alennetaan rantaviivan kohdalla sitä laajemmalla meren tai järven alueella saavutetaan sedimentaatiota. Salaojasta tai ojasta pumpattavan pohjaveden määrä lisääntyy kuitenkin myös, kun pohjaveden pintaa lasketaan. Sopiva kompromissi näytetään saavutettavan, kun oja sijoitetaan 0,5-3 m ja edullisesti 1-2 m meren tms. veden keski-10 pinnan alapuolelle.

Yleisesti ottaen salaojan tai ojan sijainti suhteessa rantaviivaan, salaojan tai ojan korkeusasema ja/tal salaojasta tai ojasta poistettavan ja mereen palautettavan veden määrä valitaan suhteessa veden tunkeutumisky-15 kyyn pohjan kerroksiin ja haluttuun sedimentoitumlsalueen leveyteen pitkin rantaviivaa.

Keksinnön mukaan pohjaveden pintaa voidaan laskea poistamalla vettä avonaisesta syvennyksestä, kuten ojasta tai luonnollisesta tai tekoaltaasta, 20 joka sijaitsee rannan puolella päivittäistä korkean veden rajaa ja jonka pohja on luonnonveden keekivedenpinnan tai pohjaveden pinnan alapuolella. Tällainen syvennys voi korvata muut vedenjuoksutuslaitteet tai sitä voidaan käyttää yhdessä muiden vedenjuoksutuslalttelden kanssa. Vettä voidaan pumpata syvennyksestä pohjaveden pinnan laskemiseksi. Kuitenkin sil-25 loin kun luonnonvesi on alttiina vuorovedelle tai tulvalle, vettä voidaan poistaa syvennyksestä ainakin yhden johdon kautta, jonka slsäpää on syvennyksessä keekivedenpinnan alapuolella ja josta vesi purkautuu ulos painovoiman vaikutuksesta vedenpinnan ollessa meressä tms. alempana kuin syvennyksessä. Haluttaessa voidaan pumpata vettä syvennyksestä muina aikoina.

30

Kun keksinnön mukaista menetelmää käytetään rannan suojelemiseen perustamalla lisämaata alkuperäisen rantaviivan ulkopuolelle, se merkitsee todellisuudessa myös kapeamman tai leveämmän maa-alan valtaamista mereltä tms. Keksinnön mukainen menetelmä mahdollistaa kuitenkin suuremman maa-35 alan valtaamisen kuin tavanmukaisessa rannikon suojelemisessa. Siten kun ensimmäinen lisämaa on muodostunut alkuperäisen rantaviivan ulkopuolelle alentamalla keksinnön mukaisesti pohjavedenplntaa, on mahdollista tehdä 6 74760 ojaputkisto tälle lisämaalle pohjavedenpinnan alentamiseksi täältä käsin niin, että muodostuu toinen lisämaa ensimmäisen lisämaan ulkopuolelle.

Tämä toiminto voidaan toistaa, kunnes haluttu määrä lisämaata on vallattu. Uusi maa voidaan suojella tavanomaisin menetelmin, esim. aallonmurtajien 5 tms. avulla. On kuitenkin mahdollista suojella uusi ranta pysyvästi pitämällä pohjavedenpinta ennalta määrätyssä alemmassa tasossa, mikä on riittävä pitämään rannan profiilin tasapainosssa.

Vedenpaineen pienentämistä huokoisessa alustassa pumppaamalla vettä suo-10 raan salaojasta tai ojasta voidaan ylläpitää jatkuvasti. Voidaan kuitenkin myös lopettaa vedenotto salaojasta tai ojasta, kun sopiva rantakaistale tai sedimenttikerros on syntynyt ja vedenottoon voidaan jälleen ryhtyä, kun rantakaistale tai sedimenttikerros on enemmän tai vähemmän huuhtoutunut aaltojen tai virtojen normaalista toiminnasta tai mahdollisesti myrs-15 kyn yhteydessä.

