FI66845C - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt anvaendbara n-ubstituerade 2-aminocyklopent-1-en-1-ditiokarboxylsyror - Google Patents

Description

raSF^l M (H)KUI,.LUTUS^U«.*AI*U

1 J ' * UTLÄGGNINCSSKRIFT OOö4t> C Pstentti tyitr.nctty ID 12 1984 ^ Patent aodcclat ^ ^ (51) K*.Nu/ImcCL^ C 07 C 153/043 SUOMI—FINLAND (21) **"«»**··"*· — Ptt«ntimNcf*>| 773966 (U) H—29.12.77 VΓ,/ (23) ΑΜηιρβΜ—GIWflMtadag 29.12.77 (41) Tanut Julkltaktl — MlvH offamllt g ] ,07.78

Patentti- ja rekisterihallitu· /44» MhMUam f· kuuLjuttaimin pvm.—

Patent- och registeratyralaen AntUcan utbgd od« udjkrtfMn puMtcand 31.08.84 (32)(33)(31) Pyydetty ttueUuu»—Begird prtorfc« 30.12.76

Unkari-Ungern(HU) RI-609 (71) Richter Gedeon Vegyeszeti Gyär R.T., 21 Gyömröi u., Budapest X,

Unkari-Ungern(HU) (72) György Matolcsy, Budapest, Piroska Bartdk nee Berencsy, Budapest,

Bela Kiss, Vecs£s, Eva Pälosi, Budapest, Egon Kärpäti, Budapest, Läszlö Szporny, Budapest, Unkari-Ungern(HU) (74) Oy Kolster Ab (54) Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten N-substituoitujen 2-aminosyklopent-1-eeni-1-di t iokarboksyy1ihappojen valmistamiseksi - Förfarande för framstälIning av terapeutiskt använd-bara N-substituerade 2-aminocyklopent-1-en-1-ditiokarboxylsyror

Keksintö koskee uusien N-substituoitujen 2-aminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihappoj en valmistusta.

Keksinnön mukaisesti valmistetuilla yhdisteillä on yleinen kaava I:

NH-R

t 1_f ; «> jossa R on C2_^-alkenyyliryhmä tai metoksi-, hydroksi-, karboksi-ja/tai aminosubstituoitu C2_^-alkyyliryhmä.

Keksinnön mukaisesti kaavan I mukaisia yhdisteitä valmistetaan saattamalla 2-aminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihappo tai sen suola reagoimaan yleisen kaavan II

2 6 6 8 4 5 NH2-R (II) mukaisen amiinin kanssa, jossa kaavassa R merkitsee samaa kuin edellä.

Tämä reaktio suoritetaan kirjallisuudessa kuvatulla tavalla (vrt. B. Bordäs et ai., J. Org. Chem., 37, 1727 (1972)). Mieluiten reaktio suoritetaan inertissä liuottimessa, esim. mahdollisesti vettä sisältävässä alkoholissa, kohotetussa lämpötilassa, edullisesti reaktioseoksen kiehumislämpötilassa. Sekä lähtöaineena käytetty 2-aminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihappo että myös yleisen kaavan II mukaiset amiinit ovat tunnettuja yhdisteitä.

Kaavan I mukaisilla yhdisteillä on edullinen dopamiini-hydroksylaasia estävä vaikutus.

Nykyisen tietämyksen mukaan hermotoimintoihin vaikuttavat aineet toimivat lähes yksinomaan ärsykkeiden välittäjinä. Näitä toimintoja tunnetaan melko hyvin ja tämän perusteella on mahdollista valmistaa yhdisteitä, joilla näihin toimintoihin voidaan vaikuttaa enemmän tai vähemmän ohjatusti. Hermojen perustoimintoihin puuttuminen ei kuitenkaan kohdistu vain hermojärjestelmään, vaan myös sen säätämiin toimintoihin. Tähän liittyen on viime vuosina tutkittu dopamiini-/? -hydroksylaasia ja tätä entsyymiä sisältäviä aineita.

