FI66595B - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt anvaendbara 2-minocyklopent-1-en-1-tiokarbonyldisulfider - Google Patents

Description

11' -^ ~Ι Γβ1 _ KUULUTUSJULKAISU

jA&fip ® ^1) utlAcgningsskiiift 6659 5 C «« Patentti ayenr.i'tty 1C 11 1934 • •05$ fw) patont c-Jddeiat

Vs^v—* (51) toälfltja? e 07 e 153/00, 161/00 SUOMI—FINLAND (M) ρμμμ·ν<ι*ιι 773967 (22) Hakarabpaiv·—Ana6fcninfad«{ 29.12.77 (23) Alkiipairft—GIKlftiMdat 29.12.77 (41) Tullut JulkiMksJ — BJhrtt 01.07.78

Pfetanttl· ja rekiitirlhtllltui /44) MhMUyMN|itaiMaiNiipm— 07 Rl*

Patent- och reflsterstyraieen ' ' AmNcm utb*d oeh ucUkmtM pubUearad -> · ' · (32K33)P1) «wMnw-a^lnl prtertw 30.12.76

Unkari-Ungern(HU) RI-610 (71) Richter Gedeon Vegydszeti Gyär R.T., 21 Gyömröi u., Budapest X,

Unkari-Ungern(HU) (72) György Matoicsy, Budapest, Piroska Bartök nöe Berencsy, Budapest, B£la Kiss, Vecsäs, Eva PSIosi, Budapest, Egon Kärpäti, Budapest, Läszlö Szporny, Budapest, Unkari-Ungern(HU) (7*0 Oy Kolster Ab (5*0 Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 2-amino-syklopent-1--eeni-1-tiokarbonyylidisulf id ien valmistamiseksi - Förfarande för framställning av terapeutiskt användbara 2-aminocyklopent--1-en-1-tiokarbonyIdisu 1 fider

Keksintö koskee uusien 2-aminosyklopent-l-eeni-l-tiokarbo-nyylidisulfidien valmistusta.

Havaittiin, että yleitä kaavaa I:

NH-R NH-R

.-^'Vc-S - S - C

(I) !- s s - olevilla uusilla 2-aminosyklopent-l-eeni-l-tiokarbonyylidisulfideilla, joiden kaavassa R on C2_^-alkenyyli, C^_^-alkyyli, C^_4-alkoksisubsti- 2 66595 tuoitu C1_4~alkyyli tai C3_g-sykloalkyyli, on edullinen dopamiini-/3-hydroksylaasia estävä vaikutus.

Nykyisen tietämyksen mukaan hermotoimintoihin vaikuttavat aineet toimivat lähes yksinomaan ärsykkeiden välittäjinä. Näitä toimintoja tunnetaan melko hyvin ja tämän perusteella on mahdollista valmistaa yhdisteitä, joilla näihin toimintoihin voidaan vaikuttaa enemmän tai vähemmän ohjatusti. Mutta hermojen perustoimintoihin puuttuminen ei kohdistu vain hermojärjestelmään, vaan myös sen säätämiin toimintoihin. Tähän liittyen on viime vuosina tutkittu dopamiini-/3-hydroksylaasia ja tätä entsyymiä estäviä aineita.

Dopamiini- /& -hydroksylaasilla katalysoidaan noradrenaliinin biosynteesin viimeinen entsymaattinen vaihe eli dopamiinin muuttaminen noradrenaliiniksi. Koska noradrenaliini on sympaattisen hermo-järjestelmän tärkeä ärsykkeenvälittäjä sen konsentraatio näyttelee perustavanlaatuisen tärkeää osaa normaaleissa hermotoiminnoissa ja hermojen ohjaamissa tapahtumissa. Dopamiini- /o-hydroksylaasia estävät aineet tarjoavat mahdollisuuden vaikuttaa noradrenergisiin toimintoihin. Tämä mahdollisuus on erittäin tärkeä sekä tutkimuksen että hoidon kannalta. Tutkimuksen kannalta, koska dopamiini-S-hyd-roksylaasieston aiheuttama noradrenaliinipätoisuuden väheneminen mahdollistaa noradrenaliinitoimintojen osittaisen tai täydellisen estymisen seurausten tutkimisen ja hoidon kannalta, koska käyttämällä tällaisia dopamiini-/# -hydroksy1aasin toimintaa estäviä aineita voidaan kompensoida noradrenergisen järjestelmän hyperfunktio. Nykytietojen perusteella voidaan dopamiini- /2> -hydroksylaasin esto-aineita käyttää korkean verenpaineen ja Parkinsonin taudin hoidossa.