Keksintöä selitetään nyt edelleen viitaten piirustuksiin, joissa

Kuvio 1 on kaaviollinen pohjapiirustus esittäen maanalaiset salaojaput-20 kistot pitkin rantaviivaa,

Kuvio 2 on poikkileikkaus esittäen kuvion 1 putkiston suurennetussa mittakaavassa, 25 Kuvio 3 on poikkileikkaus rannasta, jossa on rantaviivaa pitkin tehty oja,

Kuvio 4 esittää, kuinka taipuisa salaojaputki voidaan asettaa maahan ranta-alueella, ja 30

Kuvio 5 on osittain leikattu perspektiivikuva suodatinaineella päällystetyistä salaojaputkista asetettuna hiekkaan tai muuhun aineeseen.

Tarkoituksena johtaa suolavettä säiliöihin suolaisen veden kaloja varten 35 ja suuria lämpöpumppuja varten salaojaputket laitettiin maan alle maan puolelle, mutta hyvin lähelle rantaviivaa 9 Skagerakissa lähellä tanskalaisen kaupungin Hirtshalsin satamaa, kuten kuviossa 1 on esitetty. Put-

II

7 74760 ket 10 yhdistettiin pumppuasemaan 11, joka osoittautui kykeneväksi pumppaamaan tarpeellisen määrän suolavettä putkistosta suolavesisäiliöihin. Kuitenkin suhteellisen lyhyen ajan kuluttua putkistosta saatavan suolaveden määrä olennaisesti väheni ja kun vedenottamo oli ollut päällä noin 5 viikon, salaojaputkista 10 saatavissa oleva suolavesimäärä oli täysin riittämätön aiottuihin tarkoituksiin. Syynä oli hiekan kerrostuminen, jota esittää katkoviiva 12 kuviossa 1 ja joka oli muodostunut rantaviivan 9, jota pitkin putket 10 oli asetettu, ja sataman poikittaisen aallonmurtajan 13 väliseen kulmaukseen.

10

Tarkoituksena uudelleen saada tarvittava suolaveden tuotanto asennettiin lisäsalaojaputket 14 pitkin 220 m pitkää rantakaistaletta putkien 10 jatkoksi. Uudet putket 14 yhdistettiin ensin asennettuihin putkiin 10 yhtymäkohdassa 15, johon pumppuaseman 11 sisäänottoputki myös liittyy. 220 m 15 pitkä pätkä, johon uudet putket asennettiin, jaettiin ensimmäiseen 100 m pituuteen liitoskohdan 15 vieressä, toiseen 50 m pituuteen, kolmanteen 50 m pituuteen ja neljänteen 20 m pituuteen, kuten kuviossa 1 ilmenee. Salaojaputkisto 14 käsitti kuusi yhdensuuntaista, vierekkäistä salaoja-putkea pitkin ensimmäistä pituutta, neljä putkea pitkin toista pituutta, 20 kolme putkea pitkin kolmatta pituutta ja yksi salaojaputki pitkin neljättä pituutta. Putkisto 14 asetettiin ojaan, mikä oli kaivettu rantaviivan tai päivittäisen korkeanveden rajan 9 maan puolelle n. 5 m päähän siitä, ja ojan kaivun helpottamiseksi kohdat pohjaveden poistamiseksi järjestettiin ojan kummallekin puolelle 1 m keskenäisin välein.

25

Kuvio 2 esittää poikkileikkauksen ojasta lähellä liitoskohtaa 15, jossa kuusi putkea 14 on asennettu ojan pohjalle vierekkäin. Kukin salaojaputki 14 oli poimutettu, rei'itetty, taipuisa polyvinyylikloridiputki sisähal-kaisijaltaan 185 mm ja ulkohalkaisljaltaan 200 mm. Kuten kuviossa 2 on 30 esitetty, putket 14 asetettiin alustalle, joka käsittää sisemmän kerroksen 16 4-10 mm jyväkokoista soraa ja ulomman kerroksen 17 0,5-2 mm jyvä-kokoista hiekkaa. Ulompi hiekkakerros 17 oli peitetty kerroksella 18 puhdasta hiekkaa ja tämän kerroksen yläpinta asetettiin nollatasoon, ts. keskivedentasoon, ja peitettiin muovikalvolla 19 paksuudeltaan 0,15 mm.

