FI76573C - Foerfarande foer framstaellning av nya, 2- -d-ribofuranosyltiazol-4-karboxamidderivat med antitumoeraktivitet. - Google Patents

Description

76573

Menetelmä uusien, kasvaimia vastustavan aktiviteetin omaa-vien 2-3-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksamidijohdannaisten valmistamiseksi - Förfarande för framställning av nya, 2-B-D-ribofuranosyltiazol-i»-karboxamidderivat med antitumör-aktivitet

Esillä olevan keksinnön kohteena on menetelmä uusien 2-B-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksamidijohdannaisten valmistamiseksi.

Pahanlaatuisten kasvainten ehkäiseminen ihmisessä ja eläimissä on edelleen toteuttamaton päämäärä. Viimeisten vuosikymmenien aikana pahanlaatuisuuden tuntemus on edistynyt merkittävästi; kuitenkaan pahanlaatuisen tautitilan voittaminen ei ole toteutunut.

Pahanlaatuisia kasvaimia sairastavien ihmisten sekä muiden eläinlajien tavanomainen terapia käsittää tällä hetkellä kasvaimen kirurgisen poiston, sairaustuneen yksilön paikallisen sädehoidon ja kemoterapian, antamalla kemoterapeuttis-ta ainetta sairastuneelle. Pahanlaatuisia kasvaimia sairastavien potilaiden kuolintapausten suuri lukumäärä ei johdu primäärisestä kasvaimesta, vaan sen sijaan primäärisen kasvaimen metastaaseista sekundäärisiin kohteisiin potilaassa.

Jos primäärinen kasvain todetaan aikaisin, se normaalisti voidaan eliminoida kirurgisella toimenpiteellä, sädehoidolla tai kemoterapialla tai näiden yhdistelmällä. Näiden primääristen kasvainten metastaaseja on kuitenkin erittäin vaikeata havaita ja eliminoida ja niiden tulokseton hoito on edelleen vakava lääketieteellinen ongelma.

Kasvaimet lajitellaan joko hyvänlaatuisiksi tai pahanlaatuisiksi. Pahanlaatuinen kasvain eroaa hyvänlaatuisesta siinä, että se pystyy tunkeutumaan sekä ympäröivään kudokseen että siirtymään etäisiin paikkoihin metastaasien kautta. Määrätyt elimet ovat taipuvaisempia metastaaseihin kuin toiset. Tähän ryhmään kuuluvat keuhkot, aivot, maksa, munasarjat ja lisämunuaiset. Edelleen on esitetty, että sekä primäärisen kasvaimen kirurginen poisto että sädehoito määrätyis- 2 76573 sä tapauksissa itse asiassa edistävät metastaasien syntymistä.

Koska nykyinen syöpäterapia ei pysty ehkäisemään pahanlaatuisia kasvaimia ja niiden metastaaseja, on selvää, että tarvitaan uusia kemoterapeuttisia aineita.

