FI108414B

FI108414B - Himmeõ, kaksiaksiaalisesti orientoitu polypropeenimonikerroskalvo, menetelmõ sen valmistamiseksi ja sen kõytt÷

Info

Publication number: FI108414B
Application number: FI941917A
Authority: FI
Inventors: Gunter Schloegl; Ursula Murschall; Herbert Peiffer
Original assignee: Trespaphan Gmbh
Priority date: 1993-04-27
Filing date: 1994-04-25
Publication date: 2002-01-31
Also published as: ES2137278T3; DE59408531D1; FI941917A0; FI941917A; CA2122226A1; EP0622185A1; EP0622185B1; DE4313430A1; ZA942836B; CA2122226C; US5496600A

Description

108414

Himmeä, kaksiaksiaalisesti orientoitu polypropeenimoniker-roskalvo, menetelmä sen valmistamiseksi ja sen käyttö

Keksintö koskee polypropeenimonikerroskalvoa, joka 5 sisältää vähintään yhden peruskerroksen, joka sisältää polypropeenia tai polypropeeniseosta ja hartsia, ja vähintään yhden peitekerroksen, joka sisältää kahden komponentin I ja II seosta tai yhdistelmää.

Seoksen tai yhdistelmän komponentti I on polypro-10 peenihomopolymeeri tai 2-10 hiiliatomia sisältävien α-olefiinien kopolymeeri tai 2-10 hiiliatomia sisältävien α-olefiinien terpolymeeri tai kahdesta tai useammasta mainitusta homo-, ko- ja terpolymeeristä oleva seos tai kahdesta tai useammasta mainitusta homo-, ko- ja terpoly-15 meeristä oleva yhdistelmä.

Seoksen tai yhdistelmän komponentti II on HD-poly-eteeniä (HDPE) tai HDPE:n ja yhden tai useamman muun polymeerin yhdistelmä, jolloin polymeeri on valittu ryhmästä prpeenipolymeeri, 2-10 hiiliatomia sisältävistä a-ole-20 fiineistä oleva kopolymeeri, 2-10 hiiliatomia sisältävistä α-olefiineistä oleva terpolymeeri ja 2 - 10 hiili-atomia sisältävistä α-olefiineistä oleva ko- ja terpoly-meerien yhdistelmä.

Keksinnön mukaiselle kalvolle on tunnusomaista him- . 25 meä pinta eli optiikka ja hyvä taivutuskäyttäytyminen.

< ·

Keksintö koskee lisäksi menetelmää monikerroskalvon valmistamiseksi sekä sen käyttöä.

Erityinen tapa sulkea kääreitä pakattavien tavaroiden pakkaamiseksi on kiertäminen tai kääriminen. Tämä pak-30 kausmenetelmä on tunnettu erityisesti pakattaessa pieneh köjä pakattavia tavaroita, jolloin erityisen edullisesti tällä tavalla pakataan usein pyöreitä tai lähes pyöreitä esineitä kuten makeisia, pulloja, kynttilöitä, pastilli-rullia, suklaa- ja marsipaanitankoja, pääsiäismunia tai 35 muuta sellaista.

2 108414

Edyllytyksenä kiertämisen käyttämiseksi on kalvon sopivuus, jolloin kalvo ei saa repeillä eikä repeytyä poikki kiertokohdasta, mutta toisaalta sen täytyy olla niin jäykkä, että kierrettäessä ei tapahdu kutistumista 5 tai rypistymistä. Tekniikan tason mukaan kierrettäviin makeiskääreisiin käytetään pääasiassa sellofaania, siis regeneroitua selluloosaa, orientoimatonta polypropeenia tai PVC-kalvoa, katso viite Giinther Kiihne, Verpacken mit Kunststoffen, julkaistu 1974, Carl-Hanser-Verlag, Miinchen, 10 sivu 63.

Viime aikoina kierrettäviin kääreisiin on esitetty käytettäväksi eri tavoin kaksiaksiaalisesti orientoituja polypropeenikalvoj a.

Julkaisu EP-A 0 479 101 koskee monikerroksista hy-15 vin läpinäkyvää kaksiaksiaalisesti orientoitua polypropee nikalvoa, jolla on erittäin hyvät kiertämisominaisuudet, jotka sopivat erityisesti kierrettävään pakkaukseen. Kalvolle on tunnusomaista se, että peruskerros koostuu 70 -95 -massaprosenttisesti polypropeenista ja 5 - 30 -mas-20 saprosenttisesti pienehkömolekyylisestä hiilivetyhartsis- ta, jonka pehmenemispiste on 130 - 180 °C, ja peitekerrok-sissa on keskimääräisen hiukkaskoon 2 - 5 pm omaavaa tart-tumisenestoainetta. Peitekerrosten paksuus on korkeintaan 0,5 pm. Kalvoille ovat tunnusomaisia lisäksi hyvät mekaa- . 25 niset ominaisuudet, jotka ovat pituus- ja poikittaissuun-• · taan suunnilleen yhtä suuret. Kalvo on tasapainoisesti orientoitu.

Julkaisu EP-A 0 432 452 koskee läpinäkyvää polypropeenista olevaa käärittävää pakkauskalvoa, joka on yksiak-30 siaalisesti orientoitu ja jonka pysyvä venymä orientointi-- suuntaa vastaan on suurempi kuin 45 %. Kalvossa voi olla mahdollisesti yksi tai useampia peitekerroksia tavallisista peitekerrosmateriaaleista.

Julkaisu DE-A 35 35 472 kuvaa kalvoa, joka myös so-35 pii hyvin kierrettäväksi päällysteeksi. Kun peitekerrok- 3 108414 siin lisätään siloksaania ja tarttumisenestoainetta, kalvo saa halutut työstöominaisuudet nopeatoimisissa käärimisau- tomaateissa. Haitallista kalvossa ovat suhteellisen suuret hartsipitoisuudet, joita tarvitaan hyvää käärittävyyttä 5 varten. Esimerkkinä siellä ilmoitetaan arvo 25 massa-%. Tämän vuoksi kalvo tulee ratkaisevasti kalliimmaksi.

Tunnetut käärepakkauskalvot tarvitsevat parannusta ulkonäkönsä, työstöominaisuuksiensa ja erityisesti naar-munkestävyytensä suhteen. Käärepakkauskalvoilla, joissa on 10 tavallinen peruskerros ja yleinen C2/C3-kopolymeeripeite-kerros, on tavallisesti höytyiset rakenteet eli optisia epähomogeenisuuksia.

Saksalaisessa patenttihakemuksessa P 41 35 096.0 julkaistaan polyolefiinimonikerroskalvoja, joissa on poly-15 propeeniperuskerros ja HDPE-yhdistelmästä oleva peiteker- ros. Tämä HDPE-yhdistelmä koostuu HDPEistä ja a-olefii-neistä ja mahdollisesti polypropeenista olevista ko- ja/-tai terpolymeereistä. Monikerroskalvon peitekerroksella on hyvin vähäinen kiilto ja hyvin runsas sameus, minkä vuoksi 20 kalvo saa tyypillisen himmeän ulkonäön.

Julkaisusta US-A 4 578 316 tunnetaan kaksiaksiaali-sesti orientoitu polyolefiinimonikerroskalvo, jonka peruskerros koostuu polypropeenihomopolymeeristä ja jonka pei-tekerros koostuu polypropeenin ja MDPE:n ja/tai HDPE:n , 25 yhdistelmästä. Tällä polyolefiinikalvolla on pieni kitka-• · kerroin yhdessä hyvin kostuvan pinnan kanssa; kuitenkin myös tällä kalvolla on erinomainen optinen läpinäkyvyys.

Julkaisussa W0 89/10839 kuvataan polyolefiinimonikerroskalvoja, joiden peruskerros koostuu propeenipolymee-30 ristä ja jonka peitekerrokset koostuvat joko HDPE:stä tai : eteenipropeenikopolymeeristä tai polypropeenista, jolloin kalvo orientoidaan erityisissä lämpötilaolosuhteissa. Sillä on erityisesti matala kitkakerroin ja hyvä kostuvuus, mutta samanaikaisesti myös runsas kiilto ja vähäinen sa-35 meus.

« 108414

Julkaisussa EP-A O 367 613 julkaistaan monikerros-kalvo, jossa on vakuolipitoinen polypropeeniperuskerros ja peitekerros, jolle voidaan kirjoittaa ja joka sisältää ensimmäisen polymeerin, jonka sulaindeksi on < 1 g/10 min, 5 ja toisen polymeerin, joka on mainitun ensimmäisen polymeerin kanssa sekoittumaton. Esimerkkinä ensimmäisestä polymeeristä kuvataan HDPE, jonka tiheys on 0,92 -0,97 g/cm3. Sekoittumaton polymeeri on polypropeeni tai polypropeenin kopolymeeri tai polypropeenin terpolymeeri. 10 Kuvatulla kalvolla on läpikuultamaton ulkonäkö, eli se on oleellisesti valoa läpäisemätön. On kuvattu, että kalvo saa himmeän ulkonäön, kun se varustetaan painannalla. On edullista liittää peitekerrokseen täyteainetta, joka tulee parantamaan kirjoitettavuutta, jolloin samanaikaisesti 15 Si02-pitoisella peitekerroksella on runsas himmeys, joka antaa kalvolle paperin kaltaisen ulkonäön. Kuvatun kalvon tiheys on 0,69 g/cm3. Himmeässä, Si02-pitoisessa pinnassa on painettaessa parantamista. Väri on kuin samean hunnun takana, eikä jälki ole tasainen. Tämä johtuu epähomogeeni-20 suuksista, jotka eivät itse kalvossa tule niin selvästi esiin sen läpinäkymättömyyden vuoksi, mutta tulevat esiin painettaessa. Painetut kalvot ovat läiskäisiä, eikä valmistaja hyväksy niitä.

Tekniikan tasosta tunnetut kalvot, joissa on HDPE- # 25 modifioitu peitekerros, eivät ole sopivia käärittäviksi pakkauskalvoiksi mekaanisten ominaisuuksiensa vuoksi. Sitä paitsi kavoissa on parantamista ulkonäkönsä suhteen.

