FI57493C - Elektronisk fotografering - Google Patents

Description

γβΙ ™ kuulutusjulka.su C74Q7 J§3Ta IBJ (11) UTLÄGCNINGSSKRIFT 0 '**7 0 c (45) : ;.ί...i 11 ’ -::3 ^ (51) Kv.ik.3/Int.a.3 G 03 G 13/14, 13/22 SUOM I—FI N LAN D (21) Piwnttm^wmii·—p*t»«w»ekiiii»* 3oUi*/72 (22) Hiktmlipttvi — An*6knlnpd«g 01.11.72 (23) AlkupUvt—GiWglwttdif 01.11.72 (41) Tullut |ulklMlui — Bltvit offmtllg 05.05.73

Patentti· ja rekisterihallitus Nihttvltoip-κ* j. kuuLiultatam pvm—

Patent· och registerstyrelsen ' Ameksn utlagd och utijkmew pubiksmi 30. Ok. 80 (32)(33)(31) Pyydetty etuolkeu*—B«jtrd prlorltet 0U.ll.7i

Japani-Japan(JP) Sho 1+6-87762 (71) Canon Kabushiki Kaisha, No. 30-2, 3-chome, Shimomaruko, 0hta-ku,

Tokyo, Japani-Japan(JP) (72) Hiroshi Tsuchiya, Urawa-shi, Saitama-ken, Japani-Japan(JP) (7U) Oy Kolster Ab (5U) Elektroninen valokuvaus - Elektronisk fotografering tsiteItävä keksintö kohdistuu nestemäistä kehitettä käyttävään elektroniseen valokuvaukseen, joka käsittää elektronisen valokuvauksen avulla valonherkäl-le kappaleelle erikoisesti muodostettujen sähköstaattisten piilevien kuvien kehittämisen nestemäisellä kehitteellä, kehitettyjen kuvien siirtämisen kopioin-tialustalle, siellä kiinnittämisen ja mainitun valonherkän kappaleen puhdistamisen ja uudelleenkäytön siirtämisen jälkeen.

Useita elektronisia valokuvausmenetelmiä on esitetty. Näistä käytetään tavallisesti seuraavia.

Ensiksikin on elektroninen valokuvausmenetelmä,jolloin valosähköisesti johtava kerros, kuten esim. ZnO-hartsisysteemiä ja polyvinyylikarbatsolia oleva, muodostetaan tavallisesti paperia tai muovikalvoa olevalle tukimateriaalille, joka on tehty sähköä johtavaksi, varataan sähköstaattisesti tasaisesti, sähköstaattiset piilevät kuvat muodostetaan säteilyttäni!lä pintaa alkuperäisten kuvien välityksellä ja kehittämällä sitten kehitteellä joko kuivan tai märän menetelmän avulla, jota seuraa kehitettyjen kuvien kiinnittäminen valosähköisesti 2 57493 johtavalle kerrokselle esimerkiksi kuumentamalla kopion saamiseksi. Tämä menetelmä kuuluu ei-siirrettävään elektroniseen valokuvaukseen.

Toiseksi on menetelmä»jolloin valosähköisesti johtava kerros, esim. amorfista seleeniä ja ZnO-hartsisideaineyhdistelmää, saatetaan tukimateriaalille, tavallisesti metallilevylle, jonka koko pinta varataan tasaisesti, sähköstaattiset piilevät kuvat muodostetaan säteilyttämällä pintaa alkuperäisten kuvien välityksellä, kuvat kehitetään kuivalla kehitteellä ja kehitetyt kuvat siirretään toiselle materiaalille, kuten paperilevylle kuumentamalla,suoritetun kiinnittämisen seuraamana kopion saamiseksi. Valosähköisesti johtavaa kerrosta voidaan käyttää uudestaan puhdistuksen jälkeen.

Kolmanneksi on menetelmä, jossa valonherkkä levy, jonka pinnalla on välittömästi valosähköisesti johtava kerros, esim. CdS:a ja lisäksi sen päällä eristävä kerros, varataan tasaisesti koronan avulla koko pinnaltaan, säteilytetään alkuperäisten kuvien välityksellä varaamalla samanaikaisesti vastakkaisen vaiheen omaavalla koronalla tai vaihtovirralla ja valotetaan valolla elektrostaat-tisten kuvien muodostamiseksi, jotka tämänjälkeen kehitetään kuivalla kehitteellä ja kehitetyt kuvat siirretään toiselle materiaalille, kuten paperiarkille ja kiinnitetään kuumentamalla kopion saamiseksi. Valonherkkää levyä voidaan käyttää uudestaan puhdistuksen jälkeen.

Toisen ja kolmannen tavan mukaiset menetelmät kuuluvat siirtotyyppiseen elektroniseen valokuvaukseen.

Täten nestemäistä kehitettä käyttävää siirtotyyppistä elektronista valokuvausta, kuten esiteltävässä keksinnössä, ei ole kehitetty käytäntöön erilaisista teknillisistä vaikeuksista johtuen.

