FI109019B - Menetelmä (S)-alfa-fenyyli-2-pyridiinietaaniamiinibentsoaatin valmistamiseksi - Google Patents

Description

109019

Menetelmä (S)-alfa-fenyyli-2-pyridiinietaaniamiinibentsoaatin valmistamiseksi Tämä keksintö koskee (S)-a-fenyyh-2-pyridiinietaaniamiinibentsoaatin valmistusmenetelmää.

5 Pääongelmana olemassa olevilla lääkkeillä, joita käytetään hennoja rappeuttavien tautien hoitoon, on potilaan veriplasmassa olevan lääkkeen pitoisuuden ennustettavuuden puute, joka pitoisuus johtuu ko. lääkkeen tietyn määrän antamisesta, ts. olemassa olevilla lääkkeillä ei ole lineaarista farmakokinetiikkaa. On esitetty, että ihanteellisella lääkkeellä tällä alueella olisi lineaarinen riippuvuus veriplasmassa 10 olevan pitoisuuden ja annoskoon välillä niin, että tietty muutos annoksessa tuottaisi ennustettavan muutoksen veriplasmassa olevan lääkkeen pitoisuuteen ["Pharmacokinetics of old, new and yet-to-be discovered antiepileptic drugs", R. H. Levyjä B.

M. Kerr, Epilepsia, vol. 30, Supp. 1, S35-S41, 1989],

Eurooppalaisessa patenttihakemuksessa 356035 selostetaan suurta lukumäärää yh-15 disteitä käytettäväksi hermoja rappeuttavien tautien hoidossa mukaan luettuna a-fenyyli-2-pyridiinietaaniamiini [tässä käytetään nimitystä l-fenyyli-2-(2-pyridinyy-lijetyyliamiini]. Tämän yhdisteen (S)-enantiomeerilla ja sen farmaseuttisesti hyväksyttävillä happolisäyssuoloilla on havaittu olevan lineaarinen farmakokinetiikka ja niitä on selostettu hakemuksessa WO 93/20052 (kansainvälinen patenttihakemus '!:. 20 nro PCT/GB 93/00689.

* ·:.: Yllättäen on havaittu, että (S)-a-fenyyh-2-pyridiinietaaniamiinin bentsoaattisuolalla ..,on lukuisia etuja mukaan luettuna erinomainen stabiilius kosteutta vastaan.

.···.’ Näin ollen esillä olevan keksinnön mukaisesti aikaansaadaan (S)-a-fenyyli-2-pyri- diinietaaniamiinibentsoaatti.

:·; ** NH2 : ; 25 (tässä käytetään nimistystä "keksinnön yhdiste"), joka on yli 90-prosenttisesti enan-tiopuhdasta.

2 109019

Sanonnalla "yli 90-prosenttisesti enantiopuhdas" tarkoitetaan, että suolan amiini-komponentti on yli 90-prosenttisesti enantiopuhdasta, ts. se sisältää alle 10 paino-% vastaavaa (R)-enantiomeeria.

I Edullisesti tämän keksinnön yhdiste on yli 99-prosenttisesti enantiopuhdasta, kaik- 5 kein edullisimmin niin lähellä 100-prosenttisesti enantiopuhdasta kuin tunnetut optisen puhdistuksen (ts. fraktioiva kiteytys, kiraalikromatografia) kiraaliset lähtöaineet ja/tai kiraalisen synteesin menetelmät sallivat.

(S)-a-fenyyli-2-pyridiinietaaniamiini voidaan valmistaa jäljempänä olevan esimerkin 1 menetelmällä.

10 Tämä keksintö kohdistuu menetelmään (S)-a-fenyyli-2-pyridiinietaaniamiinibentso-aatin valmistamiseksi, joka menetelmä käsittää saostuksen sellaisen seoksen liuoksesta, jossa on (S)-a-fenyyli-2-pyridiinietaaniamiinia tai sen suolaa, joka on yli 90-prosenttisesti enantiopuhdasta, ja bentsoehappoa.

