FI66277C - Foerfarande och medel foer avskraeckning av djur - Google Patents

Description

1 66277

Menetelmä ja väline eläinten karkottamiseksi

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa syntyy helposti ristiriitoja eri eturyhmien välillä luonnonvarojen, kuten metsien, niittyjen ia peltojen käytön suhteen. TSmän ristiriidan osapuolet voivat olla lukuisia, ja yksittäinen kansalainen kuuluu usein eri puolille kulloinkin harjoittamansa toiminnan mukaan. Runsas eläimistö on esimerkiksi erittäin ilahduttava asia metsästyksestä kiinnostuneille, mutta muodostaa ongelman teillä liikkujille ja voi aiheuttaa jyrsin-tävahinkoja pelloilla, metsänistutuksissa ja puutarhoissa.

Hirvien ja metsäkauriiden lukumäärän kasvu on kiihtynyt viime vuosina, osaksi erilaisten riistaeläimiä edistävien toimenpiteiden ansiosta. Samalla näiden eläinten ja autojen välisen yhteentörmäyksen aiheuttamien onnettomuuksien lukumäärä on kasvanut ja siitä on tullut vakava liikenneongelma (Ruotsin valtion tieliikenneministeriö: Riistaeläin onnettomuusprojekti, toukokuu 1980) . Jopa puolivillit eläimet, kuten porot Skandinavian pohjoisosassa, aiheuttavat samanlaisia vaikeuksia liikenteelle.

Tosin hirvien, metsäkauriiden ja muiden villieläinten met-sänistutuksille, pelloille ja puutarhoille aiheuttamat jyrsintävahingot eivät merkitse henkilövahinkoja tai kuolemantapauksia, mutta ne ovat eläinkannan kasvun takia kasvaneet niin suuriksi, että ne ovat merkittäviä sekä yksityiseltä että kansantaloudelliselta kannalta. Sen tähden on luonnollista, että suuria ponnistuksia tehdään, jotta löydettäisiin menetelmiä, joilla villit ja puolivillit eläimet pidetään poissa alueilta, joita ne vahingoittavat.

Suurin ponnistus, ainakin määrälliseltä kannalta, on tehty riistaeläinten ja tieliikenteen yhteydessä. Akustisia, optisia ja kemiallisia menetelmiä on käytetty aitojen lisäksi tiettyjä valtateitä pitkin. Optiset karkotusvälineet, ensi- 2 66277 sijaisesti riistapeilit, ovat suuressa määrin osoittautuneet tehottomiksi, koska eläimet eivät yhyen tutustumisjakson jälkeen enää välitä peileistä. Tottuminen on myös kokeiltujen akustisten menetelmien kohdalla niin nopeaa, että menetelmät ovat täysin vaikka tehoa käytännössä.

Jos aidat tehdään riittävän korkeiksi ja tiheiksi, ne ovat tehokkaita ainakin mitä suurempiin eläimiin kuten hirviin ja metsäkauriisiin tulee. Kustannussyyt ja se seikka, että aidat haittaavat ulkoilmaelämää, osoittavat, että tätä menetelmää riistaeläinonnettomuuksien estämiseksi voidaan käyttää vain hyvin rajoitetussa määrin (Ruotsin valtion tieliikenneministeriö: Riistaeläinonnettomuusprojekti, toukokuu 1980).

Useat tahot ovat suorittaneet kokeita hajuvälineillä villieläimiä vastaan. Erityisesti viitataan kokeeseen, jossa kresolia, isobutyylialkoholia, hirvensarvenöljyä, verijauhoa , tiraamia ja voihappoa on käytetty karkotuskeinona hirviä vastaan. Joissakin tapauksissa on havaittu tietty karKotusteho. Kokeen suunnittelu on kuitenkin ollut sellainen, etteivät varmat johtopäätökset tottumisesta ja muista pitkäaikaisvaikutuksista ole olleet mahdollisia (Hans Rosengarten, Tukholman yliopisto, Kokeita hajukarkotusai-neilla hirviä vastaan, tammikuu 1979).

On tunnettua, että eläimet usein reagoivat eläinlajin kimppuun tavallisesti hyökkäävien petoeläinten hajuun pakenemalla. Jokainen metsästäjä tai ulkoilmaihminen tietää, että useimmat villieläimet välttävät kosketusta ihmisiin ja että juuri haju suuressa määrin tekee eläimen tietoiseksi ihmisten läsnäolosta. Lähes jokaisessa tapauksessa jyrsivän metsäkauriin lähestyminen myötätuulessa johtaa pa-koreaktioon, kun taas vastaavalla yrityksellä vastatuulessa on mahdollisuus onnistua, jos noudatetaan tavallista varovaisuutta. Eläinten taipumusta paeta niiden havaitessa ihmisen hajun on käytetty hyväksi ripustamalla ihmisen 3 66277 hiuksia villien sorkkaeläinten pitämiseksi poissa hedelmä-puutarhoista (Cultivation of Fruit and Berries, n:o 5, 1979/n:o 1, 1980).

On huomattava, että eläinten kyky havaita hajuja on tavallisesti oleellisesti suurempi kuin ihmisten. Kun edellisissä ja seuraavissa kappaleissa viitataan hajuun ja hajuai-neisiin, viitataan eläinten aistihavaintoon. Aineita, joita nimitetään hajuaineiksi, voidaan joskus pitää täysin hajuttomina ihmisten vähemmän kehittyneelle hajuaistille. On syytä uskoa, että eläinten pakoreaktio ihmisten ja petoeläinten hajun vaikutuksesta on vaistomainen ja peritty ja suuressa määrin riippumaton aiemmasta kosketuksesta petoeläimiin tai ihmisiin. Jos samanlaista reaktiota voitaisiin käyttää karkotustarkoituksiin, saavutetaan etuja kuten entistä pienempi tottumisriski.

Ihmisen hajun tarkka kemiallinen koostumus on pitkälti tuntematon. Voidaan kuitenkin olettaa, että yksilöiden välillä on suuria vaihteluita ja että on myös olemassa systemaattisia eroja iän, sukupuolen ja rodun takia. On tunnettua, että suuri määrä erilaisia aineita voidaan löytää ihmisruumiin eri eritteistä, esimerkiksi hiestä ja virtsasta. Jotkut henkilöt havaitsevat nämä aineet hajullisina, kun taas toiset luokittelevat ne hajuttomiksi. On kuitenkin olemassa hyvä syy uskoa, että on olemassa hajujen perusrakenne, joka on ominainen ihmiselle lajina. Tämän hajun yhdisteet ovat peräisin eri eritteistä, ensisijaisesti hiestä ja virtsasta. Hien suhteen ovat erityisen mielenkiintoisia eritteet ns. apokriinisista hikirauhasista. Ihmisessä nämä hikirauhaset esiintyvät ensisijaisesti kainaloissa ja peräaukkoa ja sukupuolielimiä ympäröivällä alueella. Ihmiskehon välittömien eritteiden lisäksi myös sellaiset hajoamistuotteet, joita voi muodostua näistä eritteistä ilman, kosteuden ja mikro-organismien vaikutuksesta, erityisesti normaaliin ihoflcraan sisältyvien organismien vaikutuksesta, muodostavat todennäköisesti lajille ominaisen hajun osan.

