FI102282B - Menetelmä O-glykosyloidun IGF-1:n valmistamiseksi - Google Patents

Menetelmä O-glykosyloidun IGF-1:n valmistamiseksi Download PDF

Info

Publication number
FI102282B
FI102282B FI910795A FI910795A FI102282B FI 102282 B FI102282 B FI 102282B FI 910795 A FI910795 A FI 910795A FI 910795 A FI910795 A FI 910795A FI 102282 B FI102282 B FI 102282B
Authority
FI
Finland
Prior art keywords
igf
glycosylated
authentic
analog
mannose
Prior art date
Application number
FI910795A
Other languages
English (en)
Swedish (sv)
Other versions
FI102282B1 (fi
FI910795A0 (fi
Inventor
Anna Skottner-Lundin
Linda Fryklund
Paer Gellerfors
Original Assignee
Pharmacia & Upjohn Ab
Priority date (The priority date is an assumption and is not a legal conclusion. Google has not performed a legal analysis and makes no representation as to the accuracy of the date listed.)
Filing date
Publication date
Application filed by Pharmacia & Upjohn Ab filed Critical Pharmacia & Upjohn Ab
Publication of FI910795A0 publication Critical patent/FI910795A0/fi
Application granted granted Critical
Publication of FI102282B1 publication Critical patent/FI102282B1/fi
Publication of FI102282B publication Critical patent/FI102282B/fi

Links

Classifications

    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C12BIOCHEMISTRY; BEER; SPIRITS; WINE; VINEGAR; MICROBIOLOGY; ENZYMOLOGY; MUTATION OR GENETIC ENGINEERING
    • C12NMICROORGANISMS OR ENZYMES; COMPOSITIONS THEREOF; PROPAGATING, PRESERVING, OR MAINTAINING MICROORGANISMS; MUTATION OR GENETIC ENGINEERING; CULTURE MEDIA
    • C12N15/00Mutation or genetic engineering; DNA or RNA concerning genetic engineering, vectors, e.g. plasmids, or their isolation, preparation or purification; Use of hosts therefor
    • C12N15/09Recombinant DNA-technology
    • C12N15/63Introduction of foreign genetic material using vectors; Vectors; Use of hosts therefor; Regulation of expression
    • C12N15/79Vectors or expression systems specially adapted for eukaryotic hosts
    • C12N15/80Vectors or expression systems specially adapted for eukaryotic hosts for fungi
    • C12N15/81Vectors or expression systems specially adapted for eukaryotic hosts for fungi for yeasts
    • AHUMAN NECESSITIES
    • A61MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61KPREPARATIONS FOR MEDICAL, DENTAL OR TOILETRY PURPOSES
    • A61K38/00Medicinal preparations containing peptides
    • A61K38/16Peptides having more than 20 amino acids; Gastrins; Somatostatins; Melanotropins; Derivatives thereof
    • A61K38/17Peptides having more than 20 amino acids; Gastrins; Somatostatins; Melanotropins; Derivatives thereof from animals; from humans
    • A61K38/22Hormones
    • A61K38/30Insulin-like growth factors, i.e. somatomedins, e.g. IGF-1, IGF-2
    • AHUMAN NECESSITIES
    • A61MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61PSPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P3/00Drugs for disorders of the metabolism
    • A61P3/08Drugs for disorders of the metabolism for glucose homeostasis
    • AHUMAN NECESSITIES
    • A61MEDICAL OR VETERINARY SCIENCE; HYGIENE
    • A61PSPECIFIC THERAPEUTIC ACTIVITY OF CHEMICAL COMPOUNDS OR MEDICINAL PREPARATIONS
    • A61P3/00Drugs for disorders of the metabolism
    • A61P3/08Drugs for disorders of the metabolism for glucose homeostasis
    • A61P3/10Drugs for disorders of the metabolism for glucose homeostasis for hyperglycaemia, e.g. antidiabetics
    • CCHEMISTRY; METALLURGY
    • C07ORGANIC CHEMISTRY
    • C07KPEPTIDES
    • C07K14/00Peptides having more than 20 amino acids; Gastrins; Somatostatins; Melanotropins; Derivatives thereof
    • C07K14/435Peptides having more than 20 amino acids; Gastrins; Somatostatins; Melanotropins; Derivatives thereof from animals; from humans
    • C07K14/575Hormones
    • C07K14/65Insulin-like growth factors, i.e. somatomedins, e.g. IGF-1, IGF-2

Landscapes

  • Health & Medical Sciences (AREA)
  • Life Sciences & Earth Sciences (AREA)
  • Chemical & Material Sciences (AREA)
  • Organic Chemistry (AREA)
  • Engineering & Computer Science (AREA)
  • Genetics & Genomics (AREA)
  • Diabetes (AREA)
  • Zoology (AREA)
  • Bioinformatics & Cheminformatics (AREA)
  • General Health & Medical Sciences (AREA)
  • Endocrinology (AREA)
  • Medicinal Chemistry (AREA)
  • Molecular Biology (AREA)
  • Gastroenterology & Hepatology (AREA)
  • Wood Science & Technology (AREA)
  • Pharmacology & Pharmacy (AREA)
  • Animal Behavior & Ethology (AREA)
  • General Engineering & Computer Science (AREA)
  • Public Health (AREA)
  • Veterinary Medicine (AREA)
  • Biotechnology (AREA)
  • Biomedical Technology (AREA)
  • Mycology (AREA)
  • Biochemistry (AREA)
  • Biophysics (AREA)
  • Proteomics, Peptides & Aminoacids (AREA)
  • Microbiology (AREA)
  • Hematology (AREA)
  • Emergency Medicine (AREA)
  • Physics & Mathematics (AREA)
  • Chemical Kinetics & Catalysis (AREA)
  • Toxicology (AREA)
  • General Chemical & Material Sciences (AREA)
  • Plant Pathology (AREA)
  • Obesity (AREA)
  • Nuclear Medicine, Radiotherapy & Molecular Imaging (AREA)
  • Epidemiology (AREA)
  • Immunology (AREA)
  • Peptides Or Proteins (AREA)
  • Medicines That Contain Protein Lipid Enzymes And Other Medicines (AREA)

