FI73578B - Foerfarande foer framstaellning av torrfoder foer fiskar. - Google Patents

Description

1 73578

Menetelmä kuivarehun valmistamiseksi kaloja varten

Keksintö koskee menetelmää kuivarehun valmistamiseksi kaloja varten säilyttämällä hyvin suuressa määrin tällöin 5 luonnonrehussa esiintyvät biologisesti aktiiviset aineet, kuten entsyymit, vitamiinit, kasvuaineet ja proteiinit ja alentamalla rehussa olevien ympäristöä kuormittavien aineosien määrää.

Kuten tunnettua, kaloja ruokitaan kalanviljelylai-10 toksissa rakeisella, erilaisia lisäaineita lisäämällä kala-jauhosta valmistetulla kuivarehulla. Tämäntyyppistä rehua käytetäänkin sen helpon kuljetettavuuden ja hyvän varastoi-tavuuden vuoksi eniten. Se valmistetaan tavallisesti uppoavana, mutta silloin tällöin myös kelluvana, rakeisena re-15 huna. Taloudellisessa mielessä epäkohtana on jatkuvasti vaikeammin saatavana olevan kalajauhon korkea hinta. Lisäksi raa'assa kalassa olevat proteiinit ja biologisesti aktiiviset aineet, kuten entsyymit, vitamiinit ja kasvuaineet denaturoidaan kalajauhon- ja kuivarehunvalmistuksessa 20 ja ne on korvattava keinotekoisilla, kalliilla vitamiini-lisäyksillä (Edwards 1978, Salmon and Trout Farming in Norway, Fishing News Ltd., Norwich, s. 105-133), ilman että näillä lisäyksillä olisi tähän mennessä onnistuttu valmistamaan fysiologisesti täysipainoinen, laadultaan luonnon-25 rehuun tai edes märkärehuun verrattavissa oleva rakeinen, kalajauhopohjäinen kuivarehu (H. Kuhlmann, Rapp. P. v.

Reun. Cons. int. Explor. Mer. 174, 1979, s. 62 ja Meske,

Informationen fur die Fischwirtschaft, Hampuri 1980, s. 192).

Rakeinen, myytävänä oleva kuivarehu on ekologisesti 30 arveluttavaa sen aiheuttaman suuren ympäristökuormituksen vuoksi (O. Muller 1980, esitelmä LFV Niedersachsen e.V:n vuosikokouksessa, Walsrode, 3.12.1980). Tätä kuormitusta voidaan tosin jossain määrin vähentää kehittämällä uudempia "ympäristöystävällisiä" rehuaineita, esim. toiminimi Ewosin 35 ja tämän keksinnön tekijän yhdessä hampurilaisen toiminimen 2 73578

Dr. R. Schott Nachfolger kanssa kehittämiä, mutta sitä ei voida kokonaan eliminoida.

Erittäin vaikeasti hajotettavia ja sen vuoksi ympäristölle vahingollisia ovat myytävänä olevan rakeisen kui-5 varehun hii1ihydraattipitoiset painolastimateriaalit ja sideaineet (0. Miiller 1981, Auswirkungen des Abwasserab-gabengesetzes auf die Binnenfischerei, Fischer und Teichwirt nro 6/1971, s. 975).

Aikaisemmin pääasiallisesti käytetty ja vielä nyt-10 kin esiintyvä luonnon- ja märkärehulla tapahtuva ruokinta on fysiologisesti parempi. Kun rehu valitaan oikein, esim. Tubifex ankeriaanpoikasille (Meske, mainitussa paikassa), kuoreita lohikaloille (Pohlhausen 1978, Lachse..., kustannusliike P. Parey, Hampuri & Berliini, s. 130 ja seur.), 15 kalanmätiä kaikille kaloille (Kuhlman, 1979, mainitussa paikassa; julkaisemattomat ruotsalaiset kokeet; tämän keksinnön tekijän julkaisemattomat kokeet), se on jopa optimaalista. Jatkuva käsittely, kuljetus, varastointi ja myös paljon työtä vaativa ruokinta luonnon- ja märkärehua käy-20 tettäessä aiheuttaa kuitenkin suuria vaikeuksia. Lisäksi on suuri vaara, että käytettäessä ruokintaan luonnon- ja märkärehua kaloihin siirtyy huomattava määrä loiseliöitä ja taudinaiheuttajia ja että kalanviljelylaitoksissa epätavallisen suurina pidetyt kalakannat vaarantuvat vakavas-25 ti tämän vuoksi. Märkärehu voi joissakin tapauksissa myös liata veden voimakkaasti. Fysiologinen etu kumoutuu siis taloudellisten, hygieenisten ja ekologisten epäkohtien muodossa.

