FI76365C - Haeftlimdispersioner foer framstaellning av sjaelvklistrande produkter. - Google Patents

Description

1 76365

Kontaktiliimadispersiot itseliimautuvien tuotteiden valmistamiseksi

Itseliimautuvien tuotteiden valmistamiseksi käytetään 5 enenevässä määrin synteettisistä raaka-aineista valmistettuja kontaktiliimoja. Materiaaleina, jotka toimivat kantajina tällaisten itseliimautuvien tuotteiden valmistuksessa, mainittakoon mm.: paperi sekä metalli, polyetyleeni-, pro-pyleeni-, -etyleenitereftalaatti- tai PVC-foliot.

10 PE- ja PP-foliot ovat nykyisin huokeimpia folioita, jotka lisäksi ovat ominaisuuksiltaan tyydyttäviä (PE-folio pehmeä ja venyvä; biaksiaalisesti venytetty PP-folio kova ja korkea murtolujuus). Tämän vuoksi nämä polyolefiini-fo-liot soveltuvat juuri itseliimautuvilla massoilla päällys-15 tämiseen. Haitallista on kuitenkin adhesiivinen vaikutus, joka estää päällysteiden, painovärien tai liimojen riittävän adheesion muodostumisen. Tunnetaan erilaisia menetelmiä (korona-esikäsittely, kemiallinen käsittely, liekitys), joiden avulla polyolefiinipintoihin synnytetään polaarisia 20 ryhmiä, jotka sitten mahdollistavat tietyn tartunnan. Ennen kaikkea korona-esikäsittelyä käytetään käytännössä ja sen avulla on saavutettavissa myös eräisiin käyttötarkoituksiin täysin käyttökelpoisia tuloksia.

Tällaisten itseliimautuvien tuotteiden valmistamisek-25 si, joissa on polyolefiinina kantaja, on tähän asti käytetty pääasiallisesti kontaktillimaliuoksia, jotka pohjautuvat luonnon tai synteettiseen kautsuun, jotka on modifioitu pehmeillä hartseilla ja/tai pehmentimillä ja jotka muodostavat pehmeän, erittäin tahmean kalvon. Tarttumisen poly-30 olefiiniselle pinnalle levitetään ennen kontaktiliiman levitystä tarttuvuutta välittävää ainetta. Liuottimena käytetään esim. bensiiniä, tolueenia, asetonia tai etyyliasetaattia. Tällaisten liimaliuosten valmistus on teknisesti hankalaa, koska esimerkiksi luonnonkautsuosat mastifioitu-35 vat valssituoleihin tai vaivauslaitteisiin ja elastomeerit täytyy liuotinsekoittimia tai dissolvereita käyttäen liuot- 2 7636b taa orgaanisiin liuottimiin. Liuottimia käytettäessä on lisäksi muistettava, että käsitellään palavia aineita, joten liimaliuoksia käytettäessä täytyy käyttää räjähdysvaa-rattomia pinnoituslaitteita ja sen jälkeen täytyy asentaa 5 laitteita liuottimen talteenottamista varten. Tällaisten tavallisten liimojen haittana on lisäksi ennen kaikkea niiden vähäinen vanhentumiskestävyys, etikettien pinnan suhteellisen nopea harmaantuminen pehmittimen kulkeutumisen johdosta, voimakas tartunnan lisääntyminen ei-polaarisiin, 10 esim. polyetyleeniä oleviin pintoihin, sekä etikettien painatuksen ja leimauksen yhteydessä esiintyvät häiriöt, jotka johtuvat liima-aineen rihmamuodostuksesta.

DE-hakemusjulkaisusta nro 30 18 131 on tunnettua käyttää polyakryylihappoesterien ja polyisosyanaattien 15 liuoksia irrotettavien liimaetikettien valmistamiseen, tosin tällöinkin esiintyy edellä mainitunlaisia haittoja orgaanisten liuottimien käytön vuoksi. Reaktiivisten polyisosyanaattien pitoisuuden vuoksi on tällaisilla seoksilla lisäksi vain suhteellisen lyhyt käyttöaika ja liima-arvot 20 ovat riippuvaisia ilman kosteudesta ja sen vuoksi ne ovat huonosti reprodusoitavissa.

