FI72717C - Foerfarande foer framstaellning av nya terapeutiskt anvaendbara 2-hydroximetyl-3,4,5-trihydroxipiperidinderivat. - Google Patents

Description

1 7271 7

Menetelmä uusien, terapeuttisesti käyttökelpoisten 2-hyd-roksimetyyli-3,4,5-trihydroksipiperidiinijohdannaisten valmistamiseksi 5 Jakamalla erotettu hakemuksesta 782607

Tämän keksinnön kohteena on menetelmä uusien, terapeuttisesti käyttökelpoisten 2-hydroksimetyyli-3,4,5-trihydroksipiperidiini johdannaisten valmistamiseksi, joilla on 10 yleinen kaava I

CH OH R

v / HO"<2VR2 (I)

15 HO / ^OH

jossa on C^_^g-alkyyli ja on -CN, -COOR', -CONHR', -CH2-NH-CO-R' tai -CH2-NH-S02R', jolloin R' on mahdolli-20 sesti fenyyliryhmällä substituoitu C^_g-alkyyliryhmä tai mahdollisesti C, -alkyvliryhmällä substituoitu fenyyli-

1“D

ryhmä. Näitä uusia kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää lääkkeinä erityisesti sokeritautia, hyperlipemia?, ja liikalihavuutta vastaan sekä vaikuttamaan eläimillä 25 liha/rasva suhteen lihaosuutta edistävästi.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden edullista stereoiso-meerimuotoa voidaan kuvata kaavalla Ib

CH OH

HO (Ib) OH 1

Keksintö koskee lisäksi kaavojen I ja Ib mukaisten yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttäviä suoloja, kuten esimerkiksi klorideja, sulfaatteja, asetaatteja, karbonaatteja ja oksalaatteja.

--- 1. ___ 2 7271 7

Erityisen edullisesti on -CN.

On havaittu, että uudet kaavan I mukaiset yhdisteet ovat vahvoja τί-glukosidaasien, varsinkin disakkaridaasien inhibiittoreita. Sen vuoksi uudet yhdisteet ovat arvokkai-5 ta, moniin aineenvaihduntatapahtumiin vaikuttavia aineita.

DE-hakemusjulkaisusta 2 656 602 tunnettuun 2-hydroksimetyyli- 3,4,5-trinydroksipiperidiiniin verrattuina uusilla yhdisteillä on edullisia terapeuttisia ominaisuuksia.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista, 10 että

1) yhdiste, jolla on kaava II

CH OH 2_Θ H0—{ N}2—SO® 15 \_/ 3 (II)

HO^ OH

saatetaan reagoimaan syaanivetyhapon kanssa yhdisteeksi, jolla 20 on rakenne 1'

CHo0H /-NH

HO-^-CH (I·)

He/ \>H

2a) saadun, rakenteen 1' mukaisen yhdisteen sekundäärinen amiinityppiatomia alkyloidaan; tai 30 2b) saatu, rakenteen 1' mukainen yhdiste joko (i) hydrataan katalyyttisesti yhdisteeksi, jolla on rakenne I" ch2oh

3 5 V-NH

HO- -/ \- CH "NH ,ri)

H

HO OH

3 72717 ja sen jälkeen rakenteen I" omaavan yhdisteen primäärinen aminoryhmä alkyloidaan, asyloidaan tai sulfonyloidaan tai (ii) saatetaan reagoimaan isosyanaatin tai isotio-syanaatin kanssa, ja sen jälkeen sekundäärinen amiinityppi-5 atomi alkyloidaan; tai 2c) saatu, rakenteen 1' mukainen yhdiste saippuoidaan yhdisteeksi, jolla on rakenne I'"

CH OH i— NH

10 HO-f \-COOH

\—( (I"')

HO °H

15 ja saatu, rakenteen I'" omaava yhdiste (i) esteröidään ja (ii) saatu esteri mahdollisesti saatetaan reagoimaan amiinin kanssa amidiksi tai (iii) saatu esteri mahdollisesti saatetaan reagoimaan 20 vetyä luovuttavan pelkistysaineen kanssa yhdisteeksi, jolla on rakenne I"" c2oh \

NH

25 HO ^ ^---- CH20H (I»») /\

HO °H

ja vaiheessa (i), (ii) tai (iii) saadun yhdisteen sekundää-30 rinen amiinityppiatorni alkyloidaan.

Vetyä luovuttavina pelkistysaineina voidaan käyttää esimerkiksi muurahaishappoa (Leuckart-Wallach-reaktio). Muurahaishappoa käytetään suurena ylimääränä. Käytettäessä formaldehydiä karbonyyliyhdisteenä voidaan reaktio 35 suorittaa vesiliuoksessa, käytettäessä ketoneja ja vähemmän reaktiokykyisiä aldehydejä on reaktio suoritettava 4 7271 7 vedettömässä muurahaishapossa. Reaktiolämpötilat ovat 100-200°C, ja reaktio on mahdollisesti suoritettava autoklaavissa .