On tunnettua, että bentsyylioksiamiini ja bentsyylihydratsii-ni estävät dopamiini-/3-hydroksylaasia (vrt. van der Schott jne.: Advances in Drug Research, Voi. 2, s. 47, Harper and Simmons sekä Nikodijevic jne.: J. Pharm. Exp. Therap., 140, 224 (1963)), mutta vaikutuskestonsa vuoksi niillä ei ole ollut hoidollista käyttöä.

Myös disulfiraamilla ja sen pelkistysmetaboliitilla dietyyliditio-karbamaatilla (Goldstein jne.: Life Sei., 3, 763 (1964)) sekä lukuisilla N,N-disubstituoiduilla ditiokarbamaateilla (Maj jne.:

Eur. J. Pharmacol., 9, 183 (1970) sekä Lippmann jne.: Arch. Int.

3 66595

Pharmacodyn. Ther., 189, 348 (1971) on voimakas dopamiini-/# -hyd-roksylaasin estovaikutus.

In vitro myös 2,2-dipyridyylillä on hyvä estovaikutus (Green, Biochim. Biophys. Acta, 81, 394 (1964)). Bis-(l-metyyli-4-homopipe-ratsinyylitiokarbonyyli)-disulfidi on eräs tehokkaimmista dopamiini-β -hydroksylaasia estävistä aineista in vivo (Florvall jne.;

Acta Pharmaceut. Sulcica, 7, 7 (1970). Myös monilla aromaattisilla ja alifaattisilla tiokarbamidijohdannaisilla on dopamiini-^ -hyd-roksylaasin pitkävaikutteinen estovaikutus (Johnson jne." J. Pharm. Exptl. Ther., 171, 80 (1970)).

Mikrobiologisesti valmistettavista aineista on erityisesti fusaarihapolla (5-butyylipikoliinihapolla) ja sen johdannaisilla (vrt. esim. Hidaka jne.; Molec. Pharmacol., 9, 172 (1973) sekä Oosponolilla (Umezawa jne.: J. Antibiotics, 25, 239 (1972) ja Dopas-tinilla (Iinuma jne.: J. Agr. Biol. Chem., 38, 2107 (1974) dopa-miini-y3 -hydroksylaasin estovaikutus.

Julkaisusta J. Org. Chem. 3£, 730 (1969) tunnetaan yleisen kaavan I mukaisia disulfidiyhdisteitä rakenteellisesti lähellä olevia 2-aminosyklopent-l-eeni-tiokarboksyylihappodisulfideja. Julkaisussa ei kuitenkaan ole käsitelty farmackologisia dopamiini-/3 -hydroksylaasin estovaikutusta.

Eräistä tunnetuista ja jo käytössä olevista lääkkeistä kuten hydralatsiinista, metimatsolista ja amfetamiinista on jälkeenpäin todettu, että ne estävät dopamiini-/^-hydroksylaasia.

Mutta useimpien yllä mainittujen yhdisteiden yhteisenä haittana on, että ne tosin tehokkaasti estävät dopamiini-^ -hydroksylaasia,mutta (varsinkin pitkällisessä hoidossa) ovat melko myrkyllisiä ja siten niillä ei ole hoidollista käyttöä tai käyttö on hyvin rajoittunut.

Myös uusilla keksinnönmukaisilla yhdisteillä on voimakas dopa-miini-,3 -hydroksylaasin estovaikutus, mutta ne ovat huomattavasti vähemmän myrkyllisiä kuin tunnetut, vastaavasti vaikuttavat yhdisteet.