Enantiopuhtaudet voidaan määrittää alaan perehtyneiden hyvin tuntemilla menetel-15 millä. Esimerkiksi analysoitavat enantiomeerit voidaan johtaa kiraalikromatogra-fiakolonnin läpi normaali- tai käänteisfaasimuodossa (esim. Diacel Chiralcel OD -kolonni tai Diacel Chiralcel OD-R -kolonni samassa järjestyksessä). Samoin analysoitavat enantiomeerit voidaan muuttaa johdannaisikseen kiraali sella johdannaisella (esim. (R)- tai (S)-metyylibentsyyli-isosyanaatti amiinille) ja johtaa akiraali-20 kromatografiakolonnin läpi (esim. Alltech Adsorbosphere -piidioksidikolonni), tai , ·. analysoitavat enantiomeerit voidaan muuttaa johdannaisikseen akiraalisella johdan- naisaineella (esim. 3,5-dinitrobentsoyylikloridi amiinille) ja johtaa kiraalikromato-! ’ ‘; grafiakolonnin läpi (esim. Pirklen kovalenttinen naftyylialaniinikolonni).

Tämän keksinnön mukaisesti saadun yhdisteen on osoitettu toimivan farmaseut-25 tisena aineena, erityisesti kouristuksia estävänä ja hermoja suojaavana aineena her-• ;··: moja rappeuttavien tautien hoidossa. Tyypillisiä hermoja rappeuttavia tauteja, joita .··. voidaan mainita, ovat halvaus, aivoverenkiertohäiriö, aivohalvaus, verensokeri- ·* niukkuuden vaikutukset, epilepsia, AIDS-peräinen dementia, Alzheimerin tauti, ' ·’ Huntingtonin tanssitauti, Olivo-aivosilta-pikkuaivojen surkastuminen, syntymäajan ”· 30 läheinen valekuolema, Parkinsonin tauti, hapenpuute, hermosolujen vahingoittu- • t minen, joka liittyy aineiden väärinkäyttöön (esimerkiksi huumausaineet tai kokaii- ,.: ni), verkkokalvosairaus, skitsofrenia, verettömyystilat sydänpysäytyksen tai kirur gisten leikkausten jälkeen, selkäytimen myrkytys tai vammat ja liikeratakovettu- i 3 109019 ί f { mistauti. Kouristuksia estävä hoito epilepsiassa ja hennoja suojaava hoito halvauk sessa, aivoverenkiertohäiriössä ja hapenpuutteessa ovat erityisen mielenkiintoisia.

Rajoittumatta mihinkään teoriaan arvellaan, että hermojen rappeutumista aiheuttavat tai kiihdyttävät tietyt kiihottavat aminohapot, joita esiintyy luonnostaan kes-5 kushermostossa (CNS). Glutamaatti on sisäsyntyinen aminohappo, jota on luonnehdittu nopeaksi kiihottavaksi siirtoaineeksi nisäkkään aivoissa. Glutamaatti tunnetaan myös voimakkaana hermomyrkkynä, joka kykenee tappamaan CNS-neuroneja tietyissä patologisissa olosuhteissa, jotka liittyvät halvaukseen ja sydänpysähdykseen.

On osoitettu, että keskushermoston neuronien herkkyyttä hapenniukkuudelle ja vä-10 häverisyydelle voidaan vähentää hermosolujen yhtymisen jälkeisten glutamaatti-reseptorien spesifisellä vastavaikutuksella. Glutamaatti on karakterisoitu laajaspekt-riseksi vaikuttajaksi, jolla on aktiivisuutta neljässä hermosoluja kiihottavan aminohapon reseptorikohdassa. Nämä reseptorikohdat on nimetty niiden aminohappojen mukaan, jotka selektiivisesti kiihottavat niitä: kainaatti (KA), N-metyyli-D-15 aspartaatti (NMDA), kuiskualaatti (QUIS) ja 2-amino-3-fosfonobutyraatti (APB). Glutamaatin arvellaan olevan sekavaikuttaja, joka kykenee sitomaan ja kiihottamaan kaikkia neljää reseptorityyppiä. Näin ollen aineet, jotka selektiivisesti estävät tai vastustavat glutamaatin vaikutusta näissä reseptoreissa, voivat estää hapenpuutteeseen, hapen niukkuuteen tai verenvähyyteen liittyvän hermomyrkytysvamman.