Description

102282
Menetelmä O-glykosyloidun IGF-l:n valmistamiseksi
Insuliinin kaltainen kasvutekijä (IGF-1) on 70 aminohapon yksittäisestä polypeptidiketjusta koostuva tekijä, 5 joka ilmentää suhteellisen korkeaa homologiaa proinsulii- nin kanssa. Sillä tiedetään olevan välittävä vaikutus kasvuhormonin toiminnassa ja sen myös osoittavan insuliinin kaltaisia ominaisuuksia. Ihmisruumiin tuottaessa sitä luonnossa se on glykosyloimaton.
10 IGF-1:llä on mahdollisia käyttötarkoituksia aivo- lisäkesyntyisen kääpiökasvuisuuden ja myös diabeteksen hoidossa. Jälkimmäisessä tapauksessa se olisi edullinen joko insuliinin korvikkeena tai insuliinin lisänä. Vaikka insuliini onkin diabeteksen perinteinen hoito, tyypin 2 15 diabeetikot ovat kehittäneet vastustuskyvyn insuliinille, mikä tarkoittaa sitä, että vaikka annetaan hyvin suuria insuliiniannoksia, potilaat voivat edelleen kärsiä hyper-glykemiasta. Lisäksi liialliset insuliiniannokset voivat johtaa epäsuotaviin sivuvaikutuksiin, kuten munuaisvaivoi-20 hin, liikalihavuuteen ja vesitasapainon häiriöihin.
Vaikka glykosyloimatonta IGF-1:tä voitaisiin käyttää insuliinin korvikkeena tai lisänä koetettaessa päästä joistakin näistä ongelmista, suurella osalla glykosyloimatonta IGF-1:tä on taipumus joutua verenkierrossa kiertä-. 25 vien spesifisten sitojaproteiinien kompleksoimaksi ja näin joudutaan antamaan suhteellisen korkeita IGF-l-annoksia, jotta saataisiin aikaan haluttu farmaseuttinen vaikutus.
Olemme nyt havainneet, että IGF-1:n ilmentäminen hiivasoluissa johtaa tavallisen glykosyloimattoman muodon 30 ohella IGF-1:n O-glykosyloidun analogin tuotantoon, esi- ; merkiksi analogin, jonka polypeptidiketjun Thr29-aminoha possa on kaksi mannoositähdettä. Testit ovat osoittaneet, että O-glykosyloidun IGF-1:n affiniteetti sitojaproteii-neihin on vähentynyt ja että veren sokeritason haluttu 35 lasku voidaan saada aikaan pienennetyllä annoksella IGF- 2 102282 1:tä normaaliin glykosyloimattomaan proteiiniin verrattuna. Tällä havaitulla affiniteetilla sitojaproteiiniin tulee olemaan syvällinen vaikutus profiiliin ja annosriip-puvuuteen. Toiset vaikutukset, vaikkakaan eivät niin sel-5 viä, ovat tärkeitä kliinisessä kokonaisvaikutuksessa.
Ilmaisu "O-glykosyloitu IGF-1" käsittää O-glykosy-loidut molekyylit, jotka sisältävät fragmentteja IGF-1:n koko polypeptidisekvenssistä, edellyttäen että nämä fragmentit ilmentävät kvalitatiivisesti IGF-1:n kasvuhormonin 10 vaikutusta välittävän vaikutuksen ja/tai IGF-1:n insulii nin kaltaiset ominaisuudet.
Keksinnön näkökulman mukaisesti annamme täten käyttöön O-glykosyloidun IGF-1:n, joka on olennaisesti vapaa glykosyloimattomasta IGF-l:stä. Tarkemmin ilmaistuna an-15 namme käyttöön O-glykosyloidun IGF-1:n, jossa on glykosy- loitu Thr29-aminohappo polypeptidiketjussa.
Vielä tarkemmin ilmaistuna annamme käyttöön O-glykosyloidun IGF-1:n analogin, jossa kaksi tai useampi man-noositähde on kiinnittynyt polypeptidiketjun Thr29- 2 0 aminohappoon.
Näin ollen esillä oleva keksintö kohdistuu menetelmään O-glykosyloidun IGF-1:n valmistamiseksi, jolla on 2 tai useampi mannoosiryhmä kiinnittyneenä IGF-1:n polypep-tidiketjun Thr29-aminohappoon. Keksinnön mukaiselle mene-.. 25 telmälle on tunnusomaista, että IGF-1 ilmennetään hii vasoluissa ja eristetään O-glykosyloitu IGF-1 alustasta.
Hiiva on edullisesti Saccharomvces cerevisiae.
IGF-1:n geeni on mieluiten liitetty DNA:han, joka koodaa erityssignaalisekvenssiä, esimerkiksi a-pariutumis-30 tekijän geenin erityssignaalisekvenssiä, niin että kypsä autenttinen IGF-1, joka on O-glykosyloitu, eritetään hiivasolujen sytoplasmasta.
α-pariutumistekijä on 13 aminohapon peptidi, jota a-pariutumistyypin hiivasolut erittävät edistääkseen solu-35 jen tehokasta konjugaatiota, jolloin muodostuu a_a-diploi- 3 102282 disoluja. o-pariutumistekijän rakennegeenin sekvenssidata osoittaa, että α-pariutumistekijä syntetoidaan alunperin 165 aminohapon esiasteena, joka sisältää 85 aminohapon signaalipeptidin ja neljä koodaavaa jaksoa, jotka kaikki 5 keskeyttää 8 aminohapon välipeptidi. 85 aminohapon sig- naalipolypeptidi sisältää 19 aminohapon signaalisekvenssin, joka on osallisena ohjaamassa esiastetta endoplasmaa-ttiselle membraanille.