Vetyä luovuttavana pelkistysaineena voidaan käyttää 5 myös katalyyttisesti aktivoitua vetyä. Katalysaattorina tulee tällöin kysymykseen ennen kaikkea Raney-nikkeli, mutta myös jalometallikatalysaattorit. Reaktio suoritetaan yleensä vedyn paineissa 30-150 at ja lämpötilavälillä 70-150°C. Liuottimina käytetään proottisia, polaarisia 10 liuottimia, varsinkin alkoholeja.

Vetyä luovuttavina pelkistysaineina käytetään myös alkalimetallisyaaniboorihydridejä, dialkyvliamino-boraaneja ja alkalimetalliboorihydridejä. Erityisen edullisesti tässä menetelmävaihtoehdossa käytetään natrium-15 syaaniboorihydridiä.

Reaktio suoritetaan yleensä huoneen lämpötilassa. Voi kuitenkin olla myös edullista kuumentaa reaktioseos palautusjäähdytyslämpötilaan.

Reaktio suoritetaan yleensä inertissä liuottimessa. 20 Vaikka voidaankin käyttää vedettömiä, aproottisia liuottimia (esim. tetrahydrofuraania, kun pelkistysaine on morfoliiniboraani), niin tavallisesti käytetään kuitenkin proottista liuotinta. Tällaiseksi sopii varsinkin alempi alkanoli (esim. vesipitoinen metanoli tai etanoli) 25 tai muut vesipitoiset liuotinsysteemit, kuten vesipitoinen dimetyyliformamidi, vesipitoinen heksametyylifosforihappo-triamidi, vesipitoinen tetrahydrofuraani tai vesipitoinen etyleeniglykolidimetyylieetteri.

Reaktio suoritetaan yleensä pH-alueella 1-11, 30 edullisesti 4-7.

Keksinnön mukaiset inhibiittorit sopivat lääkkeiksi seuraavilla indikaatioilla:

Sokeritaudin esiaste, mahakatarri, ummetus, maha-suoli-, infektiot, meteorismi ilmavaivat, verenpainetau-35 ti, ateroskleroosi ja varsinkin liikalihavuus, sokeritauti ja hyperlipoprotemia.

Il 7271 7

Vaikutusspektrin laajentamiseksi voi olla suositeltavalla yhdistää ne glukosidihydrolaasien inhibiittorien kanssa, jolloin nämä lääkeaineet täydentävät toisiaan. Yhdistelmät voivat sisältää keksinnön mukaisia inhibiit-5 toreita keskenään tai yhdistelminä tunnettujen inhibiittorien kanssa. Saattaa esimerkiksi olla tarkoituksenmukaista yhdistää keksinnön mukaisia sakkaraasi-inhibiittoreita tunnettujen amylaasi-inhibiittorien kanssa.

Monissa tapauksissa ovat edullisia myös keksinnön mu-10 kaisten inhibiittorien ja tunnettujen oraalisten sokeri- tautilääkkeiden (-sytotrooppisia sulfonyylivirta-ainejohdannaisia ja/tai verensokeriin vaikuttavia biguanidineja) sekä myös veren lidipitoisuutta alentavien lääkkeiden, kuten klofibraatin, nikotiinihapon, kolestyramiinin yhdistelmät.

15 Yhdisteitä voidaan käyttää farmaseuttisina koostumuk sina laimentamattomina, esim. jauheina tai gelatiinipäällyk-sessä tai yhdistettyinä kantaja-aineen kanssa.

Farmaseuttiset valmisteet voivat sisältää vaihtelevia määriä inhibiittoria, esim. 0,1-99,5 %, yhdessä farmaseutti-20 sesti hyväksyttävä, myrkyttömiä, inertin kantaja-aineen kanssa, joka voi sisältää yhtä tai useampaa kiinteätä, puolikiin-teätä tai nestemäistä laimennus- tai täyteainetta ja/tai myrkytöntä, inerttiä ja farmaseuttisesti hyväksyttävää apuainetta. Tällaiset farmaseuttiset valmisteet ovat edullisesti 25 annostusyksikköinä, so. fysikaalisesti rajoitettuina, määrätyn inhibiittorimäärän sisältävinä yksikköinä, jotka vastaavat annoksen osaa tai useampikertaista annosta, joka on tarpeen halutun estovaikutuksen saamiseksi. Annostusyksiköt voivat sisältää 1, 2, 3, 4 tai useampia yksikköannoksia tai 30 1/2, 1/3 tai 1/4 yksikköannoksesta. Yksikköannos sisältää edullisesti sellaisen määrän vaikuttavaa ainetta, jolla saavutetaan haluttu estovaikutus lääkeannossa etukäteen määrätyllä annostusohjelmalla annettaessa yksi tai useampia annostusyksiköitä, jolloin koko päiväannos, puolet, kol-35 mannes tai neljännes päiväannoksesta annetaan tavallisesti kaikkien päivän mittaan nautittujen pää- ja väli- 6 7271 7 aterioiden yhteydessä. Myös muita terapeuttisia aineita voidaan tällöin ottaa. Vaikka annostuksen ja annostusohjeinaan ammattimies jokaisessa tapauksessa suunnittelee huolella erikseen ottaen huomioon potilaan iän, painon ja kun-5 non, sairauden laadun ja vakavuuden, niin annostus on tavallisesti noin 1 - noin 10^ SIY/kg vuorokaudessa. Joissakin tapauksissa voi riittää pienempi annos, ja joissakin tapauksissa on suurempi annos.

