FI78827C - Hoeftledprotes. - Google Patents

Description

1 78827

Lonkkanivelproteesi - Höftledprotes Tämä keksintö kohdistuu patenttivaatimuksen 1 johdanto-osassa esitettyyn lonkkenivelproteesiin.

Täydellisen lonkkanivelproteesin reisiluupallo kiin-5 nitetään reisiluuhun kiinnitysvarrella, joka sovitetaan reisiluun ydinonteloon ja pysytetään paikallaan sementin avulla. Reisiluuhun ja tietenkin kiinnitysvarteen kohdistuu vuosien kuluessa kymmeniä tuhansia kuormitusjaksoja, jotka * pääasiallisesti koostuvat puristus- ja taivutusrasituksista.

10 Minkä tahansa räkennuselementin rasituksen pienentäminen tällaisen jaksottaisen kuormittumisen yhteydessä on eräs ensisijaisen tärkeä tavoite tällaisen elementin suunnittelussa. Näiden kuoimitusjaksojen aikana esiintyvät rasitukset ovat yleensä suurimmat varren keskikolmanneksen alueella, jossa 13 taivutuksen aiheuttama jännitys 'on suurimmillaan.

Voisi näyttää siltä, että rasituksen vähentämisongel-ma voitaisiin ratkaista aivan helposti käyttämällä vartta, joka kykenee kestämään suuremman kuormituksen ja taipumaan vähemmän, mikä toteutettaisiin valitsemalla sopivasti var-20 ren valmistukseen käytetyt materiaalit ja varren koko ja muoto. Ongelman tällainen ratkaisuyritys ei kuitenkaan menesty. Kun reisiluun puoleinen kiinnitysvarsi on paikallaan reisiluun ydinonteiossa, ja luun, sementin ja varren muodostama yhdistelmärakenne on ehjä, rasittaa varren suurempi jäyk-25 kyys luun jäykkyyteen verrattuna vartta enemmän ja vähentää luun kuormitusta. Koska luu muuttaa muotoaan siihen kohdistuvan kuormituksen ..mukaan, johtaa luun kuormituksen vähentä-.minen yhdisteli&ärak enteessä olevan luumäärän pienenemiseen.

Sen lisäksi, että luun heikkeneminen on haitaksi, on olemas-30 sa "pahan ympyrän" mahdollisuus. Luun pienentyneestä kuormituksesta aiheutunut pienentynyt luumäärä vähentää myös luun antamaa jäykkyyttä. Tämä suurentaa valitun varren suhteellista jäykkyyttä supistuneeseen luuhun verrattuna. Tämä pienentää puolestaan edelleen luuhun kohdistuvaa rasitusta.

35 Tällainen yritys rasitusten pienentämiseksi antaa tulokseksi lonkkaluuproteesin pallon yläraajaan kiinnittävän luun, 2 78827 sementin ja varren muodostaman yhdistelmärakenteen yhä kiihtyvän turmeltumisen.

Keksinnön mukaan saadaan lönkkanivelproteesin reisi-luunpuoleinen kiinnitysvarsi, joka vähentää varren rasitusta.

5 Kiinnitysvarsi täyttää kolme suunnitteluehtoa varressa vaikuttavan rasituksen minimoimiseksi. Ensinnäkin varren rasitukset minimoituvat, kun varsi on luun, sementin ja varren muodostaman ehjän yhdistelmärakenteen osana. Toiseksi varren rasitukset minimoituvat, kun läheiskannatus pienenee 10 tai menetetään ja varren on yksin kannatettava kuormituksen suurin osa tai koko kuormitus. Kolmanneksi luussa vaikuttavan rasituksen pieneneminen varren läsnäolon seurauksena minimoituu.

