FI58227B - Lindningsband foer isoleringen i elmaskiner - Google Patents

Description

I5BF7] [B] (11)KUULUTUSJULKAISU c O o o n juA LJ ' } UTLÄGGNI NGSSKRIFT 3 ά (

C Patentti cyonne L ty 10 12 12CO

• (^) Paterit inoiJelat ^ ~ ^ (51) K».ik?/int.a.3 H 01 B 3/0ή> SUOMI —FIN LAND pi) l^ttll^mui-P«intiniei«l».| 979/72 (22) HaV*ml«p*ivt — An*eknlnpd«f 07.0^+.72 (23) AlkupUv*—GUtlthetjdag 07.01+.72 (41) Tullut JulklMk*l — Bllvlt offmtllg 09.10.72

Pttantti. J* rekisterihallitus NIHUvtaiptoon J. kuutjullutaun pvm. —

Patent- och reglsterstyrelsen AiwMun utiagd ech uti.$krnt*n public·^ 29.08.80 (32)(33)(31) Pyydetty «tuoikuut—e^ird prioritet 08.0¾.71

Sveitsi-Schweiz(CH) 5170/71 ^ (71) Schweizerische Isola-Werke, 1+226 Breitenbach, Sveitsi-Schweiz(CH) (72) Hans Mosiman, Breitenbach, Peter Heim, Basel, Walter Lutz, Laufen, Sveitsi-Schweiz(CH) (7¾) Oy Kolster Ab (5¾) Käärenauha sähkökoneiden eristystä varten - Lindningsband för isoleringen i elmaskiner Sähkämoottoreissa ja -generaattoreissa keski- ja korkeita jännitteitä ja tehoja varten eristetään johdot kiilletuotteilla. Suurjännitekäämitykeissä eristetään tällöin johto ennen uriin sijoittamista kiilletuotteella f©oliomenetelmän mukaan tai käärimällä. Käämityksissä, joiden käyttöjännite on noin 6 kV saakka, käytetään nykyisin myös ns. täyskyllästysmenetelmää, so. koko käämitys eristetään huokoisilla kiillenauhoilla ja uriin sijoittamisen jälkeen impregnoidaan valmis käämitys liuottimettomalla kyllästyshartsilla.

Olkoonpa kysymys suurjännitejohtojen valmistuksesta, jotka vasta valmiiksi eristetyssä tilassa sijoitetaan uraan taikka täyskyllästysmenetelmästä käämityksen jo ollessa urassa, täytyy molemmissa menetelmissä kiille-eristys täydellisesti läpikyllästää liuoksettomalla tekohartsilla.

Jos hartsi vasta nauhan käärimisen jälkeen eristetyistä yksityisistä johdoista rakennetun ja liimatun johtosauvan päälle sijoitetaan impregnoimalla käämitykseen, niin on menetelmän onnistumisen edellytyksenä, että kiille-eristys tyhjö-paineprosessissa täysin läpikyllästetään hartsilla. Käytetyn kääre-nauhan täytyy senvuoksi olla huokoista, jotta se pystyy vastaanottamaan hartsin, erityisesti kun on kysymys muutaman millimetrin kerrospaksuuksista.

58227 Käärenauhat koostuvat kantaja—aineesta, mahdollisesti lasisilkkikudok— 2 sesta, jonka pintapaino on noin 25 g/m tai lasi- tai tekokuitukarstaharsois-ta sekä kiillekerroksesta.

Kantaja-aineen täytyy antaa tarpeellinen mekaaninen lujuus yhdistetylle aineelle. Jotta ainetta kuitenkin ylipäänsä voitaisiin käsitellä, täytyy kantaja-aine ja kiille sideaineella sitoa toisiinsa.

Olennaista tälle menetelmälle ovat seuraavat, lähtöaineille asetettavat vaatimukset: Käärenauhan täytyy olla mekaanisesti vastustuskykyistä ja sopia koneelliseen käärimiseen. Toiselta puolen tulee sen olla käytännöllisesti katsoen sideaineetonta, jotta kyllästyshartsi täysin voi tunkeutua kääreen lävitse.

Kuten havaitaan, ovat nämä kaksi vaatimusta vastakkaisia. Käärenauha on nimittäin sinänsä mekaanisesti sitä vahvempaa, mitä enemmän kantaja ja kiille ovat taipuisalla sideaineella yhdistetyt toisiinsa. Sideaine estää kuitenkin — myöhemmin suoritettavaa impregnointia. Tämän vuoksi pyritään mahdollisimman pistemäiseen kantajan ja kiilteen liimaukseen.