Uusien yhdisteiden dopamiini-^ -hydroksylaasin estovaikutus osoitettiin seuraavin kokein: Käytettiin 150-200 g painavia Wistar-koirasrottia. Tutkittujen yhdisteiden dopamiini-/2 -hydroksylaasin estovaikutus määritettiin noradrenaliini-, dopamiini- ja adrenaliinikonsentraation muutosten avulla aivoissa, sydämessä, pernassa ja lisämunuaisissa. Mitattiin myös serotoniinin ja 5-hydroksi-indolyylietikkahapon kon-sentraatio aivoissa. Määritykset suoritettiin seuraavasti: 66595 4

Tutkittavia yhdisteitä annettiin eläimille vatsaonteloon.

Neljän ja kahdeksan tunnin kuluttua eläimet tapettiin, aivot, sydän, perna ja lisämunuaiset poistettiin nopeasti, asetettiin kuiva-jäällä jäähdytetyille metallilevyille ja säilytettiin jäätyneinä. Jäätyneitä elimiä varastoitiin enintään yli yön -20°C:ssa.

Lisämunuaisten adrenaliinikonsentraation määrittämiseksi näistä poistettiin rasva ja homogenoitiin 3,0 ml:aan 0,4-n perkloo-rihappoa. Homogenaatit sentrifugoitiin 0°C:ssa 10 minuuttia 3200 kierr./min. Päällä olevasta nesteestä määritettiin välittömästi adrenaliinikonsentraatio Laverty et ai.:n menetelmän mukaan (Anal. Biochem., 22, 269 (1968)).

Sydämen ja pernan noradrenaliinipitoisuuden määrittämiseksi molemmat elimet punnittiin jäätyneinä ja homogenoitiin 0,05 %:een etyleenidiamiinitetraetikkahapon dinatriumsuolan ja 0,1 %:een Na2^2^5:n -*-iu°kseen' jossa oli 0,4-n perkloorihappoa. Homogenaatit sentrifugoitiin yllä kuvatulla tavalla, päällä oleva neste eristettiin dekantoimalla ja pH säädettiin arvoon 8,0 - 0,1 0,1-m tris- puskurilla (2-amino-2-hydroksimetyyli-l,3-propandioli), jossa oli 20 g/1 natriumhydroksidia ja 25 g etyleenidiamiinitetraetikkahapon dinatriumsuolaa. Sitten jokaiseen näytteeseen lisättiin 100 mg esi-preparoitua alumiinioksidia (vrt. Anton jne.: J. Pharm. Therap., 138, 360 (1962)) ja ravisteltiin mekaanisesti 20 minuuttia. Alumiinioksidia pestiin kahdesti 10 ml:11a tislattua vettä ja noradrenaliini eluoitiin 1,0 ml:11a 0,05-n perkloorihappoa. Noradrenaliini määritettiin 0,5 ml:ssa eluaattia. Määritys suoritettiin Shellenberger et ai.:n menetelmän mukaan (Anal. Biochem., 39, 356 (1971)) seuraa-vin muutoksin: Lisättiin 0,5 ml:aan eluaattia 0,5 ml 0,1-m Na-K-fosfaattipuskuria (jossa oli 9 g/1 etyleenidiamiinitetraetikkahapon dinatriumsuolaa). Mukana olevat katekoliamiinit (sydämessä ja pernassa on vain noradrenaliinia; alla kuvatun vastaavan määrityksen yhteydessä tulee myös aivojen dopamiini mukaan) hapetettiin 0,1 ml:11a 0,1-n jodiliuosta (5 % KJ). Tarkoin kahden minuutin kuluttua hapetus keskeytettiin lisäämällä 0,25 ml 2,5 %:sta natriumsulfiittiliuosta (4,4-n natriumhydroksidiliuoksessa). Kaksi minuuttia emäksisen nat-riumsulfiittiliuoksen lisäyksen jälkeen näytteisiin lisättiin 0,2 ml väkevää etikkahapoa, jolloin pH laski arvoon 4,4-4,5. Sitten näytteitä pidettiin viisi minuuttia 100°C:een uunissa ja jäähdytettiin 5 66595 jäävedessä. Noradrenaliinin fluoresenssi mitattiin Opton-spektro-fotofluorometrillä herästysaallonpituudella 390 mm ja emissioallon-pituudella 490 nm.