Oraaliin lääkeantoon voidaan käyttää kiinteitä ja 10 nestemäisiä annostusyksiköitä, esim. jauheita, tabletteja, drageita, kapseleita, rakeita, suspensioita, liuoksia jne.

Jauheet valmistetaan hienontamalla vaikuttava aine sopivan hienoksi ja sekoittamalla se samoin hienonnetun farmaseuttisen kantaja-aineen kanssa. Vaikka kantaja-ai-15 neena normaalisti käytetään syötävää hiilihydraattia, esim. tärkkelystä, laktoosia, sakkaroosia tai glukoosia, joita myös tässä tapauksessa voidaan käyttää, niin on kuitenkin edullisempaa käyttää ei-metabo.lisoituvaa hiilihydraattia, kuten esim. selluloosajohdannaisia.

20 Voidaan myös lisätä makeutusaineita, makuaineita, säilöntäaineita, dispergointiaineita ja värejä.

Kapselit voidaan valmistaa täyttämällä edellä kuvattu jauheseos valmiisiin gelatiinikuoriin. Jauheseokseen voidaan ennen täyttämistä lisätä liukastusainetta, kuten 25 piihappogeeliä, talkkia, magnesiumstearaattia, kalsium-stearaattia tai kiinteätä polyetyleeniglykolia. Seokseen voidaan myös sisällyttää hajoamista edistävää ainetta tai liukenemista edistävää ainetta, kuten agaria, kalsium-karbonaattia tai natriumkarbonaattia, jotta kapseleita 30 otettaessa inhibiittori tulisi helpommin hyväksikäytettävään muotoon.

Tablettien valmistus tapahtuu esimerkiksi valmistamalla karkea tai hieno jauheseos ja lisäämällä siihen liu-kastusainetta ja hajoamista edistävää ainetta. Tästä seok-35 sesta muodostetaan sitten tabletit. Jauheseos valmiste- 7 72717 taan jauhamalla sopivalla tavalla vaikuttava aine, ja sekoittamalla siihen laimennusainetta tai kantaja-aineita, kuten edellä kuvattiin. Voidaan myös lisätä sideaineita, kuten karboksimetyyliselluloosaa, alginaatteja, gela-5 tiinia tai polyvinyylipyrrolidoneja, liukenemista hidastavia aineita, kuten parafiinia, resorptiota edistävää ainetta, kuten esim. kvaternääristä suolaa ja/tai adsorp-tioainetta, kuten bentoniittia, kaoliinia tai dikalsium-fosfaattia. Jauheseos voidaan rakeistaa yhdessä sideaineen, 10 kuten siirapin, tärkkelystahnan, akaasiakumin tai selluloosa- tai polymeerimateriaalien liuosten kanssa. Senjälkeen tuote puristetaan suurisilmäisen seulan lävitse. Vaihtoehtoisesti jauheseos voidaan puristaa tableteiksi table-tointikoneessa, ja saadut laadultaan epätasaiset kappa-15 leet murskata sopivaan raekokoon. Jotta syntyneet rakeet eivät takertuisi tabletointikoneen suulakkeisiin, niihin voidaan lisätä liukastusainetta, kuten steariinihappoa, stearaattisuolaa, talkkia tai mineraaliöljyä. Tämä liukastettu seos puristetaan sitten tableteiksi. Vaikuttavat ai-20 neet voidaan myös yhdistää helppojuoksuisten, inerttien kantaja-aineiden kanssa ja muodostaa suoraan tableteiksi jättämällä pois rakeistus- tai murskaamisvaiheet. Tuote voidaan päällystää kirkkaalla tai läpinäkyttömällä päällysteellä, esim. shellakka-, sokeri- tai polymeeripäällys-25 teellä ja kiilloitetulla vahakerroksella. Tällaiseen päällysteeseen voidaan lisätä väriaineita, jotta voitaisiin erottaa erilaiset annostusyksiköt.

Oraalisti käytettäviä valmistemuotoja, liuoksia, siirappeja, eliksiirejä voidaan valmistaa annostusyksiköik-30 si siten, että tietty valmistemäärä sisältää tietyn vaikuttavan aineen määrän. Siirappi voidaan valmistaa liuottamalla vaikuttava aine vesiliuokseksi, joka sisältää sopivia makuaineita. Eliksiirit voidaan valmistaa käyttäen myrkyttömiä, alkoholipitoisia kantaja-aineita. Suspensiot 35 valmistetaan dispergoimalla yhdiste myrkyttömään kantaja- 8 7271 7 aineeseen. Voidaan myös lisätä liuotinvälittäjä ja emul-gointiaineita, esim. etoksiloituja isostearyylialkoholeja ja polyoksietyleenisorbitaaniestereitä, säilöntäaineita, makua parantavia aineita, esim. piparminttuöljyä tai sak-5 kariinia.

