FI91347B - Menetelmä aikavälikytkennän suorittamiseksi sekä aikakytkin - Google Patents

Description

91347

Menetelmä aikavälikytkennän suorittamiseksi sekä aikakyt-kin

Keksinnön kohteena on oheisen patenttivaatimuksen 1 5 johdanto-osan mukainen menetelmä aikavälikytkennän suorittamiseksi sekä oheisen patenttivaatimuksen 3 johdanto-osan mukainen aikakytkin.

Aikakytkimellä tarkoitetaan tässä yhteydessä laitetta, joka pystyy kytkemään sisääntulevan signaalin kehysra-10 kenteen minkä tahansa aikavälin sisällön lähtevän kehys-rakenteen mihin tahansa aikaväliin. Paitsi aikakytkimeksi (engl. time switch) voidaan kyseistä laitetta kutsua myös aikavälivaihtajaksi (time-slot interchanger).

Kytkettäessä aikavälejä aikajakokanavoidussa TDM-15 (Time Division Multiplex) -signaalissa, joka koostuu eri kokoisista kehyslohkoista (joita kuvataan jäljempänä) on ongelmana se, kuinka muistikapasiteettia pystytään käyttämään tehokkaasti hyväksi, toisin sanoen, kuinka minimoidaan tarvittavan kytkentämuistin määrä. Ongelma esiintyy 20 esimerkiksi kytkettäessä STM-1- signaalia SDH (Synchronous Digital Hierarchy) -verkossa. Seuraavassa kuvataan tarkemmin kyseisen signaalin rakennetta.

Kuviossa 1 on havainnollistettu SDH-verkossa käytettävän STM-N -kehyksen rakennetta, ja kuviossa 2 yhtä STM-1 25 -kehystä. STM-N -kehys koostuu matriisista, jossa on 9 riviä ja N kertaa 270 saraketta siten, että jokaisen rivin ja sarakkeen risteyskohdassa on yksi tavu. N x 9:n ensimmäisen sarakkeen rivit 1-3 ja 5-9 käsittävät siirto-otsikon SOH (Section Overhead), ja rivi 4 AU-osoittimen. Lop-30 puosan kehysrakenteesta muodostaa N kertaa 261 sarakkeen pituinen osa, johon sisältyy STM-N- kehyksen hyötykuorma-osa .

Kuvio 2 havainnollistaa yhtä STM-1- kehystä, joka on siis 270 tavun pituinen edellä esitetyn mukaisesti. Hyöty-35 kuormaosa käsittää yhden tai useamman hallintoyksikön AU

2 (Administration Unit). Kuvion esimerkkitapauksessa hyöty-kuormaosa muodostuu AU-4-yksiköstä, johon on sijoitettu vastaavasti virtuaalinen kontti VC-4 (Virtual Container). (Vaihtoehtoisesti siirtokehys STM-l voi sisältää kolme AU-5 3-yksikköä (AU-3), joista kuhunkin on sijoitettu vastaava alemman tason virtuaalinen kontti VC-3). VC-4 muodostuu puolestaan kunkin rivin alussa olevasta yhden tavun pituisesta (yhteensä 9 tavua) reittiotsikosta PÖH (PathOverhe-ad) , täytebiteistä FS, joita on kahdessa seuraavassa salo rakkeessa, kolmessa seuraavassa sarakkeessa olevista TU-3-osoittimista tai nollaosoitinindikaattorista (Null Pointer Indicator, NPI), sitä seuraavissa kolmessa sarakkeessa olevista täytebiteistä FS tai VC-3 reittiotsikoista (VC-3 PÖH) , ja varsinaisesta hyötykuormaosasta PL. Nollaosoi-15 tinindikaattoria NPI käytetään erottamaan ne aliyksikkö-ryhmät TUG-3, jotka sisältävät TU-3-yksiköitä, niistä ali-yksikköryhmistä TUG-3, jotka sisältävät TU-2-yksiköitä.