4 66277

Useita ihmisen hiestä ja virtsasta löytyneitä komponentteja on myös tavattu muissa nisäkkäissä. Ainakin jotkut aineista, joiden voidaan odottaa muodostavan lajille ominaisen hajun osan, kuuluvat kemiallisesti steroidien ryhmään ja useilla niistä on hormonaalinen luonne. Jopa erityksen määrä apokriinisista hikirauhasista on pieni, ja steroidien pitoisuus näissä eritteissä muodostaa kokonaismäärästä pienen osan suuruusluokaltaan 0,02 %. Tämä määrä vuorostaan koostuu useista erilaisista steroideista, ja sen tähden voidaan odottaa, että eri steroidien määrä ihmisen apokriinisten hikirauhasten eritteissä on suuruusluokaltaan muutamia pikogrammoja tai joissakin tapauksissa mahdollisesti noin yksi nanogramma. Myös virtsassa määrät ovat pieniä, ainakin jos ajatellaan joitakin raskaana olevien naisten tiettyjä raskaushormoneja. Steroidien esiintyminen eritteissä, jotka tulevat apokriinisista hikirauhasista, joita on ehkä pidettävä ihmisten "hajurauhasina", jotka ovat samanlaiset kuin muiden nisäkkäiden vastaavat rauhaset, tekee todennäköiseksi sen, että steroidit muodostavat lajille ominaisen hajun melko merkittävän osan. Eri nisäkkäiden väliset erot hajun suhteen tulisi tällöin katsoa johtuviksi määrästä ja eri komponenttien välisestä tasapainosta .

Ihmisen hiessä ja virtsassa on todettu seuraavat steroidit: androst-4-en-3,17-dioni, androsteroni, dehydroepiandrosteroni, preg-5-en-3B~oli-20-oni, 5a-androst-16-en-3a-oli, 5a-androst~16-en-3-oni, testosteroni, 11-keto-etiokolanaloni (3a-hydroksi-5B-androstan-ll,17-dioni) , i-androstanaloni, estroni, estrioli, 5 66277 estradioli, androstan-3-oni, 16-androsten-3-oli, progesteroni ja pregnadioli,

Hapetustuotteina on mainittu androstadien-17-oni ja androst-2-en-17-oni.

Ottaen huomioon ihmisen hajurauhasista, ts, apokriinisista hikirauhasista tulevien eritteiden mutkikkaan koostumuksen on yllättävää, että eritteiden yksittäisillä komponenteilla ja muutamien komponenttien yhdistelmillä on todettu olevan eläimiä karkottavia vaikutuksia, jotka ovat verrattavissa esimerkiksi ripustetuista työvaatteista tai ihmisen hiuksista tulevan ihmisen hajun vaikutukseen tai ylittävät tämän vaikutuksen. Aineet, joiden karkottavaa vaikutusta tässä suhteessa on tutkittu yksityiskohtaisesti, kuuluvat kaikki kemiallisesti steroidien ryhmään ja ne ovat synteettisiä tai puolisynteettisä aineita, jotka vastaavat ihmisen ihossa ja hiuksissa, kehon karvat mukaan lukien, tai ihmisen hiessä tai virtsassa todettuja steroideja.

Steroideja sisältäviä aineita, jotka voivat olla luonteeltaan hormonaalisia, on käytetty laajalti sekä lääketieteessä että kotieläinten hoidossa.

Yksittäiset steroidit ja kahta tai useampia steroideja sisältävät seokset ovat varmasti käyttökelpoisia villieläimiä karkottavan vaikutuksen aikaansaamiseksi. Steroidien joskus suuri biologinen aktiviteetti muodostaa kuitenkin käsittelyongelman. Steroidien suuret valmistuskustannukset osoittavat myös, että on pyrittävä optimaaliseen hyväksikäyttöön säätämällä vapautumista ilmakehään sopivalla tavalla. Ongelmat, jotka liittyvät steroidien käsittelyyn ja ilmakehään vapautumisen säätöön, ratkaistaan parhaiten 66277 yhdistämällä steroidit tai steroidiseos kantoaineen kanssa karkottavaksi yksiköksi.

Kantoaine voidaan valita ja karkottava yksikkö muotoilla monin eri tavoin, jotka on sovitettu erilaisiin käyttöolosuhteisiin. Oleellinen ehto on kuitenkin, että karkottava yksikkö, ts. steroidivalmisteen ja kantoaineen yhdistelmä, voi vapauttaa steroidimolekyylejä ilmaan säädetyllä nopeudella, niin että karkottavaa yksikköä ympäröivässä ilmassa voidaan ylläpitää suurta ja tasaista pitoisuutta halutun jakson aikana.

Esillä olevan keksinnön kohteena on menetelmä eläinten karkottamiseksi, joka on tunnettu sellaisen karkottavan aineen käytöstä, joka koostuu yhdestä tai useammista steroideista, jotka ovat synteettisiä tai jotka on uutettu luonnossa esiintyvistä aineista ja jotka ovat tyyppiä, jota esiintyy ihmisen ihossa tai karvoissa tai ihmisen hiessä tai virtsassa, ja/tai yhdestä tai useammista niiden johdannaisista, jotka saadaan saattamalla steroidit alttiiksi ilmalle, kosteudelle tai mikro-organismeille siten, että ilmaan saadaan pitoisuus, joka on eläinten hajuaistin havaittavissa.

Keksintö saa myös aikaan välineen eläinten karkottamiseksi, joka väline on tunnettu siitä, että se karkottavana aineena sisältää yhtä tai useampia steroideja, jotka ovat synteettisiä tai jotka on uutettu luonnossa esiintyvistä aineista ja jotka ovat tyyppiä, joka esiintyy ihmisen ihossa tai karvoissa tai ihmisen hiessä tai virtsassa, ja/tai yhtä tai useampia niiden johdannaisia, jotka saadaan saattamalla steroidit alttiiksi ilmalle, kosteudelle tai mikro-organismeille, ja että tämä karkottava aine yhdistetään kantoaineen kanssa karkottavaksi yksiköksi, joka pystyy vapauttamaan karkottavan aineen molekyylejä ilmaan eläinten hajuaistilla havaittavan pitoisuuden ylläpitämiseksi.