Annostusohjeet voidaan ilmoittaa pakkauksen päällä. Annostus voidaan lisäksi varmistaa käyttämällä vaikuttavat aineet hidastetusti vapauttavia valmisteita, esim. sisällyttämällä vaikuttava aine polymeerimateriaaliin, va-10 haan tms.

Edellä mainittujen valmisteiden lisäksi voidaan valmistaa vaikuttavia aineita sisältäviä elintarvikkeita, esim. sokeria, leipää, perunatuotteita, hedelmämehua, olutta, suklaata ja muita makeistuotteita sekä säilykkeitä, 15 kuten marmelaadia, joihin tuotteisiin lisätään terapeuttisesti vaikuttava määrä ainakin yhtä keksinnön mukaista inhibiittoria.

Keksinnön mukaisia vaikuttavia aineita sisältävät ravintoaineet sopivat sekä aineenvaihduntahäiriöistä kär-2o siville potilaille dieettiruuaksi että terveiden henkilöiden ravinnoksi ennalta ehkäisemään ravinnon avulla aineenvaihduntahäiriöt .

Keksinnön mukaisilla inhibiittoreilla on lisäksi kyky suuresti vaikuttaa eläimillä ei-toivotun rasvanmuo-25 dostuksen osuutta alentavasti ja niukka rasvaisen lihan (laiha liha) osuutta lisäävästi. Tällä on erityisesti merkitystä maatalouden hyötyeläinten kasvatuksessa ja ruokinnassa, erityisesti sikojen, mutta myös muiden hyöty eläinten ja lemmikkieläinten kasvatuksessa. Inhibiittorien 30 käytöllä voidaan lisäksi saavuttaa huomattavaa eläinten ruokinnan rationalisointia sekä ajan ja määrän että myös laadun suhteen. Koska ne vaikuttavat tietyssä määrin ruuansulatusta hidastavasti, pitenee ravintoaineiden viipymis-aika ruuansulatuskanavassa, mikä vaikuttaa ad libitum ruo-35 kinnassa säästöjä. Keksinnön mukaisia inhibiittoreita käy- I! 7271 7 tettäessä saadaan useissa tapauksissa lisäksi huomattava arvokkaan proteiinirehun säästö.

Vaikuttavia aineita voidaan siten käytännöllisesti katsoen käyttää kaikilla eläinruokinnan aloilla rasva-5 osuutta vähentävänä aineena sekä rehun valkuaisainetta säätävänä aineena.

Vaikuttavien aineiden teho on tällöin jokseenkin riippumaton eläimen lajista ja sukupuolesta. Erityisen arvokkaiksi vaikuttavat aineet ovat osoittautuneet eläin-10 lajeilla, joilla määrättyinä elämänvaiheina on taipumus vahvaan rasvoittumiseen.

Esimerkkeinä eläimistä, joilla inhibiittoreita voidaan käyttää rasvaosuuden vähentämiseen ja/tai ravinnon valkuaisaineen säästämiseen, voidaan mainita seuraavat 15 hyöty- ja lemmikkieläimet: lämminveriset eläimet, kuten nautakarja, siat, hevoset, lampaat, vuohet, kissat, koirat, kaniinit, turkiseläimet, kuten minkit, chinchillat, muut lemmikkieläimet, kuten marsut ja hamsterit, laboratorio- ja eläintarhaeläimet, kuten rotat, hiiret, apinat 2o jne, linnut, kuten broilerit, kanat, hanhet, ankat, kalkkunat, kyyhkyset papukaijat, ja kanarialinnut, sekä kylmäveriset eläimet, kuten kalat, esim. karpit, ja matelijat, esim. käärmeet.

Eläimille annettava, halutun vaikutuksen saavut-25 tamiseen tarvittava vaikuttavan aineen määrä voi vaikuttavan aineen edullisten ominaisuuksien vuoksi vaihdella suuresti. Se on edullisesti noin 0,5 mg - 2,5 g, varsinkin 10 - 100 mg/rehu-kg vrk:ssa. Sen nauttimisen kestoaika voi vaihdella joistakin tunneista tai päivistä useam-30 piin vuosiin. Sopiva vaikuttavan aineen määrä ja sopiva sen nauttimisaika riippuvat läheisesti ruokinnan tavoitteesta. Ne riippuvat varsinkin eläimen lajista, iästä, sukupuolesta, terveydentilasta ja eläimen pitämisen tarkoituksesta, ja ne voi alan ammattimies helposti määrätä. 35 Keksinnön mukaisia vaikuttavia aineita annetaan 10 7 2 71 7 eläimille tavallisilla menetelmillä. Niiden antamistapa riippuu varsinkin eläimen lajista, käyttäytymisestä ja yleiskunnosta. Anto voidaan suorittaa oraalisti kerran päivässä tai kaksi kertaa päivässä säännöllisin tai epä-5 säännöllisin aikavälein. Tarkoituksenmukaisinta on useimmiten antaa vaikuttavia aineita suun kautta varsinkin eläinten ruokinta- ja/tai juomarytmiä noudattaen.