35 Ojan loppuosa täytettiin maan tasoon maalla 20, joka oli pääasiassa hiekkaa. Salaojaputket 14 asetettiin niin, että ne nousivat ulkopältään kohti tasosta -2 m (tämä tarkoittaa 2 m alle keskiveden pinnan) 3-5 tu- β 74760 hannesosan nousulla tasoon -1,25 m (1,25 m alle kesklveden pinnan). Maan pinta oli n. +0,5 m kesklveden pinnan yläpuolella.

Kun putket 14 oli asennettu ja yhdistetty pumppuasemaan 11, ne kykenivät 3 5 alussa tuottamaan suolavettä määrän, joka vastaa aina n. 2 m tunnissa kutakin 220 m pitkän salaojan metriä kohti. Tämä tarkoittaa, että salaoja 3 14 kykeni tuottamaan n. 440 m tunnissa. Kun salaojasysteemi oli ollut 3 jatkuvassa käytössä yhden viikon, veden maksimimäärä oli vain 0,5 m tunnissa kutakin putken metriä kohti ja maata oli kasautunut n. 30 m ranta-10 viivan 9 ja uuden rantaviivan 35 väliin pitkin salaojalinjaa, kuten on esitetty pistekatkovlivalla kuviossa 1.

Edelleen laitettiin vedenalainen kaivo 21 hiekkakasautumalle 12 ja tämä kaivo yhdistettiin salaojaputkiin 10. Kun kaivo oli ollut käynnissä jon-15 kin aikaa, muodostui rantaan nähden poikittainen hiekkakieleke 50, kuten on esitetty kuviossa 1 katkoviivoin.

Yllä viitaten kuvioihin 1 ja 2 kuvattua salaojasysteemiä ei perustettu rannan suojelemiseksi tai maan valtaamiseksi, mutta kuitenkin saatiin ai-20 kaan huomattava hiekan sedimentoituminen pitkin rantaa, johon putket 10 ja 14 olivat asennetut. Sedimentoituminen saatiin, koska suurien suola-vesimäärien pumppaaminen salaojaputkista 10 ja 14 aiheutti huomattavan pohjaveden pinnan alenemisen alueella, johon putket oli sijoitettu, ja tästä johtuva vedenpaineen pieneneminen rannanpuoleisissa kerrostumissa 25 välittyi viereiseen merenpohjakerrostumaan, jolloin merivettä virtaa pohjakerros tumaan kompensoidakseen paineenalentumisen, ja meriveteen suspen-soitunut sedlmentoituva aine asettuu meren pohjaan.

Kuvio 3 on kaaviollinen leikkauskuva meren 22 rannasta, joka on alttiina 30 vuorovedelle korkean veden pinnan 23 ja matalan veden pinnan 24 välillä. Oja 25 on tehty maan puolelle lähelle rantaviivaa 26. Ojan 25 pohjapin-ta 27 sijaitsee kesklveden pinnan 28 alapuolella ja mielellään lähellä alaveden pintaa 24, ja kukin useasta veden poistoputkesta tai kanavasta 29 on varustettu venttiilillä 30 ja ulottuu ojan 25 pohjaosasta paikkaan, 35 joka on suunnilleen matalan veden tasossa 24. Oja voidaan vaihtoehtoisesti tai lisäksi varustaa pumpulla 31, jonka imuputki 32 ulottuu ojan 25 pohjaan ja poistoputki 33 johtaa mereen 22.