Haitat, joita syntyy käsiteltäessä liuottimia sisältäviä liimoja, voidaan usein välttää lisäämällä vesipitoisia polymeeridispersioita. Tämän vuoksi on jo käytetty ve-25 sipitoisia kontaktiliimadispersioita itseliimautuvien tuotteiden valmistukseen, joissa on polyolefiiniset kantajat. Tällaiset tavallisesti pehmeiden ja tahmeiden akrylaatti-kopolymeerien dispersiot tuottavat joihinkin käyttötarkoituksiin riittävän tartunnan. Vaativampia käyttötarkoituk-30 siä ja vaatimuksia varten ei kuitenkaan folioon kiinnittyminen riitä. Niinpä laadullisesti korkeatasoinen liimanau-ha ei saa osoittaa lainkaan irtautumista foliosta myöskään sen jälkeen kun liimakerros on useita kertoja tartutettu tuotteeseen ja siitä irroitettu. Myöskään purettaessa lii-35 manauhaa rullalta erilaisten varastointiolosuhteiden jäi- 3 7 6 3 6 5 keen ja erilaisilla purkausnopeuksilla ei nauhan selkäpuolella saa esiintyä lainkaan liimapinnoitetta. Monet käyttötarkoitukset edellyttävät myös että liimanauha tai itse-liimautuva folio on irroitettavissa pitkähkön yhteenlii-5 mausajan jälkeen jälkiä jättämättä erilaisista pinnoista (metalli, muovi, lasi jne.). Näiden vaatimusten osalta ei tähän asti tavallisilla akrylaattikopolymeeridispersioilla ole saavutettavissa tyydyttäviä tuloksia.

On todettu, etät kontaktiliimadispersiot, jotka si-10 sältävät (A) lasittumislämpötilan -10...-40°C omaava kopolymeraatin A 40-70-%:ista vesidispersiota, joka kopolymeraatti A sisältää (a) 50-99 paino-% 4-8 C-atomia sisältävien ei-terti-15 ääristen alkanolien yhtä tai useampaa akryylihappoesteriä, (b) 0-50 paino-% 1-3 C-atomia sisältävien alkanolien akryyli- tai metakryylihappoestereitä ja/tai 2-4 C-atomia sisältävien karboksyylihappojen vinyyliestereitä ja/tai (met)akryylinitriiliä ja/tai styreeniä ja/tai tert-butyyli- 20 akrylaattia, (c) 0,5-5 paino-% 3-5 C-atomia sisältäviä mono-ole-fiinisesti tyydyttymättömiä mono- ja/tai dikarboksyylihap-poja ja/tai näiden amideja, joiden typpiatomi mahdollisesti on substituoitu 1-4 C-atomia sisältävillä alkyyli- ja/ 25 tai alkyloliryhmillä, ja/tai hydroksialkyyli(met)akrylaat-teja, joiden alkyyliryhmissä on 2-5 C-atomia ja (d) 0,5-5 paino-% karbonyyliryhmiä sisältäviä mono-meerejä, ja (B) jokaista moolia kohti kopolymeraattiin A sisältyviä 30 karbonyyliryhmiä 0,05-2 moolia vesiliukoisia alifaattisia dihydratsiini-yhdisteitä, osoittavat erittäin hyvää tartuntaa polyolefiinisiin pintoihin ja tällaiset dispersiot soveltuvat sen vuoksi erityisesti itseliimautuvien tuotteiden, joissa on polyolefiiniset kantajat, esim. suojakalvojen, 35 liimanauhojen ja liimafolioiden valmistukseen.

4 76365

Karbonyyliryhmiä sisältävien polymeerien reaktiota monofunktionaalisten hydratsiinijohdannaisten kanssa on selostettu menetelmänä verkkoutettujen polymeraattien valmistamiseksi jo monissa patenttijulkaisuissa. US-patentti-5 julkaisussa nro 3 345 336 esitettyjen tietojen mukaan annetaan ketoryhmiä sisältävien polymeraattien reagoida mo-nifuktionaalisten karboksyylihappohydratsidien kanssa; US-patenttijulkaisussa nro 4 210 565 selostetaan aldehydi-ryhmiä sisältävien polymeraattien verkkouttamista moni-10 funktionaalisten karboksyylihappohydratsidien tai -hydrat-sonien kanssa; EP-patenttijulkaisu nro 3516 esittää, että karbonyyliryhmiä sisältäviä kopolymeraatteja voidaan yleensä verkkouttaa monifuktionaalisten orgaanisten hydratsiini johdannaisten kanssa raskasmetallisuolojen läsnäollessa.

