FI61368B - Faergbildroer - Google Patents

Description

E35r71 ΓΒΐ tm kuulutus;ulkaisu *λχ,λ ΛΓα lBJ (11) UTLÄCCNINCSSKRIFT 61 368 • aS§ c (*$) Γη tr:: iti nySnr.ctVy 12 07 1902 ^ T ^ (51) Kv.ik?/im.a^ H 01 J 29/07 SUOMI—FINLAND <n) P*t«nttlhtk«fnuf — Pitantantdknlng 771241 (22) H»k«ml*ptlvl — An*öknlng*d»| 19·0¼.77 ' (23) Alkupllvi —Glltlfhetadag 19.0¼. 77 (41) Tullut |ulklMk*i — Bllvlt offmttllg 20.01. J8 ja rekisterihallitut ............. . , . ,, , _ * , (44) NihtlvUulpanon Ja kuuLJulkalaun pvm. —

Patent- OCh registerstyrelsen ' ' An$ök»n utkgd och utUkrlfc«n puMkend 31.03.82 (32)(33)(31) pyydatty «uoik«i« — Bagtrd prlorttat 19.07-76

Japani-Japan(JP) 85075/76 (71) Hitachi, Ltd., 5-1, 1-chome, Marunouchi, Chiyoda-ku, Tokyo,

Japani-Japan(JP) (72) Masaaki Yamauchi, Togane-shi, Katsuyoshi Tamura, Mbbara-shi,

Hiromi Kanai, Mobara-shi, Japani--Japan( JP) (7¼) Oy Kolster Ab (5¼) Värikuvaputki - Färgbildrör Tämän keksinnön kohteena on värikuvaputki, tarkemmin sanottuna uratyyppinen reikälevy, jota voidaan soveltaa tehokkaasti etenkin jälkifokusointityyppiseen (maskifokusointi-tyyppiseen) värikuvaput-keen.

Tekniikan tasoa ja tätä keksintöä sekä sen etuja esitetään oheisten piirrosten avulla, joissa kuvio 1 on jälkifokusointityyppisen (maskifokusointi-tyyppisen) värikuvaputken rakennetta esittävä kaavio, kuvio 2 on tavanomaisen uratyyppisen reikälevyn urien ja siltojen rakennetta osittain esittävä kaavio, kuvio 3 on kuvion 2 linjalta III-III otettu leikkauskuva, kuvio 4 on kuviossa 2 esitetyn osan perspektiivikuva, kuvio 5 on tämän keksinnön suoritusmuodon mukaisen uratyyppisen reikälevyn urien ja siltojen rakennetta osittain esittävä kaavio, kuvio 6 on kuviossa 5 esitetyn osan perspektiivikuva, kuvio 7 on kaavio, joka esittää graafisesti tavan, jolla ura- 61368 tyyppisen reikälevyn urat on syövytetty tämän keksinnön mukaisesti.

kuviot 8 ja 9 esittävät kaaviomaisesti tämän keksinnön mukaisen reikälevyn siltojen kallistuskulmia levyn pinnassa, kuvio 10 on kaavio, joka esittää että tämän keksinnön mukaisen reikälevyn siltojen kallistuskulmat muuttuvat askelittain reikälevyn pinnan eri alueissa, kuvio 11 on leikkauskuva, joka on otettu tämän keksinnön mukaisen reikälevyn urien pituusakselia pitkin, kuvio 12 on kaavio, joka esittää että tämän keksinnön mukaisen reikälevyn siltojen kallistuskulmat muuttuvat askelittain reikälevyn pinnan alueiden mukaisesti, kuviot 13A ja 13B ovat kaavioita, jotka esittävät reikälevyn uran ja uran sivuseinään muodostetun ulkonevan osan kokojen suhdetta, kuvio 14 on kaavio, joka esittää jälkifokusointi-tyyppisen I värikuvaputken uratyyppisen reikälevyn urakokojen jaottelua, ja | kuvio 15 on kaavio, joka esittää toistokuvan kirkkautta kuvion 13 jaottelun mukaisesti.

Kaksoissuurjännitteisen jälkifokusointityyppisen (maskifoku-sointityyppisen) värikuvaputken rakenne on esitetty kuviossa 1.

