FI59881C - Maottsystem foer lokalisering av ett staelle i en elektrisk ledning daer en impedansaendring saosom ett brott eller en kortslutning har skett - Google Patents

Description

RSr^l ΓβΙ f11vKUULUTUSjULKAISU

JgSA IBJ (11) UTL AGG N I NGSSKRI FT 5 98 81

Patent Helat ^ ^ (51) K<r.lk.3/lnt.CI.3 G 01 R 51/11 SUOMI—FINLAND (21) P«ttnttlhak«mu* — Patantansekninf 76 36 5 9 (22) Hikamliptlvl — Anaöknlnpdai 21.12 . j6 ' (23) Alkupllvi —·Glltlghatadaf 21.12.76 (41) Tullut Julkiseksi — Bllvlt offantllf 25 06 77

Patentti- ia rekisterihallitua .... a. . , . ,, ,. .

_ __ . , (44) Nlhtlvlkslpenen js kuuLJutkalaun pvm. — or, n(- n-.

Patent- och regitterstyrelsen ' Anadkan utlsgd och utl.akriftan publlcarad 30.06. ol (32)(33)(31) pyydetty etuoikeus —Begird prlorltet 2b .12.75

Englanti-England(GB) 527Ö9/75 (71) A/S E. Rasmussen, Kongensgade 107, 7000 Fredericia, Tanska-Danmark(DK) (72) Ejvind Lambertsen, Fredericia, Tanska-Danmark(DK) (7M Oy Kolster Ab (5^) Mittajärjestelmä sellaisen paikan paikantamiseksi sähköjohdossa, jossa on tapahtunut impedanssin muutos, kuten katkos tai oikosulku - Matt-system för lokalisering av ett ställe i en elektrisk ledning, där en impedansändring säsom ett brott eller en kortslutning har skett Tämä keksintö koskee mittausjärjestelmää, jolla paikallistetaan sähkö-johdinta pitkin kohta, joesa on tapahtunut impedanssin muutos, kuten katkos tai oikosulku. Tällainen kohta on usein vikakohta, joka on paikallistettava ja korjattava, ja aikaisemmin on kehitetty erilaisia oLttausjärjestelmiä, joiden avulla tällainen vikakohta voidaan paikallistaa sähkömittauksella johdlnpituuden toisesta tai kummastakin päästä. Johdin voi olla kaapeli tai johdin tai mahdollisesti yleisessä käytössä oleva metalliputki, tai se voi olla lanka, joka ulottuu jotakin pitkulaista rakennetta pitkin ja jonka avulla voidaan havaita tietynlaiset fysikaaliset muutokset rakenteen ympäristössä jossakin kohdassa tätä pitkin. Eräs tällainen esimerkki on sähköjohdon käyttö, joka on suljettu lämpöeristetyn putken eristykseen maanalaisessa putkijärjestelmässä esim. kaukoläaminvettä varten; tällaisissa putkissa eristystä suojaa ulompi suojaputki, joka estää vettä tunkeutumasta sisään ja pilaamasta eristyksen tehokkuutta sekä aiheuttamasta syöpymistä sisäisessä, metallisessa vesiputkessa. Käyttämällä mainittua sähköjohtoa tai useita tällaisia on mahdollista havaita sähkön avulla veden tai kosteuden mahdoin- 2 59881 nen sisääntunkeutuminen kuivaan eristyeaineeseen ja lisäksi on Mahdollista paikallistaa viallinen kohta, koska tässä tapahtua kosteuden vaikutuksesta paikallinen impedanssin muutos. Enemmän tai vähemmän selvä oikosulku muodostuu johdon ja toisen johdon tai maan välillä, ja helpon menettelyn avulla paikallistetaan vikakohta ns. siltamittauksella johdon molemmista päistä.

