FI67077C - Analogifoerfarande foer framstaellning av antidepressivt verksamma aralkylamider av aminosyror - Google Patents

Description

l."gT1 rftl KUULUTUSjULKAISU , _ Λ _ _

Aa ™ (11) utläggningssiciuft 6707 7 •g® C W Patentti uyih-.neity 1C Cl 1935 ^ (51) Kv.N^/lm.a.'* C 07 c 103/50 SUOMI—Fl N LAN D pi) PMMttM^-huMMBiniRi 762500 (22) HkktmtapUvt—Amttninpdag 31.08.76 (23) AltapiM—GlMgMMtaK 31.08.76 (41) Tulkit IwlklMkal — MtoftoffamRg 05.03.77

Patentti· ja rekisterihallitus (44) NiMMkilp«ion (· kmitjutfcmi»·· pvm. — nq

Patent· och reglstarstyrelean Ainekin iidagd od> MUtoiia· puUtnnd zo.uy. oh (32)(33)(31) Pyydetty aMoikan—B*glrd prior** 04.09-75 Ruotsi-Sverige(SE) 7509813—7 (71) Astra Läkemedel Aktiebolag, Kvarnbergagatan 16, S-151 85 Södertälje,

Ruotsi-Sverige(SE) (72) Ulf Henrik Anders Lindberg, Södertälje, Svante Bertil Ross, Södertälje,

Seth Olov Thorberg, Järna, Sven Ove ögren, Södertälje, Ruotsi-Sverige(SE) (74) Berggren Oy Ab (54) Analogiamenetelmä masennusta vastustavien aminohappojen aralkyyliamidien valmistamiseksi - Analogiförfarande för framställning av antidepressivt verksamma aralkylamider av aminosyror Tämä keksintö kohdistuu analogiamenetelmään uusien aminohappojen aralkyyliamidien valmistamiseksi.

Keksinnön tarkoituksena on aikaansaada yhdisteitä, jotka vaikuttavat keskushermostojärjestelmään, erityisesti masennusta vähentävällä vaikutuksella ja joilla on vähemmän sivuvaikutuksia sekä suurempi tehokkuus verrattuna tällä alalla nykyisin käytössä oleviin lääkkeisiin.

Tällä hetkellä käytetyin masennusta vähentävä yhdiste on imi-pramiini ("Tofranil" ^ ) CH2CH2CH2N(CH3) Tämä yhdiste on sekä mieltä kohentava että tahtoliikettä akti voiva, mutta sillä on useita haittoja. Se on koliinivaikutusta 2 67077 vähentävä aine ja aiheuttaa koliinivaikutusta vähentäviä oireita, kuten suun kuivumista, vapinaa, sydämen tiheälyönti-syyttä ja hikoilua. Suuremmissa annoksissa se voi aiheuttaa vakavia sydämen rytmihäiriöitä ja normaaliannoksina se voi aiheuttaa myrkyllisiä vuorovaikutuksia sydänvikaisissa henkilöissä. Toinen haitta imipramiini-hoidossa on lisäksi masennusta vastustavan vaikutuksen myöhäinen alkaminen, joka vaikutus on havaittavissa vasta noin 3 viikon hoidon jälkeen.

On osoitettu, että imipramiini vaikuttaa siirtoaineiden toimintaan keskushermostojärjestelmässä. Imipramiini inhiboi tarkemmin sanoen noradrenaliinin (NA) ja 5-hydroksitryptamiinin (5-HT) uudelleen imeytymismekanismiä. Masennusta vastustavan vaikutuksen mieltä kohentavan osan uskotaan pääasiallisesti liittyvän 5-HT-imeytymisen estymiseen.

Keksinnön mukaan on nyt havaittu, että määrättyjä uusia yhdisteitä, joita voidaan nimittää aminohappojen aralkyyliamideik-si, voidaan käyttää selektiivisesti inhiboimaan 5-hydroksitryptamiinin imeytymistä keskushermostoon. Nämä uudet yhdisteet ovat lisäksi huomattavasti vähemmän myrkyllisiä sydämelle kuin imipramiini.

Keksinnön mukaisia uusia yhdisteitä voidaan kuvata yleisellä kaavalla

CH. O

jT\ I 3 II

V n)-ch0 - c-nh-c-ch- NH_ (I) 0X=J 2 i i 2 R° CH3 CH3 jossa ryhmä R° on kloori, bromi tai metyyli farmaseuttisesti hyväksyttävät happoadditiosuolat mukaanluettuna.

Koska nämä uudet yhdisteet sisältävät asymmetrisen hiiliatomin esiintyvät ne optisesti aktiivisissa muodoissa ja ne voidaan hajottaa optisiin antipodeihinsa hyvin tunnetuilla menetelmillä, kuten käyttämällä optisesti aktiivisia happoja kuten viinihappoa, kamferi-10-sulfonihappoa, dibentsoyyliviinihap-poa ja sentapaisia.

3 67077

Keksinnön mukaisten yhdisteiden suosittu alaryhmä saadaan kun ryhmä R° yllä olevassa kaavassa I on para-asemassa.

Seuraavat yhdisteet voidaan mainita esimerkkeinä keksinnön mukaisista yhdisteistä: 2-amino-N1-/3-(4-kloorifenyyli)-2-metyyli-2-propyyli7propaani-happoamidi, 2-amino-N-/3-(4-bromifenyyli)-2-metyyli-2-propyyli7propaani-happoamidi, 2-amino-N^-/3-(4-metyylifenyyli)-2-metyyli-2-propyyli7propaani-happoamidi, 2-amino-N -/3-(3-metyylifenyyli)-2-metyyli-2-propyyli/propaani-happoamidi.