Vaikuttavat aineet voivat olla puhtaina aineina tai valmisteina, jolloin valmiste voi olla joko esiseoksena, 10 so seoksena myrkyttömien, inerttien kantaja-aineiden kanssa, tai myös koko ravintoannoksen osana lisärehuna tai yksinään annetun sekarehun seososana. On myös mahdollista antaa niitä sopivina valmisteina juomaveden kanssa.

Vaikuttavia aineita voidaan mahdollisesti antaa 15 sopivina muotoina myös valmisteina muiden ravinto- ja vaikuttavien aineiden kanssa, esim. mineraalisuolojen, hivenaineiden, vitamiinien, valkuaisaineiden, energiaa antavien aineiden (esim. tärkkelys, sokeri, rasvat), väriaineiden ja/tai makuaineiden tai muiden rehun lisäaineiden, 20 kuten kasvua edistävien aineiden, kanssa. Vaikuttavia aineita voidaan antaa eläimille niiden ruokinnan aikana tai sen jälkeen.

Edullisesti vaikuttavia aineita annetaan oraalisti rehun/tai juomaveden kanssa, jolloin niitä tarpeen mukaan 25 lisätään rehun ja/tai juomaveden koko määrään tai vain osaan niistä.

Vaikuttavat aineet voidaan lisätä rehuun ja/tai juomaveteen tavallisin menetelmin yksinkertaisesti puhtaina aineina, edullisesti hienojakoisessa muodossa, tai 30 valmisteiden muodossa sekoitettuina syötävien, myrkyttömien kantaja-aineiden kanssa tai myös esiseoksena tai rehuväkevöitteenä.

Rehu ja/tai juomavesi voi sisältää keksinnön mukaista vaikuttavaa ainetta esimerkiksi noin 0,001 - 5,0 % 35 varsinkin 0,02 - 2,0 % (paino-%). Vaikuttavan aineen edul- 11 7271 7 lisin pitoisuus rehussa ja/tai juomavedessä riippuu varsinkin eläinten nauttimasta rehu- ja/tai juomavesimääräs-tä, ja sen voi jokainen ammattimies helposti määrätä.

Rehun laatu ja koostumus eivät tällöin merkitse.

5 Voidaan käyttää kaikkia tavallisia kaupallisia tai erityisiä rehukoostumuksia, jotka edullisesti sisältävät tavallisia, suunnitelmallisen ravitsemuksen kannalta tasapainotettuja energia- ja valkuaisaineita sekä vitamiineja ja mineraaliaineita. Rehu voi sisältää esimerkiksi kasvi-10 aineita, esim. öljykakkurouhetta, viljarouhetta, viljasi-vutuotteita, mutta myös heinää, säiliörehua, juurikkaita ja muita rehukasveja, sekä myös eläinkunnan tuotteita, kuten liha-, ja kalatuotteita, luujauhoa, rasvaa, vitamiineja, esim. A-, D-, E-, K- ja B-kompleksi-vitamiineja sekä 15 erityisiä proteiinilähteitä, kuten hiivoja sekä tiettyjä aminohappoja, mineraaliaineita ja hivenaineita, kuten fosforia ja rautaa, sinkkiä, mangaania, kuparia, kobolttia, jodia ym.

Esiseokset voivat sisältää ed-llisesti noin 0,1 -20 50 %, varsinkin 0,5 - 5,0 % (paino-%) esim. N-metyyli-1- desoksinojirimysiiniä erilaisten syötävien kantaja-aineiden ja/tai mineraalisuolojen kanssa, esim. rehukalkin (kal-siumkarbonaatti) kanssa, ja ne valmistetaan tavallisilla sekoitusmenetelmillä.

25 Rehuseokset sisältävät edullisesti 0,001 - 5,0 %, varsinkin 0,02 - 2 % (paino-% esimerkiksi N-metyyli-l-des-oksinojirimysiiniä tavallisten rehuseoskomponenttien ohella, esim. viljarouheen, öljykakkurouheen, eläinvalkuaisen, mineraaliaineiden, hivenaineiden ja vitamiinien ohella.

30 Niitä voidaan valmistaa tavallisin sekoitusmenetelmin.

Esiseoksissa ja rehuseoksissa olevat vaikuttavat aineet voidaan edullisesti suojata ilman, valon ja/tai kosteuden vaikutusta vastaan peittämällä niiden pinta sopivilla aineilla, esim. myrkyttömillä vahoilla tai gela-35 tiinilla.

Linnuille tarkoitetun rehuseoksen, joka sisältää 12 7271 7 keksinnön mukaista vaikuttavaa ainetta, koostumus on esimerkiksi seuraava: 200 g vehnää, 340 g maissia, 360,3 g soijarouhetta, 60 g naudantalia, 15 g dikalsiumfosfaattia, 10 g kalsium-5 karbonaattia, 4 g jodipitoista keittosuolaa, 7,5 g vitamii-ni-mineraaliseosta ja 3,2 g vaikuttavan aineen esiseosta sekoitettuna huolella 1 kgraan rehua.