Kuitenkin on myös kehitetty helpommin toteutettavia mittausmenetelmiä, jotka perustuvat sille tosiasialle, että johdon osa, jossa on tapahtunut impedanssin muutos, kykenee heijastamaan sähköimpulssin, joka lähetetään ulos johtoon sen toisesta päästä, jolloin toisesta päästä tarvitsee vain mitata impulssin kulkuaika johdon päästä (tai mittauslaitteesta) ja takaisin, kun "viallinen" kohta on heijastanut impulssin.

Keksintö koekee lähemmin määriteltynä jälkimmäistä tyyppiä olevaa mittaus jär jest e lmää, nimittäin sellaista, joka on määritelty patenttivaatimuksen 1 johdannossa.

Eräässä tällaisessa tunnetussa mittausjärjestelmässä lähetetään impulssit erittäin lyhyellä kestoajalla ja heijastuneiden impulssien takaisintu-lo rekisteröidään oskillografin avulla, joka toimii hyvin suurella pyyhkäi-sy(sweep) nopeudella, jolloin heijastuminen nähdään joseakin kohdassa, kuvapinnantdka-akselllla ja heijastuksen asema akselilla edustaa sitä kohtaa johdossa, josta impulssit heijastuvat. Kuvapinnan aika-akseli edustaa johdon koko pituutta hyvin supistetussa muodossa, niin että mittaustarkkuus ei ole erityisen suuri ja on aika vaikeaa saada aikaan luettava mittaustulos muulla välineellä kuin juuri oskillografilla.

Toisessa tunnetussa mittausjärjestelmässä käytetään impulsseja,joilla on suhteellisen pitkä kestoaika, nimittäin niin pitkä, että lähetetyn impulssin etupää voi saavuttaa valvotun langan vastakkaisen pään ja tulla heijastetuksi takaisin ennen kuin impulssin lähetys on lakannut. Mittaustulos kaapelin päässä, josta impulssit lähetetään, on täten impulssijännlte, kunnes heijastunut signaali palaa mittauspaikkaan, minkä jälkeen mittaustulos on lähetetyn impulssin jännite superponoituna heijastetun impulssin etupään jännitteellä. Syntyvä muutos jännitteessä näkyy oskillografissa, kuitenkaan ilman suurempaa tarkkuutta verrattuna ensiksimainittuun menetelmään. Molemmissa mittausjärjestelmissä on mahdollista ns. "sampling''-menetelmän avulla, jossa suoritetaan oskillografin näytön ilmaisu askeleittain monissa pisteissä aika-akselia pitkin, saavuttaa tarkempia mittaustuloksia, mutta tämä on suhteellisen kallis ratkaisu ja lisäksi paremman koulutuksen saaneiden henkilöiden on käytettävä laitetta.

Mainittakoon, että mainittu heijastuskohta ei välttämättä ole vikapalkka, vaan muistakin syistä voi olla suotavaa suorittaa pisteen palkanmää- ristys johtoa pitkin, jossa esiintyy impedanssin ominainen muutos eiten, että 59881 3 ko. kohdasta voi heijastaa impulsseja.

Keksinnön tehtävänä on kehittää mittausjärjestelmä, jonka avulla johtoa pitkin oleva impulssiheijastuksen antava kohta voidaan Ilmaista ja paikallistaa hyvällä tarkkuudella Ja käyttäen kohtalaisen yksinkertaista varustusta.

Keksinnön mukainen järjestelmä tunnetaan ominaisuuksista, Jotka on määrl-teltu patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa. Kun käytetään tätä järjestelmää, esiintyy mainittu ohjaussignaali ilmaisimesta lähetetyistä impulsseista sen yhteydessä, jonka lmpulsslleveys juuri vastaa kulkuaikaa edestakaisin mittauspaikan ja johdon heijastavan kohdan välillä, ja ko. impulssi tulee automaattisesti tunnistetuksi mainittujen tunnistusosien avulla.