II

9 74760 1 Mikäli vettä ei poisteta ojasta 25, sen pinta vastaa pohjaveden pintaa viereisellä ranta-alueella. Poistoputkien 29 venttiilit 30 voidaan avata, kun merenpinta on vuorovedestä johtuen alle pohjaveden pinnan. Vesi 34 alkaa sitten virrata mereen poistoputkien 29 kautta, jolloin pohjaveden 5 pinta viereisellä alueella alenee. Venttiilit 30 ovat edullisesti suljetut, kun merenpinta alkaa nousta matalan veden tasosta 24 ja joka tapauksessa ennen kuin meriveden pinta saavuttaa tason, jossa polstoputket 29 yhdistyvät ojaan 25, jotta vältetään meriveden takaisinvirtaaminen ojaan 25 putkien 29 kautta. Pohjaveden pinnan aleneminen, joka aikaansaadaan 10 pelkästään painovoiman avulla, voi aiheuttaa sedimentoituvan aineen kerrostumista meren pohjalle, kuten edellä on esitetty. Tätä vaikutusta voidaan vielä suurentaa, mikäli vettä pumpataan ojasta 25 pumpulla 31 venttiilien 30 ollessa suljetut. Venttiilien 30 toiminta voi esim. olla kau-ko-ohjattu riippuen merenpinnan todellisesta tasosta ja vedenpinnan 34 15 tasosta ojassa 25. Venttiilit voivat vaihtoehtoisesti olla yksinkertaisia suuntaventtlileitä sallien veden virtauksen vain ojasta 25 mereen, mutta ei päinvastaiseen suuntaan.

Kuvio 4 esittää kaavlollisestl menetelmää salaojaputken 36 saattamiseksi 20 maahan 45 pitkin rantaa. Kuten kuviossa 4 näkyy, putki 36 on kelattu rullalle 39, mikä on pyörivästi asennettu traktorin 46 takapäähän. Salaoja-putki 36 kulkee rullalta 39 ohjausputken 41 ja sen taaksepäin kaareutuvan pään 42 läpi. Ohjausputken pää 42 on kiinnitetty aurausosaan 43, mikä tekee vakoa hiekkaan tai maahan putkea 36 varten. Vako kaatuu siihen 25 asennetun salaojaputken 36 ympärille. Auraosa 43 on tuettu ohjausputken 41 ja kahden vaijerin 44 avulla (joista vain toinen näkyy piirroksessa) niin, että se on pystysuunnassa säädettävissä haluttuun syvyyteen. Yllä kuvatulla tavalla voidaan useita, yhdensuuntaisia, lähekkäin^olevia sa- f laojaputkia 36 sijoittaa hiekkarantaan tai järven reunaan, jrossa sen 30 halutaan aiheuttavan sedimentoitumista esim. rannan stablloimlseksi tai lisämaan valtaamiseksi.

Kuvio 5 esittää hiekkamaata 47, joka voi olla esim. osa rantaviivan maan-puolelta. Yhdensuuntaiset, vierekkäin asetetut rei'itetyt salaojaputket 36, jotka on sijoitettu hiekkamaahan 47, on ympäröity päällysteellä 48, jonka tulisi estää putkien 36 reikien 49 tukkeutuminen hiekalla tai muilla partikkeleilla. Päällyste voi olla tehty esim. kuitumaisesta aineesta ίο 74 76 0 ja se voi olla asetettu putken 36 päälle, kun se on kelattu rullalle 39 ja asetettu alas, kuten kuvioissa A ja 5 on näytetty. Kuituainetta oleva päällyste A8 voidaan korvata hiekkaa tai soraa olevasta suodatinkerrokses-ta, jonka jyväkoko on suurempi kuin reikien A9 läpimitta ja joka estää 5 hiekan tai muiden pienempää jyväkokoa olevien partikkeleiden läpipääsyn. Tämän tyyppinen suodatinkerros voidaan esim. kaataa auran 43 tekemään vakoon.