Molemmat ensimmäiset edellä selitetyt ehdot ovat 15 vastakkaissuhtessa toisiinsa. Ensimmäisessä tapauksessa, jolloin yhdistelmärakenne on ehjä, tulee sen takia, että rakenteeseen kohdistuva kuormitus jakautuu komponenttien kesken näiden komponenttien suhteellisen jäykkyyden mukaan, pienemmän poikkileikkauksen omaava varsi kuormittumaan 20 kevyimmin varren suuremman taipuisuuden ansiosta, joten tämän varren kuormitus on pienin. Toisen ehdon mukaan, jossa varsi yksistään-kannattaa kuormitusta, tulee suurimman poikkileikkauksen omaava varsi saamaan pienimmän rasituksen.

Muuttamalla kiinnitysvarren poikkileikkauksen muotoa 25 on saatu \arsi, jolla on säädetty pieni taipuisuus ympäröivään luuhun nähden siten, että aikaansaadaan rasituksen pieneneminen varren sillä alueella, jossa taivutuksesta aiheutuva jännitys on suurin. Varren suurimman rasituksen alaisen osan alueella mudostaa pyöristetty poikkileikkaus, josta on leikattu sivulta segmentti, huomattavasti suurentuneen poikkileik-kausulottuvuuden kohdassa, jossa taivutusrasitukset normaalisti ovat suurimmillaan siinä tapauksessa, että varsi yksin kannattaa kuormitusta. Ehjässä yndistelmärakenteessa tämän litteän sivupuolen ajurin ulottuvuus toisaalta paikallistaa 35 varren paksumman osan lähelle taivutuksen neutraaliakselia, - jossa taivutusmomentit «-vat pienimmät. Tämän ansoista reisi- 3 78827 luun sivupuolella oleva luu pääsee tässä kohdassa suurentuneen jännityksen takia kantamaan suurimman rasituksen, siis kohdassa, jossa luu on etäimmillään taivutuksen neutraali-akselista.

5 Lyhyesti sanottuna keksinnön mukainen reisiluunpuo- leinen kiinnitysvarsi täyttää edellä esitetyt kolmet suunnit-teluehdot. Se vähentää varren rasitusta, kun yhdistelmä-rakenne on ehjä. Se minimoi varren rasituksen, kun läheis-kannatus on menetetty ja varsi yksin kannattaa kuormitusta 10 nivelkohdasta alkaen jäljellä olevaan kannatuskohtaan asti.

Se minimoi luun rasituksen pienenemisen, kun yhdistelmära-kenne on ehjä.

Varren siinä osassa, joka on eniten altis jaksoittaisen kuormittumisen aiheuttamalla toistuvalle rasitukselle, 15 on varren poikkileikkaus pyöristetty tämän poikkileikkauksen kehän suurelta osalta. Poikkileikkauksen muoto voisi olla ellipsimäinen, joka täyttää ydinontelon etu-takasuunnassa ja välisuunnassa, ja siinä olisi litteä sivu, joka leikkaa pyöreyden sivupuolella. Elliptinen poikkileikkaus vastaa parhaiten ydinontelon poikkileikkauksen mutoa. Ympyrämäisyy-teen perustuvaa poikkileikkausmuotoa pidetään kuitenkin edullisimpana .valmistuksen ja paikalleen sijoittamisen yhteydessä saavutettavien etujen takia.

Jotta varsi voitaisiin oikealla tavalla sijoittaa ydin-25 onteloon, suuntaa varren päässä oleva kalteva pinta vartta kohti reisiluun ontelon keskisivua, kun varsi työnnetään ontelon täyttävän sementin läpi. Ylhäällä kaulus päättää varren sen osan, jonka on sijaittava ydinontelossa. Tämä kaulus painautuu tavallisesti reisiluun yläpäähän. Välillä ole-30 va osa ulottuu tietenkin ylöspäin kauluksesta ja päättyy täydellisen lonkkaluuproteesin pallonivelliitoksen palloon.