Esiteltävän keksinnön avulla voidaan ratkaista useita vaikeuksia, joita liittyy nestemäistä kehitettä käyttävään siirtotyyppiseen elektroniseen valokuvaukseen ja parannetaan sen avulla erikoisesti siirtoon, siirtomateriaaliin ja puhdistukseen liittyviä menetelmiä.

Toisin sanoen, esiteltävä keksintö pyrkii aikaansaamaan kopiontimenetel-män, jossa valonherkälle kappaleelle elektronisen valokuvauksen avulla muodostetut sähköstaattiset piilevät kuvat kehitetään nestemäisellä kehitteellä ja sen-jälkeen valonherkälle kappaleelle jääneen kehitenesteen syvyyttä säädetään sopivasti parantamaan siirtokuvien siirron, kiinnityksen ja eroituskyvyn tehokkuutta.

Esiteltävän keksinnön toisena kohteena on aikaansaada siirtomateriaali, jolle hyvälaatuisia kuvia voidaan siirtää. Tämän keksinnön seuraavana kohteena on aikaansaada menetelmä valonherkän kappaleen puhdistamiseksi, jolloin sitä voidaan käyttää yhä uudestaan.

3 57493

Kuten edellä on mainittu, esiteltävä keksintö parantaa nestemäistä kehitettä käyttävää siirtotyyppistä elektronista valokuvausta, jossa valonherkälle kappaleelle elektronisella valokuvauksella muodostetut sähköstaattiset piilevät kuvat kehitetään nestekehitteellä, jonka jälkeen kehitetyt kuvat siirretään siirtomateriaalille ja valonherkkä kappale puhdistetaan uudelleenkäyttöä varten.

Suuren tehokkuuden aikaansaamiseksi siirrettäessä siirtomateriaalille näitä kuvia, jotka on valmistettu valonherkälle kappaleelle elektronisen valokuvauksen avulla saaduista sähköstaattisista piilevistä kuvista kehittämällä nestekehitteellä, riittävä määrä kehitettä tulee olla läsnä siirron aikana valon-herkältä kappaleelta siirtomateriaalille (tavallisesti paperiarkille). Jos muodostuu tyhjä tila valonherkän kappaleen ja paperiakin väliin, jossa ei ole kehitettä, siirto ei tapahdu siinä kohtaa. Tämä johtuu siitä, että siirrettäessä näkyviä kuvia märkäkehitemenetelmässä siirto riippuu pääasiassa elektromigraa-tiosta. Toiselta puolen, jos kehitettä on liikaa valonherkällä kappaleella, kehitetyt kuvat kyllä siirtyvät siirtomateriaalille, mutta samanaikaisesti kuvat pyrkivät siirtymään ja valumaan, joka heikentää kuvien eroituskykyä. Edelleen siirtomateriaaliin tarttunut ja siihen imeytynyt kehite joko tarvitsee pitkän ajan tai suuren lämpömäärän siirtomateriaalin kuivaamiseksi ja näkyvän kuvan kiinnittämiseksi. Lisäksi kehitenesteestä muodostuu kaasuja, jotka pilaavat ympäristön hygieenistä tilaa.

Edellämainitut vaikeudet täytyy poistaa siirron tehokkuuden parantamiseksi. Mutta valonherkällä kappaleella olevia näkyviä kuvia ei voida siirtää täydellisesti siirtomateriaalille ja kappale täytyy senvuoksi puhdistaa uudelleenkäyttöä varten.

Käytettäessä valonherkkää kappaletta uudelleen, tulisi sen olla täydelleen vapaa kehiteliuoksesta. Kuitenkin täydelliseksi poistomiseksi on tarpeen puristaa valonherkän kappaleen pintaa verrattain voimakkaasti terällä, joka voi vaurioittaa pintaa tai vähentää sen kestävyyttä.

Jos puristus toiselta puolen on riittämätön, kehiteliuos ei poistu täydellisesti ja muodostaa ohuen kerroksen pinnalle. Tämä aiheuttaa epäsuotavan toiminnan menetelmään ja kutsutaan sitä "pohjan hunnuttumiseksi kokonaan".

Tässä yhteydessä keksijät ovat löytäneet perusteellisen tutkimuksen tuloksena erinomaisen puhdistusmenetelmän, joka ei vaurioita valonherkkä kappaletta, eikä aiheuta koko pinnan hunnuttumista. Käytettäessä tätä menetelmää samoinkuin edellä mainittua parannettua siirtomenetelmää, aikaisempaa nestekehi-tettä käyttävää siirtotyyppistä elektronista valokuvausta on parannettu huomattavasti.

4 57493

Yhteenvetona esiteltävä keksintö on elektronisen valokuvauksen jatkuvasti toimiva kopiointimenetelmä, joka on tunnettu siitä,että valoajohtavalle kerrokselle jääneen kehiteaineen kerrospaksuus säädetään 5 - 30 ^j, ja että pinnan karheus on 30 - 150 sek mitattuna Beck'in menetelmällä standardin JIS - p 8119 mukaisesti.