Tässä piirroksessa on viitenumerolla 1 merkitty paneli, jonka muodostavat valoa läpäisevä grafiittinauhakalvo sekä sitä päällystävät fosforinauhat, jotka vastaavat punaista, sinistä ja vihreää. Nämä fosforinauhat ovat metallitaustaisia ja muodostavat fosforikerroksen 2. Putken 3 sisäpinnassa on sisäpuolinen grafiittikalvo 4, johon tuodaan ulkoisesta lähteestä ontelohatun kautta (ei esitetty kuviossa) korkea jännite siten, että kaulassa 5 olevaan elektronitykkiin 6 tulee jännite sen etupäässä olevan kosketusjousen 7 kautta. Elektroni-tykki 6 on tunnettua moniastefokusointityyppiä.

Grafiittikalvo 4 ja fosforikerros 2 on edelleen kytketty sähköisesti toisiinsa johtavalla jousella 9 ja johtavalla grafiittikal-volla 8, joka on kytketty sähköisesti metallitaustaan, joten fosfori-kerrokseen 2 tulee jännite. Johtava jousi 9 on kiinnitetty reikälevyyn 10, jossa on useita uria, tuella 11, joka on valmistettu eristävästä materiaalista, esim. lasista.

Reikälevy 10 ja jännitekorjauslevy 12 on kytketty sähköisesti toisiinsa, ja niihin tuodaan toinen korkea jännite toisen johtavan jousen kautta (ei esitetty) toisesta ontelohatusta (ei esitetty).

61368

Ylläkuvatunlaisen rakenteen omaavassa jälkifokusointityyppi-sessä värikuvaputkessa elektronitykin 6 lähettämän elektronisuihkun läpimitta on noin 25 % pienempi kuin BPF-elektronitykissä (kaksi-potentiaalifokuselektronitykki) moniasteisen fokusoinnin ansiosta.

Elektronisuihku saadaan pyyhkäisemään poikkeutusjärjestelmäl-lä, jota ei ole esitetty, jolloin fosforikerroksen koko pinta valaistuu reikälevyn urien läpi.

Elektronitykkiin 6, grafiittikalvoon H ja fosforikerrokseen 2 tuodaan jännite Eb-^ (esim. 25 kV), kun taas reikälevyyn 10 ja jän-nitekorjauslevyyn 12 tuodaan jännite Eb2 (esim. 12,1 kV). Jännitteiden Eb^ ja Eb2 erotuksella fokusoidaan reikälevyn läpi suurella suihkun läpäisykyvyllä kulkevat elektronisuihkut, jolloin kasvatetaan tehokkaasti fosforikohtiin törmäävien elektronisuihkujen tiheyttä. Tällä tavoin voidaan siis alentamalla reikälevyn 10 jännitettä fosfori-kerroksen 2 jännitteeseen nähden saada jälkifokusointi-tyyppisessä värikuvaputkessa aikaan kirkkaampi toistokuva kuin muuntyyppisissä tavallisissa värikuvaputkissa. Reikälevyn ja fosforikerroksen välisen jännite-eron kasvaessa kasvaa myös kirkkaus siten, että jälkifoku-sointi nostaa kirkkaustasoa 1,5 - 2-kertaiseksi tavalliseen värikuva-putkeen nähden. Riittävän näkyvä kuva voidaan saada aikaan jopa kirkkaassa ympäristössä, esim. hyvin valoisassa huoneessa.

Jännitekorjauslevyllä 12 säädetään grafiittikalvon 4 ja reikälevyn 10 välisen jännite-eron aiheuttamaa sähkökenttää rasterivääristymän korjaamiseksi. Moniastefokusointityyppisellä elektronity-killä kompensoidaan elektronieä*fceen fokusoinnin huononeminen, joka saattaisi syntyä elektronisuihkun läpimitan kasvamisen vuoksi, minkä taas aiheuttaa jännite-eron synnyttämä sähkökenttä.

Reikälevyn urien läpi kulkeneet elektronisuihkut fokusoidaan ja ne törmäävät fosforikerrokseen. Reikälevyyn törmäävät elektronit saavat aikaan sekundäärielektroneja. Nämä sekundäärielektronit, joihin vaikuttaa fosforikerroksen potentiaalienergia, aiheuttavat haitallisen valopihailmiön törmätessään fosforikerrokseen ja huonontavat siten toistokuvan väripuhtautta. Tämän häiriön eliminoimista silmälläpitäen reikälevy on päällystetty grafiitilla sekunfäärielektronien emission vähentämiseksi.

