FI110570B

FI110570B - Parannettu kalantuotanto

Info

Publication number: FI110570B
Application number: FI925329A
Authority: FI
Inventors: David Bennett Anderson; Edward Lee Veenhuizen
Original assignee: Lilly Co Eli
Priority date: 1991-11-26
Filing date: 1992-11-24
Publication date: 2003-02-28
Also published as: HU213917B; NO306373B1; US5216029A; ZA928957B; DE69213177T2; FI925329A0; GR3021009T3; KR100281831B1; HK204696A; TW258659B; JP3549217B2; FI925329L; NO924524D0; JPH05192088A; MX9206729A; DE69213177D1; CA2083361C; CN1087223A; NZ245197A; KR930009498A

Description

1 110570

Parannettu kalantuotanto

Voimaperäinen kalastus luonnonvesissä on johtanut kalakannan pienenemiseen. Nyt on havaittu, että pyyntimää-5 rät, joilla pystytään ylläpitämään luonnonpopulaatiot, eivät maailmanlaajuisesti riitä täyttämään ruokakalan tarpeen. Tämä on johtanut vesien teolliseen viljelyyn, jossa tuotetaan kaloja ja muita vedessä eläviä lajeja rajoitetussa vesimäärässä. Maailmanlaajuisesti ottaen kala on 10 suurin yksittäinen proteiinilähde ja vesienviljelyn merkitys kasvaa siten jatkuvasti ruoan tuottajana. Koska kalat ovat rajoitetussa vesimäärässä, etsitään lisäksi keinoja sairauksien kontrolloimiseksi ja tuotannon maksimoimiseksi. Käsiteltävänä oleva keksintö tarjoaa uuden tekniikan 15 kalantuotannon parantamiseksi.

Käsiteltävänä oleva keksintö koskee tapaa kalantuotannon parantamiseksi, tunnettu siitä, että annetaan 1 - 100 ppm vaikuttavaa ainetta, joka on raktopamii-ni tai sen fysiologisesti hyväksyttävä suola ravinto-20 opillisesti tasapainotetussa kalanrehussa.

Raktopamiini on USAN:in antama nimi yhdisteelle 4-hydroksi-a-(((3-(4-hydroksifenyyli)-1-metyylipropyyli) amino) metyyli)bentseenimetanoli, jolla on seuraava rakenne-kaava: ' 25 : .. OH CH3

:*·.: ho—^~~^-CH-CH2-NH-CH-CH2-CH2-OH

30 Raktopamiini valmistetaan tekniikan tason menetelmien ’·' ‘ avulla, ks. US-patentti 4 690 951, joka on liitetty käsi teltävänä olevaan patenttihakemukseen viitteenä. Raktopa-miinia voidaan käyttää käsiteltävänä olevassa keksinnössä sellaisenaan tai fysiologisesti hyväksyttävän suolansa ,·. : 35 muodossa, edullisesti hydrokloridina. Yhdisteessä on kak- • » · 2 110570 si asymmetristä hiiliatomia. R,R-isomeeri on aktiivisin, mutta muutkin isomeerit ovat aktiivisia ja niitä ei tarvitse erottaa toisistaan. Edullisimmin käytetään optisten isomeerien seosta.

5 Raktopamiinin käyttö kalantuotannossa johtaa lukui siin parannuksiin, joskaan kaikkia näitä parannuksia ei voida saavuttaa keksinnön jokaisessa suoritusmuodossa. Käsiteltävänä olevan keksinnön käyttö johtaa monissa tapauksissa kasvunopeuden paranemiseen ja/tai rehun hyväksi-10 käytön paranemiseen. Keksintöä voidaan myös käyttää kalassa rasvan osuuden vähentämiseksi. Keksinnön käyttö voi myös johtaa maun ja lihan rakenteen paranemiseen ja muihin etuihin.

