FI60809C - Medel och dess anvaendning foer konservering av foder - Google Patents

Description

i555r*l ΓβΊ kuulutusjulka.su jSSja IBJ (") UTLÄGGNINGSSKRIFT 6UÖU9 C (45j Patentti myönnetty 13 04 1932 .ÄgTgj/ Patent sieddelat V""v ^ (51) Kv.ik.3/intci.3 A 23 K 3/00 SUOMI—FINLAND (21) Pttvnttlhikimut — Puantantekninf 793^79 (22) HtkemUplIvI — Antöknlnftdag 06.11.79 lp |j v ' (23) Alku pilvi — Glltljh«»d»| 06.11.7 9 (41) Tullut luikituksi —· Bllvlt offtntlig 07.05. 8l

Patentti- ja rekisterihallitus .... .... _ .. , , . .

e, . . . , (44) Nlhttvlkslpsnon jt kuuLJulksliun pvm. —

Patent- och registerttyrelamn Antokin utkgd och ucl.skrHt«n public«nd 31*12· 81 (32)(33)(31) Pyydetty etuolkeut—Begird prioritet (71) Faraos-Yhtymä Oy, PI U25, 20101 Turku 10, Suomi-Finland(FI) (72) Matti Merensalmi, Turku, Lasse Ylinen, Turku, Suomi-Finland(Fl) (7*0 Oy Jalo Ant-Wuorinen Ab (5^) Aine sekä sen käyttö rehun säilömiseksi - Medel och dess användning för konservering av foder

Kyseessä olevan keksinnön kohteena on aine sekä sen käyttö rehun säilömiseksi.

Rehunsäilöntämenetelmät, joissa rehua käsitellään mm. erilaisilla hapoilla tai niiden suoloilla yhdessä tai yhdistelminä, ja näin käsiteltyä rehua säilytetään oleellisesti ilmattomissa olosuhteissa, ovat olleet kauan tunnettuja.

On myös tunnettua, että rehuun lisätyt sokerit ohjaavat säi-löntätapahtuman mikrobitoimintaa edulliseen suuntaan ja edistävät näin kelvollisen rehun aikaansaamista. Kyseisenlaista menetelmää on ehdotettu mm. kanadalaisessa patentissa no. 355 191, jossa sokereina on käytetty puusta hydrolysoimalla saatuja sokereita. Patentissa on todettu puusokerit tässä tarkoituksessa edullisemmiksi kuin ruoko- tai juurikassokeri. Menetelmän etuna on myös se, että hydrolysaatti sisältää hydrolyysiin käytettyä happoa, joka alentaa rehun pH:ta, mikä osaltaan vaikuttaa edullisesti säilöntään.

Aikakauslehtiartikkelissa: Maataloustieteellinen Aikakauskirja, Voi. 50, 1978, ss. 206-211, Maija-Liisa Salo: Puumelassi tuo-reviljan säilöntäaineena, on käsitelty sulfiittiselluloosakeiton jäteliemestä johdetun väkevöidyn liuoksen, ns. puumelassin sovel- 60809 2 tuvuutta viljan ja maskin säilöntään. Kokeissa on käytetty n.

55% kuiva-ainepitoisuuteen väkevöityä melassiliuosta, josta on poistettu noin 2/3 siihen alunperin sisältyneistä lignosulfonaa-teista. Liuoksen pH on ollut noin 2. Tätä liuosta on rehuun annosteltu 0, 10 ja 20% rehun kuiva-ainepainosta, ja näin käsiteltyä rehua on säilytetty määrätyissä koeolosuhteissa oleellisesti ilma ttomana sekä ilmaa sisältävinä erinä. Koetulosten perusteella on todettu, että kyseisenlainen puumelassi soveltuu varauksin tuoreen viljan ja mäskin ilmattomaan säilöntään, joskin homeen muodostuminen säilörehun pinnalle on ollut ongelmana. Suurista käytetyistä liuosmääristä johtuen, on rehun pH myös kyseisellä happa-malla liuoksella saatu laskemaan säilönnän kannalta edulliselle alueelle. Lisäksi on artikkelissa todettu liuokseen sisältyvien puusokereiden, propionihapon ja etikkahapon edullinen vaikutus il-mattomassa tilassa tapahtuvaan säilöntään. Kokeissa saatu rehu voidaan luokitella hyvin säilyneeksi.

Brittiläisestä patentista no. 1 266 648 tunnetaan rehuviljan esikäsittelymenetelmä, jossa viljaa käsitellään vesiliuoksella, joka sisältää lignosulfonaattia, happoa ja kostutusainetta. Kyseisen esikäsittelyn tavoitteena on saada vilja käsitellyksi kemiallisesti ja fysikaalisesti siten, että sen ravintoarvo, erityisesti tärkkelys olisi täydellisemmin eläinten hyödynnettävissä. Kyseisellä esikäsittelyllä onkin jyvän kuoriosa saatu pehmennetyksi siinä määrin, että käsittelyliuos pääsee vaikuttamaan tärkkelys-kerrokseen ja geelittämään sitä. Tämä kemiallinen esikäsittely korvaa useimmissa tapauksissa mekaaniset sekä lämpökäsittelyt, joita on aikaisemmin käytetty rehuviljan esivalmistamiseksi paremmin eläinten hyödynnettävään muotoon. Kyseinen esikäsittely helpottaa myös oleellisesti mekaanisia käsittelyjä, mikäli ne joissakin tapauksissa katsotaan vielä tarpeellisiksi. Esikäsittelyn kesto-ajaksi on esitetty 1-2 vuorokautta, jolloin kyseessä ei ole missään mielessä rehun säilöntämenetelmä.