Noradrenaliinin, dopamiinin, serotoniinin ja 5-hydroksi-in-dolyylietikkahapon määrittämiseksi aivoissa nämä homogenoitiin 10 tilavuusosaan 0,4-n perkloorihappoa. Homogenaatit varastoitiin yli yön -20°C:ssa, sulatettiin sitten ja sentrifugoitiin yllä kuvatulla tavalla. Otettiin 0,5 g aivoja sisältäviä homogenaattinäytteitä ja pH säädettiin arvoon 8,0 - 0,1 yllä kuvatulla tris-puskuriliuok-sella. Näytteitä käsiteltiin kuten yllä sydämen ja pernan noradrenaliinin määrityksen yhteydessä. Ainoana erona oli, että eluointi suoritettiin 1,5 ml:11a 0,05-n perkloorihappoa. Noradrenaliini- ja dopamiinipitoisuus määritettiin samoin 0,5 ml:ssa eluaattia yllä kuvatun fluorometrisen menetelmän mukaan. Noradrenaliinilukemat saatiin 0,5 ml:11a näytettä. Jäännöstä pidettiin 50 minuuttia 100°C:ssa ja jäähdytettiin sitten jäävedessä. Dopamiinin fluoresenssi mitattiin herästysaallonpituudella 325 nm ja emissioaallonpituu-della 380 nm.

Lisäkokeissa määritettiin noradrenaliinin ja dopamiinin lisäksi samoista näytteistä myös serotoniinin ja 5-hydroksi-indolyy-lietikkahapon määrät. Tällöin aivot homogenoitiin 10 ml:aan 75 %:sta etanolia ja homogenaatteihin lisättiin 0,2 ml vesiliuosta, jossa oli 10 % etyleenidiamiinitetraetikkahapon dinatriumsuolaa ja 5 % askor-biinihappoa. Sitten homogenaatteja seisotettiin yli yön -20°C:ssa ja sentrifugoitiin yllä kuvatulla tavalla. Laimennettiin 0,5 ml päällä olevaa nestettä samalla tilavuudella tislattua vettä ja kaadettiin 0,5 x 1,5 cm pylvääseen, jossa oli puskuroitua Amberlite CG-30 ioninvaihtohartsia (200-400 meshia). Tämän liuoksen valumisen jälkeen pylväitä pestiin 5 ml:11a tislattua vettä ja sitten 1,0 ml:11a 0,2-n kloorivetyhappoa. Läpi valunut neste ja pesuun käytetty tislattu vesi otettiin talteen 5-hydroksi-indolyylietikkahapon määritystä varten. Noradrenaliini, dopamiini ja serotoniini eluoitiin 1,2 lisämillilitralla 0,2-n kloorivetyhappoa. Kukin määritys suoritettiin 0,3 ml:lla eluaattia.

Noradrenaliini ja dopamiini määritettiin Shellenberger et ai.:n menetelmän mukaan (ks. yllä). Serotoniini määritettiin Curzon et al.:n menetelmän mukaan (vrt. Brit. J. Pharmacol., 39, 653 (1970)) 66595 seuraavin muutoksin: Lisättiin 0,5 ml:aan serotoniinia sisältävää näytettä 0,6 ml vasta valmistettua 0,01 %:sta o-ftaldialdehydi-liuosta (laimennettiin 0,5 %:sta o-ftaldialdehydiliuosta absoluuttisessa etanolissa 50-kertaisesti 10-n kloorivetyhapolla), sitten näytteitä pidettiin 10 minuuttia kiehuvassa vesihauteessa ja jäähdytettiin välittömästi vesijohtovedessä. Fluoresenssiarvot määritettiin herästysaallonpituudella 360 nm ja emissioaallonpituudella 490 nm.

5-hydroksi-indolyylietikkahapon määrittämiseksi yllä kuvatulla tavalla talteen otettuihin, pesuveteen yhdistettyihin läpivirtaus-nesteisiin lisättiin 10 ml tislattua vettä ja 0,2 ml väkevää kloori-vetyhappoa ja näin saadut näytteet kaadettiin 0,8 x 4,0 cm pylväisiin, joissa oli Sephadex G-10 Herz'iä. Valumisen jälkeen pylväitä pestiin 15 ml:11a 0,1-n kloorivetyhappoa ja sitten 1,8-2,0 ml:11a 0,02-n ammoniumhydroksidivesiliuosta ja 5-hydroksi-indolyylietikka-happo eluoitiin 2,0 lisämillilitralla ammoniumhydroksidiliuosta.