Artikkelissä "Synthesis and Antiviral Activity of Certain Thiazole C-Nucleosides", julkaisussa J.Med.Chem. 1977, Volume 20, No. 2, 256 on selitetty 2-8-D-ribofuranosyylitiat-soli-4-karboksamidin ja 2-(2,3,5-tri-0-asetyyli-B-D-ribofu-ranosyyli)-tiatsoli-4-karboksamidin synteesiä ja määrättyjä alustavaa antiviraalista in vitro-aktiviteettiä in vitro-testijärjestelmässä käytettäessä kolmea virusta, tyyppi 1 herpes simplex-virus, tyyppi 3 parainfluenssa-virus ja tyyppi 3 rhino-virus. 2-8-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksamidin in vitro-aktiviteetti oli näiden kolmen viruksen suhteen vain keskinkertainen. 2-(2,3,5-tri-0-asetyyli-6-D-ribofuranosyy-li)-tiatsoli-4-karboksamidilla todettiin vain keskinkertainen aktiviteetti tyyppi 1 herpes simplex-viruksen yhteydessä, kun taas parainfluenssa-viruksen, tyyppi 3, ja rhinovi-rusten, tyyppi 13, aktiviteetti oli negatiivinen. Vaikka edellisellä havaittiin määrättyä marginaalista antiviraalista in vitro-aktiviteettia, aivan päinvastoin sekä 2-B-D-ribofura-nosyylitiatsoli-4-karboksamidin ja 2-(2,3,5-tri-O-asetyyli-B-D-ribofuranosyyli )-tiatsoli-4-karboksamidin antiviraalinen in vivo-testaus oli negatiinen, kuten todettiin testieläin-ten kuolemien lukumäärästä. In vivo-testeissä testieläinten kuolemien lukumäärä sekä 2-8-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksamidin että 2-(2,3,5-tri-O-asetyyli-B-D-ribofuranosyy-li)-tiatsoli-4-karboksamidin kohdalla oli yhtä suuri tai suurempi kuin placebo-kontrollieläinten kuolemien lukumäärä, mikä osoitti, että sekä 2-g-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-kar-boksamidilla että 2-(2,3,5-tri-0-asetyyli-8-D-ribofuranosyy-li)-tiatsoli-4-karboksamidilla ei ole käyttökelpoista antiviraalista in vivo-aktiviteettia.

Sekä 2-B-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksamidin että 2-(2,3,5-tri-O-asetyyli-β-D-ribofuranosyyli)-tiatsoli-4-kar- 3 76573 boksamidin yllä esitetyssä antiviraalisessa in vitro-testauk-sessa näitä yhdisteitä testattiin viruksia vastaan, joiden suhteen tunnetulla antiviraalisella yhdisteellä RIBAVIRIN® tiedetään olevan positiivista antiviraalista aktiviteettia. Ottaen huomioon 2-0-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksami-din alustava in vitro-marginaaliaktiviteetti näitä testivi-ruksia vastaan oletettiin, että 2-0-D-ribofuranosyylitiatso-li-4-karboksamidin aktiviteettispektri olisi samanlainen kuin yhdisteen RIBAVIRIN® aktiviteettispektri. RIBAVIRIN®:in tiedetään olevan aktiivinen in vitro-antiviraalinen aine ja in vivo-antiviraalinen eikä sen tiedetä omaavan mitään merkittävää antituumoriaktiviteettia. Lisäksi RIBAVIRIN®:in määrättyjen johdannaisten, kuten sen 5'-monofosfaatin tiedetään myös olevan inaktiivinen antituumoriyhdisteenä. Oli kohtuullista otaksua verrataessa 2-0-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksamidin alustavaa antiviraalista in vitro-aktiviteet-tia RIBAVIRIN®:in aktiviteettiin, että 2-0-D-ribofuranosyy-litiatsoli-4-karboksamidi osoittaisi samanlaista positiivista antiviraalista in vitro-aktiviteettia ja negatiivista antituumoriaktiviteettia kuin RIBAVIRIN®. Täysin päinvastoin tähän nähden 2-0-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksamidilla ei ollut mitään käyttökelpoista antiviraalista in vivo aktiviteettia ja aivan odottamattomasta se osoitti positiivista antituumoriaktiviteettia.

On todettu, että 2-0-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-kar-boksamidi ja sen esterit, mukaanlukien 2-(2,3,5-tri-0-ase-tyyli-0-D-ribofuranosyyli)-tiatsoli-4-karboksamidi ja 2—(5— O-fosforyyli-β-D-ribofuranosyyli)-tiatsoli-4-karboksamidi omaavat niin merkittävää antituumoriaktiviteettia, että ne ovat käyttökelpoisia antituumoriaineita in vivo.

