FI61923C - Elastlina - Google Patents

Description

raSr^l [B] (11)KUULUTUSjULKAISU

lJ UTLÄGGN I NGSSKRIFT Oi y Z 0 c Patentti myönnetty 11 10 1932

Patent meddelat ^ T (51) Kv.lk.3/lntCI.3 D 07 B 1/04 SUOMI —FIN LAN D (21) P*Mnttlh»k«m»» — PatMUMSkninf Τ8ΐ9βΟ (22) Hakemitpllvl — An*6knlng*dkf 21.06.78 (23) AlkupUvt — Glltlfh«ttdag 21.06.78 (41) Tulkit JulkiMkal — Bllvlt off«itllg 28.12.78

Pmtmntti· ]a rekisterihallitus Nlhtlvtalpsnon |. kuuLJulkrtun pvm.-

Patent- och registerttyrelsan ' ' AmUcm utlagd oeh utUkriftan publkerad 30.06. 82 (32)(33)(31) Fyjrtetty «uolkeui —Begird prtorltet 27. 06.77

Ruotsi-Sverige(SE) 770737^-0 (71) Socared SA, 1, Rue Ceard, CH-Geneve, Sveitsi-Schweiz(CH) (72) Bertil Brandt, Paris, Ranska-Frankrike(FR) (7*+) Leitzinger Oy (5M Elastinen köysi - Elastlina

On monissa yhteyksissä tunnettua elastisten köysien käyttö Köy-sistön sijaan esimerkiksi kiinnitettäessä tavaroita kuorma-ajoneuvon lavalle ja alusten rantaan kiinnittämiseen. Näissä ja muissa käyttötarkoituksissa on käytetty elastisen tuotteen suurta venyvyyttä, jotta saataisiin aikaan elastinen kiinnitys tai rantaan kiinnitys. Tässä yhteydessä on kuitenkin eräänä ongelmana, että toisaalta halutaan elastisessa köydessä niin suurta venyvyyttä kuin mahdollista ja toisaalta kuitenkin pitäisi varmistua siitä, että elastisen köyden elastisuuden aikaansaama vetojännitys tulee riittäväksi käyttötarkoitusta ajatellen. Tietenkin on siten, että ylimääräinen vetovoima, joka vaaditaan aikaansaamaan esimerkiksi 10 % venymä, lisääntyy progressiivisesti, kun elastisen köyden venymä lähestyy murtuma-aluetta, mutta mm. yllämainittujen köysien .mainittujen käyttöalueiden yhteydessä on toivottavaa saada elastisia köyhiä, joissa tämä progressiivisuus on selvempi, koska ne siten tulevat progressiivisesti yhä jäykemmiksi venymän lisääntyessä.

Eräs käyttöalue, jossa sellainen elastinen köysi voi aikaansaada suurta parannusta, on aluksen kiinnityslait- 2 61923 teisto, esimerkiksi vapaa-ajan aluksiin tarkoitettu kiinnitys-laitteisto. Venesatamissa on usein sijoitettu sarja poijuja suurelle etäisyydelle laiturista, ja nämä poijut on yhdistetty poiju-kiviin tai muihin pohjassa oleviin kiinteisiin kiinnittimiin.

Poijun ja poijukiven välissä on säännönmukaisesti ketju, jonka pituus on kuitenkin sovitettava niin, että se oleellisesti ylittää pystyetäisyyden poijun ja poijukiven välillä niin, että huomio kiinnittyy vedenpinnan vaihteluihin. Poijut täytyy sijoittaa melko kauas laiturista, koska vedenpinnan ja sen vaijerin välinen kulma, joka suoraan tai epäsuorasti on yhteydessä poijukiveen, on oltava melko pieni niin, että epätavallisen suuri vedenpinnan korkeus ei aiheuttaisi sitä, että vene painuisi vedenpinnan alapuolelle. Jotta tietyssä määrin voitaisiin päästä tästä varjopuolesta, on usein sijoitettu erillinen ripustuspoiju aluksen lähelle, jolloin tähän ripustuspoijuun on kiinnitetty vaijerin pää, joka vaijeri vuorostaan on ankkuroitu poijukiveen tai vastaavaan, joka on suuremmalla etäisyydellä laiturista kuin ripustuspoiju. Varjopuolena tässä on kuitenkin, että tämän vaijerin täytyy olla tarpeettoman pitkä ja siksi voi olla hankalaa, kun se lojuu vapaasti satama-altaan pohjassa.