On mahdollista uuttaa mainitut steroidit ja niiden johdannaiset ihmisen hiestä ja virtsasta, mutta ilmeisistä syistä 7 66277 käytännössä käytetään vain synteettisiä tuotteita. Synteesin raaka-aineena voivat olla esimerkiksi steroidi-alkaloidit, joita voidaan ottaa talteen tietyistä kasvien osista, tai kolesteroli. Myös täysin synteettiset menetelmät, jotka käyttävät kiviöljytuotteita lähtöaineina, ovat mahdollisia. Synteesimenetelmät voivat olla puhtaasti kemiallisia, biokemiallisia tai mikrobiologisia tai näiden menetelmien erilaisia yhdistelmiä. Joissakin tapauksissa voi olla edullista käyttää välituotetta synteesistä, mikä poistaa esimerkiksi lopullisen erotus tai puhdistusvaiheen.

Kuten todettiin, ihmisen eritteissä luonnostaan esiintyvät steroidien määrät ovat hyvin pieniä. Ottaen huomioon, että kysymyksessä ovat suhteellisen suuret molekyylit, niiden höyryn paineen on oletettava olevan hyvin pienen. On kuitenkin tunnettua, että eläinten ja ihmisten hajuaisti usein on niin herkkä, ettei mikään mittauskoje vedä sille vertoja. Suoritetut kokeet ovat nyt mahdollistaneet minkä tahansa alarajan asettamisen sille määrälle, jonka alapuolella ei voida havaita mainittujen steroidien minkäänlaista vaikutusta. Voidaan kuitenkin olettaa, että mikä tahansa tällainen raja on sen tason alapuolella, joka vastaa steroidien läsnäoloa ihmisen eritteissä. Käsittelyn takia ja koska toivomuksena on ylläpitää ilmakehässä riittävän suurta pitoisuutta ei liian lyhyen aijanjakson aikana, käytetyt määrät eivät voi olla liian pieniä. Käytännön alarajan tulisi olla noin 1 ng steroidia kutakin karkottavaa yksikköä kohti.

Asian luonteeseen kuuluu, että kutakin karkottavaa yksikköä kohti käytetty määrä tulisi pitää mahdollisimman pienenä, ei vähiten kustannussyistä. Sikäli kun kuitenkin on voitu todeta, mikään ei osoita, että suurilla määrillä olisi kielteinen vaikutus tekniseltä kannalta. Sen tähden ei voida esittää mitään ylärajaa, koska se riippuisi täysin siitä, miten välinettä käytetään ja miten kauan karkottavaa vaikutusta halutaan ylläpitää. Keksinnön edullisissa 8 66277 suoritusmuodoissa steroidimäärät ovat vaihdelleet välillä 0,1 ^ug ja 100 mg, edullisesti välillä 1 ^ug ja 100 mg kutakin karkottavaa yksikköä kohti.

Ihmisen ihossa ja karvoissa sekä ihmisen hiessä ja virtsassa esiintyvillä steroideilla voi ainakin osaksi olla hormonaalisia ominaisuuksia. Esillä olevaa keksintöä toteutettaessa hormonaalinen vaikutus on ei-toivottu sivuvaikutus. Tästä syystä on edullista käyttää steroideja, joilla on mahdollisimman pieni hormonaalinen vaikutus.

Käytännön kokeissa on käytetty erilaisia steroideja seuraa-vat mukaan lukien: testosteroni, androsteroni, dehydro-epiandrosteroni, 11-ketoetiokolanaloni, i-androstanaloni, estroni ja androstenoli. Nämä steroidit ovat määrällisesti merkittävimmät ihmisten apokriinisista hikirauhasista tulevissa eritteissä.

Dehydroepiandrosteronissa ja androsteronissa yhdistyy suhteellisen pieni hormonaalinen vaikutus erittäin hyvään karkottavaan vaikutukseen. Niitä voidaan edullisesti käyttää joko erikseen tai yhdistelmänä toistensa kanssa ja/tai muiden steroidien kanssa. Kahden tai useampien steroidien yhdistelmät ovat usein edullisia, koska ne täydentävät toistensa karkottavaa vaikutusta ja tuottavat karkottavan hajun, joka on lähempänä ihmisten hajua. Tällä tavoin voidaan saadan synergistinen vaikutus, joka ennen muuta heijastuu pienentyneenä tottumistaipumuksena. Yksittäisten steroidien pitoisuus voidaan myös pitää pienempänä, mikä pienentää määrättyjen hormonaalisten vaikutusten vaaraa tuotannossa ja käsittelyssä.

Kuten jo mainittiin, on edullista yhdistää mainitut steroidit sopivaan kantoaineeseen keksintöä käytännössä toteutettaessa. Eräs kantoaineen tarkoitus on suojata steroi-divalmistetta mekaanisen kosketuksen aiheuttamalta häviöltä. Kantoaineen tulisi edelleen suojata steroideja kosteu- 9 66277 delta, joka voi vapauttaa aktiivista ainetta ja johtaa karkottavan vaikutuksen tehottomuuteen. Kantoaineen tärkein vaikutus on kuitenkin muodostaa yhdessä steroidival-misteen kanssa yhdistelmä, joka vapauttaa steroidimolekyy-lejä ilmaan nopeudella, joka on mahdollisimman suuressa määrin säädettävissä.

Kantoaineen ja steroidiseoksen yhdistelmä joutuu käytännön käytössä hyvin erilaisiin olosuhteisiin mitä lämpötilaan, ilmavirtaukseen jne. tulee. Lämpötilan kohoaminen nostaa steroidien höyryn painetta, kun taas ilman nopeuden lisäys parantaa aktiivisen aineen vapautumista pienentämällä kyllästymisastettä tuotteen yli. Molemmat vaikutukset johtavat karkottavan aineen nopeampaan kulutukseen. Steroidi-molekyylien suurempi vapautuminen ilmakehään voi olla toivottava ja välttämätön tuulen nopeuden kasvaessa suuremman tuulen nopeuden aiheuttaman laimennuksen kompensoimiseksi, kun sen sijaan lisäys korkeammissa lämpötiloissa ei todennäköisesti ole toivottava. Voi olla sopivaa modifioida steroidiseoksen höyryn paine esimerkiksi laimentamalla jonkinlaisella liuottimena, joka voi olla läsnä kiinteänä tai nestemäisenä. Laimennusaineen sopivalla valinnalla on myös mahdollista huolehtia siitä, että vapautuminen alhaisissa lämpötiloissa ei pienene niin pieniin arvoihin, joita ei voida hyväksyä.

Muut vapautumisnopeuden säätömahdollisuudet käsittävät vapautumisen säädön suuremmassa tai pienemmässä määrin diffuusion avulla, esimerkiksi tekemällä kantoaine mikrohuo-koisesta aineesta tai koteloimalla steroidivalmiste kalvoon, jolla on rajoitettu läpäisevyys. Muissa toteutuksissa, joissa diffuusio voi muodostaa karkottavan aineen vapautumisen säätömekanismin oleellisen osan, steroidiseoksen ja kantoaineen annetaan muodostaa geeli, joka voi olla kutistuva tai kutistumaton riippuen siitä, vapautuuko vai ei myös muita komponentteja ilmakehään yhdessä steroidi-molekyylien kanssa.

