FI78787B - Immunometrisk metod foer bestaemning av en hapten. - Google Patents

Description

78787

Immunometrinen menetelmä hapteenin määrittämiseksi Immunometrisk metod för bestämning av en hapten Tämän keksinnön kohteena on hapteenien määrittäminen menetelmällä , jossa käytetään leimattuja vasta-aineita hapteenien konsentraation mittaamiseksi biologisissa näytteissä.

Immunomääritysmenetelmiä käytetään laajalti erityiskomponenttien molekyylien mittaamiseksi biologisista näytteistä, erityisesti potilaiden verinäytteistä prognostisiin, diagnostisiin tai muihin kliinisiin tarkoituksiin. Nykyään tärkeimmissä immunokemiallisissä analyysimenetelmissä käytetään mittaussignaaleina radioaktiivisia isotooppeja, molekyylejä, joilla on fluoresoivia tai bioluminesoivia ominaisuuksia tai entsyymeitä, jotka edesauttavat värinmuutoksia. Näitä kutsutaan yleensä leimausaineiksi.

Immunokemiallisissä analyyseissä käytettäviä vasta-aineita (immunoglobuliineja) on viime aikoihin saakka tuotettu anti-seerumien muodossa eläimissä (esim. kaneissa tai lampaissa) immunisoimalla antigeenillä, joka on tavallisesti itse ana-lyytti tai analyytin analogi, joka edistää analyyttiä tunnistavien vasta-aineiden tuotantoa.

Pienten, hapteeneiksi kutsuttujen molekyylien ollessa kysymyksessä jälkimmäinen lähestymistapa on erityisen tärkeä, koska molekyylit, joiden molekyylipaino on pienempi kuin n. 5000 daltonia, eivät ole luonnostaan immunogeenisiä ja ne täytyy konjugoida suurempaan kantajamolekyyliin, joka on tavallisesti proteiini, esim. naudan seerumialbumiini tai ty-roglobuliini. Antiseerumeissa läsnäolevat vasta-aineet, jotka ovat muodostuneet kutakin konjugoitunutta hapteenia vastaan, ovat monivalenttisia, so. antiseerumeissa on läsnä useita vasta-ainepopulaatioita, joista jokainen tunnistaa konjugoidun hapteenin molekulaarisen konfiguraation eri puolia. Vasta-aineet eroavat siten spesifisyydeltään. Tämä 2 78787 tietyssä antiseerumissa läsnäolevien vasta-aineiden moninaisuus voi olla edullista joissakin tapauksissa, erityisesti kun antigeeni on suuri proteiini, koska se edistää suurten, saostumaan kykenevien vasta-aine-antigeeni-kompleksien muodostumista. Kuitenkin jos halutaan spesifisten vasta-aineiden puhtaita preparaatteja, kuten käytettäessä immunometri-siä määritysmenetelmiä, täytyy käyttää monimutkaisia puhdistusmenetelmiä ja yleensä näiden tehokkuus on rajallinen.

Viime aikoina nämä ongelmat on voitettu kehittämällä menettelytapoja, joiden avulla voidaan tuottaa suuressa mittakaavassa monoklonaalisia hybridomasoluja, jotka erittävät yksittäistä vasta-ainetta, jolla on ainutlaatuinen affiniteetti ja spesifisyys tiettyyn antigeeniin. Kuitenkaan kaksi tai useampia vasta-aineita, jotka tunnistavat eri puolia hapteenista, jonka molekyylipaino on pienempi kuin 2000 dal-tonia (esim. steroidit ja monet lääkeaineet) ei kykene samanaikaisesti sitoutumaan yksittäiseen hapteenimolekyyliin, ja tämä on rajoittanut leimatun vasta-aineen käyttöä kaikkein pienimmän molekyylipainon omaavien yhdisteiden (immunometri-sissä) immunomääritysmenetelmissä.

Tavanomaisissa immunomääritysmenetelmissä analyytin tai ana-lyytin analogin puhdas preparaatti kytketään sopivaan lei-mausaineeseen, jonka luonne määrää käytettävän detektiomene-telmän. Esimerkiksi radioimmunomäärityksessä leimausaineena käytetään radioaktiivista isotooppia ja sen määrä voidaan mitata neste- tai kidetuikespektrometrillä.

