FI72894B - Autogent malningsfoerfarande. - Google Patents

Description

72894

Autogeeninen jauhantamenetelmä Tämä keksintö liittyy menetelmään homogeenisten ja/tai heterogeenisten mineraaliaineslohkareiden jauhamiseksi hienoksi auto-geenisessä primäärisessä jauhantajärjestelmässä seulonta-, murskaus- ja jauhinlaitteella, jossa mineraaliaineslohkareet murskataan annettuun suurimpaan kappalekokoon ja jaetaan sitten annettuun karkeatraktioon, joka muodostaa autogeenisen primääri-jauhinmyllyn jauhantapanoksen, ja annettuun seulottuun kappale-kokoon, joka jauhetaan hienojakoiseksi fraktioksi.

Tämän keksinnön tavoitteena on päästä maksimitehokkuuteen jauhan-nassa ja minimi-investointeihin ja toimintakustannuksiin yhdistetyssä seulonta-, murskaus- ja autogeenisessä jauhantajärjestelmässä yhdessä tai kahdessa vaiheessa.

Mineraaliaineksella ja aineksella tarkoitetaan tässä ja seuraa-vassa mieluummin malmimineraaleja ja teollisia mineraaleja.

Käsiteltäessä jotakin ainesta, kuten malmimineraaleja ja teollisia mineraaleja yhden tai useamman niiden arvokkaista ainesosista, kuten metallin tai teollisuuden käyttämien mineraalien jne. ottamiseksi talteen, aines tavallisesti murskataan mekaanisesti ensimmäisessä esityövaiheessa. Tämän ensimmäisen mekaanisen murskauksen päätarkoituksena on vapauttaa arvokkaat ainesosat aineksesta ennen kuin se joutuu myöhempään erotusprosessiin, jossa aineksen sisältämät arvokkaat ainesosat voidaan erottaa värin tai muodon eroavuuksien tai niiden pinta-aktiivisissa, magneettisissa tai muissa ominaisuuksissa esiintyvien eroavuuksien voimakkuuden perusteella.

Tavallisesti aines murskataan aluksi mekaanisesti määrättyyn määrään saakka kun se on räjäytetty kalliosta tai halkeaman pinnasta, ja sitten se joutuu sarjaan edelleenjauhantavaiheita, jotka voidaan suorittaa eri tavoin. Aikaisemmin aineksen edel-leenmurskaus tapahtui tavallisesti murskaamalla mainittu aines useissa peräkkäisissä vaiheissa leuka- ja/tai kartiomurskaimissa, 72894 2 jonka jälkeen aines jauhettiin hienoksi pyörivissä myllyissä, joissa oli jauhinkappaleita kuten kuulia tai tankoja, jotka tavallisesti olivat teräksestä valmistettuja. Kiviaineksen kovuuden vuoksi jauhinkappaleet kuluvat kuitenkin voimakkaasti, mistä aiheutuu huomattavia kustannuksia.

Tämän ongelman ratkaisemiseksi on vuosien kuluessa kehitetty menetelmä, jossa aines itse muodostaa jauhinkappaleet ja tämä menetelmä tunnetaan autogeenisenä jauhantana.

Autogeeninen jauhantamenetelmä on levinnyt laajalle ja sitä käytetään kaikkialla maailmassa. Autogeenisen jauhantamenetel-män käyttö mahdollistaa aineksen ensivaiheen murskausasteen rajoittamisen kuljetuksen kannalta hyväksyttävään maksimikappa-lekokoon. Tästä johtuen murskainten investointi- ja käyttökustannukset ovat suhteellisen pienet. Keinotekoisten jauhinkap-paleiden, joiden tiheys on jauhantapanoksen tiheyteen verrattuna suuri, puuttuminen merkitsee kuitenkin sitä, että myllyn ominais-jauhantakyky, joka ilmaistaan suoritettuna jauhantatyönä/kWh kulutettua energiaa, pienenee verrattuna vastaaviin myllyihin, joissa jauhaminen tapahtuu teräksisillä jauhinkappaleilla.