20 Erityisesti yhdisteet, jotka sitoutuvat NMDA-reseptorikohtaan ja estävät selektiivi-; sesti glutamaatin vaikutuksen, ovat hyödyllisiä hennoja rappeuttavien tautien ehkäi- .:. semisessä ja hoidossa.

‘: Tämän keksinnön mukaisesti saadun yhdisteen farmakologinen aktiivisuus voidaan ,.!! ’ mitata seuraavassa esitetyin testein.

* · . ’· ’ 25 a) NMDA:a poissulkeva aktiivisuus mitataan määrittämällä yhdisteen kyky suoja ta hiiriä kouristuksilta, jotka on aiheutettu antamalla suonensisäisesti 150 mg/kg NMDA:a menettelyjen mukaisesti, jotka ovat esittäneet Czuczwar et ai., (Neu-rotransmitters, Seizures and Epilepsy III, toimittaneet G. Nistico et ai., Raven Press,

New York 1986, sivut 235-246). Hiirien ryhmiä esikäsitellään 30 minuuttia etukä- : ‘ , I 30 teen koeyhdisteellä vatsakalvonsisäisesti ja niille annetaan sitten NMDA:a. Eläimiä • » •:. · tarkkaillaan kouristusten suhteen, jotka määritellään oikaisurefleksin puutteeksi ja yhtäjaksoisiksi/nykiviksi tautikohtauksiksi. Eläimiä pidetään kokeessa 60 minuuttia NMDA-annostuksen jälkeen ja kuolleisuus rekisteröidään.

b) NMDA-reseptoria vastustava aktiivisuus voidaan mitata in vitro määrittämällä 35 yhdisteen kyky ehkäistä reseptorivasta-aineen 10,ll-dihydro-5-metyyli-5H-dibent- 4 109019 so[a,d]-syklohepteeni-5,10-imiinin (MK 801) sitoutumista reseptoriin. Menetelmää ovat kuvanneet Foster ja Wong, Br. J. Pharmacol 91, 403-409 (1987).

c) NMDA:n ja glysiinireseptorin yhtymistaipumusta voidaan myös testata 3 3 [ H]L-glutamaatti- ja [ HJglysiinisidosmäärityksissä noudattaen menetelmää, jota 5 ovat kuvanneet Monaghan ja Cotman, PNAS, 83, 7532 (1986) ja Watson et ai., Neurosci. Res. Comm. 2, 169, (1988).

d) Hapen niukkuutta vastustava aktiivisuus voidaan mitata vaivattomasti hiirillä. Hiirien ryhmiä testataan eri aikoina koeyhdisteen kohoavien annosten vatsakaivon-sisäisen antamisen jälkeen. Eläinten hengissä pysymisaika lämpötilasäädetyssä 10 niukkahappisessa ympäristössä (96 % typpeä, 4 % happea) rekisteröidään. Tilastollinen vertailu suoritetaan samankaltaisella kantoaineella käsiteltyjen eläinten ja koeryhmän välillä. Saadaan annoksesta riippuva reaktio ja minimi aktiivinen annos (MAD) yhdisteille (A. A. Artu ja J. D. Michenfelder, Anaesthesia and Analgesia, 1981, 60, 867). Muita yhdisteen antamistapoja voidaan myös käyttää.

15 e) Epilepsiaa vastustava aktiivisuus voidaan mitata määrittämällä yhdisteen kyky estää tautikohtauksen takarajan yhtäjaksoinen ojentamiskomponentti hiirten tai rottien ryhmissä, joille kohtaus on aiheutettu maksimaalisella sähköshokilla (MES) yhdisteen oraalisen, vatsakalvonsisäisen, suonensisäisen tai ihonalaisen antamisen jälkeen laitoksen Epilepsy Branch, NINCDS menettelyjen mukaisesti, julkaisseet I ,·.·' 20 R.J. Porter et ai., Cleve Clin. Quarterly 1984, 51, 293, ja joita verrataan standardiai- ! ': neisiin, dilantiiniin ja fenobarbitaaliin.