Edelläkuvatuissa tunnetuissa säilöntämenetelmissä ei ole myöskään kiinnitetty oleellisesti huomiota säilörehun ruokinnalliseen arvoon ja mahdollisuuksiin sen säilyttämiseksi hyvänä koko rehun säilöntäjakson ajan. Ruokinnallisiin rehuarvoihin on sensijaan kiinnitetty erityishuomiota niissä rehun säilöntämenetelmissä, 3 60809 joissa säilöntään käytetään formaldehydiä. Formaldehydillä on todettu olevan positiivisia vaikutuksia rehun ravinteiden, etenkin sen valkuaisaineiden suojaamisessa säilöntätappioilta määrällisessä ja laadullisessa suhteessa.

Formaldehydin kanssa samansuuntaisesti vaikuttavina aineina tunnetaan myös tanniinit, erilaiset muut aldehydit sekä käsittelymenetelmänä rehun lämpökäsittely. Näillä menetelmillä on saavutettu varsin hyviä tuloksia/ mutta kaikkiin niihin voidaan katsoa sisältyvän omat puutteensa, esimerkiksi korkeina kustannuksina.

Yllättäen olemme keksinnön mukaisesti todenneet, että selluloosan keitosta syntyvään jäteliemeen sisältyy oleellisia määriä aineita, jotka vaikuttavat edullisesti rehun säilymiseen, erityisesti sen valkuaisaineiden säilymiseen rehua ilmattomissa olosuhteissa säilöttäessä.

Kyseinen jäteliuos saadaan selluloosan keiton jälkeen laimeana, vähän kuiva-ainetta sisältävänä vesiliuoksena, jota voidaan muuntaa ja/tai väkevöidä rehun säilöntään paremmin soveltuvaksi, noin 30 - 70% kuiva-ainetta sisältäväksi liuokseksi. Tällainen liuos sisältää yleensä sulfonoitua ligniiniä noin 12-55%, sokereita noin 20-60%, hemiselluloosaa ja sokerihappoja noin 18-25%, orgaanisia happoja noin 4-12% sekä pienempiä määriä muita yhdisteitä. Käytettävä jäteliemi on peräisin sulfiittikeittoprosessista, jolloin sulfiittikeitossa tulevat kyseeseen sekä hapan sulfiitti että bisulfiittikeitto, eikä myöskään käytetty keittoemäs aseta rajoituksia keksintömme sovellutukselle. Keitossa käytettävä puulaji ei myöskään rajoita keksintömme soveltamista, mutta luonnollisesti saatavan jäteliemen koostumus vaihtelee puulajista riippuvaisesti. Jäteliemen koostumus voi vaihdella esimerkiksi «happamassa koivusulfiittikeitossa seu-raavissa rajoissa: sulfonoitua ligniiniä 42-55 % kuiva-aineesta heksoosisokereita 4-10 % -"- pentoosisokereita 16-22 % -"- -"- sokerihappoja 8-10 % -"- -"- etikka- ja muurahaishappoa 7-12 % -"- -"-

Liuoksen rikkipitoisuus on noin 5-6 % kuiva-aineesta, mikä on eduksi rehunsäilöntäliuoksessa, koska märehtijällä on usein puutetta rikistä. Selluloosateollisuuden käyttämiä puulajeja ovat mänty, kuusi ja koivu. Koivupuun keitossa syntyvän jäteliemen 60809 pentoosisokerit koostuvat lähes kokonaisuudessaan ksyloosista, jonka johdannaista ksylitolia on käytetty menestyksellisesti ruokinnan lisäaineena parantamaan ravinteiden imeytymistä ja mm. asetonitau-din torjuntaan.