Keksinnön mukaisia yhdisteitä voidaan valmistaa a) saattamalla yhdiste, jolla on kaava

CH, O

l 3 II

(/ CH_ - C-NH-C-CH- Hal (II) X=T 2 i i R° ch3 ch3 jossa Hai on kloori tai bromi, reagoimaan ammoniakin kanssa kaavan I mukaisen yhdisteen muodostamiseksi; tai b) pelkistämällä karbamaattia, jolla on kaava

CH_ O O

/“V I 3 II II / λ C )~CH2 - C-NH-C-CH-NH-C-O - CH2—// \\ (III) R° CH3 CH3 katalyyttisesti hydraamalla kaavan I mukaisen yhdisteen muodostamiseksi, joissa kaavoissa R° tarkoittaa samaa kuin yllä.

Vaiheiden a) tai b) mukaiset reaktiot suoritetaan edullisesti inerttisessä orgaanisessa liuottimessa, joka kykenee liuottamaan reagenssit. Voidaan käyttää mitä tahansa sopivaa painetta ja reaktiolämpötilaa. Reaktiot suoritetaan edullisesti ilmakehän paineessa tai ylipaineessa lämpötilassa, joka on välillä -10 ja +100°c, edullisesti välillä 0-30°c.

67077 4

Kaavojen II ja III mukaiset välituotteet ovat uusia yhdisteitä ja muodostavat keksinnön erään lisäpiirteen.

Kaavan II mukaisia välituotteita voidaan esim. valmistaa saattamalla yhdiste, jolla on kaava ch3 - c - nh2 (IV) R° CHj

reagoimaan yhdisteen kanssa, jolla on kaava O

II

Hal - C - CH - Hal (V) CH3 jossa R° ja Hai tarkoittavat samaa kuin yllä.

Kaavan III välituote voidaan valmistaa saattamalla yhdiste, jolla on kaava IV reagoimaan yhdisteen kanssa, jolla on kaava HOOC -CH-NH-C-O - CH2—^ y (VI) ch3 disykloheksyylikarbodi-imidin läsnäollessa.

Keksinnön mukaisia uusia yhdisteitä voidaan käyttää terapeuttisesti (+)- ja (-)-muotojen raseeemisina seoksina, jotka tavallisesti saadaan synteesissä. Ne voidaan myös hajottaa sinänsä tunnetuilla menetelmillä vastaaviksi optisesti aktiivisiksi modifikaatioiksi, joita myös voidaan käyttää terapiassa. Haluttaessa voidaan optisesti aktiivinen modifikaatio valmistaa suoralla synteesillä, esim. yllä selostetun kaavan VI optisesti aktiivisen yhdisteen kautta.

67077 5

Farmaseuttisia valmisteita

Kliinisessä käytössä kaavan I mukaisia yhdisteitä annetaan tavallisesti suun kautta, peräsuoleen tai ruiskeena farmaseuttisten valmisteiden muodossa, jotka sisältävät aktiivista ainesosaa joko vapaana emäksenä tai farmaseuttisesti hyväksyttävänä myrkyttömänä happoadditiosuolana, esimerkiksi hydrokloridina, hydrobromidina, laktaattina, asetaattina, fosfaattina, sulfaattina, sulfamaattina, sitraattina, tartraat-tina, oksalaattina ja sentapaisena yhdessä farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan kanssa. Näin ollen on tarkoituksena, että tätä uutta keksinnön mukaista yhdistettä koskevat sekä yleiset että erityiset sanonnat käsittävät sekä vapaan amiiniemäksen että vapaan emäksen happoadditiosuolat, paitsi jos se yhteys, jossa tällaisia sanontoja käytetään, esimerkiksi esimerkeissä, ei ole yhtenäinen laajemman määritelmän kanssa. Kantaja voi olla kiintoaine, puolikiinteä aine tai nestemäinen laimennus-aine tai kapseli. Farmaseuttiset valmisteet, jotka sisältävät 0,1-95 paino-% aktiivista ainetta muodostavat tämän keksinnön lisäpiirteen. Aktiivinen aine muodostaa tavallisesti 0,5-20 paino-% valmisteissa, jotka on tarkoitettu ruiskeisiin ja 2-50 paino-% valmisteissa, jotka soveltuvat suun kautta annettaviksi.

Kaavan I mukaista yhdistettä sisältävien farmaseuttisten valmisteiden valmistamiseksi annosyksikkömuodossa suun kautta antoa varten voidaan valittu yhdiste sekoittaa kiinteän jauhemaisen kantajan, kuten esim. laktoosin, sakkaroosin, sorbitolin, mannitolin, tärkkelyksen, kuten perunatärkkelyksen, maissitärk-kelyksen tai amylopektiinin, selluloosajohdannaisten, sideaineen kuten gelatiinin tai polyvinyylipyrrolidonin ja voiteluaineen kuten magnesiumstearaatin, kalsiumstearaatin, poly-etyleeniglykolivahojen ja sentapaisten kanssa, ja sen jälkeen puristaa tablettien muodostamiseksi. Päällystettyjä tabletteja haluttaessa voidaan edellä selostetulla tavalla valmistetut ytimet päällystää väkevöidyllä sokeriliuoksella, joka voi sisältää esim. arabikumia, gelatiinia, talkkia, titaanidioksidia ja sentapaisia. Tabletti voidaan vaihtoehtoisesti päällystää helposti haihtuvaan orgaaniseen liuottimeen tai orgaanisten liuottimien seokseen liuotetulla lakalla. Väriaineita voidaan lisätä näihin päällysteisiin, jotta eri aktiivisia aineita tai 67077 6 aktiivisten yhdisteiden eri määriä sisältävät tabletit olisivat helposti erotettavissa toisistaan.