Tiedetään myös, että jauhettaessa rumpumyllyssä tarvittava syöt-töteho, joka ilmaistaan kilowatteina, on lähes suoraan verrannollinen jauhantapanoksen tiheyteen seuraavan yhtälön mukaisesti: * 2 6 p=k. o . q . n . L . D ' , jossa

p = teho kW

δ = jauhantapanoksen tiheys = jauhinkappaleiden tiheys k = jauhantavakio q = jauhantapanos, tilavuus-% n = suhteellinen jauhantanopeus = li-nen jauh.a.fttj^.Qp.eu.s c -> t' kriittinen jauhantanopeus L = myllyn pituus D = myllyn halkaisija.

Kahden viimeksi mainitun tekijän (L, D) kohdalla on todettu, että myllyn mitat kasvavat tarvittavan syöttötehon kasvaessa lisääntyneen energiankulutuksen vuoksi verrattuna siihen tapauk- 3 72894 seen, jossa jauhaminen tapahtuu suuren tiheyden omaavilla jau-hinkappaleilla·, seurauksena on, että nämä tekijät lisäävät auto-geenisen jauhantajärjestelmän investointi- ja käyttökustannuksia.

Autogeenisessä jauhantajärjestelmässä, jossa jauhinkappaleet muodostuvat jauhettavana olevan aineksen karkeammista ja kovemmista osista, muodostuneen jauhantapanoksen koostumus riippuu täysin aineksen ominaisuuksista. Kokemus on osoittanut, että mineraalikerrostumat ovat harvoin homogeenisia rakenteeltaan ja mekaaniselta lujuudeltaan. Sen seurauksena aineksen hetero-geenisuus usein aiheuttaa sen, että energian syöttötarpeessa tapahtuu vaihtelua, mikä puolestaan johtuu luonnostaan muodostuvasta jauhantasyötteen sopimattomasta raekoon jakautumasta. Alan asiantuntija tuntee tämän "kriittisenä kokona" ja se merkitsee määrättyjen raekokofraktioiden yliedustusta, mikä johtuu siitä, että aines ei sovellu muodostamaan tyydyttävää autogeenisen jauhannan panosta.

Alan asiantuntija tietää myös, että aineksen jauhaminen autogeenisessä jauhantalaitteessa tavallisesti käsittää kolme jau-hantamekanismia, nimittäin: 1. Iskujauhannan, joka on energian kannalta erittäin tehokas.

2. Hiertojauhannan, jossa aineksen pienemmät palaset puristetaan eroon irti suurempien jauhinkappaleiden välissä. Hiertäminen on taloudellisesti kannattavaa energian kulutuksen kannalta.

3. Hankausjauhannan, joka vaikkakin vaatii enemmän energiaa kuin 1) ja 2), on erittäin tärkeä prosessille. Hankausjauhan-nassa hienot rakeet hangataan jauhinkappaleiden pinnalta.

"Kriittistä raekokoa" lähestyttäessä jauhantaprosessin iskuvaihe l):n mukaan ei enää toimi ja tämä vaihe siirtyy vaiheeseen 3), jolloin annetun myllyn syöttönopeus pienenee. Niinpä "kriittiseen raekokoon" liittyvät ongelmat usein edellyttävät jauhantajärjestelmän erittäin tarkkaa mitoittamista, jos halutaan pitää yllä vakiosyöttönopeutta. Jauhettavan aineksen ominaisuuksissa esiintyvät vaihtelut vaikeuttavat myös rakenteeltaan optimaalisen autogeenisen jauhantajärjestelmän aikaansaamista.

4 72894 Tämän vuoksi kaivosteollisuudessa usein tapahtuu, että autogee-niset jauhantajärjestelmät, jotka on vartavasten suunniteltu ja otettu käyttöön, joudutaan muuttamaan puoliautogeenisiksi jauhantajärjestelmiksi, joissa käytetään teräskuulia jauhinkap-paleina eli joissa käytetään puoliautogeenistä menetelmää.

Kuten edellä olevasta myllyntehokaavasta nähdään, jauhettavan aineksen syöttönopeuden ollessa vakio myllyn teho "p" ja panos-tilavuus "q" muuttuvat syötettävän aineksen jauhatusominaisuuk-sien vaihdellessa eli ennalta määrättyyn raekokoon jauhamiseen tarvittavassa energiamäärässä, kWh/tonni tapahtuu muutos. Aikaisemmasta AU-julkaisusta B 513 313 tiedetään, että jauhantaproses-sin kulkuun eivät vaikuta ainoastaan jauhettavan aineksen fysikaaliset ominaisuudet, vaan myös sen mekaaninen koostumu eli syötteen raekoon jakautuma.