Keksinnön kohteena on siten menetelmä kasvaimia vastustavan aktiviteetin omaavien 2-0-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksamidijohdannaisten valmistamiseksi, joiden kaava on 4 76573 o H2,</=\ N. s

OH OH

jossa R3 on 0

It HO - P - f

OH

tai alempialkanoyyli, sekä niiden suolojen valmistamiseksi, jolle menetelmälle on tunnusomaista, että a) yhdisteen valmistamiseksi, jossa R3 on 0 11 HO - P -

OH

saatetaan yhdiste 2-6-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksami-di reagoimaan emäksen läsnäollessa fosforihapon anhydridin tai fosforihapon kloridin kanssa ja haluttaessa muutetaan saatu yhdiste suolaksi, tai b) yhdisteen valmistamiseksi, jossa R3 on alempialkanoyyli, saatetaan 2-(2,3-0-isopropylideeni-6-D-ribofuranosyy-li)-tiatsoli-4-karboksamidi reagoimaan alempialkanoyylian-hydridin tai -kloridin kanssa.

Erityisesti sopiviksi suoloiksi on havaittu alkalime-talli- ja ammonium- tai substituoidut ammoniumsuolat, kuten natrium-, kalium- tai ammoniumsuolat.

Farmaseuttisia koostumuksia varten valitaan farmaseuttinen kantoaine mieluimmin niin, että se mahdollistaa keksinnön mukaisten aktiivisten yhdisteiden sopivan konsentraa-tion antamisen liuoksina tai suspensioina injektiolla sairastuneelle lämminveriselle. Riippuen pahanlaatuiseen kasvaimeen sairastuneesta potilaasta, kasvaimen tyypistä ja kas 5 76573 vaimen paikasta, injektio voidaan antaa suoneen, lihakseen, intraserebraalisesti, subkutaanisesti tai intraperitoneaali-sesti.

Vaihtoehtoisesti voidaan keskinnön mukainen koostumus edullisesti yhdistää sopivien farmaseuttisten kantoaineiden kanssa, jotka mahdollistavat annostuksen muita teitä, kuten oraalisesti, silmään, paikallisesti tai suppositorioiden muodossa.

2-6-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksamidi valmistetaan mieluimmin esimerkissä 1 esitetyllä tavalla. Tämän yhdisteen vaihtoehtoinen synteesi on esitetty julkaisussa J. Orq.Chem., Voi. 41, No. 26, 1976, 4047, joka on tässä eitetty viitteenä.

2-6-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksamidin, yhdiste 1, määrätyt esterit, kuten 2-(5-0-fosforyyli-$-D-ribofurano-syyli)-tiatsoli-4-karboksamidi, yhdiste 2, valmistetaan esimerkissä 2 esitetyllä tavalla. Lisäksi muita estereitä, kuten monoesteri 2-(5-0-asetyyli-B-D-ribofuranosyyli)-tiatsoli- 4-karboksamidi, yhdiste 3, voidaan valmistaa kuten esimerkissä 3 esitetyssä synteesissä. Keksinnön mukaisia muita edullisia karboksyyliestereitä varten etikkahappoanhydridi korvataan sopivalla anhydridillä, kuten pripionianhydridillä tai voihappoanhydridillä. Vaihtoehtoisesti happoanhydridi voidaan korvata sopivalla happokloridillä.

Jos valitaan fosforyyliryhmä, fosforyyliesteri voi olla vapaana happona tai suolan muodossa. Fosforyyliesterin fosfaattiosan sopivat suolat voidaan valita esimerkiksi ryhmästä, jolloin valinta ei ole rajoittunut tähän ryhmään, joka ryhmä käsittää alkali- ja maa-alkalimetallit, esim. natrium, kalium, kalsium, magnesium, litium, ammonium ja subs-tituoitu ammonium, trialkyyliammonium, dialkyyliammonium, alkyyliammonium, esim. trietyyliammonium, trimetyyliammo-nium, dietyyliammonium, oktyyliammonium, setyylitrimetyyli-ammonim ja setyylipyridinium.