10 66277

Vielä eräs mahdollisuus säätää vapautumisnopeutta on sellaisten kantoaineiden käyttö, jotka pystyvät absorboimaan karkottavaa ainetta ja joilla on suuri pinta-ala kutakin tilavuusyksikköä kohti, esimerkiksi aktiivihiiltä tai kolloidista tai pyrogeenistä piidioksidia. Tunnetaan runsaasti erilaisia menetelmiä, joilla säädetään aktiivisten aineiden vapautumista ympäristöön, eikä alan ammattimiehelle aiheuta merkittäviä vaikeuksia yhdistää erilaisia menetelmiä sopivalla tavalla halutan tuloksen saavuttamiseksi.

Kantajan aineen valinnan suhteen ei periaatteessa ole olemassa rajoituksia. Esimerkkinä voidaan käyttää huokoisia keraamisia kappaleita, luonnon tai regeneroitua selluloosaa, erityyppisiä luonnon tai synteettisiä polymeerejä filamenttimuodossa tai mikrohuokoisina tai makrohuokoisina muovoksina tai geeliä muodostavina aineina. Edelleen voidaan käyttää epäorgaanisia aineita, joilla on suuri omi-naispinta, esimerkiksi tiettyjä piidioksidiyhdisteitä kuten zeoliitteja, hienorakeisia savia jne. Useissa tapauksissa on edullista käyttää useita erilaisia aineita yhdistelmänä halutun tuloksen saavuttamiseksi. Tekniikka on tässä suhteessa alan ammattimiehille hyvin tuttu.

Vaikka steroidivalmiste ja kantoaine tulisi yhdistää suojatussa ympäristössä, esimerkiksi laboratoriossa tai valmistuslaitoksessa, lopullinen muotoilu voi tapahtua joko suoraan steroidivalmisteen ja kantajan yhdistämisen yhteydessä tai paikallisesti, kun se sijoitetaan lopulliseen käyttöpaikkaan .

Edellisessä tapauksessa valmistetaan muovattu kappale, jolla voi olla mikä tahansa toivottu muoto, esimerkiksi nauhan, liuskan, levyn, laatan, tangon, suippeneva tai pallomainen muoto. Tämä muovattu kappale varustetaan edullisesti jollakin suojuksella, joka suojaa sateelta ja estää suoran kosketuksen steroidia sisältävään kappaleeseen, mutta sallii silti steroidimolekyylien läpikulun höyryn muodossa. Lisäksi suojus tulisi varustaa jonkinlaisella ripustus- tai kiinnityslaitteella tai olla siten muotoiltu, 11 66277 että se itse muodostaa kiinnityslaitteen vakaan sijoutuksen mahdollistamiseksi käyttöpaikalla. Sopiviin toteutuksiin kuuluvat nauhat tai suikaleet, jotka kääritään puunrunkojen, pylväiden jne. ympärille ja kiinnitetään liimaamalla, naulaamalla tai sitomalla.

Toisessa tapauksessa kantaja ja steroidivalmiste yhdistetään sopivasti viskoosiksi nesteeksi tai tahnaksi, joka levitetään käyttöpaikalla suoraan kiinteisiin esineisiin, kuten pylväisiin, puunrunkoihin, kallion kielekkeelle jne. Neste voidaan levittää siirtämällä se säiliöstä ponnekaasun avulla tai pumppaamalla. Toinen mahdollisuus on suorittaa levitys putkesta tai kokoonpainuvasta muovipullosta. Jotta vältyttäisiin siltä, etteivät levitystä suorittavat henkilöt joudu tarpeettomasti hengittämään steroideja, on tarkoituksenmukaista välttää sellaisia suihkutusmenetelmiä, jossa aine poistuu säiliöstä aerosolina, kun sen sijaan painesäiliöitä tai pumppuja, jotka jakelevat aineen vaahtona tai geelisäikeenä, voidaan edullisesti käyttää.

Kun aine jaetaan vaahtona, jälkimmäinen voi olla hajoavaa tyyppiä tai tyyppiä, joka muodostaa pysyvän makrohuokoisen vaahtorakenteen. Paikallisessa käytössä yllä kuvatulla tavalla on usein edullista, että steroidivalmisteen ja kanto-aineen yhdistelmä myös sisältää aineita, jotka antavat hyvän tartunnan liikkumattomille pinnoille, joille levitys tapahtuu. Lisäksi aluksi nestemäisen tai tahnamaisen aineen tulisi verraten nopeasti muuttua kappaleeksi, joka on kiinteä ainakin pinnalta ja joka voidaan vain hyvin vaikeasti poistaa alustalta. "Kappaleella" tarkoitetaan tässä yhteydessä myös suhteellisen ohuita kalvoja kuten lakkapäällys-teitä. On tietysti mahdollista levittää steroidivalmisteen ja kantoaineen yhdistelmä harjalla tai täyttöveitsellä päällystämällä, mutta tämä on vähemmän edullinen menetelmä ottaen huomioon, että henkilöillä on tällöin pienempi mahdollisuus välttää suoraa ihokosketusta steroidivalmisteen kanssa.

66277

Paikallisen käytön kohdalla termi karkottava yksikkö voi olla vähemmän yksiselitteinen. Asian luonteeseen kuuluu kuitenkin, että levityksen tulisi tapahtua täplinä tai pilkkuina, ja karkottava yksikkö liittyy tälläin kuhunkin erilliseen levityspintaan.

Jos villieläinten tunkeutumiselta suojattava alue on hyvin pieni, esimerkiksi pieni määrä hedelmäpuita asuntoalueen puutarhassa, voi yksi tai muutama karkottava yksikkö riittää. Useimmissa tapauksissa ovat kuitenkin suuremmat alueet kysymyksessä, kuten metsänistutukset, suuret puutarhat eikä vähiten moottoriajoneuvojen liikennöimät valtatiet. Näissä tapauksissa on verraten suuri määrä karkottavia yksiköitä sijoitettava kyseisen alueen rajaa pitkin. Karkottavien yksiköiden välinen suurin mahdollinen etäisyys määräytyy tällöin valmisteiden voimakkuuden mukaan, ja tasapaino on löydettävä mahdollisimman harvoja yksiköitä koskevan toivomuksen ja sen steroidimäärän välillä, joka epäröimättä voidaan sijoittaa karkottavaan yksikköön. Muita tekijöitä, jotka myös vaikuttavat yksiköiden välisen etäisyyden ja kunkin yksikön sisältämän tarpeellisen karkottavan aineen määrän valintaan, ovat normaalit tuulen nopeudet, lämpötilaolosuhteet, suurta varmuutta vahinkoja vastaan koskevat vaatimukset, tarvittava suoja-aika tai vaihtojen välinen ajanjakso jne. Yksiköiden välinen etäisyys voidaan ääritapauksissa valita pienemmäksi kuin 1 m tai suuremmaksi kuin 100 m. Tavallisissa tapauksissa sopivimman etäisyyden uskotaan olevan välillä 5 ja 50 m. Tavallisesti 10-30 m on sopiva etäisyys yksiköiden välillä. Kun ainetta käytetään paikallisesti, lyhyin yllä mainituista etäisyyksistä on usein edullinen, koska vaivannäkö ei oleellisesti lisäänny, jos useampia yksiköitä sijoitetaan paikalleen .