Kuvaamme edelleen farmaseuttisen koostumuksen, joka 10 sisältää O-glykosyloitua IGF-l:tä, mutta ei merkittävästi glykosyloimatonta IGF-l:tä, ja farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan, laimentimen tai täyteaineen. Koostumus voi myös sisältää insuliinia.
Farmaseuttinen koostumus voidaan myös valmistaa se-15 koittamalla O-glykosyloitua IGF-l:tä ja glykosyloimatonta IGF-1:tä.
Plasmidi, jota hyödynnetään ilmennettäessä IGF-l:tä hiivassa, voi olla p539/l2, jonka konstruktio kuvaillaan seuraavassa esimerkissä. Muutkin hiivan ekspressioplas-20 midit olisivat myös sopivia.
Vain esimerkin vuoksi, prosessi jolla koostetaan plasmidi joka kantaa IGF-l:n geeniä, Saccharomvces cerevi-siaen transformaatio tällä plasmidilla, ja ihmisen kypsän O-glykosyloidun IGF-l:n ilmentäminen transformoituneissa ·· 25 hiivasoluissa kuvataan nyt yksityiskohtaisesti, viitaten liitteenä oleviin kuvioihin, joissa:
Kuvio 1 havainnollistaa IGF-l-ekspressioplasmidin p539/12 rakenteen;
Kuvio la on plasmidin p539/12 restriktiokartta; 30 Kuvio 2 näyttää polypeptidirakenteen a-pariutumis- ! tekijän signaalisekvenssin ja IGF-l:n välisestä fuusiosta;
Kuvio 3 näyttää kahden IGF-2:n muodon erottamisen HI-HPLC:ssä;
Kuvio 4 näyttää IGF-l:n rakenteen, jossa 35 poikkiviivat erottavat toisistaan tryptiset fragmentit; 4 102282
Kuvio 5 on tryptinen kartta, joka näyttää IGF-l:n molemmat muodot; ja
Kuvio 6 näyttää IGF-l:n O-glykosyloidun muodon Thr29:ään sitoutuneiden kahden mannoositähteen rakenteen.
5 Esimerkki IGF-l-geeni ekspressoitiin Saccharomvces cerevisiae -hiivassa käyttäen α-pariutumistekijän signaalipeptidi-IGF-l-ekspressioplasmidia p539/12.
Plasmidi ja hiivamutanttikanta: 10 Plasmidin 539/12 koosti tri J.F. Ernst (Biogen S.A, Ch-1227, Geneve, Sveitsi). Sen rakenne on seuraava. Plasmidi pJDB219/G koostettiin JDB219:stä (Beggs, J.D., kirjassa A. Benzon Symposium 16. toimittajat: D. von
Wettstein, J. Fries, M. Kielland-Brand & A. Stenderup, 15 Munksgaard, Kööpenhamina, 383 - 389, 1981) insertoimalla APH-geeniä Tn903 kantava 1,7 kb Sali- fragmentti (Ernst, J. F. ja R.C. Chan, J. Bacteriol. 163. 8-14. 1985) JDB219:n ainoaan Sali-kohtaan (täplitetty laatikko kuviossa 1) . Plasmidista p364/l peräisin oleva SMC-ekspressioyksikkö, 20 joka sisältää ACT-promoottorin, MF a 1 -signaalisekvenssin ja SMC-geenin siirrettiin 1,1 kb:n Bglll-BamHI-fragment-tina pJDB219/G:n ainoaan BamHI-kohtaan. Syntynyt plasmidi, p510/14, linearisoitiin osittaisdigestiolla HindIII:lla ja I, 1 kb Hindlll-fragmentti, joka sisälsi hiivan URA3-gee- 25 nin, joka oli peräisin YIp30-plasmidista (Botstein, D. et ai., Gene 8, 17 - 24, 1979), insertoitiin p510/14-plasmi-diin, jotta saatiin tehtyä p539/l2, joka kantaa markkerei-ta KanR G418R Ura3+ Leu 2+. Sen geneettisten elementtien pääpiirteet näytetään kuviossa la. IGF-l:n tuotanto suori-30 tettiin Saccharomvces cerevisiae -mutanttikannassa YE 449 : (Mat a leu 2. ura 3-52. prbl-1122, pep 4-3, cir 4°) .
Plasmidi on parannettu versio muista IGF-1 ekspres-sioplasmideista, joista on raportoitu aikaisemmin (Ernst J. F. (1986) DNA 5, 483 - 491). Koko aminohapposekvenssi 35 (155 aminohappoa) α-pariutumisteki jän signaalipeptidi-lGF- s 102282 1 -hybridiproteiinille näytetään kuviossa 2. α-pariutumis-tekijän signaalipeptidi sisältää ensimmäiset 85 tähdettä ja IGF-1 loput 70 tähdettä. IGF-l-sekvenssissä on läsnä useita mahdollisia O-sidoksellisia glykosylaatiokohtia.
5 Nämä on merkitty. Vastasyntetoitu 155 aminohapon pituinen α-pariutumistekijän signaalipeptidi-IGF-1-hybridiproteiini eritettiin ulos solusta kasvatusliuokseen. Tämän prosessin aikana hybridiproteiini katkaistiin hiivaperäisellä hiivan peptidaasilla (KEX2), jolloin syntyi autenttinen IGF-1-10 molekyyli, jossa oli oikea N-terminaalinen aminohappo (Gly). Kuitenkin ihmisen IGF-l:n autenttisen muodon lisäksi syntetoitiin ja eritettiin myös uutta analogia ihmisen IGF-1:stä.
