FI102053B - Menetelmä ja sovitelma teräpalojen kiinnittämiseksi sahauksessa käytet tävän terän terärunkoon - Google Patents

Description

102053

Menetelmä ja sovitelma teräpalojen kiinnittämiseksi sahauksessa käytettävän terän teräru nkoon

Keksinnön kohteena on menetelmä teräpalojen kiinnittämiseksi sa-5 hauksessa käytettävän terän terärunkoon, jossa menetelmässä vaihdettavat teräpalat kiinnitetään terärungon suhteen liikkumattomasti terärungon työstävän reunan puolelle kutakin teräpalaa varten muodostettuun kiinnityspaikkaan, jolloin kunkin kiinnityspaikan vastinpinnat ottavat vastaan teräpalaan kohdistuvat voimat, ja jossa teräpalat kiinnitetään niin, että niiden uloin kohta on matkan 10 päässä terärungon uloimmasta kohdasta, jolloin teräpaloilla on ulkonema kiinnityspaikan suhteen ja terärungon ja työkappaleen välillä puolestaan rako.

Edelleen keksinnön kohteena on sovitelma teräpalojen kiinnittämiseksi sahauksessa käytettävän terän terärunkoon, joka sovitelma käsittää terärunkoon muodostetut kiinnityspaikat vaihdettavia teräpaloja varten, joihin teräpalat 15 on sovitettu kiinnitettäväksi, jolloin kiinnityspaikoissa olevat vastinpinnat on sovitettu ottamaan vastaan teräpaloihin kohdistuvat voimat, ja jossa teräpalat on kiinnitetty niin, että niiden uloin kohta on matkan päässä kiinnityspaikan uloimmasta kohdasta, jolloin teräpaloilla on ulkonema terärungon suhteen ja terärungon ja työkappaleen välillä puolestaan rako.

20 Sahalaitoksissa, erilaisissa sahauskoneissa ja vastaavissa käytetään pyörösahoja, joiden terän terärungon ulkokehälle on sovitettu erillisiä, tavallisesti terärunkoa kovemmasta ja paremmin kulutusta kestävästä aineesta valmistettuja teräpaloja, joilla varsinainen lastuaminen tapahtuu. Teräpalat on tavallisesti valmistettu kovametallista, keraamisesta aineesta tai jostain muusta 25 tarkoitukseen soveltuvasta materiaalista. Terärunko on puolestaan yleensä työkaluterästä tai vastaavaa. Tavallisesti teräpalat kiinnitetään terärunkoon juottamalla, muotolukitun rakenteensa avulla, ruuveilla, niiteillä tai esimerkiksi sopivien pikakiinnityselinten avulla. Vaihtoehtoisia kiinnitystapoja tunnetaan lukuisia eikä niitä tässä yhteydessä tarkastella sen tarkemmin. Paitsi pyö-• 30 rösahojen, myös vannesahojen terissä ja vastaavissa suorareunaisissa terissä on mahdollista käyttää perusterään kytkettyjä erillisiä teräpaloja.

Tunnettujen ratkaisuiden haittana on kuitenkin se, että kun teräpala rikkoutuu esimerkiksi sahattavassa materiaalissa olevan perusainetta kovemman kohdan, kuten naulan, kiven tai jäätyneen oksan vaikutuksesta, vaurioittaa 35 teräpalasta irti lohkeava kappale myös terärunkoa, kun se joutuu rikkoutumisen 2 102053 jälkeen terärungon ja työstettävän kappaleen väliin. Ongelma johtuu siitä, että teräpala katkeaa tavallisesti ennalta arvaamattomasta tai epäsopivasta kohdasta, jolloin katkennut pala on usein isokokoinen ja muodoltaan sellainen, että se aiheuttaa vaurioita terärungolle. Irronnut teräpalan kappale voi vaurioittaa terä-5 runkoa teräpalan vastinpinnan kohdalta tai muuten heikentää terärunkoa ja uuden teräpalan kiinnittämistä, jolloin siitä voi olla seurauksena, että terärun-koon ei enää kyetä luotettavasti kiinnittämään uusia teräpaloja. Tällöin terärun-ko joudutaan hylkäämään. Pienempien vaurioiden sattuessa terärunko voi olla mahdollista kunnostaa esimerkiksi korjaushitsaamalla ja hiomalla, mutta tästä 10 aiheutuu kuitenkin merkittäviä kustannuksia ja ylimääräistä työtä. Lisäksi korjattu terärunko ei välttämättä enää vastaa ominaisuuksiltaan alkuperäistä, varsinkaan jos sama kohta joudutaan korjaamaan useita kertoja. Erityisesti muotolu-krtut teräpalat ovat kriittisiä terärungon vaurioitumisen suhteen, eivätkä ne juurikaan salli poikkeamia terärungon geometriassa.