"Kalalla" tarkoitetaan kaikkia pääjakson selkäjän-15 teiset alajakson selkärankaiset luokan kalat jäseniä. Käsiteltävänä oleva keksintö voidaan toteuttaa käyttäen mitä tahansa monista merkittävistä kalalajeista. Edustavia lajeja ovat:

Monnit 20 Pilkkupiikkimonni (Ictalurus punctatus)

Piikkimonni (Ictalurus melas)

Keltapiikkimonni (Ictalurus natalis) ·' ' Ruskeapiikkimonni (Ictalurus nebulosus) . ·; Karppi (Cyprinus carpio) 25 Ruutana (Carassius carassius) : : : Forellit

Kirjolohi (aikaisemmin Salmo gairdneri, nykyään Oncorhynchus mykiss)

Taimen (Salmo trutta) 30 Puronieriä (Salvelinus fontinalis)

Lohet . , Lohi (Salmo salar) '· · Hopealohi (Oncorhynchus kisutch)

Chinook eli kuningaslohi (Oncorhynchus tshawytscha) 35 Suutari (Tinea tinea) I I * 3 110570 Särki (Rutilus rutilus)

Hauki (Esox lucius)

Kuha (Lucioperca lucioperca)

Kielikampela (Microstomus pacificus) 5 Tyynenmerenpallas (Hippoglossus stenolepsis)

Keltapyrstöpiikkimakrilli (Seriola quinqueradiata) Bassit

Pikkubassi (Micropterus dolomieui)

Isobassi (Micropterus salmoides) 10 Juovabassi (Morone saxatilis)

Maitokala (Chanos chanos)

Tilapia (Sarotherodon sp.)

Tilapia (Tilapia sp.)

Juovakeltti (Mugil cephalus) 15 Ankeriaat amerikkalainen (Anguilla rostrata) eurooppalainen (Anguilla anguilla) japanilainen (Anguilla japonicus)

Muut lajit, joita voidaan käyttää käsiteltävänä 20 olevan keksinnön toteutuksessa, ovat ammattimiehelle ilmeisiä.

Vesienviljelyssä on käytännöllistä antaa jokin aine rehun mukana. Kalanrehut ovatkin kaupan olevia vakiotuotteita, jotka sovitetaan usein määrättyä lajia • ‘ ' 25 varten. Rehu on tyypillisesti pienien pellettien muodossa.

,*·; Joskin voidaan käyttää muitakin antoteitä käsiteltävänä ; ·’· olevaa keksintöä toteutettaessa, edullinen antotapa on : kuitenkin anto ravinto-opillisesti tasapainotetussa, täy- ; dellisessä kalanruossa. Raktopamiini tai sen fysiologises- 1 30 ti hyväksyttävä suola dispergoidaan kalanruokaan tunnettu- * · » jen tekniikkojen avulla.

Tiedetään paljonkin kalojen ravinnontarpeesta. Ka-lanrehun on yleisesti ottaen sisällettävä proteiinia, lipidejä, hiilihydraatteja ja vitamiineja; mineraalien hi-: 35 venmäärät ovat tarpeen, mutta ne saadaan usein muiden kom- , 110570 ponenttien mukana. Kalat tarvitsevat ravinnossaan suhteellisen suuren osuuden proteiinia, esim. 25 - 55 %, ja on tärkeää, että proteiini sisältää kaikki ko. kalalajin tarvitsemat aminohapot, edullisesti suhteessa, joka on ko.

5 lajille optimaalinen. Proteiinilähteenä voi olla eläin tai kasvi, joskin edellinen on usein suositeltava ainakin osana tarpeesta. Sopivia proteiinilähteitä ovat eläinlähteet kuten kalajauho, luujauho ja siipikarjajauho ja kasviläh-teet kuten maissijauho, maapähkinäjauho ja puuvillansie-10 menjauho. Kalat tarvitsevat energianlähteenä myös olennaisen suuria määriä lipidejä. Esimerkkejä ovat öljysiemenöl-jyt, kalaöljy ja naudantali. Hiilihydraatti ei ole niinkään tärkeä, mutta sitä annetaan kuitenkin toisena energianlähteenä ja proteiinin säästäjänä kasvua varten.

15 Tyypillisiä hiilihydraattilähteitä ovat viljat kuten soija, vehnä ja maissi, joista voidaan myös saada osa tarvittavasta proteiinista. Kalanrehukoostumus riippuu myös ko. lajista, kasvuvaiheesta, lämpötilaolosuhteista, populaation tiheydestä, luonnonravinnon mahdollisesta saannista 20 ja muista kalantuottajalle tunnetuista tekijöistä.

Kaloille annettavan kalanrehun muotokin voi vaihdella. Se voi olla jauheen muodossa, puolikostea tai kuiva tai pelletoitu. Pellettimuoto on usein eduksi, koska se varmistaa maksimikulutuksen ja estää hukkaa ja rehevöity-’·' ‘ 25 mistä.