Tämän kokonaisuutena epätyydyttävän tilanteen pohjal-20 ta onkin tehty lukuisia yrityksiä uusien käyttökelpoisten menetelmien löytämiseksi rehunvalmistuksessa. Niinpä esimerkiksi kallis ja vaikeasti saatavana oleva kalajauho korvattiin kuivarehussa muilla valkuaisaineilla (Gropp et ai. 1976, Arbeiten des Deutschen Fischereiverbandes, vihko 19, 35 s. 85 ja seur.), mikä ei kuitenkaan poista kuivarehun muita, nimenomaan fysiologisia epäkohtia. Märkärehuna li 3 73578 käytettiin simpukoita (van Thielen ja Grave 1976, Arbeiten des Deutschen Fischereiverbandes, vihko 19, s. 33 ja seur.), mikä ei kuitenkaan ratkaise märkärehun käyttöön liittyviä ekologisia ongelmia. Märkärehu lyofi1isoiti in ja pakaste-5 kuivattiin, jolloin se erittäin suurilla kustannuksilla saatiin säilymään kauemmin ja sen varastoitavuus parani, mutta suuri tartuntavaara on edelleen olemassa.

USA:ssa on rakeisen kuivarehun tilalle kehitetty "moist pellets" -nimisenä tunnettu rehu, joka ei ole kuiten-10 kaan yleistynyt meillä, koska se pilaantuu hyvin nopeasti.

Lisäksi tunnetaan menetelmä, jossa eläinten- ja ka-lanrehuun lisätään erillisiä, miniminä olevia aminohappoja, esim. metioniinia, rehun käyttöarvon parantamiseksi.

Samoin tunnetaan menetelmä, jossa lisäämällä entsyy-15 mejä (proteaaseja ja amylaaseja) lisätään kuivarehun sulavuutta ja sillä ruokitut kalat saadaan kasvamaan paremmin ja ennen kaikkea tasaisemmin (Kieckhäfer, 1976, Arbeiten des Deutschen Fischereiverbandes, s. 76).

Lisäksi myytävänä oleva kuivarehu tehdään tarvit-20 taessa kelluvaksi höyrystämällä.

Rehuainevalmistuksessa tunnetaan kalojen ja kalan-sisälmyksien muuttaminen esim. 1 % väkevöidyllä rikkihapolla ja 1,5 % kalium- tai natriummetabisulfiitilla pitemmän aikaa säilyväksi, fysiologisesti arvokkaaksi kylmä-25 säilörehuksi (H.-J. Papenfuss ja K. Röpke, Fischmehl,

Fischöl und andere Seetierprodukte, Kammer der Technik, Leipzig 1966, 13.2.1.2.) tai muiden menetelmien mukaan, kuten esim. 1,65 % teknisellä rikkihapolla ja 1 % muurahaishapolla tai hiilihydraateilla maitohappoisen käymisen 30 aikaansaamiseksi (M. Becker ja K. Nehring, Handbuch der Futtermittel, kustannusliike Paul Parey, 1967, s. 237 ja 236), jolloin tätä tunnettua kylmäsäilörehua ei sen nestemäisen koostumuksen vuoksi voida kuitenkaan käyttää kalan-rehuna.

35 Jo vanhastaan tunnetaan menetelmä, jonka mukaan nautojen ja sikojen perna ja maksa muodostetaan raasteeksi, 4 73578 jolla ruokitaan erittäin herkkiä kalanpoikasia, aikaisemmin pääasiassa myös forellinpoikasia. Tämä menetelmä vaatii kuitenkin erittäin paljon työtä. Raastettu perna ja maksa eivät säily kauan ja ne likaavat suurina määrinä 5 käytettynä tuntuvasti vettä.