Reikälevyn jännite, joka on fosforikerroksen jännitettä alempi, aiheuttaa toisaalta fosforikerrokseen häiritsevän kirkkaan pisteen, 613 6 8 joka syntyy sellaisten ulkonevien osien kuin särmien tai lian ja/tai elektroneja pienellä energialla emittoivan materiaalin aiheuttamasta kenttäemissiosta. Jälkifokusointityyppisessä värikuvaputkessa reikä-levyn pinta on pidettävä paremmassa kunnossa kuin tavallisessa muuntyyppisessä värikuvaputkessa.

Uratyyppisellä reikälevyllä varustetussa jälkifokusointityyppisessä värikuvaputkessa on toinenkin ongelma. Kuten kuvioista 2, 3 ja 4 näkyy, uratyyppisen reikälevyn 10 urien 14 väliseen siltaan 15 syntyy sen pituusakselin viereen väistämättä ulkoneva osa 15a. Kuviot 2 ja 4 ovat kaavioita, jotka esittävät reikälevyä fosforikerroksesta 2 päin katsottuna. Kun elektronisuihku 16 törmää ulkonevaan osaan 15a, syntyy sekundäärielektroneja. Samalla suihku 16 heijastuu. Sekun-däärielektronit ja heijastuneet elektronit törmäävät häiritsevästi fosforikohtiin. Tästä seuraa häiriövalaistusta, ts. syntyy valopiha, joka huonontaa värikuvaputken toistokuvan kontrastia. Tämänkaltainen valopihailmiö voidaan käytännössä sallia tavallisessa muuntyyppisessä kuin jälkifokusoivassa värikuvaputkessa, ja tämän ura-tyyppisiä reikälevyjä voidaan valmistaa etsausprosessilla, joka on teollisesti edullinen.

Jälkifokusointityyppisessä värikuvaputkessa, jossa reikälevyn jännite on pienempi kuin fosforikerroksen, ulkoneviin osiin 15a törmäävän elektronisuihkun synnyttämät sekundäärielektronit ja sähkökentästä energiaa saava heijastuva elektronisuihku aiheuttavat kuitenkin suuren valopihailmiön. Elektronisuihkun heijastuminen aiheuttaa lisäksi ei-toivottavia haamukuvia, jotka huonontavat suuresti väri-kuvaputken laatua.

Nämä häiritsevät ilmiöt eivät rajoitu ainoastaan jälkifoku-sointityyppiseen värikuvaputkeen, vaan niitä esiintyy - tosin pienemmässä määrin - tavallisessa, muuntyyppisessä värikuvaputkessa.

Tämä keksintö on tehty silmälläpitäen tekniikan tason yllämainittuja haittapuolia, ja sen tarkoituksena on saada aikaan värikuva-putken uratyyppinen reikälevy, jota voidaan käyttää tehokkaasti etenkin jälkifokusointityyppisessä (tai maskifokusointityyppisessä) väri-kuvaputkessa siten, että sekundäärielektronien emission tai heijastuneiden elektronisuihkujen aiheuttama valopihailmiö ja haamukuvat minimoituvat.

Tämän keksinnön kohteena on värikuvaputki, jossa on elektro- 5 61368 nisuihkun synnyttävä elektronitykki sekä tästä elektronitykistä katsottuna olennaisesti suorakulmainen uratyyppinen reikälevy, jossa on useita uria ja useita näiden urien pituusakselien suunnassa vierekkäisten urien välisiä siltoja ja johon on kuviteltu reikälevyn pinnan keskipisteen kautta elektronisuihkun vaakapoikkeutussuuntaan kulkeva X-akseli sekä mainitun keskipisteen kautta kulkeva, X-akse-lia vastaan kohtisuora Y-akseli. Keksinnön mukaiselle värikuvaput-kelle on tunnusomaista, että reikälevyn pinnan lävistäjien väliin jäävissä, X-akselin sisältävissä alueissa sijaitsevat sillat muodostavat X-akselin kanssa kulmat, jotka elektronitykistä päin katsottuna ovat olennaisesti yhtä suuret kuin ne kulmat, jotka siltoihin osuvien elektronisuihkujen X- ja Y-akselit sisältävällä X-Y-ta-solla olevat projektiot muodostavat X-akselin kanssa, että lävistäjien väliin jäävissä, Y-akselin sisältävissä alueissa sijaitsevat sillat muodostavat elektronitykistä päin katsottuna X-akselin kanssa kulmat, jotka ovat olennaisesti yhtä suuret kuin ne kulmat, jotka näihin siltoihin lävistäjien lähistöllä osuvien elektronisuihkujen X-Y-tasolla olevat projektiot muodostavat X-akselin kanssa, ja että siltojen viimemainitut kulmat pienenevät progressiivisesti siirryttäessä lävistäjistä Y-akseliin päin ja ovat olennaisesti nolla Y-akselilla, ja että siltojen urien pituusakselia pitkin o-tettujen leikkausten akselit ovat olennaisesti yhdensuuntaiset siltaan törmäävän elektronisuihkun sellaisen projektion kanssa, joka sijaitsee Y-akselin sisältävällä ja X-Y-tasoa vastaan kohtisuoralla tasolla.