Pehmeiden gelatiinikapseleiden (helmenmuotoiset suljetut kapselit) , jotka ovat gelatiinia ja esim. glyseroli- tai sentapaisten suljettujen kapselien valmistamiseksi voidaan aktiivinen aine sekoittaa kasviöljyn kanssa. Kovat gelatiinikapselit voivat sisältää aktiivisen aineen rakeita yhdessä kiinteiden jauhemaisten kantajien kuten laktoosin, sakkaroosin, sorbitolin, mannitolin, tärkkelysten (esim. perunatärkkelys, maissi-tärkkelys tai amylopektiini), selluloosajohdannaisten tai gelatiinin kanssa.

Peräsuoleen annettavia annosyksikköjä voidaan valmistaaa peräpuikkojen muodossa, jotka sisältävät aktiivista ainetta seoksena neutraalin rasvaperustan kanssa tai gelatiinia peräsuoli-kapseleiden muodossa, jotka sisältävät aktiivista ainetta seoksena kasviöljyn tai paraffiiniöljyn kanssa.

Suun kautta otettavat nestemäiset valmisteet voivat olla siirappien tai suspensioiden muodossa, esim. liuoksia, jotka sisältävät noin 0,2-20 paino-% tässä selostettua aktiivista ainetta loppuosan ollessa sokeria ja etanolia, veden, glyserolin ja propyleeniglykolin seosta. Tällaiset nestemäiset valmisteet voivat mahdollisesti sisältää väriaineita, makuaineita, sakka-riinia ja karboksimetyyliselluloosaa sakeutusaineena.

Ruiskeena ruuansulatuskanavan ulkopuolisesti annettavat liuokset voidaan valmistaa aktiivisen aineen vesiliukoisen farmaseuttisesti hyväksyttävän suolan vesiliuoksen muodossa väkevyydessä noin 0,5-10 paino-%. Nämä liuokset voivat myös sisältää stabilointiaineita ja/tai puskurointiaineita ja niistä muodostetaan sopivasti erilaisia annosyksikköampulleja.

Terapeuttisessa hoidossa keksinnön mukaisten yhdisteiden sopiva päiväannos on 100-500 mg suun kautta annettuna ja 20-100 mg ruuansulatuskanavan ulkopuolisesti annettuna.

Edullisella keksinnön mukaisella yhdisteellä on kaava 67077 7

CH, O

/-¾ I 3 II

C1 \ / CH2 “ C " NH ” C " CH " NH2 (GEA 609) ch3 ch3 Tätä yhdistettä valmistetaan ja käytetään edullisesti sen hydrokloridisuolan muodossa.

Keksintöä selostetaan alla lähemmin esimerkkien avulla.

2- amino-N^-/3-(4-kloorifenyyli)-2-metyyli-2-propyyli7propaani- happoamidin valmistus_

Menetelmä A

3- (4-kloorifenyyli)-2-metyyli-2-aminopropaania (IV) valmistettiin tunnetulla menetelmällä /Farmaco (Pavia) Ed. Sei. Jjj 337 (1960) , Ferrari, G^7·

Yllä mainittu amiini (IV) (30,0 g; 0,163 moolia) liuotettiin tolueeniin (140 ml) ja 10 % natriumhydroksidilluokseen (200 ml). Seos jäähdytettiin -5°C:een ja 2-bromipropaanihappobromidia (62,2 g; 0,288 moolia) lisättiin tipoittain 20 minuutin aikana samalla voimakkaasti sekoittaen kaksifaasijärjestelmää. Sekoitusta jatkettiin huoneen lämpötilassa 2 tuntia. Suodatuksen ja sakan pesun jälkeen vedellä ja tolueenilla kuivattiin 2-bromi-N-/3-(4-kloorifenyyli)-2-metyyli-2-propyyli7propaani-happoamidin (II) valkoinen tuote tyhjössä. Saanto: 48,4 g (93 %), sp. 122-123°C.

Bromiamidia (II) (10,0 g; 0,031 moolia) liuotettiin absoluuttiseen etanoliin (250 ml). Liuos jäähdytettiin jäillä ja kyllästettiin ammoniakkikaasulla (5 tuntia). Aminoinnin kokonaisaika oli 6 päivää huoneen lämpötilassa ja kyllästys ammoniakkikaasulla toistettiin kerran päivässä. Liuotin poistettiin tyhjössä. Jäännösöljy liuotettiin eetteriin (100 ml) ja liuos uutettiin 0,5-n suolahapolla (100 ml). Hapan faasi tehtiin emäksiseksi 1-n natriumhydroksidiliuoksella (pH = 10) ja uutettiin kahdesti eetterillä. Kuivauksen ja haihdutuksen jälkeen saatiin väritön öljy, josta hydrokloridi valmistettiin. Kloroformista 67077 8 ja etyyliasetaatista suoritetun uudelleenkiteytyksen jälkeen oli 2-amino-N -/3-(4-kloorifenyyli)-2-metyyli-2-propyyli7~ propaanihappoamidi (I) hydrokloridin saanto 5,2 g (57 %), sp. 180-181°C.