15 Tämän keksinnön tarkoituksena on saada aikaan sellainen menetel mä ja sovitelma teräpalan kiinnittämiseksi terärunkoon, joka ehkäisee terärungon vaurioitumisen teräpalan rikkoontumisen yhteydessä.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista se, että terä-runkoon teräpalaa varten muodostetun kiinnityspaikan terän liikesuunnalle poi-20 kittainen vastinpinta muotoillaan uloimmaisesta osastaan taaksepäin viistoksi, jolloin terärunko pääsee viiston vastinpinnan ja raon ansiosta siirtymään irronneen teräpalankappaleen ohi vastinpinnan rikkoutumatta.

Edelleen on keksinnön mukaiselle sovitelmalle tunnusomaista se, että terärunkoon teräpalaa varten muodostetun kiinnityspaikan terän liikesuunnalle 25 poikittainen vastinpinta on muotoiltu uloimmaisesta osastaan taaksepäin viistoksi, jolloin terärungon on mahdollista siirtyä teräpalankappaleen ohitse terä-palan vastinpinnan rikkoutumatta.

Keksinnön olennainen ajatus on, että terärunkoon muodostetun ja teräpalaa sahauksen liikesuunnassa tukevan vastinpinnan uloimmainen osuus 30 on muotoiltu viistoksi niin, että terärungon uloimmat osat pääsevät juoheammin ja paremmin rikkoontuvan teräpalan osasten ohitse, jolloin teräpalankappaleet eivät vaurioita terärunkoa. Edellytyksenä on lisäksi se, että teräpalalla on ainakin jonkin verran ulkonemaa kiinnityspaikan uloimman kohdan suhteen, jolloin teräpalankappale pääsee turvallisesti siirtymään pois terärungon tieltä. Edel-35 leen on keksinnön erään edullisen sovellutusmuodon olennaisena ajatuksena 102053 se, että teräpalan rikkoutumiskohta määrätään ennalta muodostamalla siihen epäjatkuvuuskohta niin, että irtoava teräpalankappale on muodoltaan ja kooltaan edullinen.

Keksinnön etuna on, että jos sahaus osuu johonkin kovuudeltaan 5 poikkeavaan kohtaan, joka aiheuttaa terävaurion, niin nyt kallis terärunko säilyy vaurioitumattomana ja ainoastaan kulutusosa eli teräpala rikkoontuu. Rikkoontuneen teräpalan vaihtaminen uuteen ei ole mikään ongelma silloin, kun terä-runko säilyy ehjänä. Teräpalojen hinta on alhainen terärunkoon verrattuna ja teräpalat joudutaan vaihtamaan tylsymisen takia muutenkin aika-ajoin. Keksin-10 nön mukaisella ratkaisulla kyetään alentamaan merkittävästi sahauksen kustannuksia, sillä teräkustannukset pienenevät, kun terärungon korjaukselta ja romuttamiselta vältytään. Edelleen on etuna se, että keksinnön mukainen ratkaisu soveltuu useimmille tunnetuille teränkiinnittämismekanismeille, on rakenteeltaan yksinkertainen ja lisäksi se on helppo valmistaa. Keksinnön erään edulli-15 sen sovellutusmuodon etuna on se, että kun teräpalan murtumakohta määritetään ennalta muodostamalla siihen epäjatkuvuuskohta, tapahtuu teräpalan rikkoutuminen hallitusti suunnitellusta kohdasta ja ennalta suunnitellulla tavalla. Keksintöä selitetään tarkemmin oheisessa piirustuksessa, jossa kuvio 1a esittää yksinkertaistettuna periaatekuviona ja osittain poikki-20 leikattuna erästä tekniikan tason mukaista ratkaisua teräpalan kiinnittämiseksi ja kuviot 1b - 1d puolestaan vastaavan tyyppisiä teriä, joissa on sovellettu keksinnön mukaista ratkaisua teräpalan kiinnittämiseksi terärunkoon, ja kuvio 2a esittää periaatekuviona ja osittain poikkileikattuna tekniikan tason mukaista erästä toista teräpalan kiinnitystapaa ja kuvio 2b puolestaan 25 vastaavan tyyppistä terää, jossa on sovellettu keksinnön mukaista ratkaisua.