Keksinnön toiselle suoritusmuodolle on tunnusomaista, että reikälevyn pinta on jaettu useisiin vierekkäisiin alueisiin poispäin X- ja Y-akselista, ja että näiden alueiden ennalta määrätyt kuviot ovat symmetriset X- ja Y-akseliin nähden, ja että ne kulmat, jotka kullakin alueella olevat sillat muodostavat elektroni-tykistä katsottuna X-akselin kanssa ovat yhtä suuret ja että nämä kulmat ovat suuremmat X- ja Y-akselista kauempana olevassa alueessa.

Tätä keksintöä selvitetään yksityiskohtaisesti seuraavassa viitaten oheisissa piirustuksissa esitettyihin suoritusmuotoihin.

61 3 6 8

Kuviossa 5 on esitetty fosforikerroksesta päin katsottuna osakuva tämän keksinnön mukaisesta uratyyppisestä reikälevystä, jota voidaan käyttää tehokkaasti jälkifokusointityyppisessä värikuva-putkessa. Kuvion 5 reikä levy on esitetty kuviossa 6 alaviistosta oikealta katsottuna. Reikälevyn pinnalle on merkitty X-akseli, joka kulkee reikälevyn keskipisteen kautta elektronisuihkujen vaakapoik-keutussuuntaan, sekä Y-akseli, joka kulkee tämän keskipisteen kautta X-akselia vasten kohtisuoraan suuntaan. Kuten kuvioissa 5 ja 6 on esitetty, tämän keksinnön mukaisesti urien pituusakselin suunnassa vierekkäisten urien m väliin muodostuu silta 15, joka on vinossa ja olennaisesti yhdensuuntainen siihen törmäävän elektronisuihkun 16 X-ja Y-akselit sisältävällä X-Y-tasolla olevan projektion kanssa.

Toisin sanoen sillan X-akselin kanssa muodostama kulma /o on olennaisesti yhtä suuri kuin siltaan törmäävän elektronisuihkun X-Y-tasolla olevan projektion X-akselin kanssa muodostama kulma. Kun kunkin sillan suunta määritellään tällä tavoin, häiritsevää ulkonevaa osaa joka esimerkiksi kääntää elektronisuihkujen suuntaa ei synny edes silloin, kun urat 14 muodostetaan tavanomaisella etsausprosessilla. Tämä johtuu siitä (kuten kuviossa 6 on esitetty), että silta 15 muodostaa X-akselin kanssa kulman, joten reikälevyn etupuolelta eli fosforikerroksen puoleisella pinnalla suoritetussa etsausprosessissa voidaan järjestää tarvittavan suuri sivuetsattu osa sillan lähelle eli tämän sivuetsatun osan 15b nurkan 15c lähelle. Tämä on esitetty graafisesti kuviossa 7. Tässä piirroksessa numero 14a tarkoittaa urien 14 reikälevyn takapuolelle eli el ektronitykin puoleiselle puolelle muodostuvia aukkoja ja numero 14b urien 14 reikälevyn etupuolelle muodostuvia aukkoja. Jos suuri sivuetsattu osa tehtäisiin kallistamatta siltaa 15, sivuetsattu osa 15c ulottuisi seuraavaan uraan asti ja leikkaisi siltaa 15 sillä seurauksella, että ko. sillan paksuus pienenisi, mikä vähentäisi reikälevyn mekaanista lujuutta.