Koska tunnistetun impulssin kestoaika on tunnettu, voidaan laskea välimatka heijastuskohtaan. Periaatteessa ei esiinny mitään ongelmia, jotka vastaisivat lyhyttä aika-akselia oskillografllla, koska ei lainkaan käytetä aika-perustaa, joka vastaa impulssin kulkuaikaa johdon uloimpaan päähän Ja takaisin. Haluttaessa voidaan kunkin impulssisarjan mainitut yksittäiset Impulssit lähettää määrättyinä ajankohtina ja kukin sarja voi sisältää halutun määrän yksittäieimpulsseja. Voidaan siis käyttää äärimmäisen lyhyitä aikaeroja eri impulssien välillä, mikä edistää suuren tarkkuuden saavuttamista paikallistettaessa heijastava kohta, koskanCärätyn johtopituuden valvomiseksi voidaan käyttää monia erilaisia impulsseja, jotka vastaavat suhteellisesti tiiviisti olevia "mittauspisteitä" pitkin koko johtoa.

Keksinnön mukaisen järjestelmän eräässä parhaana pidetyssä toteutusmuodossa kehitetään impulssit kussakin impulssisarjassa etukäteen määrätyllä vakioimpul88itaajuudella ja siten, että niiden arvo nousee tai laskee tasaisesti, ja lmpulssintunnistu808at koostuvat tavallisesta laskijasta, joka laskee perättäiset impulssit. Bon ilmaisin antaa ohjaussignaalinsa sen impulssin saapuessa perille, jonka leveys tai kesto vastaa impulssin etupään kulkua edestakaisin mittauspaikan ja heijastavan paikan välillä, vaikuttaa tämä laskijaan, joka lopettaa laskemisen tai osoittaa ko. laskutuloksen, niin että ko. impulssi voidaan tunnistaa digitaalisen osoitustaulun avulla, joka paljastaa ko. laskentavaiheen. Sopivalla säädöllä voidaan tällöin saavuttaa digitaalinen luku, joka osoittaa suoraan metrien (tai muiden mittayksikköjen) määrän mittauspisteestä heijastavaan pisteeseen, ja mittausjärjestelmä voidaan tällöin toteuttaa lujana mittauslaitteena, jota voidaan käyttää asettamatta erityisiä vaatimuksia käyttäjälle.

Keksintöä kuvataan seuraavassa lähemmin vltäten piirustukseen, Jossa kuvio 1 esittää kaaviomaista kuvantoa keksinnön mukaisesta mittausjärjestelmästä) 4 59881 kuvio 2 esittää graafista kuvantoa impulseisarjan yksittäisistä impulsseista; kuvio 3 esittää vastaavaa kuvantoa kahdesta perättäisestä impulssi-sarjasta; kuvio 4 esittää graafista kuvantoa impulssien kehittämistavasta; kuvio 5 esittää kaaviomaista kuvantoa valvotusta johdosta; ja kuviot 6-9 esittävät kaaviomaisia kuvantoja tavasta, jolla aikaansaadaan johdon heijastavan kohdan paikan määritys.

Kuvio 1 näyttää kaapeliosuuden 2, jota onvalvottava tai jossa on todettu vika, esim. oikosulku, jossakin kohdassa pitkin kaapelia, minkä jälkeen on suotavaa paikallistaa ko. vikakohta D. Kaapelin toiseen päähän M on yhdistetty mittausjärjestelmä välimatkan määrittämiseksi kohtien M ja D välillä heijastamalla impulsseja lohdasta D. Oikosulku voi tapahtua suoraan maahan tai toiseen johtoon 4» joka ulottuu johtoa 2 pitkin, esim. metallisen vesiputken muodossa, jota ympäröi kuiva eristys, jolloin johto 2 on suljettu eristykseen. Mittausjärjestelmän pääosat ja toiminta ovat seuraavanlaiset i