Käärenauhoissa, jotka kiillepaperin vähäisen vetolujuuden vuoksi koostuvat kiillepaperista ja lujasta ja lämpöäkestävästä kudoksesta (lasikudosta tai synteettisiä kuituja), on ilmeisesti sideaineelle asetettava seuraavat vaatimukset: 1. Minimaalisella määrällä sideainetta on saatava aikaan mahdollisimman hyvä kiillepaperin ja kantajan liimaus, niin että koneellinen kääriminen on mahdollinen; 2. Vaaditulla hyvällä liimauksella tulee sideaineen mahdollisimman vähän tunkeutua kiillepaperiin ja yleensä toimia vain kiillepaperin ja kantajan välisenä liimana (jotta myöhempi impregnointi voi tapahtua esteettömästi); 3. Sideaineen täytyy sietää myöhemmin käytettävä kyllästyshartsi.

Kyllästyshartsin tulee kaikilla vaadituilla dielektrisillä ominaisuuksilla olla niin vähäviskoosista, että se pystyy tunkeutumaan huokoiseen eristykseen ja kovettumisen jälkeen liimaa tämän johtokimpin kanssa kompaktiksi, " ontelottomaksi eristykseksi.

Myös kyllästyshartsille on asetettava joukko vaatimuksia: 1. Kyllästyshartsin tulee hyvin kostuttaa kiille-eristys; 2. Sen viskositeetin tulee olla alhainen ja impregnointilämpötilassa mahdollisuuksien mukaan alle 500 cP; 5. Jotta sitä voitaisiin säilyttää säiliössä mahdollisimman muuttumattomana, täytyy sen viskositeetin pysyä ajallisesti vakiona myös silloin, kun se käytössä usein lämmitetään 50 - 60°C:een; 4. Kovettuessa tulee tapahtua mahdollisimman nopea viskositeetin nousu, jotta vähän hartsia tippuu ja kovettuminen tapahtuu nopeasti, minkä vuoksi uunissapito tulee lyhytaikaiseksi; 5 58227 5. Hartsin tulee olla niin lämpöäkestävää, että käämitystä voidaan käyt- . o .

tää nykyisin tavallisissa käyttölämpötiloissa (luokka F, 155 C). Se ei sen-vuoksi saa tässä lämpötilassa voimakkaasti pehmetä; myöskään se ei tässä lämpötilassa jatkuvassa käytössä saa menettää lainkaan painoaan tai kärsiä vain vähäinen painohäviö.

Suurjännite-eristeeltä vaaditaan alhaisia dielektrisiä häviöitä, so. vähäistä tanb nousua jännitteen ja lämpötilan funktiona. Eristys ei käytössä myöskään saa pehmentyä huippulämpötilaan saakka lämmetessään. Nämä molemmat vaatimukset sulkevat pois suurilla määrillä reaktiivista ohenninta varustetut hartsit. Reaktiiviset ohentimet ovat monofunktionelleja, matalaviskoosisiä epoksidiyhdisteitä, jotka monofunktionalisuuden vuoksi toimivat ketjunpysäyt-timinä (-katkaisijoina) ja siten estävät pitkien polymeerkiketjujen muodostumisen. Tämän johdosta tulee kovetetussa tilassa Martenspiste (DIN 55 462) tai _ muotokestoisuus (ISO R 75) siirtyneeksi kohti alempia lämpötiloja verrattuna seokseen, jossa ei ole mitään ohenninta. Jos poissuljetaan jo mainitut ohennetut hartsit, niin löydetään vähän sopivia kyllästyshartsijärjestelmiä, joiden viskositeetit ovat alle 1000 cP lämpötilassa 20°C.

Koska hartsi vähäisellä viskositeetilla helpommin tunkeutuu käämitykseen (kääreeseen), yritetään nostaa lämpötilaa. Tällöin alkaa kyllästyshartsi reagoida, minkä johdosta viskositeetti nousee; kun nyt läpäisy ei ole suuri, niin että voidaan liittää mukaan aina uutta hartsia, tulee seos pian käyttökelvottomaksi ajateltuun tarkoitukseen. Tarvittaisiin siis hartsisysteemi, joka imp-regnointilämpötilassa mahdollisimman vähän reagoi, esimerkiksi epoksidihartsi ja nestemäinen anhydridi. Näillä järjestelmillä on kuitenkin epäkohtana pitkä tippuminen, koska ne reagoivat hitaasti myös korkeammissa lämpötiloissa.