Tämän keksinnön tehtävänä oli saada käyttöön moni-kerroskalvo, joka sopii käärepakkaukseksi ja jolle on tun-30 nusomaista ainakain yhden pinnan himmeä ulkonäkö sekä sa-; manaikaisesti hyvä naarmunkestävyys. Pinnan/(pintojen) kiilto tulee optimoida ottamalla huomioon tämä haluttu himmeys. Tällöin on tärkeää saada samanaikaisesti homogeeninen kalvo-optiikka ilman läiskikkäitä tai viirullisia 35 häiriökohtia ja ilman pilvimäistä rakennetta. Lisäksi vaa- 5 108414 ditaan painojäljen tasaisuutta. Samanaikaisesti kalvolla tulee olla hy-. vä kierrettävyys käärepakkauksiin ja hyvä juoksevuus.

Keksinnön mukaisesti tämä tehtävä. ratkaistaan polypro-, peenimonikerroskalvolla joka sisältää vähintään yhden peruskerroksen, 5 joka sisältää polypropeenia tai polypropeeniseosta ja pienimolekyylistä hartsia, ja vähintään yhden peitekerroksen, joka sisältää kahden komponentin I ja II seosta tai yhdistelmää, jolloin komponenttien I ja II suhde (painosuhde) on välillä I:II = 10-90 ja I:II = 90-10, ja jolloin 10 komponentti I sisältää oleellisesti propeenihcmopolymeeriä tai eteenin ja propeenin tai eteenin ja buteenin tai propeenin ja bu-teenin tai eteenin ja jonkin toisen 5-10 hiiliatomia sisältävän a-olefiinin tai propeenin ja jonkin toisen 5-10 hiiliatomia sisältävän a-olefiinin kapolymeeriä tai eteenin ja propeenin ja buteenin tai etee-15 nin ja propeenin ja jonkin toisen 5-10 hiiliatomia sisältävän a-olefiinin terpolymeeriä tai seosta kahdesta tai useammasta mainitusta homo-, ko- ja terpolymeeristä tai yhdistelmää kahdesta tai useanmasta mainitusta homo-, ko- ja terpolymeeristä, mahdollisesti sekoitettuna yhden tai useaitman mainitun homo-, ko- ja terpolymeerin kanssa, ja 20 komponentti II sisältää oleellisesti HDPE:tä jonka sulaindek- si MFI on 1,5 - 45 g/10 min mitattuna standardin DIN 53 735 mukaan tai kahden yhdistelmäkcmponentin A ja B yhdistelmää jossa yhdistelmäkcmpo-nenttien A ja B suhde (painosuhde) on välillä A:B = 20-80 ja B:A = 80-20, ja : 25 jolloin yhdistelmäkomponentti A on oleellisesti HDPE jonka sulaindeksi MFI on 1,5 - 45 g/10 min mitattuna standardin 53 735 mukaan ja yhdistelmäkomponentti B on oleellisesti propeenihcmopolymeeri tai eteenin ja propeenin tai eteenin ja buteenin tai propeenin ja buteenin tai eteenin ja jonkin toisen 5-10 hiiliatomia sisältävän a-olefiinin 30 tai propeenin ja jonkin toisen 5-10 hiiliatomia sisältävän a-olefiinin kopolymeeri tai eteenin ja propeenin ja buteenin tai eteenin ja propeenin ja jonkin toisen 5-10 hiiliatomia sisältävän a-olefiinin terpolymeeri tai seos kahdesta tai useammasta mainitusta homo-, ko- ja terpolymeeristä tai yhdistelmä kahdesta tai useanmasta mainitusta ho-35 mo-, ko- ja terpolymeeristä, ja kalvon opasideettiarvo on välillä 10-80, mitattuna ASIM-D 1003:n mukaan ja kalvo on himmeä.

6 108414

Seoksella tämän keksinnön puitteissa tarkoitetaan mekaanisia seoksia, jotka valmistetaan erillisistä komponenteista. Tavallisesti erillisiä aineosia heilutellaan puristettuina pienehköinä muotokappaleina, esimerkiksi 5 linssimäisenä, pallomaisena tai sauvamaisena granulaatti-na, ja ne sekoitetaan sopivassa tärytyslaitteistossa mekaanisesti .

Yhdistelmällä tämän keksinnön puitteissa tarkoitetaan erillisten komponenttien lejeerinkimäistä yhdistel-10 mää, jota ei voida enää hajottaa alkuperäisiin aineosiin. Yhdistelmällä on ominaisuuksia kuten homogeenisella aineella ja sitä voidaan luonnehtia vastaavasti erilaisten parametrien avulla.

Keksinnön mukaisen monikerroskalvon peruskerros si-15 sältää oleellisesti propeenipolymeeriä tai polypropeeni seosta ja hartsia.

Peruskerroksen propeenipolymeeri sisältää suurimmaksi osaksi (vähintään 90 %) propeenia ja sen sulamispiste on 140 °C tai sitä suurempi, edullisesti 150 - 170 °C. 20 Isotaktinen homopolypropeeni, jonka n-heptaaniliukoinen osuus on 6 massa-% tai sitä vähemmän isotaktisen homopoly-propeenin suhteen, eteenin ja propeenin kopolymeerit, joiden eteenipitoisuus on 10 massa-% tai sitä vähemmän, propeenin ja C4.8-a-olefiinien kopolymeerit, joissa o-olefiini-• # 25 pitoisuus on 10 massa-% tai sitä vähemmän, ovat edullisia propeenipolymeerejä peruskerrokseen, jolloin isotaktinen homopolypropeeni on erityisen edullinen. Esitetyt massa-prosentit tarkoittavat kyseistä kopolymeeriä. Ydinkerrok-sen propeenipolymeerin sulaindeksi on tavallisesti 30 0,5 g/10 min - 8 g/10 min, edullisesti 2 g/10 min - 5 g/10 min, lämpötilassa 230 °C voiman ollessa 21,6 N (DIN 53 735).

Peruskerroksessa käytetty propeenipolymeeri voidaan mahdollisesti hajottaa osittain lisäämällä orgaanisia pe-35 roksideja. Mitta polymeerin hajoamisasteelle on niin 7 108414 kutsuttu hajoamistekijä A, joka antaa polypropeenin DIN 53 735:n mukaisen sulaindeksin suhteellisen muutoksen lähtöainepolymeerin suhteen.

5 MFI2 A = -

MFIX

MFl! propeenipolymeerin sulaindeksi ennen orgaani-10 sen peroksidin lisäystä MFI2 = peroksidin avulla hajotetun propeenipolymeerin sulaindeksi

Tavallisesti käytetyn propeenipolymeerin hajoamis-tekijä A on alueella 3 - 15, edullisesti 6 - 10.

15 Orgaanisina peroksideina erityisen edullisia ovat dialkyyliperoksidit, jolloin alkyyliryhraällä tarkoitetaan tavallisia tyydyttyneitä suoraketjuisia tai haaroittuneita alempia alkyyliryhmiä, joissa on korkeintaan 6 hiiliatomia. Erityisesti 2,5-dimetyyli-2,5-di(t-butyyliperoksi)-20 heksaani tai di-t-butyyliperoksidi ovat edullisia.

Keksinnön mukaisen kalvon peruskerros sisältää hartsia tavallisesti määrän 5-40 massa-%, edullisesti 10 - 40 massa-%, erityisesti 15 - 35 massa-% peruskerroksen massan suhteen. Hartseina ovat edullisia pienehkömole-' ^ 25 kyyliset hartsit, erityisesti hiilivetyhartsit. Hiilivety-hartsit voivat olla osittain tai kokonaan hydrattuja. Hartseina kyseeseen tulevat periaatteessa synteettiset hartsit tai luonnollista alkuperää olevat hartsit. On osoittautunut edulliseksi käyttää hartseja, joiden pehme-30 nemispiste on > 80 °C (mitattu DIN 1995-U4:n tai ASTM ' E-28:n mukaan), jolloin pehmenemispisteen 100 - 180 °C, erityisesti 120 - 160 °C, omaavat ovat edullisia. Hartsin liittäminen kalvoon (yksiruuvinen tai kaskadiekstruuderi) tapahtuu edullisesti perusseoksena, joka lisätään ekstruu-35 deriin. Tavallisia ovat perusseokset, jotka sisältävät 108414 8 30 - 70 massa-%, edullisesti 50 massa-% propeenihomopoly-meeriä ja 70 - 30 massa-%, edullisesti 50 massa-% hiili-vetyhartsia. Massaprosentteina esitetyt luvut koskevat propeenipolymeerin ja hiilivetyhartsin kokonaismassaa.

5 Lukuisista hartseista hiilivetyhartsit ovat edulli sia ja ne ovat maaöljyhartseina (petrolihartsit), styree-nihartseina, syklopentadieenihartseina ja terpeenihartsei-na (näitä hartseja on kuvattu teoksessa Ullmanns Encyklo-pädie der techn. Chemie, 4. painos, osa 12, sivut 525 -10 555).

Maaöljyhartsit ovat sellaisia hiilivetyhartseja, joita valmistetaan polymeroimalla matalassa lämpötilassa hajotettuja (deep-decomposed) maaöljymateriaaleja katalyytin läsnä ollessa. Nämä maaöljymateriaalit sisältävät ta-15 vallisesti seoksen hartsia muodostavista aineista kuten styreeni, metyylistyreeni, vinyylitolueeni, indeeni, metyyli- indeeni, butadieeni, isopreeni, piperyleeni ja pen-tyleeni. Styreenihartsit ovat styreenin pienimolekyylisiä homopolymeerejä tai styreenin kopolymeerejä muiden mono-20 meerien kanssa kuten metyylistyreeni, vinyylitolueeni ja butadieeni. Syklopentadieenihartsit ovat syklopentadieeni-homopolymeerejä tai syklopentadieenikopolymeerejä, joita saadaan hiilivetytervatisleistä ja hajotetusta maakaasusta. Näitä hartseja valmistetaan pitämällä syklopentadiee- ' 25 niä sisältäviä materiaaleja pitkä aika korkeassa lämpöti- . · » lassa. Reaktiolämpötilasta riippuen voidaan saada dimeere-jä, trimeerejä tai oligomeerejä.