Impulssigeneraattori 6 kehittää perättäisiä impulssisarjoja, joista kukin sisältää useita impulsseja, jotka kehitetään vakloimpulssitaajuudella, mutta joilla on asteittain kasvava impulssileveys, kuten kuvio 2 näyttää. Kuvio 3 näyttää kaksi perättäistä impulssisarjaa, jotka viedään kaapelin 2 mittauspäähän M impedanssin 8 kautta. Sarjojen yksittäiset impulssit viedään lisäksi merkki-impulsseina ilmaisimeen 10 johdon 12 kautta ja lisäksi ne viedään generaattorin 6 lähtöpuolesta laskijaan 14 johdon 16 kautta, joka laekija 14 on suunniteltu laskemaan jatkuvasti kunkin impulseisarjan yksittäisimpulseit ja näyttämään laskutuloksensa digitaalinäyttöpinnalla 18. Johdon pää M on lisäksi yhdistetty ilmaisimeen 10 johdon 20 kautta jail-maisimen 10 lähtöpuoli on yhdistetty laskijaan 14 johdon 22 kautta.

Jokainen yksittäinen impulssi, joka syötetään generaattorista 6 pisteeseen M, tulee viedyksi ilmaisimeen 10 johdon 2Q kautta toisaalta pääimpulssi-na F suoraan kohdasta M ja toisaalta heijastettuna impulssina PR, joka osoittaa kohdasta D heijastettua impulssia. Impulssigeneraattorin 6 ja johdon 2 omina!simpedanssi on sovitettu niin, että ei esiinny impulssien heijastumista, ellei esiinny epäsäännöllistä impedanssit!laa johtoa 2 pitkin, jolloin ilmaisin 10 vastaanottaa yksin pääimpulssit P. Jos esiintyy kohta D, jossa impedanesitila on muuttunut, jolloin impulssit voivat heijastua tästä kohdasta, voi kunkin impulseisarjan ensimmäisillä lyhyillä impulsseilla olla niin pieni leveys, että ilmaisin 10 vastaanottaa pääimpulseit P, ke. kuviota 1, ennen kuin se vastaanottaa vastaavan, heijastetun impulssin P^, mutta sitä mukaa kuin sarjan seuraavat impulssit tulevat leveämmiksi, syntyy 5 59881 tilanne, jossa päälmpulssin P leveys vastaa impulssietupään kulkualkaa kohtaan D ja takaisin ilmaisimeen, jolloin tämä tulee samalla painetuksi sekä pääimpulssin P jännitteen päälle että saman impulssin heijastetusta etuosasta tulevan päällekkäisjännitteen päälle ja ilmaisin 10 on suunniteltu siten, että se tällöin kehittää lähtömerkin laskijaan 14* Tämän vaikutuksen aikaansaavan, ensimmäisen impulssin leveys tai kesto edustaa matkaa kohtaan D ja ko. impulssi voidaan tunnistaa siten, että lähtösignaali ilmaisimesta 10 tulee pysäyttämään laskennan laskijassa 14, niin että katsomalla digitaalipinnan 1Θ näyttöä nähdään, mikä perättäisistä impulsseista on saanut ilmaisimen 10 reagoimaan. Koska ko· impulssin kesto on tunnettu, voidaan helposti määrittää matka vlkakohtaan D.

Jos mittaustarkkuuden on oltava melko suuri, on perättäisten impulssien välisen aikaeron oltava pieni ja kunkin sarjan ensimmäisillä impulsseilla on oltava erittäin pieni kestoaika. Jotta laskija 14 voisi laskea tällaiset, hyvin lyhyet Impulssit, on impulssigeneraattorista 6 laskijaan johtavaan yhdysjohtoon 16 työnnettävä piiri 24, joka suurentaa ainakin lyhyimpien, generaattorista 6 tulevien impulssien leveyttä, niin että laskija varmasti 14 laskee eteenpäin vaiheen verran aina kun generaattori antaa lyhyenkin impulssin. Toinen erikoispiirre näytetyssä järjestelmässä on se, että johtoon 22 ilmaisimen 10 lähtöpuolen ja laskijan 14 ohjauspuolen väliin on lisätty yksikkö 26, joka on ns. "blanking control" eli "tyhjäyeohjauelaite" joka on yhdistetty digitaalitaulun 16 kanssa niin, että taulu syttyy vain silloin, kun on saavutettu se laskentavaihe, jossa ilmaisin 10 saa laskijan pysähtymään, siten osoltustaulu syttyy Jaksottain ja osoittaa ko. laskenta-vaiheen aina kun tämä saavutetaan perättäisten sarjojen impulssien laskennassa ja nämä earjät voivat muodostua niin nopeasti perättäin, että taulu osoittaa käytännössä ko. laskentavaiheen vilkkumatta.