15 Tällaiset polymeraatit osoittautuvat oivallisiksi siksi, että ne verkkoutuksen johdosta muuttuvat orgaanisiin liuottimiin liukenemattomiksi. Niitä käytetään sen vuoksi edullisesti sideaineena maaleihin ja pinnoitteisiin (EP-patent-tijulkaisu nro 5167) sekä sideaineena kuitumattoihin.

20 Polymeraatit, jotka on tällä tavalla verkkoutettu, soveltuvat yleensä huonosti kontaktiliimojen valmistukseen, koska verkkoutuksen johdosta pinnan tahmeus - tällaisten järjestelmien olennainen ominaisuus - huomattavasti pienenee .

25 Esillä olevassa tapauksessa todettu sellaisten lii- makalvojen, jotka on valmistettu kuvatuista komponenteista kantajafolioille, edullinen tarttuvuus ei ole missään yhteydessä polymeerien tunnettuun polymeeriketjujen keskinäisen kovalenttisen kytkeytymisen johdosta tapahtuvaan 30 verkkoutumiseen vaikkakin niitten koostumus muistuttaa muiden reaktiivisten komponenttien avulla verkkoutuneiden polymeerien koostumusta niin niillä ei ole käyttökelpoista tarttuvuutta kantajafolioihin (katso vertailuesimerkkiä 21). Sen lisäksi havaittiin karbonyyliryhmiä sisältävien polymeerien ja 35 monifunktionaalisten hydratsiinijohdannaisten muodostaman 5 7 6 3 6 5 yhdistelmän suotuisa vaikutus tarttuvuuteen vasta koostumuksen poiketessa huomattavasti verkkoutukselle karbonyy-liryhmien optimaalisesta ekvimolaarisesta suhteesta hydrat-siiniryhmiin (katso esimerkki 3), siis olosuhteissa, jotka 5 juuri ovat epäedullisia verkkoutukselle. Uudet kontakti- liimadispersiot antavat siten kontaktiliimapinnoitteille yllättäviä ominaisuuksia.

Kopolymeraatin A vesidispersioita voidaan valmistaa sinänsä tunnetulla tavalla kopolymeroimalla monomeere-10 jä vesiemulsiossa käyttämällä tavallisia emulgoimisen ja dispergoimisen apuaineita ja niissä on kopolymeraatin A konsentraatio 40-70 paino-%. Emulgoimisen ja dispergoimisen apuaineina ne sisältävät useimmiten 0,2-3 paino-%, laskettuna kopolymeraatin A määrästä, anionisia ja/tai ei-15 ionisoituvia emulgaattoreita, kuten natriumdialkyylisulfo- sukkinaattia, sulfatoitujen öljyjen natriumsuoloja, alkyy-lisulfonihappojen natriumsuoloja, natrium-, kalium- ja am-moniumalkyylisulfaatteja, sulfonihapon alkalisuoloja, oksi-alkyloitujen 2-C24-rasva-alkoholien 3a ohsialkyloitujen 20 alkyylifenolien alkalisuoloja sekä alkyleenioksidien, ku ten erityisesti etyleenioksidin ja/tai propyleenioksidin polyadditiotuotteita rasvahappojen, rasva-alkoholien, rasva-amidien ja/tai alkyylifenolien kanssa, lisäksi rasvahappojen natriumsuoloja, kuten natriumstearaattia ja nat-25 riumoleaattia. Kopolymeraattien A lasittumislämpötila on alle 0°C, edullisesti -40...-10°C, jolloin lasittumislämpötila voidaan määrittää tavallisten menetelmien avulla, esim. E-modulin mittauksesta virumiskokeessa lämpötilan funktiona tai DTA:n (= differentiaalitermoanalyysi) avulla. 30 Kopolymeraatit sisältävät pehmeinä komonomeereinä (a) edullisesti 2-etyyliheksyyliakrylaattia ja/tai iso-oksyyliakrylaattia ja/tai n-butyyliakrylaattia, joskin myös sellaiset ovat hyvin sopivia, jotka sisältävät komo-nomeereina (a) isobutyyliakrylaattia, heksyyliakrylaattia 35 ja/tai n-oktyyliakrylaattia mukaan polymeroituna.

