FI92595B - Karboksyyliryhmiä sisältävät polyamidit, menetelmä niiden valmistamiseksi ja niiden käyttö vesipitoisten pronssidispersioiden valmistamiseksi - Google Patents

Description

92595

Karboksyyliryhmiä sisältävät polyamidit, menetelmä niiden valmistamiseksi ja niiden käyttö vesipitoisten prons-sidispersioiden valmistamiseksi 5 Keksinnön kohteena ovat karboksyyliryhmiä sisältä vät polyamidit, menetelmä niiden valmistamiseksi sekä niiden käyttö vesipitoisten pronssidispersioiden valmistamiseksi .

Pronssivärejä käytetään nykyään kaikkialla, missä 10 maalipinnoilla tulee olla metallinomainen pintavaikutus, erityisesti metallinhohtoinen ulkonäkö jonkin (jalo)metallin värisävyssä, ja missä lehtimetalleja ei voida käyttää teknisistä tai hintasyistä.

Pronssiväreiksi tai pronssilakoiksi nimitetään täl-15 löin pinnoitteita, jotka koostuvat sideaineista, liuottimista, pronssijauheista tai pronssitahnoista. Pronssijau-heet käsittävät kaikki suomumaisiksi metalliosasiksi- tai metallilehtisiksi työstetyt pigmentit (ei-rautametallit ja lejeeringit), joilla saavutetaan metallinomainen vaiku-20 tus kemiallisesta koostumuksesta tai värisävystä riippumatta.

t

Aidon kultapronssin (jauhekulta) ohella tavaroiden teollisessa valmistuksessa käytetään kultapronsseja, jotka koostuvat erilaisista, värisävyn määräävistä kupari-25 sinkki-lejeeringeistä; hapettamalla (tulen vaikutuksesta) jälkeenpäin sävytettyjä pronsseja; väriaineilla värjättyjä patenttipronsseja ja herkkien hopea- tai hopea/nikkeli-pronssien korvikkeena alumiinijauhetta; kuparipronsseja (puhdasta kuparia).

30 Pronssijauheiden (metallinomaisen vaikutuksen omaa- vien pigmenttien) läpimitta voi olla muutamista millimetreistä (kimalteet) muutamiin mikrometreihin, jolloin hiuk-kaskoko voi vaikuttaa valmiin pinnoitteen kiiltoon.

Sideaineiden, liuottimien, lisäaineiden (esim. si-35 likonin tai dispergointiaineiden, stabilointiaineiden, 92595 2 liuotinvälittäjien) sopivalla yhdistelmällä sekä käyttämällä vastaavasti käsiteltyjä pigmenttejä (Leafing, Non-Leafing-tyypit) on mahdollista saavuttaa pinnoitteeseen haluttu vaikutus, kuten kromivaikutus, metallinhoh-5 toinen vaikutus, vasaraniskuvaikutus.

Värien valmistuksessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota sideaineisiin ja liuottimiin, koska pigmentin korroosion, hapettumisen,paksuuntumisen johdosta voi muodostua optisesti tai fysikaalisesti virheellisiä pintoja.

10 Viime vuosina on vesipitoisilla pronssidispersioil- la ollut metallien ohella erittäin suuri merkitys koris-telakkoina erityisen imukykyisillä alustoilla, kuten ju-.listeissa, kartongeissa, pahvissa ja paperissa. Merkittävänä käyttöalueena on tällöin painosektori, missä vaadi-15 taan korkean peittokyvyn omaavia pinnoitteita eri menetelmiä varten, kuten esimerkiksi syväpainossa, silkkipainossa, fleksopainossa, offset- eli siirtopainossa eri värisävyissä.

Niinsanotussa "hopeapainannassa” painovärit vär-20 jätään yleisesti alumiinilla määrien ollessa 20-50 paino-%.