Pienillä ja keskinkertaisilla tuulen nopeuksilla ilman virtaus on laminaarinen ja maanpinnan suuntainen. Vapautuneet steroidimolekyylit seuraavat oleellisesti ilmavirtaa 13 66277 ja liikkuvat suhteellisen hitaasti pystysuunnassa. Karkottavan aineen optimaalisen hyväksikäytön kannalta on sen tähden sopivaa sijoittaa karkottavat yksiköt maanpinnan yläpuoliselle tasolle, joka on sovitettu sen eläinlajin mukaan, johon on tarkoitus vaikuttaa. Liian korkea sijoitus voi johtaa siihen, että tuuli puhaltaa steroidimole-kyylit pois, niin että ne eivät voi joutua kosketukseen eläinten hajuelimien kanssa. Liian matala sijoitus aiheuttaa sen, että molekyylit joutuvat liian pian kosketukseen maanpinnan kanssa, johon ne sitoutuvat ja tulevat toimimattomiksi. Hirvien ja metsäkauriiden kannalta on sopivin sijoitus pystysuunnassa 0,5-2,0 m maanpinnan yläpuolella. Juuri tällä alueella myös löytyvät pystyssä seisovan henkilön hajurauhaset.

Seuraavassa esitetään joukko esimerkkejä steroidien ja karkottavien yksiköiden käytöstä metsäkauriiden pitämiseksi poissa puutarhoista ja hirvien ja metsäkauriiden pitämiseksi poissa maanteiltä. Eläinlajien ja koealueen valinta ovat määräytyneet kokonaan kokeellisten näkökohtien mukaan eikä niitä tule pitää rajoittavina, koska biologiaan perehtyneet henkilöt ovat täysin selvillä siitä, että samanlaisia vaikutuksia voidaan odottaa muilla alueilla ja muiden eläinryhmien kohdalla, jotka välttävät kosketusta ihmisiin ja käyttävät hajuaistia ympäristöön sopeutuessaan. Samoin kemiaan perehtyneille on itsestään selvä asia, että muut steroidivalmisteiden kantoaineet antavat analogisia tuloksia edellyttäen, että rakenne on valittu siten, että se täyttää edellä mainitut steroidimolekyylien jatkuvaa vapautumista ilmakehään koskevat vaatimukset.

Esimerkki 1

Uuttoputkia (30 x 80 mm) kyllästettiin androsteronilla lisäämällä 1 ml 1 %:sta androsteroniliuosta.

Karkottavat yksiköt (uuttoputket) ripustettiin 10 m välein hedelmäpuutarhan ympäri, jossa oli tapahtunut saksanhir- 14 66277 vien aiheuttamia jyrsintävahinkoja. 4 päivän koejakson aikana ei esiintynyt saksanhirvien käyntejä. Karkottavat yksiköt poistettiin sitten ja puutarhaa valvottiin jyrsin-tävahinkojen varalta 4 päivän aikana. Jo ensimmäisenä yönä jyrsintävahinkoja aiheuttavia saksanhirviä kävi puutarhassa. Nämä käynnit toistuivat seuraavina päivinä.

Toinen koe, uuttoputkien ollessa tällä kertaa kyllästettyjä 10 mg:11a dehydroepiandrosteronia, suoritettiin. Taaskaan ei voitu havaita merkkejä saksanhirvistä tai jyrsintäva-hingoista 4 päivän aikana. Uuden vertailujakson aikana ilman ripustettuja karkottavia yksiköitä saksanhirvet palasivat puutarhaan jo ensimmäisenä yönä ja aiheuttivat jyrsintävahinkoja. Jyrsiminen jatkui seuraavina öinä.

Kokeet suoritettiin helmikuussa.

Esimerkki 2 Tässä tapauksessa kenttäkokeeseen käytettiin taimitarhaa, jossa oli suuret hedelmäpuuistutukset. Huomattavia jyrsintävahinkoja aiheuttavia sekä saksanhirviä että metsäkauriita kävi usein istutuksilla.

Kokeet suoritettiin ajanjaksona helmikuusta huhtikuuhun. Suurimman osan ajasta maa oli lumen peittämä, niin että saksanhirvien ja metsäkauriiden käynnit istutuksilla ja niiden ympäristössä oli helppo rekisteröidä.

Valmistettiin samantyyppisiä karkottavia yksiköitä kuin esimerkissä 1 on kuvattu, tällä kertaa kyllästettyinä 10 mg:11a androsteronia ja 10 mg:11a dehydroepiandrosteronia yhdistelmänä. Karkottavat yksiköt ripustettiin 10 m välein alueen ympärille. Putket oli peitetty muovikalvolla niiden suojaamiseksi sateelta.

Ensimmäisen 7 päivän aikana ei havaittu metsäkauriita tai saksanhirviä suojatulla alueella. 7. yönä yksi metsäkauris tuli alueelle. Jäljet osoittivat, että eläin oli ollut 15 66277 levoton ja että se oli pian poistunut jyrsimättä hedelmäpuita .

Tämän havainnon jälkeen ei rekisteröity metsäkauriiden tai saksanhirvien käyntejä 38 päivän aikana.

45. päivänä laskettuna kokeiden alusta havaittiin saksanhirven jälkiä, joka oli toiminut samalla tavoin kuin aiemmin mainittu metsäkauris. Tämäkään eläin ei ollut jyrsinyt hedelmäpuita .

12-15 saksanhirven lauman ja useiden metsäkauriiden jälkiä ilmestyi säännöllisesti koealueen läheisyyteen koejakson aikana, mutta näiden eläinten jälkiä ei löydetty lähempänä kuin noin 100 m päässä suojatusta alueesta, lukuunottamatta kahta yllä mainittua tapausta.

i 45. päivän jälkeen karkottavat yksiköt poistettiin. Jo en- j simmäisenä yönä istutuksilla kävi sekä metsäkauriita että ; saksanhirviä, jotka aiheuttivat huomattavia jyrsintäva-hinkoja.