Jos tämä voitaisiin korvata poijukiveen kiinnitetyllä elastisella narulla tai köydellä, jolla on yllä mainittu progressiivisuus niin, että se tulee progressiivisesti sitä kankeammaksi, mitä enemmän se venyy, voitaisiin päästä käyttämästä pitkiä vapaana olevia vaijereita satama-altaan pohjalla samanaikaisesti, kun tämä elastinen naru tai köysi venytettäisiin riittävään pituuteen, kunnes vallitsee tarkoitukseen sopiva vetovoima. Toinen tapaus, joka esiintyy ongelmana kevyissä laitureissa, siis kelluvissa laitureissa, on se, että ne ovat epävakaita, ts. jos henkilö kulkee laiturin reunalla, painuu se reuna voimakkaasti alas, jolloin laiturilla on pyrkimystä siirtyä vastakkaiseen suuntaan. Ainoa tätä sivuunsiirty-mispyrkimystä estävä seikka ovat ne kelluntarungot, jotka on sijoitettu samalle puolelle kuin henkilökin. Laiturin ankkurointi pohjaan ja mahdollisesti maahankin ei suoranaisesti vaikuta sen vakavuuteen. Jotta aikaansaataisiin vakaita laitureita on jouduttu hankkimaan raskaita, kömpelöitä ja samalla kalliita laitureita, tavallisimmin betonisia, tai on jouduttu vakauttamaan kevyitä laitureita kuormittamalla laitureiden kelluntarungot raskaalla materiaalilla niin, että myös nämä kelluntalaiturit tulevat oleellisesti raskaam- 3 61923 miksi kuin niiden tarvitsisi odilai Toinen tunnettujen kellunta-laitureiden varjopuoli on, että niissä useimmiten on raskaat ketjut, jotka kulkevat vinosti alas- ja ulospäin laitureista ja joiden päissä on painot esimerkiksi betonimöhkäleiden muodossa, joilla ketjut on ankkuroitu pohjaan. Sellaiset ketjut ovat tietystikin jotensakin riippuvia, mutta siitä huolimatta niistä voi olla haittaa, erityisesti, kun suhteellisen suurisyväyksisetiveneet ajetaan laituriin.

Samanlaisia ongelmia esiintyy ankkuroitaessa nykyiseen tapaan poijuja, joissa säännönmukaisesti käytetään ketjua poijun ja poiju-kiven välissä. Mainittu ketju sovitetaan niin, että ketjun pituus oleellisesti ylittää poijun ja poijukiven pystyetäisyyden. Tämän poijun ankkurointitavan varjopuolena on ensinnäkin, että on käytettävä raskaita ja tarpeettoman pitkiä ketjuja, toisaalta, että pitkien ketjujen vuoksi poiju voi kulkea oleellisia matkoja, ennenkuin poijua jarrutetaan ja kolmanneksi, että tämä kulkeutuminen aikaansaa sen, että kullekin veneelle on varattava tarpeettoman suuri tila poijukiinnitystä käytettäessä.

Myöskin merimerkkien ja merkkipoijujen ankkuroinnissa, esim. suljettujen porausreikäventtiilien merkitsemiseksi käytettävissä poijuissa, jotka pistävät pohjasta etenkin kalastusalueilla, ilmenee vastaavia ongelmia. Viimeksi mainitussa tapauksessa voivat merkki-poijut olla ankkuroidut 80 - 100 m pitkillä ketjuilla. Näin pitkät ketjut ovat raskaita ja vaativat siksi hyvin suuria poijuja, minkä lisäksi ne ovat alttiina kovalle korroosiolle ja kulumiselle etenkin merenkäynnin seurauksena, mikä voi yltää 10 - 15 m:iin.

Vaikeat olosuhteet aiheuttavat sen, että merimerkkien ja merkki-poijujen ketjut on usein vaihdettava.

Toinen elastisten köysien käyttöalue on kuormakiinnityksissä, esimerkiksi laivaa tai kuorma-autoa lastattaessa. Myöskin sellaisessa tapauksessa köysi, joka tulee venytyksen lisääntyessä yhä jäykem-mäksi, on suureksi eduksi.

Sekä alusten, merimerkkien ja merkkipoijujen yms. kiinnittämisessä että kuormien kiristämisessä voitaisiin oleellisesti vähentää nykyisiä ongelmia käyttämällä elastista köyttä (tai nuoraa), jonka progressii- 61923 visuus on säädetty, ts. köyttä, joka tulee progressiivisesti yhä jäy-kemmäksi venytyksen lisääntyessä.