Kuvio 3 esittää sitä, kuinka STM-N-kehys on mahdollista muodostaa olemassaolevista bittivirroista. Nämä 20 bittivirrat (1,5, 2, 6, 8, 34, 45 tai 140 Mbit/s, jotka on esitetty kuviossa oikealla) pakataan ensimmäisessä vaiheessa CCITT:n määrittelemiin kontteihin C (engl. Container) . Toisessa vaiheessa lisätään kontteihin ohjaustietoa sisältäviä otsikkotavuja, jolloin saadaan edellä 25 esitetty virtuaalinen kontti vc-ll, VC-12, VC-2, VC-3 tai VC-4 (lyhenteiden perässä esiintyvistä indekseistä ensimmäinen viittaa hierarkiatasoon ja toinen bittinopeuteen). Tämä virtuaalinen kontti pysyy koskemattomana matkallaan synkronisen verkon läpi aina kontin määränpäähän asti. 30 Virtuaalisista konteista muodostetaan edelleen (hierarkiatasosta riippuen) joko ns. aliyksiköitä TU (Tributary Unit) tai edellä esitettyjä AU-yksiköitä (AU-3 ja AU-4) lisäämällä niihin osoittimet. AU-yksikkö voidaan mapittaa suoraan STM-l- kehykseen, mutta TU-yksiköt on koottava 35 aliyksikköryhmien TUG (Tributary Unit Group) ja VC-3- sekä 91347 3 VC-4- yksiköiden kautta AU-yksiköiden muodostamiseksi,, jotka sitten voidaan mapittaa STM-l- kehykseen. Kuviossa 3 on mapitusta (engl. mapping) merkitty yhtenäisellä ohuella viivalla, kohdistusta (aligning) katkoviivalla, ja mul-5 tipleksausta (multiplexing) yhtenäisellä paksummalla viivalla.

Kuten kuviosta 3 voidaan havaita, on STM-l -kehyksen muodostamiseen olemassa useita vaihtoehtoisia tapoja, samoin voi esimerkiksi ylimmän tason virtuaalisen kontin 10 VC-4 sisältö vaihdella sen mukaan, miltä tasolta ja miten sitä on lähdetty rakentamaan. STM-l-signaaliin voi siten sisältyä esim. 3 TU-3- yksikköä tai 21 TU-2- yksikköä tai 63 TU-12- yksikköä (tai edellä mainittujen mielivaltainen yhdistelmä). Ylemmän tason yksikön sisältäessä useita 15 alemman tason yksiköitä, esim. VC-4- yksikön sisältäessä vaikkapa TU-12-yksiköitä (joita on siis yhdessä VC-4-yksikössä yhteensä 63 kappaletta, vrt. kuvio 3), on alemman tason yksiköt mapitettu ylemmän tason kehykseen käyttäen lomitusta siten, että kustakin alemman tason yksikös-20 tä on ensin otettu peräkkäin ensimmäiset tavut, sen jälkeen toiset tavut, jne. Näin ollen, VC-4- signaalin sisältäessä esim. edellä mainitut 63 kappaletta TU-12 signaaleja, sijaitsevat nämä VC-4- kehyksessä kuvion 2 esittämällä tavalla eli siten, että ensin tulee ensimmäisen TU-12-25 signaalin ensimmäinen tavu, sen jälkeen toisen TU-12-signaalin ensimmäinen tavu, jne. Viimeisen eli 63. TU-12-signaalin ensimmäisen tavun jälkeen tulee jälleen ensimmäisen TU-12- signaalin toinen tavu, jne.

Seuraavassa taulukossa on esitetty yhteenvetona STM-30 1- kehyksen sarakkeiden sisältö riippuen siitä, sisältääkö kehys TU-12, TU-2, vai TU-3 yksiköitä.

4

Sarakkeen TU-12 TU-2 TU-3 numero

1-9 SOH SOH SOH

10 VC-4 PÖH VC-4 PÖH VC-4 PÖH

5 11-12 täytebittejä täytebittejä täytebittejä 13-15 NPI NPI TU-3 osoit timet

16-18 täytebittejä täytebittejä VC-3 PÖH

19-81 lx63xTU-12 3x21xTU-2 21x3xTU-3 82-144 lx63xTU-12 3x21xTU-2 21x3xTU-3 10 145-207 lx63xTU-12 3x21xTU-2 21x3xTU-3 208-270 1X63XTU-12 3x21xTU-2 21x3xTU-3 SDH-järjestelmää kuvataan tarkemmin esim. viitteissä [l]-[3] (viiteluettelo on selitysosan lopussa).

15 Kuten edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, on STM-1 -signaalin kehys esitettävissä ristikytkennän kannalta kuvion 4 esittämällä tavalla, toisin sanoen siten, että se koostuu kahdentyyppisistä lohkoista: esim. siirtoja reittiotsikoiden muodostamat ensimmäiset 18 tavua kul-20 lakin rivillä muodostavat ensimmäisen lohkon 41, ja sitä seuraavat 63 tavua kullakin rivillä muodostavat toisen lohkon 42, joita on yhdessä STM-l- kehyksessä 4 kappaletta peräkkäin. Ensimmäisen lohkon sarakkeiden sisältämiä tietoja ei ristikytketä (lukuunottamatta sarakkeita 13-18 TU-25 3-signaalien tapauksessa), vaan ne jatkavat samoissa aikaväleissä myöskin lähtevässä kehyksessä.