Esimerkki 3 Tämä koe suoritettiin maantieteellisesti eristetyllä alueella, jolla oli runsaslukuinen metsäkauriskanta. Tällä alueella sijaitsi hedelmätarha, joka oli metsäkauriiden aiheuttamien nakertamisvaurioiden kohteena. Maantieteellisen eristyneis den ja metsäkauriiden tiheän esiintymisen takia oli aihetta otaksua, että eläinten normaali varovai- j suus ja ihmisten pelko oli vähäisempää. '

Samaa tyyppiä kuin esimerkissä 2 esitettyjä karkottavia yksiköitä ripustettiin hedelmätarhan reuna-alueille noin 10 m välein.

Hedelmätarhan ja sen lähiympäristön maaperä oli pehmeätä maata, joka mahdollisti alueella liikkuvien eläinten liikkeiden helpon rekisteröinnin. j

: I

: .· * 16 66277

Ennen kokeen aloittamista todettiin joka yö 3-5 eläimen käynti ja aiheutetut nakertamisvauriot. Karkottavien yksiköiden sijoittamisen jälkeen ei todettu metsäkauriiden käyntejä 45 vuorokauden aikana.

Kaksi kertaa koejakson aikana todettiin metsäkauriin jälkiä hedelmätarhan läheisyydessä. Näissä tapauksissa eläimet olivat lähestyneet suojattua aluetta myötätuulessa ja suurella nopeudella ja ne olivat pysähtyneet noin 25 m:n päähän karkottavista yksiköistä ja poistuneet pitkin loikkauksin.

Kun karkottavat yksiköt poistettiin koejakson päättyessä, metsäkauriit palasivat jo ensimmäisenä yönä samassa määrin kuin aikaisemin tästä johtuvine huomattavine nakertamis-vaurioineen.

Esimerkki 4 Tämä koesarja suoritettiin metsäalueella, jossa oli runsaasti hirviä ja metsäkauriita. Noin 600 m pitkä osuus sorametsätietä valittiin koealueeksi. Säännöllisesti tarkastamalla voitiin rekisteröidä, kuinka monta eläintä seurasi tietä tai meni sen yli, koska jälkien lukeminen oli mahdollista kuivinakin kausina.

6 päivän vertailukauden aikana ennen ensimmäistä karko-tuskoetta esiintyi keskimäärin 5 hirvien suorittamaa ylitystä ja 2 metsäkauriiden suorittamaa ylitystä kunakin päivänä.

Uuttoputkia, jotka kukin oli kyllästetty 10 mg:11a androste-ronia, ripustettiin tien molemmille puolille n. 20 m välein. 10 päivän koejakson aikana yksikään hirvi tai metsäkauris ei ylittänyt tien suojattua osuutta. Tarkastamalla metsätien muita osuuksia voitiin todeta, että alueella oli vielä eläimiä.

4 päivän vertailujakson aikana karkottavien yksiköiden 17 66277 poiston jälkeen tapahtui keskimäärin 4 hirvien suorittamaa ylitystä ja yksi metsäkauriin suorittama ylitys kunakin päivänä.

Vastaavia kokeita suoritettiin samalla tieosuudella karkottavilla yksiköillä, jotka oli kyllästetty 10 mg:lla dehydroepiandrosteronia, i-androsteronia, estronia, andro-steronia ja vastaavasti 11-ketoetiokolanalonia. Kaikissa kokeissa karkottavat yksiköt ripustettiin 10 Päivän ajaksi, kun taas vertailujakso oli 4 päivää ensimmäisessä kokeessa. Vertailujaksojen aikana havaittiin 3-7 hirvien suorittamaa ylitystä ja 1-3 metsäkauriiden suorittamaa ylitystä kunakin päivänä. Koejaksojen aikana ei milloinkaan ylitetty keskimäärin yhtä hirven suorittamaa ylitystä. /

Eläimet eivät missään tapauksessa olleet seuranneet koko / tieosuutta, kuten oli usein asianlaita vertailujaksojen / aikana. y y

Esimerkki 5> Tämä koe suoritettiin alueella, jossa oli runsas hirvikanta, ja kuten esimerkissä 4 käytettiin sorametsätietä. Koe-jakson pituus oli 10 päivää kuten esimerkissä 4, vertailu-jakson ollessa 4 päivää.

Karkottavia yksiköitä, jotka oli valmistettu uuttoputkis-ta kuten esimerkeissä 1-4, käytettiin. Putket kyllästettiin seuraavilla steroidiyhdistelmillä: a) 10 mg androsteronia ja 10 mg dehydroepiandrosteronia.

b) 1 mg androsteronia ja 20 mg testosteronia.

c) 100 mg dehydro-epi-androsteronia ja 5 mg 11-ketoetiokolanalonia.

d) 0,1 mg androsteronia ja 60 mg androstanalonia.

e) 25 mg androsteronia ja 25 mg androstenolia.

f) 30 mg testosteronia, 10 mg dehydroepiandrosteronia ja 0,05 mg estronia.

Koejaksojen aikana, joissa käytettiin yhdistelmiä a ja c, ei f ·' ’* j 1 .♦ 18 66277 esiintynyt hirvien ylityksiä, kun taas jäljellä olevia steroidiyhdistelmiä käytettäessä havaittiin yksi hirven suorittama ylitys kunakin päivänä.

Kokeiden välisinä vertailujaksoina tapahtui 4 ja 7 hirvien suorittamaa ylitystä kunakin päivänä.

Esimerkki 6 Näissä kokeissa karkottavat yksiköt valmistettiin kartio-maisista alumiiniputkista, joissa oli selluloosasisävuo-raus. Selluloosavuoraus kyllästettiin steroidiseosten ase-toniliuoksilla, kuten seuraavassa esitetään.

Hedelmäpuutarhaa, joka sijaitsi alueella, jossa oli hyvin runsas metsäkauriskanta ja jota vaivasivat hedelmäpuita jyrsivät metsäkauriit, käytettiin koealueena.

Ennen koesarjan aloitusta rekisteröitiin keskimäärin 6 metsäkaurista, jotka kunakin yönä kävivät ja jyrsivät puutarhassa, havaitsemalla jälkiä pehmeässä maaperässä. Karkottavat yksiköt ripustettiin 7 m välein puutarhan ympärille ja suunnilleen 1,5 m maanpinnan yläpuolelle. Kunakin aamuna tehtiin jalanjälkien havaintoja. Maanpinta haravoitiin joka ilta jalanjälkien havaitsemisen helpottamiseksi.