Dopamiini-/? -hydroksylaasi katalysoi noradrenaliinin biosynteesin viimeistä entsymaattista vaihetta eli dopamiinin muuttumista noradrenaliiniksi. Koska noradrenaliini on sympaattisen hermojärjestelmän tärkeä ärsykkeenvälittäjä, sen konsentraatio näyttelee perustavanlaatuisen tärkeää osaa normaaleissa hermotoiminnoissa ja hermojen ohjaamissa tapahtumissa. Dopamiini-/? -hydroksylaasia estävät aineet tarjoavat mahdollisuuden vaikuttaa noradrenergisiin toimintoihin. Tämä mahdollisuus on erittäin tärkeä sekä tutkimuksen että hoidon kannalta. Tutkimuksen kannalta, koska dopamiini- f13· -hydroksylaasi-eston aiheuttama noradrenaliinipitoisuuden väheminen mahdollistaa seurausten tutkimista ja hoidon kannalta, koska käyttämällä tällaisia dopamiini-fb-hydroksylaasin toimintaa estäviä aineita voidaan kompensoida noradrenergisen järjestelmän hyperfunktio. Nykytietojen perusteella voidaan dopamiini-/^-hydroksylaasin estoaineita käyttää korkean verenpaineen ja Parkinsonin taudin hoidossa.

On tunnettua, että bentsyylioksiamiini ja bentsyylihydratsii-ni estävät dopamiini-/^-hydroksylaasia (vrt. van der Schoot jne.: Advances in Drug Research, Voi. 2, s. 47, Harper and Simmons sekä

II

3 66845

Nikodijevic jne.: J. Pharm. Exp. Therap., 140, 224 (1963)), mutta vaikutuskestonsa vuoksi niillä ei ole ollut hoidollista käyttöä.

Myös disulfiraamilla ja sen pelkistysmetaboliitilla dietyyliditio-karbamaatilla (Goldstein jne.: Life Sei., 3, 763 (1964)) sekä lukuisilla N,N-disubstituoiduilla ditiokarbamaateilla (Maj jne.:

Eur. J. Pharmacol., 9, 183 (1970) sekä Lippman jne.: Arch. Int. Pharmacodyn. Ther., 189, 348 (1971)) on voimakas dopamiini- θ -hydr-oksylaasin estovaikutus. In vitro myös 2,2-dipyridyylillä on hyvä estovaikutus (Green, Biochim. Biophys. Acta, 81, 394 (1964)).

Bis-(l-metyyli-4-homopiperatsinyylitiokarbonyyli)-disulfidi on eräs tehokkaimmista dopamiini-/3 -hydroksylaasia estävistä aineista in vivo (Florvall jne.: Acta Pharmaceut. Sulcica, 7, 7 (1970)). Myös monilla aromaattisilla ja alifaattisilla tiokarbamidijohdannaisilla on dopamiini--hydroksylaasin pitkävaikutteinen estovaikutus (Johnson jne.: J. Pharm. Exptl. Ther., 171, 80 (1970)).

Mikrobiologisesti valmistettavista aineista on erityisesti fusaarihapolla (5-butyylipikoliinihapolla) ja sen johdannaisilla (vrt. esim. Hidaka jne.: Molec. Pharmacol., 9, 172 (1973)) sekä Oosolilla (Umezawa jne.: J. Antiobiotics, 25, 239 (1972)) ja Dopas-tinilla (Imuna jne.: J. Agr. Biol. Chem. , 38, 2107 (1974)) dopamiini- β -hydroksylaasin estovaikutus.

Eräistä tunnetuista ja jo käytössä olevista lääkkeistä kuten hydralatsiinista, metimatsolista ja amfetamiinista on jälkeenpäin todettu, että ne estävät dopamiini- β-hydroksylaasia.

Useimpien yllä mainittujen yhdisteiden yhteisenä haittana on kuitenkin, että ne tosin tehokkaasti estävät dopamiini-/’-hydroksylaasia, mutta (varsinkin pitkällisessä hoidossa) ovat melko myrkyllisiä, joten niillä ei ole hoidollista käyttöä tai niiden käyttö on hyvin rajoittunut.