Tässä keksinnössä käytettävällä valonherkällä kappaleella, jonka pinnalle sähköstaattiset piilevät kuvat muodostetaan, tulee olla vähintäin seuraavat ominaisuudet esiteltävän keksinnön suorittamiseksi tehokkaasti ja tyydyttävien tulosten saamiseksi; valonherkän kappaleen tulee 1. olla läpäisemätön ja liukenematon kehitteeseen nähden (pääasiassa tuki nesteessä), 2. omata riittävä sähköjännitteen kesto sähkövarausten säilyttämiseksi, 3. omata riittävä mekaaninen lujuus toistuvasti käytettäväksi.

Kuten aikaisemman elektronivalokuvauksen tapauksessa, valonherkkä kappale voidaan valmistaa sivelemällä tai tyhjöhöyrystämällä epäorgaanista valosähköi-sesti johtavaa materiaalia, kuten ZnO, Se ja CdS, orgaanista valosähköisestä johtavaa ainetta, kuten N-vinyylikarbatsolia ja oksiadiatsolia ja valosähköi-sesti johtavaa kerrosta, joka muodostuu valosähköisesti johtavasta materiaalista ja sideaineesta tai muodostamalla päällystekerros valosähköisesti johtavalle kerrokselle tai edelleen sivelemällä valosähköisesti johtavaa ainetta ja/tai sideainetta valitulle materiaalille, jolla on edellämainitut kolme ominaisuutta 1-3.

Esiteltävän keksinnön tarkoituksiin sopivimmat valonherkät kappaleet voivat olla niitä, joita käytetään japanilaisessa patenttiesitteessä Sho 42-23910 esitetyssä elektronisessa valokuvauksessa ja jotka muodostuvat vähintäin valosähköisesti johtavasta tukimateriaalista, valosähköisesti johtavasta kerroksesta ja eristekerroksesta.

Esimerkiksi edellämainittu valonherkkä kappale valmistetaan rummuksi joko tyhjöhöyrystämällä valonherkkää materiaalia rummun muotoiselle tukikappaleelle tai kiinnittämällä taipuisa valonherkkää materiaalia oleva levy rummun muotoiselle tukikappaleelle ja muut laitteet tavanomaisen elektronisen valokuvauksen vaatimia käsittelyä varten sijoitetaan sopivasti tämän läheisyyteen valonherkän kappaleen käsittelemiseksi linjassa. Esim. valonherkän kappaleen ympärille sijoi- 5 57493 tetaan korona-purkauslaite, säteilijä ja laitteet nestekehitystä varten näkyvien kuvien muodostamiseksi valonherkälle kappaleelle. Edelleen sijoitetaan korona-varauepyyhkäisylaite kehitenesteen syvyyden säätämiseksi, purkauslaite siirtoa varten ja puhdistuslaitteet valonherkän kappaleen puhdistamiseksi sen läheisyyteen.

Alkuperäisten kuvien piileviä kuvia voidaan valmistaa japanilaisessa patenttijulkaisussa Sho 1+2-23910 ja UI+-2560 esitettyjen menetelmien mukaan.

Tarkemmin sanottuna sähköstaattiset piilevät kuvat muodostetaan valonherkälle kappaleelle ympäristölaitteiden avulla ja kuvat kehitetään nestekehitteellä.

Nestekehitteet muodostuvat eristävästä nesteestä, jonka ominaisvastus on . 9 .

suurempi kuin 10 ohmi-cm, savytysosasista ja varaussäätajästä, kuten esim. ne tunnetut nestekehitteet, joita on esitetty japanilaisissa patenttijulkaisuissa Sho 35-5511, 35-13l+2U ja 36-IU872, jolloin sävytysosasten keskimääräinen läpimitta on enimmäkseen 0,5-10,0 ^u, edullisesti 1,0-5.0 ^u, koska pienemmät osaset vähentävät siirron tehokkuutta ja suuremmat osaset tuhoavat kuvien hienorakenteen.

Saattamalla nämä nestekehitteet kosketuksiin valonherkän pinnan kanssa saadaan valonherkälle kappaleelle muodostuneet sähköstaattiset piilevät kuvat näkyvyyin.

Valonherkkä kappale siirretään sitten seuraavaan käsittelyvaiheeseen, jolloin pinnalle sijoitetaan suuri määrä eristävää nestettä samoinkuin näkyvät kuvat muodostavat sävytysosaset.

Koska eristävä neste on välttämätön siirrossa, jonkin verran nestettä on suotavaa olla pinnalla. Suurten määrien läsnäoloa tulee kuitenkin välttää, kuten edellä on mainittu ja valonherkkä kappale siirretään sitten korona-purkauspyyh-käisylaitteeseen kehitenesteen syvyyden säätämiseksi valonherkän kappaleen pinnalla.

Kuvia siirrettäessä sopiva kehiteliuoksen syvyys, joka jää valonherkän kappaleen pinnalle, on noin 5~30 ^u, edullisesti 10-20 ^u. Koetuloksen perusteella, jos vähemmän kuin 5 yU kehitettä jää pinalle, muodostuu tyhjä tila valonherkän kappaleen ja siirtomateriaalin väliin, jolloin saadaan epätasaisesti siirtyneitä kuvia, eikä kuvien laatua saada tyydyttäväksi. Toiselta puolen, jos nestekerros on paksumpi kuin 30 ^u, kehitettä imeytyy niin paljon siirtomateriaaliin, että kiinnitys ja kuivaus vaikeutuvat huomattavasti ja lisäksi siirrettyjen kuvien eroitustarkkuus heikkenee.