Yllättäen olemme suorittamissamme säilöntäkokeissa todenneet, että suhteellisen pienillä määrillä sulfiittiselluloosateollisuuden keittojäteliuosjohdannaista yhdessä erilaisten happojen kanssa käytettynä, on erittäin edullinen säilöntävaikutus ja että sitä käyttämällä saadaan hyvä säilöntätulos. Erityisesti on edullinen vaikutus ilmennyt rehuvalkuaisen hyvänä säilymisenä ja valkuaisen säilön-tähäviöt niin määrällisessä kuin laadullisessakin suhteessa on saatu pysymään erittäin vähäisinä. Kokeiden perusteella olemme päätyneet keksinnönmukaiseen säilöntäaineeseen, joka koostuu vaihtoehtoisesti a) selluloosan happamasta tai neutraalista sulfiittikeitosta syntyvästä jäteliemestä väkevöimällä ja/tai komponentteihinsa jakamalla ja/tai muuntamalla saatua liuosta 30-80 paino-% laskettuna 50 % k.a. sisältävänä liuoksena ja 20-70 paino-% säilöntään edullisesti vaikuttavaa orgaanista ja/tai epäorgaanista happoa tai näiden seosta, kuten muurahais-, etikka-, sitruuna-, sorbiini-, akryyli-, suola-, fosfori- tai rikkihappo, jolloin happomäärä on laskettu seuraavasti: suolahappo 30 %:sena, fosforihappo 85 %:sena, muurahaishappo 85 %:sena, etikkahappo 80 %:sena ja rikkihappo 93 %:sena ja/tai sellaisen hapon suolaa tai suolaseosta, tai b) selluloosan happamasta tai neutraalista sulfiittikeitosta syntyvästä jäteliemestä väkevöimällä ja/tai komponentteihinsa jakamalla ja/tai muuntamalla saatua kuivattua ainetta, 20-80 paino-%, ja kohdassa a) mainittujen happojen suolaa tai suolaseosta, edullisesti NH^-, Na-, Ca-suolaa, 20-80 paino-%, tai c) selluloosan happamasta tai neutraalista sulfiittikeitosta syntyvästä jäteliemestä väkevöimällä ja/tai komponentteihinsa jakamalla ja/tai muuntamalla saatua kuivattua ainetta, 15-80 paino-%, ja kohdassa a) mainittua happoa tai happoseosta, 20-85 paino-%.

5 60809

Keksinnönmukaista ainetta käytetään edullisesti siten, että annostus on 5 - 25 g kuiva-ainepitoisuudeltaan 50 %:sta jäteliemijoh-dannaista/100 g rehuaineen raakavalkuaista.

Eri happojen ei ole todettu suurestikaan vaikuttavan säilön-tätulokseen keksinnönraukaisesti yhdessä sulfiittiselluloosan keitto jäteliemi johdannaisen kanssa käytettynä. Hapon käyttö on kuitenkin osoittautunut välttämättömäksi, sillä vaikkakin pelkällä keitto jäteliemellä saataisiin rehun valkuaisaineet säilymään tyydyttävästi, ei muut säilymiseen vaikuttavat säilöntätoiminnot tapahdu riittävästi tai oikeasuuntaisesti ilman riittävää haponkäyttöä. Vaikka mm. happaman sulfiittikeiton jäteliemi on varsin hapanta, on keksinnössämme käytettävän liuoksen määrä kuitenkin niin pieni, että pelkän jäteliemijohdannaisen happosisältö ei riitä laskemaan rehun pH:ta riittävästi mikrobitoiminnan ohjaamiseksi edulliseen suuntaan säilönnässä.

Keksinnönmukainen säilöntäaine on myös taloudellisessa mielessä varsin edullinen, sillä selluloosan keittojäteliuosta syntyy suuria määriä, ja varsinkin Ca-sulfiittikeiton jäteliemi on ollut varsin ongelmallinen ympäristöhaitta, koska jäteliemi on vain kustannuksia aiheuttavasti hyödynnettävissä. Ns. liukoisille emäksille perustuville sulfiittikeittoliemille on tosin kehitetty taloudellisempia uudistamismenetelmiä kuin pelkkä lämpöarvon talteen-ottaminen. Jäteliemeen sisältyvät sokerit vaikuttavat myös edullisesti rehun säilöntätapahtumissa, ja jäteliemen mukana saadaan rehuun kivennäisaineita, joista eläimillä esiintyy puutetta.

Koetulokset ovat osoittaneet, että sulfiittiselluloosakeiton jäteliemijohdannaista sisältävillä liuoksilla rehua säilöttäessä on säilötystä rehusta veteen liukenevan typen määrä selvästi alentunut. Vesiliukoisten typpiyhdisteiden määrä rehussa on hyvä ilmaisin sille, missä määrin rehun valkuaisaineet ovat hajonneet säilönnän aikana pienimolekyylisiksi, ruokinnan kannalta vähempiarvoisiksi yhdisteiksi. Tätä vaikutusta voidaan verrata vaikutukseen, joka aikaansaadaan esimerkiksi formaldehydillä tai tanniinil-la.

Liukoisen typen määrä rehussa vaihtelee myös lannoituksesta, sääolosuhteista, korjuu- ja säilöntätekniikasta riippuen. Tästä 6 johtuen nitriitti-, nitraatti-, ammoniakki- ja amidi- ym. liukoisten typpiyhdisteiden pitoisuudet vaihtelevat näistä tekijöistä riippuen suurestikin. Keksinnön mukaisella menetelmällä voidaan kuitenkin yllämainittua valkuaisen hajoamista olennaisesti estää. Oheisilla esimerkeillä kuvataan keksinnön mukaisella menetelmällä saatuja tuloksia, jotka osoittavat, että keksinnön merkitys on useampitahoinen: 1. Saadaan hygieenisessä mielessä hyvää rehua, jolla voidaan toteuttaa tehokas tuotanto.