Uusilla keksinnön mukaisilla yhdisteillä on voimakas dopamiini- β-hydroksylaasin estovaikutus, mutta ne ovat huomattavasti vähemmän myrkyllisiä kuin tunnetut, vastaavasti vaikuttavat yhdisteet.

Uusien yhdisteiden dopamiini-β -hydroksylaasin estovaikutus osoitettiin seuraavin kokein: Käytettiin 150-200 g painavia Wistar-koirasrottia. Tutkittujen yhdisteiden dopamiini-/3-hydroksylaasin estovaikutus määritettiin noradrenaliini-, dopamiini- ja adrenaliinikonsentraation muutosten 4 66845 avulla aivoissa, sydämessä, pernassa ja lisämunuaisissa. Mitattiin myös serotoniinin ja 5-hydroksi-indolyylietikkahapon konsentraatio aivoissa. Määritykset suoritettiin seuraavasti:

Tutkittavia yhdisteitä annettiin eläimille vatsaonteloon. Neljän ja kahdeksan tunnin kuluttua eläimet tapettiin, aivot, sydän, perna ja lisämunuaiset poistettiin nopeasti, asetettiin kuivajäällä jäähdytetyille metallilevyille ja säilytettiin jäätyneinä. Jäätyneitä elimiä varastoitiin enintään yli yön -20°C:ssa.

Lisämunuaisista määritettiin adrenaliinikonsentraatio poistamalla niistä rasva ja homogenoimalla ne 3,0 ml:aan 0,4-n perkloori-happoa. Homogenaatit sentrifugoitiin 0°C:ssa 10 minuuttia 3200 kierr./min. Päällä olevasta nesteestä määritettiin välittömästi adrenaliinikonsentraatio Lavertyn et ai. menetelmän mukaan (Anal. Biochem., 22, 269 (1968)).

Sydämen ja pernan noradrenaliinipitoisuuden määrittämiseksi molemmat elimet punnittiin jäätyneinä ja homogenoitiin 0,05 %:seen etyleenidiamiinitetraetikkahapon dinatriumsuolan ja 0,1 %: seen Na2S205:n liuokseen, jossa oli 0,4-n perkloorihappoa. Homogenaatit sentrifugoitiin yllä kuvatulla tavalla, päällä oleva neste eristettiin dekantoimalla ja pH säädettiin arvoon 8,0 - 0,1 0,1-m tris-puskurilla (2-amino-2-hydroksimetyyli-l,3-propandioli), jossa oli 20 g/1 natriumhydroksidia ja 25 g etyleenidiamiinitetraetikkahapon dinatriumsuolaa. Sitten jokaiseen näytteeseen lisättiin 100 mg esi-preparoitua alumiinioksidia (vrt. Anton jne.: J Pharm. Therap., 138, 360 (1962)) ja ravisteltiin mekaanisesti 20 minuuttia. Alumiinioksidi pestiin kahdesti 10 ml:11a tislattua vettä ja noradrenaliini eluoitiin 0,1 ml:lla 0,05-n perkloorihappoa. Noradrenaliini määritettiin 0,5 ml:ssa eluaattia. Määritys suoritettiin Shellen-bergerin et ai. menetelmän mukaan (Anal. Biochem., 39, 356 (1971)) seuraavin muutoksin: Lisättiin 0,5 ml:aan eluaattia 0,5 ml 0,1-m Na-K-fosfaattipuskuria (jossa oli 9 g/1 etyleenidiamiinitetraetikka-hapon dinatriumsuolaa). Mukana olevat katekoliamiinit (sydämessä ja pernassa on vain noradrenaliinia; alla kuvatun vastaavan määrityksen yhteydessä tulee myös aivojen dopamiini mukaan) hapetettiin 0,1 mlrlla 0,1-n jodiliuosta (5 % KJ). Tasan kahden minuutin kuluttua hapetus keskeytettiin lisäämällä 0,25 ml 2,5 %:ista natrium-sulfiittiliuosta (4,4-n natriumhydroksidiliuoksessa). Kaksi minuut- 66845 tia emäksisen natriumsulfiittiliuoksen lisäyksen jälkeen näytteisiin lisättiin 0,2 ml väkevää etikkahappoa, jolloin pH laski arvoon 4,4-4,5. Sitten näytteitä pidettiin viisi minuuttia 100°C:isessa uunissa ja jäähdytettiin jäävedessä. Noradrenaliinin fluoresenssi mitattiin Opton-spektrofotofluorometrillä herätysaallonpituudella 390 nm ja emissioaallonpituudella 490 nm.