! e e f) Halvauksen neljän suonen tukkimis(4-VO)-mallia käytetään aikaansaamaan ; täydellinen verettömyys rotalla ja se on olennainen tekniikka, jolla arvioidaan · : yhdisteiden tehokkuutta estää vahingoittuminen selektiivisen haavoittuvuuden 25 alueilla aivoissa, varsinkin aivoturson CAl-pyramidineuroneissa. Tämä alue osallistuu lyhytaikaisen muistin muodostumisen kulkuteihin sekä laboratorioeläimillä että ihmisillä. Menetelmässä poltetaan rottien selkärangan ’: valtimot ja eristetään yhteiset päänvaltimot, joita rottia pidetään nukutettuina 1.

. . päivänä. Toisena päivänä päänvaltimot puristetaan kiinni eripituisiksi ajoiksi, 10 ‘ ; 30 minuuttia riittää tuhoamaan CAl-neuronit. Puristimet poistetaan, veren uudelleen- kierto aloitetaan ja lääkkeitä annetaan eri aikoina uudelleenkierron jälkeen. Kehon : . lämpötila pidetään 37 °C:ssa koko vähäverisyys- ja elpymisjaksojen ajan. CA1- ΐ neuronit kuolevat 48-72 tunnin aikana ja normaalisti rottia käsitellään vähintään 3 vuorokauden ajan lääkkeellä (vatsakalvonsisäisesti, suonensisäisesti tai oraalisesti) 35 ja seitsemäntenä päivänä aivot poistetaan kudostutkimusta varten. CAl-neuronien vahingoittumisen luokitus toteutetaan käyttäen kahta menetelmää, laskemalla elin- i 5 109019 käyttäen kahta menetelmää, laskemalla elinkykyiset CAl-neuronit ja arvioimalla taudin yleisaste [W. A. Pulsinelli ja A. Buchan, "The NMDA receptor/ion channel:

Its importance to in vivo ischemia injury to selectively vulnerable neurons", Phar-J macology of Cerebral Ischemia, toimittaneet J. Krieglstein ja H. Oberpichler, jul- 5 kaisija Wissenschaftliche Verlagsgesellschaft, Stuttgart, 1990, sivu 169], g) Halvauksen pesäkemallissa käytetään itsesyntyisesti korkean verenpaineen omaavia rottia (SHR) koe-eläiminä johtuen niiden suhteellisen huonosta sivuttaises-ta aivoverenkierrosta. SHR-eläimillä aikaansaaden 2 tunnin pesäkeverenvähyys puristamalla keskimmäistä aivovaltimoa ja samanpuoleista yhteistä päänvaltimoa sa-10 maila, kun pidetään yllä nukutusta. Lääkkeitä voidaan antaa (tavallisesti vastakal-vonsisäisesti) joko ennen valtimoiden puristamista tai eri aikoina sen jälkeen tai kun veren uudelleenkierto alkaa 2 tunnin kohdalla. Aivot poistetaan 24 tuntia kokeen jälkeen ja pakastetaan, leikataan osiin ja lääkkeen vaikutukset aivokuoren salpaus-pesäkkeen tilavuuden pienentämiseksi määritetään käyttäen erikoisvalmisteista tie-15 tokonemäärityssysteemiä [A.M. Buchan, D. Xue ja A. Slivka, Stroke, 1992, 23, 273], Tämän keksinnön mukaisesti saadun yhdisteen myrkyllisyys voidaan mitata seuraa-villa kokeilla.

a) Annoksen vaihtelututkimukset, jotka perustuvat niihin, joita ovat kuvanneet • : 20 N.W. Spurling ja P.F. Carey, "A protocol for dose selection in repeat dose toxicity i· studies", poster-esitys 974 yhdistyksen Society of Toxicology vuosikokouksessa, . Seattle, USA, 23-27. helmikuuta 1992. Rottiin annostellaan suonensisäisesti päivit- .; · täin vähitellen kasvavia annoksia koeyhdistettä, kunnes löydetään maksimi toistet- : tava annos, jonka yläpuolella kouristusten ja muiden epänormaalien kliinisten '·’!·’ 25 merkkien esiintymisen ei ole hyväksyttävää.