Kuten edellä todettiin, on edellä kuvatun tyyppisen, eri kokoisista kehyslohkoista koostuvan signaalin kytkennässä ongelmana se, kuinka muistikapasiteettia pystytään 91347 5 käyttämään tehokkaasti hyväksi, toisin sanoen, kuinka minimoidaan tarvittavan kytkentämuistin määrä.

Tunnettujen aikakytkinratkaisujen puutteina onkin se, että ne vaativat melko paljon muistia. Lisäksi muistin 5 ohjaus vaatii melko paljon logiikkaa tehden käytännön laiteratkaisusta monimutkaisen.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena onkin päästä eroon edellä kuvatuista ongelmista ja saada aikaan menetelmä, jonka avulla tällaisen signaalin aikakytkentä voi-10 daan toteuttaa huomattavasti aikaisempaa yksinkertaisemmin. Tämä saavutetaan keksinnön mukaisella menetelmällä, jolle on tunnusomaista se, mitä kuvataan oheisen patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa. Keksinnön mukaiselle aikakytkimelle on puolestaan tunnusomaista se, mitä kuva-15 taan oheisen patenttivaatimuksen 3 tunnusmerkkiosassa.

Keksinnön mukaisena ajatuksena on käyttää ainoastaan yhtä muistilohkoa, johon kehyksen kaikkien aikavälien sisällöt kirjoitetaan jatkuvasti ilman synkronointia tulevan kehyksen vaiheeseen, toisin sanoen kyseistä muistiloh-20 koa käytetään "kelluvasti", eli siten, että kirjoitus voidaan aloittaa mistä tahansa kohdasta kehystä.

Keksinnön mukaisen ratkaisun ansiosta saadaan eri tasoisten TU-signaalien aikakytkentä entistä yksinkertaisemmaksi ja selvitään entistä pienemmällä ohjauslogiikalla 25 ja kytkentämuistilla.

Seuraavassa keksintöä kuvataan tarkemmin viitaten kuvioihin 5-8 oheisten piirustusten mukaisissa esimerkeissä, joissa kuvio 1 esittää yhden STM-N- kehyksen perusraken- 30 netta, kuvio 2 esittää yhden STM-1- kehyksen rakennetta, kuvio 3 esittää STM-N- kehyksen muodostamista olemassaolevista PCM-järjestelmistä, kuvio 4 esittää STM-l- kehystä ja sen sisältämiä eri 35 kokoisia lohkoja, 6 kuvio 5 esittää aikakytkennän toteutusta tavanomaisella tekniikalla, kuvio 6 esittää keksinnön mukaista aikakytkintä ja aikakytkennän toteutusta, 5 kuvio 7 esittää tarkemmin kuvion 6 aikakytkimen lukuyks ikköä, j a kuvio 8 esittää muistiin kirjoitusta keksinnön mukaisessa aikakytkimessä.

Kuviossa 5 on esitetty, kuinka STM-1- signaalin 10 aikakytkentä toteutetaan tunnetun tekniikan avulla. Aika-kytkin käsittää oman muistilohkonsa 51 mm. siirto- ja reittiotsikoiden muodostamaa kehyslohkoa 41 varten sekä kaksi samanlaista ja keskenään rinnakkaista muistilohkoa 52a ja 52b ristikytkettäviä kehyslohkoja 42 varten. Muis-15 tilohkon 51 koko on siten 18 tavua ja muistilohkojen 52 koko vastaavasti 63 tavua. Muistilohkoihin kirjoitusta ohjaa kirjoitusyksikkö 53 ja muisteista lukua vastaavasti lukuyksikkö 54. Kumpikin saa ohjauksensa vaiheentunnistus-piiriltä 55, jonka sisäänmenoon syötetään kehystahdistus-20 signaali, ja joka tulkitsee kehyksen vaiheen ja syöttää valhetiedon luku- ja kirjoitusyksiköille. Aikakytkimen sisäänmenoon 56 tulevan STM-1- kehyksen ensimmäiset 18 tavua kirjoitetaan peräkkäin muistilohkoon 51, seuraavat 63 tavua muistilohkoon 52a, sitä seuraavat 63 tavua muisti-25 lohkoon 52b, minkä jälkeen kirjoitetaan jälleen muisti-lohkoon 52a, josta edelliset tiedot on siinä vaiheessa jo luettu. Uuden rivin alkaessa kirjoitetaan jälleen 18 ensimmäistä tavua muistilohkoon 51 jne. Kirjoitusyksikkö 53 osoittaa kehyksen vaiheen perusteella kulloisenkin muis-30 tipaikan muistilohkoissa. Kullakin kehyksen tavulla on siis kiinteä paikka muistilohkoissa 51, 52a ja 52b.