Yhdisteen 1 esterimuodot, kuten on esitetty esimerkeissä, ovat käyttökelpoisia yhdisteen siirtämiseksi sairastu- 6 76573 neen isännän sairastuneeseen kohtaan.

Yhdisteen 1 asyyliestereiden oletetaan hydrolysoituvan yhdisteeksi 1 määrätyissä biologisissa nesteissä, kuten mahan happamessa ympäristössä tai ympäristössä, joka sisältää sopivaa entsyymiä, joka pystyy lohkaisemaan esterin in vivo entsymaattisesti yhdisteeksi 1. Vaikkakaan ei tässä sitouduta mihinkään teoriaan, jos käytetään yhdisteen 1 fosforyyli-esteriä, kuten 5'-fosfaattia, muiden entsyymien, jotka ovat läsnä in vivo, voidaan olettaa myös sopivasti lohkaisevan entsymaattisesti fosfaatin yhdisteen 1 tuottamiseksi in situ. Yhdiste 2, yhdisteen 1 fosforyyliesteri, kuten on esitetty jäljempänä, osoittautuu tehokkaaksi antituumorlaineeksi, kun se injektoidaan sairastuneeseen isäntään. Tällä hetkellä ei tiedetä, ilmeneekö sen aktiviteetti 5'-fosfaattina tai lohkeaako se entsymaattisesti yhdisteeksi 1. Edelleen on mahdollista, että muut entsymaattiset reaktiot voivat jouduttaa yhdisteen 1 muuttumista in situ yhdisteeksi 2. Joka tapauksessa sekä yhdiste 1 että yhdiste 2 osoittautuvat tehokkaiksi in vivo antituumoriaineiksi, kuten on esitetty esimerkeillä.

Yhdiste 1 tai sen valittu esterimuoto sekoitetaan tarkoituksenmukaisesti sopivaan farmaseuttiseen kantoaineeseen, joka voi olla yksinkertaisesti vain steriloitua vettä tai se voi olla kompleksi kantoaine, jossa on sopivia aineita, jotka sopivasti jäljittelevät määrättyjä biologisia ympäristöjä, so. pH- ja suolasäädetty liuos, joka sopii injektoitavaksi suoneen, lihakseen tai muulla tavoin.

Valittaessa sopivaa farmaseuttista kantoainetta, on otettava huomioon kasvaimen tyyppi, kasvaimen paikka ja isännän terveys ja ikä. Lisäksi on otettava huomioon esterin kemiallinen reaktiviteetti. Siten karboksyyliasetyyliesteri suspendoidaan tai liuotetaan edullisesti sopivaan ei-happa-meen väliaineeseen. Fosforyyliesteriä voidaan käyttää tarkoituksenmukaisesti sopivan puskuriaineen läsnäollessa tai suolana, kuten yllä on esitetty.

Keksinnön mukaiset yhdisteet sekoitetaan edullisesti 7 76573 tarkoituksenmukaiseen farmaseuttiseen kantoaineeseen siten, että ne ovat sopivasti liukenevia kantoaineeseen. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää kuitenkin keksinnön mukaisten yhdisteiden suspensioita, emulsioita tai muita muotoja, milloin näin on tarpeen. Farmaseuttinen kantoaine solubilisoi-van tai suspendoivan aineen ohella sisältää myös sopivia lai-mennusaineita, puskuriaineita, pinta-aktiivisia aineita tai muita samankaltaisia aineita, joita tyypillisesti käytetään farmaseuttisissa kantoaineissa. Farmaseuttisen kantoaineen valmis koostumus valitaan kuitenkin siten, että se on yhteensopiva luovutuspaikan, aktiivisen ainesosan konsentraation ja muiden farmaseuttisessa teollisuudessa käytettyjen stan-dardiparametrien kanssa.