Hiivan fermentointielatusaine sisälsi arviolta 50 % 15 autenttista ihmisen IGF-l:tä ja 50 % analogia. Nämä kaksi IGF-l-tuotetta eristettiin väliaineesta perinteisiä biokemiallisia eristystekniikoita käyttäen. Lopullinen IGF-1-analogin eristäminen autenttisesta ihmisen IGF-l:stä saatiin aikaan hydrofobiseen vuorovaikutukseen perustuvalla 20 kromatografiällä (HI-HPLC) käyttäen TSK-fenyyli-5PW-mat- riisia (kuvio 3). IGF-l-analogi eluoitui aikaisemmin kuin autenttinen IGF-1, mikä osoitti, että se on hieman hydro-fiilisempi.
Natriumdodekyylisulfaattipolyakryyliamidigeeli-25 elektroforeesilla (SDS-PAGE) havaittiin, että autenttisen IGF-1:n molekyylipaino oli hieman pienempi kuin analogin ja analogin ilmentämä korkeampi molekyylipaino (noin 400) viittaa siihen, että tämän muodon polypeptidiketjuun on sitoutunut molekyylejä, todennäköisimmin eritysprosessin 30 aikana lisättyjä hiilihydraatteja.
* IGF-1-analogin aminohappokoostumus määritettiin ja se havaittiin identtiseksi autenttisen molekyylin kanssa. Täten IGF-1-analogin hieman suurempi hydrofi il isyys, kuten HI-HPLC-kokeesta pääteltiin, ei johdu muutoksesta polypep-35 tidirungossa vaan pikemminkin jostakin muusta rakenteelli sesta muokkauksesta.
6 102282
Hiivasolujen tiedetään sisältävän glykoproteiine-ja, ja tutkittiin mahdollisuutta että uusi analogi olisi IGF1:n glykosyloitu muoto.
ConA:ta on käytetty laajalti glykoproteiineja tut-5 kittaessa, koska sillä on korkea affiniteetti oligosakka- ridiketjuihin, jotka sisältävät kolme mannoositähdettä tai enemmän. Sen hiilihydraattispesifisyys on määritetty (a-D-Man > α-D-Glc > a-D-GlcNAc).
ConA-blottaus suoritettiin IGF-1-analogin ja ihmi-10 sen autenttisen IGF-l:n natriumdodekyylisulfaattipolyak- ryyliamidigeelielektroforeesin (SDS-PAGE) jälkeen (kuvio 4) . ConA:n havaittiin sitoutuvan IGF-1-analogiin, muttei autenttiseen muotoon, mikä osoitti, että se on glykopro-teiini.
15 IGF-l:n polypeptidirunkoon sitoutunut hiilihydraat- tiosa määritettiin kaasukromatografiamassaspektrometrialla (GC/MC) emäksisen hydrolyysin jälkeen (4M TFA, 120 °C, 15') ja sen jälkeisellä pelkistyksellä (NaBH) ja asetylaatiol-la. Huippu (7,7 minuuttia) havaittiin kaasukromatografian 20 jälkeen IGF-l-analogia analysoitaessa. Sellaista huippua ei havaittu autenttista IGF-l:tä analysoitaessa (ei näytetä) . 7,7 minuutin kohdalla eluoituva materiaali alistettiin edelleen massaspektrometria-analyysiin. Mannoosirefe-renssimassaspektrin kanssa identtinen spektri havaittiin, .. 25 mikä osoitti yksiselitteisesti, että IGF-l-analogi sisäl tää mannoosia. Mannoosisisällön kvantitointi kaasukromatografialla kalibroitua mannoosistandardia vastaan osoitti, että mannoosisisältö oli noin 2,1 % (w/w) . Mannoosia tai muitakaan hiilihydraatteja ei havaittu autenttisessa 30 IGF-1-muodossa.
Tryptisen kartan analysointi
GlcNAcm (N-asetyyliglukosamiini) on osoitettu olevan aina ensimmäinen hiilihydraattitähde N-sidoksellises-sa glykosylaatiossa. Koska IGF-1-analogissa ei havaittu 35 GlcNAc:tä, glykosylaation täytyi olla O-sidoksellista 7 102282 tyyppiä, joka voi ilmetä vain seriini- tai treoniinitähteissä. IGF-l sisältää 5 seriinitähdettä (Ser33; Ser34; Ser51, ja Ser69) ja 3 treoniinitähdettä (Thr4, Thr29; ja Thr41) . (Katso kuvio 2) .
5 Glykosyloitujen seriini- tai treoniinitähteiden identifioimiseksi IGF-l-analogi pilkottiin trypsiinillä (polypeptidiketju katkeaa Arg- tai Lys-tähteiden jälkeen) lyhyempien tryptisten palojen aikaansaamiseksi. Nämä eroteltiin tämän jälkeen RP-HPLCrllä ja niiden liikkuvuus 10 määritettiin niiden vastaavien vastinpalojen suhteen, jot ka oli saatu aikaan digestoimalla trypsiinillä autenttinen IGF-l. Mikä tahansa muutos suhteellisessa liikkuvuudessa standardiin (autenttinen IGF-l) nähden paljastaisi glyko-syloituneen tryptisen fragmentin.
15 Kuvio 4 näyttää autenttisen IGF-l:n tryptisen kar tan. 13 yksilöllistä fragmenttia erotettiin, eri palat näytetään poikkiviivojen erottamina. Näiden fragmenttien identiteetti määritettiin aminohappoanalyysillä. Nämä fragmentit sopivat yhteen seitsemän tryptisen katkaisukoh-20 dan kanssa (Arg, Lys) IGF-l:ssä sekä kolmen kymotrypsiinin kaltaisen katkaisun kanssa, jotka ovat myös tapahtuneet. Kun IGF-l-analogin tryptistä karttaa verrattiin autenttiseen ihmisen IGF-l:een, havaittiin vähäinen ero eluutio-ajassa tryptisille paloille 22 - 36 (kuvio 5). Mitään mui-25 ta eroja ei voitu havaita. Tämä osoittaa selvästi, että mannosylaatiokohta on tryptisten palojen 22 - 36 sisällä. Sen sekvenssin perusteella (-Gly-Phe-Tyr-Phe-Asn-Lys-Pro-Thr-Glv-Tvr-Ser-Ser-Ser-Ara-) läsnä on neljä mahdollista paikkaa O-sidokselliselle glykosylaatiolle eli Thr29; Ser33; 30 Ser34; Ser35.