2. Voidaan pienentää säilörehun määrällisiä varastointitap-pioita.

3. Voidaan säilyttää ravinteet edullisessa muodossa.

4. Keksinnöllä voidaan hyödyntää taloudellisella tavalla tuotetta, joka tyypillisesti on luonnonsuojelullisesti hankala.

5. Keksinnönmukaisella aineella on todistettavasti myös ravintoainevaikutusta. Tämä koskee erityisesti sulfiit-tijäteliuosta.

6. Keksinnönmukainen liuos on taloudellisesti edullinen.

7. Keksinnönmukainen menetelmä on sekä säilöntä- että ruo-kintaopillisesti edullinen.

8. Selluloosakeittojäteliuoksella on edullinen vaikutus valkuaisen säilymiseen.

7 60809

Seuraavat esimerkit valaisevat keksintöä.

Esimerkki 1; 15.6.1978 tehtiin rehua 1000 kg:n siiloihin. Koejäsenet ja tulokset oheisessa taulukossa. Annostus 5 1/tn seuraavia seoksia:

Seos I formaliinia (37%) 55 % etikkahappoa (80%) 30 % stabilointiliuosta 15 %

Seos II muurahaishappoa (85%) 100 %

Seos B.j sulfiittijäteliuos (50%) 40 % suolahappoa (37%) 30 % muurahaishappoa (85%) 30 %

Seos B sulfiittijäteliuos (50%) 100 %

Siilot avattiin 7.8.1978 ja syötettiin teurasmulleille. Rehut olivat raikkaan tuoksuisia, maittavia ja eläimet söivät niitä hyvin.

Analyysitulokset: pH sokeri NH^N / H2O Voihappoa kg/ry

kok.N liuk.N/ kok.N

seos I 4,7 1,52 5,2 51,8 0,015 5,10 seos II 4,8 1,86 3,0 59,8 0,031 4,86 seos B- 3,6 1,68 2,6 51,8 0,000 4,45 seos B 4,5 0,41 7,2 53,5 0,403 5,21

Seoksella B<| saatiin paras tulos. Yllättävää oli se, että yhdessä happojen kanssa sulfiittijäteliuoksen sisältämät sulfonaatit vähensivät valkuaisen hajoamista yhtä tehokkaasti kuin formaliini, kuten HjO-liukoisen N:n sarakkeesta voidaan todeta^^sama vaikutus voidaan havaita myös pelkällä sulfiittijäteliuoksella liukoisen typen suhteen.

8 60809

Analyysituloksista voidaan myös todeta, että pelkällä sul-fiittijäteliuoksella ei saatu hyvää säilöntätulosta, mikä näkyy voihapon ja ammoniumtypen suurista määristä sekä alhaisemmasta sokeripitoisuudesta.

Esimerkki 2:

Tehtiin koerehuja 3 kpl 3.8.1978 3000 kg: n siiloihin. Koe-jäseninä olivat seuraavat: 1. Seos I esimerkistä 1 2. Sulfiittijäteliuosta (50%) 2 1/tn ruohoa +

Muurahaishappoa (85%) 2,5 1/tn ruohoa 3. Sulfiittujäteliuosta (50%) 5 1/tn ruohoa +

Muurahaishappoa (85%) 2,5 1/tn ruohoa.

pH kg/ry kuiva- N- Syönti Valk. Kuiva- Raaka- aine tase g/el/pv biol. aine valk.

sulavuus g/pv arvo tappio tappio _%_%_%_ 1. 4,80 5,39 73,1 7,8 1361 47,6 20,7 22,0 2. 4,69 5,32 73,8 8,4 1333 48,3 17,1 21,2 3. 4,66 5,35 74,1 7,3 1362 46,0 20,3 24,7

On tunnettua, että formaldehydillä voidaan parantaa N-tasetta sen valkuaista suojaavan vaikutuksen ansiosta. Samalla sulavuus yleensä alenee. Tästä kokeesta voidaan yllättäen todeta, että sulfiittijäteliuos (esim. 2 1 = 2,6 kg/tn eli 5,2 g sulfiittijäteliuosta k.a. 50%/ 100 g raakavalkuaista) antoi jopa selvästi paremman tuloksen yhdessä 2,5 1 muurahaishapon kanssa. 2,5 kertaa suurempi sulfiittijäteliuosannos on antanut lievästi huonomman tuloksen saman happomäärän kanssa.

On tunnettua, että säilöntätappioita voidaan pienentää käyttämällä formaldehydipitoista säilöntäainetta. Yllättäen on todettu, että sulfiittijäteliuos antaa samankaltaisen vaikutuksen. Suurempi sulfiittijäteliuosannos on aiheuttanut lievästi suuremmat raakavalkuaistappiot. Verrattaessa formaldehydiä sisältäviä koe-jäsenen 1 tyyppisiä säilöntäaineita muurahaishappoon on ero kokeissa yleensä ollut oheisia vaihteluja selvästi suurempi, jopa yli 5%:n luokkaa.