6 76365

Komonomeereinä (b) sisältävät kopolymeraatit A akryy li- ja/tai metakryylihapon ja 1-3 C-atomia sisältävien alka-nolien, kuten metanolin, etanolin, ispropyylialkoholin, n-propanolin, estereitä ja/tai 2-4 C-atomia sisältävien kar-t- boksyylihappojen vinyyliestereitä, kuten vinyyliasetaattia, vinyylipropionaattia ja vinyyli-n-butyraattia ja/tai (met) akryylinitriiliä ja/tai styreeniä ja/tai sen alkyylisubsti-tuoituja johdannaisia ja/tai t-butyyliakrylaattia mukaan polymeroituina.

10 Komonomeereinä (e) sisältävät kopolymeraatit·A

0,5-5 edullisesti 1-4 % painostaan esim. akryylihappoa, metakryylihappoa, maleiinihappoa, akryyliamidia, metakryy-liamidia, N-metyyliakryyliamidia, N-isobutyyliakryyliamidia, N-metyylimetakryyliamidia, N-metyloliakryyliamidia, N-mety-lolimetakryyliamidia, N-etoksimetyyliakryyliamidia, N-bu-toksimetyyliakryyliamidia, N-isopropoksimetakryyliamidia, 2-hydroksietyyliakrylaattia ja -metakrylaattia, 4-hydroksi-butyyliakrylaattia ja -metakrylaattia, hydroksipropyyliak-rylaattia ja -metakrylaattia mukaan polymeroituina.

20 Tunnusomaista kopolymeraateille A on se, että ne sisältävät 0,5 - 5 % painostaan mukaan polymeroituja, karbonyyliryhmiä sisältäviä monomeerejä. Karbonyyliryhmiä sisältäviä monomeerejä eivät keksinnön tarkoittamassa mielessä ole esim. esterit, kuten etyyliakrylaatti tai vinyy-25 liasetaatti tai amidit, kuten akryyliamidi, tai karboksyyli-hapot, kuten akryylihappo, vaan monomeerit, joissa on vähintään yksi aido- tai keto-ryhmä ja yksi polymeroituva kaksoissidos. Erityisen kiinnostavia ovat akroleiini, di-asetonakryyliamidi, formyylistyreeni, vinyylialkyyliketonit, 2q joissa on edullisesti 4-7 C-atomia, kuten erityisesti vi-nyylimetyyliketoni, vinyylietyyliketoni ja vinyyli-isobu-tyyliketoni ja/tai (met)akryylioksi-alkyylipropanolit, joilla on yleinen kaava (I) 7 6 3 6 5

o h r4 H

Hn-C=C-C-0-C-C-C ^ r1 R2r3 O

5 jossa R3 on -H tai -CH3, R2 on -H tai 1-3 C-atomia sisäl-tavä alkyyliryhmä, R on 1-3 C-atomia sisältävä alkyyliryh-mä ja R4 on 1-4 C-atomia sisältävä alkyyliryhmä. Tällaiset (met)akryylioksialkyylipropanaalit voivat olla valmistettuja GB-patenttijulkaisun nro 1 601 077 mukaisella mene-10 telmällä esteröimällä β-hydroksialkyylipropanaaleja, joilla on yleinen kaava (II)

HR4 H

o ' ' X

R -C — C-C

' ' 3 15 OH N0 jossa R2, R3 ja R4 tarkoittavat samaa kuin yleisessä kaavassa (I) on esitetty, indifferenttien laimennusaineiden, kuten vähäisten sulfonihappo- ja mineraalihappomäärien läs-20 näollessa lämpötiloissa, jotka ovat 40-120°C, erityisesti 60-90°C. Ketoryhmiä sisältävinä monomeereinä tulevat kysymykseen lisäksi diasetoniakrylaatti, asetoniakrylaatti, diasetoni-(met)akrylaatti, 2-hydroksipropyyliakrylaatti-asetyyliasetaatti ja butaanidioli-1,4-akrylaatti-asetyyli-25 asetaatti. Karbonyyli- tai ketoryhmiä, sisältävien, mukaan polymeroitujen komonomeerien (d) määrä on edullisesti 1-5 paino-% laskettuna kopolymeraateista A.