19 66277

Koe Steroidiseos mg kussakin Koejakso, Metsäkauriiden yksikössä päiviä kokonaismäärä _ _ jakson aikana g kortisoni 10 8 1 progesteroni 10 h ei mitään 4 18 i kortikosteroni 5 androsteroni 58 0 lla-desoksi-kortisoli 5 j ei mitään 4 21 k kortikosteroni 58 0 lla-desoksi-kortisoli 5 kortisoni 5 progesteroni 2 1 ei mitään 4 16 m androstenoli 1 kortisoni 10 8 3 kortikosteroni 10 n ei mitään 4 19 o prednisoloni 10 estrioli 38 1 21-desoksikor-tisoni 5

Esimerkki 7 Tämä koe suoritettiin karkottavan aineen pitkäaikaisvaikutuksen tutkimiseksi. Hedelmäpuutarha* joka sijaitsi ympäri vuoden avoveden ympäröimällä saarella, valittiin koealueeksi. Saarella oli suuri metsäkauris^ ja pienempi hirvikanta. Eläinten hedelmäpuille ja muille hyödyllisille 20 66277 kasveille aiheuttama kokonaisvahinko oli hyvin suuri. Saaren eristetyn sijainnin takia voidaan olettaa, ettei muiden kauris- ja hirvikantojen kanssa esiinny yhteyttä tai esiintyy korkeintaan satunnaista yhteyttä.

Karkottavat yksiköt muotoiltiin samalla tavoin kuin esimerkissä 6 on kuvattu, ts. ne muodostuivat kartiomaisista alumiiniputkista, joissa oli sisäselluloosavuoraus. Selluloo-savuoraus kyllästettiin sellaisella määrällä steroidien asetoniliuosta, että kukin karkottava yksikkö sisälsi 10 mg dehydro-epi-androsteronia ja 10 mg androsteronia.

Karkottavat yksiköt ripustettiin hedelmäpuutarhan ympärille 8 m välein ja suunnilleen 1,5 m maanpinnan yläpuolelle. Lukuunottamatta lyhyehköjä vertailujaksoja koe kesti 18 kuukautta, mikä merkitsi, että uusi eläinsukupolvi koki karkottavan aineen ja että olisi mahdollista havaita mahdollisia tottumisvaikutuksia.

Koealue tutkittiin joka päivä kauriiden ja hirvien jälkien suhteen. Riippuen vuodenajasta oli mahdollista havaita jäi-kiä joko jalanjälkinä lumessa tai irtonaisessa maaperässä —< tai tuoreina jyrsintävahinkoina puissa. Koejaksoon sisäl- ^ tyi neljä yhden viikon pituista vertailujaksoa. Vertailu-jaksojen aikana poistettiin kaikki karkottavat yksiköt.

Kaikkien neljän vertailujakson aikana voitiin havaita lukuisia kauriiden ja hirvien käyntejä jo ensimmäisen yön aikana.

Koejaksojen aikana, jolloin karkottavat yksiköt oli ripustettu paikoilleen, ei havaittu kauriiden eikä hirvien käyntejä seuraavia poikkeuksia lukuunottamatta: Päivät 48-50: 2-3 eläimen käyntejä kunakin yönä. Tämän jakson aikana tuuli oli voimakas tuulen voiman ollessa 15-25 m/s, ja jotkut karkottavat yksiköt tuhoutuivat. Kun sää oli parantunut ja vahingoittuneet yksiköt oli korvattu uusilla, suoja oli jälleen tehokas.

21 66277 Päivä 63: Yksi eläin tuli paikalle, mutta jalanjäljet osoittivat, että eläin oli nopeasti kääntynyt ympäri ja palannut saapumaansa tietä.

Päivät 92-96: Kunakin aamuna löydettiin yhden eläimen jälkiä. Tarkempi tutkimus osoitti, että kyseinen eläin oli vuoden vanha metsäkauriin vasa, joka näytti olevan vahingoittunut. Eläin tapettiin ja ruumiin tutkimus osoitti, että yksi jaloista oli laukauksen pahoin vahingoittama.

Päivät 207-212: Kunakin yönä useiden eläinten käyntejä.

Tämän jakson aikana oli voimakas tuuli ja lumisadetta, joten eläinten lukumäärää oli vaikea varmistaa.

Päivät 369-370: Yhden tai kahden eläimen käyntejä. Ulkoisia syitä eläinten paikalle saapumiseen ei voitu määrittää.

Päivä 486: Yksi eläin oli tullut paikalle ja jalanjälkien mukaan se oli juossut edestakaisin, minkä jälkeen se oli lähtenyt alueelta pitkin hyppäyksin.

Koko koejakson aikana voitiin havaita eläimiä ja eläinten jälkiä koealueen läheisyydessä. Jälkiä voitiin havaita niinkin lähellä kuin 25 m:n päässä ripustetuista karkottavista yksiköistä.

Termi steroidit voi tuntua laajalta, mutta tämä ei pidä paikkaansa, kun otetaan huomioon, että steroidit muodostavat tarkoin määrätyn kemiallisen yhdisteiden ryhmän, joilla on yhteinen perusrakenne ja jotka vaihtelevat vain vähän mitä aineosiin ja kaksoissidoksiin tulee. Kokeissa käytetyt steroidit on valittu huolella, niin että ne muodostavat patenttivaatimuksissa määritetyn aineryhmän edustavan valikoiman.

Kuten patenttivaatimuksista käy ilmi, keksintö rajoittuu yksittäisten steroidien tai steroidien pienen lukumäärän käyttöön yhdellä kertaa. Käytetyt steroidit ovat synteettisiä tai luonnossa esiintyvistä aineista jollakin sopivalla kemiallisella tai fysikaalisella eristysmenetelmällä\ uutfettii ja .

66277 22

Vaikka edelliset esimerkit kaikki liittyvät villeihin sorkkaeläimiin, erityisesti kauriisiin, on ilmeistä, että määrätyt steroidit ovat tehokkaita jyrsijöitä kuten jäniksiä ja kaniineja kuten koiraita vastaan. Koska keksinnöllinen ajatus käyttää määrättyjä steroideja karkottamaan eläimiä todennäköisesti on uusi, keksinnön uskotaan ulottuvan menetelmään minkä tahansa sellaisen eläimen karkottamiseksi, jonka määrätyt steroidit karkottavat. Jotta kuitenkin osoitettaisiin vaikutus muihin eläimiin kuin metsäkauriisiin, esitetään kaksi seuraavaa esimerkkiä, jotka liittyvät myös jäniksiin.

Esimerkki 8 Tämä koe suoritettiin Keski-Norjassa alueella, jossa oli hiriviä, metsäkauriita ja jäniksiä. Koealue oli istutus, jolla oli omenapuita, mansikantaimia ja vihanneksia ja erillisellä pellolla ohraa.

Helmikuussa 1982 sijoitettiin paikalleen karkottavia yksiköitä, jotka muodostuivat alumiinilla vuoratuista kartioista, jotka olivat jäätelöpakkauksina käytettyä tyyppiä ja joiden sisäpuolelle sijoitettiin seosta, joka sisälsi yhtä suuret määrät androsteronia ja dehydroepiandrosteronia.

10.8. 1982 todettiin, että karkottavat yksiköt olivat olleet tehokkaita hirviä (Alces Alces) vastaan lämpimänä heinä-kuu-elokuu-jaksona. Hirvet aiheuttavat normaalisti huomat- s tavaa vahinkoa ohrapelloilla tällä alueella.