Jokaisen sillan X-akselin kanssa muodostama kulma /4 voidaan määrittää edellämainitulla tavalla ainoastaan kuvion 8 poikkiviivojen välisellä viivoitetulla alueella. Kuviosta 9 voidaan nähdä, että siirryttäessä tällä alueella kauempana X-akselista sijaitseviin siltoihin päin X-Y akselille projisoidun elektronisuihkun X-akselin kanssa muodostama kulma kasvaa, ja kulmaa /3 voidaan suurentaa. Poikkiviivojen ulkopuolisilla, viivoittamattomilla alueilla oleviin sil- 7 61368 töihin taas tehdään sitä pienempi kulma /5 mitä lähempänä silta on Y-akselia.

Tämä johtuu siitä, että jos viivoitettujen alueiden ulkopuolella kulmaa ex'kasvatetaan sillä kulmalla, jonka elektronisuihkun X-Y-tasolla oleva projektio muodostaa X-akselin kanssa, sillan kaltevuus ja siten myös sen pituus kasvavat progressiivisesti, mikä vähentää reikälevyn lujuutta huomattavasti. Ääritapauksessa reikä-levyrakennetta ei saada aikaan Y-akselille. Sillat, jos niitä olisikaan, olisivat pitkiä Y-akselin suuntaan, eikä niitä voisi enää - kutsua silloiksi.

Itse asiassa etsaamalla on vaikea muodostaa uria, joiden kulmat muuttuvat jatkuvasti edellä kuvatulla tavalla. Käytännön ratkaisuna reikälevyn pinta jaetaankin useisiin vyöhykkeisiin tai alueisiin, joista kukin on symmetrinen X- ja Y-akselin suhteen kuvion 10 esittämällä tavalla. Kulmat muuttuvat askelittaan eri vyöhykkeiden mukaan siten, että yhden vyöhykkeen sisällä ne ovat vakiosuuruiset. Kunkin vyöhykkeen kulma /2 on mieluiten se suurin kulma, joka syntyisi ko, vyöhykkeellä, jos kulmaa muutettaisiin progressiivisesti. Esimerkiksi kuvion 10 esittämä reikälevy, jonka pinnalla oli kolmessa vyöhykkeessä A, B ja C erisuuruiset kulmat , havaittiin tarpeeksi käytännölliseksi. Eri vyöhykkeiden kulmat on tätä tapausta vastaavasti esitetty taulukossa 1 värikuvaputkelle, jonka suuruus oli 20 tuumaa ja poikkeutuskulma 110°. Tässä tapauksessa vyöhykkeen A koko m oli 10+2 mm ja vyöhykkeen B koko n 102 + 5 mm.

Taulukko 1

Vyöhyke ABC

0° +- 1° 19° - 5° 35° - 5° - 0° - 0° Tämän keksinnön vaikutuksen parantamiseksi edelleen ulkonevat osat 15a tulisi mieluiten muodostaa siten, että ne jäävät piiloon siltojen 15 taakse elektronitykistä katsottuna. Koska ulkonevien osien 15a koot kuitenkin vaihtelevat, niitä on vaikea piilottaa koko-, naan elektronitykistä katsottuna. Jotta ulkonevat osat 15a voitaisiin 61 368 8 piilottaa mahdollisimman hyvin elektronitykistä katsottuna, on siksi välttämätöntä että urien 14 pituusakselia pitkin otetun sillan poikkileikkauksen akselin 1 reikälevyn pinnan kanssa muodostama kulma Θ on olennaisesti yhtä suuri kuin se kulma, jonka elektronisuihkun X-Y-tasoa vastaan kohtisuorassa tasossa, joka sisältää Y-akselin, oleva projektio muodostaa Y-akselin kanssa (katso kuvio 11).

Myös kulmaa Θ on vaikea muuttaa jatkuvasti elektronisuihkun tulokulman mukaan. Tämän vuoksi, kuten kulman /9 suhteen on jo mainittu, reikälevyn pinta on mieluiten jaettava X-akselin suhteen symmetrisiin vyöhykkeisiin kuvion 12 mukaisesti. Kulmat Θ muuttuvat askelittain vyöhykkeeltä toiselle siten, että yhden vyöhykkeen sisällä kulmat Θ ovat vakiosuuruiset. Jakovyöhykkeiden lukumäärä on vapaasti valittavissa.