Keksinnön mukaiset yhdisteet sekoitetaan sopivasti farmaseuttiseen kantoaineeseen siten, että sitä on läsnä vähintään 0,1 paino-%:n konsentraatiossa koko koostumuksesta. Mieluimmin sitä on läsnä farmaseuttisessa kantoaineessa n. 10 -n. 90 paino-% koko koostumuksesta.

Keksinnön mukaisten yhdisteiden tehokkaat määrät ovat tyypillisesti n. 2,5 mg/kg käsiteltävän lämminverisen koko ruumiin painosta - aina n. 200 mg/kg/päivä. Mieluimmin määrä on 12,5 mg/kg - n. 100 mg/kg. Erittäin edullisesti määrä on n. 15 mg/kg - n. 50 mg/kg. Kuten muiden tekijöiden yhteydessä mainittiin, yhdisteen määrä, jota käytetään sairastuneen yksilön hoitoon, valitaan ottaen huomioon eri parametrit, kuten kasvaimen tyypin, kasvaimen paikan, annostusmuodon ja isännän fysikaalisen koon ja tilan. Joka tapauksessa todellisen määrän tulisi olla riittävä kemoterapeuttisesti tehokkaan ainemäärän antamiseen isännälle sopivana tilavuusmäärä-nä, minkä alan ammattihenkilöt pystyvät helposti määrittämään tämän selityksen perusteella.

Kuolemansairaalle isännälle, jolla on todettu pahanlaatuinen kasvain, voidaan antaa määriä yli toksisuusalueen, jos on pienikin todennäköisyys olemassa kuolemansairaan potilaan parantumisesta, kuten on yleisenä käytäntönä nykyisessä syöpäterapiassa.

8 76573

Seuraavissa esimerkeissä, jotka havainnollistavat keksintöä, kasvaimeen sairastunutta käsiteltiin kerran päivässä esitetyllä testiyhdisteellä. Riippuen kliinisestä tilanteesta keksinnön mukaisen yhdisteen päivittäinen annos voidaan antaa samalla tavoin; kuitenkin päivittäinen annos voidaan myös jakaa alayksikköannoksiin, jotka yhdessä muodostavat päivittäisen annoksen. Siten esimerkiksi 50 mg/kg:n annostasolla potilasta voidaan tarkoituksenmukaisesti käsitellä neljä kertaa päivässä 12,5 mg/kg:n annoksilla.

Koostumus, jota käytetään estämään pahanalaatuisia kasvaimia lämminverisissä, voidaan valmistaa sopivasti lisäämällä keksinnön mukaista yhdistettä farmakologisesti yhteensopivaan liuottimeen, minkä jälkeen se steriloidaan ja pakataan tarkoituksenmukaisiin suljettaviin pienpulloihin tunnetussa konsentraatiossa. Yhdisteen sopivat annokset otetaan sitten pienpullosta ja annetaan injektiolla isäntään. Esimerkki 1; 2-3-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksamidi, YHDISTE 1