Tekniikan tasoa esittävään kuvioon 1a on merkitty viitenumerolla 1 teräpalan 2 todennäköinen murtumakohta. Edelleen on kuvioon merkitty numerolla 3 kohta, josta terärunko 4 tavallisesti lohkeaa sen jälkeen, kun teräpalasta : 2 irronnut pala 5 on kiilautunut suurella voimalla terärungon 4 hampaan uloim- 30 man osan ja työkappaleen 6 väliin. Teräpalankappaleella 5 ei ole mitään mahdollisuutta päästä juoheasti väistymään terärungon 4 ja työkappaleen 6 väliseen rakoon, vaan palanen kiilautuu äkisti ja aiheuttaa terärungon 4 uloimmai-sen osan murtumisen. Huomautettakoon vielä tässä, että hakemuksen kuvioiden viitenumerointi on yhtenevä ja että havainnollisuuden vuoksi on kuvioissa 35 teräpalojen ja niiden kiinnityspaikan mittasuhteet piirretty osittain korostetusti.

4 102053

Kuviossa 1b on esitetty keksinnön mukainen parannettu ratkaisu kuviossa 1a esitetystä terästä. Myös siinä teräpala 2 on juotettu terärunkoon 4, johon on muodostettu sille kiinnityspaikka vastinpintoineen. Nyt terän liikesuunnalle A poikittainen vastinpinta 8 on muotoiltu uloimmasta osastaan taaksepäin 5 kaarevaksi eli terärungon 4 hampaan uloin kärki on tavallaan pyöristetty. Tällöin terärunko 4 pääsee hallitusti ohittamaan teräpalankappaleen 5. Vastinpinnan 8 uloin osa on mahdollista tehdä viistoksi myös muulla tavoin. Sen ei siis tarvitse välttämättä olla kaareva, vaan se voi olla myös muu terän kulkusuunnalle A vastakkaisessa suunnassa sopivassa kulmassa taaksepäin nouseva viisto pin-10 ta. Olkoon tämä pinta suora tai pyöristetty, niin olennaista on se, että viisto pinta saa aikaan teräpalankappaleen 5 varman poissiirtämisen vastinpinnan 8 uloimpien osien tieltä ilman, että se pääsee kiilautumaan tuhoisin seurauksin. Vastinpinnan 8 uloimman osan tarkka geometria valitaan terätyypin, teräpala-materiaalin, työkappaleen materiaalin, teräpalan kiinnitysmekanismin, teräpa-15 lan geometrian ja teräpalan halutun murtumakohdan perusteella. Tämä voidaan selvittää esimerkiksi koetulosten perusteella. Jotta teräpalan 2 kiinnitys olisi mahdollisimman stabiili, on se muotoiltu edullisesti niin, että se tukeutuu myös vastinpinnan 8 kaarevaa osuutta vasten kuviossa 1b esitetyllä tavalla. Sitä ei kuitenkaan välttämättä kiinnitetä terärunkoon tältä kohdin, vaan riittää, että 20 kaareva osuus ottaa vastaan osan teräpalaan kohdistuvista terän liikesuunnalle A vastakkaisista voimista. Edelleen voidaan kuviosta havaita teräpalaan varta vasten muodostettu heikennys 9. Heikennys 9 voi olla esimerkiksi lovi tai ura, jonka tarkoituksena on saada aikaan suunnattu, ennalta määritettävissä oleva murtuminen halutusta murtumakohdasta ennalta määrättyä voimaa suuremman 25 voiman vaikuttaessa siihen. Heikennys 9, kuten ura, voi olla muodostettu terä-palan 2 etureunaan eli leikkuupinnan puolelle, sen takapintaan, sivuille tai tarvittaessa vaikka sen ympäri. Heikennyksen 9 sijainti teräpalassa 2 valitaan teräpalan geometria ja kiinnitys sekä sen ulkonema 10 huomioiden niin, että syntyvällä teräpalankappaleella 5 on mahdollisuus väistyä terärungon 4 tieltä 30 raossa 7. Vielä on mahdollista muodostaa heikennykset, kuten lovet teräpalan vastakkaisiin sivuihin eri korkeudelle jolloin saadaan suunnattu viisto murtuma-pinta. Edullista on tällöin tehdä heikennys teräpalan etupintaan korkeammalle kuin sen takapintaan, jolloin murtumapinta on sillä tavoin viisto, että teräpalan-kappale aiheuta ongelmia.