Vitamiini-mineraaliseos sisältää: 6000 ky A-vitamiinia, 1000 ky D^-vitamiinia, 10 mg E-vita-10 miinia, 1 mg K^-vitamiinia, 3 mg riboflaviinia, 2 mg pyridoksiinia, 20 ^,ug Bj^vitamiinia, 5 mg kalsiumpantotenaat-tia, 30 mg nikotiinihappoa, 200 mg koliinikloridia, 200 mg MnSO^'i^O, 140 mg ZnS04*7H20, 100 mg FeSC>4-71^0 ja 20 mg CuS04*5H20.

15 Vaikuttavan aineen esiseos sisältää esimerkiksi halutun määrän esim. 1600 mg N-metyyli-l-desoksinojirimy-siiniä ja lisäksi 1 g DL-metioniinia sellaisessa määrässä soijapapujauhoa, että esiseosta saadaan 3,2 g.

Sioille tarkoitetusta rehuseoksesta, joka sisäl-20 tää kaavan I mukaista vaikuttavaa ainetta, esitetään seuraava koostumus: 630 g rehuviljarouhetta (sisältää 200 g maissi-, 150 g ohra-, 150 g kaura- ja 130 g vehnärouhetta), 80 g kalajauhoa, 60 g soijarouhetta, 58,8 g tapiokajauhoa, 38 g oluthiivaa, 50 g vitamiini-mineraali-seosta sioille 25 (koostumus esim. sama kuin kananpojilla) 30 g pellavansie- menkakkujauhoa, 30 g maissitärkkelysjauhoa, 10 g soijaöljyä, 10 g sokeriruokomelassia ja 2 g vaikuttavan aineen esiseosta (koostumus esim. sama kuin kananpojilla) sekoitettuna huolella 1 kg:aan rehua.

30 Esitetyt rehuseokset sopivat edullisesti kananpoi kien ja sikojen kasvatukseen ja lihottamiseen. Niitä voidaan kuitenkin käyttää samoina tai samankaltaisina koostumuksina myös muiden eläinten kasvatukseen ja lihottamiseen .

35 Inhibiittoreita voidaan käyttää yksinään tai myös 13 7271 7 erilaisina seoksina toistensa kanssa.

Sakkaraasi-inhibiitiokoe in vitro

Sakkaraasi-inhibiitiokokeella on mahdollista määrittää aineen entsyymi-inhibiitioaktiviteetti vertaamalla 5 liuotetun suolistodisakkaridaasikompleksin aktiivisuutta inhibiittorin läsnäollessa ja ilman inhibiittoria (ns 100 % arvo). Substraattina, joka määrää inhibiitiokokeen spesifisyyden, käytetään tällöin käytännöllisesti katsoen glu-koosivapaata sakkaroosia (glukoosi < 100 ppm); entsyymikö aktiivisuusmääritys perustuu glukoosidehydrogenaasin ja kofaktorina olevan nikotinamidi-adeniinidinukleotidin vapauttaman glukoosin spektrofotometriseen määritykseen.

Sakkaraasi-inhibiittoriyksikkö (SIY) määritellään sellaiseksi inhibiitioaktiivisuudeksi, joka määritellyssä k5 koepanoksessa alentaa yhden yksikön verran sakkarolyyt- tistä aktiivisuutta (sakkaraasiyksikkö = SY); sakkaraasi-yksikkö määritellään tällöin entsyymiaktiviteetiksi, joka etukäteen määritellyissä olosuhteissa hajottaa yhden ^umoolin sakkaroosia minuutissa ja siten vapauttaa yhden 20 ^umoolin glukoosia, joka määritetään kokeessa, ja fruktoosia, jota ei kokeessa huomioida.

Suolistodisakkaridaasikompleksia saadaan sian ohut-suolilimakalvosta trypsiinisulatuksella, saostamalla 66 %: sesta etanolista -20°C:ssa, lisäämällä sakkaa 100-mmolaa-25 rista fosfaattipuskuria (pH 7,0) ja lopuksi dialysoimalla samaa puskuria vastaan.

lopultaan koeliuosta, joka on valmistettu siten, että koepanoksen ekstinktio on vähintään 10 %, muttei kuitenkaan yli 25 % 100 %-arvon alapuolella, lisätään lOO^ul 30 suolistodisakkaridaasikompleksin laimennusta 0,1-m malei-naattipuskurissa (pH 6,25), ja seosta esi-inkuboidaan 10 min 37°C:ssa. Disakkaridaasikompleksin laimennus on säädettävä aktiivisuuteen 0,1 SY/ml. Tämän jälkeen sakkaro-lyyttinen reaktio pannaan alulle lisäämällä lQO^ul 0,4-m 35 sakkaroosi liuosta (SERVA 35579) 0,1-m maleinaattipusku- 14 7271 7 rissa pH-arvossa 6,25 ja päätetään 20 minuutin inkubaatio-ajan jälkeen 37°C:ssa lisäämällä 1 ml glukoosidehydroge-naasireagenssia /1 pullollinen lyofilisoitua glukooside-hydrogenaasi-mutarotaasi-seosta (MERCK 14053) ja 331,7 mg 5 /3-nikotinamidiadeniinidinukleotidia (vapaa happo, BOEHRINGER, puhtausaste I) 250 ml:ssa 0,5-m trispuskuria, pH 7,67. Glukoosin osoittamiseksi seosta inkuboidaan 30 minuuttia 37°C:ssa, ja glukoosi määritetään fotometrillä aaltopituudella 340 mm reagenssisokeakoetta (sisältää ent-10 syymin, muttei sakkaroosia)vastaan.