Proteesin varsiosan taipuisuus saadaan minimoiduksi edellä mainittujen kolmen suunnitteluehdon mukaan. Varren edullisena valmistusmateriaalina on (Ti 6A1 4V)-lejeerinki 35 (titaanilejeerinki, jossa oh 6 % alumiinia ja 4 % vanadii nia). Täten varren mitat ja näin ollen sen taipuisuus on va- 11 78827 littu siten, että *Byhdistelmä eli Γβί3^1υυη luussa vaikuttava rasitus lähellä varren alaosaa, jolloin tämä on sementoitu paikalleen, on suurempi kuin tai yhtä suuri kuin noin °.7 ^^yksistään’ ^oka on reisiluun luussa vaikuttava rasitus 5 varren ja sementin puuttuessa, mutta reisiluun ollessa saman kuormituksen alaisena. Samalla on , . ....... eli nro-

yksistaan K

teesin reisiluun puoleisessa kiinnitysvarressa vaikuttava rasitus, ilman ympäröivät sementin ja luun kannatusta, pie- 3 nempi kuin Pp, joka rasitus on riittävän suuri varren säätiö tamiseksi väsymään. Keksinnön edullisen suoritusmuodon mukaisen varren näihin parantuneisiin ominaisuuksiin myötävaikuttaa sen laakapinnan sijainti, joka leikkaa muuten ympyrämäisen poikkileikkauksen sivun. Tämä laakasivu on etäisyyden h päässä poikkileikkauksen ympyrämäisen osan keskipisteestä.

15 Tämä etäisyys h on suurempi tai yhtä suuri kuin noin 0,5 r

P

ja pienempi kuin tai yhtä suuri kuin noin 0,7 r , jossa r

P P

on poikkileikkauksen ympyrämäisen osan säde. Eräässä erikoisen edullisessa suoritusmuodossa h on noin 0,65 r .

D

Keksintö tunnetaan ominaisuuksista, jotka on määrikö *telty patenttivaatimuksissa ja selitetään se seuraavassa piirustuksiin viittaamalla erään sovellutusesimerkin avulla.

Kuvio 1 esittää edestä katsottuna tätä suoritusmuotoa 4. 3 paikalleen sovitettuna.

Kuvio 2 esittää kuvion 1 viivan 2-2 kohdalta tehtyä 25 poikkileikkausta, josta nähdään varren alapään leikattu poikkileikkaus.

Kuvio 3 esittää kuvion 1 viivan 3-3 kohdalta tehtynä poikkileikkauksena varren suurennetun yläosan poikkileikkausta .

30 Kuvio 4a esittää graafisesti suhdetta R/ίί, jossa R on yhdistelmärakenteessa olevan luun rasituksen suhde pelkän luun rasitukseen, ja h on laaKaosan etäisyyden suhde varren poikkileikkauksen säteeseen.

Kuvio 4b esittää graafisesti proteesin pelkän var-35 ren rasitusta h:n funktiona.

Kuvio 4c esittää graafisesti ehjässä yhdistelmäraken-teessä olevan proteesivarren rasitusta h:n funktiona.

5 78827

Kuvio 5a on kuvion 4a kaltainen graafinen esitys, joka koskee proteesin vartta, jonka poikkileikkaus on suurempi suhteessa ydinonteloon.

Kuvio 5b on kuvion 4b kaltainen graafinen sitys, jo-5 ka koskee proteesin suurempaa vartta.

Kuvio 5c on kuvion 4c kaltainen graafinen esitys, joka koskee proteesin suurempaa vartta.

Proteesissa 10 on istukkaelementti eli -yhdistelmä 11, joka on näytetty vain kaaviollisesti, koska sen yksityis-kohdat eivät kuulu tämän keksinnön piiriin. Riittää maininta, että istukkalementti 11 voidaan valmistaa soveltamalla tämän alan tunnettua käytäntöä.