5-hydroksi-indolyylietikkahappo määritettiin 0,5 ml:ssa eluaattia Korf et al.:n menetelmän mukaan (Biochem. Pharmacol., 20, 659 (1971)).

Näiden kokeiden tulokset on koottu seuraavaan taulukkoon. Vertailuaineina käytettiin disulfiraamia, 2,2-dipyridyyliä, bis-(l-metyyli-4-homopiperatsinyylitiokarbonyyli)-disulfidia, natrium-dietyyliditiokarbamaattia ja N-fenyyli-N1-(2-tiatsolyyli)-tioureaa. Taulukon arvot ovat prosentteja rinnakkaiskontrollikokeiden amiini-arvoista.

f 66595

-P

0 to

•H

cd 3 ON CVJ O t— C— LTN CO Lf\ ΠΟ Ο 0Π 0 «\*#n#n*n*n#n#n/n«n#n#n

3 Q OO'-’-t— OOI'-VOC— VOCO

g <] t— voooonoovooi-— onononco to

•H

.4

cd vo OJ itn -4 .4 On On *- O

(-H #> fi n n *\ <n cv ^ c> U < OJ r- I -4 VO I I ON 00 i-

<D a 0\0\ *— On 03 VO no O O

PM r- t- ^

£ UVftllALAhlACOfflf-t-OOO

:cd a <; wr'i'-co'-'-co'-'-iAvoj >> a cOoO OnO OnOnO On On C— <X> C~- CO| «- *-

«J LTV CO CO -4 ιη On 4 4 ON

J—j rt r> in λ

a CVJ IA I t— VO I loDO’-irvLTN

I LTNCVJ CVJCVI O ltn VO ON O

VO C~- VO 00 00 CO O D— ON

IN «« rv IN IN IN (N A IN

W -4 O I t— t— I IOOOJVOCMO

p CQ r- r- 0\0\ r-r-OOON

o v- ^ r- >

<J LAOOnCVjOOnCVlLf\VOMD LAO

< -4 ON CO -4 ^ r~ ON *- -4 O -4 *- Q CnJO<-OnONCVIONOOOOCVI<-'-

t'- LA <— ON VO tA 00 ON VO LON VO CVJ

<! VOVOOO1- οοαο*— ONCOOO'-

a lALAtOt-tOhO\4n(\lt-lA

0 o

P

Ö :tÖ •H Ph

:cd :cd VOVOC—VOVOOOVOVOVOVOLALA

I—I LCÖ 1 ' w e cd cö

a -H

•h -s cd Ö 0) ρ!= = = = = ρ = ρ = = = o +> a

-4cO-4-4CO-4-4-4-40O-4aO

m ho o a oooooooooooo 0^- oooooooooooo

CbO ΟνΙΟϋ>— OJOJ'-U'N'— CNJ CVJ LA LA

-¾ a g a o o O cd O cd

f H p Η -P

a) -p qj p O -¾ 3 P 3 P ϋ cd C cd Ö 0= = S = 4,M0S=at <q cd cd

to c to C

-£ 3 -p g

Cd ps cd pi !> to > to a> p to »w a cnj -4

£ S S

I 8 66595 L OU) -ίΠΟΊΐ'ΙΟ (Λ® s* «fc* ·*·*·*·* «k·» 5 σ\ΐπ nNcnHN γλ<λ cvivxi ο π π w g4J ΟΟ Ν(ΛΝΝΟ (TiVO ΙΛνΟ CO VD rt t- :¾ 1) Q Η Η Η Η Η tn ιη < •Η Η Η «3 cm t— h O m m h m

(0 «k ·« ·,·*·. ^ ·* ·*·* il I

d n a) »t in in ^ vd to o ooh

U < 00 VD ID (O CO PJ U) VD 00 O in H

£ Z H H H

.¾ in σ\ to n ^ in OCO

_* ^ to * to to to to to »ft

>, 2 <i(n OJt-HWS OH COW ^t 00 VO VO

rn tnto cnmcocom om mo o m tn o

H H H H

t m 00 in Ο ^ H t- * cm | in in I I in I I I I I rt m ^ m· s m tn h cm on c-- rl H H rl H H Hr-1 in on c*- in cn in cm c— o m m vo m m t- h w no cm s I I o ^ n- OOOHOHCTiHOCMH O CM <Λ