Noradrenaliinin, dopamiinin, serotoniinin ja 5-hydroksi-indol-yylietikkahapon määrittämiseksi aivoissa nämä homogenoitiin 10 tila-vuusosaan 0,4-n perkloorihappoa. Homogenaatit varastoitiin yli yön -20°C:ssa, sulatettiin sitten ja sentrifugoitiin yllä kuvatulla tavalla. Otettiin 0,5 g aivoja sisältäviä homogenaattinäytteitä ja pH säädettiin arvoon 8,0 - 0,1 yllä kuvatulla tris-puskuriliuoksella. Näytteitä käsiteltiin kuten yllä sydämen ja pernan noradrenaliinin määrityksen yhteydessä. Ainoana erona oli, että eluointi suoritettiin 1,5 ml:11a 0,05-n perkloorihappoa. Noradrenaliini- ja dopamiinipitoi-suus määritettiin samoin 0,5 ml:ssa eluaattia yllä kuvatun fluoro-metrisen menetelmän mukaan. Noradrenaliinilukemat saatiin 0,5 ml :11a näytettä. Jäännöstä pidettiin 50 minuuttia 100°C:ssa ja jäähdytettiin sitten jäävedessä. Dopamiinin fluoresenssi mitattiin herätysaallonpituudella 325 nm ja emissioaallonpituudella 380 nm.

Lisäkokeissa määritettiin noradrenaliinin ja dopamiinin lisäksi samoin näytteistä myös serotoniinin ja 5-hydroksi-indolyyli-etikkahapon määrät. Tällöin aivot homogenoitiin 10 ml:aan 75 %:ista etanolia ja homogenaatteihin lisättiin 0,2 ml vesiliuosta, jossa oli 10 % etyleenidiamiinitetraetikkahapon dinatriumsuolaa ja 5 % askorbiinihappoa. Sitten homogenaatteja seisotettiin yli yön -20°C:ssa ja sentrifugoitiin yllä kuvatulla tavalla. 0,5 ml päällä olevaa nestettä laimennettiin samalla tilavuudella tislattua vettä ja neste kaadettiin 0,5 x 1,5 cm pylvääseen, jossa oli puskuroitua Amberlite CG-30 ioninvaihtohartsia (200-400 mesh). Tämän liuoksen valumisen jälkeen pylväitä pestiin 5 ?jtl:lla tislattua vettä ja sitten 1,0 ml:lla 0,2-n kloorivetyhappoa. Läpi valunut neste ja pesuun käytetty tislattu vesi otettiin talteen 5-hydroksi-indolyylietikkahapon määritystä varten. Noradrenaliini, dopamiini ja serotoniini eluoitiin 1,2 lisämillilitralla 0,2-n kloorivetyhappoa. Kukin määritys suoritettiin 0,3 ml:11a eluaattia.

Noradrenaliini ja dopamiini määritettiin Shellenbergerin et ai. menetelmän mukaan (kts. yllä). Serotoniini määritettiin Curzonin τττ.

6 6 8 4 5 et ai. menetelmän mukaan (vrt. Brit. J. Pharmacol., 39, 653 (1970)) seuraavin muutoksin: Lisättiin o #5 ml:aan serotoniinia sisältävää näytettä 0,6 ml vastavalmistettua 0,01 %:ista o-ftaalidialdehydi-liuosta (laimennettiin 0,5 %:ista o-ftaalidialdehydiliuosta absoluuttisessa etanolissa 50-kertaisesti 10-n kloorivetyhapolla), sitten näytteitä pidettiin 10 minuuttia kiehuvassa vesihauteessa ja jäähdytettiin välittömästi vesijohtovedessä. Fluoresenssiarvot määritettiin herätysaallonpituudella 360 nm ja emissioaallonpituudella 490 nm.