Varren 20 lonkan puoleinen osa 12, joka muodostaa lonk-kanivelproteesin pallon 14, on kiinnitetty reisiluuhun 15 ^5 sementillä 16, joka täyttää ydinontelon 18 ja kiinnittää reisiluun puoleisen kiinnitysvarren 20 paikalleen tässä ydin-ontelossa. Kaulus 21 muodostaa varren 20 yläpään ja painautuu reisiluun yläpäähän, ja paikallistaa varren 20 sijouttu-misen haluttuun syvyyteen sementillä täytetyssä ydinonte-20 lossa. Reisiluun puoleisen elementin 12 yhdistävä väliosa 22 ulottuu kauluksen keskeltä ylöspän nivelpallon 14 paikallistamiseksi reisiluuhun nähden ja pallon liittämiseksi varteen 20.

Varren 20 kärjessä 24 on pinta 25, joka viettää alas-“ päin ja sisäänpäin ja myötävaikuttaa kärjen 24 ohjaamisessa ydinontelon_ 18 keskipuolelle, kun varsi 20 työnnetään vielä kovettumattoman sementin 16 läpi. Varsi pyrkii täten sisääntyöntämisen aikana siirtymään lähemmäksi ydinontelon keskipuolta, kuten on toivottua.

30 Varren 20 poikkileikkaus kaikissa kohdissa leikkaus- viivojen 2-2 ja 3-3 välillä on sen kehän valtaosalta ympyrämäinen ja leikattu laakasivulla 28. Varsi tulee vähitellen ohuemmaksi suunnassa alaspäin leikkauksesta 3-3. Juuri poikkileikkauskohdan 3-3 yläpuolella varsi muuttuu pää-35 asiallisesti pyöreäksi, lukuunottamatta etupuolisia ja takapuolisia litteitä osia 29. Litteät osat 29 ulottuvat yli fr 78827 suuremman tai pienemmän osan varren pituutta ja estävät varren kiertymiseltä reisiluun akselin ympäri.

Kuviossa 1 on yhdistelmärakenteen (ehjän luun, kovettuneen sementin ja varren muodostaman yhdistelmän) neut-5 raalitaivutusakseli vedetty sisäänpäin kuten keskiviiva n näyttää, jolloin tämä keskiviiva n sijaitsee lähellä yhdistelmärakenteen keskiakselia x. Selityksen seuraavan osan selventämiseksi on kuviossa 3 näytetty eräitä parametrejä: . reisiluun säde r^ määrätyssä poikkileikkauksessa, ydinontelon 10 säde rm, varren poikkileikkauksen kaarevan osan säde r , etäisyys h laakapinnasta 28 sen ympyrän keskipisteeseen, joka muodostaa poikkileikkauksen kehän kaarevan osan.

Määrätyn luun geometrian määritettävät poikkileikkaus-parametrit ovat Γρ ja h. Parhaimman proteesin muotoilemisek-15 si on tehtävänä valita luun jokaista halkaisijaa varten ne r - ja h-arvot, jotVa parhaiten täyttävät kolmet suunnit- hr teluehdot, toisin sanoen varren minimirasitus ehjässä yh-distelmärakenteessa, varren minimirasitus ilman läheistukea, ja luun rasituksen minimipieneneminen, kun yhdistelmärakenne 20 on ehjä.

Seuraavassa selitetään menetelmä varren parametrien määrittämiseksi. Yhdistelmärakenteeseen kohdistuvasta tai-vutusmomentista M aiheutuvat rasitukset laskettiin tietokoneessa tapausta varten, jossa proteesin varren poikkileik-25 kauksen ympyrämäinen osa 27 ja luun sisä- ja ulkopinnat ovat samankeskiset. Suunnittelurasitukset määritettiin käyttämällä*· yhdistelmäpalkin teoriaa seuraavalla tavalla. Varren ollessa yhdistelmärakenteen osana on proteesin rasitus yhdistelmänä ip _ Eptp 30 yhdistelmä p τ ' s τ τ τ

Vb + EcIc + Vp.

Pelkän varren rasitus proteesissa siinä tapauksessa, että se yksin kannattaisi kuormitusta, ^P . . ..... on yksistään 7 78827 6p . Mtp yksistään —γ— .

x?

Luun rasitus yhdistelmän osana on: 6 B - ME t " EbIb . ECIC ♦ Eplp ja luun rasitus yksin on

c bB „ . ..... = MtB

5 yksistään —=- .

