FI80191C - Foerfarande och konserveringsmedel foer ensilering av foder. - Google Patents

Description

80191

Menetelmä ja säilöntäaine rehun säilömiseksi

Keksinnön kohteena on patenttivaatimuksen 1 johdannon mukainen menetelmä rehun säilömiseksi.

Tällaisen menetelmän mukaan tuoreisiin rehuihin lisätään niin paljon happoa sisältävää ainetta, että rehumassan alku-pH-arvo tulee olemaan korkeintaan 4,5, sopivimmin alle 4.

Keksintö koskee edelleen patenttivaatimuksen 5 mukaista säilöntäainetta.

A.I. Virtanen työtovereineen osoitti rehunsäilöntää koskevilla kokeillaan, jotka suoritettiin 1920-luvun lopulla, että pH-arvon 4 alapuolella mikrobien aiheuttama valkuaisaineiden hajoaminen ja voihappokäyminen loppuvat. Samalla maitohappokäyminen ja hengitys vaimentuvat ratkaisevasti.

Tutkimustulosten perusteella ongelma miten eläinrehut voitaisiin säilyttää tuoreina ratkaistiin FI-patenttijulkaisun 15527 1. vaatimuksessa esitetyllä yksinkertaisella tavalla: "Tuoreihin, vastaniitettyihin rehuihin lisätään niitä säilöön pantaessa mahdollisimman tasaisesti sopivia happoja tai happamia suoloja tai näiden seoksia niin paljon, että rehumassan happamuus heti tulee olemaan pH 3 - 4". Lisätyt hapot hillitsevät käymisiä ja niihin liittyviä haitallisia ilmiöitä. Samalla vähennetään säilörehun alkuvaiheen hengitystap-pioita.

Kasvimateriaalissa olevien sokereiden käymisestä syntyy tunnetusti happoja, jotka jo sinänsä saattavat alentaa rehun pH:n alle 4:n. Tämä pH:n alentuminen on luonnon oma puolustuskeino; eloperäinen aines pyrkii estämään voimakkaampia tuhoutumisreaktioita, kuten mätänemistä. Koska esitetyssä rehunsäilöntämenetelmässä saadaan oikea happamuus lisätyillä hapoilla säästetään käymisiltä rehun sokereita, valkuaisaineita ja muita arvokkaita ravinteita. Helppoliukoiset hiilihydraatit voidaan näin säästää märehtijän omassa ruoansulatus järjestelmässä hyödynnettäviksi.

2 80191

Keksijänsä mukaan AIV-menetelmäksi kutsutussa rehunsäilöntä-tavassa käytettiin kustannussyistä monia vuosia mineraali-happoja. Orgaanisten happojen edut tosin tiedettiin alusta alkaen, mutta vasta 1960-luvulla voitiin aloittaa muurahaishapon käyttö AIV-liuoksissa. Nykyisin maassamme eniten käytetty, tuotemerkinnällä AIV II markkinoitava liuos sisältääkin pääasissa muurahaishappoa (80 % muurahaishappoa, 2 % fosforihappoa). Sillä saadaan rehumassan pH helposti asetetuksi rehun maittavuuden kannalta sopivalle alueelle 3,5 - 4.

Maija-Liisa Salo on kirjoituksessaan "Puumelassi tuoreviljan säilöntäaineena" (Maataloustieteellinen Aikakauskirja 50 (1978) 206-211) esittänyt sellaisen sulfiittijäteliemen käyttöä tuoreviljan säilöntään, josta osa lignosulfonaateis-ta on poistettu. Säilöntäkokeissa on tällöin käytetty n.

55 %:n kuiva-ainepitoisuuteen väkevöityä, ns. puumelassi-liuosta, josta oli poistettu n. kaksi kolmasosaa lignosulfo-naateista. Koska liuoksen pH-arvo oli noin 2, jouduttiin sitä käyttämään varsin suuria liuosmääriä rehun pH:n alentamiseksi arvoon 4.