Tätä leimattua analyyttiä tai analyytin analogia voidaan in-kuboida vakiokonsentraationa vakiomäärän kanssa vasta-ainetta, joka tunnistaa leimatun analyytin ja myös analyytin itsensä. Leimatun ja leimaamattoman analyytin välillä esiintyy siksi kilpailua vasta-aineen sitoutumiskohdasta, ja vasta-aineen sitoman leimatun analyytin määrä on kääntäen verrannollinen läsnäolevan leimaamattoman analyytin määrään. Muo- 3 78787 dostuneet vasta-aineeseen sitoutuneet kompleksit erotetaan, esim. immunoabsorptiolla, fysikaalis-kemiallisella adsorptiolla tai saostamalla joko vasta-aineeseen sitoutuneet kompleksit tai sitoutumaton analyytti (leimattu ja leimaamaton). Sitten mitataan vasta-aineeseen sitoutunut leimattu analyytti ja standardikäyrä laaditaan tunnettujen analyyttikonsent-raatioiden perusteella (standardit). Analyytin konsentraatio tuntemattomassa näytteessä voidaan lukea tältä käyrältä. Kun on kysymys pienten molekyylien immunomääritysmenetelmistä, leimattu ligandi on leimattu analyytti tai analyytin johdannainen (analogi), joka voi olla kovalenttisesti sitoutunut leimausaineeseen. On kuitenkin yleensä olemassa raja pieneen molekyyliin sitoutuneiden leimausaineiden lukumäärälle ja tämä määräytyy suureksi osaksi molekyylin koon perusteella. Lisäksi pienten molekyylien muuttaminen johdannaisikseen tai suhteellisen suuren molekyylipainon omaavien leimausaineiden (esim. 125j tai jokin entsyymi) liittäminen voi muuttaa vasta-aineen affiniteettia leimattuun analyyttiin, suhteessa sen affiniteettiin leimaamattomaan analyyttiin siten, että ilmiö rajoittaa tiettyjen vasta-aineiden käyttökelpoisuutta, esimerkiksi sellaisten vasta-aineiden, jotka tunnistavat johdannaisen sivuketjun, ja niissä ilmenee nk. "siltaefek-ti". Jälkimmäinen ongelma voidaan voittaa käyttämällä vasta-aineita (monoklonaalisia tai polyvalenttisia), jotka osoittavat heikkoa affiniteettia hapteenin johdannaisen sivuketjuun tai käyttämällä erilaista johdannaissivuketjua kuin antigeeniä muodostettaessa on käytetty.

Immunometrisissä määritysmenetelmissä käytetään leimattuja vasta-aineita leimatun analyytin sijasta ja ne ovat erityisen käyttökelpoisia suurten molekyylien, esim. proteiinien mittauksiin, joilla on kaksi tai useampia erillisiä antigeenisiä kohtia eli epitooppeja. Tämäntyyppisissä analyyseissä käytetään yhtä tai useampia vasta-ainepopulaatioita "pyydystävänä vasta-aineena", joka voidaan immobilisoida 4 78787 kiinteäfaasikantajaan tai joka voidaan immunosaostaa toisella vasta-aineella, joka on spesifisesti suuntautunut sitä vastaan. Jälkimmäinen on mahdollista ainoastaan jos "pyydystävä vasta-aine" on muodostettu eri lajissa kuin "leimattu vasta-aine". "Leimattu vasta-aine" on yhden tai useamman vasta-ainepopulaation puhdas preparaatti, joka mieluiten tunnistaa eri epitoopin (epitoopit) kuin "pyydystävä vasta-aine", vaikkakaan tämä ei ole välttämätöntä. Inkuboitaessa analyytin vakiomäärien kanssa tai analyytin biologisissa näytteissä olevien tuntemattomien konsentraatioiden kanssa muodostuu "pyydystävän vasta-aineen", analyytin ja "leimatun vasta-aineen" välille "sandwich"-rakenne. Sen vuoksi, kun läsnä on ylimäärä sekä "pyydystävää" että "leimattua" vasta-ainetta, tällaiseen "sandwich"-rakenteeseen kiinnittyneen "leimatun vasta-aineen" määrä on suoraan verrannollinen läsnäolevan analyytin määrään ja sen vuoksi luo perustan kvantitatiiviselle mittaukselle.