Alumiinipigmenttien käyttö ei ole kokonaan ongelmatonta ja asettaa tietyt vaatimukset huolellisuudelle tarkoitukseen soveltuvia sideaineita ja liuottimia valittaessa. Tiedetään, että ne voivat reagoida hyvinkin voimak-25 kaasti tietyissä olosuhteissa sekä emästen ja mineraali-happojen, että myös kloorihiilivetyjen kanssa (Friedel-Crafts-reaktio). Hartsihappoja, nafteenihappoja ja useimpia orgaanisia happoja käytettäessä voi esiintyä pinnan harmaantumista sekä mahdollisen "Leafing,,-ilmiön häviämis-30 tä pigmentin pintaan kohdistuvan korroosion johdosta.

·; Veden kanssa ne reagoivat kulloinkin aina hienous- asteen mukaan, erityisesti emästen läsnäollessa vedyn kehittyessä, mikä voi johtaa edelläesitettyjen yleisten haittapuolien ohella tietyissä tapauksissa ei-toivottuun pai-35 neen nousuun astioissa.

92595 3 Käytännössä ei alumiinipigmenttejä voida tämän johdosta käyttää erityisesti vesipitoisissa dispersioissa niiden standardityyppeinä. Vastaavat valmistajat ovat tämän johdosta kehittäneet ja erityisiä valmistusmenetel-5 miä käyttäen erikois-lisäaineita ja määrättyjä valmisteiden erityistyyppejä tätä käyttötarkoitusta varten.

Näiden tyyppien ominaisuudet eivät kuitenkaan vielä vastaa monessa suhteessa käytännön vaatimuksia. Niinpä esimerkiksi varastointistabiliteetti on veden läsnäollessa 10 edelleen rajoitettu, minkä johdosta monet valmistajat suo-sittelevat näiden alumiinivärien valmistamista vasta välittömästi ennen käyttöä. Tämän lisäksi täytyy mukautua eri tyyppien erikoisuuksiin käyttämällä määrättyjä side-ainetyyppejä ja myös erilaisten käyttöohjeiden vuoksi.

15 Esilläolevan keksinnön tehtävänä oli näin ollen eliminoida tämänhetkisen tekniikan tason epäkohdat ja löytää polyamidit, joita voidaan käyttää sideaineina vesipitoisissa pronssiväreissä, erityisesti vesipitoisissa alumiinipronssidispersioissa, myös alumiini-standardityyp-20 pejä käyttäen.

Tämä tehtävä ratkaistaan karboksyyliryhmiä sisältävillä polyamideilla, joiden perustana ovat isoftaalihappo, dimerisoidut rasvahapot, polyalkyleenipolyamiinit, etylee-nidiamiini ja mahdollisesti sykloalifaattiset diamiinit.

25 Keksinnön kohteena ovat tämän johdosta karboksyyli ryhmiä sisältävät polyamidit, jotka voidaan ohentaa vedellä, sen jälkeen kun se on ensin neutraloitu emäksellä, ja joita voidaan valmistaa kondensoimalla amiiniyhdisteet ja ylimäärä karboksyylihappoja, ja joille on tunnusomaista, 30 että reaktiokomponentteina käytetään A) happoseos, joka koostuu a) isoftaalihaposta ja b) dimerisoidusta rasvahaposta jolloin Aa):n ja Ab):n välinen suhde on 0,7:0,3 - 0,80:0,20, 35 kokonaishappoekvivalenttimäärään nähden ja 92595 4 B) amiiniseos, joka koostuu a) dietyleenitriamiinista ja/tai dipropyleenitriamiinis-ta ja b) 1) etyleenidiaraiinista ja mahdollisesti 2) sykloalifaattisista diamiineista, jolloin Ba):n ja Bb):n välinen suhde on 0,4:0,6 - 0,7:0,3 kokonaisamiiniekvivalenttimäärään nähden ja jolloin Bb)2:n määrä on £ 0,25 ekvivalenttia kokonaisamiiniekvivalentti-määrästä, ja jolloin A):n ja B):n välinen suhde on 1:0,7 -10 1:0,85 happo- ja amiiniryhmiin nähden.

Keksinnön muut kohteet on määritetty patenttivaatimuksissa.