Nyt on todettu mahdolliseksi eliminoida suurin osa primääri-myllyissä autogeeniseen jauhantaan aikaisemmin liittyneistä epäkohdista ja samoin on todettu mahdolliseksi jauhaa sellaistakin ainesta, jonka aikaisemmin katsottiin olevan sopimatonta autogeeniseen jauhantaan. Tämä keksintö koskee näin ollen menetelmää malmin jauhamiseksi autogeenisesti, joka malmi sisältää seoksen, jossa on karkeata hiukkasmaista ainesta yhdessä sellaisten hienojakoisten fraktioiden kanssa, jotka luonnollisesti syntyvät murskauksen yhteydessä, jolloin malmi jauhetaan primäärijauhantamyl- lyssä välituotteeksi, joka tämän jälkeen loppujauhetaan sekun-däärimyllyssä, ja jolloin syötettävä hiukkasmainen malmiaines ennen jauhamista jaetaan karkeaan fraktioon, välifraktioon ja hienojakoiseen fraktioon, jolle menetelmälle on tunnusomaista, että hienojakoinen fraktio pääasiassa muodostuu aineksesta, jonka raekoko ei ylitä sellaisen hiukkasjakaumakäyrän kahden tangentin leikkauspisteen määrittämää raekokoa, joka saadaan jauhettaessa ainesta autogeenisesti ilman fraktioimista, jolle hiukkasjakauma-käyrälle on luonteenomaista ensimmäinen osa, joka on alaspäin kalteva osa edustaen suhteellisen karkeata ainesta, ja toinen osa, joka on lähes vaakasuora, jolloin kussakin osassa on käännepiste ja jolloin tangentit on piirretty kunkin tällaisen käännepisteen kautta, ja että karkea fraktio pääasiassa muodostuu hiukkasista, joiden pienin paino on vähintään 20 kertaa mainitun hienojakoisen fraktion painavimman hiukkasen paino sekä että välifraktio käsit- 5 72894 tää hiukkasia, jotka eivät ole karkeita eivätkä hienojakoisia, joka välifraktio jauhetaan siten, että sen karkeimmat hiukkaset eivät ole suurempia kuin hienojakoisen fraktion karkeimmat hiukkaset, ja että tällä tavoin jauhettu välifraktio lisätään hienojakoiseen fraktioon, jolloin hienojakoinen fraktio ja karkea fraktio muodostavat primäärijauhantamyllyyn syötetyn raaka-aineen.

Tämän keksinnön yhteydessä on yllättävästi todettu, että useita autogeenisen jauhantaprosessin olennaisia prosessiparametrejä voidaan määritellä etukäteen ja kontrolloida. Fraktioimalla jauhettava aines ja jauhinkappaleet ennalta määrätyl]ä tavalla keksinnön mukaisesti, autogeenisesta jauhantamyllystä tulevalle ainekselle voidaan antaa määrätty raekoon jakauma laajoissa rajoissa ja energian syöttötehoa eli jauhantatehokkuutta voidaan huomattavasti parantaa. Lisäksi tällä tavoin voidaan energian suureet /_kWh/tonni, syöttönopeus (t/h)~7ja jauhetun tuotteen raekoon jakauma, jotka suureet tavallisesti vaihtelevat kovasti tavanomaisissa autogeenisissä jauhantaprosesseissa, vakaannuttaa tasolle, joka on prosessin kannalta erittäin edullinen. Myöhempiä jauhanta- ja erotusprosessivaiheita ajatellen on erittäin suotavaa pitää yllä tasaista syöttönopeutta ja raekoon jakaumaa.

Ennen viimeistelyjauhantavaihetta, joka on usein tarpeen jotta myöhempi erotusprosessi saataisiin tyydyttävästi suoritetuksi, primäärijauhantavaihetta seuraa tavallisesti toinen, niin sanottu sekundäärivaihe. Autogeenisissä jauhantaprosesseissa sekundääri jauhantavaihe suoritetaan limsiömyllyssä, jossa jauhinkappaleet käsittävät ensimmäisen vaiheen myllystä saatuja sopi-vankokoisia limsiöitä. Jauhettava aines saa lopullisen raekoon jakauman sekundäärijauhantavaiheessa; tämä vaihe on huomattavasti huokeampi suorittaa, toisin sanoen siinä päästään suurempaan jauhantatehoon kuin ensimmäisessä autogeenisessä vaiheessa.