9 60809

Esimerkki 3:

Tehtiin kolme säilörehua n. 1200 kg 22.8.1979. Seuraavia säilöntäaineseoksia käytettiin:

Siilo I Muurahaishappo (85%) 5 1 /tn

Siilo II Sulfiittijäteliuosta (50%) 3,0 kg/tn = 2,3 1 seos B^2 Muurahaishappo (85%) 1,0 kg/tn

Suolahappoa (37%) 1,0 kg/tn

Siilo III Sulfiittijäteliuosta (50%) 2,0 kg/tn = 1,5 1 seos B.j5 Muurahaishappo (85%) 1,0 kg/tn

Suolahappo (37%) 1,0 kg/tn

Siilot avattiin 24.9.1979 ja syötettiin lisärehuna lypsylehmille. Mitään ruokintahäiriöitä ei todettu. Analyysitulokset olivat seuraavat:

Ulkonäkö pH NH.N/ H-O kg/ry sulava ja haju kok. N lfuk.N/ raaka- kok. N valk.

g/ry:ssä

Siilo I hyvä 4,3 7,57 37,8 8,3 162

Siilo 2 hyvä 4,0 5,49 19,7 8,0 167

Siilo 3 hyvä 4,5 17,54 31,5 9,2 144

Tuloksista voidaan todeta että 2,3 1 sulfi±tijäteliuosta on antanut hyvän tuloksen. Ammoniakkitypen osuus on alhainen ja vesiliukoisen typen määrä n. 20 %-yksikköä alhaisempi kuin muurahaishapolla. Jos sulfiittijäteliuoksen määrä oli 1,5 1 (siilo 3), saatiin vielä lievä valkuaisen hajoamista estävä vaikutus, mutta rehun laatu ei enää muiden kriteerien perusteella ollut hyvä (pH, NH^N).

Esimerkki 4:

Tutkittiin eri happojen soveltuvuutta säilönnässä sulfiitti-jäteliuoksen kanssa pikkusiiloissa (4,5 kg ruohoa). Koerehuja säilytettiin 1 kk, jonka jälkeen siilot purettiin. Koeliuokset olivat seuraavat: 10 60809 I Sulfiittijäteliuosta (50%) 60 %

Liuos B^2 Muurahaishappoa (85%) 20 %

Suolahappoa (37%) 20 % II Sulfiittijäteliuosta (50%) 60 %

Suolahappoa (37%) 40 % III Sulfiittijäteliuosta (50%) 60 %

Etikkahappoa (80%) 40 % IV Sulfiittijäteliuosta (50%) 60 %

Muurahaishappoa (85%) 40 % V Muurahaishappoa (85%) 100 %

Koeliuoksia annosteltiin 5 1/tn.

Kaikki koejäsenet olivat säilyneet erinomaisesti, kuten seu-raavista tunnusluvuista huomataan.

Koe- Aistinv. pH ifflUN/ H-O Raakavalk. kg/ry jäsen arv. kok. N liuk.N/ % ka:ssa

kok. N

I hyvä 4,2 2,0 27,3 15,8 6,3 II hyvä 4,1 2,1 23,7 14,9 6,3 III hyvä 4,1 3,1 27,1 14,9 6,5 IV hyvä 4,3 3,2 25,7 14,3 6,5 V hyvä 4,4 2,2 30,1 14,8 6,3

Voihappoa ei ollut missään koerehussa. Lyhyestä säilytysajasta johtuen valkuaisen hajoamista oli tapahtunut vasta vähän. Sulfiitti-jäteliuoksen vaikutus on kuitenkin näkyvissä. Eri hapoilla ei sensijaan tunnu olevan suurtakaan eroa.

Esimerkki 5:

Oheisessa kuviossa 1 on esitetty laboratoriomittakaavassa saatuja tuloksia säilöttäessä noin 5 kg:n siiloihin rehua. Sen perusteella voidaan nähdä, että sulfiittijäteliuosmäärän (SSL) laskiessa noin 5 g SSL/100 g Vr.v. kasvaa liukoisen typen osuus kokonaistypestä (SSL) arveluttavan suureksi. Toisaalta, jos sul-fiittijäteliuosmäärä kasvaa yli 25 g SSL/100 g raakavalkuaista, 11 60809 ei enää saavuteta mainittavaa etua liukoisen typen osuudessa kokonaistypestä. Kaikki rehut olivat moitteettomia laadultaan, niiden pH:n vaihdellessa 3,8 - 4,2 välillä. Koeliuoksissa käytettiin sulfiittijäteliuoksen ja happojen seoksia. Käytettäessä yksin sulfiittijäteliuosta (piste ®, 17.2 g SSL/100 g r.v.), joka näyttäisi olevan optimialueella, ei saatu hyvää säilöntätulosta, Liukoisen typen määrä oli suuri ja lisäksi rehussa oli runsaasti voihappoa.

