FI120920B - Menetelmä ja järjestelmä materiaaliradan kireysmittauksen yhteydessä - Google Patents

Description

Menetelmä ja järjestelmä materiaaliradan kireysmittauksen yhteydessä

Keksinnön tausta

Keksintö kohdistuu jatkuvan materiaaliradan kireyden määrittämi-5 seen, ja erityisesti jatkuvan materiaaliradan kireyden määrittämisen virhekom-ponenttien poistamiseen.

Useissa teollisissa tuotanto- tai jatkokäsittelykoneissa mitataan jatkuvan materiaaliradan kireyttä. Esimerkkeinä tällaisesta materiaaliradan materiaalista voidaan mainita paperit ja muut vastaavat kuiduista valmistetut hyö-10 dykkeet, kankaat, langat, muovi-ja metallikalvot sekä muut sellaiset materiaalit, joiden kireyttä määritetään materiaalin tuotannon tai jatkokäsittelyn yhteydessä. Esimerkiksi paperin valmistuksen ja jatkokäsittelyn yhteydessä paperi-radan kireyttä mitataan ja säädetään useissa kohteissa rataa. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi päällystysasemat ja kiinnirullaimet. Radan kireyden mittaami-15 sella ja tämän perusteella tehtävällä säätämisellä pyritään radan materiaalin tasalaatuisuuteen ja tuotanto- tai jatkokäsittelykoneen parempaan ajettavuuteen.

Yksi tunnettu tapa materiaaliradan kireyden määrittämiseen on toteuttaa se yhdellä tai useammalla voima-anturilla, jotka on kiinnitetty mittauste-20 laan. Voima-anturit voidaan sijoittaa yhteen tai useampaan telaan mekaanisessa yhteydessä olevaan sijaintiin, tyypillisesti telan päissä olevien laakeri-kuppien alle, jolloin voima-anturit ainakin osittain kannattelevat mittaustelaa. Materiaalirata muodostaa kulkiessaan tähän telaan voimakomponentin, joka on anturin mittaussuuntainen. Usein mittaustelassa on myös oma sitä pyörittä-25 vä käyttö. Tällöin telaa voidaan mittauksen lisäksi käyttää myös materiaaliradan kuljettamiseen.

Mittaustelan yli kulkevan materiaaliradan kulma on usein sellainen, että mittaustelaa pyörittävän käytön momentti vaikuttaa mittaukseen, eli muodostaa mittausanturiin tämän mittaussuunnassa voimakomponentin, joka 30 summautuu varsinaiseen mitattavaan suureeseen, eli materiaaliradan mittaus-telaan aiheuttamaan voimaan.

Tätä ongelmaa on aikaisemmin poistettu pyrkimällä asentamaan mittaustela siten, että käytön aiheuttaman momentin tuottama voimakompo-nentti on mahdollisimman pieni voima-anturin mittaussuunnassa. Radan kulku 35 ei kuitenkaan aina salli mittaustelan ja tämän antureiden asentamista mittauksen kannalta optimaalisella tavalla.

2

Toinen tapa ongelman lievittämiseen on mittausteian käytön säätäminen siten, että mittaustela ei vedä eikä jarruta materiaalirataa. Tällainen menettely kuitenkin rajoittaa radan hallintaa kun mittausteian käytön nopeuseroa ja tämän välityksellä rataan kohdistuvaa voimaa ei voida vapaasti asetella.

5 Ongelmana ylläkuvatussa moottorikäytöllä varustetussa mittausjär jestelyssä onkin mittaukseen muodostuva virhekomponentti haluttaessa käyttää mittaustelaa aktiiviseen radan ohjaamiseen. Toisaalta, ajettaessa mittaus-telaa radan nopeudella siten, että se ei vedä eikä jarruta, jää mittaustela kokonaan vaille aktiivista hyödyntämistä radan hallinnan suhteen.

10 Keksinnön lyhyt selostus

Keksinnön tavoitteena on siten kehittää menetelmä ja menetelmän toteuttava laitteisto siten, että yllä mainitut ongelmat saadaan ratkaistua. Keksinnön tavoite saavutetaan menetelmällä ja järjestelmällä, joille on tunnusomaista se, mitä sanotaan itsenäisissä patenttivaatimuksissa. Keksinnön edul- 15 iiset suoritusmuodot ovat epäitsenäisten patenttivaatimusten kohteena.