b) Ylösalaisin käännetyn verkon koe [L.L. Cougenour, J.R. McLean aj R.B. Par-ker, Pharmacol. Biochem. Behav. 1977, 6, 351]. Hiiriin annostellaan koeyhdistettä • ‘ ja 30 minuuttia myöhemmin ne asetetaan pienelle verkkolavalle, joka käännetään • ‘ . ylöslaisin 180°:n kaaressa. Hiiret, jotka eivät kykene nousemaan pystyasentoon 30 ; 30 sekunnissa, luokitellaan epäonnistuneiksi. Käyttäen riittäviä annoksia ja eläinten lu- . ‘ kumääriä asianmukaiset TD50-arvot (annos, jolla 50 % epäonnistuu) voidaan määrit- ’·. tää helposti.

c) Tarkkailukoe 28 käyttäytymismerkin suhteen menetelmän mukaisesti, jonka on esittänyt S. Irwin [Psychopharmacology 1968,13, 222], Kolmen hiiren ryhmille 6 109019 f I annosta kohti annetaan lisättyjä määriä koeyhdistettä välillä 25-400 mg/kg ja niitä ! tarkkaillaan 28 oireen suhteen välittömästi annostuksen jälkeen ja 30 minuuttia, 3 tuntia ja 24 tuntia annoksen jälkeen.

d) Koe fensyklidiini (PCP)-mäisen käyttäytymisen suhteen. PCP-mäiset käyttäy-5 tymiset ovat voimakkaiden kilpailevien ja ei-kilpailevien NMDA-reseptorien vasta- aineiden sivuvaikutus. Seulontakokeessa, jossa määritetään onko yhdisteellä tätä vaikutusta, rotille annostellaan oraalisesti koeyhdistettä (ilmoitetaan oraalisen ED50-arvon monikertoina suojavaikutuksen suhteen MES-kokeessa) ja asetetaan ne erillisiin kirkkaisiin muovihäkkeihin ja niitä tarkkaillaan 4 tunnin ajan viiden tunnus-10 omaisen käyttäytymisen esiintymisen suhteen, jotka liittyvät PCPriin, nimittäin yli-aktiivisuuden, hapuilun, ympyrää kiertämisen, pään heiluttamisen ja taaksepäin astumisen suhteen. Viittä rottaa käsittelyiyhmää kohti tarkkaillaan ja verrataan tarkis-tusryhmään, joka saa PCP:a. Kokonaisesiintymisarvo olisi 25, ts. viidellä rotalla olisi jokaista viittä käyttäytymistä. PCP-määrä, joka on 10 kertaa ED50, tuottaa arvon 15 25 [W. Koek, J.H. Woods, P. Omstein, 1987, Psychopharmacology, 91, 297], e) Pakokoe kulkulankulla hermotoiminnan heikentymisen mittaamiseksi rotilla [G.E. Garske et ai., Epilepsy Research, 1991, 9, 161], Rotat asetetaan kapealle levylle (1,25 cm leveä, ripustettu 40 cm penkin pinnan yläpuolelle) hyvin valaistuun lähtökammioon, joka levy johtaa asteittain pimennettyyn laatikkoon, joka on yhdis- . 20 tetty sen toisessa päässä olevaan pimeään pakokammioon (levy on 63 cm pitkä).

•;' Rotta on heikentynyt, jos se ei onnistu päättämään lankun tarkoitusta. Tehtävä ottaa ; huomioon rottien kaksi tunnettua käyttäytymistä, ts. korkean paikan pelon ja pime- ,!.: än ympäristön etsimisen.

.·. Lineaarinen farmakokinetiikka voidaan todeta rotilla arvioimalla ajan funktiona 25 piirrettyjen plasmassa olevan lääkepitoisuuden käyrien alla oleva pinta-ala, jotka * · käyrät on saatu koeyhdisteen yhden suonensisäisen antamiskerran jälkeen kasvavina annoksina (Smith, et. ai., Xenobiotica, 20, 1187-1199, 1990). Verta otettiin kau- * * » * | * lasuonikatetrista eri aikoina 24 tunnin jakson aikana. Plasma erotettiin sentrifugoi- malla ja koeyhdisteen väkevyys määritettiin käyttäen HPLC-UV-kromatografiaa.