Taulukko I

Koeliuos g SSL/100 g r.v. Liuk. N/

kok. N

B12 9,05 50,9 B.j 6,55 53,6 B10 4,58 65,6 B21 6,41 27,6 B12 11,08 27,3 B1? 13,75 24,7 B18 14,60 32,1

Sulf iittijäteliemi 50% kuiva-ainetta 17,18 67,1 B16 4,67 55,8 B12 10,32 28,6 B12 20,90 18,2 B12 32,33 30,0

Koeliuosten koostumuksia (%): B^2 B^ B^q B^ B^g B^ B^g B^

Sulf iitti jäteliemi (SSL) (50% ka.) 60 40 30 50 30 70 80 34 muurahaishappo 85% 20 30 40 25 35 15 10 33 suolahappo 37% 20 30 25 35 15 10 33 fosforihappo 85% 20 propianihappo 100% 10 12 60809

Esimerkki 6:

Tutkittiin kuivatun sulfiittijäteliuoksen vaikutusta rehun säilöntään käytettynä yhdessä happojen tai kuivan happosuolan kanssa. Säilönnässä käytettiin ruohoa, jonka kuiva-ainepitoisuus oli noin 20 %. Säilöntäkoejakso oli 5 viikkoa.

Kokeissa käytettiin kauppatavarana saatavaa kuivattua kal-siumlignosulfonaattia, jatkossa merkitty SBX, sekä kuivattua nat-riumlignosulfonaattia, merkitty SLN.

Näitä kuivatuotteita käytettiin säilöntäkokeissa yhdessä happoliuoksen kanssa, joka koostui väkevästä suolahaposta ja muurahaishaposta (85 %) suhteessa 50/50 paino-%, tai yhdessä kalsium-formiaatin kanssa.

Käytetyille lignosulfonaattituotteille saatiin seuraavat analyysitulokset:

Taulukko li

SBX SLN

Kosteus 5 % 5 %

Tuhkapitoisuus 11 % 21 %

Puusokerit 40 % ei mitattu

Pelkistävät sokerit ei mitattu 13 % pH vesiliuoksena 4,7 5,3 Säilöntätulokset pH (loppu) NH^-N/ vesiliuk. N/

_kok. N kokonals-N

1. SLN + happoseos 4,0 4,3 18,1 2. SLN + kalsiumformiaatti 4,0 4,7 29,3 3. painorehu (ei säilöntäainetta) 4,0 6,6 35,3

Kaikki rehut olivat hyvin säilyneitä ja niissä oli raikas tuoksu. Voihapon muodostusta ei voitu havaita.

Kokeessa käytetyt säilöntäaineet olivat:

Koeaine 1

Natriumlignosulfonaatti, SLN 60 paino-%

Suolahappo, 37 % 20 "

Muurahaishappo, 85 % 20 " Käytetty ainemäärä, 5 1/tonni rehua 13 60809

Koeaine 2

Natriumlignosulfonaatti, SLN 50 paino-%

Kalsiumformiaatti 50 " Käytetty ainemäärä, 5 kg/tonni rehua Koeaine 3

Ei säilöntäainetta Esimerkki 7:

Kokeessa käytettiin säilöntään samaa ruohoa kuin esimerkissä 6. Samoin käytetyt säilöntäaineet olivat samoja kuin esimerkissä 6 on määritelty (Taulukko II). Säilöntäjakso 5 viikkoa. Säilöntätulokset

pH (loppu) NH^-N/kok.-N

1. Kalsiumlignosulfonaatti + happoseos 4,0 7,9 2. Natriumlignosulfonaatti + happoseos 3,9 4,9 3. Kalsiumlignosulfonaatti + kalsiumformiaatti 4,0 6,0

Kokeessa käytetyt aineseokset olivat:

Koeaine 1

Kalsiumlignosulfonaatti, SBX 25 paino-%

Suolahappo, 37 % 25 "

Muurahaishappo, 85 % 25 "

Vesi 25 " Käytetty ainemäärä, 5 1/tonni rehua Koeaine 2

Kuten kokeessa 1, mutta käytetty lignosulfonaatti oli nat-riumlignosulfonaattia, SLN. Käytetty määrä oli 5 1/tonni rehua. Koeaine 3

Kalsiumlignosulfonaatti, SBX 50 paino-%

Kalsiumformiaatti 50 " Käytetty ainemäärä, 4 kg/tonni rehua

Koetulokset osoittavat, että ruoho oli hyvin säilynyttä.

Rehun tuoksu oli raikas, Voihapon muodostusta ei voitu havaita. Esimerkki 8: Säilöttiin ruohoa noin 1200 kg säilöntäseoksella, joka sisälsi 71 paino-% muurahaishappoa ja 29 paino-% kalsiumlignosulfonaat- Λ\ ' '· 60809 tia, SBX. Säilöntäaika oli 6 viikkoa. Käytetyn säilöntäaineen määrä oli 3 1/tonni rehua.