Mittausjärjestelmän eräässä toteutusesimerkissä tämä on tarkoitettu valvomaan putkea 4, jossa on eristykseen suljettu lanka 2 kilometrin matkalla ja jossa kukin impulsslsarja sisältää tuhat käyttöimpulseia, jolloin perättäisten impulssien leveysero vastaa impulssien kahden metrin kulkuaikaa tai -pituutta, so. se vastaa metrin lankapituutta. Mäin voidaan tuhat impulssia (tai enintään 999) laskea taululla 18, ja kun esiintyy heijastus-kohta S, voidaan tämä lukea suoraan taululta 16, jolloin nähdään metrimäärä ulos kohtaan D. Tässä mainittuja parametrejä voidaan kuitenkin käyttää muihinkin tarkoituksiin, jolloin käytännössä on kuitenkin hankalaa käyttää kulkuaikaeroja, jotka vastaavat oleellisesti alle metrin mittaa.

Sarjojen perättäiset impulssit, joiden leveys vaihtelee, voidaan kehittää monella eri tavalla, mieluiten kuvion 4 mukaisesti, jossa näytetään ylhäällä kahden ns. ramppigeneraattorin yhdistetty lähtömerkki, joista gene- 6 59881 raattorelsta toinen kehittää kattojännitteen S, joka koostuu kolmiomaisten impulssien säännöllisestä sarjasta, jolloin impulsseilla on jyrkästi nousevat etusivut tai rampit R·^, kun taas toinen ramppigeneraattori kehittää suhteellisesti paljon pitempiä, kolmiomaisia impulsseja, joilla on heikosti kaltevat rampit Rg. Kunkin rampin Rg alku vastaa kuvion 3 mukaisen im-pulssisarjan alkua janäiden sarjojen yksltälset impulssit johdetaan pois ramppien ja R2 välisten leikkausten avulla, jolloin kuvion 4 alaosan mukaisesti kehittyy impulsseja, joilla on tasaisesti kasvava leveys pitkin koko ramppia R2· Kuitenkin käytetään vainosaa rampin R2 pituudesta tähän impulesituotantoon, jolloin syntyy välimatka A (kuvio 3)» perättäisten lmpulssi8arjojen välillä. Esimerkin tavan mukaisesti on selvää, että neliömäisten impulssien P takapuolet ovat vaklovälimatkan päässä toisistaan (välimatka B, kuvio 4), kun taas impulssietupäät syntyvät tasaisesti suurenevalla välimatkalla kiinteiden takapuolien edessä.

Kuvio 3 näyttää putken 4* johon kuuluu valvontalanka 2, jossa vikakoh-ta D esiintyy n. 700 min päässä mittauspäästä M. Kun impulssisarja (kuvio 3) lähetetään ylelsnnmeron 1 osoittamasta mittauslaitteesta, tulevat ensimmäiset useat impulssit, joilla on pieni leveys, esim. kuvion 6 näyttämät impulssit ja P2' heijastetuiksi kohdasta D, ilman että ko. heijastuneet impulssit PR1 PR2 saavuttavat ilmaisimen ennen kuin lähetetyt impulssit P1 ja Pg ovat lakanneet. Sitä mukaan kuin impulssileveys kasvaa, syntyy kuvion 7 mukaisesti tilanne, jossa määrätty impulssi,nimittäin viitteen P7l6 OBO*ttama impulssi, kehittää heijastetun impulssin ^gy^g» jonka etupää tulee ilmaisimeen heti impulssin Py^ lähetyksen loputtua, minkä jälkeen seuraava, heijastettu impulssi Pj^y saapuu ilmaisimeen heti ennen -vastaavan impulssin Py^y lähetyksen loppumista. Tämän jälkeen saman sarjan kaikki seuraavat impulssit tulevat tietenkin heijastetuiksi niin, että heijastetut etupäät tulevat ilmaisimeen, kun ko. impulssien lähetys vielä jatkuu.