Terpeenihartsit ovat polymeraatteja terpeeneistä, siis kaavan C10H16 omaavista hiilivedyistä, joita on melkein 30 kaikissa kasvien eteerisissä öljyissä tai öljypitoisissa • hartseissa, tai fenolimodifioituja terpeenihartseja. Eri tyisinä esimerkkeinä terpeeneistä mainittakoon pineeni, α-pineeni, dipenteeni, limonit, myrseeni, kamfeeni ja sen kaltaiset terpeenit. Hiilivetyhartsien tapauksessa kysees-35 sä voivat olla myös niin kutsutut modifioidut hiilivety- 9 108414 hartsit. Modifiointi tapahtuu tavallisesti saattamalla raaka-aineet reagoimaan ennen polymerointia, liittämällä erityisiä monomereja tai saattamalla polymeroitu tuote reagoimaan, jolloin suoritetaan erityisesti hydrauksia tai 5 osittaishydrauksia.

Hiilivetyhartseina käytetään lisäksi styreenihomo-polymeraatteja, styreenikopolymeraatteja, syklopentadiee-nihomopolymeraattej a, syklopentadieenikopolymeraatteja ja/tai terpeenipolymeraatteja, joiden pehmenemispiste on 10 kulloinkin yli 100 eC (tyydyttymättömien polymeraattien tapauksessa hydrattu tuote on edullinen). Aivan erityisen edullisesti peruskerroksessa käytetään syklopentadieeni-polymeraatteja, joiden pehmenemispiste on 140 °C ja sitä suurempi.

15 Vähintään yksi keksinnön mukaisen monikerroskalvon peitekerros sisältää yhtä seuraavassa lähemmin kuvattua kahden komponentin I ja II seosta tai yhdistelmää ja mahdollisesti lisättyjä lisäaineita.

Peitekerrosseoksen tai yhdistelmän komponentti I 20 sisältää oleellisesti propeenihomopolymeeriä tai kopoly-meeriä eteenistä ja propeenista tai eteenistä ja buteenis-ta tai propeenista ja buteenista tai eteenistä ja jostain toisesta 5-10 hiiliatomia sisältävästä α-olefiinista tai propeenista ja jostain toisesta 5-10 hiiliatomia sisäl-r ^ 25 tävästä α-olefiinista tai terpolymeeriä eteenistä ja pro-peenista ja buteenista tai eteenistä ja propeenista ja jostain toisesta 5-10 hiiliatomia sisältävästä a-olefii-nista tai seosta kahdesta tai useammasta mainitusta homo-, ko- ja terpolymeeristä tai yhdistelmää kahdesta tai useam-30 masta mainitusta homo-, ko- ja terpolymeeristä, mahdolli-sesti sekoitettuna yhden tai useamman mainitun homo-, ko-ja terpolymeerin kanssa.

Erityisen edullisesti komponentti I koostuu oleellisesti propeenihomopolymeeristä tai eteenin ja propeenin 35 tai eteenin ja buteeni-l:n tai propeenin ja buteeni-l:n 10 10841 4 kopolymeeristä tai eteenin, propeenin ja buteeni-l:n ter-polymeeristä tai kahden tai useamman mainitun erityisen edullisen homo-, ko- ja terpolymeerin seoksesta tai kahden tai useamman mainitun erityisen edullisen homo-, ko- ja 5 terpolymeerin yhdistelmästä, mahdolisesti sekoitettuna yhden tai useamman mainitun homo-, ko- ja terpolymeerin kanssa, jolloin edullisia ovat erityisesti propeenihomopo-lymeeri tai eteeni-propeenisatunnaissekapolymeeri, jossa eteenipitoisuus on 2 - 10 massa-%, edullisesti 5-8 mas-10 sa-%, tai propeeni-buteeni-l-satunnaissekapolymeeri, jossa buteenipitoisuus on 4 - 25 massa-%, edullisesti 10 - 20 massa-%, kulloinkin kopolymeerin kokonaismassan suhteen, tai eteeni-propeeni-buteeni-l-satunnaisterpolymeeri, jossa eteenipitoisuus on 1 - 10 massa-%, edullisesti 2-6 mas-15 sa-%, ja buteeni-1-pitoisuus 3-20 massa-%, edullisesti 8-10 massa-%, kulloinkin terpolymeerin kokonaismassan suhteen, tai eteeni-propeeni-buteeni-1-terpolymeerin ja propeeni-buteeni-l-kopolymeerin yhdistelmä, jossa eteeni-pitoisuus on 0,1 - 7 massa-%, propeenipitoisuus on 50 - 90 20 massa-% ja buteeni-1-pitoisuus 10 - 40 massa-%, kulloinkin polymeeriyhdistelmän kokonaismassan suhteen.

Komponenttina I tai komponentissa I käytetty pro-peenihomopolymeeri sisältää pääosin (vähintään 90 %) pro-peenia ja sen sulamispiste on 140 °C tai sitä korkeampi, . 25 edullisesti 150 - 170 °C, jolloin edullinen on isotaktinen homopolypropeeni, jonka n-heptaaniliukoinen osuus on 6 massa-% tai sitä pienempi isotaktisen homopolypropeenin suhteen. Komponentin I homopolymeerin tai tämän sisältämän homopolymeerin sulaindeksi on tavallisesti 0,5 g/10 min -30 15 g/10 min, edullisesti 1,5 g/10 min - 6 g/10 min, läm pötilassa 230 °C ja voiman ollessa 21,6 N (DIN 53 735).

Peitekerrosseoksen tai yhdistelmän komponentti II sisältää oleellisesti HDPE:tä tai yhdistelmää, joka käsittää oleellisesti HDPE:n yhdistelmäkomponenttina A ja yh-35 distelmäkomponentin B.

n 108414 HDPE:llä tarkoitetaan tämän keksinnön puitteissa korkeapainepolyeteenejä, joilla on seuraavat ominaisuudet: 1. Sulaindeksi MFI, mitattu DIN 53 735: n tai ISO 1133:n mukaan arvoilla 50 N/190 °C, on alueella 0,2 - 50 5 g/10 min, edullisesti 1,5 - 45 g/10 min, erityisesti 5 - 25 g/10 min.

2. Viskositeettiluku, mitattu DIN 53 728:n, osa 4, tai ISO 1191 :n mukaan, on alueella 100 - 450 cm3/g, edullisesti 120 - 280 cm3/g.

10 3. Kiteisyys on 35 - 80 %, edullisesti 50 - 80 %.

4. Tiheys, mitattu lämpötilassa 23 °C DIN 53 479:n, menetelmä A, tai ISO 1183:n mukaan, on alueella 0,93 -0,97 g/cm3, edullisesti 0,95 - 0,96 g/cm3.

5. Sulamispiste, mitattu DSC:llä (sulamispistekäy-15 rän maksimi, kuumennusnopeus 20 °C/min), on 120 - 150 °C, edullisesti 125 - 135 °C).

HDPE komponentiksi II sekä HDPE yhdistelmäkomponen-tiksi A valitaan edellä kuvatuista polyeteeneistä, niin että komponenttina II tulee kyseeseen periaatteessa sama 20 HDPE kuin yhdistelmäkomponenttina A, mutta sen ei ole pakko olla sama.

Yhdistelmäkomponentti B koostuu oleellisesti pro-peenihomopolymeeristä tai eteenin ja propeenin tai eteenin ja buteenin tai propeenin ja buteenin tai eteenin ja jon- * . 25 kin muun 5-10 hiiliatomia sisältävän α-olefiinin tai < · propeenin ja jonkin muun 5-10 hiiliatomia sisältävän α-olefiinin kopolymeeristä tai eteenin ja propeenin ja buteenin tai eteenin ja propeenin ja jonkin muun 5-10 hiiliatomia sisältävän α-olefiinin terpolymeeristä tai 30 kahden tai useamman mainitun homo-, ko- ja terpolymeerin seoksesta tai kahden tai useamman mainitun homo-, ko- ja terpolymeerin yhdistelmästä.

Erityisen edullisesti yhdistelmäkomponetti B koostuu oleellisesti propeenihomopolymeeristä tai eteenin ja 35 propeenin tai eteenin ja buteeni-l:n tai propeenin ja bu- 12 1 0841 4 teeni-l:n kopolymeeristä tai eteenin ja propeenin ja bu-teeni-l:n terpolymeeristä tai kahden tai useamman mainitun erityisen edullisen homo-, ko- ja terpolymeerin seoksesta tai kahden tai useamman mainitun erityisen edullisen ho-5 mo-, ko- ja terpolymeerin yhdistelmästä, jolloin edullisia ovat erityisesti propeenihomopolymeeri tai eteeni-propee-nisatunnaissekapolymeeri, jossa eteenipitoisuus on 2 - 10 massa-%, edullisesti 5-8 massa-%, tai propeeni-buteeni-1-satunnaissekapolymeeri, jossa buteenipitoisuus on 4 - 25 10 massa-%, edullisesti 10 - 20 massa-%, kulloinkin kopoly-meerin kokonaismassan suhteen, tai eteeni-propeeni-butee-ni-l-terpolymeeri, jossa eteenipitoisuus on 1 - 10 massa-%, edullisesti 2-6 massa-%, ja buteeni-l-pitoisuus 3-20 massa-%, edullisesti 8-10 massa-%, kulloinkin 15 terpolymeerin kokonaismassan suhteen, tai eteeni-propeeni-buteeni-1-terpolymeerin ja propeeni-buteeni-l-kopolymeerin yhdistelmä, jossa eteenipitoisuus on 0,1 - 7 massa-% ja propeenipitoisuus 50 - 90 massa-% ja buteeni-l-pitoisuus 10 - 40 massa-%, kulloinkin polymeeriyhdistelmän kokonais-20 massan suhteen.

Yhdistelmäkomponenttina B käytetty tai yhdistelmä-komponentissa B käytetty propeenihomopolymeeri sisältää pääosin (vähintään 90 %) propeenia ja sen sulamispiste on 140 °C tai sitä korkeampi, edullisesti 150 - 170 °C, jol- ' . 25 loin edullinen on isotaktinen homopolypropeeni, jonka ·· 0 n-heptaaniliukoinen osuus on 6 massa-% tai sitä pienempi isotaktisen homopolypropeenin suhteen. Yhdistelmäkomponen-tin B homopolymeerin tai tämän sisältämän homopolymeerin sulaindeksi on tavallisesti 0,5 g/10 min - 15 g/10 min, 30 edullisesti 1,5 g/10 min - 6 g/10 min, lämpötilassa 230 eC • ja voiman ollessa 21,6 N (DIN 53 735).