“. : Puheena olevien kalanrehujen viitteinä ehdotetaan ; ' * seuraavia julkaisuja: • Nutrient Requirements of Trout, Salmon and ,·, : Catfish, julkaisija National Academy of Sciences, ! 30 Washington, D.C., 1973; 1 Nutrient Requirements of Warmwater Fishes, julkai sija National Academy of Sciences, Washington, D.C., 1977, ja 5 110570

Culture of Nonsalmonid Freshwater Fishes, Robert R. Stickney, julkaisija CRC Press, Inc., Boca Raton, Florida, 1986.

Kahdessa ensimmäisessä viitteessä on valikoitujen 5 kalanrehujen "reseptejä". Puheena olevia kalanrehuja käsitellään kuitenkin lukuisissa muissa julkaisuissa.

Raktopamiinin tai sen suolan käyttömäärä vaihtelee kulloinkin halutusta parannuksesta, kalalajista, kalan iästä ja muista vesienviljelyn ammattimiehelle tunnetuista 10 tekijöistä riippuen. Konsentraatiolla 1 - 100 ppm kalan-rehussa saavutetaan yleisesti ottaen hyviä tuloksia. Kon-sentraatioalue 5-20 ppm on monissa tapauksissa riittävä.

Seuraavat esimerkit valaisevat keksintöä

Koe 1 15 Raktopamiinihydrokloridin vaikutus monniin Täysin samaa sisarusparvea olevia, kaksivuotiaita pilkkupiikkimonnin poikasia, keskipaino 91 g, suljettiin yhdeksään lm3 :n pyöreään ränniin, joiden läpi virtasi jatkuvasti vettä (6 1/min) maalla olevasta säiliöstä. Ka-20 loja suljettiin määränä 50 kalaa ränniä kohti ja kaikille kaloille syötettiin tehorehua (36 % raakaproteiinia, 3,2 kcal sulavaa energiaa per gramma) (taulukko 1) viiden '* viikon aikana, kunnes kalat saavuttivat keskipainon 156 g.

·. \ Rännit jaettiin nyt mielivaltaisesti kolmeksi koeryhmäksi; • Y 25 yhdelle ryhmälle annettiin jatkuvasti kontrollirehua ja I ' muille ryhmille annettiin kontrollirehua, johon oli lisät- : ·.· ty 20 tai 100 ppm raktopamiinia. Rehut valmistettiin jau- hamalla rehut uudelleen 2 mm:n silmäkoon seulan läpi, sekoittamalla ja prosessaamalla läpimitaltaan 6 mm:n pelle-30 teiksi laboratoriopelletointimyllyssä. Kalat saivat syödä koeruokavalioita kyllikseen kaksi kertaa päivässä kello 9.00 ja 18.00 neljän viikon aikana, jonka jälkeen ne pun-; _ nittiin ja ruokkimista jatkettiin vielä 2 viikkoa. Ruokin- • tajakson päätyttyä jokaisesta rännistä valittiin mielival- 35 taisesti 10 näytekalaa ja kaloista määritettiin teuras- 6 110570 saanto, suolilieverasva ja lihasrakenne. Kokeen ensimmäisen neljän viikon aikana veden päivittäin mitattu minimi-ja maksimilämpötila oli keskiarvona 29 °C ja 31 °C ja kahden viimeisen viikon aikana keskiarvona 24 °C ja 26 °C.

5 Analyysimenetelmät:

Jokaisesta kalasta poistettiin nahka, pää ja sisälmykset ja määritettiin teurassaanto (teuraspaino prosentteina kokonaisen kalan painosta). Suolilieverasva erotettiin muista sisälmyksistä ja punnittiin. Jokaisen kalan 10 yhdestä kyljestä otettiin lihasnäyte raakaproteiinin (Kj eldahl-menetelmä), raakarasvan (Gerber-menetelmä, j oka on kuvattu julkaisussa Association of Official Analytical Chemists (1984), Official methods of analysis, 14. painos, Arlington, Virginia) ja kosteuden määritystä varten. Kä-15 sittelystä johtuvia painonkasvun (4 viikkoa ja 6 viikkoa), teurassaannon, suolilieverasvan ja lihaskoostumuksen eroja tarkasteltiin yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla ja suoritettiin valikoituja käsittelyvertailuja (raktopamii-nin ja kontrollin vertailu, suuren raktopamiinimäärän ja 20 pienen raktopamiinimäärän vertailu) (Steel, R.G. & Torrie, J. H. (1980), Principles and procedures of statistics. A ... biomedical approach, 2. painos, McGraw- Hill Book Company,

New York). Eroja pidetään merkitsevinä, kun P < 0,05. Tu- 1 lokset ilmenevät taulukoista 2 ja 3.