Liemen sisältämien sokereiden todettiin vaikuttavan edullisesti ilmattomassa tilassa tapahtuvaan säilöntään.

Menetelmään liittyy kuitenkin eräitä epäkohtia. Niinpä säilörehun pinnalle muodostuu lämpimässä varastossa helposti hometta. Lisäksi lignosulfonaatit huonontavat tuotteen maittavuutta - niiden on jopa todettu olevan eläimille vastenmielisiä. Tästä syystä osa niistä on aina poistettava.

FI-patenttijulkaisussa 60809 on myös käsitelty selluloosan keitosta syntyvän jäteliemen käyttöä rehun säilömiseen. Mainitun julkaisun mukaan sulfiitti- tai bisulfiittikeitto-prosesseista saatava jäteliemi väkevöidään 30 - 70 %:n kuiva-ainepitoisuuteen ja yhdistetään säilöntään edullisesti vaikuttavan hapon kanssa. Hapon määrä on 20 - 80 paino-%.

Julkaisussa esitetään, että edullisiin tuloksiin päästään esim. seoksella, jossa on 40 % sulfiittijätelientä, 30 %

II

3 80191 suolahappoa ja 30 % muurahaishappoa. Sensijaan pelkällä sulfiittijäteliemellä ei saada hyvää säilöntätulosta. Tämä käy ilmi analyysituloksista mm. siinä, että rehussa on runsaasti voihappoa ja ammoniumtypen määrä on korkea. Rehun sokeripitoisuus oli alhainen. Patenttiselityksessä todetaankin, että "hapon käyttö on kuitenkin osoittautunut välttämättömäksi, sillä vaikkakin pelkällä keittojäteliemellä saataisiin rehun valkuaisaineet säilymään tyydyttävästi, ei muut säilymiseen vaikuttavat säilöntätoiminnot tapahdu riittävästi tai oikeasuuntaisesti ilman riittävää haponkäyttöä (ks. sivu 5, rivit 6 - 10).

Sellunvalmistuksen jätelienten käytöstä rehunsäilönnässä löytyy muitakin esimerkkejä alan kirjallisuudesta.

Liukosellun kaksivaiheisen keiton ensimmäisestä vaiheesta, joka suoritetaan happamissa olosuhteissa, saadaan hydroly-saatti, joka sisältää 20 - 30 % puun kuiva-ainesta 5 - 7 %:n liuoksena. Mainitusta hydrolysaatista voidaan FI-patentti-julkaisun 66281 mukaan valmistaa kostean rehuviljan säilöntäaine. Hydrolysaatti neutraloidaan osittain magnesium- ja natriumyhdisteillä, se haihdutetaan n. 55 - 65 %:n kuiva-ainepitoisuuteen ja loppu neutraloidaan kalsiumyhdisteillä. Haluttaessa lisätään vielä n. 2 - 3 % muurahaishappoa tai 2 - 5 % suolahappoa.

FI-kuulutusjulkaisun 72034 mukainen säilöntäaine valmistetaan hydrolysoimalla lignoselluloosamateriaali ja jakamalla hydrolysaatti kahteen komponenttiin, joista liuenneita aineita sisältävä komponentti väkevöidään esim. haihduttamalla ja liukenemattomia aineita sisältävä komponentti kuivataan ilmakuivaksi. Näitä kahta komponenttia käytetään rehun säilöntä- tai korjuuvaiheessa.

Kummassakaan menetelmässä ei käytetä hyväksi AlV-menetelmän perusideaa, lähtö-pH-arvon alentamista rehuun lisätyillä hapoilla, vaan menetelmät perustuvat käymisprosessien yhteydessä syntyvien orgaanisten happojen säilöntävaikutukseen.

4 80191 Käymisen vuoksi rehun arvo saattaa kuitenkin käytännössä laskea mm. valkuaisaineiden hajoamisen ja deaminointi- ja dekarboksylointireaktioiden vaikutuksesta.