35 Kuviosta 1c voidaan havaita, että teräpalaan ei välttämättä tarvitse 5 102053 muodostaa koloa suunnatun murtumisen aikaansaamiseksi, vaan se voidaan saada aikaan myös esimerkiksi muotoilemalla teräpala tietystä kohtaa ohuemmaksi, jolloin siihen syntyy heikompi kohta eli myös eräänlainen geometrinen epäjatkuvuuskohta. Vielä eräs vaihtoehto on tukea teräpala terärunkoon niin, 5 että sillä tavalla saadaan aikaan epäjatkuvuuskohta haluttuun murtumakohtaan. Tällainen epäjatkuvuuskohta voi syntyä esimerkiksi tuen tai kiinnityksen rajapintaan 11. Tästä on esimerkki kuviossa 1d. Teräpalan kiinnitysjuotos 12 on esitetty kuviossa selvyyden vuoksi suuremmalla viivavahvuudella. Murtumakohta 1 valitaan tietenkin niin, että rikkoutumisen seurauksena teräpalasta irtoava kap-10 paie 5 on kooltaan ja muodoltaan sellainen, että se mahdollisimman sujuvasti pääsee rakoon 7 ja terärungon 4 uloimmat osat pääsevät sen ohitse. On tietenkin täysin mahdollista järjestää teräpalaan epäjatkuvuuskohta käyttämällä yhdessä kaikkia edellä mainittuja tapoja.

Kuvioiden 1b - 1d kaltaisissa terissä teräpalankappale 5 kääntyy mur-15 tumisen jälkeen terän työntämänä raon 7 suuntaisesti niin, että murtumakohdan pinta osoittaa terän kulkusuuntaan A. Tällöin on teräpalan 2 suurimman poikkipinnan hyvä olla pienempi kuin rako 7. Kun vastinpinnan 8 uloin kohta on tehty kaarevaksi tai viistoksi, tapahtuu teräpalankappaleen 5 kääntäminen viiston pinnan avulla vähän kerrassaan ja hallitusti. Terärungon 4 hampaan taka-20 pintaan 4a muodostetaan tavallisesti päästöä, jolloin rako 7 suurenee vastinpinnan 8 uloimman nirkon jälkeen. Ahtain kohta on juuri uloimman nirkon kohdalla. Kun nirkko on ohittanut teräpalankappaleen 5, ei vaara vastinpinnan 8 vaurioitumisesta enää ole. Edelleen teräpalankappaleen siirtymistä raossa auttaa, mikäli sen on ainakin jonkin verran ja ainakin joiltain osin mahdollista uppoutua 25 pehmeämpää materiaalia olevaan työkappaleeseen. Terärungon vastinpinnan viisto uloin osa auttaa vielä tarvittaessa teräpalankappaleen hallittua painautumista työkappaleeseen.

Kuvioissa 2a ja 2b on esitetty muotolukittu teräpalasovitelma. Kuvio 2a esittää tunnetun tekniikan mukaista ratkaisua ja kuvio 2b keksinnön mukais-30 ta parannettua versiota. Kuvioon 2a on merkitty viitenumerolla 1 murtumakohta, josta teräpala 2 todennäköisesti murtuu, mikäli teräpalan 2 ja terärungon 4 geometriat ovat kuviossa esitetyn kaltaiset. Sen seurauksena terärunko 4 murtuu kohdasta 3, jonka jälkeen siihen ei enää voida kiinnittää uutta teräpalaa. Kuviossa 2b on puolestaan esitetty keksinnön mukainen ratkaisu, jossa vastin-35 pinnan 8 uloimmainen osuus on muodostettu taaksepäin kaarevaksi. Lisäksi 6 102053 teräpalalla 2 on oltava tietty ulkonema 10, jotta murtumakohdasta 1 irronnut teräpalankappale 5 ei vaurioita terärunkoa 4. Teräpalaan on vielä muodostettu kuviossa esitetyllä tavalla lovi tai jokin muu vastaava heikennys 9 epäjatkuvuus-kohdan muodostamiseksi haluttuun murtumakohtaan 1. Edelleen voidaan ku-5 viosta nähdä, että myös teräpalan 2 takareuna voidaan tehdä vastinpinnan 8 ulointa osaa vastaavalta kohdalta 13 kaarevaksi tai myös viistoksi. Myös tämä seikka helpottaa teräpalankappaleen 5 ja terärungon 4 uloimpien osien välisiä liikkeitä terärikon yhteydessä.