Immunometrisillä menetelmillä on lukuisia etuja verrattuna tavanomaisiin kompetitiivisiin immunomääritysmenetelmiin, ne esim. poistavat leimattujen analyyttien puhtaiden preparaattien tarpeen. Reagenssien ylimäärän käyttäminen myös vähentää reagenssien tarkan pipetoinnin tarvetta, lisää reaktio-kinetiikkaa ja lyhentää siten inkubointiaikoja. Tämän tekniikan tärkeys on kuitenkin oivallettu täysin vasta äskettäin, erityisesti sen jälkeen kun monoklonaalisten vasta-aineiden tuotanto on oleellisesti yksinkertaistanut ainutlaatuisen spesifisyyden omaavien vasta-aineiden suurien määrien tuotantoa. Leimattujen vasta-aineiden käyttö määritettäessä pienimolekyylipainoisia hapteeneita immunometrisesti on kuitenkin ollut rajoitettua, pääasiassa sen vuoksi, että useamman kuin yhden vasta-aineen on voinut olla steerisesti mahdotonta olla samanaikaisesti vuorovaikutuksessa pienen molekyylin kanssa.

5 78787

Eräs yritys tämän ongelman voittamiseksi on tehty immobili-soimalla proteiineihin konjugoituneita hapteeneita (muita kuin antigeenisiin tarkoituksiin käytettyjä) "kiinteäfaasi"-kantajaan, ks. EP-patenttijulkaisu n:o 0028132. Tämä tekee mahdolliseksi kompetitiivisen reaktion esiintymisen leimatun vasta-aineen sitoutumiskohtaan analyytin ja proteiiniin kon-jugoituneen hapteenin välillä; ks. EP-patenttijulkaisu n:o 0028133 ja GB-patenttijulkaisu n:o 1550320. Sen vuoksi sellaisissa olosuhteissa, joissa käytetään vakiomäärää proteiiniin konjugoitunutta hapteenia ja leimattua vasta-ainetta, proteiiniin konjugoituneeseen hapteeniin sitoutumaan kykenevän leimatun vasta-aineen määrä on kääntäen verrannollinen standardeissa tai tuntemattomissa näytteissä läsnäolevan analyytin määrään. Vaikkakin tämäntyyppinen menettelytapa mahdollistaa leimattujen vasta-aineiden käytön pienten molekyylien immunomääritysmenetelmissä, systeemiin lisätyn proteiiniin konjugoituneen hapteenin määrä osittain vaikuttaa määrityksen mittausalueeseen ja herkkyyteen, ja proteiiniin konjugoituneen hapteenin suhteellinen määrä kussakin yksittäisessä määritysputkessa tai kyvetissä määrää (suureksi osaksi) mittaustarkkuuden. Tämä on ongelma erityisesti siksi, että se teho, jolla proteiinimolekyylit passiivisesti, tai aktiivisesti, adsorboituvat kiinteäfaasikantajiin, on epävarma, ja sitä on vaikea kontrolloida. Lisäksi tarvitaan suuria määriä proteiiniin konjugoitunutta hapteenia, jonka ominaisuudet saattavat muuttua erästä toiseen.

Yllämainitut ongelmat on voitettu tässä keksinnössä, jonka mukaisesti proteiiniin konjugoitunut hapteeni valmistetaan käyttämällä eri proteiinia (esim. tyroglobuliinia) kuin sitä, jota on käytetty konjugoimaan hapteeni sen vasta-aineiden tuottamista varten (esim. naudan seerumialbumiini). Jos käytetään samaa johdannaissivuketjua, voidaan konjugoitunutta hapteenia käyttää sellaisesta antiseerumista saatujen vasta-aineiden alapopulaatioiden affiniteettipuhdistukseen, 6 78787 joka tunnistaa huonosti muita hapteenialueita kuin sen (erilaisen) hapteenikonjugaatin alueita, jota vastaan anti-seerumi valmistettiin. Lisäksi voidaan käyttää myös erilaista sivuketjua, koska tämä eliminoi sellaisten vasta-aineiden sitoutumisen, jotka tunnistavat itse sivuketjua ja sitoutuvat siihen. Konjugoituneen hapteenin päätehtävä on kuitenkin toimia kantajana hapteenille, joka on vapaa kilpailemaan analyytin kanssa leimatun vasta-aineen sitoutumiskohdista nestefaasissa, sen perusteella, että proteiini (tyroglobu-liini) voidaan eristää immunokemiallisesti sitä vastaan suunnattujen vasta-aineiden (esim. antityroglobuliini-antiseerumin) ylimäärän avulla, jotka vasta-aineet voidaan kiinnittää kiinteäfaasikantajaan. Tällä tavoin kiinteä määrä proteiiniin konjugoitunutta hapteenia inkuboidaan yhdessä leimatun vasta-aineen kanssa, kun läsnä on vaihtelevat määrät standardeja tai tuntemattomia seeruminäytteitä. Proteiiniin konjugoituneeseen hapteeniin sitoutuneen leimatun vasta-aineen määrä on kääntäen verrannollinen standardeissa tai tuntemattomissa näytteissä olevan analyytin määrään. Proteiiniin konjugoituneen hapteenin ja leimatun vasta-aineen kompleksit poistetaan spesifisesti inkubaateista immunokemiallisesti proteiinin vasta-aineiden avulla. Nämä jälkimmäiset vasta-aineet voidaan absorboida reaktioastian/ putken seinämiin tai liittää kiinteäfaasikantajaan ja erottaa fysikaalisesti lyhyen inkubointijakson jälkeen.