FI-patenttijulkaisussa 68949 on esitetty rehuun lisättäväksi tarkoitettu seos, joka on sellaisen vesiliuoksen muodossa, joka sisältää sulfiittijätelientä ja lignosulfonaattia (5 -15 paino-%), formaldehydiä (9-25 paino-%) sekä yhtä tai useampaa orgaanista happoa (30 - 60 paino-%). Suositeltavia happoja ovat mm. etikka- ja isovoihaposta tai etikka- ja propionihaposta tehdyt seokset.

Formaldehydi vähentää valkuaisaineiden hajoamista. Sen on kuitenkin esitetty haittaavan karjataloustuotteiden edelleen-jalostusta, esim. juuston valmistusta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tunnettu tekniikka ei käsitä yhtään käyttökelpoista menetelmää rehun säilömiseksi pelkästään sellunkeiton jäteliemen avulla. Jäteliemen käyttöön liittyvät ongelmat perustuvat toisaalta sen liian korkeaan pH-arvoon ja toisaalta jäteliemessä oleviin ligniinin reaktiotuotteisiin, joiden korkea pitoisuus vähentää rehun maittavuutta. Jätelienten sisältämää rikkiä ei myöskään märehtijöiden kannalta voida pitää edullisena suurissa määrissä .

Tämän keksinnön tarkoituksena on poistaa tunnettuun tekniikkaa liittyvät epäkohdat ja saada aikaan uudenlainen menetelmä ja säilöntäaine rehun säilömiseksi.

FI-kuulutusjulkaisusta 74750 tunnetaan menetelmä valkaistun selluloosamassan valmistamiseksi ligniinipitoisesta raaka-aineesta, jonka menetelmän mukaan hake kuidutetaan perokso-muurahaishapolla ja kuidutettu massa valkaistaan alkalisella peroksidi-liuoksella. Menetelmän keittovaihe voidaan toteuttaa yksivaiheisena, eli puhtaana peroksohappokeittona, mutta vaihtoehtoisesti myös kaksi- tai kolmivaiheisena. Kaksivaihe-keitossa hake keitetään tällöin ensin puhtaassa muurahaishapossa, jäteliemi suodatetaan pois ja esikeitettyä haketta

II

5 80191 kuumennetaan toisessa vaiheessa muurahaishapon ja vetyperoksidin seoksessa. Kolmivaihekeitossa hake kuumennetaan taas ensin muurahaishapon ja vetyperoksidin seoksessa. Jäteliemi erotetaan, minkä jälkeen hakkeisiin lisätään muurahaishappoa ja niitä keitetään kiehuvassa muurahaishapossa. Tämän toisen vaiheen jäteliemen erottamisen jälkeen suoritetaan vielä muurahaishappo- ja vetyperoksidikäsittely.

Esitetyn FI-kuulutusjulkaisun mukaisen prosessin keittovai-hetta muistuttavia massankeitto-menetelmiä on esitetty muissakin julkaisuissa. Niinpä SU-patenttijulkaisuissa 761647, 821614 ja 829747 on selostettu vetyperoksidin ja alempien karboksyylihappojen seosten käyttöä puun delignifiointiin.

Peroksomuurahaishappokeitosta saatavaa jätelientä voidaan analysoida esim. seuraavalla kahdella menetelmällä: a) Ligniiniksi katsottava aine saostetaan vedellä jätelie-mestä ja saostuma erotetaan jäteliemestä suodattamalla.

Kun vesimuurahaishapposuodos haihdutetaan kuiviin, jäävät hiilihydraatit jäljelle.

b) Jäteliemi haihdutetaan kuiviin. Jäännös liuotetaan veteen, jolloin ligniini jää liukenematta ja ainoastaan hiilihydraatit ja ligniinifragmentit liukenevat.

Hiilihydraatit ja ligniinifragmentit voidaan edelleen jakaa seuraaviin jakeisiin: Polysakkaridit (asetoniin liukenematon osa), oligo- ja monosakkaridit (asetoniin liukeneva mutta eetteriin liukenematon osa) sekä monosakkaridit ja ligniini-fragmentit (asetoniin ja eetteriin liukeneva osa).