Menettely ja saadut tulokset on esitetty seuraavassa.

Sekadispersiota, joka sisälsi 100 g mikrokiteistä kadmiumsulfidia, 10 g 6 57493 50 #:sta vinyylikloridi-vinyyliasetaatti-kopolymeerin liuosta tolueenissa ja 6θ g tolueenia, siveltiin 0,5 nm paksuiselle alumiinikalvolle U0 ^u:n paksuisen kuivatun kerroksen saamiseksi. Tämän päälle kiinnitettiin 38 ^u:n paksuinen polyetyleenitereftalaattikalvo matalassa lämpötilassa kovettuvalla epoksiliimalla kolmikerroksisen valonherkän kappaleen saamiseksi. Edellämainitun valonherkän kappaleen eristävän kerroksen pinta varattiin tasaisesti korona-purkauksella 7 kV:n jännitteellä. Pintaa säteilytettiin tämänjälkeen alkuperäisten kuvien välityksellä käyttäen samanaikaisesti 7 KV:n vaihtovirtakoronapurkausta, jonka jälkeen koko pinta veloitettiin elektrostaattisten piilevien kuvien saamiseksi. Lisäksi dispergoitiin seos, joka sisälsi syklistä kumia 3 g alhaisen molekyylipainon omaavaa polyetyleeniä 2 g hiilimustaa 2 g ksyleeniä 30 g ja sitä hierrettiin 12 tuntia kuulamyllyssä ja dispergoitiin sitten homogenisoijas-sa 1 litraan sähköisesti eristävää nestettä (kaupallinen nimi Isopar G), joka sisälsi UO mg lesitiiniä, nestekehitteen valmistamiseksi. Osasten keskimääräinen läpimitta tässä kehitteessä oli 2-3 ^u. Käyttäen tätä kehitettä kehitettiin edellämainitut sähköstaattiset piilevät kuvat, jolloin muodostui kirkkaita kuvia (tiheys 1,7) valonherkän kappaleen pinnalle. Valonherkän kappaleen pinnalle jääneen kehiteliuoksen paksuus oli noin 60 ^u.

Tämänjälkeen suoritettiin koronapurkauspyyhkäisj^, purkaus jännitteen ollessa esitettynä seuraavassa taulukossa, valonherkän kappaleen pinnalle jääneen kehiteliuoksen paksuuden säätämiseksi ja kuvat siirrettiin koronasiirron avulla noin 0,25 sekunnissa siirtopaperille, jonka öljyäbsorptiokerroin oli 135 sek. ja pinnan sileys 100 sek. ja saadut kuvat kiinnitettiin kuivaamalla kuumalla ilmalla. Tiheys, eroituskyky ja kuivausindeksi mitattiin. Tiheys kuvissa mitattiin heijastusdensitometrin avulla. Kuivuusindeksi määrättiin kaavan (paperissa olevan nesteen määrä kuivauksen jälkeen) χ ^00 (paperissa olevan nesteen määrä välittömästi siirron jälkeen) mukaisesti ja käytetty kuivaaja oli suorakuumennustyyppinen infrapunalamppu (600 vatin teho) kuumentimen seinämän ja siirtopaperin välisen etäisyyden ollessa 10 mm ja siirtopaperin liikkumisnopeus oli 100 mm/sek.

7 57493

Koronapur- Nesteen syvyys Siirretyn Kuivuus- Eroituskyky Siirretyn kuvan kauspyyh- ennen siirtoa kuvan ti- indeksi (viivaa/mm) epätasaisuus käisyn jän- ( ,u) heys (%) nite '_ 7.2 2-3 1,25 98 8 kyllä 7.0 5-6 1,1*0 95 6,3 melkein ei 6.5 10-12 1,1*7 91 6,3 ei 6.2 18-20 1,55 85 6,3 ei 6.0 28-30 1,65 80 5,6 ei 5.5 38-1*0 1,68 70 U,5 ei

Huom.: Koranapurkauspyyhkäisy suoritettiin 0,06 mm:n läpimittaisella kullalla päällystetyllä volframilangalla, langan ja valonherkän kappaleen etäisyyden ollessa noin 10 mm.

Optimi aika tämän keksinnön mukaisessa siirrossa on noin 0,2-1,0 sek. riippuen kehitteestä ja siirto-olosuhteista. Siirtomateriaalilta vaaditaan riittävää liuottimen vastustuskykyä (tai vastustuskykyä öljyn absorption suhteen), koska kehitteen absorboituminen ei ole suotavaa siirron aikana. Edelleen siirto-materiaalien pintojen tulee olla sileätä paremman kosketuksen saamiseksi valoherkän kappaleen kanssa.