Keksinnön mukaisesti käytetyt dimerisoidut rasvahapot ovat kaupallisia tuotteita, joita voidaan saada 15 tunnettujen menetelmien mukaisesti tyydyttämättömistä, luonnon- ja synteettisistä yksiemäksisistä alifaattisis-ta, 16-22 hiiliatomia, edullisesti 18 C-atomia sisältävistä rasvahapoista (vert. esim. US-patenttijulkaisu nro 2 482 761, US-patenttijulkaisu nro 3 256 304).

20 Tyypillisten, kaupallisten dimerisoitujen rasva happojen koostumus on esimerkiksi seuraavanlainen: monomeerisiä happoja (Mo) 5-15 massa-% dimeerisiä happoja (Di) 60-80 massa-% trimeerisiä ja korkeampipolymeerisiä 25 happoja (Tri) 10-35 massa-%

Keksinnön mukaisesti pidetään edullisina sellaisia happoja, joiden dimeeriosuus on noin 75 massa-%. Mutta voidaan myös käyttää sellaisia, joiden dimeeristen happojen pitoisuutta voitiin kohottaa yleisesti tunne-30 tuilla tislausmenetelmillä tai jotka ovat tunnettujen *· menetelmien mukaisesti hydrattuja. Dimerisoitujen rasva happojen osuus on noin 0,20-0,3, erityisesti 0,2-0,22 ekvivalenttia kokonaishappomäärästä.

Mahdollisesti keksinnön mukaisesti käytettävinä 35 alifaattisina dikarboksyylihappoina tulevat kyseeseen eri- 92595 5 tyisesti sellaiset, joissa on 6-12 C-atomia, kuten esim. adipiinihappo, atselaiinihappo, sebatsiinihappo, dekaani-dikarboksyylihappo. Niitä voidaan käyttää yksinään tai seoksena erityistehon saavuttamiseksi. Mutta koska ne vai-5 kuttavat liukoisuuteen ja pehmenemispisteeseen niiden osuus on yleensä rajoittunut noin 0,1 ekvivalenttiin kokonais-happoekvivalenttimäärästä, tai jopa sen alle.

Happojen kokonaismäärän ollessa 1,0 ekvivalenttia tulee keksinnön mukaisesti käytetyn isoftaalihapon osuu-1Q den olla 0,7-0,80 erityisesti 0,75-0,8 ekvivalenttia.

Pieni poikkeama näistä rajoista on tosin mahdollinen, mutta se johtaa tuotteisiin, joita ei keksinnön mukaisessa käyttötarkoituksessa pidetä edullisina.

Kohdan Ba) mukaisena polyamiinikomponenttina käy-15 tetään dietyleenitriamiinia ja dipropyleenitriamiinia, jolloin näitä amiineja voidaan käyttää yksinään tai haluttuina seoksina keskenään. Niiden osuus amiinien kokonaismäärästä (= 1,0 ekvivalenttia) on 0,4-0,7, erityisesti 0,45-0,55 ekvivalenttia.

20 Kohdan Bb) mukaisina ko-diamiineina käytetään joko etyleenidiamiinia yksinään (Bb)1 tai etyleenidiarciinin ja sykloalifaattisten diamiinien (Bb)2 seoksia, kuten erityisesti 3,5,5-trimetyyli-3-aminometyyli-sykloheksyy-liamiinia ja/tai 3(4),8(9)-bis-(aminometyyli)-trisyklo- 2 g 25 /5.2.1.0 'Jdekaania ja/tai 3,3'-dimetyyli-4,4'-diamino- disykloheksyyliamiinia.

Ko-diamiinien määrä on keksinnön mukaisesti 0,3-0,6, erityisesti 0,45-0,55 ekvivalenttia kokonaisamiiniekviva-lenttimäärästä, jolloin sykloalifaattisten diamiinien (Bb)2 30 määrä ei saisi ylittää 0,25 ekvivalenttia.