Keksinnön tehtävänä on kehittää menetelmä sellaisen kalanviljelykäytännössä uudentyyppisen kalanrehun valmistamiseksi, jonka entsyymejä, vitamiineja, muita biologisesti aktiivisia aineita ja proteiineja ei ole mahdolli-10 sesti denaturoitu. Toisaalta kalanrehun on myös oltava vapaa taudinaiheuttajista ja loiseliöistä, helposti kuljetettavaa, pitemmäksi ajaksi varastoitavaksi kelpaavaa ja kätevästi ruokintaan käytettävää ja sisällettävä mahdollisimman vähän sulamattomia, ympäristöä kuormittavia aine-15 osia.

Tämä tehtävä ratkaistaan keksinnön mukaan siten, että hienonnettu eläimistä peräisin oleva lähtömateriaali käsitellään happamaksi tai emäksiseksi, sen jälkeen neutraloidaan suunnilleen neutraaliksi ja lopuksi kuivataan 20 siten, että käsittelynä on siiloaminen, joka tapahtuu kuumentamatta ja että kuivaus tapahtuu alle 42°C:n lämpötiloissa .

Eläimistä peräisin olevana lähtömateriaalina, ns. raaka-aineina, sopivat keksinnön mukaisen kalanrehun val-25 mistukseen kalojen sisälmykset, varsinkin mäti, maiti, mahalaukut, suolet sisältöineen ja maksa, nautojen ja sikojen teurastusjätteet, varsinkin perna, maksa, suolet sisältöineen, mahalaukut ja veri, siipikarjan sisälmykset, tuoreet kalat, alamittaiset katkaravut, simpukat, Tubifex 30 ja muut eläimistä peräisin olevat aineet yksinään tai seoksena.

Tämä materiaali hienonnetaan rehun määrästä ja käyttötarkoituksesta riippuen ja siilotaan happamana, esim. rikkihapolla lisäämällä siihen mahdollisesti muurahais-35 happoa, kaliummetabisulfiittia tai natriumbisulfiittia.

H.J. Papenfuss ja K. Röpke sekä M. Becker ja K. Nehring

II

5 73578 mainitsevat yleisesti käytettyjä kylmäsäilörehun valmistusohjeita, kulloinkin mainitussa paikassa. Niinpä sekoittaminen suoritetaan esimerkiksi käyttämällä 1 % väkevöityä rikkihappoa ja 1,5 % kalium- tai natriummetabisulfiittia 5 ja/tai muita siiloamisprosessia ja mahdollisesti myös esi-sulamista edistäviä ja myös taudinaiheuttajia ja loiseliöitä tappavia ja säilöntäkemikaaleja, minkä jälkeen näin syntyneeseen happamaan kylmäsäilörehuun lisätään aineiden ta-sapainotusvaiheessa raaka-aineiden alkuperästä ja rehun 10 käyttötarkoituksesta riippuen erillisiä aminohappoja, rasvoja, vitamiineja, antibiootteja, entsyymejä, mineraaleja, hivenaineita tai muita aineita, joiden määrä on käyttötarkoitukseen nähden minimi. Tällaiset lisäykset, myös mahdolliset entsyymivalmisteiden ja pepsiiniuutteiden lisää-15 miset, voidaan suorittaa myös ennen siiloamista ja sen aikana .

Sen jälkeen tapahtuu neutralointivaihe lisäämällä fysiologisesti yhteensopivia emäksisiä aineita, kunnes saadaan likipitäen neutraali reaktio, minkä jälkeen lisäksi, 20 mikäli on tarpeellista, rehumassaa muodostettaessa (mahdollisesti jonkin sideaineen, esim. liivatteen tai sopivien alginaattien lisäämisen jälkeen) teloilla ja leikkaamalla puolikuiva massa tai muulla tavalla se saatetaan tarkoitukseen sopivaan muotoon (esim. rakeiksi, tyylitellyiksi ka-25 loiksi ja niin edelleen). Lopuksi rehun vesipitoisuutta alennetaan säästökuivausvaiheessa tavallisesti alle 42°C:n lämpötiloissa, sellaisella lämpötila-alueella, jolla lämmön vaikutuksesta ei tapahdu vielä entsyymien, proteiinien ja vitamiinien denaturointia, niin paljon, että siiloamissäi-30 lönnän lisäksi kuivauksen avulla saadaan myös tietty lisä-säilöntävaikutus. Kuivatus tapahtuu jo sinänsä tunnetulla tavalla esimerkiksi kierrättämällä tai puhaltamalla kui-vaustilaan mieluimmin kuivaa ilmaa. Tyhjökuivaus on myös mahdollista, mutta sitä ei sen suuren energiatarpeen vuoksi 35 kuitenkaan normaalitapauksessa juuri tarvita. Kuivauksen aikana puolijuoksevaan rehumassaan puhalletaan tai johdetaan 6 73578 mahdollisesti lisävaahdotusvaiheessa ilmaa tai muuta tehotonta kaasua valmiin rehun saamiseksi kelluvaksi. Sitten loppuvalmistusvaiheessa kuiva rehu hienonnetaan ja jauhetaan. Suuremmat kappaleet voidaan myös päällystää vettä 5 läpäisemättömällä, liukenemista hidastavalla kerroksella, esim. liivatteella, alginaateilla tai muilla sopivilla aineilla.