Menetelmä B

N-bentsyylioksikarbonyylialaniinia (4,5 g; 0,020 moolia) liuotettiin metyleenikloridiin (45 ml) ja jäähdytettiin jäillä. Disykloheksyylikarbodi-imidiä (DCC) (4,1 g; 0,020 moolia) lisättiin annoksina samalla sekoittaen ja jatkaen sekoitusta 15 min. Saatiin paksu valkoinen sakka. Tähän seokseen lisättiin 10 minuutin aikana 3-(4-kloorifenyyli)-2-metyyli-2-amino-propaanin (IV) (katso menetelmä A) (3,7 g; 0,020 moolia) liuosta metyleenikloridissa (10 ml). Sekoitusta jatkettiin huoneen lämpötilassa 1,5 tuntia. Seos suodatettiin ja suodate pestiin vedellä, 3-n suolahapolla, kyllästetyllä natriumvety-karbonaatilla ja kyllästetyllä natriumkloridiliuoksella. Orgaanisen faasin kuivaus ja haihdutus antoi N-bentsyylioksi-karbonyyli-2-amino-N'-/3-(4-kloorifenyyli)-2-metyyli-2-propyyli7propionihappoamidia viskoottisena värittömänä öljynä (7,2 g; 93 %).

Yllä mainittu bentsyylioksikarbonyyliryhmällä suojattu tuote (III) (7,0 g; 0,018 moolia) liuotettiin 0,2-n suolahapon liuokseen absoluuttisessa etanolissa (150 ml) ja liuos jäähdytettiin jäillä. Typpikaasua johdettiin liuoksen läpi ja palladiumia hiilellä lisättiin (5 %; 2,0 g). Jäähdytystä ja sekoitusta ^-atmosfäärissä jatkettiin 10 min. Sen jälkeen johdettiin vetykaasua seokseen 3 tunnin aikana. Reaktion jälkeen poistettiin vety-ylimäärä typpivirralla (15 min). Katalyytti poistettiin suodattamalla ja suodate haihdutettiin tyhjössä, jolloin saatiin valkoinen kiteinen tuote, joka uudelleenkiteytettiin etyyliasetaatista. Sulamispiste oli 180-181°C ja saanto 4,3 g (83 %) haluttua 2-amino-N^-(2-(4-kloorifenyyli)-2-raetyyli-2-propyyli/propionihappo-amidi (I) hydrokloridia.

67077 9

Farmakologisia menetelmiä A. Biokemiallisia testejä 1. Hiili-14 5-HT:n ja tritioidun noradrenaliinin imeytymisen estyminen koelasissa ja elävässä elimistössä_

Ross, Renyi ja ögren ovat selostaneet menetelmää julkaisussa

European Journal of Pharmacology 17 (1972), 107-112. Koela- siin lisätyt tai hiirien elimistöön annetut imipramiinityyp- piset trisykliset masennusta ehkäisevät lääkkeet vähentävät 14 3 C-5-HT:n ja H-NA:n imeytystä koelasissa. Koelasikokeissa testiyhdistettä lisättiin eri väkevyyksissä kasvatusväliai-neeseen. Elävässä elimistössä suoritetuissa kokeissa annettiin testilääkettä eri annoksina vatsaontelon sisäisesti 0,5 tuntia ennen kuin eläimet tapettiin. Haudutus suoritettiin samalla tavoin molemmissa koetyypeissä, so. keskiaivot otettiin ulos ja leikeltiin sekä haudutettiin seoksessa, jossa 14 oli 100 mg kohti aivoviipaleita 0,2-n-moolia C-5-HT:tä, 3 0. 2-n-moolia H-NA:ta ja 11 ^umoolia glukoosia 2 mlsssa Krebs-Henseleit1 in puskuria, pH 7,4. Haudutusaika oli 5 minuuttia. Viipaleisiin yhtyneet radioaktiiviset amiinit liuotettiin "Soluene-350" ® :een (Packard) ja määrät määritettiin kaksoismerkitsemistekniikalla nestetuikkeen perusteella. Pitoisuus tai annos, joka antoi 50 % alemman aktiivisen imeytymisen (ED^q) määritettiin graafisesti annokselle herkistä käyristä. Aktiivinen imeytyminen määritetään siksi osaksi radioaktiivista imeytymistä, jota suuri kokaiinipitoisuus inhiboi. Kaikkia annoksia annettiin vähintään neljälle eläimelle .

B. Farmakologisia testejä 1. 5-HTP herkkyyden vahvistamistesti 5-HT imeytymisen inhibointi vahvistaa annetun 5-hydroksitrypto-fäänin (5-HTP) vaikutuksia todennäköisesti lisäämällä 5-HT:n määrää reseptorin luona. Kolmelle hiirelle annettiin testi-lääkkeitä tunti (tai 4, 24 tuntia) ennen dl-5-HTP:tä 90 mg/kg intravenöörrisesti. 5-HTP yksinään antaa ainoastaan heikon käyttäytymisoireiston, mutta etukäteen käsitellyissä hiirissä havaitaan luonteenomainen käyttäytymisoireisto, joka esiintyy 5 minuutin sisällä: vapinaa, notkoselkäisyyttä, takajalkojen loitontumista, pään nykimistä. Oireiston voimakkuus arvostellaan 0:sta +3 reen. Kukin ryhmä sisältää 3 eläintä ja vä- 67077 10 hintään 4 ryhmää testattiin 25 mg/kg:11a vatsaontelonsisäi-sesti. Imipramiinia ("Tofranil" ® ) saavia vertailuryhmiä käytetään referenssinä, koska imipramiini jatkuvasti vahvisti dl-5-HTP:tä. Viimeinen annos testiyhdistettä, joka antoi korkeimmat pisteet (+3) kaikissa eläimissä arvioitiin logaritmisesta annosherkästä käyrästä ja on merkitty "tehokkaaksi annokseksi" alla olevassa taulukossa.