Tässä keksinnössä esitetään siten immunometrinen menetelmä hapteenin määrittämiseksi, jossa menetelmässä valmistetaan seos, joka sisältää määritettävän hapteenin, mainitun hapteenin leimatun vasta-aineen ja kyseisen hapteenin konjugaa-tin makromolekulaarisen hapteenikantajan kanssa, sellaisissa olosuhteissa, että hapteeni ja hapteenikonjugaatti sitoutuvat leimatun vasta-aineen hapteeni-sitoutumiskohtiin, ja mitataan sen leimausaineen määrä, joka on kiinnittynyt määritettävän hapteenin immobilisoituun hapteenikonjugaattiin.

7 78787

Menetelmälle on tunnusomaista, että hapteenikonjugaatin mak-romolekulaarinen hapteenikantaja on erilainen kuin se hap-teenikantaja, jota on käytetty vasta-aineen valmistuksessa, ja immobilisoidaan hapteenikonjugaatti antamalla sen reagoida immobilisoivan vasta-aineen ylimäärän kanssa, joka vasta-aine on spesifinen makromolekulaariselle hapteenikantajalle.

Tämä keksintö mahdollistaa myös polyvalenttisten vasta-aine-populaatioiden affiniteettipuhdistuksen, jotka vasta-aineet on saatu antiseerumista, joka tunnistaa vain analyytille ainutlaatuisia epitooppeja eikä analyyttihapteenin johdannais-sivuketjua. Tämä saadaan aikaan kytkemällä hapteeni eri proteiiniin (esim. tyroglobuliini) kuin siihen, jota käytettiin immunisointitarkoitukseen (esim. naudan seerumialbumiini). Tyroglobuliini-hapteeni immobilisoidaan esimerkiksi syaani-bromidilla aktivoituun Sepharose 4B CL:ään ja yhtä hapteeni-konjugaattia, esim. naudan seerumialbumiinihapteenia vastaan valmistettuja antiseerumeita inkuboidaan toisen immobilisoi-dun hapteenikonjugaatin, esim. tyroglobuliini-hapteenin kanssa siten, että hapteenin vasta-aineet itse immobilisoituvat selektiivisesti. Tyroglobuliini-hapteenin affiniteettimat-riisin perusteellisen pesun jälkeen ne vasta-aineet, jotka osoittavat voimakkainta affiniteettia hapteenin ja analyytin yhteisiin alueisiin eivätkä johdannaissivuketjuun, poistetaan tyroglobuliini-hapteeni-affiniteettimatriisista analyyt-tiylimäärän kanssa, joka analyytti poistetaan tämän jälkeen vasta-aineesta dialyysillä tai fysikaalisella adsorptiolla. Tämä tekee mahdolliseksi sellaisten vasta-aineiden tuotannon, joilla on voimakas spesifisyys kysymyksessä olevaan hapteeniin.

Tässä keksinnössä voidaan hapteenin konjugoimiseksi käyttää minkätyyppistä proteiinia tai synteettistä polypeptidiä tahansa, joka saa aikaan immuunivasteen. Lisäksi keksinnön mukaisella tekniikalla voidaan mitata mitä tahansa pienimole- 8 78787 kyylistä yhdistettä, luonnollista tai synteettistä (esim. lääkeainetta, hormonia tai muuta biologisesti aktiivista pienimolekyylipainoista yhdistettä).