: Tryptiset fragmentit 22 - 36 eristettiin IGF-l-ana- logista samoin kuin autenttisesta IGF-l*.stä. Nämä fragmentit analysoitiin proteiinisekvenssianalyysillä. Thr, joka oli läsnä IGF-l-analogin tryptisessä fragmentissa, oli ai-35 noa aminohappo joka liikkui poikkeavasti, mikä osoitti, 8 102282 että sitä oli muokattu. Mitään muita eroja koko sekvenssissä 22 - 36 ei havaittu kahden tryptisen fragmentin välillä. Mitään muokkausta ei havaittu kolmessa peräkkäisessä seriinitähteessä Ser33; Ser34; tai Ser35; mikä osoitti, 5 ettei näitä ollut glykosyloitu. Täten nämä tulokset osoit tavat yksiselitteisesti, että IGF-1-analogin Thr29 on ainoa mannoosia sitova aminohappo. Mikään muu seriini tai treo-niini ei ole ollut O-glykosyloitu.
Thr29:ään sitoutuneiden mannoositähteiden tarkan 10 luvun määrittämiseksi IGF-l-analogista eristetty tryptinen fragmentti analysoitiin massaspektrometrialla. Tämä osoitti mannosyloidun ja mannosyloimattoman fragmentin väliseksi molekyylipainoeroksi 324. Olettaen, että peptidiin sitoutuneen mannoosin molekyylipaino on 162, voidaan laskea 15 stoikiometria 2 mannoositähdettä per tryptinen fragmentti.
Näin ollen kukin IGF-1-molekyyli sisältää kaksi Thr29:ään sitoutunutta mannoositähdettä. IGF-l-analogimolekyylin Thr29:ään sitoutuneiden kahden mannoosi tähteen rakenne määritettiin H-NMR-spektroskopialla ja se näytetään kuviossa 20 15.
Biologinen aktiivisuus
Radioleimattuja IGF-1-muotoja inkuboitaessa osoittautui selvästi, että O-glykosyloitu IGF-1 sitoi huonommin korkean molekyylipainon sitomisproteiinia (150 K) sekä 25 normaalissa ihmisseerumissa että normaalissa rotan seeru missa, mutta seerumiprofiileilla ei havaittu eroja käytettäessä seerumia, joka oli otettu rotista, joiden aivolisäke oli poistettu. Suuren ja pienen molekyylipainon huippu-käyrien alainen alue osoitti, että vain 50-60 % O-glykosy-30 loidusta IGF-l:stä sitoutui suurimolekyylipainoiseen muo- : toon autenttiseen IGF-1:een verrattuna. Havaittiin pieni sitoutumisen lisääntyminen pienimolekyylipainoiseen muotoon, mutta lisäys ei ollut tarpeeksi suuri selittääkseen sitoutumissuhteen muutoksen suurien ja pienien kantajien 35 välillä, tässä järjestyksessä.
102282 9
Tuoreeltaan valmistetuissa rotan maksasoluissa IGF-1:n kahdella muodolla oli annosriippuvainen vaikutus siihen, miten solut kuljettivat sisäänsä ei-metaboloituvaa aminohappoa a-AIB. Tulokset osoittavat, että glykosyloitu 5 muoto oli hieman tehokkaampi käytetyssä korkeassa konsen- traatiossa (1 mooli/1) kun autenttinen IGF-1. Tulokset maksasolujen glukoneogeneesistä inkuboitaessa niitä jommankumman IGF-1:n tai insuliinin läsnä ollessa osoittivat, ettei mitään vaikutusta havaittu, kun lisättiin insuliinia 10 tai autenttista IGF-1:tä, mikä oli odotettavissakin. Kui tenkin O-glykosyloitua IGF-1:tä lisättäessä havaittiin odottamaton elatusaineesta tavatun glukoosin lisäys. Tämä vaikutus näyttää johtuvan IGF-1:een sitoutuneesta mannoo-sista, koska vastaavan mannoosikonsentraation lisäys yksin 15 . toi saman vaikutuksen. Vaikutukset olivat hieman alhaisempia kuin glukagonilla havaitut.
Akuutti insuliinin kaltainen vaikutus, joka mitattiin hypoglykemiana rotilla, joiden aivolisäke oli poistettu, voitiin osoittaa sekä O-glykosyloidulla että aut-20 enttisella IGF-1:llä. Annos 10 μg/rotta sai aikaan selvän hypoglykemian molemmilla peptideillä. Huippu havaittiin 30 - 45 minuutin kuluttua ja glukoositasot olivat palanneet alkuperäisiksi noin 2 tunnin kuluttua. O-glykosyloi-dun IGF-1:n vaikutus oli hieman suurempi kuin autenttisen 25 IGF-1:n samanlaisilla annoksilla, veren glukoosin maksimi- lasku ollen -27 % 45 minuutissa O-glykosyloidulla muodolla, verrattuna -14,4 %:iin 30 minuutissa autenttisella IGF-1:llä.
In vivo -membraanikuljetuksen tulokset osoittivat, 30 että maksimaalinen teho saavutettiin noin 2 tunnin kulut tua, jolloin havaittiin vaikutuksen tasaantuminen. Mitään merkittävää peptidien välistä eroa ei havaittu, vaikkakin O-glykosyloidulla IGF-1:llä oli taipumus olla hieman tehokkaampi .