On ymmärrettävää, että yllä esitetystä menetelmästä voidaan tehdä erilai-10 siä muutoksia ja sovellutuksia tämän keksinnön puitteissa. Esim. sedimen-toimisvaikutusta voidaan lisätä, mikäli vettä pumpataan meren pohjaan sijoitetuista salaojaputkista rannan vieressä, jossa samanaikaisesti alennetaan pohjaveden tasoa maan puolella.

it

Claims (12)

1. Menetelmä sedimenttisen kiinteän materiaalin stabilisoimlseksi, joka suspendoituu luonnolliseen huokoisen pohjan omaavaan veteen (22) ja jota 5 tämä luonnollinen vesi (22) kuljettaa, joka menetelmä käsittää - salaojan (10,14,25,36) järjestämisen luonnollisen veden ylemmän keskimääräisen pintatason (28) alapuolelle; ja 10. mainitun luonnollisen veden (22) huokoisen pohjan hydraulisen paineen pienentämisen mainitun salaojan läheistä vyöhykettä pitkin poistamalla vettä mainitusta salaojasta sen aikaansaamiseksi, että sedimenttinen materiaali (12) asettuu mainitun pohjan mainittuun vyöhykkeeseen, 15 tunnettu siitä, että mainittu salaoja (10,14,25,36) on sijoitettu sivuamaan ja etenemään olennaisesti samassa suunnassa kuin mainitun luonnollisen veden (22) ja pääasiallisen maanpinnan (45) välinen rajalinja (9,26).

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että salaoja tai oja (10,14,25,36) asetetaan maan puolelle (45) ja tällä palkalla vallitsevan pohjaveden pinnan alapuolelle.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu 25 siitä, että salaoja käsittää ainakin yhden rei'itetyn salaojaputken (10,14,36), joka on ympäröity kerroksella suodatinainetta (16,48) putken reikien (49) tukkeutumisen estämiseksi. y

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siltä, 30 että suodatinaine on kerros (16) hiekkaa tai soraa paksuudeltaan vähintään 15 cm.

5. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siltä, että suodatinaine (48) on kuitumaista muovia. 35

6. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että salaoja tai oja käsittää avonaisen syvennyksen, kuten ojan (25) tai 12 74760 1 altaan (27), jonka pohja on pohjaveden pinnan alapuolella.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä luonnonveden (22) ollessa altistettu vuorovedelle tai mainingeille, tunnettu siitä, että 5 vettä poistetaan syvennyksestä ainakin yhdestä vesijohdosta (29), joka johtaa syvennyksestä luonnonveden (22) keskivedenplnnan (28) alapuolelta sen ulkopuolelle paikkaan, joka on myös tämän keskiveden pinnan alapuolella niin, että vesi poistuu syvennyksestä luonnonveteen painovoiman avulla silloin, kun luonnonveden pinta on matalammalla kuin syvennyk-10 sessä (25) olevan veden pinta (34).

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vesijohto (29) on auki silloin, kun luonnonveden (22) pinnan taso on alempi kuin ennalta säädetty taso alle syvennyksessä (25) olevan 15 veden (34) pinnan, ja suljettu silloin, kun luonnonveden pinnan taso on korkeampi kuin mainittu ennalta säädetty taso.

9. Jonkin patenttivaatimuksen 1-8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vettä poistetaan sellainen määrä, että se pienentää veden- 20 painetta huokoisessa alustassa alueella, jonka rantaviivaan nähden poikittain mitattu leveys on 5-100 m, edullisesti 10-50 m.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että alueen leveys on n. 30 m. 25

11. Jonkin patenttivaatimuksen 1-10 mukainen menetelmä, tunnettu 3 siitä, että vettä poistetaan salaojasta tai ojasta (10,14,25,36) 0,1-5 m , 3 edullisesti 0,5-2 m tunnissa jokaista ojan metriä kohti.

12. Jonkin patenttivaatimuksen 1-11 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että salaoja tai oja (10,14,25,36) on asetettu 0,5-3 m, edullisesti 1-2 m alle luonnonveden (22) keskiveden (28) pinnan. 35 II 13 7 4 7 6 0