Esitettyä eristysmenetelmää voidaan soveltaa myös (käyttämällä esim. immobilisoitua antityroglobuliinivasta-ainetta) muihin proteiineihin tai synteettisiin molekyyleihin ja sitä voidaan laajentaa sisältämään toista vasta-ainejärjestelmää, joissa immobilisoitua vasta-ainetta voidaan käyttää haptee-nin konjugoimiseen käytetyn proteiinin vasta-aineiden sitomiseen ja erottamiseen.

Keksinnön piiriin kuuluu keksinnön mukaisessa menetelmässä käytettävä analyysipakkaus, jossa on (1) kyseessä olevan hapteenin leimattu vasta-aine, (2) mainitun hapteenin konju-gaatti makromolekulaarisen hapteenikantajan kanssa, joka on eri kuin leimattua vasta-ainetta (l) valmistettaessa käytetty, (3) välineet kyseisen hapteenikonjugaatin (2) immobili-soimiseksi ja (4) määritettävän hapteenin kalibrointistan-dardit.

"Välineet määritysmenetelmässä käytettävän hapteenikonjugaatin immobilisoimiseksi" tarkoittaa edullisesti mainitun kon-jugaatin ei-hapteeni-epitoopin vasta-ainetta, joka itse on kiinnittynyt kiinteään kantajaan, esim. määrityksessä käytetyn muoviputken sisäpuolelle tai inerttiin jauheeseen, kuten kaoliiniin. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää jotain muuta sideainetta kuten avidiinia, jolloin avidiini voi olla sitoutunut kiinteään faasiin ja hapteeni voi olla biotinyloitu (so. sitoutunut biotiiniin), tai päinvastoin (hapteeni voi olla kytketty avidiiniin ja kiinteä faasi voi olla biotinyloitu) .

Uudessa menetelmässä käytetty leimausaine voi olla mikä tahansa immunometrisissä ja samankaltaisissa määritysmene- telmissä tavallisesti käytetty leimausaine, esim. jokin ra dio-isotooppi, entsyymi tai fluoresoiva, fosforoiva, lumine- soiva tai spin-leimattu molekyyli.

9 78787 Tämän keksinnön mukainen menetelmä voidaan suorittaa liitteenä olevien piirustusten kuviossa 1 kaaviomaisesti esitetyllä tavalla. Aluksi standardianalyytti, so. määritettävä hapteeninäyte, jolla on tunnettu konsentraatio, tai määritettävä tuntematon analyytti sekoitetaan proteiiniin kytkettyyn hapteeniin ja hapteenin leimattuun vasta-aineeseen (joka on valmistettu eri proteiinia vastaan kuin mitä on käytetty proteiini-hapteeni-konjugaatissa). Käytetään myös proteiini-hapteeni-konjugaatissa läsnäolevan proteiinin vasta-ainetta, joka on immobilisoitu kiinnittämällä kiinteään kantajaan, jota esittää määrityksessä käytetyn putken (esim. polystyreeniä) sisäpinta. Inkuboinnin aikana haptee-nikonjugaatti kiinnittyy immobilisottuun vasta-aineeseen. Analyytissä oleva hapteeni ja kiinteään kantajaan kiinnittynyt hapteeni kilpailevat leimatusta vasta-aineesta siten, että osa leimausaineesta immobilisoituu ja loppu (se, joka kiinnittyy analyytissä olevaan hapteeniin) ei immobilisoidu. Nestefaasin dekantointi jättää vastaavasti jäljelle vain im-mobilisoidun leimausaineen, joka siten voidaan mitata. Käyttämällä analyyttisarjaa, jossa on tunnettu hapteenikon-sentraatio voidaan laatia standardi-analyyttikäyrä, josta voidaan lukea tuntemattomassa näytteessä olevan hapteenin määrä.

Seuraava esimerkki kuvaa keksintöä.