Kummankin yhdistelmäkomponentin A ja B suhde (massasuhde) on välillä A:B = 20:80 - A:B = 80:20, edullisesti välillä A:B = 40:60 - A:B = 60:40 ja se on erityisen edul-35 lisesti A:B = 45:55.

13 10841 4

Komponenteista A ja B koostuvan yhdistelmän sulain-deksi (DIN 53 735 lämpötilassa 230 °C ja kuormituksen ollessa 21,6 N) on 1,5 g/10 min - 12 g/10 min, edullisesti 2,5 g/10 min - 6 g/10 min, jolloin yhdistelmän sulaindeksi 5 on edullisesti suurempi kuin peruskerrokseen käytetyn pro-peenipolymeerin sulaindeksi.

Yhdistelmän sulamisalue on 100 - 160 °C, edullisesti 120 - 150 °C.

Peitekerrosseoksen tai yhdistelmän komponenttien I 10 ja II suhde (massasuhde) voi vaihdella laajalla alueella ja se määräytyy monikerroskalvon kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan. Edullisesti komponenttien I ja II suhde on alueella I:II - 10:90 - I:II = 90:10, edullisesti välillä I : II = 30 : 70 - I : II = 70 : 30, erityisesti 15 I:II = 50:50.

Keksinnön mukainen monikerroskalvo sisältää vähintään edellä kuvatun hartsipitoisen peruskerroksen ja vähintään yhden himmeän peitekerroksen, joka sisältää edellä kuvattua seosta. Aina varatun käyttötarkoituksensa mukaan 20 monikerroskalvo voi sisältää toisen peitekerroksen vastakkaisella puolella. Mahdollisesti perus- ja/tai peitekerroksen/ -kerrosten välillä voi olla yksi tai useampia väli-kerroksia.

Monikerroskalvon edullinen suoritusmuoto on kolmi- . 25 kerroksinen. Toisen peitekerroksen paksuus ja koostumus > · voidaan valita riippumattomasti jo esitetystä keksinnön mukaisesta himmeästä peitekerroksesta, jolloin toinen pei-tekerros voi sisältää myös jotain edellä kuvatuista seoksista, jonka ei kuitenkaan tarvitse olla identtinen ensim-30 mäisen peitekerroksen kanssa. Toinen peitekerros voi kuitenkin sisältää myös mitä tahansa muuta sopivaa peiteker-rospolymeeriä.

Peitekerroksen/-kerrosten paksuus on yli 0,3 pm ja se on edullisesti alueella 0,8 - 10 pm, erityisesti 1 - 14 1 0841 4 5 pm, jolloin kummallakin puolella olevat peitekerrokset voivat olla yhtä paksuja tai eripaksuisia.

Keksinnön mukaisen polyolefiinimonikerroskalvon kokonaispaksuus voi vaihdella laajalla alueella ja se mää-5 räytyy käyttötarkoituksen mukaan. Se on edullisesti 5 -100 pm, erityisesti 10 - 80 pm, jolloin peruskerros muodostaa noin 50 - 95 % kalvon kokonaispaksuudesta.

Kalvon tiheys on tavallisesti 0,9 g/cm3 tai sitä suurempi, edullisesti alueella 0,9 - 0,95 g/cm3.

10 Peitekerroksen/-kerrosten tarttumisominaisuuksien parantamiseksi ainakin yksi kalvon pinta voidaan korona-tai liekkikäsiteliä, jolloin vastaava käsittely voidaan suorittaa mahdollisesti molemmille pinnoille ja se voi olla sama tai erilainen.

15 Jotta keksinnön mukaisen polyolefiinikalvon tietty jä ominaisuuksia saataisiin vielä parannetuksi, sekä peruskerros että peitekerros/-kerrokset voivat sisältää vielä muita lisäaineita kulloinkin tehokkaana määränä, edullisesti antistaattisia aineita ja/tai tarttumisenestoai-20 neita ja/tai liukuaineita ja/tai stabilisaattoreita ja/tai neutralointiaineita, jotka ovat yhteensopivia peruskerroksen ja peitekerroksen/-kerrosten propeenipolymeerien kanssa, poikkeuksena tarttumisenestoaineet, jotka ovat tavallisesti sekoittumattomia. Kaikki määriä koskevat luvut • # 25 seuraavassa esityksessä tarkoittavat massaprosenttia (mas-• · sa-%) kulloinkin sen kerroksen tai niiden kerrosten suhteen, johon tai joihin lisäaine on lisätty.

Edullisia antistaattisia aineita ovat alkalialkaa-nisulfonaatit, polyeetterimodifioidut eli etoksiloidut 30 ja/tai propoksiloidut polydiorganosiloksaanit (polydial- • · kyylisiloksaanit, polyalkyylifenyylisiloksaanit yms. ) ja/- tai oleellisesti suoraketjuiset ja tyydyttyneet alifaat-tiset, tertiaariset amiinit, joiden alifaattisessa ryhmässä on 10 - 20 hiiliatomia ja jotka on substituoitu CO -35 hydroksi-(C1.4)-alkyyliryhmillä, jolloin N, N-bis-( 2-hydrok- 19 108414 t sietyyli)alkyyliamiinit, joiden alkyyliryhmässä on 10 - 20 hiiliatomia, edullisesti 12 - 18 hiiliatomia, ovat erityi- sen sopivia. Tehokas antistaattisen aineen määrä on alueella 0,05 - 0,3 massa-%. Lisäksi glyseriinimonostearaat-5 tia käytetään määränä 0,03 - 0,2 % edullisesti antistaat-tisena aineena.

Sopivia tarttumisenestoaineita ovat epäorgaaniset lisäaineet kuten piidioksidi, kalsiumkarbonaatti, magnesi-umsilikaatti, alumiinisilikaatti, kalsiumfosfaatti ja muut 10 sellaiset ja/tai sekoittumattomat orgaaniset polymeraatit kuten polyamidit, polyesterit, polykarbonaatit ja muut sellaiset, edullisia ovat bentsoguanamiiniformaldehydipo-lymeerit, piidioksidi ja kalsiumkarbonaatti. Tehokas määrä tarttumisenestoainetta on alueella 0,1-2 massa-%, edul-15 lisesti 0,1 - 0,5 massa-%. Keskimääräinen hiukkaskoko on 1-6 pm, erityisesti 2-5 pm, jolloin pallomaisen muodon omaavat hiukkaset, kuten julkaisuissa EP-A 0 236 945 ja DE-A 38 01 535 on kuvattu, ovat erityisen sopivia. Tarttumi senes toaineet lisätään edullisesti peitekerroksiin.

20 Liukuaineet ovat korkeampia alifaattisia happoami- deja, korkeampia alifaattisia happoestereitä, vahoja ja metallisaippuoita kuten polydimetyylisiloksaanit. Tehokas määrä liukuainetta on alueella 0,01 - 3 massa-%, edullisesti 0,05 - 1 massa-%. Erityisen edullista on lisätä kor- ' , 25 keampia alifaattisia happoamideja 0,01 - 0,25 massa-% pe-• · ruskerrokseen ja/tai peitekerroksiin. Erityisen sopiva alifaattinen happoamidi on erukahappoamidi.

Polydimetyylisiloksaanien lisäys on alueella 0,05 -2,0 massa-% edullista, erityisesti sellaisten polydimetyy-30 lisiloksaanien, joiden viskositeetti on 10 000 - 1 000 000 • mm2/s. Erityisen edullista on lisätä polydimetyylisiloksaa- neja yhteen tai molempiin peitekerroksiin.

Stabilisaattoreina voidaan käyttää tavallisia eteeni-, propeeni- ja muihin a-olefiinipolymeereihin stabi-35 loivasti vaikuttavia yhdisteitä. Niiden lisäysmäärä on ie 1 08414 0,05 - 2 massa-%. Erityisen sopivia ovat fenoliset stabilisaattorit, alkali-/maa-alkalistearaatit ja/tai alka-li/maa-alkalikarbonaatit.

Fenoliset stabilisaattorit ovat edullisia määränä 5 0,1-0,6 massa-%, erityisesti 0,15 - 0,3 massa-%, ja sil loin kun moolimassa on yli 500 g/mol. Pentaerytrityylitet-rakis-3-(3,5-ditertiaaributyyli-4-hydroksifenyyli)propio-naatti tai l,3,5-trimetyyli-2,4,6-tris-(3,5-di-tertiaari-butyyli-4-hydroksibentsyyli )bentseeni ovat erityisen edul-10 lisiä.

Neutralointiaineita ovat edullisesti kalsiumstea-raatti ja/tai kalsiumkarbonaatti ja/tai synteettinen di-hydrotalsiitti (SHYT), jolloin keskimääräinen hiukkaskoko on alle 10 pm ja ominaispinta-ala vähintään 40 m2/g.

15 Keksintö koskee lisäksi menetelmää keksinnön mukai sen monikerroskalvon valmistamiseksi sinänsä tunnetulla koekstruusiomenetelmällä. Tämän menetelmän puitteissa menetellään niin, että kalvon yksittäisiä kerroksia vastaavat sulatteet koekstrudoidaan tasomaisen suulakkeen 20 läpi, niin saatu kalvo johdetaan lujitusta varten yhdelle tai useammalle valssille, sen jälkeen kalvo venytetään (orientoidaan) kaksiaksiaalisesti, kaksiaksiaalisesti orientoitu kalvo lämpökiinnitetään ja koronakäsittelylle sopiva pintakerros mahdollisesti koronakäsitellään.

. 25 Kaksiaksiaalinen venytys (orientointi) suoritetaan > · tavallisesti peräkkäin, jolloin toisiaan seuraava kaksiaksiaalinen venytys, jossa ensin venytetään pituussuuntaan (koneen suunnassa) ja sitten poikittaissuuntaan (kohtisuoraan koneen suuntaan nähden), on edullinen.