Generaattorin 6 kehittämiä impulsseja, jotka viedään johdon 12 kautta ilmaisimeen, käytetään merkki-impulsseina, jotka aktivoivat piirin, joka ilmaisee tulojännitteen johdosta 20 Ilmaisimella ja lopettavat tämän ilmaisun riippuen tarkasti ko. impulssien lähetyksen lopettamisesta. Kuviossa viitteet Vy^g ja Vy^ osoittavat ilmaisimen käyttöjaksoja. Mittausjakson Vy^g aikana mitataan tietenkin vain pääimpulssin Py^g jännite ja jakson Vy^y loppuessa el mitata vain lähetetyn Impulssin Py1y jännitettä, vaan lisäksi heijastetun impulssin Ρ_,Ί., nyt päälle asetettu jännite, mikä aiheuttaa U f x f äkil isen ja tärkeän muutoksen mitatussa jännitteessä (riippumatta siitä, onko heijastettu impulssi positiivinen tai negatiivinen), ja tämän oleellisen jännitteenmuutoksen ilmaisu on verraten helppo sopivan piirin avulla, jota ei tarvitse kuvata tässä lähemmin. Mitattu jännite on näytetty kaavio-maisesti kuviossa 8, jossa mainittu jännitteenmuutos esiintyy ajankohdassa *717* 7 59881

Ilmalain 10 kehittää lähtösignaalinsa heti kun mainittu jännitteenmuu-tos tulee Ilmaistuksi, jolloin laskija 14 tulee pysäytetyksi ja osoitustau-lu 1Θ aktivoiduksi näyttämään ko. laskentavaiheen impulssisarjan jäljellä olevan jakson aikana. Tämän jälkeen alkaa uusi mlttausjakso seuraavan impuls-sisarjan alkaessa ja koska impulssisarjat voidaan lähettää nopeasti perät-täin, esiintyy taulun 18 näyttö paikallaan, joskin viimeiset numerot voivat hieman heilua riippuen järjestelmän laadusta ja kohdan 1) asemasta, nimittäin siitä, onko kohta näytön ja seuraavan näytön luonnollisessa ylimenokohdassa.

Keksinnön mukaistamittausjärjestelmää voidaan käyttää paitsi johdon 2 ja ympäristön enemmän tai vähemmän vakavan oikosulun ilmaisemiseksi myöskin lankakatkon 2 ilmaisemiseksi. Jos vlkakohta 1) edustaa lankakatkoa, ovat heijastetut impulssit positiiviset ja ne ovat negatiiviset, jos kohta edustaa alentanutta impedansslpaikkaa verrattuna generaattorin 6 ja johdon ominaisimpedanssiin normaaliolosuhteissa.

Kuviossa 8 on aika-akselin alla näytetty katkoviivoin, kuinka positiivisen jännitteen laskun asemesta voidaan ilmaista negatiivisen jännitteen kasvu.

Kuvio 9 vastaa kuviota 7» mutta se näyttää impulssisuhteet rekisteröitäessä johdon katkos, jolloin impulssit heijastuvat positiivisina impulsseina. Nämä laekuarvot osoittavat, että katkos on ajateltu sijaitsemassa 2/3 verran johdon pituussuunnasta. Kun impulssin Ρζζγ etupää palaa ilmaisimeen heijastettuna etupäänä, sen jännite tulee lisätyksi lähetetyn impulssin Pggy takapuolen jännitteeseen, jolloin syntyvä jännite-ero tulee rekisteröidyksi mittausjakson loppuessa, aivan kuten on kuvattu kuvion 8 yhteydessä, joskin on ehkä käytettävä erillisiä ilmaislnpllrejä kahta erilaista ilmaisua varten.