5-hydroksi-indolyylietikkahapon määrittämiseksi yllä kuvatulla tavalla talteen otettuihin, pesuveteen yhdistettyihin läpi-virtausnesteisiin lisättiin 10 ml tislattua vettä ja 0,2 ml väkevää kloorivetyhappoa ja näin saadut näytteet kaadettiin 0,8 x 4,0 cm pylväisiin, joissa oli Sephadex G-10 Hertziä. Valumisen jälkeen pylväitä pestiin 15 ml:11a 0,1-n kloorivetyhappoa ja sitten 1,8- 2,0 ml:lla 0,02-n ammoniumhydroksidivesiliuosta ja 5-hydroksi-indol-yylietikkahappo eluoitiin 2,0 lisämillilitralla ammoniumhydroksidi-liuosta. 5-hydroksi-indolyylietikkahappo määritettiin 0,5 mlrssa eluaattia Kortin et ai. menetelmän mukaan (Biochem. Pharmacol., 20, 659 (1971)).

Näiden kokeiden tulokset on koottu seuraavaan taulukkoon. Vertailuaineina käytetiin disulfiraamia, 2,2-dipyridyyliä, bis-(l-metyyli-4-homopiperatsinyylitiokarbonyyli)-disulfidia, natriumdi-etyylitiokarbamaattia ja N-fenyyli-N'-(2-tiatsolyyli)-tioureaa. Taulukon arvot ovat prosentteja rinnakkaisten kontrollikokeiden amiiniarvoista.

66845 7

-P

♦H

S o ui cnld r- -cr r-- fj Λ - ^ <*. *. *- ^ «. * 3 3, LOr-i n i-ι on m n σ> o E o σ> o r-~ oo r·* oo <t o r-~

i—li—I

01 s

rl 1/1 LO O CNrH rr-d« ^ rH

c§ r^cTi ^ o cold rH oo ιο > ö r~ o r-' oo n oo σι r-'· o £ i—i o noo <Ti en o «3> o r\ ^ ^ ^ k s k k ^ s k i.

:rq g o O ιΗγμ o —1 ι/i ui com 'Ό o i—i oo oi oon co r~ o γ~

I—I I—Il—I I—I

o co

ffi I O I I II I rH I rH

I Tf n LÄ rH i—I i—l o co en 'T ^(N oi> S ^ ^ K K ^ ^ ^ ^ ^ ω (O (O co ct co co o (N on

UI I-ΊΟ 1-HO O OI i—I CH rH rH

-p i—li—li—I rH f—I i—I i—I i—I i—I

g

•H CO O <D PO r0V£> LO LT) CN^O

^ *. ·* *» V *n *k K ·* «k fc.

ft v£><M Γ" <J> roro <Ti kP O I—(

Q O C\l OlH OrH O (N OO

rH i—i rH rH rH ιΗ ι—I r—H r—j rH

^ CNJ U3 iH (NOO r^ro ^ uh W S k K Ik ^ V·» ft OI ^ oo H moo Ι_Γ) H r-HCTi g k£> r* r* r- <o <^o ^ oo vo C :2 :3:¾ on oo oo olo öin

ι—I llu ι—I

W E

m

O

fi o co oo o o oo oo e oo oo o <o oo oo

ä! ι-Η n ι—I <N rH (N iHCN ι—I CM

§

rH

Q) s i.........

s s 0)

-P

M

*H

TJ I—I (N m ^ LT) £ i £ £ £ * ___ Γ 8 66845 ω to •Η 3 m 3 Q οι (Ν Φ ΟΓΟΠ<Ν

Ert, r» m νο oo co γ~ ‘to 3 m en

H <! tn oi oo --I

z oo o m pH

ft pH iH

:S

Ό gi m oo <n «a* oo co co >i 2 o en o o m o o

(h I—I i—I pH

(rf ^ H rn i i i il m K m m r~ l ’ < t—I i—i m w co <n m r» o *!· e'en cn ι-n i | o (N n