Tämänmukaan esiteltävässä keksinnössä käytettäviltä siirtomateriaaleilta vaaditaan, että niiden öljyabsorptiokerroin ylittää 50 sek. tai antiöljyabsorptio-ominaisuus ylittää 0,5 sek. ja pinnan karheus (tai pinnan sileys) ylittää 30 sek., edullisesti 50-150 sek. Edelläesitetty öljyabsorptiokerroin tarkoittaa sitä aikaa sekunneissa sekuntikellolla mitattuna, jona aikana koestettavaile vaakasuoraan sijoitetulle paperipalaselle hypodermisellä injektioneulalla 1/3 (HS, 0,5 +0,02 -0,5 - 0,01 mm:n ulkohalkaisija, 23 ±‘ mm:n pituus ja 12° terävä kulma) varuste-

O

tulla injektioruiskulla sijoitetun Isopar G tipan (0,001* cnr) pinnasta heijastuvan pistemäisen valolähteen heijastuskuva häviää (toisin sanoen, aikaväli, jolloin nestepisara imeytyy kokonaan koestettavaan paperiin). Anti-öljyäbsorptio-aminaisuus ilmaistaan sinä aikana sekunneissa, jonka aikana pisara Isopar G:tä sijoitettuna samalla tavalla kuin öljyabsorptiokertoimen pittaamistapauksessa, tekee läpinäkyväksi koko pinnan (noin 10 mm läpimittainen) pisaran alle sijoitetussa paperissa sekuntikellolla mitattuna. Pinnan karheus määrätään Beck'in menetelmällä JIS-P8119 mukaisesti.

Siirtovaiheessa noin 20-50 %, edullisesti noin 30 %t kehiteliuoksen syvyydestä 5“30 yU valonherkän kappaleen pinnalla ennen siirtoa tulee jäädä pinnalle 8 57493 siirron jälkeen ja yleisesti lausuttuna 2-15 ^u paksu kehitekerros tulee jäädä.

Tänä on välttämätön ehto tahrojen välttämiseksi siirretyissä kuvissa ja kehitetah-rojen siirtymisten estämiseksi siirtomateriaaliin huomioimalla pinnan karheus ja anti-öljyabsorptio-ominaisuus siirtcmaterisalissa.

Siirron jälkeen siirretään valonherkkä kappale puhdistuslaitteeseen va-lonherkän kappaleen pinnalle jääneen 2-15 ^u paksun nesteen poistamiseksi.

Puhdistus voidaan suorittaa painamalla terää, telaa tai harjaa valonherk-kää kappaletta vastaan jäljelle jääneen liuoksen poistamiseksi. Puhdistus tulee suorittaa siten, että kehiteliuoksen paksuus on pienempi kuin 1 ju. valonherkän kappaleen pinnalla. Tähän tarkoitukseen voidaan esim. käyttää polyuretaanimuovia p olevaa terää paineen ollessa suurempi kuin 5 kp/cm .

Esiteltävää keksintöä kuvaillaan seuraavien esimerkkien avulla.

Esimerkki 1

Valonherkkä kappale valmistettiin sivelemällä 60 ^u paksulle alumiinikalvolle liuos, joka sisälsi tolueenissa ja klooeibenseenissä 2,5-bis-(p-dietyyli-aminofenyyli)-l,3,k-oksadiatsolia valosähköisesti johtavana aineena, polykarbo-naattia (kauppanimi Tubin E 2000; myy Mitsubishi Resin Co.) sidehartsina ja Rhodamiini B:tä herkistimenä suhteessa 1:1:0,015 painon mukaan siten, että saatiin 10 ^u:n kuivapaksuuden omaava kalvo.

Edellämainitun valonherkän kappaleen pinta varattiin tasaisesti &5»5 KV:n koronapurkauksella ja valotettiin alkuperäisten kuvien avulla sähköstaattisten piilevien kuvien saamiseksi. Kuvat kehitettiin kaupallisesti saatavalla neste-kehitteellä, jolloin muodostui kirkkaita kuvia valonherkän kappaleen pinnalle. Valonherkän kappaleen pinnalle jäänyt kehiteliuos oli noin 60 ^u paksu. Nesteker-roksen paksuus vähennettiin noin 15 ^u:iin 6,5 KV:n koronapurkauksella ja siirrettiin sitten noin 0,2 sekunnissa koronasiirron avulla siirtopaperille, jonka öljy-äbsorptiokerroin oli 135 sek. ja tasaisuus 100-120 sek. Sitten suoritettiin puhdistus polyuretaaniterällä siten, että nestekerroksen paksuus oli pienempi kuin 1 ^u.

Edelläesitetty menettely toistettiin. Jokaisella kerralla olivat tulokset tyydyttäviä kirkkaan ja selväpiirteisen kopion saamiseksi.

Esimerkki 2

Valonherkkä kappale valmistettiin kuten esimerkissä 1 sivelemällä 60 ^u paksulle alumiinikalvolle liuos, joka sisälsi tolueenissa ja klooribenseenissä 2,5-bis(p-dimetyyliaminofenyyli)-1,3,U-oksadiatsolia valosähköisesti johtavana aineena, akrylonitriili-styreeni-kopolymeerihartsia (kauppanimi Estyrene A-20; 9 57493 myy Union Carbide Co.) sidehartsina ja herkistimenä seuraavan rakennekaavan omaavaa väriainetta CH3 CHq CH3 CHo 0ΛΪ X. ^ / 3 n-CöH17 CtO^ n-CgEiy suhteessa 1:1:0,015 painon mukaan 10 yU paksun kuivatun kalvon saamiseksi. Seuraavat käsittelyt olivat samat kuin esimerkissä 1 ja saatiin kirkkaita ja selväpiirteisiä kopioita.