* 1 · # i • I ♦ » « i » « · < t * >

I I » I

* i 7 110570

Taulukko 1

Perusruokavalion aineosa- ja ravinnekoostumus Kohde Määrä 5 Aineosa (9/100 9):

Menhadenkalaj auho 12,0

Kuorittu soijajauho 53,5

Keskilaatuiset vehnäjauhot 10,0

Maissi 21,2 10 Dikalsiumfosfaatti 1,0

Hivenaine-esiseos1 0,1

Vitamiiniesiseos2 0,2

Menhadenölj y 2,5

Ravinne: 15 Raakaproteiini (%) 36,2

Raakarasva (%) 5,7

Sulava energia (kcal/g) 3,2 P/E (mg proteiinia/kcal sulavaa energiaa) 11 20 ^ivenaineseos oli sama kuin Reis'in ja muiden kuvaama (1989), Protein-toenergy ratios in production diets and growth and body composition to channel catfish, Aqua- I t culture, 77:21 - 27), vastaten hivenainekoostumusta (mg/kg t ; t ; , 25 ruokaa) Zn 150; Fe 44; Mn 25; I 5; Cu 3; Se 0,25.

2Vitamiiniesiseos vastasi koostumusta (mg/kg ruokaa) tia-miini 20; koliinikloridi 2 000; niasiini 150; riboflaviini ;V 20; pyridoksiini 20; foolihappo 5; kalsiumpantotenaatti 200; syanokobalamiini 0,06; retinoli (retinyyliasetaatti-30 na) 4 000; All-rac alfa-tokoferoli 50; kolekalsiferoli (1 000 000 IU/g) 2; menadioni 10; biotiini 1; Laskorbiini-happo 100; etoksikiini (antioksidantti) 200.

* > I

I ? I * * 1 t 2 1 f 110570 8

Taulukko 2

Kaksivuotiaiden pilkkupiikkimonnien keskimääräinen painonkasvu, joille oli syötetty raktopamiinia 4 viikkoa 5 ja edelleen 2 viikkoa

Raktopamiinia Kalan paino (g) Prosentuaalinen painonkasvu ruokavaliossa (ppm) Lähtö 4 viikkoa 6 viikkoa Viikot 0-4 Viikot 4-6 0 146 265 325 81,5 22,6 20 163 318 373 95,0 17,3 100 168 319 377 89,8 18,1 15 F-testl

Vertailu 0,4 viikkoa 4-6 viikkoa

Kontrollin ja raktopamiinin

vertailu p < 0,05 NS

Pienen raktopamiinimäärän

20 ja suuren raktopamiinimäärän NS NS

vertailu NS = statistisesti ei-merkitsevä 110570 9

Taulukko 3

Kaksivuotiaiden pilkkupiikkimonnien suolilieveras-va, lihaskoostumus ja teuraspaino prosentteina, joille oli 5 syötetty raktopamiinia 6 viikkoa ränneissä

Raktopamiinia Suo 1 lii e ve r a s v a Lihas Kosteut- Teuras- ruokavaliossa (g/100 g kehonp.) Rasvaa Proteiinia ta paino (ppm)_(JD_(JL)_(%) (%) 0 3,2 - 0,4a 8,4 ί 1,4 16,8-2,2 73,3 ± 6,1 66,8 Ϊ 0,5 10 20 2,6 ί 0,2b 6,3 i 1,3 16,6 - 0,6 76,0 ί 6,9 65,5 ± 0,1 100 2,6 ± 0,1b 5,6 - 0,3 16,4 · 0,6 76,8 - 7,1 66,0 ί 0,3 a, b = eri kirjaimet tarkoittavat statistisesti merkitsevää eroa.