' , | 30 Plasmassa olevat lääkepitoisuusarvot ajan funktiona merkittiin koordinaatistoon jo- .: kaisella annoksella ja jokaisen käyrän alapuolella oleva pinta-ala arvioitiin. Kun esiintyy lineaarista farmakokinetiikkaa, pinta-ala ajan funktiona piirretyn, plasmassa olevan lääkepitoisuuskäyrän alapuolella annetulla annoksella on suoraan verrannol-’ : Unen annettuun annokseen. Lineaarisen farmakokinetiikan löytäminen rotilla osoit- 35 taa, että lineaarinen farmakokinetiikka löytyisi myös ihmisillä (Leander et ai., Epilepsia, 33, 696-704, 1992, sivu 703).

i 7 109019

Voidaan aikaansaada menetelmä hermoja rappeuttavan taudin hoitamiseksi, jossa menetelmässä annetaan potilaalle terapeuttisesti tehokas määrä tämän keksinnön yhdistettä. Erityistä mielenkiintoa on sellaisella menetelmällä, jossa potilaalle annettu yhdisteen annos on lineaarisesti verrannollinen halutun yhdisteen pitoisuu-5 teen veriplasmassa.

Edellä mainituissa käytöissä potilaalle annettu annos vaihtelee luonnollisesti käytetyn yhdisteen, antamistavan ja halutun hoidon mukaan. Kuitenkin yleensä saadaan tyydyttävät tulokset, kun tämän keksinnön yhdistettä annetaan noin 0,1-20 mg:n päivittäinen annos yhtä kg:a kohti eläimen kehon painoa edullisesti annettuna jaet-10 tuna 1-4 annokseen vuorokaudessa tai jatkuvasti vapautuvassa muodossa. Ihmisellä päivittäinen kokonaisannos on 5-1400 mg, edullisemmin 10-100 mg ja oraaliseen antamiseen soveltuvat yksikköannostusmuodot sisältävät 2-1400 mg ko. yhdistettä sekoitettuna kiinteään tai nestemäiseen farmaseuttiseen kantoaineeseen tai laimentuneen.

15 Tämän keksinnön yhdistettä voidaan käyttää sellaisenaan tai ruuansulatuskanavan sisäiseen tai ulkopuoliseen antamiseen soveltuvien lääkevalmisteiden muodossa. Voidaan myös aikaansaada farmaseuttinen koostumus, joka sisältää edullisesti alle 80 % ja edullisemmin alle 50 paino-% tämän keksinnön yhdistettä sekoitettuna farmaseuttisesti hyväksyttävään apuaineeseen, laimentimeen tai kantoaineeseen.

·,·.·’ 20 Esimerkkejä laimentimista ja kantoaineista ovat: tableteille ja lääkerakeille: laktoo- ;: * si, tärkkelys, talkki, steariinihappo; i t ''kapseleille: viinihappo tai laktoosi; } * I · ;··; ruiskutettaville liuoksille: vesi, alkoholit, glyseriini, kasviöljyt; I * » * peräpuikoille: luonnon tai kovetetut öljyt tai vahat.

25 Erityisen mielenkiintoinen apuaine, kun tämän keksinnön yhdistettä on määrä käyt-,..,: tää Parkinsonin taudin hoidossa, on L-dopa.

Tämän keksinnön yhdisteellä voi olla myös se etu, että se on vähemmän myrkylli-:\j nen, tehokkaampi, pitempään vaikuttava, sen aktiivisuusalue on laajempi, se on .;: voimakkaampi, tuottaa vähemmän sivuvaikutuksia, absorboituu helpommin tai sillä 30 on muita hyödyllisempiä farmakologisia ominaisuuksia kuin yhdisteillä, joita on : ' esitetty edellä mainituilla terapeuttisilla aloilla.

Tätä keksintöä kuvataan seuraavilla esimerkeillä.

! 8 109019

Esimerkki 1 (S)-a-fenyyli-2-pyridiinietaaniamiinin dihydrokloridin valmistus a) a-fenyyli-2-pyridiinietaaniamiinin dihydrikloridi Jäähdytettyyn (0 °C) liuokseen, jossa oli bentsaldehydiä (34,24 g, 0,323 mol) 5 600 ml:ssa tetrahydrofiiraania (THF), lisättiin litiumbis(trimetyylisilyyli)amidia (LHMDS) (323 ml 1,0-M liuosta THF.ssa, 0,323 mol) tipoittain 30 minuutin aikana. Tätä seosta sekoitettiin 0 °C:ssa 3 tuntia.