Esimerkki 3

Seosta, joka sisälsi 150 ml asetonitriiliä, k g kuprojodidia ja 30 ml 5 #:sta polyvinyyliformaalin liuosta, siveltiin 90 yU paksulle polyetyleeni-tereftalaattilevylle ja kuivattiin levyn pinnan saamiseksi sähköä johtavaksi. Tämänjälkeen siveltiin pinnalle liuosta, joka sisälsi 3 g vinyyliasetaattihart-sia 500 ml:ssa niin, että saatiin 6 yU paksu kuivattu kalvo. Edellämainitulle tuotteelle siveltiin edelleen liuosta, jolla oli seuraava koostumus 7 yU paksun kuivatun kalvon saamiseksi ja josta valmistettiin kaksikerroksinen valonherkkä kappale: poly-N-vinyylikarbatsolia 2 g 2,U,7-trinitrofluorenonia 2 mg 3,3' ,3"-trikarbatsolyylimetyylikloridia 5 mg monoklooribenseeniä 50 mg

Edellämainitun valonherkäa kappaleen pinta varattiin tasaisesti +7»0 KV:n koronapurkauksella ja valotettiin alkuperäisten kuvien välityksellä sähköstaattisten piilevien kuvien muodostamiseksi. Sähköstaattiset piilevät kuvat kehitettiin tunnetulla nestekehitteellä kirkkaitten kuvien muodostamiseksi valonherkän kappaleen pinnalle. Sen jälkeen nesteen paksuus valonherkällä kappaleella säädettiin noin 15 yu:ksi -6,5 KV:n koronapurkauksella ja kuvat siirrettiin paperiarkille, jonka öljyabsorptiokerroin oli 135 sek. ja tasaisuus 100 sek. Seurasi terä-levyllä suoritettu puhdistus. Edellämainittu menetelmä toistettiin ja tulokset olivat yhtä hyvät kuin esimerkissä 1.

10 5 7493

Esimerkki U

Hyvin kiilloitetun alumiinirummun pinnalle päällystettiin 99,999 Jf:sen puhdasta seleeniä tyhjöhöyrystämällä 50-60 ^u:n paksuuteen 2 x 10 ^ nm Hg:n tyhjössä ja pohjan lämpötilan ollessa 65°C kaksikerroksisen valonherkän kappaleen valmistamiseksi. Valosähköisesti johtavan kerroksen pinta varattiin sitten tasaisesti +7 KV:n koronapurkauksella ja valotettiin alkuperäisten kuvien välityksellä sähköstaattisten piilevien kuvien muodostamiseksi. Kuvat kehitettiin samalla tavalla kuin esimerkissä 1 nestekehitteellä kirkkaiden kuvien saamiseksi valon-herkälle kappaleelle. Kuten esimerkissä 1 on esitetty, valonherkällä kappaleella olevan nesteen paksuus säädettiin noin 20 ^u:ksi käyttäen -6,2 KV:n koronapurkaus-ta ja kuvat siirrettiin sitten paperiarkille, jonka öljyahsorptiokerroin oli 35 sek. ja tasaisuus 110 sek. Tämänjälkeen suoritettiin puhdistus pyörivällä harjalla siten, että jäljellejääneen kehiteliuoksen paksuus väheni pienemmäksi kuin 1 ^u. Edelläeeitetty menettely suoritettiin uudestaan ja saatiin yhtä hyviä tuloksia kuin esimerkissä 1.

Jos rumpua, jonka pinta on päällystetty seleenillä tyhjöhöyrystämällä, käytetään valonherkkänä kappaleena ja kehitys suoritetaan nestekehitteellä, valonherkän kappaleen pinta-aineen muuttuminen kiteiseksi kiihtyy, joka vaikuttaa epäedullisesti kuvan muodostumiseen.

Kuitenkin puhdistusvaihe esiteltävässä keksinnössä, jolloin valonherkällä kappaleella olevan nesteen paksuus vähennetään 1 ^u:n alapuolelle terällä, telalla tai harjalla, todennäköisesti poistaa kiteytyneen kerroksen yhdessä kehitenesteen kanssa valoherkän kappaleen pinnalta. Täten kiteytymisen aiheuttama valonherkän kappaleen inaktivointi voidaan estää ja saaidaan hyvänlaatuisia kuvia.