Muistilohkoista tapahtuva luku on 63 tavun verran jäljessä kirjoitusta, toisin sanoen ristikytkennän viive on 63 tavun pituinen. Lukuyksikön sisältämän osoiteohjaus-35 muistin (ei esitetty) muistipaikat luetaan syklisesti, 91347 7 yksi paikka aikaväliä kohden. Muistipaikan sisältö ilmoittaa sen muistilohkon ja sen muistipaikan, josta informaatio luetaan. Lukuyksikkö 54 antaa siten ulostulolin-jaansa 57 lukuosoitteen, joka kertoo sen, mistä muistipai-5 kasta kulloinkin luetaan ja lisäksi ulostulolinjaansa 58 lohko-osoitteen, joka kertoo sen, mistä muistilohkosta kulloinkin luetaan. Näiden tietojen perusteella kootaan lähtevä kehys 3/1-multiplekseriyksikössä 59.

Kuviossa 5 esitetty esimerkki koskee, kuten edellä 10 todettiin, yhtä STM-1- signaalia, mutta yleisesti ottaen voidaan todeta, että jokaista kehys lohkokokoa varten on oltava oma muistilohkonsa sekä kaksi muistilohkoa kahta tai useampaa peräkkäistä samankokoista kehyslohkoa varten.

Edellä kuvattu tunnettu ratkaisu vaatii melko paljon 15 muistia, muistin osoittaminen on monimutkaista ja sekä luku- että kirjoituspuolella on oltava tarkka tieto kehyksen kulloisestakin vaiheesta. Lisäksi eri muistilohkojen ohjaus vaatii melko paljon logiikkaa.

Kuvioissa 6 ja 7 on esitetty esillä olevan keksinnön 20 mukainen ratkaisu aikakytkennän toteuttamiseksi. Kuvio 6 esittää lohkokaaviona koko aikakytkimen rakennetta, ja kuvio 7 tarkemmin lukuyksikköä 63. Aikakytkimessä (kuvio 6) on vain yksi muistilohko 61, jonka koko on kaksinkertainen verrattuna suurimman kehyslohkon pituuteen. Tässä 25 tapauksessa muistilohkon 61 koko on siis 126 tavua. Muistiin kirjoitusta ohjaa yksinkertainen, tulevan signaalin kehykseen synkronoimaton (mutta kellosignaaliin synkronoitu) laskuri 62, joka laskee jatkuvasti yhdestä sataankah-teenkymmeneenkuuteen. Tulevan signaalin, joka sisältää eri 30 kokoisia kehyslohkoja, tavuja kirjoitetaan jatkuvasti muistiin laskurin antamaan osoitteeseen WA, jota inkremen-toidaan yhdellä jokaisen tavun kohdalla. Kirjoitus tapahtuu edellä esitetyn mukaisesti ilman synkronointia tulevan signaalin kehykseen, toisin sanoen alkaen mielivaltaisesta 35 kohdasta kehystä.

8

Laskurin 62 antama kirjoitusosoite WA syötetään myös lukuyksikölle 63, tarkemmin sanottuna lukuyksikön vähen-nyspiirille 64 (kuvio 7) , joka generoi viiveen vähentämällä kirjoitusosoitteesta lukeman 63 (ristikytkennän viive 5 on tässä tapauksessa 63 tavun pituinen ja yleisesti ottaen yhtä suuri kuin suurimman kehyslohkon koko tavuina). Näin saatu lukuosoite syötetään summainpiirille 65, joka summaa lukuosoitteen osoiteohjausmuistilta 66 saamaansa kytkentä-tietoon. Osoiteohjausmuisti on 63 muistipaikan pituinen 10 muisti, jota luetaan edellä kuvattuun tapaan syklisesti ja joka antaa kytkentätiedon jokaiselle ristikytkettävälle aikavälille.