X-akselilla ja sen läheisyydessä sillan kulma on hyvin pieni, ja uran sivuetsattua osaa 15c ei voida tehdä kovin suureksi. Lisäksi kulma Θ on niin suuri, että ulkonevaa osaa 15a on mahdoton piilottaa tarpeeksi elektronitykistä katsottuna. Niin kauan kuin ulkoneva osa 15a siis syntyy, elektronisuihku törmää väistämättä siihen. Elektroni-suihkun osumisesta ulkonevaan osaan 15a johtuva valopihailmiö kasvaa reikälevyn reunaa kohti, eli kauemmas Y-akselista mentäessä. Tämä johtuu osittain siitä, että elektronisuihkun tulokulma on suurempi reikälevyn reunalla kuin sen keskellä, ja osittain siitä, että ura-koot muuttuvat reikälevyn keskeltä reunaa kohti siten, että keskustan ja reunan urien sivuetsauskertoimet ovat erilaiset. Tästä johtuu, että ulkoneva osa 15a on suurempi reunassa kuin keskellä. Toisin sanoen reikälevyn rakennevaatimus on, että uran reikälevyn etupuolella oleva aukko on suurempi ja takapuolella oleva aukko pienempi reunaa lähempänä olevalla alueella. Kun reikälevy siis valmistetaan etsaa-malla, ulkoneva osa 15a on välttämättä suurempi reikälevyn reuna-alueella erisuuruisten etsauskertoimien vuoksi.

Ulkonevien osien 15a X-akselilla ja sen lähistössä, etenkin X-akselilla ja sen lähistöllä reikälevyn reuna-alueella, aiheuttamat epämukavuudet voidaan käytännössä eliminoida pienentämällä ulkonevaa osaa 15a sillä tavalla, että reikälevyn takapuolella olevien ura-aukkojen kokoa suurennetaan sivuetsauskerrointa harkittaessa. Toisin sanoen, kuten kuviossa 13A on esitetty, etsaamalla muodostettu ulkoneva osa 15a on suuri, jos reikälevyn takapuolella oleva uran aukko 61368 14a on pieni, kun taas uran aukkoa 14a suurentamalla kuvion 13B mukaisesti ulkoneva osa 15a pienenee vastaavasti, jolloin pienenee myös se mahdollisuus, että elektronisuihku törmää ulkonevaan osaan. Aukkoa 14a tällä tavoin suurentamalla aikaansaatu ulkonevan osan 15a koon pieneneminen aiheuttaa sen, että elektronisuihkun läpäisevyys paranee, jolloin toistokuvan vastaavan osan kirkkaus kasvaa.

Urakokojen jaottelu elektronisuihkun haluttujen osuntaominai-suuksien aikaansaamiseksi on esitetty kuviossa 14. Tällaista jaottelua vastaava, jälkifokusoinnilla aikaansaatu kuvapinnan kirkkaus on esitetty kuviossa 15. Tavallisessa, muun kuin jälkifokusointi-tyyppisessä värikuvaputkessa toistokuvan kirkkaus on kuvapinnan reuna-alueella 70-80 % keskialueen kirkkaudesta. Toistokuva on siis kirkkaampi keskellä kuin reunalla. Kuten kuviosta 15 nähdään, jälki-fokusointityyppisessä värikuvaputkessa asia on päinvastoin: toisto-kuva on kirkkaampi kuvapinnan reunassa kuin sen keskellä. Jos reikä-levyn takapuolella olevaa uran aukkoa 14a siis suurennetaan ulkonevan osan 15a pienentämiseksi, toistokuvan reuna tulee vielä kirkkaammaksi. Vaikka tämä tuntuisi vaikuttavan epäedullisesti toistokuvan kirkkauden tasaisuuteen, kuvapinnan kirkkautta voidaan muuttaa tarpeen mukaan suunniteluvaiheessa. Kuvapinnan kirkkauden tasaisuus voidaan varmistaa esimerkiksi yksinkertaisesti muuttamalla valonläpäisevyyttä säätämällä fosforikerroksen 2 (kuvio 1) olennaisen osan muodostavan grafiittikalvon valoa läpäisevien reikien kokoa.