-P iH pH pH pH pH

g •H en < <

Q iniH(NOiDinex5iH

0 <—I <—I (N pH en pH cn

1 I i—I pH pH (—I pH pH

00 inpH pH m (N co co — ^ ·» k *k -k ^ k

rfj in ni^r ·η> en pH n· pH

2 co (N fM cd r^-n· <n en

sS

-U :rg 5 3 co ä h W i—l m co 0 o oo o n- m o o C o oo o mr'- m o

C (N (N ''T (N

s 8 Q 10 fi +} s. δ m rr

-P te en (N

to 2 Q co co H li L ^

ό r" en cn < pH

d i cn a ·> o I

£ 2Q a cn Ei 9 66845

Taulukon lyhenteet tarkoittavat seuraavia yhdisteitä: M-l: 2-(2-metoksietyyli)-aminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyyli-happo M-2: 2-allyyliaminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihappo M-3: 2-isoamyyliaminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihappo M-4: 2-hydroksietyyliaminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihappo M-5: 2-/N-(4-karboksi-4-aminobutyyli)-amino/-syklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihappo DS: disulfiraami DDC-Na: natriumdietyyliditiokarbamaatti 2,2-D: 2,2-dipyridyyli FLA-63: bis-(1-metyyli-4-homopiperatsinyyli)-tiokarbonyylidisulfidi U-14624 : N-fenyyli-N1 -(2-tiatsolyyli)-tiourea NA: noradrenaliini DA: dopamiini SE: serotoniini 5-HIAA: 5-hydroksi-indolyylietikkahappo

Kuten yllä olevan taulukon arvoista käy ilmi, uudet keksinnön-mukaiset yhdisteet aiheuttivat aivoissa noradrenaliinipitoisuuden voimakkaan, 50-70 %:sen alenemisen, jolloin samalla voitiin havaita dopamiinipitoisuuden melkoinen, 20-30 %:nen kohoaminen. Serotoniini-pitoisuuden kohoaminen oli vähemmän merkittävä. Toisaalta 5-hydroksi-indolyylietikkahapon määrä oli joissakin tapauksissa kohonnut jopa 50-90 %.

Uudet yhdisteet alensivat myös sydämen ja pernan noradrenalii-nipitoisuutta sekä lisämunuaisten adrenaliinipitoisuutta. Mutta useimmissa tapauksissa ja myös aivoissa noradrenaliinipitoisuutta voimakkaasti alentavilla yhdisteillä aleneminen oli vähemmän selvä. Tämä on todennäköisesti selitettävissä siten, että näissä elimissä kate-koliamiinin vaihdunta on hidasta, jolloin lisämunuaisissa on suhteellisen runsas varasto katekoliamiineja (noradrenaliinia ja adrenaliinia) ja verenkierto korvaa nopeasti pernan ja sydämen puuttuvan noradrenaliinipitoisuuden. Myös tutkittaessa tunnettujen dopamiini-/? -hydroksylaasin estoyhdisteiden vaikutuksia ei ole voitu selvästi todeta katekoliamiinipitoisuuden alenemista näissä elimissä.

II" - 10 66845

Uusien keksinnön mukaisten yhdisteiden myrkyllisyys ilmenee alla olevasta taulukosta 2.

Taulukko 2

Yhdiste Eläinlaji Anto LD^q mg/kg M-l hiiri vatsaonteloon Λ' 400 M-2 hiiri " c* 500 M-4 hiiri " rJ 800 M-5 hiiri " ^ 700 FLA-63 hiiri " ^150 2,2-D hiiri " 280 rotta " 150 hydratsiini hiiri " 83 DS rotta suun kautta 8600 - 370 jänis vatsaonteloon 1800 - 130 dopastiini hiiri " 250 - 500 " 460 suun kautta 750 fusaarihappo hiiri " 230 - 25 klooritusaari- happo hiiri " 470 - 85

Oosponol hiiri vatsaonteloon 40 suun kautta 280 U-14624 hiiri vatsaonteloon v 680 _suun kautta_>1000_ Näistä arvoista ilmenee, että uusien yhdisteiden myrkyllisyys-arvot ovat erittäin edullisia, joten näitä yhdisteitä voidaan antaa pitkähkön ajan ilman haitallisia sivuvaikutuksia.