Yllä selostettujen testien tulokset on koottu alla olevaan taulukkoon. Koodinumero GEA 609 tarkoittaa yhdistettä 2-amino-N -/3-(4-kloorifenyyli)-2-metyyli-2-propyyli7propionihappo-amidi-hydrokloridia, so. keksinnön mukaista yhdistettä.

Taulukko 3)

Yhdiste Imeytymisen inhibointi (50 %) 5-HTP:n tehos- . , . „ tuminen m vitro in vivo . , , -rr -—w-r— tehokas annos 5-HT1' 5-HT ' ΝΛ ' (mg/kg i.p.) (yug/ml) (mg/kg i.p.) GEA 609 0,7 >10 20 > 40 0,5

Imipramiini 0,1 0,06 24 6 15 11 -7

5-HT = 5-hydroksitryptamiini, 1 x 10 M

21 -7

NA = 1-noradrenaliini, 1 x 10 M

3) 5-HTP = 5-hydroksitryptofaani i.p. = vatsaontelon sisäinen anto

Farmakologisissa testeissä saatujen tulosten arviointi Keksinnön mukaiset yhdisteet ehkäisevät 5-hydroksitryptamiinin imeytymistä aivoviipaleissa koelasissa sekä elävässä elimistössä, mutta eivät inhiboi noradrenaliinin imeytymistä. Elävässä elimistössä ne ovat tehokkaampia kuin imipramiini 5-hydroksitryptamiinin inhibiittoreina. Ne vahvistavat 5-hydroksitrypto-faanin vaikutuksia huomattavasti alemmissa annoksissa kuin imipramiini.

Tulokset osoittavat, että uudet yhdisteet ovat paljon selektii-visempiä kuin imipramiini 5-hydroksitryptamiinin imeytymisen inhiboinnissa.

67077

Syftet med den föreliggande uppfinningen är att frambringa föreningar med effekt pä det centrala nervsystemet, speciellt antidepressiv aktivitet, och som ger minskad förekomst av biverkningar och ökad effektivitet jämfört med äldre läke-medel använda inom detta omräde.

Den för närvarande mest använda föreningen vid behandling av (S) depressioner är imipramin ("Tofranil" ^) r^Y γΥΥι

CXnJY

i CH2CH2CH2N(CH3)

Denna förening är bade stämningsförhöjande och psykomotoriskt aktiverande, men den har flere nackdelar. Den har antikolinerg aktivitet och ger antikolinerga symptom, exempelvis torrhet i munnen, tremor, hjärtklappning och svettning. Vid höga doser kan den orsaka allvarliga hjärtarytmier och vid normala doser kan den orsaka toxiska interaktioner hos personer med hjärtfel. En ytterligare nackdel vid behandling med imipramin är det sena inträdandet av den antidepressiva effekten, vilken effekt är observerbar först efter omkring tre veckors behandling.

Det har pävisats att imipramin har effekt pä verkningarna av transmittor-substanserna i det centrala nervsystemet. Mera speciellt inhiberar imipramin äterupptagningsmekanismen för noradrenalin (NA) och 5-hydroxitryptamin (5-HT). Den stämningsförhöjande delen av den antidepressiva effekten antages i huvudsak vara relaterad tili inhiberingen av 5-HT-upptaget.

Enligt den föreliggande uppfinningen har man funnit att vissa nya föreningar, vilka kan beskrivas som aralkylamider av aminosyror, kan användas för att ge en selektiv inhibering av det centrala neuron-upptaget av 5-hydroxitryptamin. Vidare är den toxiska effekten pä hjärtat betydligt svagare än för 67077 12 imipramin.

De nya föreningarna enligt uppfinningen kan beskrivas med den allmänna formeln /-\ CH3 0 U y-CH2 -C-NH-C-CH- NH2 (I) iH3 CH3 i vilken formel R° är klor, brom eller metyl, inklusive farmaceutiskt acceptabla syraadditionssalter.

Eftersom de nya föreningarna innehäller en asymmetrisk kol-atom existerar de i optiskt aktiva former, och de kan upp-delas i optiska antipoder enligt kända metoder säsom att använda optiskt aktiva syror, exempelvis vinsyra, kamfer-10-sulfonsyra, dibensoylvinsyra och liknande.

En föredragen undergrupp av föreningar enligt uppfinningen erhalles när gruppen R° i formeln I ovan är placerad i paraställning.

Följande föreningar kan nämnas som exempel pä föreningar inkluderade i uppfinningen: 2-amino-N1-/3-(4-klorfenyl)-2-metyl-2-propyl7propansyraamid 2-amino-N1-/3-(4-bromfenyl)-2-metyl-2-propyl7propansyraamid 2-amino-N -(Ji- (4-metylfenyl) -2-metyl-2-propyl7ptopansyraamid 2-amino-N1-(3-(3-metylfenyl)-2-metyl-2-propyl7propansyraamid.