Claims (5)

10 61 368

1. Värikuvaputki, jossa on elektronisuihkun (16) synnyttävä elektronitykki (6) sekä tästä elektronitykistä katsottuna o-lennaisesti suorakulmainen uratyyppinen reikälevy (10), jossa on useita uria (14) ja useita näiden urien pituusakselien suunnassa vierekkäisten urien välisiä siltoja (15) ja johon on kuviteltu reikälevyn pinnan keskipisteen kautta elektronisuihkun vaakapoik-keutussuuntaan kulkeva X-akseli sekä mainitun keskipisteen kautta kulkeva, X-akselia vastaan kohtisuora Y-akseli, tunnettu siitä, että reikälevyn pinnan lävistäjien väliin jäävissä, X-akse-lin sisältävissä alueissa sijaitsevat sillat muodostavat X-akselin kanssa kulmat (/?>), jotka elektronitykistä päin katsottuna ovat o-lennaisesti yhtä suuret kuin ne kulmat, jotka siltoihin osuvien elektronisuihkujen X- ja Y-akselit sisältävällä X-Y-tasolla olevat projektiot muodostavat X-akselin kanssa, että lävistäjien väliin jäävissä, Y-akselin sisältävissä alueissa sijaitsevat sillat muodostavat elektronitykistä päin katsottuna X-akselin kanssa kulmat (β ), jotka ovat olennaisesti yhtä suuret kuin ne kulmat, jotka näihin siltoihin lävistäjien lähistöllä osuvien elektronisuihkujen X-Y-tasolla olevat projektiot muodostavat X-akselin kanssa, ja että siltojen viimemainitut kulmat pienenevät progressiivisesti siirryttäessä lävistäjistä Y-akseliin päin ja ovat olennaisesti nolla Y-akselilla, ja että siltojen (15) urien pituusakselia pitkin otettujen leikkausten akselit (1) ovat olennaisesti yhdensuuntaiset siltaan törmäävän elektronisuihkun sellaisen projektion kanssa, joka sijaitsee Y-akselin sisältävällä ja X-Y-tasoa vastaan kohtisuoralla tasolla.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen värikuvaputki, tunnettu siitä, että reikälevyn pinta on jaettu useisiin vierekkäisiin alueisiin (kuvio 10) poispäin näistä X- ja Y-akseleis-ta siten, että näiden alueiden ennaltamäärätyt kuviot ovat symmetriset X- ja Y-akseliin nähden, että kulmat (β ), jotka kunkin alueen sillat (15) muodostavat X-akselin kanssa elektronitykistä katsottuna ovat yhtäsuuret, ja että nämä kulmat (^0 ) ovat suuremmat X- ja Y-akseleista kauempana olevassa alueessa. ,, 61368

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen värikuvaputki, tunnettu siitä, että X- ja Y-akseleista kauimpana olevalla a-lueella kulma (β ) tehdään olennaisesti yhtä suureksi kuin se kulma, jonka X- ja Y-akseleista kauimpana olevaan siltaan (15) osuvan elektronisuihkun X- ja Y-akselit sisältävällä X-Y-tasol-la oleva projektio muodostaa X-akselin kanssa, ja sillat (15) on muodostettu olennaisesti yhdensuuntaisiksi X-akselin kanssa sillä alueella mainituista alueista, joka sisältää X- ja Y-akselit.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen värikuvaputki, tunnettu siitä, että reikälevyn pinta on jaettu useisiin toistensa vieressä oleviin alueisiin (kuvio 12) poispäin X-akselista siten, että näiden alueiden ennaltamäärätyt kuviot ovat symmetriset X-akseliin nähden ja että siltojen poikkileikkausten akselien kulmat (Θ) tehdään kunkin vyöhykkeen sisällä yhtä suuriksi ja että viimemainitut kulmat (β) ovat pienempiä vyöhykkeellä, joka on kauempana X-akselista.

5. Patenttivaatimuksen 1 tai 4 mukainen värikuvaputki, tunnettu siitä, että X-akselilla ja sen läheisyydessä olevien urien (14) elektronitykkiin (6) osoittavat aukot (14a) ovat kooltaan suurempia kuin muiden, yhtä kaukana keskipisteestä, kuin X-akselilla ja sen läheisyydessä sijaitsevat urat, olevien urien elektronitykkiin osoittavat aukot (14a). 12 61 368