Happamaan siiloamiseen liittyen voidaan suorittaa myös alkalisointi. Esisulattamistehon lisäämiseksi pH-arvo 10 voidaan rehukalkkia tai muita fysiologisesti yhteensopivia emäksisiä aineita lisäämällä nostaa niin korkeaksi, että proteiinin aineosien hajoaminen tapahtuu esim. trypsiinin avulla, minkä jälkeen tapahtuu neutralointivaihe, tarkemmin sanottuna suoritetussa alkalisoinnissa lisäämällä myrkyttö-15 miä happoja. Siiloaminen voidaan suorittaa yksinomaan emäksisenä ja liittää siihen neutralointi. Myös osa raaka-aineista voidaan siilota happamana ja osa emäksisenä ja saada neutralointi aikaan sekoittamalla nämä molemmat osat.

Keksinnöllä saatavat edut liittyvät lähinnä siihen, 20 että arvokkaille, mutta samalla myös vaativille kaloille, kuten lohille ja ankeriaille, rehun välttämättömiä biologisesti aktiivisia aineita ei denaturoida säilönnällä, jolloin kalat kasvavat paremmin ja tasaisemmin. Tämän vuoksi rehu on terveellisempää ja luonnollisempaa kuin myytävänä 25 oleva kuivarehu.

Keksinnön mukaisessa rehunvalmistuksessa säästytään kalajauhonvalmistusvaiheelta ja muista välttämättömistä työvaiheista huolimatta kokonaisvalmistus saadaankin yhteensä huokeammaksi ja lyhyemmäksi.

30 Rehun hyödynnettävyyttä ja terveellisyyttä lisätään valmistuksessa pepsiinin ja mahdollisesti myös trypsiinin ja/tai muiden entsyymien avulla tapahtuvan esisulamisen vaikutuksesta, jolloin rehua voidaan hyödyntää paremmin nimenomaan herkille (ankeriaanpoikaset) ja vaativille (lo-35 het) kaloille. Rehu valmistetaan tällä tavalla halvemmalla kuin lyofilisointia käyttäen. Rehun hyvin suuresta 7 73578 alkuperäisestä muuttumattomuudesta huolimatta ei lyofili-soituihin valmisteisiin verrattuna tällöin liity kuitenkaan tartuntavaaraa.

Rehua voidaan varastoida kauemmin ja kuljettaa ja 5 käyttää ruokintaan helpommin kuin tavanomaista tuore- ja märkärehua ja myös tavanomaista kylmäsäilörehua.

Keksinnön mukaisen rehun toinen tärkeä lähtömateriaali, nimittäin kalojen sisälmykset ja teurasjätteet, on huokeampaa ja samalla arvokkaampaa materiaalia kuin kala-10 jauho, tavanomaisen kuivarehun tärkein aineosa. Lisäksi on mielekästä pyydystää ja käyttää runsaasti esiintyviä kaloja, joita ei tavallisesti käytetä ihmisravinnoksi, kuten rautakaloja, tuulenkaloja, särkiä, alamittaisia kuoreita ja sillejä sekä alamittaisia katkarapuja. Varsinkin 15 lihaa syövät kalat sulattavat rehun myös täydellisimmin ja ympäristö kuormittuu sen vuoksi vähemmän kuin ruokinnan tapahtuessa tavanomaislla rakeisilla kuivarehuaineilla.

Lopuksi on mainittava, että suurempia kaloja voidaan ruokkia pitkänomaisilla, suunnilleen kalan muotoisil-20 la, suurilla kappaleilla. Rehuhävikit ja veden likaantuminen saadaan tällöin pysymään pienempänä kuin nykyään tavanomaista puuromaista tuore- ja märkärehua ja rakeista kui-varehua käytettäessä.