30 Ensin puristetaan kuten tavallisesti koekstruusio- * · menetelmässä yksittäisten kerrosten polymeeri tai polymee- riseos ekstruuderiin ja nesteytetään, jolloin mahdollisesti lisätyt lisäaineet voivat jo olla polymeerissä tai polymeeri seoksessa. Erityisesti hartsit lisätään edullisesti 35 perusseoksena. Sulatteet puristetaan sitten samanaikaises- 17 1 0841 4 ti tasomaisen suuttimen läpi (leveärakoinen suutin) ja ulos tullut monikerroksinen kalvo johdetaan yhdelle tai useammalle vetovalssille, jolloin se jäähtyy ja lujittuu.

Saatu kalvo venytetään sitten pituus- ja poikki-5 suuntaan ekstruusiosuunnan suhteen, mikä johtaa molekyyli-ketjujen orientoitumiseen. Keksinnön mukaisesti olosuhteet pituus- ja poikittaisvenytyksessä valitaan niin, että kalvo on pituus- ja poikkisuuntaan suurin piirtein tasapainoisesti orientoitu ja sillä on suurin piirtein isotroop-10 piset mekaaniset ominaisuudet. Esimerkiksi pysyvän venymän tai murtolujuuden suhde poikittaissuunnassa pysyvään venymään tai murtolujuuteen pituussuunnassa on korkeintaan 2,0. Edellytykset erittäin hyvien kierto-ominaisuuksien saavuttamiseksi ovat silloin erityisen edulliset. Lisäksi 15 on käynyt ilmi, että käännettävyys tulee sitä paremmaksi, mitä enemmän kalvoa on venytetty pituussuuntaan. Keksinnön mukaiset pituusvenytyssuhteet ovat 5,5 - 9, edullisesti 6 - 8,0. Sen mukaan on valittava myös poikittaisvenytys-suhteet. Edullisesti tällöin alue on 6,0 - 8,0. On tarkoi-20 tuksenmukaista, että kalvoa ei - kuten muiden pakkauskal-vojen yhteydessä on tapana - venytetä äärimmilleen poikki-suunnassa. Käytettäessä pituusvenytyssuhdetta λ =5 ja poikittaisvenytyssuhdetta = 10 - myös lisättäessä suuria hartsimääriä - saadaan verrattain huono kierrettävyys.

t 25 Keksinnölle oleellisten kierto-ominaisuuksien saavut-tamiseksi venytyssuhteiden poikittain/pitkittäin suhde pidetään arvossa alle 2, edullisesti alle 1,5. Erityisen edullisesti tämä suhde on alueella 0,5 - 1,5. Pituus-venytys toteutetaan tarkoituksenmukaisesti käyttäen halut-30 tua venytyssuhdetta vastaavasti kahta erilaista nopeasti • pyörivää valssia ja poikittaisvenytys toteutetaan käyttäen vastaavaa leukalevitintä.

Kalvon kaksiaksiaalisen venytyksen jälkeen toteutetaan sen lämpökiinnitys (lämpökäsittely), jolloin kalvoa 35 pidetään noin 0,5 - 10 s ajan lämpötilassa 140 - 160 °C.

18 1 0841 4

Sen jälkeen kalvo kelataan tavallisella tavalla kelaus-laitteistossa.

On osoittautunut erityisen edulliseksi pitää veto-valssi tai -valssit, joiden avulla puristettu kalvo myös 5 jäähdytetään ja lujitetaan, lämpötilassa 20 - 100 °C, edullisesti 40 - 90 °C, lämmitys- ja jäähdytyskierron avulla.

Lämpötilat, joissa pituus- ja poikittaisvenytys suoritetaan, voivat vaihdella suhteellisen suurella 10 alueella ja ne määräytyvät kulloinkin halutun peitekerros-seoksen koostumuksen mukaan ja kalvon haluttujen ominaisuuksien mukaan. Tavallisesti pituusvenytys toteutetaan edullisesti lämpötilassa 90 - 170 °C ja poikittaisvenytys edullisesti lämpötilassa 120 - 150 °C.

15 Mahdollisesti voidaan, kuten edellä on mainittu, kaksiaksiaalisen venytyksen jälkeen kalvon yksi tai molemmat pinnat korona- tai liekkikäsitellä jollain tunnetuista menetelmistä. Käsittelyintensiteetti on tavallisesti alueella 37 - 45 mN/m, edullisesti 39 - 40 mN/m.

20 Koronakäsittelyn yhteydessä menetellään tarkoituk senmukaisesti niin, että kalvo johdetaan kahden elektrodeina toimivan johtavan elementin läpi, jolloin elektrodien väliin on laitettu niin korkea jännite, useimmiten vaihtojännite (noin 5 - 20 kV ja 5 - 30 kHz), että korona-. 25 purkauksia voi tapahtua. Koronapurkauksen vaikutuksesta ilma kalvon pinnan yläpuolella ionisoituu ja reagoi kalvon pinnan molekyylien kanssa, niin että oleellisesti poolit-tomaan polymeerimatriisiin syntyy poolisia kerrostumia.

Poolisella liekillä tapahtuvaa liekkikäsittelyä 30 varten (ks. julkaisu US-A 4 622 237) asetetaan sähköinen * tasajännite polttimen (negatiivinen napa) ja jäähdytys- valssin väliin. Asetetun jännitten korkeus on 500 - 3000 V, edullisesti se on alueella 1 500 - 2 000 V. Asetetun jännitteen ansiosta ionisoituneet atomit saavat kohonneen 35 kiihtyvyyden ja kohtaavat polymeerin pinnan suuremmalla 19 108414 • ! kineettisellä energialla. Kemialliset sidokset polymeeri-molekyylissä katkeavat helpommin ja radikaalin muodostus tapahtuu nopeammin. Polymeerin terminen kuormitus on tällöin selvästi pienempi kuin standardiliekkikäsittelyssä ja 5 voidaan saada kalvoja, joissa käsitellyn puolen saumaus-ominaisuudet ovat jopa paremmat kuin käsittelemättömän puolen ominaisuudet.

Keksinnön mukaiselle monikerroskalvolle on tunnusomaista erittäin homogeeninen kalvo-optiikka, tyypillinen 10 himmeä ulkonäkö ja erinomainen naarmunkestävyys.

Nyt keksittiin, että liitettäessä edellä kuvattuja polyeteenej ä propeenihomopolymeeri-, propeenikopolymeeri-tai propeeniterpolymeeripeitekerrokseen, voitiin saada yllättävästi hyvin homogeeninen kalvo-optiikka, jolla on 15 haluttu himmeä luonne.

Optimoitu himmeä pinta saa kalvolle paperin kaltaisen ulkoasun, joka on pakkausalalla tiettyihin käyttötarkoituksiin erityisen toivottu. Yllättävästi on käynyt ilmi, että ei vain kiillon minimointi tuo haluttua optista 20 vaikutusta, vaan että pikemminkin tarvitaan ominaisuuksien harkittua optimointia, mikä on yllättävästi mahdollista patenttivaatimuksen 1 mukaisen erityisen peitekerroskoos-tumuksen avulla.

Vaatimus "himmeästä ulkoasusta" täytetään silloin • t 25 erityisen hyvin, jos kalvon kiiltoarvot ovat alle 80 (ASTM-D 523-78), edullisesti alueella 10 - 65 (mittauskul-ma 85°) ja sameus (mitattu ASTM-D 1003:n mukaan) on alueella 10 - 80, edullisesti 30 - 70.

Monikerroskalvolla on erinomainen painettavuus ja 30 erityisen tasainen virheetön painojälki. Värit ovat kirk-. kaita eivätkä harmaan verhon peittämiä. Painetussa kalvos sa ei myöskään esiinny tahroja tai häiriökohtia. Pintajännitys on yllättävän korkea ja laskee useita kuukausiakin kestävän varastoinnin jälkeen vain epäoleellisesta.

20 1 0 8 4 1 4

Nyt keksittiin, että hartsin liittämisellä sellaisen kalvon peruskerrokseen, jossa on keksinnön mukainen peitekerros, on kalvon ominaisuuksille edullisia vaikutuksia. Erityisesti hartsi saa aikaan kalvon erityisen tasai-5 sen ulkonäön, jolloin himmeä ulkonäkö ei yllättävästi huonone. Tämä yllätti aivan erityisesti, koska tekniikan tasossa tunnetut opit suosittelevat hartsin lisäämistä kiil-toarvojen kohottamiseksi. Lisäksi hartsi parantaa peite-kerroksen naarmunkestävyyttä huomattavasti. Tämä patentti-10 vaatimuksen 1 mukaisen peitekerroskoostumuksen vaikutus ei ollut ennakoitavissa eikä myöskään ilman muuta odotettavissa.

Sitä paitsi kalvolle ovat ominaisia erinomaiset kierto-ominaisuudet. Kalvon kierrettävyyttä voidaan kuvata 15 erittäin hyvin kahden fysikaalisen suureen avulla. Kier-rettävyys on sitä parempi, mitä suurempi on pysyvä venymä (pituus- ja poikkisuunnassa; mittausmenetelmä, ks. esimerkit) ja mitä pienempi murtovenymä on pituussuunnassa. Edellisten fysikaalisten suureiden arvojen tulisi olla 20 molempiin suuntiin suunnilleen yhtä suuret. Pysyvän venymän arvojen suhde (Q poikittain, L pitkittäin) on tavallisesti alle 2,0. Edullisesti suhde on alueella 0,5 - 1,5, erityisesti alueella 0,7 - 1,3. Vastaavia suhteita muodostavat muös murtovenymän arvot poikki- ja pi- . 25 tuussuuntaan.

. ·

Kierrettävyys on hyvä, jos pysyvän venymän arvot ovat molempiin suuntiin yli 50 %, edullisesti alueella 50 - 70 %.

Murtovenymä - kuten kimmomoduuli ja vetolujuus -30 määritetään DIN 53 455:n mukaan. Keksinnön mukaisilla kal-* voilla murtovenymäarvot ovat molempiin suuntiin alle 120 %, edullisesti alle 100 %.

Yhteenvetona on todettavissa, että keksinnön mukaiselle monikerroskalvolle on ominaista suuri joukko edulli-35 siä ominaisuuksia, erityisesti 21 1 0841 4 - tyypillinen himmeä kiilto alle 80 käytettäessä mittauskulmaa 85® (ASTM-D 523-78), - erittäin hyvä painettavuus, - erityisen tasainen kalvo-optiikka, 5 - erinomainen naarmunkestävyys ja - erittäin hyvät kierto-ominaisuudet.