Erilliseen pyöreäpohjaiseen kolviin, joka sisälsi jäähdytettyä (-78 °C) liuosta, jossa oli 2-pikoliinia (30,0 g, 0,323 mol) THF:ssa (600 ml), lisättiin n-butyylilitiumia (n-10 BuLi) (129,2 ml 2,5-M liuosta heksaanissa) 20 minuutin aikana.

Ensimmäisen reaktioseoksen annettiin lämmetä 0 °C:seen ja pysyä siinä vielä 40 minuuttia. Toinen reaktioseos (joka sisälsi 2-pikoliinin litiumpitoista anionia) siirrettiin putkella ensimmäiseen reaktioseokseen 20 minuutin aikana. Vielä 30 minuutin kuluttua kylmä kylpy poistettiin ja seoksen annettiin lämmetä ympäristön 15 lämpötilaan. Vielä yhden tunnin kuluttua reaktioseos kaadettiin erotussuppiloon, johon panostettiin jäitä (1 1) ja 12-N HCl-liuosta (200 ml). Vesikerros pestiin 3 x 200ml:lla dietyylieetteriä (Et20) ja se tehtiin sitten emäksiseksi NaOH:n 25-prosenttisella vesiliuoksella. Vesikerros uutettiin 2 x 200 ml:lla kloroformia, kloro-formiuutteet kuivattiin MgS04:lla, suodatettiin ja väkevöitiin alipaineessa. Jäännös , 20 liuotettiin etyyliasetaattiin (EtOAc) ja hapotettiin HCl/EtOAc:n kyllästetyllä liuok- | I 1 sella. Liuos laimennettiin Et20:lla ja saatu valkoinen kiinteä aine suodatettiin ja kui- ! , vattiin alipaineessa, jolloin saatiin alaotsikon yhdistettä (37,08 g, 43 %), sp. 206- ’ 208 °C.

t · * i » : · b) (S)-a-fenyyli-2-pyridiinietaaniamiinin dihydrokloridi • 1 · » · i 25 Liuokseen, jossa oli raseemista a-fenyyli-2-pyridiinietaaniamiinia (vaiheen (a) tuot-,,.,: teen vapaa emäs, joka on saatu neutraloimalla vaiheen (a) tuotteen vesiliuosta 25- prosenttisella NaOH:n vesiliuoksella ja uuttamalla kloroformilla) (10,96 g, 0,0553 mol) EtOAc:ssa (400 ml), lisättiin liuos, jossa oli S(+)-mantelihappoa (8,41 g,

* I

\ ‘ : 0,0553 mol) EtOAc:ssa (300 ml). Tuloksena oleva sakka kiteytettiin uudelleen kuu- 30 masta EtOAc:sta (500 ml) vielä kolme kertaa. Suola tehtiin emäksiseksi NaOH.n 25-prosenttisella vesiliuoksella, uutettiin 3 x 100 ml:lla kloroformia, kuivattiin ‘ : MgS04:lla, suodatettiin ja väkevöitiin alipaineessa. Jäännös liuotettiin EtOAc:iin (300 ml) ja hapotettiin kyllästetyllä HCl/EtOAc-liuoksella. Tuloksena oleva valkoinen kiinteä aine suodatettiin ja kuivattiin alipaineessa, jolloin saatiin (-)-a-fenyyli-2- 9 109019 I pyridiinietaaniamiinin dihydrokloridia (5,5 g), sp. 220-222 °C, [a]D = -87,3° (c = ! 1,0, CH3OH).

Ensimmäisestä saostuksesta saatu suodos neutraloitiin NaOH:n 25-prosenttisella vesiliuoksella, uutettiin 2 x 250 ml:lla CHC^a, kuivattiin MgSO4.Ha, suodatettiin ja 5 väkevöitiin alipaineessa. Jäännös liuotettiin EtOAc:iin (500 ml) ja tähän liuokseen lisättiin liuos, jossa oli R(-)mantelihappoa (6,5 g, 0,043 mol) EtOAc:ssa (500 ml). Sakka suodatettiin pois ja kiteytettiin uudelleen vielä kolme kertaa. Suola tehtiin emäksiseksi NaOH:n 25-prosenttisella vesiliuoksella, uutettiin 3 x 100 ml.lla kloroformia, kuivattiin MgS04:lla, suodatettiin ja väkevöitiin alipaineessa. Tuloksena 10 oleva valkoinen kiinteä aine suodatettiin ja kuivattiin alipaineessa, jolloin saatiin otsikon yhdistettä (3,84 g), sp. 220-222 °C, [a]D = + 87,1°, (c = 1,1, CH3OH).