Kun siilot avattiin, voitiin pHrksi mitata 4,0. Rehun ulkonäkö ja tuoksu olivat hyvät. Hometta ei voitu havaita. Rehu syötettiin lypsylehmille, jotka söivät rehua hyvin. Rehu ei aiheuttanut eläimille terveyshaittoja, ja maidon tuotanto oli hyvä. Esimerkki 9:

Tutkittiin eri happojen ja niiden suolojen säilöntävaikutusta yhdessä sulfiittijäteliuoksen kanssa. Kokeissa säilöttiin koesii-loissa ruohoa, johon kutakin säilöntäainetta lisättiin 5 kg/tn. Säilöntäjakso oli 7 viikkoa ja vertailuna oli muurahaishapolla säilötty ruoho.

Koeaine Osuus pH NH^-N/ Voihappo- seoksessa (loppu) kok.-N % 1^_85_%-Muurahaishappo______I00_%_____4X3____12i.2_____0^21_8___ 2. 25 %-Sulfiittijäteliuos 51,5 % 4,1 12,5

Ammoniumasetaatti 25,0 %

Ammoniumformiaatti 12,3 % ___85_%-Muurahaishappo________________ _______ 3. SLN 32% 4,1 6,3 0,013

Kaliumsorbaatti 8 %

Natriumasetaatti 30 %

Kalsiumformiaatti 20 % ___Natriumsitraatti__________12_%_____________ 4. 50 %-Sulfiittijäteliuos 50 % 3,9 5,8 85 %-Muurahaishappo 10 % ___32_%-Suolahappo_____________________________________________ 5. 50 %-Sulfiittijäteliuos 50 % 3,8 5,6 85 %-Muurahaishappoa 25 % ___9 3 _%-Rikki happo___________25_%______________________________ 6. 50 %-Sulfiittijäteliuos 50 % 4,0 6,3 85 %-Muurahaishappo 25 % ___Akryyli happo______________25_%______________________________ SLN = kuivattu natriumlignosulfonaatti prosentit painoprosentteja - = voihappoa ei havaittu 15 60809

Kullakin koeaineella saatiin hyvä säilöntätulos, voihappopi-toisuus oli jopa parempi kuin kontrollikokeessa. Kun käytettiin ammoniumsuoloja, varsinaisen säilönnässä muodostuneen ammoniumty-pen osuus jäi pieneksi (5,1 %) ja rehun laatu oli muiden kriteerien mukaan hyvä.

Rikkihappoa käytettäessä koeaine selkeytettiin ennen säilön-tään käyttämistä. Koejäsenet 2 ja 3 lisättiin suolanmuotoisina, muut nesteinä.

16 60809

Lihantuotantokoe:

Tutkittiin koeliuosten vaikutusta lihantuotannossa lihanaudoilla. Kokeessa oli 12 eläintä ryhmässä. Koe-eläinten keskipaino oli kokeen alkaessa n. 260 kg.

Koetta varten valmistettiin koerehuja käyttäen säilöntäaineina muurahaishappoa, ja

Koeliuosten koostumus oli seuraava: B15 B24

Sulfiittijäteliemi (kuiva-aine 50 %) 50 paino-% 50 paino-%

Muurahaishappo (85 %) 25 -

Suolahappo (37 %) 25 50

Kokeen kestettyä 3 kuukautta olivat lisäkasvut eri ryhmissä seuraavat:

Muurahaishappo B24

Lisäkasvu g/pv 935 964 1018

Ero muurahaishapon ja B^ välillä on 3,1 % ja vastaavasti muurahaishapon ja B24 välillä 8,9 %, jotka on katsottava merkittäväksi kasvueroksi lihantuotannossa vertailurehuna käytettyyn muu-rahaishapporehuun nähden.

Maidontuotantokoe:

Maidontuotannossa verrattiin keskenään edellisen esimerkin muurahaishapolla ja B^:llä säilötyn ruohon maidontuotantovaikutus-ta. Koeryhmät käsittivät 12 eläintä. Ryhmien keskimääräinen ikä, elopaino, poikimisajankohta ja edellisen tuotantokauden taso on ollut mahdollisimman samankaltainen.

Valmistelu- ja säilökauden jälkeen varsinaisessa kokeessa saatiin seuraavat, alustavat tulokset maidontuotannossa (kts. kuva 2).

Tuloksista voidaan havaita, että vaikka muurahaishapporyhmäl-lä varsinainen koe alkoi korkeammalta tuotostasolta, se varsin nopeasti laski alle B^:n tuotoksen, joka pysyi ihanteellisen tasaisena. Ero on erittäin merkittävä B^tn hyväksi, jos otetaan huomioon koko laktaatiokaudella syntyvä erotus.

Käytettäessä säilöntäaineena pelkästään selluloosakeiton jäte-liuosta, saadaan käytännön annostusalueella (alle 10 1/tn) niin heikkolaatuisia rehuja, ettei niitä ole katsottu aiheelliseksi ottaa koejäseneksi eläinkokeisiin.

Edellä mainitusta syystä johtuen ei selluloosateollisuuden jäteliuoksia yksinään ole käytetty säilöntäaineena käytännössä tietääksemme missään maailmassa.