Tämän yllättävän suuren erinomaisten ominaisuuksien joukon avulla saadaan käyttöön keksinnön mukaisesti kalvo, joka sopii esitettyyn käyttötarkoitukseen kier-10 rettäväksi päällyskalvoksi erinomaisesti.

Keksintöä selvennetään nyt vielä suoritusesimerk-kien avulla seuraavan taulukon mukaisesti.

- 1 · * 1 · " ' · 1 „ • «, 22 1 0 8 4 1 4

Taulukko 1

Komponentti I Komponentti II I:II

5 B1 C3-homopolymeraatti HDPE + C3-homo- 50:50 polymeraatti B2 C2/C3-kopolymeraatti HDPE + C3-homo- 50:50 polymeraatti 10 B3 C2/C3-kopolymeraatti HDPE + C3-homo- 70:30 polymeraatti B4 C2/C3/C4-terpoly- HDPE + C2/C3-kopo- 60:40 meraatti lymeraatti + C3/C4-kopoly-15 meraatti B5 C2/C3-kopoly- HDPE + C2/C3-kopo- 50:50 meraatti lymeraatti B6 C2/C3-kopoly- HDPE + C2/C3-kopo- 70:30 meraatti lymeraatti 20 B7 C2/C3-kopoly- HDPE + C2/C3/C4- 50:50 meraatti terpolymeraatti B8 C2/C3-kopoly- HDPE + C2/C3/C4- 70:30 meraatti terpolymeraatti B9 C2/C3-kopoly- HDPE + C2/C3/C4- 50:50 25 meraatti terpolymeraatti + C3/C4-kopolyme-raatti BIO C2/C3/C4- HDPE + C2/C3/C4- 50:50 terpolymeraatti terpolymeraatti 30 + C3/C4-kopolyme- raatti

Bll C2/C3/C4- HDPE + C2/C3/C4- 50:50 terpolymeraatti terpolymeraatti B12 Cg-homopolymeraatti HDPE 50:50 35 B13 CVC3-kopoly- HDPE 50:50 ; meraatti B14 Cz/C3-kopoly- HDPE 70:30 meraatti B15 C2/C3/C4-ter- HDPE 50:50 40 polymeraatti B16 C2/C3/C4-ter- HDPE 70:30 polymeraatti B = esimerkki 45 108414 23

Esimerkki 1

Koekstruusiomenetelmällä ekstrudoitiin leveästä suulakkeesta ekstruusiolämpötilassa 220 °C yhteensä 1 mm paksu kolmikerroksinen kalvo, jonka kerrosrakenne oli XZX, 5 eli peruskerrosta Z ympäröi kaksi peitekerrosta X.

Peruskerros koostui seoksesta, joka sisälsi propee-nihomopolymeraattia, jonka n-heptaaniliukoinen osuus oli 4,5 massa-% ja sulamispiste 165 °C, ja hiilivetyhartsia (syklopentadieenihartsi), jonka pehmenemispiste oli 10 140 °C. Hartsin osuus peruskerroksessa oli 30 %. Käytet tiin Exxon-yhtiön hartsia (ECR 356) 50-prosenttisena pe-russeoksena. Hartsiseoksen nimi oli RExxelor PA 609. Pro-peenihomopolymeerin sulaindeksi oli 3,2 g/10 min lämpötilassa 230 °C ja kuormituksen ollessa 21,6 N (DIN 53 735). 15 Lisäksi peruskerros sisälsi 0,15 massa-% N,N-bis(hydroksi-etyyli)-(C10.20)-alkyyliamiinia (RArmostat 300) ja 0,1 massa-% erukahappoamidia.

Molemmat peitekerrokset X koostuivat oleellisesti komponenttien I ja II mekaanisesta seoksesta suhteessa 20 I:II = 50:50.

Komponentti I koostui propeenihomopolymeraatista, jonka n-heptaaniliukoinen osuus oli 4,5 massa-% ja sulamispiste 165 °C. Propeenihomopolymeerin sulaindeksi oli 6,0 g/10 min lämpötilassa 230 °C ja kuormituksen ollessa . 25 21,6 N (DIN 53 735).

Komponentti II koostui kahden komponentin A ja B yhdistelmästä suhteessa A:B = 50:50. Komponentti A koostui HDPE:stä, jonka MFI (50 N/190 °C) oli 11 g/10 min (mitattu DIN 53 728:n mukaan), viskositeettiluku 160 cm3/g (mitattu 30 DIN 53 728:n, osa 4, mukaan, tiheys 0,954 g/cm3 (mitattu DIN 53 479:n menetelmän A, mukaan), kiteisyysaste 68 % ja sulamispiste 132 °C DSC-mittauksen mukaan. Komponentti B koostui propeenihomopolymeraatista, jonka n-heptaaniliukoinen osuus oli 4,5 massa-% ja sulamispiste 165 eC. Kom- • <.

24 1 0 8 4 1 4 ponentin B sulaindeksi oli 7,0 g/10 min lämpötilassa 230 °C ja kuormituksen ollessa 21,6 N (DIN 53 735).

Komponentteja I ja II sekoitettiin suhteessa I:II = 50:50 mekaanisesti Henschel-sekoittimessa 2 minuutin ajan 5 käyttäen kierroslukua 500 kierrosta minuutissa, niin että syntyi homogeeninen granulaattiseos.

Kaikki kerrokset sisälsivät stabilointia varten 0,12 massa-% pentraerytrityyli-tetrakis-4-(3,5-ditertiaa-ributyyli-4-hydroksifenyyli)propionaattia (RIrganox 1010) 10 sekä neutralointiaineena 0,06 massa-% kalsiumstearaattia.

Ekstrudoitu kolmikerroskalvo vedettiin vastaavien menetelmävaiheiden kautta ekstruusion jälkeen vetovalssil-le ja jäähdytettiin, sen jälkeen venytettiin pituussuuntaan, poikittain, kiinnitettiin ja koronakäsiteltiin, jol-15 loin valittiin seuraavat yksityiskohtaiset olosuhteet:

Ekstruusio: ekstruusiolämpötila 220 °C, vetovalssin lämpötila 40 °C

Pituusorientointi: venytysvalssi T = 110 °C, pi-tuusvenytys noin arvoon 6,5 20 Poikittaisorientointi: kuumennusvyöhyke T = 150 °C, venytysvyöhyke T = 150 °C, poikittaisorientinti noin arvoon 7,5

Kiinnitys: lämpötila T = 110 °C

Koronakäsittely: jännite: 10 000 V, taajuus: ,25 10 000 Hz

Niin valmistetulla monikerroskalvolla oli molemmin puolin himmeä pinta ja sen pintajännitys oli heti valmistuksen jälkeen 40 - 41 mN/m.

Kalvo oli lähes isotrooppinen ja sillä oli erin-30 omainen kiertokäyttäytyminen. Lisäksi kalvo oli hyvin naarmunkestävä.

Kalvo oli n. 21 pm paksu, jolloin peruskerros oli 19 pm ja kukin peitekerros 100 pm paksu.

« • v • « 25 1 0 8 4 1 4

Esimerkki 2

Esimerkki 1 toistettiin. Komponentti I koostui eteeni-propeenisatunnaissekapolymeeristä, jonka eteenipi-toisuus oli 5 massa-% kopolymeerin massan suhteen. Sekapo-5 lymeerin sulamispiste oli 134 °C, jolloin sulaindeksi oli 7.0 g/10 min.

Esimerkki 3

Esimerkki 2 toistettiin. Komponenttien I ja II seossuhde oli I:II = 70:30.

10 Esimerkki 4

Esimerkki 1 toistettiin. Komponetti I koostui etee-ni-propeeni-buteeni-l-terpolymeerin ja propeeni-buteeni-1-kopolymeerin polymeeriyhdistelmästä, jolloin se vastaa pitoisuuksia 0,7 massa-% eteeniä, 81,3 massa-% propeenia 15 ja 18 massa-% buteenia polymeeriyhdistelmän suhteen. Komponentti II koostui kahden komponentin A ja B yhdistelmästä suhteessa A:B = 50:50. Komponentti A koostui HDPE:stä, jonka MFI (50 n/190 °C) oli 11 g/10 min (mitattu DIN 53 735:n mukaan), viskositeettiluku 160 cm3/g (mitattu DIN 53 20 728:n osan 4 mukaan), tiheys 0,954 g/cm3 (mitattu DIN 53 479:n menetelmän A mukaan), kiteisyysaste 68 % ja sulamispiste 132 °C DSC-mittauksen mukaan. Komponentti B koostui eteeni-propeenisatunnaissekapolymeeristä, jonka eteenipi-toisuus oli 5 massa-% kopolymeerin massan suhteen. Kopoly-25 meerin sulamispiste oli 134 °C, jolloin sulaindeksi oli 7.0 g/10 min. Komponenttien I ja II seosuhde oli I:II = 60:40.

Esimerkki 5

Esimerkki 4 toistettiin. Komponentti I koostui 30 eteeni-propeenisatunnaissekapolymeeristä, jonka eteenipi- • - toisuus oli 5 massa-% kopolymeerin massan suhteen. Kopoly meerin sulamispiste oli 134 eC, jolloin sulaindeksi oli 7.0 g/10 min. Komponenttien I ja II seossuhde oli I:II = 50:50.

* 26 1 08 41 4

Esimerkki 6

Esimerkki 5 toistettiin. Komponenttien I ja II seossuhde oli I: II = 70:30.

Esimerkki 7 5 Esimerkki 5 toistettiin. Komponentti II koostui kahden komponentin A ja B yhdistelmästä suhteessa A:B = 50:50. Komponentti A koostui HDPE:stä, jonka MFI (50 N/-190 °C) oli 11 g/10 min (mitattu DIN 53 735:n mukaan), viskositeettiluku 160 cm3/g (mitattu DIN 53 728:n osan 4 10 mukaan), tiheys 0,954 g/cm3 (mitattu DIN 53 479:n menetelmän A mukaan), kiteisyysaste 68 % ja sulamispiste 132 °C DSC-mittauksen mukaan. Komponentti B koostui eteeni-, pro-peeni- ja buteeni-1-yksiköistä, jolloin eteenipitoisuus oli 1,9 massa-% ja buteeni-l-pitoisuus 8,4 massa-% terpo-15 lymeerin suhteen.