Edellä esitetyillä tavoilla analysoitujen FI-kuulutusjulkaisun 74750 mukaisten koivu-monivaihekeittojen (2 tai 3 vaihetta) yhdistettyjen jätelienten on todettu sisältävän keskimäärin noin 30 - 50 paino-% ligniiniä, noin 5-20 paino-% polysakkaridejä, noin 10 - 20 paino-% mono- ja oligosakkaridejä sekä noin 30 - 50 paino-% monosakkaridejä ja ligniini-fragmentteja kuiva-aineesta laskettuna. Kuiva-ainepitoisuus on n. 1 - 15 paino-%.

6 80191

Kuiva-aineella tarkoitetaan tämän hakemuksen puitteissa liuoksen (tai liemen) haihdutusjäännöstä.

Edellä esitetyn perusteella esillä oleva keksintö perustuu siihen ajatukseen, että eläinrehun säilöntäaineena käytetään sellaisen sellunkeiton jätelientä, jossa selluloosaraaka-aineen kuidutukseen on käytetty muurahaishappoa ja/tai muurahaishapon ja vetyperoksidin seosta.

Täsmällisemmin sanottuna keksinnön mukaiselle menetelmälle on pääasiallisesti tunnusomaista se, mikä on esitetty patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa.

Keksinnön mukaiselle säilöntäaineelle on puolestaan ominaista se, mikä on esitetty patenttivaatimuksen 5 tunnusmerkki-osassa.

Keksinnön mukaista säilöntäainetta konsentroidaan poistamalla siitä esim. haihduttamalla muurahaishappoa ja mahdollisesti vettä ja muita haihtuvia aineosia. Edullisesti ligniiniä ja sen reaktiotuotteita ei poisteta jäteliemestä ennen käyttöä, jolloin konsentroinnin jälkeenkin puusta peräisin olevien mono-, oligo- ja polysakkaridien sekä ligniinin ja ligniinin reaktiotuotteiden välinen suhde on ainakin oleellisesti yhtä suuri kuin sellunkeitosta saadussa jäteliemessä. Väkevöidyn jäteliemen kuiva-ainepitoisuus voi vaihdella varsin laajalla alueella. Sopivimmin jätelientä konsentroidaan n. 1 - 40 %:n kuiva-ainepitoisuuteen poistamalla ainakin n. 25 %, edullisesti n. 50 % haihtuvista aineista, pääasiassa muurahaishaposta. Väkevöidyn jäteliemen liuososa sisältää ainakin 60 paino-%, edullisesti ainakin 70 paino-% ja erityisen edullisesti noin 80 paino-% muurahaishappoa ja/tai peroksomuurahaishappoa.

Edullisesti keksinnön mukainen säilöntäaine käsittää edelleen kaksi- tai kolmivaiheisen muurahaishappokeiton jäteliemen, jolloin ainakin yhdessä keittovaiheessa on käytetty vetyperoksidia. Tällainen säilöntäaine voi usein sisältää jäteliemen ohella kuidutetun massan pesemiseen käytettyä happoa.

Il 7 80191

Keksintöön liittyy huomattavia etuja. Niinpä mainittu jäte-liemi kelpaa jo yksinäänkin käytettynä säilöntäaineeksi. Säilöttävän rehun pH saadaan helposti asetetuksi edullisimpaan arvoonsa (3,5 - 4,0), samalla kun happovaikutuksen lisäksi jäteliemessä olevien sokereiden ansiosta taataan sokerien riittävyys ja siten virheettömät käymiset.

Kuten yllä mainittiin ei jäteliemestä tarvitse poistaa ligniinin reaktiotuotteita. Lignosulfonaateista poiketen peroksomuurahaiskeiton jäteliemeen sisältyvien ligniinin reaktiotuotteiden ei näet voida mitenkään olettaa vaikuttavan epäedullisesti rehun maittavuuteen. Vaikka emme toistaiseksi täysin tunne kaikkia tähän vaikuttavia tekijöitä on kuitenkin ilmeistä, että muurahaishappo- ja peroksomuura-haishappokeiton jäteliemessä oleva ligniini on märehtijöiden kannalta sopivassa muodossa. Rikittömyytensä vuoksi se vastannee paremmin kuin lignosulfonaatit kasveissa esiintyvää natiiviligniiniä.