1B

Yhdistelmärakenteen neutraalin taivutusakselin sijainti luun painopisteeseen nähden saadaan yhtälöstä:

Y = epVp + EcVc . ebab + ECAC + EPAP

Edellä mainituissa yhtälöissä: 10 Ig, 1^, lp ovat luun, sementin ja proteesin pintahi- tausmomentit; ' Ed, E„, Ed ovat luun, sementin ja proteesin kimmomo-duulit;

Ad, Ar, AD ovat luun, sementin ja proteesin poikki- D U r 15 leikkauspinnat; - : Yp jä Yc esittävät proteesin ja sementin painopistei den sijaintia luun painopisteeseen nähden, ja t_ ja tD ovat etäisyydet neutraaliakselista luun ja D r proteesin maksimirasituksen alaiseen pisteeseen.

20 Edellä esitetty kolmen ehdon probleema voidaan muuntaa probleemaksi, jossa on yksi ainoa tavoite ja kaksi rajoittavaa ehtoa seuraavasti: 8 78827

Minimoi 4Pyhd.stelmä siten, että. yksistään < F'

^yhdistelmä > RMIN

ÄB

yksistään joissa yhtälöissä 5 ? on proteesin väsymislujuus, ja on luun rasi tuksen pienin sallittavissa oleva suhde yhdistelmärakenteen osana luun rasitukseen siinä tapauksessa, että se yksistään kantaa kuormaa.

S

P„ -arvot riippuvat käytetystä materiaalista, ja Γ

10 R„tm arvot voidaan valita kliinisen kokemuksen ja arvostelun MIN

perusteella.

Seuraavassa esitetään yhdistelmärakenteen tunnusmerkit. Sunnitteluehtojen rasitukset, äPyhdistelmä, ^yksistään'

^ D ! d Q Q

yhdistelmä J yksistään laskettiin proteesien ja luun 15 geometrian laajalle alueelle. Tässä esitetään menetelmä optimaalisen suunnitteluparametrien r^ ja h valitsemiseksi tyypillistä suurta reisiluuta edustavaa luun geometriaa varten. Täten saatu yhdistelmärakenne voidaan selittää seuraavasti:

Luun geometria: rQ = 21,7 mm 20 r = 14,2 mm m ’

TaiVutusmomentti krittisessä poikkileikkauksessa, jossa rasitus on suurin: M = 169 x 103 N mm Kimmomoduli: 25 Luu: Eg = 17,2 X 103 MN/m2

Sementti: Ec = 3,45 x 103 MN/m2

Ti 6A1 4V varsi: Ep = 117 x 103 MN/m2

Co Cr Mo varsi: Ep 248 x 103 MN/m2

Ti 6A1 4V varren myötöraja: Sy = 800 MN/m2.

30 (Ti 6Λ1 4V) -lejjerinkiä olevan varren väsymislujuus lasketaan arvoksi: SFp = 400 MN/m2.

9 78827

Edellisen lisäksi on pienin sallittava suhde:

*B

R s yhdistelmä B

yksistään valittava. Olevien rakenteiden R-arvoja määritettiin käyttämällä edellä kuvattuja menetelmiä, jolloin todettiin 5 näiden arvojen aina lankeavan rajoihin 0,7...0,8. Vaikka luun kuormitus on piflnenmpi, ei mitään erikoisia pitkäaikais-ongelmia ole tähän mennessä havaittu. Näin ollen tällaiset rasitustasot oletettiin turvallisiksi, ja R:n minimiarvoksi valittiin: 10 rMIN = °»7* rp:n valinta Toisen suunnitteluehdon täyttämiseksi vaaditaan suurta vartta. Maksimikoon on sallittava riittävän paksun sementtikerroksen käyttämistä siten, että varsi voidaan pysyvästi sijoittaa paikalleen ja rasitukset saattaa hyvin välit-15 tymään varresta luuhun. Rakenneanalyysit esittävät, että sementin paksuutta olisi vähennettävä, joten rajoitukset perustuvat kirurgisiin näkökohtiin. Sementin paksuus on riittävä, jos proteesin säde rp on enintään noin 80 % ontelon säteestä rffl. Tästä syystä käytettiin oheisissa suunnittelukäyris- 20 sä^seuraavia r -arvoja.