Keksintö perustuu siihen, että mittausteian momenttia asetellaan moottorikäytöllä prosessin muiden tarpeiden mukaan samalla kun mittausteian käytön aiheuttamat voimakomponentit huomioidaan mittausanturin mittaustuloksessa.

20 Keksinnön mukaisen menetelmän ja järjestelmän etuna on se, että materiaaliradan kulkeminen koneessa voidaan suunnitella vapaammin, sillä menetelmän avulla ratakireyden mittaukseen vaikuttavia häiriökomponentteja voidaan tehokkaasti eliminoida. Tämän vuoksi koneen suunnittelussa mittaus-telan ratakulmalle ei tarvitse asettaa aikaisemman kaltaisia vaatimuksia.

25 Edelleen, keksinnön mukainen menetelmä ja järjestelmä mahdollis taa materiaaliradan aikaisempaa paremman ohjattavuuden, sillä mittaustelaa voidaan mittauksen siitä kärsimättä käyttää rataa vetävänä tai jarruttavana osana.

Kuvioiden lyhyt selostus 30 Keksintöä selostetaan nyt lähemmin edullisten suoritusmuotojen yh teydessä, viitaten oheisiin piirroksiin, joista:

Kuvio 1 esittää periaatekuvaa mittaustelasta ja tämän käytöstä; ja

Kuviot 2 ja 3 esittävät mittausteian poikkileikkausta ja mittaustelaan kohdistuvia voimavaikutuksia.

3

Keksinnön yksityiskohtainen selostus

Kuviossa 1 on esitetty periaatteellisella tasolla kireysmittaustela 1, jota pyörimisnopeutta voidaan säätää moottorilla 2. Moottorin akseli on kytketty telan akselille tämän pyörittämiseksi. Telaa kannatellaan molemmista päistä 5 laakerointien varassa, ja näiden laakerointien laakerikuppien alle on sijoitettu voima-anturit 3. Tässä esimerkissä voima-antureita on kaksi, mutta niiden lukumäärä voi tunnetusti vaihdella yhdestä useampaan kappaleeseen. Kireys-mittaus toimii voima-antureilla tunnetulla tavalla siten, että telan kautta kulkeva materiaalirata kohdistaa telaan sellaisen voiman, joka voidaan mitata voima-10 antureita käyttäen.

Kuviossa 2 on esitetty mittaustela nähtynä tämän päätysuunnasta. Mittaustelan yhteyteen sijoitettu voima-anturi 3 on asennettu vaakasuuntaisesti siten, että anturi on herkkä ainoastaan vaakasuuntaisille voimille (esitetty kuviossa kaksipäisellä nuolella). Materiaalirata 4, jonka on esitetty tulevan telalle 15 ylhäältä ja poistuvan telalta oikealle, peittää telan poikkileikkauksen sekto-riosuuden, jota kutsutaan yleisesti peittokulmaksi eli wrappikulmaksi a. Kuvion 2 esimerkissä peittokulman a suuruus on noin 90°.

Materiaalirata aiheuttaa telaan voimavaikutuksen Fw, jonka suuruus riippuu materiaaliradan 4 kireydestä. Voimavaikutuksen suunta puolestaan 20 määräytyy peittokulman sijainnista telan poikkileikkauksen muodostamalla ympyrällä ja peittokulman suuruudesta. Kuvion 2 tapauksessa peittokulma sijaitsee kulmassa β kuvitteelliseen pystyakseliin nähden. Materiaalirata muodostaa voiman tällöin suuntaan, jonka määrittää kulman β + α/2 ja telan keskipisteen kautta muodostettu suora.

25 Kuvion 2 tapauksessa voima-anturi on sijoitettu siten, että se mittaa ainoastaan vaakasuuntaista voimaa. Näin mitatuksi tulee voimavektorin Fw projektio vaakatasoon nähden, eli Fwm = Fw cos (a/2).

On selvää, että peittokulma a, yllä määritelty peittokulman sijainti β ja voima-anturin mittaussuunta voivat olla lähes mielivaltaisia. Yllä esitetyllä 30 periaatteella voidaan kuitenkin määrittää kaikissa tapauksissa voima-anturin määrittämän komponentin osuus telaan kohdistuvasta kokonaisvoimavaikutuk-sesta. Tämän mittaamalla saadun voiman perusteella voidaan siten laskea ko-konaisvoima, eli materiaaliradan kireys.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä määritetään materiaaliradan 35 kireyttä yllä esitetyllä tavalla mittaustelalla. Keksinnön mukaisessa menetelmässä mittaustelaa ohjataan moottorikäytöllä.