Esillä olevan keksinnön mukaisesti aikaansaadaan elastisesta materiaalista muodostettu köysi, joka täyttää yllämainitut tavoitteet ja jota voidaan käyttää ratkaisemaan ongelmia esim. veneiden, kelluvien laitureiden, poijujen ja merimerkkien kiinnittämisessä. Esilläolevan keksinnön mukaisessa elastisessa köydessä on elastisesta materiaalista muodostettu ydin, sen ympärille järjestetty kuituvahviste, jonka venymisominaisuudet ovat huonommat kuin ytimen elastisen materiaalin, sekä päällyskerros, joka on elastista materiaalia, jolloin ytimen ja pinnoitteen elastinen materiaali edullisesti muodostuu synteettisestä kumista. Keksinnön mukainen elastinen köysi tunnetaan siitä, että että kuituvahviste on ruuvikierteisesti kiedottu ytimen ympärille vahvisteen kulman ollessa 50 - 65° köyden pituusakselin ja sitä vasten kohtisuoraan projisoidun vahvisteen välisenä kulmana mitattuna. Kuituvahviste muodostuu edullisesti kordilangoista tai -nauhoista, mieluummin polyesterimateriaalista. Jos kuituvahvistus muodostuu kahdesta kerroksesta, saavutetaan paras tulos ja vähäisin kiertymispyrkimys venytettäessä köyttä, jos molemmat vahvistuskerrok-set kierretään ruuvikierremäisesti vastakkaisiin suuntiin samassa vahvisteen kulmassa.

Keksintö perustuu sille oivallukselle, että elastisesta materiaalista, esim. kumista muodostuvan ytimen läpimitan muutokset ovat toisenlaiset kuin ruuvimaisesti ytimen ympärille kierretyn vahvisteen läpimitan muutokset ydintä aksiaalisesti venytettäessä ja että ytimen ja vahvisteen läpimittojen eroa voidaan käyttää hyväksi, jotta aikaansaataisiin yllä mainittu, toivottu progressiivisuus siinä voimassa tai kuormituksessa, joka vaaditaan, jotta aikaansaataisiin tietty ylimääräinen venymä. Ytimen läpimitan pieneminen ydintä lisääntyvästi venytettäessä määrittyy elastisen materiaalin ominaisuuksista, erityisesti elastisiteettiominaisuuksista, kun taas ruuvikierremäisen vahvistuksen läpimitan väheneminen määrittyy suurimmaksi osaksi vahvistuksen kulmasta, ts. kulmasta toisaalta ytimen keskilinjan ja toisaalta kohtisuoraan tätä keskiviivaa vasten projisoidun vahvistuksen välillä. Muuttelemalla vahvistuskulmaa voidaan aikaansaada, että vahviste pienentää läpimittaansa nopeammin tai hitaammin suhtees- 5 61923 sa ytimen läpimitan pienemiseen. Kun vahvistuksen läpimitan pienemi-nen on taipuvainen olemaan suurempi kuin ytimen, tulee sellainen vaikutus, että vahvistus "puristaa” ydintä, joka ei kuitenkaan painu kokoon suuremmassa määrin. Tästä johtuu, että sellaisessa tapauksessa ydin vaikuttaa vahvistuksen ruuvilinjan pienenemistä vastaan, jolloin vahvistukseen vaikuttaa yhä enemmän vaadittava vetovoima, jotta aikaansaataisiin tarkoitettu ylimääräinen venymä.

Ranskalaisessa patenttijulkaisussa 955 262 kuvataan päättymätön lenkki tai raksi, joka muodostuu joko kokonaan palmikoidusta rakenteesta, joka on muodostettu siten, että sama kuitu- tai lankaryhmä palmikoidaan kierros kierrokselta päällekkäin muodostamaan useam-pikerrosrakenne, jossa sisemmät palmikkokerrokset muodostavat ytimen tai sitten on olemassa muovi-, kumi- tai vastaavasta materiaalista oleva ydin, jonka ympärillä on kuiduista tai langoista muodostuva palmikointi, jonka ulkopuoli on mahdollisesti peitetty muovisella tai kumisella pinnoitteella. Muovia, kumia tai vastaavaa ainetta oleva ydin voi olla rei’itetty tai massiivinen. Tämä ranskalainen patenttijulkaisu ei kuitenkaan ilmoita esillä olevan keksinnön yllä mainittuja periaatteita, ts. siinä ei ole havaittu eikä myöskään käytetty hyväksi elastisesta materiaalista muodostuvan ytimen ja sen ympärille kelatun tai palmikoidun kuitumateriaalista muodostuvan vahvisteen läpimitan muutoksia; esitetyissä suoritusesimerkeissä on käytetty 30°, 38° ja 42° vahvistuskulmia ytimen pitkittäisakselin ja sitä vasten kohtisuoraan projisoidun vahvistuksen välillä, mikä aikaansaa sen, että vahvistus jo alusta saakka pyrkii vähentämään läpimittaansa enemmän kuin ydin vastaavalla venytyksellä. Tätä asianlaitaa kosketellaan lähemmin seuraavassa esillä olevan keksinnön selityksessä.