10 102282 O-glykosyloidun (mannosyloidun) ja autenttisen IGF-l:n puoliintumisajat (T1/2) laskettiin alustavasti. Tämän tulos oli normaaleissa rotissa: α-faasin T1/2 3 minuuttia ja 4 minuuttia, tässä järjestyksessä, kun taas a-faa-5 sin puoliintumisajat rotilla, joiden aivolisäke oli pois tettu, olivat hieman pitempiä, eli 8 ja 11 minuuttia O-glykosyloidulle ja autenttiselle IGF-l:lle, tässä järjestyksessä. α-faasien puoliintumisajat olivat kuitenkin normaaleissa rotissa 3,5 tuntia ja 5,3 tuntia, tässä jär-10 jestyksessä, ja rotilla, joiden aivolisäke oli poistettu, 3,3 tuntia ja 3,5 tuntia, tässä järjestyksessä.
Yhteenvetona: O-glykosyloitua IGF-l:tä on verrattu autenttiseen IGF-l:een useissa eri biologisissa määrityksissä in vitro ja in vivo. Mitään merkittävää eroa ei ha-15 vaittu niiden spesifisessä aktiivisuudessa istukan resep- torimäärityksessä tai radioimmunomäärityksessä, mikä osoitti, ettei mannosyloitu aminohappo ole osallisena IGF-l:n reseptoriin sitoutumisessa eikä vasta-aineeseen sitoutuvassa kohdassa.
20 Tämä on myös ilmeistä kokeesta, joka osoittaa eri laisia vaikutuksia in vitro. Molemmat IGF-1-muodot ovat osoittaneet samanlaisia vaikutuksia (aminohappojen) mem-braanikuljetukseen maksasoluissa. Jos näihin reseptoreihin sitoutuminen olisi häiriintynyt, olisi havaittu ero kahden 25 muodon välillä.
Yksi odottamaton löydös havaittiin kuitenkin mak sasoluissa in vitro, nimittäin seikka, että O-glykosyloitu IGF-1 lisäsi glukoosin määrää elatusaineessa. Tämä vaikutus havaittiin myös lisäämällä pelkkää mannoosia. Tiede- 30 tään hyvin, että mannoosi voi joutua mukaan glukoneoge- neettiseen reittiin fruktoosi-6-fosfaattivaiheessa, kun fosfomannoisomeraasi on muuttanut sen. O-glykosyloidun IGF-1:n hieman lisääntynyt vaikutus membraanikuljetukseen voisi selittyä mahdollisuudella, että solut käyttävät man-35 noosia energiantuotossa.
11 102282
Hiljattain osoitettiin, että peptidihomologin, in-suliininkaltaisen kasvutekijä II:n (IGF-II) reseptori oli ilmeisesti yhtäläinen mannoosi-6-fosfaattireseptorin kanssa, joka on mukana kuljetuksen ohjauksessa lysosomeihin.
5 On edelleen osoitettu, että mannoosi-6-fosfaatin lisäys lisäsi kaksinkertaiseksi IGF-II:n sitoutumisen reseptoriinsa, mikä osoitti, että reseptorin modulaatiota saattaisi tapahtua.
Kahden IGF-l-muodon välinen ero sitoutumisessa suu-10 rimolekyylipainoiseen sitojaproteiiniin on hyvin tärkeä havainto. Verenkierrossa havaitaan vain hyvin pieni määrä vapaata endogeenista IGF-l:tä (< 1 %) ja peptidin enemmistö sitoutuu ainakin kahteen eri kantajaproteiiniin, suuri-molekyylipainoiseen muotoon, jota kasvuhormoni säätelee ja 15 joka puuttuu Laronin kääpiökasvuisuutta potevilta kääpi öiltä, GHDs-kasvuhormonia tuottamattomilta kääpiöiltä ja rotilta, joilta on poistettu aivolisäke, ja pienimolekyyl-ipainoiseen muotoon, joka on osittain insuliinin säätelem-ä. Tämän jäljemmän kantajaproteiinin määrä nousee diabete-20 spotilailla.
Koska on ehdotettu, että vapaa IGF-1 on vastuussa insuliinin kaltaisista vaikutuksista (esim. hypoglykemias-ta in vivo). voisi olla tärkeää lisätä vapaan IGF-1:n osuutta hyperglykemian hoitoa varten. Alustavat tutkimuk-25 set ovat osoittaneet, että IGF-1 voisi olla mahdollinen kandidaatti käyttää esim. potilailla, jotka ilmentävät insuliiniresistenssiä.
Lisäksi in vivo -kokeiden tulokset akuutin in-suliininkaltaisen vaikutuksen suhteen osoittavat myös, 30 että O-glykosyloidulla IGF-1:llä on syvällekäyvämpi vaiku tus kuin autenttisella IGF-l:llä veren glukoositason laskemisessa, kenties johtuen erosta kahden peptidin hydrofo-bisuudesta tai erosta kinetiikassa.
Alustavat farmakokineettiset tulokset osoittavat, 35 ettei O-glykosyloidulla ja autenttisella IGF-1:llä ole 12 102282 eroa kun niitä annetaan rotille, joiden aivolisäke on poistettu. Kuitenkin tulokset normaaleilla rotilla osoittavat, että IGF-1:n O-glykosyloidulla muodolla voi olla hieman lyhyempi α-faasin näkyvä puoliintumisaika. (3,5 5 tuntia verrattuna autenttisen IGF-l:n 5,3 tuntiin). Tämä voisi johtua erosta kantajaproteiineihin sitoutumisessa.