4

Keksinnön mukaisesti ennen mittaustelan käyttämistä mitta usta rko i-tukseen määritetään kireysmittaustelan kitkamomentti Τμ ja hitausmomentti J. Kitkamomentin ja hitausmomentin mittaaminen voidaan suorittaa käyttämällä telan moottorikäyttöä. Kitkamomentin mittaus voi tapahtua millä hyvänsä si-5 nänsä tunnetulla tavalla, esimerkiksi siten, että telaan aletaan kohdistaa moot-torikäytöllä vääntömomenttia, ja havaitsemalla sen momentin suuruus, jolla tela pyörii tasaisesti.

Vastaavasti hitausmomentti voidaan määrittää siten, että moottori-käytöllä kohdistetaan tunnettu vääntömomentti telaan, ja määritetään telan 10 kiihtyvyyttä tällä vääntömomentilla. Hitausmomentti voidaan myös määrittää laskennallisesti jos telan dimensiot ja massan jakauma tiedetään tarvittavan tarkasti.

Näistä yllämainituista suureista kitkan vaikutus on olennaisesti samansuuruinen riippumatta telan pyörimisnopeudesta. Kitka voi myös riippua 15 nopeudesta, ja myös tämä riippuvuus on määritettävissä mittaamalla. Hitausmomentti vaikuttaa puolestaan telan kulmanopeuden muutosta vastustavasti, eli telan kulmanopeuden muuttuessa tätä muutosta kompensoimaan tarvitaan tietyn suuruinen vääntömomentti, joka riippuu määritetyn hitausmomentin J ja telan kulmakiihtyvyyden tulosta.

20 Keksinnön menetelmän mukaisesti määritetään mittaustelan käytön aikana tämän käyttömoottorin tuottamaa vääntömomenttia Tmot- Moottorin tuottama vääntömomentti saadaan yksinkertaisesti tietoon moottoria ohjaamaan sovitetusta taajuusmuuttajasta. Nykyaikaiset taajuusmuuttajat tuottavat reaaliaikaisen tiedon käytetystä vääntömomentista ja taajuusmuuttajia voidaan käyt-25 tää yleisesti myös vääntömomenttiohjattuina niin haluttaessa.

Menetelmän mukaisesti edelleen määritetään sen vääntömomentin Twm suuruus, jonka kireysmittaustela kohdistaa materiaalirataan. Tämä voidaan toteuttaa yksinkertaisesti vähentämällä määritetystä käyttömoottorin tuottamasta momentista Tmot muuhun kuin rataan kohdistuvat voimat, eli hitaus-30 momentin ja kitkamomentin kumoamiseksi tarvittavat voimat. Mikäli kireysmit-taustelaa pyöritetään sellaisella nopeudella, että tämän kehänopeus vastaa materiaaliradan nopeutta, ei mittaustela kohdista rataan mitään voimavaikutusta. Mittaustelan käyttö kumoaa tällöin ainoastaan mittaustelan kitkavoimat ja mahdolliset telan kiihdytyksen tai hidastuksen aiheuttamat hitausmassat.

35 Kun kireysmittaustelan materiaalirataan kohdistama vääntömoment ti Twm on saatu laskettua, voidaan tämän vääntömomentin perusteella laskea materiaalirataan kohdistuva voima FT. Materiaalirataan kohdistuva voima voi- 5 daan laskea kun tiedetään mittaustelan säde r. Rataan kohdistuva voima FT on tällöin vääntömomentin ja mittaustelan säteen osamäärä (FT = Twm/r). Koska telan ja materiaaliradan välinen järjestelmä on voimien suhteen paikallaan oleva, eli materiaalirata ja tela eivät siirry niiden välisen voiman vaikutuksesta, 5 kohdistaa materiaalirata telaan vastaavan suuruisen voiman kuin mitä tela kohdistaa rataan.