Sen vuoksi on herännyt ajatus lisätä käärenauhaan nopeuttaja-aine. Taval-^ lisiin nopeuttajatyyppeihin sellaisia järjestelmiä varten kuuluvat metalli-naftenaatit ja oktoaatit, esimerkiksi koboltti- tai sinkkinaftenaatti tai oktoaatti, tertiääriset amiinit, kuten esim. bentsyylidimetyyliamiini, dimetyy-— liaminometyylifenoli, 2,4,6-tri(dimetyyliaminoetyyli)fenoli tai tri(metoksi-karbonyylietyyli)amiini ja booritrifluoridi-amiinikompleksit, esim. booritri-fluoridi-etyyliamiini, -piperidiini tai -pyridiini. Niinpä selitetään esim. saksalaisissa Auslegeschrift'eissa No: 1 162 890 ja No: 1 219 554 menetelmä nauharullien ennen käärimistä kastamiseksi nopeuttajaliuokseen ja kuivattamiseksi. Käärimisen jälkeen tulee kyllästyshartsi nauhassa kosketukseen nopeuttahan kanssa ja reaktion nopeutuksen tulisi tapahtua käytännössä paikallisesti kääreessä (käämityksessä). Koska tällöin on kysymys pienmolekyylisistä aineista, irtoavat ne osaksi kyllästyshartsista ja pääsevät siis hartsivarastoon. Tämän johdosta tapahtuu nopeuttavaa vaikutusta myös hartsivarastossa, erityisesti koska impregnoitaessa on 50 - 60°C lämpöistä.

Olemme nyt yllättäen löytäneet kiillepaperin liimaamiseen kantajaan sideaineen, joka parhaiten täyttää sille asetetut vaatimukset ja samalla vaikut- 4 58227 taa katalyyttisesti mainittuihin stabiileihin hartsikovetinjärjestelmiin, Uusi sideaine muodostuu kaavan I omaavasta oksiamiinihartsista, joka on siten valmistettu, että kvantitatiivisesti muutetaan epoksidihartsi, jonka kaava on II ja sulamispiste yli 50°C (ASTM E 28) ja jossa on vähintään kaksi oksiran-ryhmää molekyylissä sekundäärisen amiinin kanssa, jonka kaava on III: XRi Λ \ a 2 v I2\ xr2 Oh r2 (II) (III) (I)

Edellä annetuissa kaavoissa tarkoittavat R^ ja Rg kumpikin suoraketjuista alkyyliryhmää, joissa on aina 4 hiiliatomiin saakka taikka yhdessä alhaista alkyleeniryhmää, joka voi olla katkaistu heteroatomilla.

Kuvatulla muutoksella saavutaan uuteen luokkaan tertiäärisiä amiineja, nimittäin osakaavan I omaaviin oksiamiinihartseihin, jotka hyvin sopivat kantajan ja kiilteen sideaineeksi ja samalla impregnointiin jälkeenpäin lisätyn epoksidihartsijärjestelmän kovettumisen nopeuttamaksi.

On tarpeen, että muutos tapahtuu kvantitatiivisesti, sillä jos se olisi epätäydellinen, aloittaisivat syntyneet tertiääriset amiiniryhmät molekyyliin jäävien oksiranryhmien reaktion eikä sideaine olisi stabiili.

Epoksidihartseista sopivat erityisesti novolakkatyypit ja bisfenolille ja heterosykleenille perustuvat; sykloalifaattiset hartsit sitävastoin sopivat vähemmän hyvin.

Epoksidinovolakoilla on seuraava perusrakenne:

A ~ A 1 A

0-CH2-CH-CH2 0-CH2-CH-CH2 0-CH2-CH-CH2

AA aSi AA

ϊ—c*2 —rr j-ch2 —te J

AA AA

On siis kysymys ketjunmuotoisista fenoli-formaldehydi-novolakoista, joissa fenoliset hydroksyyliryhmät on korvattu glysidyyliryhmillä.

Koska saaduilla oksiamiineilla useimmiten on alhaisempi sulamispiste kuin lähtöhartseilla, valitaan lähtöhartseiksi sellaisia, joilla on korkeampi sulamispiste.