Niinpä jotta päästäisiin mahdollisimman pieniin prosessikustan-nuksiin, on ensimmäisen autogeenisen jauhantavaiheen tuotoksen osalta päästävä mahdollisimman karkeaan raekoon jakaumaan ja samoin tasaiseen syöttönopeuteen.

6 72894 Tämä keksintö mahdollistaa sen, että autogeeninen jauhanta-järjestelmä voidaan mitoittaa ja suunnitella välittömästi suunnittelu- ja kokeiluvaiheista lähtien, se antaa mahdollisuuden käyttää optimaalisesti hyväksi autogeenisen jauhannan suomia etuja ja päästä käytännössä jauhantaprosessiin, joka on tekniseltä ja kustannusten kannalta katsottuna paljon parempi kuin tavanomaiset murskaus jauhantajärjestelmät.

Tässä mielessä keksintö liittyy menetelmään, joka käsittää suurimpaan lohkarekokoon esimurskatun aineksen esikäsittelyn, jossa aines seulotaan kolmen fraktion muodostamiseksi, jolloin karkein fraktio, mahdollisesti varastoinnin jälkeen, panostetaan tarvittavana määränä myllyyn jauhinkappaleina ja jauhantapanoksena. Mainitun seulotun aineksen välifraktio murskataan annettuun raekokoon keksinnön mukaisesti, jota raekokoa merkitään tunnuksella

Knc eli 95 painoprosenttia fraktiosta on annettua raekokoa pie-y d nempää ja se sekoitetaan seulotun materiaalin kolmannen, hienojakoisen fraktion kanssa, joka mainittu hienojakoinen fraktio seulotaan samaan annettuun raekokoon Kg^ kuin välifraktio. Hienojakoinen fraktio voidaan varastoida ennen sen käyttöä.

Saatu karkea fraktio ja vastaavasti hienojakoinen fraktio muodostavat määrätyssä suhteessa autogeenisen jauhantamyllyn panoksen, joka normaalisti sisältää 10-25 % karkeata fraktiota ja 90-75 % hienojakoista fraktiota. Fraktioiden välinen suhde riippuu jauhettavan lohkareaineksen suurimmasta lohkarekoosta ennen esimurskausta sekä materiaalin jauhantaominaisuuksista ja jauhettuun tuotteeseen liittyvistä ennaltamäärätyistä vaatimuksista; tämä suhde määritetään kokeellisesti mainittujen tekijöiden osalta.

Keksintöä kuvataan seuraavassa lähemmin viittaamalla oheisiin kuvioihin, joista kuviot 1-3 esittävät graafisesti autogeenisten jauhantamyllyjen jauhantapanoksen raekoon jakaumaa, ja kuvio 4 esittää kaavamaista prosessidiagrammaa eräästä edullisesta keksinnön mukaisesta menetelmästä.