. Vähäiset poikkeamat ilmoitetuista rajoista ovat tosin mahdollisia, mutta johtavat tuotteisiin, jotka eivät ole edullisia keksinnön mukaisessa käyttötarkoituksessa, nimittäin vesipitoisten pronssidispersioiden val-35 mistuksessa.

92595 6

Happojen ja amiinien välinen suhde määräytyy sen vaatimuksen perusteella, että tulokseksi saatavan polyamidin tulee olla vesiliukoinen tai vähintäänkin vedellä ohennettavissa ja toiseksi, että kalvo-ominaisuuksien tu-5 lee vastata käytännön vaatimuksia.

Vesiliukoisuus tai vedellä ohennettavuus saavutetaan siten, että kondensaatio suoritetaan happoylimäärällä ami-noryhmien kokonaismäärään nähden ja polyamidin vapaat karb-oksyyliryhmät neutraloidaan lopuksi jollakin, tällä alu-10 eella tavanomaisista, edullisesti helposti haihtuvista orgaanisista emäksistä, kuten esimerkiksi ammoniakilla, tri-etyyliamiinilla ja 2-dimetyyliamino-2-metyyli-propanolilla, 2-metyyli-2-amino-propanolilla, morfoliinilla, dietyyli-amino-etanolilla, dimetyyliaminoetanolilla, etanoliamiinil-15 la, dietanoliamiinilla, trietanoliamiinilla.

Happoylimäärän kohotessa, so polyamidin ketjupituu-den alentuessa kalvo-ominaisuudet kuitenkin huonontuvat, joten yläraja määritetään tarvittavilla kalvon laadun tunnusmerkeillä.

20 Karboksyyliryhmien ja amiiniryhmien välisenä suh teena on yleensä osoittautunut riittäväksi suhde: 1:0,7 -1:0,85, erityisesti 1:0,75 - 1:0,8. Tulokseksi saatujen polyamidien karboksyyliryhmäluvuiksi saatiin arvot, jotka vastasivat happolukualuetta noin 50-150, erityisesti 25 75-120.

Kondensaatioreaktio tapahtuu yleisesti tällä alueella tavanomaisten menetelmien mukaan, jolloin yksittäiset komponentit ovat polymeerimolekyylissä tilastollisesti jakautuneena, mutta osittainen möhkäleen muodostu-30 minen ei ole poissa laskuista. Reaktiolämpötilat ovat noin • 210-250°C, reaktion kokonaiskeston ollessa noin 4-8 tuntia.

Happoluvut määritettiin DIN 53402 mukaan ja polyamidien amiiniluvut, jotka voivat olla alueella noin 15-50, erityisesti 2Q-35, määritettiin DIN 16945 mukaan.

35 Keksinnön mukaisesti käytetyt metallipigmentit esi- 92595 7 tetään lyhyesti "pronsseina". Tätä nimitystä käytetään yleisesti kaikille pigmenteille, joilla saavutetaan metallinhohtoinen vaikutus, värisävystä ja kemiallisesta koostumuksesta riippumatta (DIN 55943, 55944, 55945).

5 Keksinnön mukaisesti pidetään edullisina pronssijauheita, metallilehtisiksi työstettyjä metalleja ja lejeerinkejä, joiden raekoko on <45 ^um.

Tällöin käytetään aitojen kulta-, hopea- ja kupa-ripronssien ohella myös vastaavanvärisiä lejeerinkejä tai liukoisilla väriaineilla värjättyjä pronsseja. Erityisesti on käytännössä päässyt yleistymään alumiinipigmentti (DIN 55923) hopeapronssien korvikkuus.

Pronssien ja sideaineiden välinen suhde ei ole kriittinen ja on kulloinkin riippuvainen eri pronssityyp-15 pien ohella dispersion tai valmiin kalvon halutuista Teologisista, optisista ja yleisistä lakkateknisistä ominaisuuksista. Yksittäisiin käyttömenetelmiin käytettävien painovärien värjäys liikkuu yleensä 20-60 massaprosentin pronssijauhetta ja 40-80 massaprosentin sideainetta välil-2o lä. Yksittäisillä käyttöalueilla voi pronssiosuuden alaraja olla myös < 1 % ja yläraja noin 95 massaprosenttia.