Sen sijaan, että laskenta lopetetaan laskijassa 14, kun ilmalsusignaa-11 tulee perille, voisi laskija jatkaa laskemista, kun signaali aiheuttaa vain ilmaisineignaalin aiheuttaneen impulssin numeron näytön taululla 18; tällöin on vain varmistettava, että signaalia käytetään pysäyttämään ilmaisimen ko. impulssissaan jäljellä olevan jakson ajaksi.

Kuten on mainittu, voidaan käyttää impulssisarjoja, joissa impulssi-leveys on tasaisesti pienentyvä eikä kasvava, koska voidaan yhtä hyvin rekisteröidä impulssien P^l6 ja P^, ka. kuvioita 7 ja 8, välinen, vastakkainen ylimeno. Periaatteessa impulssien leveyden ei tarvitse muuttua tasaisesti, kunhan voidaan sopivalla tunnistuslaltteella, kuten laskijalla 14, tunnistaa se impulssi, joka aiheuttaa ilmaisineignaalin perille tulon. Jotta saavutettaisiin haluttu vaikutus, ei impulsseja tarvitse periaatteessa lähettää tarkalla keskinäisellä aikasuhteella, kunhan jokaisen impulssilähetyk- 8 59881 sen yhteydessä tiedetään ko. impulssin kestoaika tai jälkeenpäin voidaan määrittää sen impulssin kestoaika* joka osoittaa aiheuttavansa ilmaisinslgnaa-Iin. Voidaan esim. ajatella* että hieman karkeammassa järjestelmässä käytetään generaattorista 6 lähetettyjen impulssien kestoajan asteikolla ohjattua määritystä jolloin laskija 14 korvataan merkkilampulla, joka syttyy, kun asteikkoa käännettäessä saavutetaan se asetus, jossa vikakohta "paljastetaan”, jolloin ilmaiseva impulssi voidaan tunnistaa asteikolla.

Käytännössä voidaan keksinnön aukaista mittausjärjestelmää käyttää joko kiinteänä varusteena sijoitettuna maahan valvottavan kaapelin tai pitkänomaisen rakenteen toisen pään kohdtile, esim. niin, että pystytetään mittauslaite jokaiselle putkikiloaetrln osapltuutta varten kavkolämmitysjärjestelmässä, tai se voidaan toteuttaa siirrettävänä yksikkönä, joka yhdistetään eri valvontamatkojen kanssa, jolloin on vain otettava huomioon vaatimus, joka koskee impedanesieovellutusta mittausvarusteen ja nättausmatkojen kesken. Kun käytetään varusteen kiinteää asennusta, jolla esim. valvotaan kilometrin matkaa, tarvitaan kuitenkin mittauslaitetta vain joka toista kilometriä varten, koska voidaan käyttää keskenään katkaistuja valvontajoh-toja, niin että vaihtajaa käyttämällä voidaan mittauspaikassa mitata kilometrin matka mittauslaitteesta molempiin suuntiin. Kurputkijärjestelmässä käytetään kahta rinnakkaisputkea, voidaan kustakin mittauspaikasta sopivan, esim. elektronisen, vaihtajan avulla valvoa yhteensä neljä kilometriä johtoa, joka liittyy mlttauspaikkaan.