Esimerkkejä sopivista amiineista, joilla on suoraketjuiset alkyyliryhmät tai sopivista syklisistä amiineista ovat dimetyyliamiini, dietyyliamiini, di-n-propyyliamiini, pyrrolidiini, piperidiini, morfOliini, tiomorfoliini jne. Haaroittuneita ketjuja ei ilmeisesti esiinny nopeuttamisvaikutuksen eteerisen 5 58227 vaikutuksen takia tai esiintyy vain rajoitetussa määrin. Käytännöllisistä syistä pidetään parhaana reaktiota dietyyliamiinilla.

Reaktio amiinin kanssa toteutetaan edullisesti liuotinaineessa, jolloin amiinia lisätään määrä, joka on 1 - 3 ekvivalenttia epoksidihartsista laskettuna. Jotta muodostettu oksiamiini helposti ja vahingoitta voitaisiin vapauttaa amiinin liikamäärästä ja liuotinaineesta, käytetään liuotinaineen edullisesti alle 150°C kiehuvaa ketonia, aromaattista hiilivetyä tai näiden seoksia.

Huokoiseksi kantaja-aineeksi sopii erityisesti lasiBilkkikudos tai huopa lasi- tai tekoainekuiduista.

Sideaineen ja nopeuttajan valmistamiseksi voidaan menetellä esimerkiksi — seuraavasti: 1. 260 g epoksidinovolakkahartsia, jonka epoksidiekvivalentti on noin 200 ja sulamispiste 80°C, liuotetaan 100°C:ssa samaan määrään toluolia. Jääh- tymisen jälkeen noin 50°C:een lisätään voimakkaasti hämmentäen 280 g dietyyli- . o amiinia. 5 tunnin reaktion jälkeen palauttaen lämpötilassa 60 - 70 C korotetaan lämpötilaa portaittain ja tislataan liika dietyyliamiini ja toluoli. Saadaan hartsia, jonka sulamispiste on 75°C.

Ei ole tarpeen käyttää epoksidinovolakkahartsia. Voidaan yhtä hyvin lähteä bisfenolihartsista, kuten seuraavassa selitetään: 2. 175 g bisfenolipohjaista epoksidihartsia, jonka sulamispiste on 80°C ja epoksidiekvivalentti 555» liuotetaan 80°C:ssa 120 g:aan toluolia. Jäähtymisen jälkeen 50°C:een lisätään 70 g dietyyliamiinia ja kuumennetaan 60°C:ssa 4 tuntia palauttaen. Sitten nostetaan lämpötilaa hitaasti dietyyliamiinin lii-kamäärän ja toluolin tislaamiseksi; niiden viimeiset jäännökset poistetaan 150°C:ssa tyhjössä. Saadaan hartsi, jonka sulamispiste on 78°C, jossa ei ole enää osoitettavaa epoksidiekvivalenttia ja jonka hydroksidiluku on 230.

Saatu tuote voidaan liuottaa asetoniin tai paremmin metyylietyyliketoniin, liukenee ksyloliin lämmössä, mutta putoaa kylmässä jälleen pois. Alkoholit ja vesipitoiset liuotinaineet eivät sitä liuota.

^ 3· 56Ο g kahden epoksidihartsin (toinen hisfenolityyppiä ja toinen novo- lakkatyyppiä) muodostamaa seosta, jonka sulamispiste on 70°C ja epoksidiekvivalentti 580, liuotetaan 500 g:aan toluolia 100°C:ssa. Jäähtymisen jälkeen 60°C:een lisätään 102 g dietyyliamiinia ja liuoksen annetaan 3 tuntia reagoida palauttaen ilman kuumentamista. Tämän jälkeen liitetään tislauslisä ja lämpötila nostetaan hitaasti 150°C:een, jolloin liika dietyyliamiini ja toluoli tislautuvat pois. Tämän jälkeen pidetään samassa lämpötilassa tyhjössä, kunnes tislautuminen lakkaa. Saadussa tuotteessa ei enää voida havaita epoksidiryhmiä; sulamispiste on 70°C.

4. 575 g epoksidihartsiseosta bisfenolipohjalta, epoksidiekvivalentti 560, liuotetaan 500 g:aan toluolia 100°C:ssa. Jäähtymisen jälkeen noin 60°C:een 6 58227 lisätään 140 g dipropyyliamiinia ja liuosta hämmennetään 3 tuntia 60°Csssa.