Osoiteohjausmuistissa on edullista käyttää kytkentä-tietona suhteellista lukuosoitusta, mikä tarkoittaa sitä, 15 että osoiteohjausmuistin kussakin muistipaikassa oleva kytkentätieto ilmoittaa aikavälin sisältämän datan suhteellisen siirtymän kehysrakenteen sisällä. Suhteellinen osoite on positiivinen, jos signaali lähtee suhteellisesti aikaisemmassa aikavälissä kuin missä se on tullut, ja 20 vastaavasti negatiivinen, jos tilanne on päinvastainen.

Suhteellinen osoite voi saada (kokonaisluku)arvoja, jotka ovat välillä -62 ja +62, mutta ei kuitenkaan jokaisessa aikavälissä, sillä jokaisella aikavälillä on oma sallittu alueensa, jossa suhteellinen lukuosoite voi olla. Kunkin 23 kehyslohkon 42 jokaisen rivin ensimmäinen aikaväli voi siten saada vain positiivisia osoitearvoja (0...+62), toinen aikaväli osoitearvoja, jotka ovat välillä -1...+61, jne., ja viimeinen aikaväli vain negatiivisia arvoja ja nollan eli osoitearvoja, jotka ovat välillä 20 0...-62 (kaikki mainitut alimmat ja ylimmät arvot mukaan lukien) . Suhteelliseen osoitukseen perustuva aikakytkin on kohteena tämän hakemuksen kanssa yhtaikaa jätetyssä rinnakkaisessa FI-patenttihakemuksessa 923296, johon viitataan tarkemman kuvauksen suhteen. Suhteellisen lukuosoi-35 tteen käyttö ei kuitenkaan ole välttämätöntä, vaan myös 91347 9 tunnettua absoluuttista osoitusta voidaan käyttää. Viimemainitussa tapauksessa tulee laiterakenteesta kuitenkin monimutkaisempi.

Vaiheentunnistuspiirin 67 ulostulosta 67a saadaan 5 osoiteohjausmuistille tieto kehyksen vaiheesta. Vaiheentunnistuspiirin toisesta ulostulosta 67b saadaan sarake-lippu CFLG, joka on tieto siitä, koska kehyksessä ovat menossa sarakkeet 1-12. Tämän lipun ollessa voimassa (näiden sarakkeiden aikana) pakotetaan osoiteohjausmuistin ulostulo lo nollaksi, toisin sanoen näiden sarakkeiden aikana ei summainpiirilie 65 anneta ristikytkentätietoa. Suhteellisesta osoitteesta nolla johtuen menee siis kyseisten sarakkeiden sisältämä tieto "suoraan" läpi kytkimestä (lähtee samassa aikavälissä kuin tulikin). Tällöin on siis 15 summainpiirin 65 ulostulossa arvo (WA—63), kun se lohkojen 42 kullakin aikavälillä on arvo (WA—63+suhteellinen lu-kuosoite), missä suhteellinen lukuosoite on tietyllä alueella aikavälistä riippuen, kuten edellä esitettiin. Tämän lisäksi täytyy osoiteohjausmuistin sisältöä tulkita sarak-20 keiden 13-18 kohdalla (vrt. taulukko edellä), eli tarkistaa, onko kytkentäohje järkevä. Mikäli sarakkeiden 13-15 aikana osoitetaan muita kuin näitä sarakkeita, ei ohje ole järkevä, eikä kysymyksessä voi olla yhteenkään TU-3-sig-naaliin liittyvä sarake. Sama pätee sarakkeisiin 16-18.

25 Jos kytkentäohje ei ole järkevä, generoidaan nollaosoi-tinindikaattori NPI sarakkeisiin 13-15 ja vastaavasti täytebittejä sarakkeisiin 16-18. Mikäli kyseinen ohje on järkevä TU-3-tason kytkentäohje, se voi olla osa TU-3- tai TU-2-kytkentäohjetta tai se voi olla TU-12-kytkentäohje.

30 Joka tapauksessa voidaan kyseinen sarake kytkeä, sillä jos TU-2- tai TU-12- signaali kytketään TU-3-tyyppisellä ohjeella, kytketään se sisääntulevasta TUG-3-yksiköstä, joka ei voi tässä tapauksessa sisältää TU-3-signaalia. Vaikka siis nollaosoitinindikaattorin paikka vaihtuisikin, ei 35 siitä ole haittaa.