Varsinkin suurempien kaukoläamltysjärjestelmien tai hyvin pitkien, vastaavanlaisten putklosuuksien yhteydessä, esim. eristettyjen öljyjohtojen kanssa, on hyvän mittaustarkkuuden saavuttamiseksi tarkoituksenmukaista käyttää järjestelmässä useita mittauspaikkoja, koska hyvin pitkät valvonta-matkat lisäävät häiriövaaraa ihanteellisessa impulsslkuvassa. Kun siis on käytettävä paljon mittauslaitteita, on mahdollista koota tulosten luku keskeiseen paikkaan käyttämällä mittaustulosten jotakin sopivaa siirtoa, esim. moduloituna yksittäisiin kantotaajuuksiin, jotka tulevat äänigeneraattoreista, yksittäisten mittauslaitteiden yhteydessä, jolloin siirto voi tapahtua yhteisen signaalijohdon kautta.

Claims (4)

9 59881 Pat enttivaat imukeet:

1. Mittausjärjestelmä, jolla paikallistetaan kohta (p) sähköjohtoa (2) pitkin, jossa on tapahtunut impedanssin muutos, kuten katkos tai oikosulku, joka järjestelmä sisältää impulssigeneraattorin (6), joka antaa johtlmelle impulsseja sen toisesta päästä (M), sekä vastaavan vastaanottimen, joka ilmaisee mainitusta kohdasta heijastuneiden impulssien takaisintulon, Joka generaattori ja vastaanotin on yhdistetty osoitusyksikön kanssa, jolla määritetään heijastetun impulssin edeetakalsinkulun aika ja näytetään vas-' taava matka ko. kohtaan, t u n n e t tu siitä, että impulssigeneraattori (6) on suunniteltu antamaan impulsslsarjoja, joista kukin sisältää useita impulsesja(P), joilla on oma kestoaika tai leveys, joka leveys mieluiten - kasvaa tai pienenee tasaisesti vähimmäisleveydestä, joka vastaa impulssin kulkua edestakaisin mittauepaikan ja johtimen pisteen välillä, joka on suhteellisen lähellä mittauspaikkaa, enimmäisleveyteen, Joka vastaa edestakain-kulkua mittauspsdkan ja pisteen välillä, joka on ainakin lähellä mitattavan tai valvottavan johto-osuuden toista päätä ja että mainittu vastaanotin käsittää ilmaisimen (10), joka antaa ohjaussignaalin, kun heijastettu lm-pulseietupää saapuu takaisin, kun tämä takalsintulo oleellisesti sattuu samanaikaisesti kuin vastaavan, lähetetyn Impulssin loppuminen, jota varten on lmpulssintunnistusvälineet (14,16), jotka antavat tietoja, jotka tunnistavat selektiivisesti lähetetyt yksittäisimpulseit näiden impulssileveyden osalta, jotka tunnistusvälineet on yhdistetty ilmaisimen (10) kanssa siten, että tämän ohjaussignaali panee ne antamaan tiedon ohjaussignaalin aiheuttaneen impulssin tunnistamiseksi·

2· Patenttivaatimuksen 1 mukainen mittausjärjestelmä, t u n n e t tu siltä, että mainittu vastaanotin tai ilmaisin (10) on yhdistetty siten generaattorin (6) kanssa, että se pysyy avoimena heijastetun lmpulssietupään vastaanottamiseksi tai mainitun ohjaussignaälin antamiseksi juuri niin kauan kuin ko. impulssi lähetetään.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen mittausjärjestelmä, tunnet-t u siitä, että impulssigeneraattori (6) on suunniteltu antamaan kunkin sarjan impulssit tasaisesti kasvavalla tai laskevalla impulssileveydellä ja että iapulsslntunnistusvällneet koostuvat laskijasta (14) joka laskee perättäiset impulssit ja joka on suunniteltu pysäyttämään tai lukemaan loppuun laskennan, kun mainittu ohjaussignaali saapuu perille. 10 59881

4· Patenttivaatimukeen 3 mukainen mittausjärjestelmä, t u n n e t tu siitä, että laskija (14) on yhdistetty impulssigeneraattorin (6) kanssa laskentaa varten itse impulssien avulla, jolloin tähän liitäntään on lisätty elimiä (24) ainakin lyhyimpien impulssien leveyden suurentaisiseksi. »