Esimerkki 8

Esimerkki 7 toistettiin. Komponenttien I ja II seossuhde oli I:II = 70:30.

Esimerkki 9 20 Esimerkki 5 toistettiin. Komponentti II koostui kahden komponentin A ja B yhdistelmästä suhteessa A:B = 50:50. Komponentti A koostui HDPE:stä, jonka MFI (50 N/-190 eC) oli 11 g/10 min (mitattu DIN 53 735:n mukaan), viskositeettiluku 160 cm3/g (mitattu DIN 53 728:n osan 4 25 mukaan), tiheys 0,954 g/cm3 (mitattu DIN 53 479:n menetelmän A mukaan), kiteisyysaste 68 % ja sulamispiste 132 °C DSC-mittauksen mukaan. Komponentti B koostui eteeni-pro-peeni-buteeni-l-terpolymeerin jaa propeeni-buteeni-l-kopo-lymeerin yhdistelmästä, jolloin eteenipitoisuus oli 0,7 30 massa-%, propeenipitoisuus 81,3 massa-% ja buteeni-l-pi-* 1 toisuus 18 massa-% polymeeriyhdistelmän suhteen.

Esimerkki 10

Esimerkki 9 toistettiin. Komponentti I koostui eteeni-, propeeni- ja buteeni-l-yksiköiden terpolymeeris- 27 1 0 8 4 1 4 tä, jolloin eteenipitoisuus oli 1,9 massa-% ja buteeni-1-pitoisuus 8,4 massa-% terpolymeerin suhteen.

Esimerkki 11

Esimerkki 7 toistettiin. Komponentti I koostui 5 eteeni-, propeeni- ja buteeni-l-yksiköiden terpolymeeris- tä, jolloin eteenipitoisuus oli 1,9 massa-% ja buteeni-1-pitoisuus 8,4 massa-% terpolymeerin suhteen.

Esimerkki 12

Esimerkki 1 toistettiin. Komponentti II koostui 10 puhtaasta HDPE:stä, jonka MFI (50 N/190 °C) oli 11 g/10 min (mitattu DIN 53 735:n mukaan), viskositeettiluku 160 cm3/g (mitattu DIN 53 728:n osan 4 mukaan), tiheys 0,954 g/cm3 (mitattu DIN 53 479:n menetelmän A mukaan), kiteisyysaste 68 % ja sulamispiste 132 °C DSC-mittauksen 15 mukaan.

Esimerkki 13

Esimerkki 2 toistettiin. Komponentti II vastasi esimerkin 12 komponenttia II.

Esimerkki 14 20 Esimerkki 3 toistettiin. Komponentti II vastasi esimerkin 12 komponenttia II.

Esimerkki 15

Esimerkki 11 toistettiin. Komponentti II vastasi esimerkin 12 komponenttia II.

25 Esimerkki 16

Esimerkki 15 toistettiin. Komponettien I ja II seossuhde oli I:II = 70:30.

Raaka-aineiden ja kalvojen karakterisoimiseksi käytettiin seuraavia mittausmenetelmiä: 30 Sulaindeksi * ' Sulaindeksi mitattiin DIN 53 735:n mukaan käyttäen kuormitusta 21,6 N ja lämpötilaa 230 eC tai kuormitusta 50 N ja lämpötilaa 190 °C.

28 1 08 41 4

Sulamispiste DSC-mittaus, sulamiskäyrän maksimi, kuumennusnopeus 20°C/min.

Viskositeettiluku J

5 Viskositeettiluku on moolimassan mitta. Viskosi teettiluku mitattiin DIN 53 728:n osan 4 mukaan 0,1-pro-senttisessa dekahydronaftaliiniliuoksessa lämpötilassa 135 °C.

Tiheys β 10 Tiheys määritetään DIN 53 479:n menetelmän A mu kaan.

Kiteisyysaste a

Kiteisyysaste voidaan ilmoittaa seuraavan yhtälön avulla: 15 P . Λ f f amorfinen a = - . 100 %

P - A

kiteinen / amorfinen 20 jossa /Logmen = 0,8549 g/cm3 P kiteinen = 1,0005 g/cm3 = käytetyn HDPE-tyypin tiheys

Sameus

Kalvon sameus mitattiin ASTM-D 1003-52:n mukaan.

25 Kiilto «

Kiilto määritettiin DIN 67 530:n mukaan. Heijastin-arvo mitattiin kalvon pinnan optisena tunnussuureena. Normien ASTM-D 523-78 ja ISO 2813 mukaan säteilykulmaksi säädettiin 60° tai 85°. Valonsäde kohtaa säädetyillä säteily- 30 kulman arvoilla tasaisen koepinnan ja heijastuu tai siroaa ' tästä. Valosähköiseen vastaanottimeen tulevat valonsäteet ilmaistaan suhteellisena sähköisenä suureena. Mittausarvo on yksikötön ja sen yhteydessä täytyy ilmoittaa säteily-kulma . ·

« I

29 1 0 8 4 1 4

Karheus

Karheus määritettiin DIN 4768:n mukaan.

Kitka

Kitka määritettiin DIN 53 375:n mukaan.

5 Pintaj ännitys

Pintajännitys määritettiin niin kutsutulla musteme-netelmällä (DIN 53 364).

Painettavuus

Koronakäsitellyt kalvot painettiin 14 päivää valio mistumisensa jälkeen (lyhyen ajan arviointi) ja 6 kuukautta valmistumisensa jälkeen (pitkän ajan arviointi). Värin-pysyvyys arvioitiin liimanauhakokeella. Jos liimanauhan avulla irtosi vähän väriä, värinpysyvyys arvioitiin kohtalaiseksi, ja jos väriä irtosi selvästi, arviointitulos oli 15 huono.

Pysyvän venymän määritys

Kalvosta leikattiin 15 mm leveä kalvosuikale poikittain koneen suuntaan nähden ja se kiinnitettiin veto-koelaitteeseen, jolloin jännityspituus oli 200 mm. Näy-20 tettä venytettiin sitten 20 mm/min, joka vastaa arvoa 10 %/min. Kymmenen prosentin venytyksen jälkeen eli näytteen pituuden ollessa 220 mm näyte päästettiin jännityksestä automaattisesti samaa nopeutta käyttäen. Pysyvän venymän määritys voima-venymä-diagrammista on esitetty 25 kaavamaisesti liitteenä olevassa kuvassa. Pysyvä venymä lasketaan tällöin käyttäen kaavaa X %

Db = .——-* · 100 % 30 10 %

Naarmunkestävyys tai naarmuherkkyys

Naarmunkestävyys määritetään DIN 53 754:n mukaan

Naarmunkestävyyden määritykseen käytetään kulumis-35 mittalaitetta Taver malli 503 Abraser, valmistaja Teledyne « 30 1 08 41 4

Taber, jolloin käytetään kitkapyöriä, joiden merkki on Ca-librade R H18 ja joiden kuormitus on 250 g. Naarmunkestä-vyydellä tai naarmuherkkyydellä tarkoitetaan naarmutetun kalvon sameuden lisääntymistä verrattuna alkuperäiseen 5 kalvoon koelautasen 50 kierroksen jälkeen. Naarmunkestä-vyyttä kuvataan erittäin hyväksi (++), jos sameuden lisäys on alle 22 %, hyväksi ( + ), jos sameuden lisäys on 22 -25 %, kohtalaiseksi (±), jos sameuden lisäys on 25 - 30 % ja huonoksi (-), jos sameuden lisäykset ovat suurempia 10 kuin 30 %.

Seuraavaan taulukkoon 2 on koottu esimerkkien polypropeenikalvojen ominaisuudet.

31 1 0841 4

CO CO I I a) <o co μ Ai pi CO 3 (0 d > (D

(0 3 SO < E CM O O O O O O O O O O O O O O O

Z E μ NNNNMNNNNNNNNNNN

•μ ' Λ *rl E X d >1 μ -Η ΝΗΗΝΟΝΟΝίΊΗΟΟΗΟΗΟ C iH *0 νθνθνθνθιθνθιθνθνθνθνθνθνθνθνθνθ a) di μ > —

<X> I

»0 ~ +J

il 3 c (0 ·Η μ >1 0(0 co ro 'sf co (M co co es s· co s< in s< cm co s<

(¾ pL( -P VOVOVOVOVOVOVOVOOVOVOVOVOVOVOVO

l l C

0 (0 i μ

Ai (0 μ O) H 3 > Ai 3 co n μ

μ 3 O

c > 3 C μ n ' <D C 0) μ »0 E 3 C C + i> (0 co μ μ + >i + + + + + + + + + + + + + + + + »1 «H Ow.fi + + + + + + + + + + + + + + + + 3

3 l C

1 a: co μ d > d

«j vo d d — t-> C μ Φ E

ίο (o o o o n μ >ιΌ μ Ai z C μ 3 co h E οθ(Τιοοσισισ>σνσ»σισισ>οο£πσισ>σ» μ μ es a) m w cocococococococooocococococococo Λ d a: ^ -o e i μ <o o ·

Ai M ins'ins'ooS'S'S'S'S'S'S'rooooos' μα) oooooooooooooooo Z Ai

CO E

3 e — 0) · E Λ Öin a μ •Ν'— in o co vo es vo en ts co vo vo o es co O co td o ·

Z—O N CO N N CO N N N CO CS N CO CO (S CO CM

CO

o o μ co 3 Σ d) E-< '—- E cd <#> o vo co es co co in es co es es co o vo co s' (0 < — vovoinvovovovovovovovovoc'vovovo en — co I s m O I 3 — μ s co to m o es h Ei es μ E m μ en m μ h co O μ < i μ 3 — ocseNooooocsoos'min.-fovcsos' Λ Ζ — D Σ Ai S'co s· co co co co co co co eo co es co co co