P

rp r 9,911 mm (rp = 0,7 rm, Fig. 4), rp = 11,4 mm (rB = 0,8 rm, Fig. 5).

Materiaalin valinta Varren materiaali valittiin lejeerinki-en Ti 6A1 4V (käyrä T kuviossa 4 ja 5) ja Co Cr Mo (käyrä 25 C kuvioissa 4 ja 5) välillä. Luun rasitukset ^^yhdistelmä ovat aina suuremmat (R suurempi kuviossa 4a ja 5a) (Ti 6A1 4V) -varsissa. Proteesin varren rasitukset ^^yhdistelmä ovat ai~ na pienemmät titaenilejeerinkivarsissa kuin Voboltti-Vromi-varsissa (kuviot 4c ja 5c). Tästä syystä (Ti 6A1 4V)-varret 30 parhaiten täyttävät ensimmäisen ja kolmannen edellä mainituista suunniteluehdoista. Materiaalin valinta ei vaikuta toisen suunnitteluehdon täyttämiseen, koska ^Py|<sistään 10 78827 on riippumaton materiaalista (kuviot Mb ja 5b). h:n valinta On edullsta määrätä h rp:n murto-osaksi Tästä syystä kuviot 4 ja 5 on piirretty seuraavan yhtälön funktioina: h = h/r

P

5 Kun h s 0 on varren poikkileikkausmuoto pouliympyrä, kun h : 1 se on ympyrä.

Suunnittelun rajoitusehto: Äp Sp

yksistään < F

täyttyy ainoastaan h-arvoille, jotka ovat suuremmat kuin noin 10 0,5 (kuviot Mb ja 5b).

Suunnittelun rajoitusehto, että yhdistelmä RMIN ^yksistään täyttyy kaikille h-arvoille, kun rp = 9,9M mm (r = 0,7 r^, kuvio Ma) Ja h-arvoille, Jotka ovat pienemmät kuin noin 0,7, 15 kun r s 11,M mm (r = 0,8r , kuvio 5a).

P P ra Täten kaikki suunnitteluehdot täyttyvät h-arvoille - λ 0,^...0,7. Tällä alueella ^yksistään Pienenee noin 20 % (kuviot Mb ja 5b) ja ^yhdistelmä auurenee noin 20 % (kuvio Mc) tai 13 % (kuvio 5c). Koska varren rasitukset ^Pyhdistelmä 20 ovat selvästi (Ti 6A1 MV)-lejeeringin väsymislujuuden alapuo-lella, saavutetaan suurin etu valitsemalla suuret h-arvot hyväksyttävällä alueella. Tämän perusteella valittiin h-arvo =0,65.

Vaikka edellä on selitetty tyypillisen reisiluun eri-25 koistunnusmerkit, voivat ammattimiehet helposti suunnitella lonkkanivelproteeseja, joiden varret vastaavat keksinnön ajatusta. Näin ollen erään edullisen suoritusmuodon selitys ei rajoita keksinnön piiriä.

Claims (6)

11 78827 1.Lonkkanivelproteesin reisiluuosa, joka on sovitettu kiinnitettäväksi reisiluuhun (15) ja jova käsittää pallon (14·), joka on sovitettu korvaamaan- reisiluupallon, ja varren (20) reisiluussa olevaan ydinonteloon (18) sovitettavaksi ja kiinnitettäväksi siihen sementin (16) avulla, jolloin varressa (20) on yläosa, väliosa ja kärkiosa (24) tunnettu siitä, että jokaista poikkileikkausta varren väliosassa, joka on alttiina suurimmalle jännitykselle, rajoittaa yleisesti ympyrämäinen pinta (27), jonVa säde on rp koko kehän pääosalla ja että ympyrämäinen pinta on leikattu muodostamaan laakapinnan (28) varren reisiluun ulkosivua »päin olevalle sivulle, joka laakapin-ta on sovitettu etäisyydelle h ympyrämäisen pinnan geometrisesta keskipisteestä, jossa h on sovitettu sellaiseksi, että suhde etäisyyden h ja säteen r^ välillä on suuruusluokkaa 0v3 - 0,7·