Edelleen, tästä mittaustelan ja materiaaliradan välisestä voimasta määritetään mittausanturin mittaussuuntainen voimakomponentti FTm, ja vähennetään voima-anturilla määritetystä kireydestä Fmeas mittaustelan materiaa-10 lirataan kohdistama mittausanturin mittaussuuntainen voimakomponentti. Tämän vähennyslaskun tuloksena saadaan aikaiseksi korjattu mittaustulos FCOr radan kireydelle, joka huomioi moottorin aiheuttaman momentin vaikutuksen mittaustulokseen sekä kitkojen ja telan hitausmassa vaikutukset.

Kuviossa 3 on esitetty yllä määritellyt voimavektorit ja niiden mitta-15 usanturin mittaussuuntaiset komponentit. On huomattava, että mainitut vektorit ja niiden komponentit on esitetty ainoastaan havainnollistamaan keksintöä, ja näiden suuruudet eivät siten kuvasta mitään yksityiskohtaista täsmällistä tapausta. Kuviosta 3 ilmenee, että telan momentin materiaalirataan kohdistama voima FT kohdistuu materiaalirataan keskimäärin peittokulman keskipisteestä, 20 ja on tähän telan ulkopisteeseen piirretyn tangentin suuntainen. Tämän voiman suunta riippuu siitä, vetääkö vai jarruttaako mittaustela. Kuvion 3 tapauksessa voiman FT suunnan ollessa indikoitu, mittaustelaa jarrutetaan.

Käytettäessä kuviossa 2 esitettyjä merkintöjä peittokulmalle a ja peittokulman alkukulmalle β, voidaan voiman FT suunnaksi ε määrittää α/2 + β 25 vaakatasoon verrattuna kuvion 3 kaltaisesti. Tästä kulmasta voidaan edelleen laskea mittausanturiin vaikuttava voimakomponentti yhtälöllä FTm = Ft cos (ε). Ratakireys, jossa on siten huomioitu kireysmittaustelan moottorikäytön momentin vaikutus voidaan laskea yhtälöllä FCOr = Fmeas - FTm·

Keksinnön mukaisessa menetelmässä voidaan myös ottaa huomi-30 oon se havainto, että materiaaliradan ja mittaustelan nopeuden kasvaessa peittokulma pienene. Tämä johtuu siitä, että mittaustelan ja materiaaliradan väliin muodostuu ilmapatja materiaaliradan tulopuolelle 5. Tämän ilmakerroksen pituus kasvaa nopeuden funktiona pienentäen peittokulmaa a ja kasvattaen vastaavasti peittokulman alkukulmaa β. Ilmakerroksen vaikutuksesta kuvioihin 35 piirrettyjen voimavektoreiden suunnat muuttuvat nopeuden muuttuessa. Muutoksen suuruus voidaan todeta parhaiten kokeellisesti ajamalla materiaalirataa vakiokireydeilä, ja havaitsemalla muutos mitatussa kireydessä.

6

Keksinnön mukainen menetelmä voidaan toteuttaa järjestelmällä, jossa mittaustelan moottoria ohjataan edullisesti taajuusmuuttajalla, joka voi suoraan määrittää moottorin tuottaman vääntömomentin. Tätä taajuusmuuttajaa voidaan käyttää edullisesti kitkamomentin ja hitausmomentin määrittämi-5 seen ennen varsinaista materiaaliradan ajamista. Keksinnön mukainen järjestelmä käsittää myös laskentavälineet tarvittavien menetelmän laskutoimitusten suorittamiseen. Nämä laskentavälineet ovat yksinkertaisimmillaan taajuus-muuttajan prosessorivälineet tai vastaavasti prosessinohjauslaitteiston laskentavälineet, jotka ohjaava muutoinkin laitteistoa, jossa kireydenmittaustela sijait-10 see. Laskentavälineet voivat olla myös taajuusmuuttajan ja prosessinohjaus-laitteiston yhdistelmä, jolloin kumpikin näistä suorittaa osan laskennoista.

Keksinnön menetelmän ja laitteiston toimintaa kuvataan seuraavas-sa esimerkillä. Jatkuva materiaalirata on saatu aikaiseksi, ja sen kireyttä halutaan mitata ja mittauksen perusteella edelleen säätää. Materiaalirata on viety 15 mittaustelalle, ja mittaustelan voima-anturit rekisteröivät tunnetulla tavalla niihin vaikuttavat mittaussuuntaiset voimakomponentit.