Keksinnön mukaan, jotta päästäisiin maksimaaliseen jauhantatehok-kuuteen ja lisäksi jauhantatuloksen haluttuun hienouteen, myllyyn syötettävä esikäsitelty karkean ja hienojakoisen aineksen seos panostetaan annetussa suhteessa mainitun aineen ominaisuuksista ja autogeenisesta jauhantamyllystä tulevan jauhetun tuot- 7 72894 teen vaatimuksista riippuen. Kun jauhetaan annettua mineraali-ainesta, joka on esimurskattu valittuun raekokoon ja jolla on luonnostaan muodostunut raekoon jakauma, 100 % 4. kuin tällä tavalla valittu suurin raekoko, saadaan jauhinmyllyn panokselle määrätty raekoon jakauma jauhettaessa autogeenisessä jauhanta-myllyssä. Tyypillinen esimerkki tästä on esitetty kuvioissa 1-2, jotka esittävät graafisesti autogeenisten jauhantamyllyjen jauhantapanoksen raekoon jakaumaa. Nämä graafiset kuviot esittävät kukin seulontakäyrille luonteenomaisia osia, nimittäin oikeanpuoleista, jyrkkää osaa käyrästä, joka osoittaa jatkuvaa jakaumaa kohti hienojakoisempaa fraktiota aina annettuun raekokoon saakka, joka tässä kuvatussa tapauksessa saavuttaa seulonta-kaaviossa taitepisteen, joka voidaan määritellä sinä kohtana seulontakaaviossa, jossa tangentit, jotka kulkevat lähinnä seu-lontakaavion taitepistettä sijaitsevien käännepisteiden kautta, leikkaavat toisensa, nimittäin käännepisteen, joka sijaitsee jyrkästi nousevassa osassa, ja käännepisteen, joka sijaitsee kaaviossa esitetyn seulontakäyrän lähinnä vaakasuorassa, vasemmanpuoleisessa osassa. Käännepisteet sijaitsevat molemmin puolin raekoon j akaumakaavion niin kutsuttua "polvea" (P.H. Fahlström, 1974, Autogenous Grinding of Base Metal Ores at Boliden Aktiebolag, esitetty CIM:n 75. vuosikokouksessa Vancouverissa huhtikuussa 1973). Piste, jossa tangentit leikkaavat toisensa, edustaa kohtaa, joka voidaan määritellä kysymyksessä olevan jauhantapanoksen iskutaitepisteenä. Mainittua taitepistetermiä käytetään jauhantatekniikassa ja sillä voidaan myös määritellä iskujauhantavaiheessa saadun materiaalin raekokoa eli kohtaa, jossa suurimpien rakeiden suhde jauhantapanoksen keskimääräiseen raekokoon on sellainen, että hienoimpaan fraktioon kuuluvat rakeet jouduttuaan myllyyn murskautuvat nopeasti iskun voimasta rakeiksi, jotka ovat pienempiä tai yhtä suuria kuin koko, jota edustaa seulontakäyrän vasemmanpuoleinen, enemmän vaakasuora osa, toisin sanoen n. 1 mm:n raekokoon. Näin onkin turvattu se, että aineksen se jauhanta-aste, (= Koc) joka täytyy saavuttaa y b jauhantamyllyyn tulevan hienojakoisen fraktion osalta, ei ylitä tätä taitepistettä. Autogeenisestä primäärijauhanta-myllystä saatu aines on nyt esijauhettu sellaiseksi, että se soveltuu hyvin loppujauhantaan toisen vaiheen limsiömyllyssä , 3 72894 jonka jauhinkappaleet voidaan edullisesti ottaa primäärivaiheen jauhantapanoksesta limsiönerotuslaitteella, jota on selitetty ja piirroksin kuvattu SE-patenttihakemuksessa 7909921-4. On kuitenkin selvää, että tavanomaista kuulamyllyä voidaan käyttää toisen vaiheen limsiömyllyn asemesta.

Kuten kuviosta 1 havaitaan, taitepiste voi siirtyä parallellisuun-nassa seulontakaaviossa, kun karkean aineksen esimurskaus jätetään suorittamatta. Kuvio 2 esittää tapausta, jossa aines on esimurskattu noin 150 mm ja vastaavasti 300 mm raekokoon Kol-.

Tässä tapauksessa iskutaitepisteeksi saman aineen osalta voidaan määrittää K^, jolloin raekoot ovat 25 ja 50 mm, vastaavasti, riippuen karkean fraktion murskausasteesta.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä kuitenkin annetun taitepisteen sijaintikohta on kriittinen ainoastaan ylöspäin mentäessä. Ensivaiheen myllystä tulevan jauhetun tuotteen hienoutta voidaan säädellä varsin laajoissa rajoissa valitsemalla oikein parametrit, jotka liittyvät karkean fraktion määrään ja osaskokoon hienoon fraktioon nähden. Lisäksi autogeenista jauhantapiiriä, joka käsittää ainakin kaksi vaihetta, voidaan valvoa siten, että piiriä käytetään optimaalisesti hyväksi ja päästään optimaaliseen kustannustilanteeseen, olennaisesti riippumatta aineksen jauhantaominaisuuksista kuten sen kovuudesta, rakenteesta ja homogeenisuudesta. Karkean fraktion pienin raekoko ylittää ainakin sen raekoon, jota edustaa ylempi mainituista käänne-pisteistä. Karkean fraktion pienin raekoko on tavallisesti noin 4-7 kertaa hienojakoisen fraktion suurin raekoko, kun taas karkean fraktion alin raepaino on 20-35 kertaa hienojakoisen fraktion raskain raepaino. Näin keksinnön mukaista menetelmää noudattaen päästään aina parempaan kokonaistaloudellisuuteen kuin tavanomaisilla autogeenisilla jauhantamenetelmillä, ja sen lisäksi sillä saadaan erityisetuja käytettäessä aineksia, jotka ovat erittäin epätaloudellisia tai teknisesti sopimattomia käytettäviksi tavanomaisissa jauhantamenetelmissä.