Föreningarna enligt uppfinningen framställes genom att a) reagera en förening med formeln f,—Λ cht 0

// \\ I 3 II

v )— CH2 - C-NH-C-CH- Hai (II) vilken formel Hai är klor eller brom, med ammoniak tili 67077 13 bildning av en förening med formeln I; eller b) reducera ett karbamat med formeln // λ I 3 II II // \ y-CH2 - C - NH - C - CH - NH - C - O - CHj-T (III)

-0^^==-/ CH0 CH- \=J

K j v genom katalytisk hydrering tili bildning av en förening med formeln I, i vilka formler R° har ovan angiven betydelse.

Reaktionerna enligt steg a) och b) utföres lämpligen i ett inert organiskt lösningsmedel, som förmär lösa reagensen.

Man kan använda vilket som heist lämpligt tryck eller reak-tionstemperatur. Reaktionen utföres lämpligen vid atmosfär-tryck eller övertryck vid en temperatur mellan -10 och +100°C, fördelaktigen mellan 0-30°C.

Mellanprodukterna med formlerna II och III är nya föreningar och utgör en ytterligare aspekt av uppfinningen.

Mellanprodukter med formeln II kan framställas exempelvis genom att reagera en förening med formeln /-y CH3 // Vch2 - c - NH2 (IV) ch3

med en förening med formeln O

II

Hal - C - CH - Hal (V) ch3 i vilken R° och Hai har ovan angivna betydelser.

Mellanprodukten med formeln III kan framställas genom att 14 67077 reagera en förening med formeln IV med en förening med formeln

O .-V

HOOC -CH-NH-C-O - CH2—^ y (VI) ch3 i närvaro av dicyklohexylkarbodiimid.

De nya föreningarna enligt uppfinningen kan användas tera-peutiskt i form av den racemiska blandningen av (+)- och (-) -formerna, vilken erhälles vid framställningen. De kan ocksä resolveras genom i och för sig kända metoder tili de motsvarande optiskt aktiva bestlindsdelarna vilka ävenledes kan användas i terapin. Qm sä önskas kan de optiskt aktiva modifikationerna framställas genom direktsyntes, exempelvis via en optiskt aktiv förening med formeln VI säsom beskrivits ovan.

Farmaceutiska beredningar I klinisk praxis administreras föreningarna enligt formeln I normalt oralt, rektalt eller via injektion, i form av farmaceutiska beredningar innefattande den aktiva beständs-delen antingen som en fri bas eller som ett farmaceutiskt acceptabelt, icke-toxiskt syraadditionssalt, t.ex. som hydroklorid, hydrobromid, laktat, acetat, fosfat, sulfat, sulfamat, citrat, tartrat, oxalat och liknande, i förening med en farmaceutiskt fördragbar bärare. Följaktligen avses termer, som hänför sig tili de nya föreningarna enligt uppfinningen antingen generiskt eller specifikt inkludera bäde de fria aminobaserna och syraadditionssalterna av de fria baserna, om inte det sammanhang i vilket sädana termer an-vändes, t.ex. i de specifika utföringsexemplen, ej stämmer Överens med det vida begreppet. Bäraren kan vara ett fast, halvfast eller flytande utspädningsmedel eller en kapsel.

Dessa farmaceutiska beredningar utgör en ytterligare aspekt av uppfinningen. Vanligtvis utgör den aktiva substansen mellan 0,5 och 20 viktprocent för beredningar avsedda för injektion och mellan 2 och 50 viktprocent för beredningar lämpliga för oral administrering.

67077 15 För att framställa farmaceutiska beredningar innehällande oral förening enligt uppfinningen i form av doseringsenheter för oral användning kan den utvalda föreningen blandas med en fast, pulverformig bärare, t.ex. laktos, sackaros, sorbitol, mannitol, stärkelse säsom potatisstärkelse, majsstärkelse eller amylopektin, cellulosaderivat, ett bindningsmedel säsom gelatin eller polyvinylpyrrolidon, och ett smörjmedel säsom magnesiumstearat, kalciumstearat, polyetylenglykolvax eller liknande, och sedan sammanpressas tili bildning av tabletter. Om överdragna tabletter önskas, kan kärnorna framställda som ovan beskrivits, överdras med en koncentrerad sockerlösning, som kan innehälla t.ex. gummi arabikum, gelatin, talk, titan-dioxid och liknande. Alternativt kan tabletten täckas med ett lack som har lösts i ett lättflyktigt organiskt lösnings-medel eller en blandning av organiska lösningsmedel. Färg-ämnen kan sättas tili dessa beläggningar för att lätt skilja mellan tabletter som innehäller olika aktiva substanser, eller olika mängder av de aktiva föreningarna.

För framställning av mjuka gelatinkapslar (pärlformade slutna kapslar) bestäende av gelatin och exempelvis glycerol, eller liknande slutna kapslar, kan den aktiva substansen blandas med en vegetabilisk oija. Härda gelatinkapslar kan innehälla ett granulat av den aktiva substansen i förening med fasta, pulverformiga bärare säsom laktos, sackaros, sorbitol, mannitol, stärkelse (t.ex. potatisstärkelse, majs-stärkelse eller amylopektin), cellulosaderivat eller gelatin.

Doseringsenheter för rektal administrering kan framställas i form av suppositorier innehällande den aktiva substansen i blandning med en neutral fettbas, eller i form av rektal-kapslar av gelatin innehällande den aktiva substansen i blandning med vegetabilisk oija eller paraffinolja.

Flytande beredningar för oral administrering kan föreligga i form av sirupar eller suspensioner, t.ex. lösningar innehällande frän omkring 0,2 viktprocent tili omkring 20 vikt-procent av den aktiva substans som här beskrivits, varvid 67077 16 resten utgörs av socker och en blandning av etanol, vatten, glycerol och propylenglykol. Eventuellt kan sädana flytande beredningar innehälla färgämnen, smakämnen, sackarin och karboximetylcellulosa som förtjockningsmedel.