Noudattaen edellä kuvattuja menetelmiä määritettiin tunnettujen, rakenteellisesti läheisten yhdisteiden (A ja B) ja kaavan I mukaisen yhdisteen (M-4) LD - ja ED_ -arvot. EDC- määritettiin koe-yhdisteen intraperitoneaalisen annon jälkeen. Tällöin ED^q (i.p.) tarkoittaa annosta, joka alentaa aivojen noradrenaliinitasoa 4 tunnin kuluttua lääkeannosta 50 - 5 %. LDj.q määritettiin myös antamalla koeyhdistettä intraperitoneaalisesti. Dopamiini-0 -hydroksylaasi-inhibitioarvot näistä kokeista nähdään seuraavassa taulukossa 3: 11 66845

Taulukko 3

Yhdiste LD^r, ED„ Tn /vn , 5° , SO LD50/ED50 (mg/ g) (mg/kg) terapeuttinen indeksi

Tunnetut yhdisteet A

2-amino-l-syklopenteeni- 1- ditiokarboksyy lihappo ^500 ^150 .-^3,3 (Activ. Nerv. Super. 1972 14(4), 299)

B

2- N-butyyliamino-l-syklo - penteeni-1-ditiokarboksyylihappo a»420 /v 150 ^2,8 M-4, keksinnön mukainen yhdiste 2-(N-hydroksietyyli)amino-syklopent-l-eeniditiokarb- oksyylihappo /v 800 ,^150 /^5,3

Edellä olevasta voidaan todeta, että yhdisteen M-4 terapeuttinen indeksi (LDj-q/EDj-q) on noin 160-190 % parempi kuin tekniikan tasoa edustavien koeyhdisteiden. Toisin sanoen kaavan I mukaisen yhdisteen turvallisuusmarginaali on huomattavasti suurempi kuin tunnettujen yhdisteiden. Tällainen turvallisuusmarginaali on erityisen tärkeä iatrogeenisten tautien ehkäisemiseksi.

Seuraavat esimerkit selventävät menetelmän yksityiskohtia.

12 6 6 8 4 5

Esimerkki 1 2-allyyliaminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihappo

Suspendoitiin 7,1 g (0,04 moolia) 2-aminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihapon ammoniumsuolaa 60 ml:aan metanolia ja lisättiin 6,0 g (0,2 moolia) allyyliamiinia. Seosta keitettiin pystyjäähdyttäen kolme tuntia, laimennettiin jäähtymisen jälkeen 180 ml:11a vettä, kirkastettiin aktiivihiilellä, suodatettiin, hapotettiin 12 ml:11a etikkahappoa, saostunut 2-allyyliaminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihappo eristettiin suodattamalla, pestiin vedellä ja kuivattiin vakuumiekssikkaattorissa. Saadun tuotteen saanto oli 48 % ja sp. 100-104°C.

Analyysi: laskettu: S 32,2 % N 7,03 % saatu: S 31,5 % N 6,7 %

Esimerkki 2 2-/N-(4-karboksi-4-aminobutyyli)-amino/-syklopent-l-eeni-l- ditiokarboksyylihappo

Suspendoitiin 3,36 g (0,02 moolia) L-ornitiinihydrokloridia ja 5,0 g (0,06 moolia) natriumvetykarbonaattia seokseen, jossa oli 50 ml metanolia ja 15 ml vettä ja keitettiin pystyjäähdyttäen puolitoista tuntia. Sitten lisättiin 20 ml metanolia ja 3,52 g (0,02 moolia ) 2-aminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihapon ammoniumsuolaa ja seosta keitettiin pystyjäähdyttäen 10 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin, laimennettiin 200 ml:11a vettä, kirkastettiin aktiivi-hiilellä, suodatettiin ja hapotettiin 25 ml:11a etikkahappoa. Saostunut 2-/N-(4-karboksi-4-aminobutyyli)-amino/-syklopent-1-eeni-l-ditiokarboksyylihappo eristettiin suodattamalla, pestiin vedellä ja kuivattiin ekssikkaattorissa. Saadun tuotteen saanto oli 15 % ja sp. 155°C.