Etyyli-2-(2,3,5-tri-O-bentsoyyli-B-D-ribofuranosyyli)-tiatsoli-4-karboksylaattia käytettiin sellaisena, kuten se on valmistettu julkaisun Srivastova et ai., J.Med.Chem., 1977, Volume 20, No. 2, 256 mukaisesti, mikä julkaisu sisältyy tähän viitteenä. Etyyli-2-(2,3,5-tri-0-bentstyyli-S-D-ri-bofuranosyyli)-tiatsoli-4-karboksylaatin (5,0 g, 8,31 mmoo-lia) konsentroitua liuosta metanolissa (15 ml) sekoitettiin metanolipitoisen ammoniakin kanssa (kyllästetty 0° C:ssa, 100 ml) painepullossa huoneen lämpötilassa 2 päivää. Liuotin haihdutettiin ja jäännös kromatografoitiin etyyliasetattiin pakatun, silikageeliä (100 g) sisältävän kolonnin (2,5 x 35 cm) läpi. Kolonnin eluointi liuotinjärjestelmässä (etyyliase-taatti-l-propanoli-vesi, 4:1:2; til/til; pintakerros) poisti nopeasti liikkuvan metyylibentsoaatin ja bentsamidin. Hitaammin liikkuvat, suuremmat, UV- ja sokeripositiiviset fraktiot kerättiin ja liuotin haihdutettiin tyhjössä. Jäännös (siirappi), joka näin saatiin, kiteytyi helposti etanolietyyliase-taatista, jolloin saatiin 1,6 g (74 %) puhdasta tuotetta, 9 76573 yhdistettä 1: sp. 144-145° C? [a]25p-l4,3° (c 1, DMF); UVXmakg pHl 237 nm (8649); UVXinakspHll 238 nm (8100)? 1HNMR (Me2SO-dg) 67,5-7,8 S(br), 2, CONH2 1HNMR (Me2SO-d6-D20) 64,99 (d, 1, J 5Hz, Ηχ), 8,25 (s, 1, H5), Anal. (C9H12N205S), C, H, N, S. Esimerkki 2: 2-(5-0-fosforyyli-8-D-ribofuranosyyli)-tiatsoli-4-karboks-amidi (2-6-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksamidi-5'-f os- faatti), YHDISTE 2_

Vettä (151 mg, 8,4 mmoolia) lisättiin varovasti liuokseen (pidettiin 0° C:ssa sekoittamalla), jossa oli vastatis-lattua fosforyylikloridia (2,0 g, 13,2 mmoolia), pyridiiniä (1,21 g, 14,4 mmoolia) ja asetonitriiliä (2,3 g, 56,7 mmoolia). 2-6-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksamidi, yhdiste 1 (kuivattu P2C>5:n päällä ja jauhettu, 800 mg, 3,0 mmoolia) lisättiin liuokseen ja reaktioseosta sekoitettiin keskeytymättä 4 tuntia 0° C:ssa. Reaktioseos kaadettiin jääveteen (n. 50 ml) ja pH säädettiin arvoon 2,0 2N natriumhydroksidilla. Liuos lisättiin aktiivihiiltä (20 g) sisältävään kolonniin ja ko-lonni pestiin perusteellisesti vedellä kunnes eluaatti oli suolavapaa. Kolonni eluoitiin liuoksella, jossa oli etanolia, vettä, konsentroitua ammoniumhydroksidia (10:10:1), ja fraktiot (kukin 25 ml) kerättiin. Fraktiot, jotka sisälsivät puhtaan (tie, silikageeli, asetonitriili-0,1N ammoniumklori-di (7:3)) nukleotidin, yhdisteen 2, kerättiin ja haihdutettiin kuivaksi tyhjössä. Vedetön jäännös liuotettiin veteen ja laskettiin Dowex 50 W-X8-kolonnin läpi (20-50 seula, H+-muoto, 15 ml). Kolonni pestiin vedellä ja nukleotidin sisältävä fraktio kerättiin. Liuos konsentroitiin pieneen tilavuuteen (5 ml) ja laskettiin Dowex 50 W-X8-kolonnin läpi (20-50 seula, Na+-muoto, 15 ml). Kolonni pestiin vedellä. Nukleotidin sisältävä fraktio lyofilisoitiin. Jäännös tritu-roitiin etanolilla, kerättiin suodattamalla ja kuivattiin (P2O5), jolloin saatiin 560 mg (47 %) yhdistettä 2 mononat-rium-dihydraattina kiteisessä muodossa.