Dispersion valmistus tapahtuu tällä alueella yleisesti tunnettujen menetelmien mukaisesti, mahdollisesti käyttäen tavanomaisia lisäaineita, kuten paksunnos-, sta-. 25 bilointi- ja kostutusaineita, lyhytketjuisia alkoholeja, glykolieettereitä. Vaikutustapa sekä näiden lisäaineiden määrä kuuluvat tunnettuun tekniikan tasoon. Ehtona on tällöin ainoastaan, että ne ovat inerttejä alumiini-standardi-pronsseja vastaan.

30 Keksinnön mukaisesti menetellään siten, että kiehu mispisteessä sekoittaen valmistetaan liuos 15 g:sta hartsia, 3 g:sta trietyyliamiinia, 32 g:sta isopropanoli/vettä 1:1, ja johon sekoitetaan vielä jäähdyttämisen jälkeen 9 g vettä, 2,6 g propyleeniglykolimonometyylieetteriä ja lo-35 puksi dispergoidaan 9,4 g alumiinipronssia.

92595 8 Käytettyjen alumiinipronssien kohdalla on kyse kaupallisista tuotteista "Standart-alumiinijauhe Stapa IL Chromal IV ja Cromal X:stä" (Eckart Werke 851 Fiirth, DE) . Kaikki muut käytetyt pronssit ovat samoin kaupallisia 5 standardi-tyyppejä.

Kuten taulukosta 2. käy ilmi, ainoastaan keksinnön mukaiset dispersiot yhdistelmänä kriittisten alumiini-pronssien kanssa pysyivät nestemäisinä ja käyttökelpoisina, kun taas vertai luxin käytetyt tuotteet alkoivat jo lyhyen 10 ajan kuluttua vaahdota ja olivat sitten vähän myöhemmin kiinteitä.

Keksinnön mukaisesti sideaineina käytettyjä, taulukon 1 polyamideja valmistettiin seuraavan esimerkin mukaisesti .

15 Esimerkki 1 litran kolmikaulakolviin, joka oli varustettu lämpömittarilla, sekoittimella, tislauslaitteella punnittiin 172,5 g dimeeristä rasvahappoa (dimeeripitoisuus 75 %) 20 178,5 g isoftaalihappoa, 35,4 g dietyleenitriamiinia (DTA), 24,3 g etyleepidiamiinia (EDA), 27,2 g isoforonidiamiinia (IDP) ja 44 ml vettä (noin 10 massa-% reagoivien aineiden määrästä), 25 ja huuhdeltiin typellä. Lämpötila kohotettiin 2 tunnin sisällä 230°C:seen ja sitten pidettiin 2 tunnin ajan 230°C: ssa. Jotta reaktio olisi täydellinen, liitettiin mukaan kondensaatiofaasi 230°C:ssa ja 16 mbar'issa.

«« • i 92595 9 to m

H <3Ί '— O CT) 1— O O DO I— in O M O

cg g <3^ mio'-nioioofn'— m η» (N o C Z O -

53 id HO II

fi -r—i Q ^ rs S I

3 1— co o. oo c© (N — t'» o tn QVt * - --- ~ r iH----— (N ^

Qj OOUnOOOOOO oo i—I

nj r^r^r^r^r^-ooooooco rv oo 03 2 0' 0' 0' 0' 0' 0' 0' 0' 0' 0' 0' o "d jj1 » ::::::::: ::: | § % |1 "S ° ^ S S S 0 moo to1! W — ^ z2 o (noo Λ;Μ