Kun esillä olevan keksinnön mukaista elastista köyttä käytetään kiinnityslaitteena, voi elastinen köysi olla kiinnitetty kiinnittimeen ja köyden kiinnittimen vastainen pää voi mahdollisesti olla kiinnitetty tavallisesta köysistöstä valmistettuun pidennykseen.

Keksintöä selitetään seuraavassa lähemmin viittamalla oheisiin piirustuksiin, joissa: 6 61923

Kuvio 1 esittää esimerkkejä esillä olevan keksinnön mukaisesta köydestä.

Kuvio 2 esittää diagrammaa, joka valaisee suhteellisisa läpimitan muutoksia köyden ytimessä ja vahvistuksessa.

Kuvio 3 esittää teoreettisesti laskettuja käyriä, kuinka erilaiset köydet venyvät kuormituksen kasvaessa.

Kuvio 4 esittää käyrää venyvyyden riippuvaisuudesta kuormituksesta kuvion 1 mukaisessa esimerkkiköydessä.

Kuvio 5 esittää toista keksinnön mukaista köyttä.

Kuvio 6 esittää venymän riippuvaisuutta kuormituksesta kuvion 5 mukaisessa köydessä.

Kuvio 7 esittää kiinnityslaitteen esimerkkiä, jossa laitteessa käytetään keksinnön mukaista köyttä.

Kuten kuviosta 1 näkyy, on keksinnön mukaisessa köydessä ydin 10, joka on sopivaa elastista materiaalia, esim. EPDM -kumia. Ytimen 10 ympärille on kiedottu polyesterikordinauha 12 ruuvikierteenomaisesti, jolloin kelaus- tai vahvistuskulmaa kuvataan a :11a ja se on se kulma, joka on ytimen keskiviivan ja sitä vasten kohtisuoraan projisoidun vahvistuksen välillä. S:llä kuvataan ruuvikierremäisen polyesteri-vahvisteen nousua. Ruuvikierremäisesti nousevan polyesterinauhan päälle on järjestetty pintavaippa 14, joka on elastista materiaalia. Tämä pinnoite muodostetaan sopivasti myös elas- 7 61923 tisesta materiaalista, joka on säänkestävää.

Kuten kuviosta 5 ilmenee, voidaa keksinnön mukainen köysi * varustaa kahdella eri vahvistuskerroksella. Kuvion 5 mukaisessa köydessä on siis ydin 20, sisävahviste 22, joka on kierremäisesti kelattua kordilankaa tai -nauhaa. Tämän sisävahvisteen 22 ulkopuolella on välikumi 24 ja sen ulkopuolella ulkovahviste 26. Vahvisteiden ulkopuolella on lopuksi pinnoite 28. Kuviossa 5 on kierteinen sisävahviste kelattu toiseen suuntaan ja ulkovahviste 26 kierteisesti toiseen suuntaa. Sisävahvisteen vahvistekulmaa kuvataan a^:llä ja sen nousua s^:llä. Ulkovahvisteen vahvistekulmaa kuvaan »2:11a ja sen nousua S2:lla.