10 76573

Anal, laskettu yhdisteelle C9H^2N2°8PSNa”^H20: C, 27,13? H, 4,04? n, 7,04? P, 7,78? s, 8,05. Löydetty: C, 27,42? H, 3,87? N, 7,07? P, 8,03? S, 8,41. Esimerkki 3: 2-(5-0-asetyyli-6-D-ribofuranosyyli)-tiatsoli-4-karboksami-di, YHDISTE 3_

Liuos, josa oli 2—(2,3-0-isopropylideeni-6-D-ribofurano-syyli)-tiatsoli-4-karboksamidia (1,5 g, 5 mmoolia) (valmistettu julkaisun Fuertes et ai., J.Org.Chem., Volume 41, No. 26, 1976, 4047 mukaisesti) vedettömässä pyridiinissä (20 ml), jäähdytettiin jää-vesihauteella ja etikkahappoanhydridiä (2,5 ml) lisättiin hitaasti sekoittamalla. Reaktioliuoksen annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan ja sekoittamista jatkettiin 15 tuntia. Liuotin haihdutettiin tyhjössä ja jäännös liuotettiin etyyliasetattiin ja pestiin vedellä. Etyyli-asetaattiosa haihdutettiin tyhjössä ja jäännös liuotettiin 80 %:seen etikkahappoon (25 ml). Liuosta kuumennettiin höy-rykylvyssä 30 min ja liuotin haihdutettiin tyhjössä. Jäännös liuotettiin etyyliasetaattiin, pestiin kerran vedellä ja kuivattiin MgSC>4:n päällä. Etyyliasetaattiosa haihdutettiin ja raaka tuote laskettiin silikageelikolonnin läpi (100 g, kloroformissa) ja eluoitiin 20 %:sella (til/til) etyyliasetaatilla kloroformissa. Nukleotidiä sisältävät fraktiot yhdistettiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin 1,05 g (70 %) yhdistettä 3 (CnHj^^OgS).

Seuraavassa esitetään keksinnön mukaisten yhdisteiden käyttö. Yhdisteiden tehokkuus osoitetaan käyttämällä vakio-testiä määrättyä pahanlaatuista kasvainta vastaan. Käytetyt testit ovat laitoksen National Cancer Institute, Division of Cancer Treatment, Developmental Therapeutics Program, suorittamia. Testejä valvoi tämä laitos käyttämällä sen stan-dardiohjesääntöjä ja menetelmiä. Kaikki testit mukautettiin näiden ohjesääntöjen mukaisesti ja kaikki testit arvioitiin näissä ohjesäännöissä määriteltyjen kriteereiden mukaisesti. Seuraavat esimerkit esittävät keksinnön mukaisten yhdisteiden todistettua aktiviteettia National Cancer Institute'n 11 76573 seulontakasvainjärjestelmiä vastaan.

Seuraavassa lyhenne IP tarkoittaa intraperitoneaalista. Keskimääräiset eloonjäämisajät on laskettu laitoksen National Cancer Institute, Division of Cancer Treatment, Decelop-mental Therapeutics Program Screening Data Summary'n ohjeen 14 mukaisesti (tarkistettu 6/78). Tämän Screening Data Summary' n sisältö, mukaanlukien tarkoituksenmukaiset tarkistukset, sisältyvät tähän viitteenä.

Esitetyissä esimerkeissä lääkkeen kantoaineena käytetty väliaine ruiskutettiin samana määränä (miinus mahdollinen lääke) kontrollieläimiin kuin mitä sitä käytettiin lääkkeellä käsitellyissä eläimissä, väliaineen vaikutuksen eliminoimiseksi testissä.

Yhdiste 2, 2-(5-0-fosforyyli-6-D-ribofuranosyyli)-tiat-soli-4-karboksamidi, osoittautui aktiiviseksi L-1210 lymfoi-dista leukemiaa vastaan in vivo käyttämällä CD2Di~koirashii-riä testilajina.

Valittu tehokkuusparametri perustui lääkkeellä käsiteltyjen eläinten keskimääräiseen eloonjääntiaikaan verrattuna sopiviin kontrolliryhmäeläimiin. Sekä lääkkeellä käsiteltyihin eläimiin että kontrolliryhmän eläimiin istutettiin IP 1()5 l-1210 lymfoidi-leukemia ymppisolua Ascitie-nesteessä.