Säilöntäaineen rikittömyys on myös eduksi valmistettavan rehun maittavuudelle. Monet rikkiyhdisteet ovat lisäksi riskitekijöitä maidon makuominaisuuksille.

Keksintöä ryhdytään seuraavassa lähemmin tarkastelemaan suoritusesimerkin avulla.

ESIMERKKI: A. Selluloosamassan keitto:

Koivuhakkeelle suoritettiin laboratorio-olosuhteissa 2- ja 3-vaihekeitot. Kaksivaihekeiton ensimmäisessä vaiheessa hake (3 kg) keitettiin puhtaassa muurahaishapossa (tekn., 17,5 1). Keiton jälkeen jäteliemi suodatettiin pois. Toisessa vaiheessa esikeitettyä haketta kuumennettiin muurahaishapon (17,5 1) ja vetyperoksidin (50 %, 300 ml) seoksessa 80 eC:ssa.

Kolmevaihekeitossa keitettiin 500 g koivuhaketta. Keiton ensimmäisessä vaiheessa koivuhaketta kuumennettiin muurahais- 8 801 91 hapon (tekn., 2000 ml) ja vetyperoksidin (50 %, 10 ml) seoksessa 80eC:ssa. Jäteliemi suodatettiin pois. Toisessa keitto-vaiheessa hakkeisiin lisättiin muurahaishappoa (2500 ml) ja keitettiin kiehuvassa muurahaishapossa. Jäteliemi poistettiin. Kolmannessa vaiheessa kuidutettu hake kuumennettiin jälleen muurahaishapon (2000 ml) ja vetyperoksidin (50 %, 10 ml) seoksessa 80eC:ssa.

Vastaavilla menetelmillä keitettiin mäntyä.

Koivu- ja mäntykeitoista saadut massat pestiin hapolla. Pesuhapot sekä keittojen eri vaiheiden jäteliemet yhdistettiin. Näin saadun yhdistetyn jäteliemen kuiva-ainepitoisuus 011 vain noin l %, kun se taas suoraan keitoista saaduissa jäteliemissä oli n. 7 %.

Yhdistetystä jäteliemestä määritettiin sokerit ja ligniinit selityksen johdannossa selostettua a-fraktiointivaihtoehtoa noudattamalla. Hiilihydraatit hydrolysoitiin monosakkari-deiksi, jotka määritettiin kaasukromatografisesti (Keskus-laboratorion menetelmä nro 27:76).

Taulukossa 1 on esitetty jäteliemen koostumus.

Taulukko 1. Kaksi- ja kolmevaiheisten peroksomuurahaishappo-_keittojen yhdistettyjen jätelienten aineosat

Aineosat g/kg jätelientä

Ligniini 3,66

Polysakkaridit 1,38

Oligo-, monosakkaridit, ligniinifragmentit 5,30

Taulukossa 2 on esitetty jäteliemen monosakkaridikoostumus.

II

9 80191

Taulukko 2. Kaksi- ja kolmivaiheisten peroksomuurahaishappo-keittojen yhdistettyjen jätelienten eri kompo-_nenttien monosakkaridipitoisuudet_

Ra Ar Ks Ma Ga Glu Kok.sok. Lign %%%%% % % %

Polysakk. 0,4 1,1 3,4 47,0 11,0 37,1 43,3 0,2

Oligo-, monosakk., lign.frag. 0,7 7,0 42,3 31,5 8,2 10,3 46,4 4,4

Ligniini - 2,2 15,7 16,1 21,0 45,0 1,3 82,1

Ra = Rhamnoosi, Ar = Arabinoosi, Ks = Ksyloosi,

Ma = Mannoosi, Ga = Galaktoosi, Glu = Glukoosi B. Jäteliemen väkevöiminen:

Yllä esitetty jäteliemi jaettiin kahteen osaan, joista toisesta poistettiin n. 25 % ja toisesta n. 50 % muurahaishaposta. Väkevöinti suoritettiin haihduttamalla 0,1 barin paineessa. Muurahaishaposta tislautui 25 % muurahaishapon ja veden seoksena noin 1 tunnissa, jolloin tislausväli oli 50° 59°C. Puolet muurahaishaposta tislautui taas 50° - 61°C:n tislausvälillä noin 4 tunnissa. Jätelienten kuiva-ainepitoisuudet olivat haihdutuksen jälkeen n. 1,5 ja vastaavasti 2 %. Liuosten muurahaishappoväkevyydet olivat 87 ja vastaavasti 83 paino-%.

C. Säilörehun valmistus; Säilörehut säilöttiin 500 kilon siiloihin siten, että ruoho niitettiin kelasilppurilla ja säilöntäaine (5 litraa/tonni) lisättiin rehuun niiton yhteydessä. Rehumassa tiivistettiin siilossa polkemalla, peitettiin ilmatiiviisti muovilla ja painotettiin vesipainolla 260 kg/m2. Rehut olivat siiloissa 3 kuukautta, minkä jälkeen siilot avattiin ja koko 500 kilon rehuerästä otettiin edustava näyte analysointia varten.

10 801 91 Säilörehujen koostumus oli seuraava:

Taulukko 3. Säilörehujen koostumus_

Koeliuos Koeliuos Muurahais-50 25 happo

Kuiva-aine % 19,1 18,0 17,9 % kuiva-aineessa orgaanista ainetta 91,5 91,6 91,7 raakavalkuaista 17,8 16,9 16,1 raakakuitua 30,0 30,8 30,9 sokeria 3,6 1,4 3,9 - maitohappoa 2,3 3,5 3,4 etikkahappoa 1,0 1,1 1,6 voihappoa 0,0 0,0 0,3 pH 3,93 3,99 4,30 NH3.g/l 0,21 0,19 0,38

Koeliuos 50: sellujäteliemi, tislattu pois 50 %, muu rahaishappoa 83 paino-%

Koeliuos 25: sellujäteliemi, tislattu pois 25 %, muu rahaishappoa 87 paino-%

Muurahaishappo: 90 paino-% Käytetyllä annosteluperiaatteella säilörehuihin lisättiin hieman eri määrät muurahaishappoa. Suurin muurahaishappo-määrä lisättiin rehuun, joka säilöttiin pelkällä muurahaishapolla .

Jos rehujen laatua tarkastellaan pH:n, NH3:n ja käymishappo-jen määrän ja suhteiden perusteella, voidaan todeta koe-rehujen olevan hyvänlaatuisia. Hyvälle rehulle tunnusomaiset, tl 11 80191 vastaavat kriteerit ovat pH 3,9 - 4,0, NH3 alle 0,5 g/1, etikkahappoa alle 2,5 % kuiva-aineessa, voihappoa alle 0,5 % kuiva-aineessa (alle 0,1 % tuoreessa) ja maitohappoa alle 10 % kuiva-aineessa. Koeliuosten kannalta on ehdottomasti positiivista se, että säilörehujen laatu oli jopa parempi kuin muurahaishapolla tehdyn rehun laatu. Muurahaishappo on yleisesti käytetty vertailuna säilöntäkokeissa, jolloin testattavan säilöntäaineen tulosta pidetään hyvänä, jos se pääsee edes samaan tulokseen muurahaishapon kanssa.

On sangen todennäköistä, että peroksohappokeitossa syntyneet yhdisteet ovat olleet omalta osaltaan myötävaikuttamassa koeliuosrehujen hyviin tuloksiin. Samanlainen vaikutus säilörehun käymisissä on tunnetusti hapettavilla yhdisteillä, kuten nitraateilla ja nitriiteillä. Näiden käyttö säilörehun valmistuksessa ei kuitenkaan muista syistä ole toivottavaa.