Kuviossa 2 esitetään käyrä, kuinka ytimen ja kierteisen kordinauhan läpimitat muuttuvat venytettäessä. Käyrät on laskettu teoreettisesti. Yhtenäinen viiva 30 osoittaa, kuinka alkuperäinen läpimitta 15 mm muuttuu venytettäessä ydintä 200 %. Pisteviiva 32 osoittaa kierteisen vahvisteen läpimitan muutosta, kun vahvistekulma on 65°. Samalla tavalla osoittavat pisteviivakäyrät 34, 36 ja 38 läpimitan muutoksia vahvisteilla, joiden kulmat ovat vastaavasti 60°, 55° ja 4 5°. Teoreettisesti lasketusta diagrammasta ilmenee, että vahviste-kulmalla a on suuri vaikutus, kun kierteinen vahviste alkaa käymään vahvemmaksi ja siten aikaansaamaan köyteen halutun progressiivisuu-den. Kun vahvistekulma a = 65°, pienenee vahvistekierreviivan läpimitta vähemmän kuin ytimen läpimitta vasta, kun venymä on noin 75 %. Vahvistuksella, jonka vahvistuskulma a = 60°, täytyy venytyksen olla aina 30 % saakka, ennenkuin vahvistekierreviiva alkaa olla pienempiläpimittainen kuin venytetty ydin. Kun on kyse vahvisteista, joiden vahvistekulma a = 45° ja a= 55°, on voimassa se, että vahvistekierteen läpimitan pieneneminen jo alun alkaen on suurempaa kuin elastisen ytimen läpimitan pieneneminen niinikään alusta alkaen. Kuvion 2 mukaan voidaan siis odottaa, että venymän toiminta-käyrä kuormitettaessa ulottuu suhteellisen suoralinjaisesti noin 20 - 30 % venymään, kun vahvistekulma a = 60°, ja aina 75 %:iin saakka, kun kordin kulma oc = 65°.

Kuviossa 3 esitetään teoreettisesti laskettuja käyriä siitä, kuinka erilaiset köydet venyvät kuormituksen lisääntyessä. Laskelmat perustuvat konstruktioon, jossa on ydin, joka muodostuu styreeni-butadikumista, jonka kovuus on 75° IRH ja johka läpimitta on 15 mm.

8 61923

Kierteisesti kelattu vahviste muodostuu 24:stä samansuuntaisesti kulkevasta polyesterikordilangasta (1100 x 2) ja se on kelattu annetuilla vahvistekulmilla a , jolloin polyesterikordinauhojen lukumäärä nousukierrosta kohden on vahvistuksessa siis 24. Polyesterikordinauhojen eri kierrokset on kiedottu tiiviisti kiinni toisiinsa. Käyrät 40, 42, 44 ja 46 esittävät elastisen köyden venymää vahvistekulmilla 45°, 50°, 55° ja 60°. Nämä käyrät vahv is tavat sen, mikä jo edellä on sanottu kuvion 2 yhteydessä, siis, että vahviste antaa progressiviteettiä köysien vastukseen venytyksen lisääntyessä.

Kuviossa 4 esitetään eräs esimerkki kuormituksen ja venymän suhteesta eräässä köydessä, joka on käsintehty ja rakennettu siten, että sen rakenne on kuvion 1 esittämä. Kumiytimen 10 läpimitta on tässä tapauksessa noin 20 rm ja kovuus noin 50° Shore. Kumiytimen 10 ympärille on kiedottu polyesterinauha, joka on neljän kerroksen vahvuinen ja jonka leveys on 8 mm, jolloin kahden perättäisen kierroksen väli on 2 mm. Vahvisteen nousu s on siten 10 mm. Kuviosta 4 voidaan havaita, että venymäkäyrä ulottuu suhteellisen suoraviivaisesti aina, kunnes on saavutettu 45° venymä. Sen jälkeen alkaa progressiivisuus, joka on sitä suurempi, mitä enemmän venytetään.

Kuviossa 6 esitetään venymiskäyrä, joka riippuu kuormittavasta voimasta, kun köyden rakenne on kuvion 4 mukainen. Teoreettisesti laskettu käyrä 48 esitetään yhtenäisellä viivalla. Saatu käyrä 49 esitetään katkoviivalla. Köysi oli rakennettu massiivisesta ytimestä, jonka läpimitta oli 15 mm ja joka muodostui styreeni-dutadikumista, jonka kovuus oli 50° Shore. Sisävahviste muodostui polyesterikordinauhasta, joka kelattiin vahvistekulmalla = 56° ja nousulla s-^ = 31,3 mm. Välikumi muodostui styreenibutadikumista, jonka paksuus oli 0,38 mm. Välikumin ulkopuolelle kelattiin ulompi vahvistekerros, jonka vahvistekulma = 57,2° ja nousu s^ = 32,2 mm. Syy siihen, että teoreettisesti laskettu käyrä eroaa saadusta käyrästä on, että teoreettiset laskelmat eivät ottaneet huomioon erinäisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat läpimitan muutoksiin molemmissa vahvistekerroksissa, kun ne venytetään köyden pituussuunnassa. Pinnoite 28 tehtiin tähän köyteen EPDM-kumista.