Lösningar för parenteral administrering genom injicering kan framställas i form av en vattenlösning av ett vattenlös-ligt farmaceutiskt acceptabelt sait av den aktiva substansen, företrädesvis i en koncentration frän omkring 0,5 viktprocent tili omkring 10 viktprocent. Dessa lösningar kan ocksä inne-hälla stabiliseringsmedel och/eller buffringsmedel och kan lämpligen tillhandahällas i olika doseringsenhetsampuller.

Lämplig daglig dos av föreningarna enligt uppfinningen vid terapeutisk behandling är 100 tili 500 mg vid peroral administrering och 20 tili 100 mg vid parenteral administrering.

Den föredragna föreningen enligt uppfinningen har formeln r,—\ CH. o

, // V\ i 3 II

Cl —V y—CH2 - C-NH-C-CH- NH2 (GEA 609) CH3 CH3

Denna förening framställes och användes företrädesvis i form av ett hydrokloridsalt.

Uppfinningen äskädliggöres närmare medelst exempel.

1 —

Framställning av 2-amino-N -/3-(4-klorfenyl)-2-metyl-2- propyl7propansyraamid__

Metod A

3-(4-klorfenyl)-2-metyl-2-propan (IV) framställdes enligt en känd metod /Farmaco (Paria) Ed. Sei. 1_5 337 (I960), Ferrari, Gi7·

Ovanstäende amin (IV) (30,0 g; 0,163 mol) upplöstes i toluen (140 ml) och 10 % natriumhydroxidlösning (200 ml). Blandningen kyldes tili -5°C och 2-brompropansyrabromid (62,2 g; 0,288 mol) tillsattes droppvis under 20 minuter och under samtidig livlig 67077 17 omrörning av tväfassystemet. Omrörningen fick fortsätta under tvä timmar vid rumstemperatur. Efter filtrering och tvättning av fällningen med vatten och toluen vacuumtorkades den vita produkten, vilken bestod av 2-brom-N-/3-(4-klorfenyl) -2-metyl-2-propyl7propansyraamid (II). Utbyte: 48,4 g (93 %). Smältpunkt 122-123°C.

Bromamiden (II) (10,0 g; 0,031 mol) upplöstes i absolut etanol (250 ml). Lösningen kyldes pä is och mättades med ammoniak (5 timmar). Den totala amineringstiden var 6 dagar och genomfördes vid rumstemperatur, samt med förnyad mätt-ning med ammoniak en gang om dagen. Lösningsmedlet avlägsna-des under vacuum. Den äterstäende oljan upplöstes i eter (100 ml) och lösningen extraherades med 0,5N klorvätesyra (100 ml). Den surgjorda fasen alkaliserades med 1 N natrium-hydroxidlösning (pH = 10) och extraherades tvä ganger med eter. Efter torkning och indunstning erhölls en färglös oija, frän vilken hydrokloriden framställdes. Efter omkristalli-sering med kloroform och etylacetat erhölls 5,2 g (57 % ut-byte) 2-amino-N^-/3-(4-klorfenyl)-2-metyl-2-propyl/propan-syraamidhydroklorid. Smältpunkt 180-181°C.

Metod B

N-bensyloxikarbonylalanin (4,5 g; 0,020 mol) upplöstes i metylenklorid (45 ml) och kyldes pä is. Dicyklohexylkarbodi-imid (DCC) (4,1 g; 0,020 mol) tillsattes portionsvis under omrörning, vilken fick fortsätta under 15 minuter. En tjock vit fällning erhölls. En lösning av (3,7 g; 0,020 mol) 3-(4-klorfenyl)-2-metyl-2-aminopropan (IV) (se metod A) i metylenklorid (10 ml) tillsattes under 10 minuter till ovan-nämnda blandning. Omrörningen fick fortsätta vid rumstemperatur under 1,5 timme. Blandningen filtrerades och filtratet tvättades med vatten, 3 N klorvätesyra, mättad natriumväte-karbonatlösning och mättad natriumkloridlösning. Efter torkning och indunstning av den organiska fasen erhölls en viskös, färglös oija (7,2 g; 93 %) av N-bensyloxikarbonyl- 2-amino-N1-/3-(4-klorfenyl)-2-metyl-2-propyl7propionsyra-amid.

67077 18

Den bensyloxikarbonyl-skyddade produkten (III) (7,0 g; 0. 018 mol) upplöstes i en 0,2 N lösning av väteklorid i absolut etanol (150 ml) och lösningen kyldes med is. Lös-ningen genomströmmades med kvävgas och palladium/träkol (5 %; 2,0 g) tillsattes. Kylningen och omrörningen under kvävgasatmosfär fick fortsätta under 10 minuter. Därefter tillfördes vätgas till blandningen under 3 timmar. Efter reaktionen avlägsnades väteöverskottet medelst genomström-ning med kvävgas (15 min). Katalysatorn fränfiltrerades och filtratet indunstades vid undertryck, varvid man erhöll en vit kristallin produkt vilken omkristalliserades med etyl-acetat. Smältpunkten var 180-181°C och utbytet av den önskade 2-amino-N^-/3-(4-klorfenyl)-2-metyl-2-propyl7pro-pionsyraamidhydrokloriden (I) blev 4,3 g (83 %).