' o ' ' ' ^ fn (n (D -H

- ^ 0 0 o o 0' 0' -g f <u c QquQQq QQQ f ~ y, -H 9; Q H Q Q 9: “300 3 t _ 3 ~ !_ $ s m ö ;£ I il

inomininoooo o o o SR

g r^-r^i^r^r^oooo om0 ‘PH

(U 1 (0 (n <n (n <n (n in cr «o (n <n (n ^ S ^ · H -H ·Η O O O θ' O θ' θ' θ' o' Ο θ' O I - -ιΗ rH JJ ri q rr> CO d 4J 53 ·Η c I 53 0 C H 1= ~ Q -> 3 . $ 1 -: tla -$ 11 Ή > <U 2 g s -π I 1 1 1 -S ω -5 (d > -r-j (T3 iniommooooo inoo Jj E § E-ι X ti -H r^r^r^r^ooooo n ui o 4J H 53 d)fl)c <r o- in | 1—1 -rj ή ,¾ 3 0' 0' 0' 0' 0' 0' 0' 0' 0' 0' 0' 0' ^ ^ y •S #1----^ a vo

•Η Φ -H q m 3 rH

I daJS „ « „ s i,a . I I Si- H 2 ® ΐ-18“|·τ s I ϊ

n ^ S ri 81 Si ^ CoinooiniooinCn Co in in G

Oi S ° i Id £ ^ r^r-^r-^oor'-.Oiinr^r'^ tn n rs · -d 1 S1 [dfi’S'S'OQ (Nln<N<NIN(N(N(N(N (ΝΟ(Ν ^ ►C P H P> w +J (N(N(N(N(N(N(NIN(N (N O' <N -d 'O 53 θ' θ' θ' θ' θ' θ' θ' θ' θ' θ' θ' θ' j§ J ^ L -, L ----- ^ fl A .¾ f ^ O if -s δ ^ °o iS 3 .5 rW OOlnOOCOCOQOOOCOCO CO O CO P1· 1

^ ω 10 r» 'T pit H

, OOOOOOOOO OOO gifljrsl m JL I, ~ G -h un -J ί 3-iä W -H ¢) :0 r-rNin-sriniof^oocr» 0 3 1— cm ("1 «. v W id j2 -t-> > ή κ n (n 92595 10

Taulukko 2

Esimerkki Tila 1Q viikkoa kestäneen huoneenlämpötilassa tapahtuneen säilytyksen jälkeen Chromal IV Chromal X

1 nestemäinen nestemäinen 2 3 _ M _ _ H _ 4 3 _ n _ _ n _ 6 7 _ Il _ _ Il _ 8 g _ vertailu 1 kiinteä kiinteä 2 3 — — »l_ i 1 «

Claims (10)

92595

1. Karboksyyliryhmiä sisältävät, emäksellä neutraloinnin jälkeen vedellä ohennettavat polyamidit, valmis- 5 tettavissa amiiniyhdisteiden ja karboksyylihappoylimäärän kondensaatiolla, tunnetut siitä, että reaktio-komponentteina käytetään A) happoseosta, joka koostuu a) isoftaalihaposta ja 10 b) dimerisoidusta rasvahaposta, jolloin Aa):n ja Ab):n välinen suhde on 0,7:0,3 -0,80:0,20 kokonaishappoekvivalenttimäärään nähden ja B) amiiniseosta, joka koostuu a) dietyleenitriamiinista ja/tai dipropyleenitriamiinista 15 ja b) 1) etyleenidiamiinista ja mahdollisesti 2. sykloalifaattisista diamiineista, jolloin Ba):n ja Bb):n välinen suhde on 0,4:0,6 - 0,7:0,3 kokonaisamiini-ekvivalenttimäärään nähden, ja jolloin Bb)2:n määrä on 20 S 0,25 ekvivalenttia kokonaisamiiniekvivalenttimäärästä, ja jolloin A):n ja B):n välinen suhde on 1:0,7 - 1:0,85 happo- ja amiiniryhmiin nähden.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen polyamidi, tunnettu siitä, että Aa):n ja Ab):n välinen suhde . 25 on 0,75:0,25 - 0,78:0,22.

3. Jonkin patenttivaatimuksen 1-2 mukainen polyamidi, tunnettu siitä, että Ba):n ja Bb):n välinen suhde on 0,45:0,55 - 0,55:0,45.

4. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen polyamidi, tunnettu siitä, että happoseoksen lisäksi, joka koostuu Aa) isoftaalihaposta 5 Ab) dimerisoidusta rasvahaposta, jolloin Aa):n ja Ab):n välinen suhde on 0,7 : 0,3 -0,8 : 0,2 kokonaishappoekvivalenttimäärään nähden, käy- 92595 tetään jopa 0,1 ekvivalenttia kokonaisekvivalenttimäärään nähden, alifaattisia, 6-12 hiiliatomia sisältäviä di-karboksyy1ihappoj a.

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen poly-5 amidi, tunnettu siitä, että sykloalifaattisina diamiineina käytetään vähintään yhtä diamiineista 3,3'-dimetyyli-4,4'-diamino-disykloheksyylimetaani, 3,5,5-tri-metyyli-3-aminometyyli-sykloheksyyliamiini ja 3(4),8(9)-bis- (aminometyyli ) trisyklo[ 5.2.1.02·6] dekaani.

6. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen poly amidi, tunnettu siitä, että A:n ja B:n välinen suhde on 1:0,7 - 51:0,8.

7. Menetelmä valmistaa karboksyyliryhmiä sisältäviä, emäksellä neutraloinnin jälkeen vedellä ohennettavia 15 polyamideja, amiinien ja karboksyylihappoylimäärän kon-densaatiolla, tunnettu siitä, että A) happoseos, joka koostuu a) isoftaalihaposta ja b) dimerisoidusta rasvahaposta, 20 jossa Aa):n ja Ab):n välinen suhde on 0,7:0,3 - 0,80:0,20 kokonaishappoekvivalenttimäärään nähden, kondensoidaan B) amiiniseoksella, joka koostuu a) dietyleenitriamiinista ja/tai dipropyleenitriamiinista ja . . 25 b) 1) etyleenidiamiinista ja mahdollisesti « t 2. sykloalifaattisista diamiineista, jossa Ba):n ja Bb):n välinen suhde on 0,4:0,6 - 0,7:0,3 kokonaisamiini-ekvivalenttimäärästä, ja jossa Bb)2:n määrä on < 0,25 ekvivalenttia kokonaisamiiniekvivalenttimäärästä ja jolloin 30 A):n ja B):n suhde on 1:0,7 - 1:0,85 happo- ja amiiniryh- . miin nähden, inertissä kaasuatmosfäärissä 210 - • · 250 °C:een välisessä lämpötilassa siten, että muodostuu polyamidi, jonka happoarvo on 50 - 150.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä kar-35 boksyyliryhmiä sisältävien polyamidien valmistamiseksi, 92595 tunnettu siitä, että Aa):n ja Ab):n välinen suhde on 0,75:0,25 - 0,8:0,2 ja Ba):n ja Bb):n välinen suhde on 0,45:0,55 - 0,55:0,45 ja A):n ja B):n välinen suhde on 1:0,75 - 1:0,8.

9. Jonkin patenttivaatimuksen 7-8 mukainen mene telmä karboksyyliryhmiä sisältävien polyamidien valmistamiseksi, tunnettu siitä, että kohdan Bb)2 mukaisina sykloalifaattisina diamiineina käytetään 3,3'-dime-tyyli-4,4'-diamino-disykloheksyylimetaania, 3,5,5-trime-10 tyyli-3-aminometyyli-sykloheksyyliamiinia, 3(4),8(9)-bis-(amino-metyyli)-trisyklo[5.2.1.0Z ·6]dekaania.

10. Jonkin patenttivaatimuksen 1-6 mukaisen polyamidin käyttö lakan sideaineena vesipitoisissa pronssi-dispersioissa, joita valmistetaan sinänsä tunnettujen me-15 netelmien mukaisesti liuottamalla polyamidit seokseen, joka koostuu alkoholista, vedestä ja lyhytketjuisesta amiinista, ja lopuksi sekoittamalla siihen pronssijauhe. 9 2 5 >' 5