Inhibiittorien estoaktiivisuuden laskemista vaikeuttaa se, että jo vähäiset muutokset koesysteemissä esimerkiksi vähäinen vaihtelu 100 %-arvojen määrityksissä, vaikuttavat koetulosten arvoihin sellaisina määrinä, joi-15 ta ei voi jättää huomioonottamatta. Nämä vaikeudet voidaan välttää suorittamalla jokainen määritys samanaikaisesti standardin kanssa; standardina käytetään kaavan C25H43°i8N mukaista sakkaraasi-inhibiittoria, jonka spesifinen esto-aktiivisuus on 77 700 SIY/g, ja jota lisäämällä 10-20 ng 20 kokeeseen aikaansaadaan edellä määriteltyä suuruusluokkaa oleva inhibitio. Kun tunnetaan 100 %-arvon ja standardin inhiboiman koepanoksen ekstinktioiden erotus 340 nm:ssä, saadaan 100 %-arvon ja koeliuoksen inhiboiman panoksen ekstinktioiden erotuksesta ottamalla huomioon 25 käytetty inhibiittorin määrä laskettuna tunnetulla tavalla ominaisestoaktiivisuus, joka ilmoitetaan sakkaraasi-inhi-bitio-yksikköinä grammaa kohti (SIY/g).

Spesifinen sakkaraasi-inhibitioaktiivisuus in vitro: 1-desoksinojirimysiini 465 000 SIY/g 30 M-metyyli-l-desoksinojirimysiini 2 330 000 SIY/g

Keksinnön mukaisella menetelmällä valmistettujen yhdisteiden arvokkaat ja yllättävät terapeuttiset ominaisuudet ilmenevät myös seuraavista terapeuttisista koetuloksista.

35 Suoritetussa rasituskokeessa rottia ruokittiin ra-

II

15 72 71 7 vinnolla, jossa oli vaihtelevia määriä keitettyä tärkkelystä sekä tutkittavaa ainetta. Veren glukoosipitoisuus mitattiin 30 min kuluttua ruokinnasta ja vertailuun käytettiin rottia, jotka saivat vain keitettyä tärkkelystä, 5 sekä rottia, jotka eivät saaneet ravintoa.

FR-kuulutusjulkaisusta 2 336 941 tunnetulle desok-sinojirimysiinille, ch2oh HO —O__M ^

10 \ \ H

HO "" |

OH

rasituskokeessa saatua rasitusarvoa merkittiin suhteellisella arvolla 1. Seuraavasta taulukosta käy ilmi kuinka 15 paljon parempia keksinnön mukaisella menetelmällä valmistetut kaavan I mukaiset yhdisteet ovat.

ch2oh 20 ho —r2 oh

Esim· R2 Kerroin 25 1 CH3 CN <16,7 4 CH3 CH2-NH-COCH3 12,2 5 CH3 CH -NH-C0-® 8,9 6 CH3 CH2-NH-S02-(Q-CH3 13,3 CH3 CH -NH-CO-CH -φ 16,7 30 ^-CH3 CH3 CH2-NH-CO-^) 16,7 16 7271 7

Esimerkki 1 1- syaani-l-desoksinojirimysiini

HOCH

\ 2

5 HO-< )—- CN

HO / ''OH

Ba(OH)2·8H2O:n (21,2 g) liuokseen vedessä (200 ml) lisätään 17,5 g nojirimysiinibisulfiittiadduktia. Seosta 10 sekoitettiin tunnin ajan huoneen lämpötilassa, sitten kiinteä aine suodatettiin eroon. Suodokseen lisätään 12 ml nestemäistä syaanivetyä, ja seosta sekoitetaan 30 minuuttia. Liuos suodatetaan jälleen ja haihdutetaan 20 ml:ksi rotaa-tiohaihduttimessa. Jäännökseen lisätään ensin 20 ml meta-15 nolia, jolloin haluttu tuote alkaa kiteytyä; kiteytyminen saadaan täydellisemmäksi lisäämällä 100 ml etanolia. Sakka suodatetaan.

Saanto: 12,0 g 1-syaani-l-desoksinojirimysiiniä, sp 152-153°C. Uudelleenkoteyttämällä hieman vettä sisältävästä 20 metanolista sulamispiste kohoaa 155-156°C:seen.