Claims (4)

13 102282
1. Menetelmä O-glykosyloidun IGF-l:n valmistamiseksi, jolla on 2 tai useampi mannoosiryhmä kiinnittyneenä
5 IGF-1:n polypeptidiketjun Thr29-aminohappoon, tunnet- t u siitä, että IGF-1 ilmennetään hiivasoluissa ja eristetään O-glykosyloitu IGF-l alustasta.
2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että hiiva on Saccharomvces cerevisiae.
3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että DNA, joka koodittaa IGF-1:n, on toimivasti liitetty hiivan erityssignaalisekvenssiä koodittavaan DNA:han, niin että kypsä autenttinen IGF-1, joka on O-glykosyloitu, erittyy hiivasolujen sytoplasmas- 15 ta.
4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että erityssignaalisekvenssi on signaa-lisekvenssi alfa-pariutumistekijän geenille. 14 102282
FI910795A 1988-08-20 1991-02-19 Menetelmä O-glykosyloidun IGF-1:n valmistamiseksi FI102282B (fi)

Applications Claiming Priority (4)

Application Number Priority Date Filing Date Title
GB8819826 1988-08-20
GB888819826A GB8819826D0 (en) 1988-08-20 1988-08-20 Glycosylated igf-1
EP8900972 1989-08-17
PCT/EP1989/000972 WO1990002198A1 (en) 1988-08-20 1989-08-17 O-glycosylated igf-1

Publications (3)

Publication Number Publication Date
FI910795A0 FI910795A0 (fi) 1991-02-19
FI102282B1 FI102282B1 (fi) 1998-11-13
FI102282B true FI102282B (fi) 1998-11-13

Family

ID=10642464

Family Applications (1)

Application Number Title Priority Date Filing Date
FI910795A FI102282B (fi) 1988-08-20 1991-02-19 Menetelmä O-glykosyloidun IGF-1:n valmistamiseksi

Country Status (15)

Country Link
US (1) US5273966A (fi)
EP (2) EP0360411B1 (fi)
JP (1) JP2543998B2 (fi)
AT (1) ATE109206T1 (fi)
AU (1) AU623675B2 (fi)
CA (1) CA1335802C (fi)
DE (1) DE68917061T2 (fi)
DK (1) DK175360B1 (fi)
ES (1) ES2060778T3 (fi)
FI (1) FI102282B (fi)
GB (1) GB8819826D0 (fi)
IE (1) IE65096B1 (fi)
NO (1) NO180636C (fi)
NZ (1) NZ230383A (fi)
WO (1) WO1990002198A1 (fi)

Families Citing this family (13)