Uudet kontaktiliimadispersiot sisältävät jokaista moolia kohti kopolymeraattiin A sisältyviä karbonyyli- tai 30 ketoryhmiä 0,05 - 2, edullisesti 0,5 - 1,5 moolia vesiliukoisia dihydratsiini-yhdisteitä. Sopivia dihydratsiini-yhdisteitä (B) ovat ennen kaikkea alifaattisten, 2-10, erityisesti 4-6 C-atomia sisältävien dikarboksyylihappojen dihdyratsidit, kuten oksaalihappodihydratsidi, malonihappo-35 dihydratsidi, meripihkahappodihydratsidi, glutaarihappo- 8 76365 dihydratsidi, adipiinihappodihydratsidi, sebasiinihappodi-hydratsidi, maleiinihappodihydratsidi, fumaarihappodihyd-ratsidi ja/tai itakonihappohydratsidi. Sopivia ovat lisäksi vesiliukoiset alifaattiset, 2-4 C-atomia sisältävät di-5 hydratsiinit, kuten etyleeni-1,2-dihydratsiini, propyleeni- 1,3-dihydratsiini ja butyleeni-1,4-dihydratsiini.

Lisäaineina voivat uudet kontaktiliimadispersiot sisältää tavanomaisia määriä sakeutusaineita, stabilisaatto-reita, kostutusaineita, hydrofobiseksi tekeviä aineita, 10 pehmittimiä, tahmeaksi tekeviä hartseja ja/tai pigmenttejä. Kontaktiliimat voidaan levittää pinnoitteiksi substraateille tois- tai kaksipuolisesti sinänsä tunnetulla tavalla, esim. suihkuttamalla levittämällä pyyhkäisyterän tai telojen avulla, valamalla, valssaamalla tai kastamalla. Kontak-15 tiliiman epäsuora levitys pinnalle esimerkiksi siirtomenetelmän mukaan käyttämällä mukana silikonisoitua paperia on myös mahdollista. Liiman levityksen jälkeen kuivataan pinnoitetut substraatit tavalliseen tapaan.

Paitsi liimanauhojen ja -folioiden valmistamiseksi, 20 joissa on polyolefiiniset kantajat ja joita varten nämä uudet kontaktiliimat on kehitetty, voidaan keksinnön mukaisia liimoja käyttää liimaetikettien ja muiden itseliimautu-vien tuotteiden valmistukseen. Kantajina tulevat kysymykseen paitsi polyolefiinit, kuten poletyleeni- ja polypro-25 pyleenifoliot, myös poletyleeniglykolitereftalaatti-, PVC-ja metallifoliot sekä paperi.

Seuraavissa esimerkeissä liiman kosteamiseksi kontak-tiliimaa levitetään kaavinterää käyttäen päällysteeksi, jonka kerrospaksuus kuivana vastaa noin 20 g/m , tavalli-30 seen tapaan koronapurkauksella esikäsitellylle polypropy-leeni-foliolle (40 yum) ja pinnoitettuja folioita kuivataan 3 minuuttia 70°C:ssa kuivatuskaapissa. Pinnoitetut foliot leikataan sen jälkeen 2 cm:n levyisiksi koesuikaleiksi.

Koheesion määrittämiseksi liimataan liimanauhasuika-35 leet 2 cm:n pituudelta V2A-koelevylle, varastoidaan 24 tun- 9 76365 tia ja sen jälkeen kuormitetaan ripustimissa 50°C:n lämpötilassa 1 kg:n painolla. Leikkauslujuuden mittana on painon putoamiseen asti kulunut aika.

Kuorimislujuutta määritettäessä asetetaan liimanauha-5 suikale kromatulle messinkilevylle ja 10 minuutin pituisen liimautumisajän jälkeen vedetään irti veto-venytys-koestus-laitteessa 23°C:ssa 180°:n kulmassa nopeudella 300 mm/min. Kuormituslujuuden mittana ilmoitetaan voima Newton'eissa (N) suikaleiden leveyden ollessa 2 cm.