Claims (8)

1. 60809 17
2. 1. Säilöntäaine rehujen, kuten ruohojen, viljan, mäskin ym. säilömiseksi, tunnettu siitä, että siihen sisältyy vaihtoehtoisesti a) selluloosan happamasta tai neutraalista sulfiittikeitos-ta syntyvästä jäteliemestä väkevöimällä ja/tai komponentteihinsa jakamalla ja/tai muuntamalla saatua liuosta 30-80 paino-% laskettuna 50 % k.a. sisältävänä liuoksena ja 20-70 paino-% säilöntään edullisesti vaikuttavaa orgaanista ja/tai epäorgaanista happoa tai näiden seosta, kuten muurahais-, etikka-, sitruuna-, sorbiini-, akryyli-, suola-, fosfori- tai rikkihappo, jolloin happomäärä on laskettu seuraavasti: suolahappo 30 %:sena, fosforihappo 85 %:sena, muurahaishappo 85 %:sena, etikkahappo 80 %:sena ja rikkihappo 93 %:sena ja/tai sellaisen hapon suolaa tai suolaseosta, tai b) selluloosan happamasta tai neutraalista sulfiittikeitosta syntyvästä jäteliemestä väkevöimällä ja/tai komponentteihinsa jakamalla ja/tai muuntamalla saatua kuivattua ainetta, 20-80 paino-%, ja kohdassa a) mainittujen happojen suolaa tai suolaseosta, edullisesti NH^-, Na-, Ca-suolaa, 20-80 paino-%, tai c) selluloosan happamasta tai neutraalista sulfiittikeitosta syntyvästä jäteliemestä väkevöimällä ja/tai komponentteihinsa jakamalla ja/tai muuntamalla saatua kuivattua ainetta, 15-80 paino-%, ja kohdassa a) mainittua happoa tai happoseosta, 20-85 paino-%.
3. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen säilöntäaine, tunnet-t u siitä, että selluloosakeiton jäteliemi on koivusulfiittikei-ton jätelientä.
4. 3. Patenttivaatimuksen 1 kohdan a) mukaisen säilöntäaineen käyttö rehujen, kuten ruohojen, viljan, mäskin ym. ilmattomassa säilömisessä, tunnettu siitä, että rehuun lisätään säilöntäainetta siten, että annostus on 3-10 1 säilöntäainetta/t rehua.
5. 4. Patenttivaatimuksen 1 kohdan b) mukaisen säilöntäaineen käyttö rehujen, kuten ruohojen, viljan, mäskin ym. ilmattomassa säilömisessä, tunnettu siitä, että rehuun lisätään säilön- 18 60809 täainetta siten, että annostus on 2-7 kg säilöntäainetta/t rehua.
6. 5. Patenttivaatimuksen 1 kohdan c) mukaisen säilöntäaineen käyttö rehujen, kuten ruohojen, viljan, mäskin ym. ilmattomassa säilömisessä, tunnettu siitä, että rehuun lisätään säilöntäainetta siten, että annostus on 3-8 1 säilöntäainetta/t rehua.
7. 6. Patenttivaatimuksen 3, 4 tai 5 mukainen käyttö, tunnettu siitä, että rehuun lisätään säilöntäainetta siten, että annostus on 5-25 g kuiva-ainepitoisuudeltaan 50 %:sta jäteliemi-johdannaista/100 g rehuaineen raakavalkuaista. Patentkrav;
8. 1. Ensileringsmedel för ensilering av foder, säsom gräs, spannmäl, mäsk e.l., kännetecknat därav, att det inne-häller alternativt a) en lösning erhällen genom koncentrering och/eller upp-delning i sinä komponenter och/eller modifiering av avlut frän surt eller neutralt cellulosasulfitkok, i en mängd av 30-80 vikt-% beräknad säsom en 50 % torrsubstans innehällande lösning, och 20-70 vikt-% av en pä ensileringen fördelaktigt verkande organisk och/eller oorganisk syra eller en blandning av dessa, säsom myr-, ättik-, citron-, sorbin-, akryl-, sait-, fosfor- eller svavelsyra, varvid syramängden beräknats pä följande sätt: saltsyran säsom 30 %:ig, fosforsyran säsom 85 %:ig, myrsyran säsom 85 %:ig, ättiksyran säsom 80 %:ig och svavelsyran säsom 93 %:ig, och/eller ett sait eller en saltblandning av en dylik syra, eller b) en torr produkt erhällen genom koncentrering och/eller uppdelning i sinä komponenter och/eller modifiering av avlut frän surt eller neutralt cellulosasulfitkok, 20-80 vikt-% och ett sait eller en saltblandning av de under a) nämnda syrorna, speciellt NH4~, Na-, Ca-salt, i en mängd av 20-80 vikt-%, eller c) en torr produkt erhällen genom koncentrering och/eller uppdelning i sinä komponenter och/eller modifiering av avlut frän surt eller neutralt cellulosasulfitkok, 15-80 vikt-% och en under punkt a) nämnd syra eller syrablandning i en mängd av 20-85 vikt-%.