μ E

• 3 -HO o h es co S' in vo

' · (0 Ui U HNnSinilMDOlHHHHHHH

: ti en e CQCQmmtQmpQmnmnmnmcdffl

Claims

32 „ ^ 108414 >

1. Polypropeenimonikerroskalvo, joka sisältää vähintään yhden peruskerroksen, joka sisältää polypropeenia 5 tai polypropeeniseosta ja pienimolekyylistä hartsia, ja vähintään yhden peitekerroksen, joka sisältää kahden komponentin I ja II seosta tai yhdistelmää, tunnettu siitä, että komponenttien I ja II suhde (painosuhde) on välil-10 lä I:II = 10-90 ja I:II = 90-10 ja että komponentti I sisältää oleellisesti propeenihomo-polymeeriä tai eteenin ja propeenin tai eteenin ja butee-nin tai propeenin ja buteenin tai eteenin ja jonkin toisen 5-10 hiiliatomia sisältävän α-olefiinin tai propeenin 15 ja jonkin toisen 5-10 hiiliatomia sisältävän a-olefiinin kopolymeeriä tai eteenin ja propeenin ja buteenin tai eteenin ja propeenin ja jonkin toisen 5-10 hiiliatomia sisältävän α-olefiinin terpolymeeriä tai seosta kahdesta tai useammasta mainitusta homo-, ko- ja terpoly-20 meeristä tai yhdistelmää kahdesta tai useammasta mainitusta homo-, ko- ja terpolymeeristä, mahdollisesti sekoitettuna yhden tai useamman mainitun homo-, ko- ja terpolymee-rin kanssa, ja komponentti II sisältää oleellisesti HDPEitä, jon-25 ka sulaindeksi MFI on 1,5 - 45 g/10 min mitattuna standardin DIN 53 735 mukaan tai kahden yhdistelmäkomponentin A ja B yhdistelmää, jossa yhdistelmäkomponenttien A ja B suhde (painosuhde) on välillä A:B = 20-80 ja B:A = 80-20, ja 30 jolloin yhdistelmäkomponentti A on oleellisesti * HDPE, jonka sulaindeksi MFI on 1,5 - 45 g/10 min mitattuna standardin DIN 53 735 mukaan ja yhdistelmäkomponentti B on oleellisesti propeenihomopolymeeri tai eteenin ja propeenin tai eteenin ja buteenin tai propeenin ja buteenin tai 35 eteenin ja jonkin toisen 5-10 hiiliatomia sisältävän a-. , olefiinin tai propeenin ja jonkin toisen 5-10 hiiliato- 33 1 08 41 4 mia sisältävän α-olefiinin kopolymeeri tai eteenin ja propeenin ja buteenin tai eteenin ja propeenin ja jonkin toisen 5-10 hiiliatomia sisältävän α-olefiinin terpoly-meeri tai seos kahdesta tai useammasta mainitusta homo-, 5 ko- ja terpolymeeristä tai yhdistelmä kahdesta tai useammasta mainitusta homo-, ko- ja terpolymeeristä, ja kalvon opasiteettiarvo on välillä 10-80, mitattuna ASTM-D 1003:n mukaan, ja kalvo on himmeä.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen polypropeenimo- nikerroskalvo, tunnettu siitä, että komponentti I on oleellisesti propeenihomopolymee-ri tai eteenin ja propeenin tai eteenin ja buteeni-l:n tai propeenin ja buteeni-l:n kopolymeeri tai eteenin, propee-15 nin ja buteeni-l:n terpolymeeri tai kahden tai useamman mainitun erityisen edullisen homo-, ko- ja terpolymeerin seos tai kahden tai useamman mainitun erityisen edullisen homo-, ko- ja terpolymeerin yhdistelmä, mahdollisesti sekoitettuna yhden tai useamman mainitun homo-, ko- ja ter-20 polymeerin kanssa, jolloin edullisia ovat erityisesti pro-peenihomopolymeeri tai eteeni-propeenisatunnaissekapoly-meeri, jossa eteenipitoisuus on 2 - 10 massa-%, edullisesti 5 - 8 massa-%, tai propeeni-buteeni-1 -satunnaisseka-polymeeri, jossa buteenipitoisuus on 4 - 25 massa-%, edul-25 lisesti 10 - 20 massa-%, kulloinkin kopolymeerin kokonaismassan suhteen, tai eteeni-propeeni-buteeni-l-satunnais-terpolymeeri, jossa eteenipitoisuus on 1 - 10 massa-%, edullisesti 2-6 massa-%, ja buteeni-1 -pitoisuus 3-20 massa-%, edullisesti 8-10 massa-%, kulloinkin terpoly-30 meerin kokonaismassan suhteen, tai eteeni-propeeni-butee-• ni-1 -terpolymeerin ja propeeni-buteeni-1 -kopolymeerin yhdistelmä, jossa eteenipitoisuus on 0,1 - 7 massa-% ja propeenipitoisuus on 50 - 90 massa-% ja buteeni-1 -pitoisuus 10 - 40 massa-%, kulloinkin polymeeriyhdistelmän ko-35 konaismassan suhteen, ja 34 1 0841 4 yhdistelmäkomponentti B on oleellisesti propeeni-homopolymeeri tai eteenin ja propeenin tai eteenin ja bu-teeni-l:n tai propeenin ja buteeni-l:n kopolymeeri tai eteenin, propeenin ja buteeni-l:n terpolymeeri tai kahden 5 tai useamman mainitun erityisen edullisen homo-, ko- ja terpolymeerin seos tai kahden tai useamman mainitun erityisen edullisen homo-, ko- ja terpolymeerin yhdistelmä, jolloin edullisia ovat erityisesti propeenihomopolymeeri tai eteeni-propeeni -satunnaissekapolymeeri, jossa eteeni-10 pitoisuus on 2 - 10 massa-%, edullisesti 5-8 massa-%, tai propeeni-buteeni-1 -satunnaissekapolymeeri, jossa bu-teenipitoisuus on 4 - 25 massa-%, edullisesti 10 - 20 massa-%, kulloinkin kopolymeerin kokonaismassan suhteen, tai eteeni-propeeni-buteeni-1 -satunnaisterpolymeeri, jossa 15 eteenipitoisuus on 1 - 10 massa-%, edullisesti 2-6 mas-sa-%, ja buteeni-1 -pitoisuus 3-20 massa-%, edullisesti 8-10 massa-%, kulloinkin terpolymeerin kokonaismassan suhteen, tai eteeni-propeeni-buteeni-1 -terpolymeerin ja propeeni-buteeni-1 -kopolymeerin yhdistelmä, jossa eteeni-20 pitoisuus on 0,1 - 7 massa-% ja propeenipitoisuus on 50 -90 massa-% ja buteeni-1 -pitoisuus 10 - 40 massa-%, kulloinkin polymeeriyhdistelmän kokonaismassan suhteen.

3. Patenttivaatimuksen 1 ja/tai 2 mukainen poly- propeenimonikerroskalvo, tunnettu siitä, että ·.·. 25 HDPErllä viskositeettiluku 100 - 450 cmVg (mitattu DIN 53 3 728 :n, osa 4, mukaan), tiheys 0, 93 - 0, 97 g/cm (mitattu DIN 53 479:n, menetelmä A, mukaan), kiteisyysaste 35 - 80 % ja sulamispiste 120 - 150 °C DSC-mittauksen mukaan.

4. Yhden tai useamman patenttivaatimuksen 1-3 30 mukainen polypropeenimonikerroskalvo, tunnettu siitä, että yhdistelmäkomponettien A ja B suhde on välillä A:B = 40:60 - A:B = 60:40.

5. Yhden tai useamman patenttivaatimuksen 1-4 mukainen polypropeenimonikerroskalvo, tunnettu sii- 35 tä, että yhdistelmän sulaindeksi on 1,5 - 12 g/10 min, . t edullisesti 2,5-6 g/10 min (230 °C, kuormitus 21,6 N). • c «. 35 1 0 841 4

6. Yhden tai useamman patenttivaatimuksen 1-5 mukainen polypropeenimonikerroskalvo, tunnettu sii tä, että peruskerroksen polypropeenipolymeerin sulamispiste on vähintään 140 °C ja sulaindeksi on alueella 0,5 - 5 15 g/10 min.

7. Yhden tai useamman patenttivaatimuksen 1-6 mukainen polypropeenimonikerroskalvo, tunnettu sii tä, että hartsin pehmenemispiste on 80 - 180 °C, edullisesti 120 - 160 °C.

8. Yhden tai useamman patenttivaatimuksen 1-7 mukainen polypropeenimonikerroskalvo, tunnettu siitä, että peruskerrokseen on lisätty hartsia määränä 5-40 massa-%, edullisesti 10 - 35 massa-%, kulloinkin peruskerroksen massan suhteen.

9. Yhden tai useamman patenttivaatimuksen 1-8 mukainen polypropeenimonikerroskalvo, tunnettu siitä, että monikerroskalvolla on pituus- ja poikkisuuntaan pysyvän venymän arvo yli 50 %, edullisesti alueella 50 - 70 %.

10. Yhden tai useamman patenttivaatimuksen 1-9 mukainen polypropeenimonikerroskalvo, tunnettu siitä, että monikerroskalvolla on likimain isotrooppiset mekaaniset ominaisuudet.

11. Menetelmä patenttivaatimuksen 1 mukaisen poly- 25 propeenimonikerroskalvon valmistamiseksi, jossa menetelmässä kalvon yksittäisiä kerroksia vastaavat sulatteet koekstrudoidaan tasosuulakkeen läpi, koekstrudoitu kalvo vedetään vetovalssille, jonka lämpötila on välillä 40 - 100 °C, kalvo orientoidaan kaksiaksiaalisesti käyttäen pi- 30 tuusvenytyssuhdetta 5,5:1 - 9:1 ja poikittaisvenytyssuh- : detta 6:1 - 8:1, kaksiaksiaalisesti orientoitu kalvo läm- pökiinnitetään, mahdollisesti koronaesikäsitellään ja sen jälkeen rullataan, tunnettu siitä, että kalvolla on ainakin yksi himmeä pinta.

12. Patenttivaatimuksen 11 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kalvon pituusvenytys toteutetaan ♦ V . 36 1 08414 lämpötilassa 120 - 150 °C ja poikittaisvenytys lämpötilassa 155 - 190 °C.

13. Patenttivaatimuksen 11 ja/tai 12 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kalvo on likimain ta- 5 sapainoisesti orientoitu.

14. Yhden tai useamman patenttivaatimuksen 1-10 mukaisen polypropeenimonikerroskalvon käyttö käärittävänä pakkauksena. • k v 37 1 0 8 4 1 4