* Cited by examiner, † Cited by third party
Publication number Priority date Publication date Assignee Title
GB8920381D0 (en) * 1989-09-08 1989-10-25 Greater Glasgow Health Board Treatment of insulin-resistant diabetes
US5612198A (en) * 1990-09-04 1997-03-18 The Salk Institute Production of insulin-like growth factor-1 in methylotrophic yeast cells
US5231178A (en) * 1991-01-16 1993-07-27 The Salk Institute Biotechnology/Industrial Associates, Inc. Method for the purification of intact, correctly-folded insulin-like growth factor-1
WO1992017595A1 (en) * 1991-04-01 1992-10-15 The Salk Institute Biotechnology/Industrial Associates, Inc. Genes which influence pichia proteolytic activity, and uses therefor
ES2097426T3 (es) * 1992-12-02 1997-04-01 Hoechst Ag Procedimiento para la obtencion de proinsulina con puentes de cistina correctamente unidos.
SE9402332D0 (sv) * 1994-07-01 1994-07-01 Pharmacia Ab Igf-1
US7833513B2 (en) 2004-12-03 2010-11-16 Rhode Island Hospital Treatment of Alzheimer's Disease
SI2032155T1 (sl) * 2006-06-09 2015-04-30 Novartis Ag Stabilizirani polipeptidi inzulinu podobnega rastnega faktorja
EP2494050A4 (en) * 2009-10-30 2013-10-30 Merck Sharp & Dohme FACTOR FOR STIMULATING GRANULOCYTES AND MONOCYTES PRODUCED IN GLYCOMODIFIED PICHIA PASTORIS
US20100172865A1 (en) * 2010-03-18 2010-07-08 Shantha Totada R Methods of enhancing hair growth
US9238080B2 (en) 2010-05-21 2016-01-19 Merrimack Pharmaceuticals, Inc. Bi-specific fusion proteins
CA2926173A1 (en) 2013-10-02 2015-04-09 Novartis Ag Insulin-like growth factor mimetics for use in therapy
WO2017059231A1 (en) 2015-10-02 2017-04-06 Silver Creek Pharmaceuticals, Inc. Bi-specific therapeutic proteins for tissue repair

Family Cites Families (1)

* Cited by examiner, † Cited by third party
Publication number Priority date Publication date Assignee Title
ATE95236T1 (de) * 1983-04-25 1993-10-15 Chiron Corp Hybrid-dns-synthesis von reifen insulinaehnlichen wachstumsfaktoren.

Also Published As

Publication number Publication date
EP0360411A1 (en) 1990-03-28
JPH05505514A (ja) 1993-08-19
GB8819826D0 (en) 1988-09-21
FI102282B1 (fi) 1998-11-13
FI910795A0 (fi) 1991-02-19
DK175360B1 (da) 2004-09-13
EP0360411B1 (en) 1994-07-27
NO180636C (no) 1997-05-21
DE68917061T2 (de) 1994-11-17
NO910669D0 (no) 1991-02-19
NO180636B (no) 1997-02-10
DK29491D0 (da) 1991-02-20
AU4051889A (en) 1990-03-23
US5273966A (en) 1993-12-28
ATE109206T1 (de) 1994-08-15
ES2060778T3 (es) 1994-12-01
CA1335802C (en) 1995-06-06
IE892652L (en) 1990-02-20
NZ230383A (en) 1992-01-29
EP0429502A1 (en) 1991-06-05
AU623675B2 (en) 1992-05-21
WO1990002198A1 (en) 1990-03-08
DE68917061D1 (de) 1994-09-01
NO910669L (no) 1991-02-19
DK29491A (da) 1991-04-19
JP2543998B2 (ja) 1996-10-16
IE65096B1 (en) 1995-10-04

Similar Documents

Publication Publication Date Title
FI102282B (fi) Menetelmä O-glykosyloidun IGF-1:n valmistamiseksi
RUBIN et al. Isolation and partial sequence analysis of rat basic somatomedin
US6331414B1 (en) Preparation of human IGF via recombinant DNA technology
KR102213154B1 (ko) 재조합 hcg를 포함하는 약학 조제물
EP1935901A1 (en) Analysis and separation of platelet-derived growth factor proteins
KR100390325B1 (ko) 높은 특이활성을 가진 에리트로포이에틴
JPH08269096A (ja) エリスロポエチン類縁体
CN109851674B (zh) 一种用于治疗儿童矮小症的重组人血清白蛋白/生长激素融合蛋白的制备纯化方法
POSNER et al. Partial purification, characterization, and assay of a slightly acidic insulin-like peptide (ILAs) from human plasma
EP1169349B1 (en) Process for preparing gonadotropin compositions
EP0227619A2 (en) New protein and its use
Combarnous et al. Physico-chemical properties of pregnant mare serum gonadotropin
EP0315118A2 (en) DNA coding for endothelin and use thereof
Strickland et al. The common α subunit of bovine glycoprotein hormones: limited formation of native structure by the totally nonglycosylated polypeptide chain
Clogston et al. Glycosidase digestion, electrophoresis and chromatographic analysis of recombinant human granulocyte colony-stimulating factor glycoforms produced in Chinese hamster ovary cells
Balland et al. Characterization of the microheterogeneities of PIXY321, a genetically engineered granulocyte‐macrophage colony‐stimulating factor/interleukin‐3 fusion protein expressed in yeast
Morgan et al. Chemistry of human chorionic gonadotropin
Foster et al. The biological significance of truncated and full-length forms of Mpl ligand
Ding et al. Expression of monomeric insulin precursor in Pichia pastoris and its conversion into monomeric B27 Lys destripeptide insulin by tryptic hydrolysis
Fountoulakis Apparent heterogeneity of recombinant interferon γ receptors produced in prokaryotic and eukaryotic expression systems
WO1996001275A1 (en) O-glycosylated authentic igf-i and truncated variants thereof, a method of preparation thereof and pharmaceutical compositions
Calderón-Cacia et al. Incomplete process of recombinant human platelet-derived growth factor produced in yeast and its effect on the biological activity

Legal Events

Date Code Title Description
GB Transfer or assigment of application

Owner name: PHARMACIA & UPJOHN AKTIEBOLAG

HC Name/ company changed in application

Owner name: PHARMACIA & UPJOHN AKTIEBOLAG

MA Patent expired