Esimerkki 5

Seosta, joka sisältää 100 g mikrokiteistä kadmiumsulfidia, 10 g 50 J»:sta vinyylikloridi-vinyyliasetaatti-kopolymeerin liuosta tolueenissa ja 80 g tolueenia, siveltiin 0,05 mm paksulle alumiinifoliolle niin, että muodostui kuivana U0 ^u paksu kalvo. Tämän jälkeen kiinnitettiin 36 ^u paksu polyetyleenitereftalaatti-kalvo epoksiliimalla, joka oli matalassa lämpötilassa kovettuvaa tyyppiä, kolmikerroksisen valoherkän kappaleen muodostamiseksi. Valonherkän kappaleen eriste-kerroksen pinta varattiin tasaisesti +7 KV:n koronapurkauksen avulla, valotettiin alkuperäisten kuvien välityksellä käyttäen samanaikaista 7 KV:n vaihtovirtakorona-purkausta ja valotettiin edelleen valolla sähköstaattisten piilevien kuvien saamiseksi.

11 5 7493 syklistä kumia 3 g alhaisen molekyylipainon omaavaa polyetyleeniä 2 g hiilimustaa 2 g ksyleeniä 30 g dispergoitiin ja sitä hierrettiin 12 tuntia kuulamyllyssä ja dispergoitiin 1 litraan sähköä eristävään nesteeseen (kauppanimi Isopar G), joka sisälsi Ho mg lesitiiniä homogenisoijän kanssa nestemäisen kehitteen valmistamiseksi. Tätä kehitettä käyttäen kehitettiin edellämainitut sähköstaattiset piilevät kuvat kirk-kaitten kuvien saamiseksi valonherkälle kappaleelle. Kehitenesteen paksuus pinnalla oli noin 60 ^u.

Seuraavana vaiheena suoritettiin koronapurkaus 6,U KV:11a pinnalla olevan kehiteliuoksen paksuuden vähentämiseksi 15 ^u:iin, jonka jälkeen kuvat siirrettiin 0,25 sekunnissa koronasiirtomenetelmällä siirtopaperille, jonka öljyabsorp-tiokerroin oli 150 sek. ja sileys 100 sek. ja kuvat kuivattiin kuumalla ilmalla. Erittäin kirkkaita ja selväpiirteisiä kuvia saatiin.

Siirron jälkeen valonherkän kappaleen pinnalle jääneen kehiteliuoksen paksuus oli noin 5 ^u. Tämä pienennttiin 1 ^u:n alapuolelle polyuretaaniteräle-vyllä. Menetelmää käytettiin toistuvasti. Saadut tulokset olivat aina hyviä.

Esimerkki 6

Sinkkioksidi-hartsitahnaa, joka sisälsi seuraavansa esitetyt aineosat, siveltiin 0,05 mm paksuiselle alumiinifoliolle lankaviivaimella siten, että muodostui kuivana 18-22 ^u paksu päällystekerros. Täten valmistettiin kaksikerroksinen valonherkkä kappale.

Paino-osaa

Sinkkioksidi-hartsitahna valosähköisestä johtavaa sinkkioksidia 100 osaa polyvinyylibutylaalia (kauppanimi BM-2,

Sekisuki Chemicals Co.) 375 osaa akryylihartsia (kauppanimi LR-VT2,

Nippon Reichhold Co.) 125 osaa isopropyylialkoholia 700 osaa ksyleeniä 800 osaa

Rose Bengale (metanoliliuos) 3 osaa

Edellämainitut aineosat sekoitettiin kuulamyllyssä ja laimennettiin sitten isopropyylialkoholia ja ksyleeniä olevalla sekaliuottimella, kunnes osasten koko oli pienentynyt noin 600 senttipoiseen. Muodostunutta seosta siveltiin alumiini-foliolle.

Edellämainitun valonherkän kappaleen pinta varattiin tasaisesti ~7>^ KV:n 12 57493 koronapurkauksella, valotettiin alkuperäisten kuvien välityksellä sähköstaattista piilevien kuvien muodostamiseksi. Sitten esimerkissä 5 esitettyä hiilimusta-hartsiseosta dispergoitiin homogenoijassa 1 litraan sähköisesti eristävää nestettä (Isopar G, myy Esso Co.), joka sisälsi 100 mg kobolttinaftenaattia, nesteke-hitteen valmistamiseksi. Tätä kehitettä käyttäen kehitettiin sähköstaattiset piilevät kuvat ja kirkkaat kuvat voitiin saada valonherkän kappaleen pinnalle. Pinnalla olevan kehiteliuoksen paksuus säädettiin noin 15 ^u:ksi käyttämällä +7 KV:n koronapurkausta ja kuvat siirrettiin sitten koronasiirron avulla paperiarkille, jonka öljyabsorptiokerroin oli 135 sek, ja sileys 120 sek. pyöriväliä harjalla suoritetun puhdistuksen seuraamana. Menetelmää käytettiin toistuvasti. Tulokset olivat yhtä hyviä kuin esimerkissä 1.

Esimerkki 7

Samalla tavalla, kuin esimerkissä 1, muodostettiin näkyviä kuvia valon-herkälle kappaleelle nestekehitteen paksuuden ollessa noin 60 ^u.

Tämänjälkeen suoritettiin koronapurkauspyyhkäisy 7,0 KV:11a valonherkän kappaleen pinnalla olevan nesteen paksuuden säätämiseksi 5~6 ^u:iin ja kuvat siirrettiin koronasiirtoa käyttäen noin 0,25 sekunnissa siirtopaperille, jonka öljyabsorptiokerroin oli 600 sek. ja sileys 300 sek. Siirretyt kuvat kuivattiin kuumalla ilmalla. Saadut kuvat olivat äärimmäisen kirkkaita ja selväpiirteisiä.