Ennen mittaustelan käyttämistä tämän kitkamomentti ja hitausmomentti on määritelty käyttäen esimerkiksi mittaustelan akselille kiinnitettyä mit-taustelaa pyörittävää moottoria ja tätä ohjaavaa taajuusmuuttajaa. Myös ennen 20 käyttöä peittokulma, peittokulman alkukulma ja mahdollisesti muut geometriset suureet on määritelty ja tiedot on tallennettu parametreinä järjestelmän muistiin. Muu geometrinen suure, joka vaikuttaa mittaukseen, on esimerkiksi mittausanturin asento.

Kun materiaalirata kulkee mittaustelalla, saadaan mittausanturilta 25 lukema, jota ei ole korjattu. Korjaamisen suorittamiseksi moottorikäytön tuottama momentti määritetään. Kuten aikaisemmin esitettiin, tämä saadaan yleisesti automaattisesti suoraan moottorikäytön taajuusmuuttajalta. Tästä moottorikäytön vääntömomentista vähennetään kitkamomentti ja kiihdytykseen tai jarrutukseen liittyvä hitausmomentti. Kuten aikaisemmin esitettiin hitausmomentil-30 la on vaikutusta ainoastaan nopeuden muuttuessa. Tämä nopeuden muuttuminen saadaan myös suoraan taajuusmuuttajasta tai prosessia ohjaavasta laitteistosta, joka antaa siten nopeusohjeen mittaustelalle.

Kun kitkoihin ja nopeuden muutokseen liittyvät momentit on vähennetty käytön tuottamasta momentista, järjestely laskee momentin ja telan sä-35 teen perusteella materiaalirataan kohdistuvan voiman. Tämä voima ei välttämättä ole suoraan sen suuntainen, että se vaikuttaisi kokonaisuudessaan mittausanturin näyttämään tulokseen. Materiaalirataan kohdistuvasta voimasta tu- 7 leekin erottaa mittaussuuntainen komponentti. Kuten edellä esitettiin, tämä komponentti voidaan laskea kun tiedetään peittokulma ja peittokulman alku-kulma, ja mittausanturin sijainti.

Tämä mittaussuuntainen komponentti vähennetään mittausanturin 5 antamasta tuloksesta, jolloin saadaan korjattu kireystieto. Tämä korjattu kireys-tieto voidaan edelleen muuttaa todelliseen voimanvaikutussuuntaan, kuten voidaan tehdä myös tavanomaisessa tapauksessa ilman virheen kompensointia.

Mikäli käytettävä nopeus on sellainen, että se aiheuttaa peittokul-10 man pienenemisen ja peittokulman alkukulman kasvamisen, tämä muutos huomioidaan laskennassa. Mainitut kulmat voidaankin esittää rata- tai kulmanopeuden funktioina, jolloin järjestelmä huomioi muutoksen automaattisesti.

Keksinnön mukaista menetelmä ja järjestelmää hyödynnettäessä ki-reydenmittaustelaa voidaan käyttää aktiiviseen radan kuljettamiseen, sillä ma-15 teriaalirataan kohdistuvat voimat huomioidaan.

Yllä keksinnön menetelmää on selitetty erityisesti siten, että telan moottoria ohjataan taajuusmuuttajalla. Menetelmä voidaan toteuttaa myös siten, että telan moottoria ohjataan tasavirtakäytöllä.

Alan ammattilaiselle on ilmeistä, että keksinnön perusajatus voidaan 20 toteuttaa monin eri tavoin. Keksintö ja sen suoritusmuodot eivät siten rajoitu yllä kuvattuihin esimerkkeihin vaan ne voivat vaihdella patenttivaatimusten puitteissa.