15 F-testi

Vertailu Suoli- Lihas- Lihas- Lihas- Teuras- lieve- rasva pro- kos- paino rasva teiini teus (%)

Kontrollin ja P<0,05 P<0,05 NS P<0,05 P<0,05 20 raktopamiinin vertailu

Pienen rak- NS NS NS NS P<0,05 .'· topamiinimää- ;·, 25 rän ja suuren ; raktopamiini- määrän vertailu ’·' NS = statisti- 30 sesti ei-mer kitsevä

Pohdinta: Neliviikkoisen alkujakson aikana kalojen, joille oli syötetty raktopamiinia, paino oli noussut merkitsevästi enemmän kuin kontrollin paino (taulukko 2). 35 Painonkasvussa ei ollut eroa raktopamiinipitoisuuksien 20 w 110570 ja 100 ppm välillä. Seuraavan kaksiviikkoisen jakson aikana painonkasvussa ei ollut käsittelytavoista johtuvaa eroa. Ulkona olevien rännien veden lämpötila oli alkanut laskea toisen ruokintajakson alussa ja tällä saattoi olla 5 vaikutusta.

Raktopamiinin syöttäminen vähensi merkitsevästi kalojen suolilieverasvan määrää; raktopamiinipitoisuuden lisäämisellä 20 ppm:stä 100 ppm:ään ei kuitenkaan ollut vaikutusta (taulukko 3). Raktopamiinin syöttäminen vähensi 10 myös lihasrasvan prosentuaalista määrää kaloissa (taulukko 3). Raktopamiinipitoisuuden lisääminen 20 ppmistä 100 ppm:ää aikaansai lihasrasvan prosentuaalisen määrän lievän lisävähenemisen (joka ei kuitenkaan ollut statisti-sesti merkitsevä). Lihaksen kosteuspitoisuus lisääntyi 15 rasvan vähentyessä.

Kostean lihaksen prosentuaalisessa proteiinipitoisuudessa ei ollut käsittelytavasta johtuvaa eroa; kosteutta sisältämättömästä lihaksesta laskettuna kalojen, joille oli syötetty raktopamiinia, lihaksessa proteiinin prosen-20 tuaalinen osuus oli merkitsevästi suurempi. Teuraspainon prosentuaalinen osuus oli merkitsevästi suurempi kuin kontrollikaloissa. Ruokinnan hyötysuhdetta ei laskettu, koska ruoankulutusta ei voitu mitata tarkoin pellettien painuessa rännien pohjalle ruokinnan aikana.

25 Koe 2

Raktopamiinin vaikutus kirjoloheen lisättäessä sitä 5-40 ppm ruokaan

Kirjolohia lajiteltiin 150 - 200 g painaviksi ryhmiksi. Kahteenkymmeneen koealtaaseen (joihin sopi 60 lit-30 raa vettä) valittiin mielivaltaisesti kaloja siten, että jokaiseen altaaseen tuli 32 kalaa. Ennen kokeen aloittamista kalojen paino tasattiin jokaisessa altaassa altaiden välisen eron minimoimiseksi. Altaita ilmastettiin ja niis-_ sä ylläpidettiin kertaläpivirtaussysteemiä, jossa virtaus- 35 nopeus säädettiin arvoon 2,5 1/min. Veden lämpötilaa tark- 11 110570 kailtiin jatkuvasti elektronisesti. Formulotiin viisi ruokavaliota, joissa raktopamiinin konsentraatio oli 0, 5, 10, 20 ja 40 ppm, käyttäen kuten yllä pelletoitua, kaupallista ruokavaliota, joka oli höyrypelletoitu kokoon 4,0 mm 5 ja kuivattu 24 tuntia. Ruokavaliot seulottiin ja varastoitiin 5 °C:ssa ruokintaan saakka. Kalat saivat syödä itsensä lähes kylläisiksi kahdesti päivässä 12 viikkoa. Rekisteröitiin joka viikko ruoankulutus ja veden laatu (liuennut happi, kokonaiskaasunpaine, pH ja ammoniakki). Kalat 10 punnittiin ja rehun konversio laskettiin joka neljäs viikko. Merkittiin myös päivittäin muistiin kalojen käyttäytyminen ja terveys/sairastavuus/kuolleisuus. Tulokset ilmenevät seuraavista taulukoista.