Analyysi: laskettu: S 23,40 % N 10,20 % saatu: S 26,04 % N 7,86 %

II

13 66845

Esimerkki 3 2-isoamyyliaminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihappo

Liuokseen, jossa oli 12,6 g (0,08 moolia) 2-aminosyklopent-1-eeni-1-ditiokarboksyylihappoa 120 ml:ssa metanolia lisättiin 17,0 g (0,2 moolia) isoamyyliamiinia. Seosta keitettiin pystyjääh-dyttäen kolme tuntia, lisättiin jäähtymisen jälkeen 360 ml vettä, eristettiin suodattamalla ja hapotettiin 12 ml:11a etikkahappoa. Saostunut tuote eristettiin suodattamalla ja pestiin vedellä.

Kostea tuote liuotettiin 20 ml:aan 10 %:sta natriumvetykarbonaatti-liuosta. Liukenematon aine poistettiin suodattamalla, suodos hapotettiin etikkahapolla, saostunut tuote eristettiin suodattamalla, pestiin vedellä ja kuivattiin ekssikkaattorissa. Saadun 2-isoamyy-liaminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihapon saanto oli 3,62 % ja sp. 65-79°C.

Analyysi: laskettu: S 27,9% N 6,1% saatu: S 27,5 % N 6,17 %

Esimerkki 4 2-(2-metoksietyyli)-aminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyyli- happo

Suspendoitiin 12,6 g (0,08 moolia) 2-aminosyklopent-l-eeni-1-ditiokarboksyylihapon ammoniumsuolaa 120 ml:aan metanolia ja lisättiin 15,0 g (0,2 moolia) 2-metoksietyyliamiinia. Seosta keitettiin pystyjäähdyttäen kolme tuntia, laimennettiin jäähtymisen jälkeen 360 ml:11a vettä, opalisoiva liuos kirkastettiin aktiivihiilellä ja saatu kirkkaan punainen liuos hapotettiin 12 ml:11a (0,2 moolia) etikkahappoa. Saostunut kellertävä, amorfinen aine eristettiin suodattamalla, pestiin vedellä ja kuivattiin vakuumiekssikkaat-torissa. Tuotteen puhdistamiseksi liuotettiin 6,1 g epäpuhdasta tuotetta 50 ml:aan vettä, lisättiin 20 ml 10 %:sta natriumhydroksidi-liuosta, sekoitettiin muutama minuutti, liukenematon osa poistettiin suodattamalla, pestiin pienellä määrällä vettä ja saatua kirkasta suodosta hapotettiin etikkahapolla, kunnes tuote saostui täydellisesti. Sakka eristettiin suodattamalla, pestiin vedellä ja kuivattiin ekssikkaattorissa. Saadun 2-(2-metoksietyyli)-aminosyklo-pent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihapon saanto oli 35,7 % ja sp. 64-70°C. Analyysi: laskettu: S 29,4 % N 6,45 % saatu: S 29,4 % N 5,81 %.

66845

Esimerkki 5 2-(N-hydroksietyyli)-aminosyklopent-l-eeniditiokarboksyyli-happo

Edellä olevien esimerkkien menetelmällä valmistettiin otsikon yhdiste, sp. 78-80°C.

Claims (1)

15 66 84 5 Patenttivaatimus Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten N-substituoitujen 2-aminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyyli happojen valmistamiseksi, joiden kaava on NH-R --C-SH (I) tl - S jossa R on C^^-alkenyyliryhmä tai metoksi-, hydroksi-, karboksi- ja/tai aminosubstituoitu C^^-alkyyliryhmä, tunnettu siitä, että 2-aminosyklopent-l-eeni-l-ditiokarboksyylihappo tai sen suola saatetaan reagoimaan yleisen kaavan II nh2-r (II) mukaisen amiinin kanssa, jonka kaavassa R merkitsee samaa kuin edellä.