Claims (11)

8

1. Menetelmä jatkuvan materiaaliradan kireysmittauksen virheen kompensoimiseksi moottorikäytöllä ohjattavan kireysmittaustelan (1) yhteydessä, jolloin menetelmä käsittää vaiheen, jossa määritetään materiaaliradan (4) 5 kireyttä Fmeas kireysmittaustelan yhteyteen sijoitetulla voima-anturilla (3), tunnettu siitä, että menetelmä käsittää vaiheet, joissa määritetään ennen käytön aikaista kireysmittausta kireysmittaustelan kitkamomentti Τμ ja hitausmomentti J, määritetään käytön aikana kireysmittaustelan käyttömoottorin tuot-10 tamaa vääntömomenttia Tmot, määritetään kireysmittaustelan materiaalirataan kohdistama momentti Twm vähentämällä määritetystä käyttömoottorin tuottamasta momentista Tmot kitkamomentti Τμ ja hitausmomentti J, määritetään kireysmittaustelan materiaalirataan kohdistamasta mo-15 mentista Twm materiaalirataan kohdistuva voima Fr, määritetään materiaalirataan kohdistuvasta voimasta FT mittauste-lan materiaalirataan kohdistama mittausanturin mittaussuuntainen voimakom-ponentti Frm, ja vähennetään voima-anturilla määritetystä kireydestä Fmeas mittaus-20 telan materiaalirataan kohdistama mittausanturin mittaussuuntainen voima-komponentti FTm korjatun mittaussignaalin aikaansaamiseksi.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kitkamomentti määritetään käyttämällä moottorikäyttöä.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu 25 siitä, että hitausmomentti määritetään käyttämällä moottorikäyttöä.

4. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että hitausmomentti määritetään laskennallisesti.

5. Jonkin edeltävän patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käyttömoottorin tuottamaa vääntömomenttia määrite- 30 tään käyttömoottoria ohjaavassa taajuusmuuttajassa.

6. Jonkin edeltävän patenttivaatimuksen 1 - 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mittausanturin mittaussuuntaisen voimakomponentin Frm määrittäminen käsittää vaiheet, joissa määritetään ennen kireysmittauksen aloittamista materiaaliradan 35 peittokulma (a) ja peittokulman alkukulma (β), ja lasketaan määritettyjen kulmien perusteella mittaussuuntaisen voimakomponentin suuruus. 9

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että peittokulman ja peittokulman alkukulman suuruudet ovat ratanopeuden funktioita siten, että nopeuden kasvaessa peittokulma pienenee ja peittokulman alkukulma kasvaa.

8. Jonkin edeltävän patenttivaatimuksen 1 - 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että korjatusta mittaussuuntaisesta mittaussignaalista lasketaan materiaaliradan mittaustelaan vaikuttavan voiman suuntainen kokonais-voima.

9. Järjestelmä jatkuvan materiaaliradan kireysmittauksen virheen 10 kompensoimiseksi moottorikäytöllä ohjattavan kireysmittaustelan (1) yhteydessä, jolloin järjestelmä käsittää voima-anturin (3), joka on sovitettu kireysmittaustelan yhteyteen määrittämään materiaaliradan kireyttä, tunnettu siitä, että järjestelmä käsittää välineet ennen käytön aikaista kireysmittausta kireysmittaustelan 15 kitkamomentin Τμ ja hitausmomentin J määrittämiseksi, välineet kireysmittaustelan käyttömoottorin tuottaman momentin Tmot määrittämiseksi käytön aikana, laskentavälineet, jotka on sovitettu määrittämään kireysmittaustelan materiaalirataan kohdistaman momentin Twm vähentämällä määritetystä käyt-20 tömoottorin tuottamasta momentista Tm0t kitkamomentin Τμ ja hitausmomentin J, laskentavälineet, jotka on sovitettu määrittämään kireysmittaustelan materiaalirataan kohdistamasta momentista materiaalirataan kohdistuvan voiman FT, 25 laskentavälineet, jotka on sovitettu määrittämään materiaalirataan kohdistuvasta voimasta Ft mittaustelan materiaalirataan kohdistaman mittaus-anturin mittaussuuntaisen voimakomponentin Fim, ja laskentavälineet, jotka on sovitettu vähentämään voima-anturilla määritetystä kireydestä Fmeas mittaustelan materiaalirataan kohdistaman mitta-30 usanturin mittaussuuntaisen voimakomponentin Fjm korjatun ratakireyden aikaansaamiseksi.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen järjestelmä, tunnettu siitä, että laskentavälineet on muodostettu taajuusmuuttajasta tai prosessinohjaus-laitteesta tai näiden yhdistelmästä.

11. Patenttivaatimuksen 9 tai 10 mukainen järjestelmä, tunnet- t u siitä, että välineet hitausmomentin ja kitkamomentin määrittämiseksi käsittävät taajuusmuuttajan tai prosessinohjauslaitteen. 10