HHHHHH HHHH HHH

P

0 > CM CM o cn t- N vn VD t- •H toto to#ttototo toto

< . ^ \0 en M- H M5 OJ ΓΛ'Φ H CM O VO in CO H

< CMHtnmCMOcnCMOHHCMHCnHCM

® H H HHH HHHHHH H H

vo cn oo M- cm tn n in m inn H incM vo vo 2 ·*ί· vo H-^-^ffnm o·^- cm^}- «*- m h rt h cos «tcnnoos inco ww io w m d

CD

P

d :(0 -p p vd vd in vo vd in in vo vo

:(0 :(0 I—H JfO

w e (0 ε ε ε ε ε ε ε ε ε ε ε ε ε (0 3

M P

γΊ S ^-co 'M'-d OO^OO ^00 -*h ^t *t o

M

in oooooooooooo in oooooooooooot-inoo O CM (M H w CM in in CM cm cm M- H- m h m o

d CM

d < d d o o O (0 o

r-l P H

Φ p id o -p d -p p d (0 d d o = = = = .*= o=== = = s= = 3 (0 <o en d tn , P 3 P rt a) (0 3 (0 a} m cm p > tn> ^ q vd vd «3 I I I -Φ

2 in vd n- O CM 3 H

Ί2 I t I lO Q » h I

£ S3 a ö Q CM Ps £> 66595 9

Taulukon lyhenteet tarkoittavat neuraavia yhdisteitä: M-2: 2-butyyliaminosyklopent-1-eeni-1-tiokarbonyylidisulfidi M-U: 2-(2-metoksietyyli)-aminosyklopent-1-eeni-1-tiokarbonyylidisulfidi M-5: 2-sykloheksyyliaminosyklopent-1-eeni-1-tiokarbonyylidisulfidi M-6: 2-etyyliaminosyklopent-1-eeni-1-t iokarbonyylidisulfidi M-7: 2-allyyliaminosyklopent-1-eeni-1-tiokarbonyylidisulfidi DS: disulfiraami DDC-NA: natriumdietyyliditiokarbamaatti 2,2-D: 2,2-dipyridyyli FLA-63: bis-(1-metyyli-t-homopiperatsinyy1i)-tiokarbonyy1idisulfidi U-1h62b: N-fenyyli-N'-(2-tiatsolyyli)-tiourea NA: noradrenaliini DA: dopamiini SE: serotoniini 5-HIAA: 5~hydroksi-indolyy1ietikkahappo

Kuten yllä olevan taulukon arvoista käy ilmi, uudet keksinnön mukaiset yhdisteet aiheuttavat aivoissa noradrenaliinipitoisuuden voimakkaan, 50-70 %:isen alenemisen, jolloin samalla voitiin havaita dopamiinipitoisuuden melkoinen, 20-30 inen kohoaminen. Toisaalta 5~hydroksi-indolyylietikkahapon määrä on joissakin tapauksissa kohonnut jopa 50-90 %.

Uudet yhdisteet alensivat myös sydämen ja pernan noradrenaliinipitoisuutta sekä lisämunuaisten adrenaliinipitoisuutta. Mutta useimmissa tapauksissa ja myös aivoissa noradrenaliinipitoisuutta voimakkaasti alentavilla yhdisteillä aleneminen oli huomattavasti vähemmän selvä. Tämä on todennäköisesti selitettävissä siten, että näissä elimissä katekoliamiinin vaihdunta on hidasta, jolloin lisämunuaisissa on suhteellisen runsas varasto katekoliamiineja (noradrenaliinia ja adrenaliinia) ja verenkierto korvaa nopeasti pernan ja sydämen puuttuvan noradrenaliinipitoi- 10 66595 suuden. Myös tutkittaessa tunnettujen dopamiini-|*-hydroksylaasin esto-yhdisteiden vaikutuksia ei selvästi ole voitu todeta katekoliamiini-pitoisuuden alenemista näissä elimissä.

Uusien keksinnön mukaisten yhdisteiden myrkyllisyys ilmenee alla olevasta taulukosta 2.