Vielä on mahdollista järjestää terärunkoon 4 suojahammas 14, jonka 10 tarkoituksena on normaalitilanteessa estää terän ennalta määrättyä suurempi syöttö työstettävään kappaleeseen 6 ja siten ehkäistä osaltaan terävaurioiden syntymistä. Tällainen suojahammas 14 voi olla varsinaisesta työstävästä hampaasta erillinen hammas tai se on mahdollista muodostaa myös työstävän hampaan yhteyteen kuviossa 2b esitetyllä tavalla. Olennaista on se, että suojaham-15 paan 14 uloin kohta ulottuu poikittaisen vastinpinnan 8 ulointa kohtaa ulommaksi, mutta tietenkin ehjän teräpalan ulointa kohtaa alemmaksi, jotta lastuaminen ylipäänsä on mahdollista. Silloin kun suojahammas 14 on muodostettu lastuavan terähampaan yhteyteen, se käsittää vastinpinnan 8 uloimman osuuden jälkeisen pyöristetyn ulokkeen. Suojahammas 14 muodostetaan tietenkin niin, 20 että se ei millään tavoin haittaa terärungon 4 siirtymistä teräpalankappaleen 5 ohi vastinpinnan 8 kohdalla. Suojahammas 14 voi olla vaihdettava kulutuspala. Ylisuuren syötön lisäksi suojahammas 14 estää sen, ettei vastinpinta 8 joudu kosketuksiin työkappaleen 6 kanssa sen jälkeen, kun terä on ajettu vauhdilla esimerkiksi naulaan ja sen teräpalat ovat murtuneet. Näin ollen suojahampaan 25 14 avulla voidaan estää teräpalan 2 tukevan kiinnittämisen kannalta kriittisen poikittaisen vastinpinnan 8 uloimman osan vaurioituminen.

Piirustukset ja niihin liittyvä selitys on tarkoitettu vain havainnollistamaan keksinnön ajatusta. Yksityiskohdiltaan keksintö voi vaihdella patenttivaatimusten puitteissa. Niinpä teräpalan ei tarvitse tietenkään olla juuri kuvioissa 30 esitetyn kaltainen eikä sen välttämättä tarvitse nojata kaarevaa vastinpintaa vasten, mikäli teräpala kyetään muulla tavoin kiinnittämään stabiilisti. Edelleen jo käytössä olevat terärungot on joissain tapauksissa mahdollista modifioida keksinnön mukaiseksi. Keksinnön mukainen ratkaisu soveltuu parhaiten käytettäväksi sahauksessa, jossa työstettävä kappale on materiaaliltaan selvästi hei-35 kompaa kuin terärungon materiaali. Tällöin terärunko voi painaa teräpalankap- 7 102053 paleen tarvittaessa jonkin verran työkappaleeseen ilman, että terärunko millään tavalla vaurioituu. Niinpä kun terärunko valmistetaan tavallisesti varsin korkean lujuuden omaavasta työkaluteräksestä tai vastaavasta, voidaan tällaisella terällä sahata edellä mainittu seikka huomioiden mm. alumiinia ja muita kevytmetal-5 leja sekä esimerkiksi muovimateriaaleja puhumattakaan paperi-, kipsi- ym. massoista ja täytteistä valmistettujen levyjen ja muiden tuotteiden sahauksessa. Edelleen, kun vastinpinnan viisto uloin osa puristaa hallitusti esimerkiksi keraamista teräpalaa, se murenee hallitun puristuksen alla yhä pienemmiksi ja vaarattomimmiksi palasiksi. Keraaminen tai muu vastaava suuren kovuuden 10 omaava teräpala on varsin haurasta ja murenee sopivan voiman vaikutuksesta. Toisaalta hauraskin pala voi yhtäkkisesti kiilautuessaan aiheuttaa terärungon vaurioitumisen.