30.8. 1982 karkottavia yksiköitä, jotka muodostuivat purso-tetuista mikrohuokoisista polyetyleenikalvokaistaleista, jolloin yllä mainittua steroidiseosta yhdessä liuottimen kanssa oli sijoitettu kalvon mikrohuokosiin, sijoitettiin pellon osaan. Nämä kaistaleet ovat tyyppiä, jota valmistaa International Flavors and Fragrances, Inc. ja joita kuvataan artikkelissa nimeltään "IFF Takes on Plastic in its Quest to Scent the World”, julkaistu julkaisussa Soap/Cosmetics/ Chemicals Specialties for November 1982. Myös polypropylee-nikalvoja voidaan käyttää.

23 ' 66277

Puissa tai kasveissa ei havaittu vahinkoja. 13. syyskuuta metsäkauriin todettiin lähestyneen peltoa, mutta se kääntyi pois 50-60 metrin päässä karkotusrajasta.

6.12. 1982 kaikki karkottavat yksiköt poistettiin ja korvattiin tuoreilla yksiköillä, jotka olivat kalvotyyppiä. Jäniksien tai metsäkauriiden tunkeutumisia ei havaittu koejakson loppuosan aikana lukuunottamatta 14. joulukuuta, joka oli hyvin kylmä päivä, jolloin karkottavat yksiköt olivat huurteen peittämät, ja muutamina muina päivinä, jolloin lämpötilat olivat 5-10° nollan alapuolella.

Esimerkki 9 Tämä esimerkki suoritettiin, jotta tutkittaisiin karkottavan aineen vaikutusta jäniksiin. Koealue oli kukkakaalipel-to, jossa oli myös nuoria omenapuita. Jäniksillä oli tapana aiheuttaa huomattavaa vahinkoa vihanneksille kesäkauden aikana ja omenapuille, joita ne jyrsivät talvikauden aikana.

Koska jäniksen jälkiä oli vaikea havaita lukuunottamatta lumen peittämässä maassa, tämä koe suoritettiin alkutalvi-kautena. Kun ensilumi satoi, istutuksella voitiin havaita jäniksen jälkiä joka aamu. Jänikset olivat jyrsineet omenapuita ja syöneet jäljelle jääneitä lehtiä kukkakaalipel-lolla.

Viikko ensilumen jälkeen ripustettiin karkottavia yksiköitä, joilla oli sama rakenne kuin esimerkissä 7, pellon ympärille noin 0,5 m korkeudelle maanpinnan yläpuolelle.

Pellon päivittäinen tarkastus ei osoittanut jänisten tunkeutumista alueelle kahden viikon aikana, jolloin karkottavat i yksiköt poistettiin. Pelto jätettiin suojaamatta 7 päiväksi. Tämän jakson aikana voitiin päivittäin havaita jänisten lukuisia käyntejä alueella.

7 päivän jälkeen karkottavat yksiköt sijoitettiin uudelleen paikoilleen toiseksi kahdeksi viikoksi, jonka jakson aikana havaittiin vain yhden ainoan jäniksen käynti alueella. Kun karkottavat yksiköt poistettiin tämän jakson jälkeen, jänisten käyntejä esiintyi normaaliin tapaan.

Claims (11)

24 66277

1. Menetelmä nisäkkäiden, esim. hirvien ja jänisten, karkottamiseksi sijoittamalla tuoksuvia karkottavia aineita alueelle, josta eläimet on pidettävä poissa, tunnettu sellaisen karkottavan aineen kyytöstä, joka koostuu yhdestä tai useammasta steroidista, jotka ovat synteettisiä tai jotka on uutettu luonnossa esiintyvistä aineista ja jotka ovat tyyppiä, jota esiintyy ihmisen ihossa tai karvoissa tai ihmisen hiessä tai virtsassa, ja/tai yhdestä tai useammista niiden johdannaisista, jotka ovat aikaansaatavissa saattamalla steroidit alttiiksi ilmalle, kosteudelle tai mikro-organismeille siten, että ilmaan saadaan pitoisuus, joka on eläinten hajuaistin havaittavissa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu kahden tai useamman steroidin tai steroidijohdannaisen käytöstä karkottavana aineena.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, //^ tunnettu testosteronin, 11-ketoetiokolanalonin, i-androstanalonin, estronin ja androstenolin käsittävästä , ' ryhmästä valittujen steroidien käytöstä karkottavana aineena .

4. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu yhden tai useamman karkottavien yksiköiden sijoituksesta sen alueen rajoille tai rajojen kohdalle, jolta eläimet halutaan karkottaa, jolloin kukin yksikkö käsittää karkottavan aineen ja kantoaineen yhdistelmän .

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että karkottavan aineen määrä kutakin karkottavaa yksikköä kohti on ainakin 1 ng ja edullisesti välillä 0,1 ^ug ja 100 mg. 25 6 6 2 7 7

6. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu androsteronin tai dehydroepiandro-steronin tai androsteronin ja/tai dehydroepiandrosteronin käsittävien seosten käytöstä karkottavana aineena.

7. Väline imettäväisten, esim. hirvien ja jänisten, karkottamiseksi, tunnettu siitä, että se sisältää karkottavana aineena yhtä tai useampia steroideja, jotka ovat synteettisiä tai jotka on uutettu luonnossa esiintyvistä aineista ja jotka ovat tyyppiä, joka esiintyy ihmisen ihossa tai karvoissa tai ihmisen hiessä tai virtsassa, ja/-tai yhtä tai useampia niiden johdannaisia, jolloin steroidit saatetaan alttiiksi ilmalle, kosteudelle tai mikro-organismeille, ja että tämä karkottava aine yhdistetään kantoaineen kanssa karkottavaksi yksiköksi, joka pystyy vapauttamaan karkottavan aineen molekyylejä ilmaan eläinten hajuaistilla havaittavan pitoisuuden ylläpitämiseksi.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen väline, tunnet-t u siitä, että se sisältää karkottavana aineena kahden tai useamman steroidin tai steroidijohdannaisen seosta.

9. Patenttivaatimuksen 7 mukainen väline, tunnet-t u siitä, että se sisältää karkottavana aineena yhtä tai useampia steroideja ryhmästä, joka käsittää testosteronin, 11-ketoetiokolanalonin, i-androstanalonin, estronin ja androstenolin.

10. Jonkin patenttivaatimuksen 7-9 mukainen väline, tunnettu siitä, että karkottavan aineen määrä kussakin karkottavassa yksikössä on ainakin 1 ng ja edullisesti välillä 0,1 ^ug ja 100 mg. 26 66277

11. Jonkin patenttivaatimuksen 7-10 mukainen väline, tunnettu siitä, että karkottava aine on androstero-nin tai dehydroepiandrosteronin tai androsteronin ja/tai dehydroepiandrosteronin käsittäviä seoksia.