Taulukko 4 15

Raktopamiinin vaikutus (pienimmän neliösumman keskiarvo ± keskihajonta) absoluuttiseen painolisäykseen/kala (g) kolmen käsittelyjakson aikana

Pitoisuus Viikot Viikkojen ruokavaliossa 20 (ppm)_1_^4_4-8_8- 12_keskiarvo 0 86,80 - 2,32 74,51 - 2,67 92,13 - 5,24 85,02 - 2,21 5 87,86 - 2,29 82,00 - 2,65b 89,70 t 5,99 87,45 - 2,27 10 93,83 - 2,51a 80,57 - 2,21 92,66 - 5,30 89,82 - 2,26 20 83,44 - 2,58 74,10 - 2,21 96,93 ± 5,55 85,49 - 2,39

O R

40 87,55 * 2,28 79,71 - 2,21 99,22 t 5,20 89,32 ± 2,27 ®Samassa sarakkeessa eroaa kontrolleista (p < 0,05) bSamassa sarakkeessa eroaa kontrolleista (p < 0,1) 12 110570

Taulukko 5

Raktopamiinin vaikutus (pienimmän neliösumman keskiarvo ± keskihajonta) ravlnnonsaantiln/kala (g) kolmen 5 käsittelyjakson aikana

Pitoisuus ruokavaiios- Viikot Viikkojen keski- 58 (ppm)_1_-4__4-8_8-12__arvo_ 0 107,89 - 1,78 111,75Ϊ 2,55 144.40 - 3,39 121,09 t 1,50 10 5 108,76 t 1,75 107,13 t 2,48 145,77 t 3,79 120,77 t 1,51a 10 101,86 i 1,74b 107,16 t 2,41 138,75 · 3,38 115,89 ± 1,46 20 112.81 - 1, 7 3C 1 13,83 - 2,75 146,02 - 3,45 124,78 - 1,51c 40 107,65 - 1,74 108,80 - 2,83 137,74 *- 3,31 1 18,80 ± 1,51 15 ’Samassa sarakkeessa eroaa kontrolleista (p £ 0,01) bSamassa sarakkeessa eroaa kontrolleista (p < 0,05) cSamassa sarakkeessa eroaa kontrolleista (p < 0,1)

Taulukko 6 20

Raktopamiinin vaikutus (pienimmän neliösumman keskiarvo ± keskihajonta) rehun konversioon (g rehua/g pai-nonlisäystä) kolmen käsittelyjakson aikana ; Pitoisuus 25 ruokavalios- Viikot Viikkojen I sa (PPm) 4_8 _8-12__keskiarvo i : 0 1,25 - 0,03 1,49 - 0,06- 1.58 - 0,09 1,44 ± 0,04 5 1,23 - 0,03 1,33 - 0,06b 1,61 - 0,1 1,38 - 0,04 10 1,15-0,03® 1,39 - 0,06 1,56 - 0,09 1,37 - 0,04 30 20 1,28 t 0.03 1,47 - 0,07 1,46 t 0,09 1,40 - 0,04 40 1,23 - 0,03 1,37 - 0,07 1,45 +- 0,09 1,35 - 0,04b “Samassa sarakkeessa eroaa kontrolleista (p £ 0,05) bSamassa sarakkeessa eroaa kontrolleista (p < 0,1)

Claims

13 1105/0

1. Tapa kalantuotannon parantamiseksi, tunnettu siitä, että kaloille annetaan 1 - 100 ppm vai- 5 kuttavaa ainetta, joka on raktopamiini tai sen fysiologisesti hyväksyttävä suola, ravinto-opillisesti tasapainotetussa kalanrehussa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen tapa, tunnettu siitä, että ravinto-opillisesti tasapainotettu 10 kalanrehu sisältää 5-20 ppm vaikuttava ainetta.

3. Jonkin patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen tapa, tunnettu siitä, että vaikuttava aine on rak-topamiinihydrokloridi.

4. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen tapa, 15 tunnettu siitä, että kala on monni.

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen tapa, tunnettu siitä, että kala on lohi.

6. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen tapa, tunnettu siitä, että kala on keltapyrstöpiikkimak- 20 rilli (Seriola quinqueradiata).

7. Kalanrehu, tunnettu siitä, että se sisältää 1 - 100 ppm raktopamiinia tai sen fysiologisesti hyväksyttävää suolaa.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen kalanrehu, ; : 25 tunnettu siitä, että se sisältää . ‘,_' raktopamiinihydrokloridia.

.· *, 9. Patenttivaatimuksen 7 tai 8 mukainen kalanre- * ‘ hu, tunnettu siitä, että se sisältää 5-20 ppm t ♦ ·' · vaikuttavaa ainetta. * * • * · » 14 110570