Koeliuoksista "koeliuos 50" on hieman parempi, koska säilörehussa on myös enemmän sokeria vielä säilöntäkauden jälkeen. Tämä selittyy paitsi vähäisemmällä rehun käymisellä (vähemmän käymishappoja), myös sillä, että koeliuos 50 sisälsi enemmän sokereita kuin koeliuos 25.

Keksinnön puitteissa voidaan ajatella edellä esitetystä esimerkistä poikkeaviakin ratkaisuja. Niinpä säilöntäaineena voidaan käyttää esitettyjen jätelienten ohella muidenkin muurahaishappo- ja peroksomuurahaishappokeittojen jäteliemiä. Näistä esimerkkeinä mainittakoon selityksen yleisessä osassa esitettyjen SU-patenttijulkaisujen mukaisten keittojen jäte-liemet.

Claims (9)

12 801 91

1. Menetelmä eläimille käytettävän rehun säilömiseksi, jonka menetelmän mukaan - tuoreisiin, vastaniitettyihin rehuihin lisätään happoa sisältävää ainetta niin paljon, että rehumassan alku- pH-arvo tulee olemaan korkeintaan 4,5, sopivimmin AIV-periaatteen mukaisesti alle 4, jolloin happoa sisältävänä aineena käytetään selluloosan happamasta keitosta saatua jätelientä, joka haluttaessa konsentroidaan sopivaan väkevyyteen, tunnettu siitä, että - käytetään sellaisen sellunkeiton jätelientä, jossa selluloosaraaka-aineen kuidutukseen on käytetty muurahaishappoa ja/tai muurahaishapon ja vetyperoksidin seosta.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että käytetään jätelientä, joka on konsentroitu poistamalla siitä ainoastaan muurahaishappoa ja mahdollisesti vettä ja muita haihtuvia aineosia, jolloin konsentroinnin jälkeenkin puusta peräisin olevien mono-, oligo- sekä polysakkaridien suhde ligniiniin ja ligniinin reaktiotuotteisiin on sama kuin sellunkeitosta saadussa jäteliemessä.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään jätelientä, joka on konsentroitu haihduttamalla n. 1-40 %:n, edullisesti n. 1 - 20 %:n kuiva-ainepitoisuuteen.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että käytetään sellunkeiton jätelientä, josta on poistettu ainakin n. 25 %, edullisesti n. 50 % muurahaishaposta.

5. Eläimille käytettävän rehun hapan säilöntäaine, joka happamana aineosanaan sisältää muurahaishappoa, tunnettu siitä, että se koostuu oleellisesti sellaisen II 13 801 91 sellunkeiton jäteliemestä, jossa selluloosaraaka-aineen kuidutukseen on käytetty muurahaishappoa ja/tai muurahaishapon ja vetyperoksidin seosta.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen säilöntäaine, tunnettu siitä, että se koostuu kaksi- tai kolmivaiheisen muurahaishappokeiton jäteliemestä, jolloin ainakin yhdessä keittovaiheessa on käytetty vetyperoksidia.

7. Patenttivaatimuksen 5 tai 6 mukainen säilöntäaine, tunnettu siitä, että se sisältää jäteliemen ohella kuidutetun massan pesemiseen käytettyä happoa.

8. Jonkin patenttivaatimuksen 5-7 mukainen säilöntäaine, tunnettu siitä, että se sisältää väkevöimättömänä noin 30 - 50 paino-% ligniiniä, noin 5-20 paino-% polysakkarideja, noin 10 - 20 paino-% mono- ja oligosakkaridejä sekä noin 30 - 50 paino-% monosakkaridejä ja ligniini-fragmentteja kuiva-aineesta laskettuna.

9. Jonkin patenttivaatimuksen 5-8 mukainen säilöntäaine, tunnettu siitä, että se on väkevöity haihduttamalla jolloin se väkevöinnin jälkeen sisältää ainakin 60 %, edullisesti ainakin 70 % ja erityisen edullisesti ainakin 80 % muurahaishappoa ja/tai peroksomuurahaishappoa. 14 801 91