Taulukko 2

Yhdiste Eläinlaji Anto LD50 m<3/k<3 M-4 hiiri vatsaonteloon > 1500 M-5 hiiri " > 1000 M-6 hiiri " 1000-1500 M-7 hiiri " > 1000 FLA-63 hiiri " 150 2,2-D hiiri " 280 rotta " 150 hydratsaliini hiiri " 83 DS rotta suun kautta 8600 - 370 jänis " 1800 - 130 dopastiini hiiri vatsaonteloon 250-500 " 460 suun kautta 750 fusaarihappo hiiri " 230 - 25 kloorifusaa- rihappo hiiri " 470 - 85

Ooosponol hiiri vatsaonteloon 40 suun kautta 280 U-14624 hiiri vatsaonteloon 680 suun kautta > 1000 11 66595 Näistä arvoista ilmenee, että uusien yhdisteiden myrkyllisyysarvot ovat erittäin edullisia, joten näitä yhdisteitä voidaan antaa pitkähkön ajan ilman haitallisia sivuvaikutuksia.

Yleisen kaavan I uudet yhdisteet valmistetaan keksinnönmukaisesti siten, että hapetetaan yleistä kaavaa II:

NH-R

/vs-SH

j S (II) olevia 2-aminosyklopent-1-eeni-1-ditiokarbonihappoja, joiden kaavassa R merkitsee kuten yleisessä kaavassa I.

Tämä hapetus suoritetaan tunnetuilla, disulfideja muodostavilla hapetti-milla kuten vetyperoksidilla tai kaliumpermanganaatilla.

Menetelmän erään edullisen toteutusmuodon mukaan lähtöaineena käytetty yleisen kaavan I 2-aminosyklopent-1-eeni-1-ditiokarbonihappo liuotetaan tai sus-pendoidaan sopivaan liuottimeen, sopivimmin veteen, liuos tai suspensio tehdään emäksiseksi esim. natriumhydroksidiliuoksella, ravistellaan muutama minuutti ja hapetetaan lisäämällä happoa, mieluiten rikkihappoa ja vetyperoksidia.

Eräät keksinnön mukaisessa menetelmässä lähtöaineina käytetyt yleisen kaavan II 2-aminosyklopent-1-eeni-1-ditiokarbonihapot ovat jo tunnettuja (vrt. J.Org.Chem., 37> 1727 (1972)). Tähän saakka tuntemattomat yhdisteet voidaan valmistaa antamalla N-substituoimattoman 2-aminosyklopent-1-eeni-1-ditiokarbonihapon reagoida yleistä kaavaa R'-NH^ olevien vastaavien amiinien kanssa, jolloin R' vetyä lukuunottamatta merkitsee kuten R yllä.

Seuraavat esimerkit selventävät yleisen kaavan I uusien yhdisteiden valmistusta.

Esimerkki 1 2-allyyliaminosyklopent-1-eeni-1-tiokarbonyylidisulfidi (kaava I, R = allyyli)

Suspendoitiin 2,98 g (0,015 moolia) 2-allyyliaminosyklopent- 12 66595 1-eeni-l-ditiokarbonihappoa 30 ml:aan vettä, lisättiin 6,0 g (0,015 moolia) natriumhydroksidia 10 %:sen natriumhydroksidiliuok-sen muodossa ja seosta ravisteltiin 10 minuuttia. Tämän jälkeen lisättiin huoneenlämpötilassa seos, jossa oli 3 ml vettä, 0,9 g (0,0075 moolia) väkevää rikkihappoa ja 0,9 g (0,0075 moolia + 10 %) 30 %:sta vetyperoksidia ja seosta ravisteltiin kolme tuntia. Saostunut tuote eristettiin suodattamalla, pestiin vedellä ja kuivattiin lampun alla. Saanto 84,4 %, sp. 140°-141°C.