Farmakologiska metoder A. Biokemiska test 1. Inhibering av upptaget av 14-kol 5-HT och tritierat noradrenalin in vitro och in vivo_

Metoden beskrives av Ross, Renyi och ögren i European Journal of Pharmacology 17 (1972), 107-112. Tricykliska antidepressi- va läkemedel av typ imipramin som tillsattes in vitro eller 14 3

ges in vivo till möss minskar upptaget av C-5-HT och H-NA

in vitro. Vid in vitro försöken tillsattes olika halter av testsubstans till inkubationsmediet. Vid in vivo försöken administrerades olika doser av test-substansen intraperi- tonealt en halv timme innan djuren avlivades. Inkuberings- förfarandet var det samma vid de bäda experimenttyperna, d.v.s. mellanhjärnan togs ut, skivades, och inkuberades i en blandning som, per 100 mg skivad hjärna, innehöll 0,2 14 3 n-mol C-5-HT, 0,2 n-mol H-NA och 11 ^umol glukos i 2 ml Krebs-Henseleit -buffertlösning (pH 7,4). Inkuberingstiden var 5 minuter. De i skivorna upptagna radioaktiva aminerna upplöstes i Soluene-350 ® (Packard) och mängderna bestämdes medelst dubbelmärkningstekniken vid vätskescintillation. Den koncentration eller dos som gav 50 % minskning av det aktiva upptaget (EDj-q) bestämdes grafiskt utifrän dos-responskurvor. Aktivt upptag definieras som den del av det radioaktiva upp- 67077 19 taget som hänunas av en hög koncentration av kokain. Samtliga doser gavs tili minst fyra djur.

B. Farmakologiska försök 1. Test av potentiering av 5-HTP-svaret Hämning av upptaget av 5-HT förstärker effekterna av admini-strerat 5-hydroxitryptofan (5-HTP), troligen genom att öka mängden 5-HT vid receptorn. Testsubstanserna ges tili tre möss en timme (eller 4, 24 timmar) före i.v. administrering av 90 mg/kg dl-5-HTP. Tillförsel av enbart 5-HTP ger bara ett svagt beteendesyndrom, men hos förbehandlade möss iakttages ett karakteristiskt beteendesyndrom, vilket sätter in efter fem minuter: tremor, lordosis, abduktion av bakbenen, huvud-spasmer. Syndromets styrka poängsättes frän 0 till +3. Varje grupp bestär av 3 djur och ätminstone fyra grupper testades med en dos av 25 mg/kg i.p. Kontrollgrupper som erhöll imi-pramin ("Tofranil"®) användes som referens, eftersom imi-pramin konstant potentierade dl-5-HTP. Den minsta dos av test-substansen som gav maximal poäng (+3) hos alia djuren uppskatta-des med hjälp av en logaritmisk dos-responskurva, och beteck-nas "effektiv dos" i nedanstäende tabell.

Resultatet frän det ovan beskrivna testet summeras i nedanstäende tabell. Kodnumret GEA 609 representerar föreningen 2-amino-N<' -/3- (4-klorfenyl) -2-metyl-2-propyl7propionsyraamid-hydroklorid, d.v.s. en förening enligt uppfinningen.

_Tabell_ Förening Inhibering (50 %)av upptaget Potentiering av 5-HTP3) effektiv in vitro in vivo dos (mg/kg i.p.) 5-HT1) NA1 5-HT1) NA1 (^,ug/ml) (mg/kg i.p.) GEA 609 0,7 >10 20 > 40 0,5

Imipramin 0,1 0,06 24 6 15 1) -7

' 5-HT = 5-hydroxitryptamin, 1 x 10 M

^ NA = 1-noradrenalin, 1 x 10 67077 20 5-HTP - 5-hydroxitryptofan i.p. = intraperitoneal administrering

Utvärdering av resultaten frän de farmakologiska testen Föreningarna enligt uppfinningen blockerar upptaget av 5-hydroxitryptamin i skivad hjärna in vitro och in vivo, men hämmar ej upptaget av noradrenalin. De är mera potenta än imipramin som hämmare för 5-hydroxitryptamin in vivo. Dess-utom potentierar de 5-hydroxitryptofansvaret vid betydligt lägre dos än imipramin.

Dessa resultat antyder att de nya föreningarna är mycket mer selektiva än imipramin för hämning av 5-hydroxitrypta-minupptaget.

Claims (2)

1. 67077 21 Patenttivaatimus Analogiamenetelmä masennusta vastustavien aminohappojen aralkyyliamidien ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien happoadditiosuolojen valmistamiseksi, joilla yhdisteillä on kaava _ CH, O /ΓΛ_ ' 1 (' /— CH,-C-NH-C-CH-NH, (I) 02. i
2. 2 R CH3 CH3 jossa ryhmä R° on kloori, bromi tai metyyli, tunnettu siitä, että a) yhdiste, jolla on kaava CH, O /ΓΛ 1 1 // vy- CH,-C-NH-C-CH-Hal (II) „o Λ=/ 1 i R CH3 CH3 jossa Hai on kloori tai bromi, saatetaan reagoimaan ammoniakin kanssa kaavan I mukaisen yhdisteen muodostamiseksi, tai b) pelkistetään karbamaatti, jolla on kaava CH, 0 0 /ΓΛ I3 II I /ΓΛ 2. i 2\=/ R° CH3 CH3 katalyyttisesti hydraamalla kaavan I mukaisen yhdisteen muodostamiseksi, joissa kaavoissa R° tarkoittaa samaa kuin yllä.