10

Kuviossa 8 on esitetty sitä, kuinka STM-1- signaalin eri kehyslohkot kirjoitetaan muistiin 61. Pystyakselilla esitetään muistiin kirjoitusosoite (1-126) ja vaaka-akselilla puolestaan STM-l- kehyksen tavunumero. Nuolet kuvaa-5 vat sitä, kuinka kirjoitusosoite muuttuu tavunumeron kasvaessa. Alue 41 vastaa sarakkeiden 1-18 sisältöä (kehys-lohko 41), ja alueet vastaavasti 42 neljän peräkkäisen 63 tavun pituisen kehyslohkon 42 sisältöä. Loppuosa toisesta kehyslohkosta 42 kirjoitetaan siten vastaaviin muistipaik-10 koihin kuin sarakkeiden 1-18 sisällöt, jotka on tässä vaiheessa jo luettu ulos muistista.

Kuvio 8 esittää vain yhtä esimerkkiä muistiin kirjoituksesta. Tässä esimerkissä STM-l- kehys alkaa kirjoi-tusosoitteesta 1, mutta se voi yhtä hyvin alkaa mistä 15 tahansa muistipaikasta muistin 61 keksinnön mukaisen "kelluvan" käyttöperiaatteen mukaisesti.

Vaikka keksintöä on edellä selostettu viitaten oheisten piirustusten mukaisiin esimerkkeihin, on selvää, ettei keksintö ole rajoittunut siihen, vaan sitä voidaan 20 muunnella edellä ja oheisissa patenttivaatimuksissa esitetyn keksinnöllisen ajatuksen puitteissa. Vaikka keksintöä on esimerkiksi selostettu viitaten SDH-spesifiseen STM-1-signaaliin, on keksinnön mukainen ratkaisu yhtä hyvin käytettävissä minkä tahansa aikajakokanavoidun signaalin ?5 yhteydessä, jossa kehysrakenne voidaan jakaa edellä kuvatulla tavalla lohkoihin.

Viiteluettelo: [1] . CCITT Blue Book, Recommendation G.709: "Syn- 30 chronous Multiplexing Structure," May 1990.

[2] . SDH - Ny digital hierarki, TELE 2/90.

[3] . CCITT Blue Book, Recommendation G.783: "Cha racteristics of Synchronous Digital Hierarchy (SDH) Multiplexing Equipment Functional Blocks," August 1990, Annex 35 B.

Claims (4)

91347 Patenttivaatimukset::

1. Menetelmä aikakytkennän toteuttamiseksi usean eri hierarkiatason signaaleille, jotka omaavat yhteisen kehys- 5 rakenteen, joka on jaettavissa eri kokoisiin lohkoihin (41, 42), joita kytketään toisistaan poikkeavasti, jossa menetelmässä kirjoitetaan sisääntulevan signaalin aikavälien sisällöt muistiin (61), josta ne luetaan ulos osoi-teohjausmuistin (66) sisältämän kytkentätiedon ilmoitta-10 mistä muistipaikoista, tunnettu siitä, että kehyksen kaikkien aikavälien sisällöt kirjoitetaan jatkuvasti yhteen muistilohkoon (61) synkronoimatta kirjoitusta mainittuun kehykseen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 15 tunnettu siitä, että kirjoitusta ohjataan sisääntulevan signaalin kehyksen vaiheeseen synkronoimattomalla laskurilla (62), jonka lukemaa muutetaan yhdellä jokaisen kirjoitustapahtuman yhteydessä.

3. Aikakytkin aikakytkennän toteuttamiseksi usean 20 eri hierarkiatason signaaleille, jotka omaavat yhteisen kehysrakenteen, joka on jaettavissa eri kokoisiin lohkoihin (41, 42), joita kytketään toisistaan poikkeavasti, joka aikakytkin käsittää - muistin (61), johon sisääntulevien aikavälien si- 25 säilöt kirjoitetaan, - ensimmäiset elimet (62), jotka ohjaavat muistiin (61) tapahtuvaa kirjoitusta, ja - toiset elimet (63), jotka ohjaavat muistista (61) tapahtuvaa lukua, tunnettu siitä, että mainittu 30 muisti muodostuu kokonaisuudessaan yhdestä muistilohkosta (61), ja että mainitut toiset elimet käsittävät sisääntulevan signaalin kehyksen vaiheeseen synkronoimattoman laskurin (62).

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen aikakytkin, 35 tunnettu siitä, että muistilohkon (62) koko on vähintään, edullisesti kuitenkin täsmälleen kaksinkertainen verrattuna suurimman kehyslohkon kokoon.