Seuraavat esimerkit havainnollistavat keksintöä.

25 Esimerkki 1

Rehu lohille (Salmo salar) ja nieriöille (Salvelinus alpinus) 50 kg juuripyydettyjä kuoreita (Osmerus eperlanus) ja 50 kg siipikarjan teurasjätteitä, joissa on mukana suo-30 let ja mahan sisältö, hienonnetaan, niin että massan yksittäisten hiukkasten halkaisija on alle 3 mm.

Sen jälkeen seokseen lisätään 2 1 90-prosenttista muurahaishappoa. Massa siirretään perusteellisesti sekoitettuna syöpymättömään säiliöön ja varastoidaan niin kauan 35 (muutamia vuorokausia) huoneenlämmössä (15 - 20°C), että esiintyy massan nesteytymistä ja siten esisulamis- ja de- 8 73578 sinfiointitapahtuma on päättynyt. Jos näin saadun siilo-tuotteen pH on alle 4, lisätään rehukalkkia, kunnes saavutetaan hyväksyttävä pH-arvo 4,5 - 6. Mikäli valmista rehua täytyy myöhemmin varastoida pitkähköjä aikoja, lisä-5 tään varmuuden vuoksi 340 mg butyylihydroksianisolia rasva-komponenttien eltaantumisen estämiseksi. 3 kg ruisleseitä keitetään liisteriksi, jäähdytetään 30°C:seen, sitten tähän liisteriin sekoitetaan 1 kg leivontahiivaa, minkä jälkeen liisterin annetaan käydä kaasunmuodostukseen saakka.

10 Sen jälkeen vaahtoava massa sekoitetaan rehuseokseen. Sitten rehu kuivataan lämpötiloissa, joissa rehumassan lämpötila on alle 40°C, enintään 9 % kosteutta sisältäviksi levyiksi ja leikataan tai rouhitaan niin suuriksi paloiksi, että ruokittavat kalat voivat syödä niitä (esim. lohille 15 0,5 x 0,5 x 6 cm^).

Esimerkki 2

Rehu happamen veden (ph alle 6) kaloille

Rehu valmistetaan muuten kuten esimerkissä 1, mutta rehukalkkia lisätään niin paljon, että rehumassan pH on 9.

Il

Claims (9)

9 73578

1. Menetelmä kuivarehun valmistamiseksi kaloja varten, jolloin eläimistä peräisin oleva lähtömateriaali käsitellään happamaksi tai emäksiseksi, sen jälkeen neutraloidaan suun- 5 nilleen neutraaliksi ja kuivataan, tunnettu siitä, että käsittelynä on siiloaminen, joka tapahtuu kuumentamatta, ja että kuivaus tapahtuu alle 42°C lämpötiloissa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että osa lähtömateriaalia siilotaan happa- 10 mana ja toinen osa emäksisenä, ja että neutralointi saadaan aikaan sekoittamalla molemmat osat yhteen.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lähtömateriaaliin lisätään aminohappoja, entsyymejä, rasvoja ja muita sopivia aineita 15 ja siilotaan happamassa ympäristössä, ja että pH-arvoa nostetaan sitten esisulamisen jatkamiseksi emäksisessä ympäristössä.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että entsyymeinä lisätään ruoansulatus- 20 entsyymejä, ja että niille annetaan aikaa vaikuttaa vielä neutraloimattomaan ja vielä kuivaamattomaan materiaaliin.

5. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sideaineita lisätään ennen kuivaamista, ja että mahdollisesti ottamalla huomioon 25 näiden sideaineiden rakenne rehun fysiologisesti optimaalinen koostumus säädetään lisäämällä aminohappoja.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että rehuun muodostetaan sideaineella päällys, joka ei liukene heti veteen.

7. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että rehuun tai rehun päällykseen sekoitetaan aromiaineita, jotka soveltuvat houkuttelemaan kaloja ja/tai lisäämään niiden ruokahalua. 10 7 3578

8. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuivattaessa neutraloituun säilörehuun puhalletaan tai ohjataan ilmaa tai tehottomia kaasuja.

9. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukai nen menetelmä, tunnettu siitä, että rehu muodostetaan suurempien petokalojen ruokkimiseksi pitkänomaisiksi kappaleiksi, mieluimmin stilisoituja rehukaloja muistuttaviksi kappaleiksi. Il n 73578