2. Lärbensdel enligt patentkrav 1, kännetecknad därav, att stängens spetsdel (24) slutar i en yta (25), som löper snett nedät frän den yttre flata sidan (28) raot den raot lärbenets insida belägna sidan av stangen för att placera stangen i närhe-ten av,märghälrummets raittdel, dä stängen införes i ett med cement fyllt raärghälrum.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen reisiluuosa, tunnettu siitä, että varren kärkiosa (24) päättyy pintaan (25), joka kulkee vinosti alaspäin ulommasta laakasivusta (28) varren reisiluun sisäsivua päin blevaa sivua kohti varren sijoittamiseksi lähelle ydinonte-lon keskiosaa, kun varsi viedään sementillä täytettyyn ydinontelotilaan.

3. Lärbensdel enligt patentkrav 1, kännetecknad därav, att böjligheten hos stängens (20) mellandel är sädan, att lärbenets (15) spänning, dä nämnda del av stängen (20) cementerats pä plats,i förhällande tili lärbenets (15) spänning utan stang(20) och cement (16) under sauma belastning är högst 0,7.

4. Lärbensdel enligt patentkrav 1, kännetecknad därav, att förhällandet mellan avständet h och radien r är 0,65. P

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen reisiluuosa, tunnettu siitä, että suhde etäisyyden h ja säteen välillä on 0,65. 12 78827

5. Lärbensdel enligt patentkrav 1, kännetecknad därav, att -‘Stängehs (20) material är en titanlegering (Ti 6A1 4V).

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen reisiluuosa, tunnettu siitä, että varren (20) aines on titaanilejeeririki (Ti 6A1 4V).

6. Patenttivaatimuksen 1,3 tai 5 mukainen reisiluuosa, tunnettu siitä, että kehän yleisesti pyöristetty osa (27) on sellaisen ympyrän osa, jonka säde Γρ on enintään noin 80% ydinontelon (18) säteestä rm varren määrätyn poikkileikkauksen luona mainitussa suuremman rasituksen alaisessa osassa. 13 78827 . 1. Lärbensdel för en höftledsprotes, sora anpassats att fäs- tas vid lärbenet (15) och som orafattar en.kula (14), sora anpassats att ersätta lärbenskulan, och en stäng (20) för att inpas-sas i lärbenets märghälrum (18) och fästas därvid med tillhjälp av ett cement (16), varvid stängen (20) har en Övre del, en mel-landel och en spetsdel (24), kännetecknad därav, att varje tvärsnitt i stängens mellandel, som underkastas den största spänningen, begränsas av en i stort sett cirkelformad yta (27), vars radie är r pä huvuddelen av hela omkretsen och att den cirkel- • p , formade ytan är skuren att bilda en flat yta (28) pä den mot lar- benets utslda belägna sidan av stängen, vilken flata yta anord- nats pä ett avständ h frän den cirkelformade ytans geometriska medelpunkt, varvid h anordnats sä, att förhällandet mellan avstan- det h och radien r^ är av storleksordningen 0,3 - 0,7.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen reisiluuosa, tunnettu siitä, että varren (20) väliosan taipuisuus on sellainen, että reisiluun (15) jännitys, kun mainittu varren (20) osa on sementoitu paikalleen, suhteessa reisiluun (15) jännitykseen ilman vartta (20) ja sementtiä (16) saman kuormituksen alaisena on korkeintaan 0,7.

6. Lärbensdel enligt patentkraven 1, 3 eller 5, k ä n n e -