Kuviossa 7 esitetään eräs esimerkki kiinnityslaitteesta, jossa käy- 9 61923 tetään yllä kuvattua elastista köyttä. Kuten kuviosta näkyy, on vene 50 ankkuroitu tavalliseen tapaan laiturin 54 pollariin 52 köydellä 56. Satama-altaan pohjassa on kaukana laiturista 54 ankku-rointikivi 58. Tämä kivi on normaalissa paikassa, jonne ankkurointi-poijut nykyisin sijoitetaan satama-altaissa. Ankkurointikiveen on kiinnitetty elastinen köysi 60. Tämä elastinen köysi voi olla rakenteeltaan kuvion 1 tai 5 mukainen. Elastinen köysi on toisesta päästään yhdistetty tavalliseen köyteen, esim. polyesteriköyteen 62. Köyden 62 ja veneen 50 käsivinssin avulla on elastinen köysi venytetty niin, että syntyy riittävä vetovoima elastisesta köydestä ja polyesteriköydestä muodostettuun ankkurointivarpiin. Siitä huolimatta, että elastista käyttö siten pidetään kireällä, voi varppi silti edelleen venyä vedenpinnan muuttuessa tms. tapauksessa.

Lähellä veneen perää on kannatinpoiju 64. Tämä poiju 64 on elastisen elementin 66 välityksellä ankkuroitu poijukiveen 68, ja poijun yläpäässä on haarukka 70. Poijun 64 edullinen rakenne esitetään kuviossa 8.

Poiju 64 on siis sijoitettu oleellisesti lähemmäksi laituria 54 kuin normaalisti venesatamien poijut ovat. Poijun normaali sijoitus on ankkurointikiven 58 yläpuolella. Kannatinpoiju 64 toimii pidikkeenä elastiseen köyteen kiinnitetylle polyesteriköydelle, kun ankkuroin-tilaitetta ei käytetä. Kuten kuviosta ilmenee, on elastinen köysi 60' tässä asennossa rennossa pituudessaan, joka on oleellisesti lyhyempi kuin elastisen köyden 60 pituus, kun se on venytetty veneen 50 kiinnittämiseksi. Sen vuoksi, että elastisella köydellä 60 on kyky voimakkaasti lyhentyä, ei satama-altaan pohjaa peitetä pitkillä mutkittelevilla varpeilla.

Kuviosta 7 ilmenevät suuret keksinnön mukaisen kiinnitys- tai ank-kurointilaitteen edut elastista köyttä 60 käytettäessä. Siten saadaan oleellisesti enemmän vapaata tilaa ripustuspoijun ulkopuolelle, minkä vuoksi liikuttavuus satama-altaassa paranee. Toinen etu on, että elastinen köysi 60 elastisuutensa vuoksi toisaalta pitää veneen 50 oikeassa asennossa suoraan poispäin laiturista 54 ja toisaalta antaa tietyssä määrin perään vedenpinnan vaihteluille.

Claims (3)

61923 ίο

1. Elastinen köysi, jossa on elastisesta materiaalista muodostettu ydin (10, 20), sen ympärille järjestetty kuituvahviste (12, 22, 26), jonka venymisominaisuudet ovat huonommat kuin ytimen (10, 20) elastisen materiaalin, sekä päällyskerros (14, 28), joka on elastista materiaalia, jolloin ytimen ja päällyskerroksen elastinen materiaali edullisesti mudostuu synteettisestä kumista, tunnettu siitä, että kuituvahviste (12, 22, 26) on ruuvikierteisesti kiedottu ytimen ympärille vahvisteen kulman ollessa 50 - 65° köyden pituus-akselin ja sitä vasten kohtisuoraan projisoidun vahvisteen välisenä kulmana mitattuna.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen elastinen köysi, tunnettu siitä, että kuituvahviste (12, 22, 26) muodostuu kordilangoista tai -nauhoista.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen köysi, tunnettu siitä, että kordilangat tai -nauhat ovat polyesterimateriaalia. 1 Patenttivaatimuksen 1, 2 tai 3 mukainen elastinen köysi, jossa kuituvahviste muodostuu kahdesta kerroksesta (22, 26), tunnet-t u siitä, että molemmat vahvistekerrokset (22, 26) on ruuvikierteen-omaisesti kierretty vastakkaisiin suuntiin samassa vahvistekulmassa (a), ja että elastisesta aineesta muodostuva välikerros (24) on sijoitettu molempien vahvistekerrosten (22) väliin.