10 Tarttuvuutta polyolefiiniselle pinnalle tarkastellaan seuraavalla tavalla: kantaja: polyetyleenifolio 100 yum, vastikään korona- esikäsitelty 2 pinnoite: 7 g/m kiinteä 15 kuivatus: 60 sekuntia 70°C:ssa koestukset: liimakerros liimakerrosta vastaan; liima- kerroksen repiminen irti kädellä; liima-kerroksen repiminen irti 5 sekunnin kuluttua; varastointi vedessä; kaikki koestukset 20 suoritettiin sen jälkeen kun koe-tuotteita oli varastoitu 24 tuntia 23°C:ssa ja 2 tuntia 80°C:ssa

Arvostelu: 1 = liimakerroksen hyvä tarttuvuus folioon 4 = liimakerroksen hyvin huono tarttuvuus 25 folioon

Polymeeridispersioiden valmistus:

Reaktioastiassa, joka on varustettu sekoituslaitteel-la ja syöttöastioilla, kuumennetaan 22 paino-osaa vettä, 0,5 paino-osaa kaliumperoksidisulfaattia, 0,5 paino-osaa 30 sellaisen reaktiotuotteen natriumsuolaa, joka on saatu antamalla iso-oktyylifenolin reagoida 25 moolin kanssa ety-leenioksidia, ja 25 paino-osaa kulloinkin kysymyksessä olevaa monomeeriseosta (vastaten taulukon 1 koostumusta) 85°C:ssa. 15 minuutin kuluttua aloitetaan 2 tuntia kestävä 35 tasainen sellaisen emulsion syöttö, joka sisältää 200 paino-osaa vettä, 9,5 paino-osaa edellä mainittua emulgaatto- ίο 7 6 3 6 5 ria ja 475 paino-osaa monomeeriseosta. Samanaikaisesti lisätään erillisestä syöttöjohdosta 2 paino-osaa kaliumper-oksidisulfaattia liuotettuna 80 paino-osaan vettä. Tämän jälkeen pysytetään reaktioastian sisältö vielä 1 tunnin 5 ajan 85°C:ssa.

Jäähdyttämisen jälkeen saatu dispersio neutraloidaan 25 paino-%:isella ammoniakilla; tämän jälkeen lisätään kussakin esimerkissä (katso taulukkoa 1) ilmoitettu määrä adi-piinihappodihydratsidia 30 paino-osassa vettä.

10 Esimerkit ja vertailukokeet

Taulukko 1

Esimerk- Koostumus paino-% ADH:n määrä ki nro__paino-osina

15 1 (vertailu) 64,5 BA, 30 EHA, 3 AN, 1 AS, 1,5 DAAM

2 kuten 1 3,8 3 kuten 1 5,7

4 (vertailu) 88 BA, 7 VAc, 2 AS, 3 DAAM

5 kuten 4 7,5 20 6 (vertailu) 90 EHA, 6 AN, 1 AS, 3 MAc 7 kuten 6 9,0 8 kuten 6 18,0

9 (vertailu) 39 BA, 50 EHA, 5 S, 2 AS, 4 DAAM

10 kuten 9 5,0 25 li kuten 9 10,0

12 (vertailu) 29 BA, 69 EHA, 5 MMA, 3 AS, 4DAAM

13 kuten 12 5,0 14 kuten 12 10,0

15 (vertailu) 88 EHA, 5 S, 2 AS, 5 DAAM

30 16 kuten 15 6,3 17 kuten 15 12,5 18 (vertailu) 91 BA, 2 MMA, 2 AS, 5 MAc 19 kuten 18 15,5 20 kuten 18 31,0 35 21 (vertailu) 93 BA, 3 AN, 1 AS, 3 MAMol n 76365

Kontaktiliimadispersiolla saadut mittaustulokset on koottu seuraaviin taulukoihin 2 ja 3.