Tämän jälkeen nostetaan hitaasti lämpötilaan 150°C ja amiiniliikamäärä ja to-luoli tislataan pois. Reaktioseos pidetään samassa lämpötilassa tyhjössä, kunnes tislautuminen lakkaa. Saatu tuote pehmenee 70°Csssa ja liukenee metyyli-etyyliketoniin.

Ohutjuoksuisiin epoksidi-hartsiseoksiin, joita käytetään valmiiden käämitysten impregnoimiseen, ei sideaine liukene kylmässä, mutta liukenee lisääntyvästi yli 60°C lämpötiloissa.

Tällä tavoin valmistettua sideainetta voidaan nyt käyttää kiillepape- rin ja kantajan liimaamiseen toisiinsa. Tätä varten liuotetaan hartsi sopivaan liuotinaineeseen, esimerkiksi ketoniin tai aromaattiseen hiilivetyyn tai näi- den seokseen ja sijoitetaan kantaja-aineelle, esim. lasikudokselle. Liuoksen konsentraatio valitaan valitun lakkauslaitteen mukaan siten, että pinnalle 2 tulee levitetyksi noin 2-20 g hartsia pinnan m kohden. Siten käsitelty lasi-kudos liimataan yhteen kiillepaperin kanssa koneen levyisenä. Aineesta, joka kääritään rullamuotoon, voidaan nauhanleikkuukoneilla leikata käärenauhat. Eartsimäärä on rajoitettava minimiin, mikä juuri riittää molempien kerrosten lujaan yhdistämiseen, niin että nauhojen leikkaaminen ja niiden koneellinen kääriminen vaikeuksitta on mahdollista. Mitä vähäisempi tämä määrä on, sitä helpommin tapahtuu myöhemmin valmiin kääreen (käämin) impregnointi.

Koska nauha ja siten valmistettu kääre samalla sisältävät nopeuttajan kyllästyshartsia varten, voidaan viimeksimainittu ilman nopeuttajaa pitää impregnointiaineastiassa; kyllästyshartsi tulee siten paljon kauemmin kestäväksi. Tästä huolimatta tapahtuu impregnoidun käämin kovettuminen uunissa nopeasti, koska nauhassa vaikuttaa sideaineen nopeutusaine. Koska nopeutusaine samalla on hartsimaista, ei se impregnoinnin aikana, myöskään lämpötiloissa 50 - 60°C, tulee poishuuhdotuksi, kun taas esimerkiksi metallisuolat näissä — olosuhteissa pääsevät kyllästyshartsiin ja haittaavat sen kestävyyttä.

Seuraavat luvut havainnollistavat näitä olosuhteita:

Juokseva epoksidihartsi, jonka epoksidiekvivalentti oli 180, sekoitet- _ tiin ekvivalenttiseen määrään heksahydronaftalihappoanhydridiä. Tuoreen valmistetun seoksen viskositeetti on 900 - 1000 cP 20°C:ssa.

Sillä tehtiin seuraavat kokeet: a) Seos pidettiin lasiastiassa 50°C:ssa termostaatissa ja ajan kuluessa o otettiin näytteitä ja niiden viskositeetti määrättiin 20 C:ssa.

b) Seos saatettiin keksinnön mukaisen nauhan kanssa kosketukseen ja annettiin olla sen kanssa kosketuksessa 2 tuntia 50°C:ssa. Sen jälkeen poistettiin nauha ja seos pidettiin 50°C:ssa. Seoksen viskositeetti kontrolloitiin jälleen 20°C:ssa.

c) Samalla tavoin kuin kohdassa b) meneteltiin nauhan kanssa, joka aikaisemmin oli kyllästetty 1 11a kobolttinaftenaattiliuoksella (nopeuttaja).

7 58227

Nauhan poistamisen jälkeen määrättiin seoksen viskositeetti 20°C:ssa.