72894 9

Tyypillisenä esimerkkinä keksinnön mahdollisuuksista koemitta-kaavassa valittiin ja testattiin kaksi eri malmia. Ensimmäinen näistä on kuvattu taulukossa 1, joka esittää tuloksia, joita saatiin karkeajakoisella kvartsiitilla, joka ominaisuuksiltaan soveltuu erittäin hyvin myös tavanomaisiin autogeenisiin jauhan-tamenetelmiin. Taulukossa 2 ovat tulokset, joita saatiin hienojakoisella kompleksituffiitilla, jonka ominaisuudet tekevät sen sopimattomaksi autogeeniseen jauhantamenetelmään.

Taulukko 1

Tavanomainen Keksinnön Δ % autogeeninen mukainen j auhanta menetelmä _

Syöttönopeus, t/h 4,1 6,9 + 68 %

Jauhettu tuote % < 44 mikronia 29,0 21,4 - 26 %

Energia, kWh/t 9,6 5,4 -44% J auhantatehokkuus kg/kWh < 4 4 mikronia 26,1 33,1 + 27 %

Taulukko 2

Tavanomainen Keksinnön Δ % autogeeninen mukainen jauhanta menetelmä _

Syöttönopeus, t/h 1,60 3,46 +116%

Jauhettu tuote % < 44 mikronia 64,4 42,1 - 35 %

Energia, kWh/t 36,6 15,8 - 57 % J auhantatehokkuus kg/kWh <44 mikronia 17,0 24,2 +42%

Taulukoista nähdäänkin, että mm. jauhantatehokkuus keksinnön mukaisesti jauhettaessa on tavanomaisen autogeenisen jauhanta-tekniikan käyttöön verrattuna 27 % parempi taulukon 1 tarkoittamalla aineksella ja 42 % parempi taulukon 2 tarkoittamalla aineksella, ja että jauhettu tuote sisältää paljon vähemmän < 44 mikronin suuruista ainesta, mikä osoittaa, että primäärivaiheessa jauhetussa aineksessa on ollut mukana toivottu karkea fraktio ennen sekundäärijauhantavaihetta.

10 72894

Kuviossa 4 kaavamaisesti esitetty laitos käsittää ensiksikin aineksen esikäsittelylaitteet, joihin kuuluu murskain 10, seulonta- ja murskauselimet 11-12 ja varastointilaitteet kahta erillistä fraktiota varten, jauhantalaitoksen käsittäessä syöttäjät 15 ja 16, jotka on ohjelmoitu valvontaa varten,joka tapahtuu valvontayksiköstä 20, kaksi hihnapunnitsijaa 17, 18, primääri-ja sekundäärimyllyt 21, 22, luokituslaite 23 ja kuljettimet 19 ja 24.

Louhittu suurilohkareinen aines murskataan annettuun raekokoon murskaimessa 10, jonka jälkeen aines jaetaan kolmeksi fraktioksi seulontalaitteessa 11. Karkein näistä kolmesta fraktiosta määräytyy murskaimesta 10 tulevan ennalta määrätyn karkeimman raekoon ja sivukoon mukaan, jonka määrää mm. kullekin kysymyksessä olevalle malmityypille sopiva fraktioalue. Välifraktio, joka määritetään pienempään kokoon liitteen 1 mukaisesti, murskataan murskaimessa 12 samaan Kgi- raekokoon kuin hienojakoinen fraktio, joka saadaan seulasta 11, ja karkean ja hienojakoisen fraktion panostus myllyyn 21 suoritetaan erillisen ohjelmoidun prosessimallin mukaisesti valvontayksikössä 20 olevasta mikroprosessorista, syöttötietojen mainittua mikroprosessoria varten tullessa hihnapunnitsijoilta 17, 18 ja kuljettimelta 19.