Esimerkki

Kahta rinnakkaista 50 l:n näytettä ihmisen seerumistandar-dia, joka sisälsi tunnetun määrän progesteronia (0, 1, 10, 30, 100 ja 300 nmoolia/1) inkuboitiin (10 min. 20 °C:ssa) 10 78787 polystyreeniputkissa yhdessä 100 l:n kanssa 125I-leimattua monoklonaalista anti-progesteroni-vasta-ainetta (100 000 cpm määrityspuskurissa, so. fosfaattipuskuroitu suolaliuos, joka sisälsi fosfaattia (0,25 nmoolia/1), 0,9 % NaCl, 0,625 % laktoosia, 0,125 % naudan gammaglobuliinia, 0,05 % natrium-atsidia, pH 7,6). Monoklonaalinen vasta-aine oli tuotettu progesteroni-il-hemisukkinaatti:naudan seerumialbumiinia vastaan ja puhdistettu viljelyalustasta proteiini-A-Sepharose-affiniteettikromatografialla. 100 1 erä progeste- roni-ll-hemisukkinaatti rnaudan tyroglobuliini-konjugaattia (1 nmoolia/1 määrityspuskurissa) lisättiin kaikkiin muihin paitsi kahteen putkeen. Näitä kahta putkea käytettiin ei-spesifisen sitoutumisen tarkkailemiseksi ja ne sisälsivät 50 1 alhaisimman progesteronipitoisuuden omaavaa standardisee-rumia (0 nmoolia/1), 125I-leimattua monoklonaalista vasta-ainetta ja naudan tyroglobuliinia (100 1, 1 nmooli/1 määri tyspuskurissa). Kun oli inkuboitu edelleen (30 min. 20 °C:ssa), kaikkiin putkiin lisättiin 100 1 kaniinin anti- nauta-tyroglobuliini-antiseerumia (1:500 määrityspuskurissa), sitten vortex-sekoitettiin ja inkuboitiin 30 minuuttia 20 °C:ssa. 1 ml:n erä kaoliini-aasi-antikaniini-antiseerumia lisättiin kaikkiin putkiin ja 30 minuutin kuluttua (20 °C) nämä sentrifugoitiin (2000 g, 10 minuuttia). Supernatantti dekantoitiin ja jäännös laskettiin monikanava-gammalaskijalla. Laadittiin standardikäyrä, kuten kuviossa 2 on esitetty. Tässä kuviossa B/B0 tarkoittaa standardien prosentuaalista sitoutumista (miinus ei-spesifinen sitoutuminen) verrattuna maksimisitoutumiseen (nollastandardi: Bq) miinus ei-spesifinen sitoutuminen.

Mikäli samanlainen määritys suoritetaan käyttämällä tuntemattoman progesteronimäärän sisältävää näytettä, näytteelle saatu prosentuaalinen sitoutuminen (B/B0) tekee mahdolliseksi näytteessä olevan progesteronin konsentraation lukemisen tältä käyrältä.

Claims (3)

1. Immunometrinen menetelmä hapteenln määrittämiseksi, jolloin valmistetaan seos, joka sisältää (l) määritettävän hap-teenin, (2) mainitun hapteenin leimatun vasta-aineen ja (3) kyseisen hapteenin konjugaatin makromolekulaarisen hapteeni-kantajan kanssa, sellaisissa olosuhteissa, että hapteeni (1) ja hapteenikonjugaatti (3) sitoutuvat leimatun vasta-aineen (2) hapteeni-sitoutumiskohtiin, ja mitataan sen leimausai-neen määrä, joka on kiinnittynyt määritettävän hapteenin (1) immobilisoituun hapteenikonjugaattiin (3), tunnettu siitä, että hapteenikonjugaatin (3) makromolekulaarinen hap-teenikantaja on erilainen kuin se hapteenikantaja, jota on käytetty vasta-aineen (2) valmistuksessa, ja immobilisoidaan hapteenikonjugaatti (3) antamalla sen reagoida immobilisoi-van vasta-aineen ylimäärän kanssa, joka vasta-aine on spesifinen makromolekulaariselle hapteenikantajalle.

2. Analyysipakkaus käytettäväksi hapteenin määrittämiseksi patenttivaatimuksen 1 mukaisella menetelmällä, tunnet-t u siitä, että se sisältää (1) mainitun hapteenin leimatun vasta-aineen, (2) mainitun hapteenin konjugaatin makromolekulaarisen hapteenikantajan kanssa, joka on eri kuin leimattua vasta-ainetta (1) valmistettaessa käytetty, (3) välineet kyseisen hapteenikonjugaatin (2) immobilisoimiseksi ja (4) määritettävän hapteenin kalibrointistandardit.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen analyysipakkaus, tunnettu siitä, että "välineet (3) hapteenikonjugaatin (2) immobilisoimiseksi" tarkoittaa mainitun makromolekulaarisen hapteenikantajan vasta-ainetta, joka on sitoutunut suoraan tai epäsuorasti kiinteään kantajaan.