Enantiopuhtaus voidaan määrittää valmistamalla johdannainen joko mantelihaposta tai dihydrokloridisuolasta enantiopuhtaan (yli 99,5 %) metyylibentsyyli-isosyanaa-tin kanssa ja analysoimalla sitten HPLC-tekniikalla käyttäen normaalifaasikolonnia 15 ja etanoli/heksaania (6:94) liuottimena. Edellä saatujen enantiomeerien enantiopuhtaus osoittautui suuremmaksi kuin 99,5 %.

Röntgenkristallografia osoitti (+)-enantiomeerilla olevan absoluuttinen (S)-stereo-kemia.

Esimerkki 2 20 (S)-a-fenyyli-2-pyridiinietaaniamiinibentsoaatin valmistus ’ (S)-a-fenyyli-2-pyridiinietaaniamiinin di hydro kloridista « 1 ·

Liuokseen, jossa oli esimerkin 1 otsikon yhdistettä (7,8 g) etyyliasetaatissa (20 ml), ‘ : lisättiin bentsoehappoa (4,7 g) kuumassa etyyliasetaatissa (40 ml). Seoksen annet- : : ’: tiin jäähtyä ympäristön lämpötilaan ja sitä sekoitettiin tunnin ajan. Tuloksena oleva 25 valkoinen kiinteä aine suodatettiin pois, pestiin etyyliasetaatilla ja kuivattiin alipai-.,..: neessa, jolloin saatiin otsikon yhdistettä (10,4 g). Sp. = 134-136 °C; [a]o = + 47,78° .···. (c = 1,02965, CH3OH, 23 °C); amiiniosan enantiopuhtaus 99,8 % (määritettynä ki- raah-HPLC:lla).

* I

.; : Esimerkki 3 ; . 30 Esimerkin 1 otsikon yhdisteen ja esimerkin 2 otsikon yhdisteen stabiiliutta kosteutta * vastaan tutkittiin. Ensinmainitun yhdisteen havaittiin vetistyvän 80 %:n suhteelli sessa kosteudessa, kun taas viimeksi mainittu yhdiste ei ollut alkanut vetistyä 97 %:n suhteellisessa kosteudessa.

10 109019 j

Esimerkki 4

Esimerkin 2 otsikon yhdisteen havaittiin ehkäisevän takaraajan yhtäjaksoista ojentumista hiirillä 50 %:lla (ED50), joka ojentuminen oli aiheutettu maksimaalisella sähköshokilla (MES, koe kuvattu edellä), kun sitä annettiin oraalisesti alle 5 10 mg/kg:n annos.

♦ < « » • * · i I » j » I » • «

' ' I

i .'. .

I I

‘*1» • · » • » »

Claims (2)

1. Förfarande för framställning av en farmaceutisk, över 90 % enantioren (S)-a-10 fenyl-2-pyridinetanaminbensoat, kännetecknat av att förfarandet omfattar utfall- ning ur lösningen av blandningen av (S)-a-fenyl-2-pyridinetanamin eller dess sait, som är över 90 %-iskt enantioren, och bensoesyra.

1. Menetelmä farmaseuttisen, yli 90-prosenttisesti enantiopuhtaan (S)-a-fenyyli- 2-pyridiinietaaniamiinibentsoaatin valmistamiseksi, tunnettu siitä, että menetelmä käsittää saostamisen (S)-a-fenyyli-2-pyridiinietaaniamiinin tai sen suolan, joka on 5 yli 90-prosenttisesti enantiopuhdasta, ja bentsoehapon seoksen liuoksesta.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että (S)-a-fenyy-li-2-pyridiinietaaniamiinibentsoaatti on yli 99-prosenttisesti enantiopuhdasta.

2. Förfarande enligt patentkrav 1, kännetecknat av att (S)-a-fenyl-2-pyridin-etanaminbensoat är över 99 %-iskt enantioren. > « f