Päivä kasvaimen ymppäyksen jälkeen eläinten lääkeryhmää käsiteltiin yhdisteellä 2 alla olevassa taulukossa esitetyillä annoksilla. Käytettiin 36 kontrollieläintä ja kuusi testi-eläintä kullakin lääkeannostasolla, kuten on esitetty taulukoissa la ja Ib. Suolaliuosta käytettiin lääkkeen väliaineena. Mitään lääketoksisuutta ei havaittu testieläimissä kummassakaan testisarjassa la tai Ib. Yksikään kontrollieläin ei jäänyt eloon 10 päivän jälkeen testisarjassa la keskimääräisen kuolinpäivän ollessa 8,3 päivä ja 11 päivän jälkeen testisarjassa Ib keskimääräisen kuolinpäivän ollessa 10,1 päivä.

Sekä kontrolliryhmiin että lääketestiryhmiin istutettiin kasvaimen IP kasvaimen ymppisoluilla 0 päivänä, minkä jälkeen lääkekäsittely aloitettiin 1 päivänä, jolloin yhdis- 12 76573 tettä 2 annettiin kerran päivässä 5 päivän ajan. Testitulokset on esitetty T/C:nä.

Taulukko la Lääke- Käsitelty ryhmä Kontrolliryhmä % käsitellyt eläi- annos eloonjäänti- eloonjäänti- met/kontrollieläi- mq/kq aika_aika_met_ 800 16,3 8,3 196 400 15,2 183 200 21,5 259 100 15,5 186 50_11,3_136_

Taulukko Ib Lääke- Käsitelty ryhmä Kontrolliryhmä % käsitellyt eläi- annos eloonjäänti- eloonjäänti- met/kontrollieläi- mq/kq aika_aika_met_ 600 16,2 10,1 160 400 15,7 155 200 14,7 145 100 12,3 121 50_13,0 _128_

Claims (2)

13 76573 1. Menetelmä kasvaimia vastustavan aktiviteetin omaa-vien 2-β-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksamidijohdannaisten valmistamiseksi, joiden kaava on 0 V /=\ Nys ‘"O OH OH jossa R3 on 0 II HO - P -OH tai alempialkanoyyli, sekä niiden suolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että a) yhdisteen valmistamiseksi, jossa R3 on O HO - P -OH saatetaan yhdiste 2-6-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksami-di reagoimaan emäksen läsnäollessa fosforihapon anhydridin tai fosforihapon kloridin kanssa ja haluttaessa muutetaan saatu yhdiste suolaksi, tai b) yhdisteen valmistamiseksi, jossa R3 on alempialkanoyyli, saatetaan 2-(2,3-0-isopropylideeni-6-D-ribofuranosyy-li)-tiatsoli-4-karboksamidi reagoimaan alempialkanoyylian-hydridin tai -kloridin kanssa. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä 2-(5-0-fos-foryyli-B-D-ribofuranosyyli)-tiatsoli-4-karboksamidin valmistamiseksi , tunnettu siitä, että saatetaan 2-B-D-ribofuranosyylitiatsoli-4-karboksamidi reagoimaan emäksen 14 76573 läsnäollessa fosforyylikloridin kanssa polaarisessa liuotti-messa, käsitellään reaktioseosta vedellä ja eristetään tuote. 3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että tuote eristetään poistamalla suola reaktioseoksesta aktiivihiilellä ja eluoidaan tuote pois hiilestä.

1. Förfarande för framställning av 2-6-D-ribofuranosyl-tiazol-^-karboxamidderivat med antitumöraktivitet och med formeln 0 Nx s OH OH där R3 är 0 II HO - P -1 OH eller lagalkanoyl och sait därav, kännetecknat därav, att a) för framställning av en förening i vilken R3 är 0 HO - P -OH man omsätter

2-B-D-ribofuranosyltiazol-4-karboxamid i närva-ro av en bas med en fosforsyra-anhydrid eller fosforsyraklo-rid och, om sa önskas, överför en erhallen förening tili ett sait, eller