Siirtokäsittelyn jälkeen valonherkän kappaleen pinnalla olevan nesteen paksuus oli noin 3 ^u, joka poistui täydellisesti puhdistamalla polyuretaaniteräl-lä jättämättä havaittavaa määrää nestettä valonherkälle kappaleelle.

Esimerkki 8

Samalla tavalla kuin esimerkissä 5 muodostettiin näkyviä kuvia valonherkälle kappaleelle kehitenesteen paksuuden ollessa noin 60 ^,u.

Tämän jälkeen suoritettiin koronapurkauspyyhkäisy 6,0 KV:11a valonherkän kappaleen pinnalla olevan nesteen paksuuden säätämiseksi 28-30 ^u:ksi ja kuvat siirrettiin sitten koronasiirron avulla noin 0,25 sekunnissa siirtopaperille, jonka öljyabsorptiokerroin oli 50 sek. ja sileys 50 sek. Siirretyt kuvat kuivattiin kuumalla ilmalla. Saatiin äärimmäisen selviä ja hienopiirteisiä kuvia.

Siirtokäsittelyn jälkeen valonherkän kappaleen pinnalla olevan nestekerrok-sen paksuus oli noin 7 ^u, joka poistettiin täydellisesti puhdistamidia polyure-taaniterällä jättämättä havaittavaa määrää nestettä valonherkälle kappaleelle.

13 57493

Esimerkki 9

Samalla tavalla kuin esimerkissä 5 muodostettiin näkyviä kuvia valon-herkälle kappaleelle kehitenesteen paksuuden ollessa noin 60 ^u.

Tämän jälkeen suoritettiin koronapurkauspyyhkäisy 6,5 KV:11a valonherkän kappaleen pinnalla olevan nestekerroksen paksuuden säätämiseksi 10-12 ^u:ksi ja kuvat siirrettiin sitten koronasiirron avulla noin 0,25 sekunnissa siirtopa-perille, jonka oljyäbsorptiokerroin oli 300 sek. ja sileys 200 sek. Siirretyt kuvat kuivattiin kuumalla ilmalla. Saatiin äärimmäisen selviä ja hienopiirteisiä kuvia.

Siirtokäsittelyn jälkeen valonherkän kappaleen pinnalle jääneen nestekerroksen paksuus oli noin U ^u, joka poistettiin täysin puhdistamalla polyuretaani-terällä valonherkälle kappaleelle jääneen nestekerroksen paksuuden ollessa pienemmän kuin 1 ^u.

Esimerkki 10

Samalla tavalla kuin esimerkissä 5 muodostettiin näkyviä kuvia valonherkän kappaleen pinnalle kehiteliuoksen paksuuden ollessa noin 60 ^u.

Tämän jälkeen suoritettiin koronapurkauspyyhkäisy 6,U KV:11a valonherkän kappaleen pinnalla olevan nesteen paksuuden määräämiseksi 15 ^u:iin ja kuvat siirrettiin sitten koronapurkauksen avulla noin 0,25 sekunnissa polyetyleeni-tereftalaattia (kaupallinen nimi ffylar) olevalle kalvolle, jonka öljyabsorptio-kerroin oli ääretön («o sek.) Siirretyt kuvat kuivattiin kuumalla ilmalla. Saatiin äärimmäisen selviä ja hienopiirteisiä kuvia. Siirtokäsittelyn jälkeen valonherkän kappaleen pinnalle jääneen nestekerroksen paksuus oli noin 7 ^u, joka poistettiin melkein täydellisesti puhdistamalla polyuretaaniterällä valonherkälle kappaleelle jääneen nestekerroksen paksuuden ollessa vähemmän kilin 1 ^u.

Claims (3)

111 57493

1. Elektronisen valokuvauksen jatkuvasti toimiva kopiointimenetelmä, jossa sähköstaattiset piilevät kuvat, jotka on muodostettu alustan valoajohta-valle ja sähköäeristävälle kerrokselle, kehitetään nestemäisellä kehittimellä, jolloin säädetään em. kerrokselle jääneen kehiteaineen kerrospaksuus, sitten siirretään kehitetyt kuvat sähköstaattisesta kopiointialustalle, jonka öljy-absorptiokerroin on suurempi kuin 50 sek, siellä kiinnitetään ja lopuksi em. kerros puhdistetaan, tunnettu siitä, että valoajohtavaile kerrokselle jääneen kehiteaineen kerrospaksuus säädetään 5“30 jjl ja että pinnan karheus on 30-150 sek mitattuna Beck*in menetelmällä standardin JIS - P 8119 mukaisesti.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että siirtovaiheen jälkeen jää alustalle 2-15 paksu kehitekerros.

3. Patenttivaatimuksien 1 ja 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ennen kehitettävien kuvien siirtoa säädetään alustalle jäävän kehitekerroksen paksuus korona-pyyhkäisylaitteella.