Tulokset on annettu seuraavassa taulukossa I:

Taulukko I

Viskositeetti 20°C:ssa

Koe Seoksen visko- 2 £ jälk. 24Qh jälk. 3 päivän jälk.

sitetti alku- 50°C:ssa 50°C:ssa 50°C:ssa arvo

Sokkokoe (a) 930 cP 1112 cP 1573 cP 2004 cP

Koe keksinnön mukaisella nauhalla (h) 930 cP 1022 cP 1731 cP I960 cP

Koe nauhalla, joka ^ ensin kastettiin kobolttinaftenaat-

tiliuokseen (c) 930 cP 1069 cP 1806 cP 4065 cP

Tuloksista voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset:

Keksinnön mukainen nauha ei vaikuta kokeessa käytetyn seoksen hartsi-kovetinjärjestelmään, so. nauhasta ei liukene mitään nopeutusainetta. Tämän vastakohtana liukenee kobolttinaftenaatilla esikäsitellystä nauhasta pienmole-kylaarista nopeuttajaa, mikä näkyy merkittävässä viskositeetin nousussa.

Toiselta puolen voidaan osoittaa, että nauhan keksinnön mukaan sisältämä sideaine korkeammissa lämpötiloissa voimakkaasti lyhentää edellä esitetyissä kokeissa käytetyn hartsi-kovetinseoksen hyytymisaikaa. Tällöin määrättiin hyy-tymisaika termostaatissa lämpötiloissa 130°C ja 160°C.

Hyytymisajalla tarkoitetaan aikaväliä siitä hetkestä, jolloin hartsi-kovetin-nopeuttaja-seos termostaatissa saatetaan reaktiolämpötilaan, siihen hetkeen, jolloin seos ei enää juokse vapaasti, vaan tulee hyytelöksi. Tämä voidaan todeta ohuella lasisauvalla, joka toinen sekuntti upotetaan seokseen ja nostetaan pois. Niin kauan kun muodostuu pisaroita, ei hyytyminen ole tapahtunut. Lopuksi muodostuu viskositeetin noustessa lankoja, jotka hyytymis-hetkellä katkeavat.

8 58227 -h r ^ λ Λ

« <j} rH

I I «H Ifi CM

Φ Ή C H · K IV

ä *d Ή S>+» »' lx •Η ·*Η >> M OJ Ö a <0 Φ ^ Φ Φ d 4> >

Π3 *H *h fiw m JC A

•H -P rH © Λ ο Λ >> X2 tö o m cm

:a S I -p K N

+ Η -P ·Η OJ /X '

d Τί *H ro κι! ^ C

0 (Q O -H *H

Φ Ή Bl d *rl

W H *H +> fl Λ A

in

CM KN CM

i o A I

e a) » a

1 Φ +> fi CM

® Ή to >8. ·Η \ β +» ·Η Β <Η

•Η Λ β rH

CÖ Iflj Ή CO C— ΦΗ·Η CM · o a ö •H d S · ·Η CQ ·η·Η β fl cd «h m ή + -p >» » a cm — -p >, o \

0) Φ Pi in rH

0 > o K\

Φ O u rH

(ΏΜ Pi ^ rH

• · m fi d

CM -H **H

- a a

O CM

M- \

in rH

fl Γ-

Φ cd H

1 Ή -P · »' Φ 4» © ^ C Ö C JS *H tH *»h H :d β rH a a

CÖ rH *H

<D ·*Η CO in

Ό d Θ rH

W *H Ό CO

M Φ CÖ *H · · -P rH ö fl

O + -P>> m »H -H

* d s a a Λί ro o -p o P O Pi Φ CD (7\

rH Φ Ο ·Η CM

d C3 fit Q * *

Eh m C p

CM fH tH

- a a o

VO VO

I ^ rH

a a

m ·η «Η cm'd P

O rH Ή · · + 5 5 ω *h a a ro -p h o d t>> O in φ φ S vo m w ,α -p a aa a a T-3 > a a a rH «Ρ -p •Η -P +> a a λ roro 4» O Pi *rl m φ o a

co α I

•H

Φ xf a

rH

•rl «Ρ

ro O O

Pi O O

a o o :3 κ\ Ό

*A rH rH

? 58227

Taulukosta II käy ilmi, että uuden sideaineen nopeuttava vaikutus vaikuttaa vielä huomattavasti voimakkaammin kuin käytännössä sellaisille hartsi-kovetin-järjestelmille yleisesti suositeltu nopeuttaja.