Claims (10)

102053

1. Menetelmä teräpalojen kiinnittämiseksi sahauksessa käytettävän terän terärunkoon, jossa menetelmässä vaihdettavat teräpalat (2) kiinnitetään 5 terärungon (4) suhteen liikkumattomasti terärungon (4) työstävän reunan puolelle kutakin teräpalaa (2) varten muodostettuun kiinnityspaikkaan, jolloin kunkin kiinnityspaikan vastinpinnat ottavat vastaan teräpalaan (2) kohdistuvat voimat, ja jossa teräpalat (2) kiinnitetään niin, että niiden uloin kohta on matkan päässä terärungon (4) uloimmasta kohdasta, jolloin teräpaloilla (2) on ulkonema (10) 10 kiinnityspaikan suhteen ja terärungon (4) ja työkappaleen (6) välillä puolestaan rako (7), tunnettu siitä, että terärunkoon (4) teräpalaa (2) varten muodostetun kiinnityspaikan terän liikesuunnalle (A) poikittainen vastinpinta (8) muotoillaan uloimmaisesta osastaan taaksepäin viistoksi, jolloin terärunko (4) pääsee viiston vastinpinnan (8) ja raon (7) ansiosta siirtymään irronneen teräpalankap-15 paleen (5) ohi vastinpinnan (8) rikkoutumatta.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että teräpalan (2) murtumakohta (1) määritetään etukäteen muodostamalla teräpalaan (2) epäjatkuvuuskohta niin, että teräpalan (2) rikkoutumisen seurauksena teräpalasta (2) irtoava teräpalankappale (5) on kooltaan ja muodol- 20 taan sellainen, että terärunko (4) pääsee siirtymään sen ohi rikkoutumatta.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että teräpalan (2) haluttuun murtumakohtaan (1) muodostetaan epäjatkuvuus-kohta sen kiinnityksen avulla.

4. Patenttivaatimuksen 2 tai 3 mukainen menetelmä, tunnettu 25 siitä, että teräpalan (2) haluttuun murtumakohtaan (1) muodostetaan epäjatkuvuuskohta järjestämällä siihen geometrinen epäjatkuvuuskohta.

5. Sovitelma teräpalojen kiinnittämiseksi sahauksessa käytettävän terän terärunkoon, joka sovitelma käsittää terärunkoon (4) muodostetut kiinni-tyspaikat vaihdettavia teräpaloja (2) varten, joihin teräpalat (2) on sovitettu kiin- 30 nitettäväksi, jolloin kiinnityspaikoissa olevat vastinpinnat on sovitettu ottamaan vastaan teräpabihin (2) kohdistuvat voimat, ja jossa teräpalat (2) on kiinnitetty niin, että niiden uloin kohta on matkan päässä kiinnityspaikan uloimmasta kohdasta, jolloin teräpaloilla (2) on ulkonema (10) terärungon (4) suhteen ja terä-rungon (4) ja työkappaleen (6) välillä puolestaan rako (7), tunnettu siitä, 35 että terärunkoon (4) teräpalaa (2) varten muodostetun kiinnityspaikan terän 9 102053 liikesuunnalle (A) poikittainen vastinpinta (8) on muotoiltu uloimmaisesta osastaan taaksepäin viistoksi, jolloin terärungon (4) on mahdollista siirtyä teräpalan-kappaleen (5) ohitse teräpalan (2) vastinpinnan (8) rikkoutumatta.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen sovitelma, tunnettu siitä, että 5 teräpalan (2) murtumakohta (1) on määritetty etukäteen muodostamalla terä- palaan (2) epäjatkuvuuskohta niin, että teräpalan (2) rikkoutumisen seurauksena teräpalasta (2) irtoava teräpalankappale (5) on kooltaan ja muodoltaan sellainen, että terärunko (4) pääsee sen ohitse rikkoutumatta.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen sovitelma, tunnettu siitä, että 10 teräpala (2) on kiinnitetty siten, että kiinnitys aiheuttaa teräpalaan (2) epäjatkuvuuskohdan sen haluttuun murtumakohtaan (1).

8. Patenttivaatimuksen 6 tai 7 mukainen sovitelma, tunnettu siitä, että teräpalan (2) haluttuun murtumakohtaan (1) on muodostettu geometrinen epäjatkuvuuskohta.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen sovitelma, tunnettu siitä, että geometrinen epäjatkuvuuskohta on ainakin teräpalan (2) yhteen terän liikesuunnalle (A) poikittaiseen pintaan muodostettu heikennys (9), kuten lovi tai ura.

10. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen 5-9 mukainen sovitelma, 20 tunnettu siitä, että terärunkoon (4) on muodostettu suojahammas (14), joka on sovitettu estämään vastinpinnan (8) uloimman osuuden syöttämisen työkappaletta (6) vasten teräpalan (2) rikkoutumisen jälkeen. 10 102053