Energian syöttöä sekundäärivaiheen jauhantaprosessiin säädetään myllystä 22, jonka jauhantapanos otetaan myllystä 21 automaattisesti toimivalla jauhinkivierottimella SE-patenttihake-muksen 7909921-4 mukaisesti, ja se riippuu kysymyksessä olevan aineksen ominaisuuksista.

Claims (5)

11 72894

1. Menetelmä malmin jauhamiseksi autogeenisesti, joka malmi sisältää seoksen, jossa on karkeata hiukkasmaista ainesta yhdessä sellaisten hienojakoisten fraktioiden kanssa, jotka luonnollisesti syntyvät murskauksen yhteydessä, jolloin malmi jauhetaan primäärijauhantamyllyssä välituotteeksi, joka tämän jälkeen loppujauhetaan sekundäärijauhantamyllyssä, ja jolloin syötettävä hiukkasmainen malmiaines ennen jauhamista jaetaan karkeaan fraktioon, välifraktioon ja hienojakoiseen fraktioon, tunnettu siitä, että a) hienojakoinen fraktio pääasiassa muodostuu aineksesta, jonka raekoko ei ylitä sellaisen hiukkasjakaumakäyrän kahden tangentin leikkauspisteen määrittämää raekokoa, joka saadaan jauhettaessa ainesta autogeenisesti ilman fraktioimista, jolle hiukkasjakaumakäyrälle on luonteenomaista ensimmäinen osa, joka on alaspäin kalteva osa edustaen suhteellisen karkeata ainesta, ja toinen osa, joka on lähes vaakasuora, jolloin kussakin osassa on käännepiste ja jolloin tangentit on piirretty kunkin tällaisen käännepisteen kautta, b) karkea fraktio pääasiassa muodostuu hiukkasista, joiden pienin paino on vähintään 20 kertaa mainitun hienojakoisen fraktion painavimman hiukkasen paino, c) välifraktio käsittää hiukkasia, jotka eivät ole karkeita eivätkä hienojakoisia, joka välifraktio jauhetaan siten, että sen karkeimmat hiukkaset eivät ole suurempia kuin hienojakoisen fraktion karkeimmat hiukkaset, ja että tällä tavoin jauhettu välifraktio lisätään hienojakoiseen fraktioon, jolloin hienojakoinen fraktio ja karkea fraktio muodostavat primäärijauhantamyllyyn syötetyn raaka-aineen.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että karkea fraktio muodostaa >10 % ja hienojakoinen fraktio <90 % syötetystä raaka-aineesta. 12 72894

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että karkea fraktio muodostaa 10-25 % ja hienojakoinen fraktio 90-75 % syötetystä raaka-aineesta.

1. Förfarande för autogen malning av malm innehällande en blandning av grovt partikelformigt material tillsammans med finare fraktioner, vilka uppträder naturligt vid krossning, varvid malmen males i en primärmalningskvarn tili en mellan-produkt, vilken därefter slutmales i en sekundärmalnings-kvarn, och varvid det ingäende partikelformiga malmmaterialet före malning uppdelas i en grov-, en melian- och en finfrak-tion, kännetecknat av att a) den finpartikulära fraktionen huvudsakligen bestär av material som har en partikelstorlek som inte överstiger par-tikelstorleken som bestämmes av en skärningspunkt mellan tvä tangenter tili den partikelfördelningskurva som erhälles vid autogen malning av materialet utan fraktionering, vilken partikelfördelningskurva karaktäriseras av en första del som är en nedät lutande del som representerar relativt grovt material, och en andra del som sträcker sig nästan horisontellt, varvid i varje del föreligger en inflexionspunkt och varvid tangenterna är dragna genom var och en av dessa inflexions-punkter, b) den grovpartikulära fraktionen huvudsakligen bestär av partiklar vars minsta vikt är minst 20 ganger vikten för den tyngsta partikeln i nämnda finpartikulära fraktion, c) den mellanpartikulära fraktionen omfattar partiklar som varken är grovpartikulära eller finpartikulära, vilken mellanfraktion males sä att dess grövsta partiklar inte överstiger finfraktionens grövsta partiklar, och att man tillför den sä malda mellanfraktionen tili finfraktionen, varvid finfraktionen och grovfraktionen utgör det tili primär-malningskvarnen matade rämaterialet.