Taulukoista I ja II ilmenee selvästi, että hartsi, jossa on tertiäärisiä amiiniryhmiä, kuten nauhan sideaineessa keksinnön mukaisesti käytetään, toiselta puolen ei tule liuotetuksi pois nauhasta liuotinaineettomalla kyllästys-hartsilla, mutta toiselta puolen vaikuttaa voimakkaasti nopeuttavasti käämiin jäävän kyllästyshartsin kovettumiseen lämpötilassa, jossa käämit normaalisti puristetaan. Vastaavasti muodostettu sideaine ja nopeuttaja dialkyyliamiini-pohjalla haaroittunein alkyylijäännöksin ei sitävastoin osoita käytännöllises-—' ti katsoen mitään nopeuttavaa vaikutusta.

Keksinnöllä saavutetaan sen vuoksi olennainen teknillinen edistysaskel: 1. Uudella käärenauhalla voidaan impregnointiproseesi toteuttaa ilman nauhan lisäkäsittelyä nopeuttajan tuomiseksi, koska sideaine ja nopeuttaja nyt ovat sama.

2. Impregnointiin käytetyn liuotinaineettoman hartsin kovettumista nopeuttaa nauhan sideaine voimakkaasti.

5. Koska nauhan sideaine on melkein liukenematonta liuotinaineettomaan kyllästyshartsiin impregnointiaikana, voidaan kyllästyshartseinä käyttää hitaasti kovettuvia hartsijärjestelmiä, jotka kylmässä varastoitaessa tuskin muuttuvat ja myös impregnointilämpötilassa osoittavat vain vähäistä viskositeetin nousua.

Claims (8)

10 58227

1 XR OH λ2 jossa ja R2 kumpikin merkitsevät suoraketjuista alkyyliryhmää, ~ joissa on niiliatomeja aina “+:ään saakka, taikka yhdessä alempaa alkyleeniryhmää, joka voi olla katkaistu heteroatomilla, joka oksia-miininartsi valmistetaan epoksidihartsin, jonka sulamispiste on yli S0°C (ASTM H 28) ja jossa on vähintään kaksi oksiranryhmää molekyylissä, ja sekundäärisen amiinin, jonka kaava on /Ri NH^ (III) Xr2 kemiallisella muutoksella, jossa kaavassa R^ ja R2 merkitsevät samaa kuin edellä sanottiin, niin että saadussa oksiamiinihartsissa ei ole enää yhtään oksiranryhmää.

1. Huokoisesta kantaja-aineesta, kiillepaperista ja epoksidi-nartsista ja sekundäärisestä amiinista johdetusta sideaineesta jotka samalla on jälkeenpäin lisätyn impregnointihartsin kovettumisen no-peuttajana muodostuva käärenauha sähkökoneiden eristämiseksi impreg-nointimenetelmällä, tunnettu siitä, että sideaineena ja samalla jälkeenpäin lisätyn impregnointihartsin kovettumisen nopeutta-jana käytetään oksiamiinihartsia, jonka kaava on /Rl ----CU-Ch„-H (I)

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen käärenauha, tunnettu siitä, että huokoisena kantaja-aineena on lasisilkkikudos tai huopa lasi- tai tekoainekuiduista.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen käärenauha, tunnet-t u siitä, että sideaineena ja nopeuttajana käytetty oksiamiinihartsi pohjautuu novolakkatyyppiseen epoksidihartsiin tai bisfenoli- tai heterosykleenipohjaiseen hartsiin.

4. Jonkun patenttivaatimuksen 1-3 mukainen käärenauha, tunnettu siitä, että oksiamiinihartsin kaavassa R.^ ja R2 kumpikin tarkoittavat etyyliryhmää.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukaisen käärenauhan valmistusmenetelmä, tunnettu siitä, että huokoinen kantaja-aine ja kiille-paperi liimataan kiinni toisiinsa juuri riittävällä määrällä edellä 11 58227 esitetyn kaavan I omaavaa oksiamiininartsia ja että saatu aine leikataan nauhoiksi.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että OKsiamiinihartsi sellaisena konsentraationa liuotetaan orgaaniseen liuotinaineeseen, kuten ketoniin tai aromaattiseen hiilivetyyn, että sen jälkeen levitettäessä liuosta kantaja-aineelle oksia- ..... . 2 mimihartsia tulee noin 2-20 g pinnan m kohden.

7. Aine patenttivaatimuksen 5 tai 6 mukaisen menetelmän toteuttamiseksi, t unnettu siitä, että se on oksiamiinihartsia, jonka kaava on edellä annettu kaava I.

—- 8. Jonkun patenttivaatimuksen 1-6 mukaisella menetelmällä val mistetun käärenauhan käyttäminen sähkökoneiden eristykseen. 12 58227