Lyhenteet: AHD = adipiinihappodihydratsidi AN = akryylinitriili 5 AS = akryylihappo BA = n-butyyliakrylaatti DAAM = diasetonakryyliamidi EHA = 2-etyyliheksyyliakrylaatti MAc = metakroleiini 10 MMA = metyylimetakrylaatti S = styreeni VAc = vinyyliasetaatti MAMol = N-metylointimetakryyliamidi 12 7 6 3 6 5

Taulukko 2

Esimerkki Kuorimislujuus Koheesio nro_(N/2 cm)_(tuntia)

5 1 2,8 A 30 K

2 0,7 A 48 3 0,6 A 48

4 15,9 K 1 K

5 1,3 A 48 10 6 2,8 A 48

7 0,6 A 1 A

8 0,5 A 0,5 A

9 4,2 A 31 K

10 0,6 A 48 15 11 0,4 A 48

12 5,0 A 40 K

13 0,6 A 48 14 0,4 A 48

15 3,8 A 100 K

20 16 0,7 A 48 17 0,6 A 48 18 2,2 A 48

19 0,6 A 20 A

20 0,2 A 6 A

2 5 21_2,5 A_5 K

A = adheesiorepeämä K = koheesiorepeämä 13 76365

G

I cd emu)

•GM

LO ^-11—I G G'-G H 0>-n f- og eg (n G w:G £< — — -3-^ceeg— -3· — — -3- — eo i - g n ^ •H 301-rl — —

0 P w G P one W GO -H G G CD O G H>P G G

>m 10 w 3 G ** PG -t —< — -i — <o — — co —- -c —< —· -3 —· -— r-1 — —

·· U OH pO GW O UG

cn 00 KM

W C

w oo gr--.a--cn--.gr-- ~ ~ <r

4J d)rl G G

a) 0=G G G

W M-r-ι φ (D

Μ «Μ

O

K , £ G It p e w l C C W Gh- (1) -H G:ic Ό Cm >-r

•H G

(1) -H W '-G C eg eg eg eg eg ,y CO M O G W-r- .3---,3-1 ee eg eg gr | — -3- I | rO eg | <r eg eg i Ο P P W G — — — — — m

O M W O (DC

Ml G G G Φ-γ-

M P G G CL) C

G G G H >P

KG > G

G -P W

G G G W W

E-· G ·· ·· G G

K P U -P Ή O OW - — ,3— -,3 - — CO— — -3 - — ,3

<3· ro G :G

(> ' (N G M

H

W G G CD P CD

W M W W

CD K O O -3" — — -3- — (O — — ,3 —. — «3 — — -T — — (O — — ,3 C :G G G — M. -n G G · —- -—- — ·— ·—

CD CD -P

M M G P P P -p f»

1 (DG M G G G G

g; > CD (D CD CD CD CD

G O ~ > >>>>> (DG — E G -<eg(0-3-moe»30CT>O— egf-i-TLn-Äf^-oooO — .,-1 (Λ ·Η

W M

Claims (1)

1. 7 6 3 6b Patenttivaatimus Kontaktiliimadispersiot itseliimautuvien tuotteiden valmistamiseksi, tunnetut siitä, että ne käsittävät 5 (A) lasittumislämpötilan -10...-40°C omaavan kopolymeraatin A 40-70-%:ista vesidispersiota, joka kopolymeraatti A sisältää (a) 50-99 paino-% 4-8 C-atomia sisältävien ei-terti-ääristen alkanolien yhtä tai useampaa akryylihappoestereiä, 10 (b) 0-50 paino-% 1-3 C-atomia sisältävien alkanolien akryyli- tai metakryylihappoestereitä ja/tai 2-4 C-atomia sisältävien karboksyylihappojen vinyyliestereitä ja/tai (met)akryylinitriiliä ja/tai styreeniä ja/tai tert-butyyli-akrylaattia, 15 (c) 0,5-5 paino-% 3-5 C-atomia sisältäviä mono-olefii- nisesti tyydyttämättömiä mono- ja/tai dikarboksyylihappoja ja/tai näiden amideja, joiden typpiatomi mahdollisesti on substituoitu 1-4 C-atomia sisältävillä alkyyli- ja/tai alkyloliryhmillä, ja/tai hydroksialkyyli(met)akrylaatteja, 20 joiden alkyyliryhmissä on 2-5 C-atomia ja (d) 0,5-5 paino-% karbonyyliryhmiä sisältäviä mono-meerejä, ja (B) jokaista moolia kohti kopolymeraattiin A sisältyviä karbonyyliryhmiä 0,05-2 moolia vesiliukoisia dihydratsiini-25 yhdisteitä.