Analyysi: laskettu S 32,3 % N 7,08 % saatu S 31,84 % N 6,80 %

Esimerkki 2 2-etyyliaminosyklopent-l-eeni-l-tiokarbonyylidisulfidi (kaava I, R = etyyli)

Suspendoitiin 5,6 g (0,03 moolia) 2-etyyliaminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarbonihappoa 60 ml:aan vettä ja lisättiin 12,0 g (0,03 moolia) natriumhydroksidia 10 %:sen natriumhydroksidiliuoksen muodossa. Seosta ravisteltiin muutama minuutti ja lisättiin seos, jossa oli 8 ml vettä, 1,65 g (0,016 moolia) väkevää rikkihappoa ja 1,86 g 30 %:sta vetyperoksidia. Seosta ravisteltiin kolme tuntia, saostunut tuote suodatettiin, pestiin vedellä ja kuivattiin lampun alla. Saatu epäpuhdas tuote liuotettiin kloroformin ja bentseenin 1:3-seokseen, liuos kirkastettiin aktiivihiilellä, suodatettiin ja seisotettiin yli yön jääkaapissa. Sitten saostunut tuote eristettiin suodattamalla, pestiin bentseenillä ja kuivattiin ilmassa. Saadun 2-etyyliaminosyklopent-l-eeni-l-tiokarbonyylidisulfidin saanto oli 30 % ja sp. 150°C.

Analyysi: laskettu S 34,4 % N 7,53 % saatu S 34,1 % N 7,45.

Esimerkki 3 2-(2-metoksietyyli)-aminosyklopent-l-eeni-l-tiokarbonyylidi- sulfidi (kaava I, R = 2-metoksietyyli)

Suspendoitiin 2,7 g (0,0125 moolia) 2-(2-metoksietyyli)-ami-nosyklopent-l-eeni-l-ditiokarbonihappoa 27 ml:aan vettä ja suspensioon lisättiin pieninä annoksina 20°C:ssa 5,0 g (0,0125 moolia) 13 66595 natriumhydroksidia 10 %:sen natriumhydroksidiliuoksen muodossa. Seosta ravisteltiin muutama minuutti, lisättiin seos, jossa oli 3 ml vettä, 0,66 g (0,0067 moolia) väkevää rikkihappoa ja 0,77 g (0,0067 moolia) 30 %:sta vetyperoksidia, ravisteltiin kolme tuntia ja seisotettiin yli yön. Seuraavana päivänä saostunut tuote eristettiin suodattamalla, pestiin vedellä ja kuivattiin lampun alla. Saadun 2-(2-metoksietyyli)-aminosyklopent-l-eeni-l-tiokarbonyyli-disulfidin saanto oli 48,2 % ja sp. 132°-139°C (hajoaa).

Analyysi: laskettu S 29,65 % N 6,48 % saatu S 29,18 % N 6,39 %

Esimerkki 4 2-sykloheksyyliaminosyklopent-l-eeni-l-tiokarbonyylidisulfidi

Suspendoitiin 3,6 g (0,015 moolia) 2-sykloheksyyliaminosyk-lopent-l-eeni-l-ditiokarbonihappoa 40 ml:aan vettä ja lisättiin 6,0 g (0,015 moolia) natriumhydroksidia 10 %:sen natriumhydroksidiliuoksen muodossa. Seosta ravisteltiin 10 minuuttia ja lisättiin 20°C:ssa seos, jossa oli 5 ml vettä, 0,8 g väkevää rikkihappoa ja 0,9 g 30 %:sta vetyperoksidia. Seosta ravisteltiin neljä tuntia, saostunut tuote eristettiin suodattamalla, pestiin vedellä ja kuivattiin lampun alla. Saadun 2-sykloheksyyliaminosyklopent-l-eeni-l-tiokarbonyylidisulfidin saanto oli 64,6 % ja sp. 148°-152°C. Analyysi: laskettu S 26,55 % N 5,83 % saatu: S 23,67 % N 5,3.

Claims (1)

1. 66595 14 Patenttivaatimus Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 2-aminosyklo-pent-l-eeni-l-tiokarbonyylidisulfidien valmistamiseksi, joiden yleinen kaava on NH-R NH-R /^^s-c-s-s-c — I_Js s I_I (I) jossa R on C2_^-alkenyyli, C^_^-alkyyli, C^_^-alkoksisubstituoitu C^-(j-alkyyli tai C^g-sykloalkyyli, tunnettu siitä, että hapetetaan 2-aminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihappo, jonka yleinen kaava on NH-R X^Wp-C-SH I_I s (II> jossa R merkitsee samaa kuin edellä.