Esimerkki 2 2- metyyli-syaani-l-desoksinojirimysiini (kaava I) HOCH \ 1 /—N-CH3

25 HO -( -CN

HO^ ^OH

Yhdiste valmistettiin metyloimalla pelkistävästä 1-syaani-l-desoksinojirimysiiniä 35-%:11a formaldehydin 30 vesiliuoksella ja NaCNBH3:lla metanolissa. Tällöin seokseen, jossa oli 1-syaani-l-desoksinojirimysiiniä, ja me-tanolia, lisättiin formaldehydin vesiliuosta ja NaCNBH^-Seosta sekoitettiin yön yli huoneen lämpötilassa, sitten se haihdutettiin kuiviin rotaatiohaihduttimessa. Jäännös 35 liuotettiin etanoli/vesiseokseen 2:1, ja liuos vietiin 0 17 7271 7 vahvasti happamella H -muodossa olevalla ionivaihtajalla (Amberlite IR 120) täytettyyn pylvääseen. Pylväs pestiin 2 litralla etanoli/vesi-seosta 2:1. Sitten pylväästä elu-oitiin reaktiotuote etanoli/2-%:nen vesipitoinen NH^-seok-5 sella 2:1. Yksittäiset fraktiot tutkittiin ohutkerroskro-matografialla, ja N-metyylisyaani-l-desoksinojirimysiiniä sisältävät fraktiot yhdistettiin ja haihdutettiin kuiviin. Massaspektri: tärkeimmät piikit ylemmällä massa-alueella ovat m/e = 171 (m-C^OH) , m/e = 157 ja m/e = 144.

10 Esimerkki 3 1-desoksinojirimysiini-l-karboksyylihappo

HOC H

S-»„

HO { )— COOH

/ N»

HO

10 g 1-syaani-l-desoksinojirimysiiniä ja 5 g NaOH:ta kuumennettiin 100 ml:ssa vettä palautusjäähdyt-20 täen tunnin ajan. Seos tehtiin sitten heikosti happamek-si (pH 4) väkevällä HCl:llä ja haihdutettiin kuiviin ro-taatiohaihduttimessa. Jäännös uutettiin kuumalla metano-lilla, NaCl erotettiin, ja metanoliliuos haihdutettiin jälleen kuiviin. Jäännös kiteytettiin ensin pienestä ve-25 simäärästä ja sitten vesi/metanoli-seoksesta.

Saanto: 10,5 g 1-desoksinojirimysiini-l-karboksyylihap-poa, sp 268-270°C.

Esimerkki 4 1-desoksinojirimysiini-l-karboksyylihappoetyyli-30 esteri

CH20H

_N H

HO_/ \-C00C2 H_ 1 V“\

HO OH

18 7271 7 7 g 1-desoksinojirimysiini-l-karboksyylihappoa ja 100 ml HCl-etanoliliuosta kuumennettiin palautusjäähdyttäen 2 tuntia. Sitten seos haihdutettiin kuiviin rotaatio-haihduttimessa. Jäännökseen lisättiin etanolia ja emäksen 5 vapauttamiseksi ammoniakin etanoliliuosta. Sakka suodatettiin, ja etanoliliuos haihdutettiin.

Saanto: 8 g ei-kiteistä 1-desoksinojirimysiini-l-karboks-yylihappoetyyliesteriä.

NMR-spektri 100 MHzrllä CH^ODtssä 10 Tripletti ä= 1,3 ppm (3H, -COO-Ct^-CH^) HOH-C.

Multipletti b= 2,4-2,6 ppm (1H, C-N ) h/I v

Multipletti ό= 3,2-3,5 ppm (4H9 Multipletti 6 = 3,6-3,9 ppm (2H, - Ci^OH)

Kvartetti 0 = 4,2 5 ppm (2H, -COO-CH^-CH^)

Esimerkki 5 20 N-metyyli-l-desoksinojirimysiini-l-karboksyyli- happoetyyliesteri (kaava I)

CH20H

N)—N-CH

HO / \ _COOC_H

25 / \

HO x OH

Otsikon yhdiste valmistetaan analogisella esimerkin 2 mukaan 1-desoksinojirimysiini-l-karboksyylihappo-30 etyyliesteristä. Massaspektri: tärkeimmät piikit ylemmällä massa-alueella ovat m/e = 218 (M-CH2OH), m/e = 200, m/e = 176, m/e = 158 ja m/e = 126.

Esimerkki 6 1-desoksinojirimysiini-l-karboksyylihappobentsyy-35 li amidi 19 7271 7 h°-ch2 HO— <^J>- 5 / \

HO OH

500 mg 1-desoksinojirimysiini-l-karboksyylihappo-etyyliesteriä ja 1 ml bentsyyliamiinia keitettiin yhdessä 5 minuuttia. Seoksen jäähdyttyä sitä sekoitettiin usei-10 ta kertoja eetterin kanssa, ja eetterikerros dekantoitiin. Jäännös kiteytettiin metanolista.

Saanto: 400 ml 1-desoksinojirimysiini-l-karboksyylihappo-bentsyyliamidia, sp 221-222°C.

Esimerkki 7 15 N-metyyli-l-deoksinojirimysiini-l-karboksyylihappo- bentsyyliamidi (kaava I) ho-ch2 y n-ch3 /—\ 20 H0\)_ C0-NH-CH2-^£y

HO OH

Valmistetaan analogisesti esimerkin 2 mukaan 1-des-25 oksinojirimysiini-l-karboksyylihappobentsyyliamidista.

Sp 229-230°C (metanoli).

Esimerkki 8 1-aminometyyli-1-desoksinojirimysiini ho-ch2

30 / NH

HO ( ) CH2-NH2 / \

HO OH

5 g 1-syaani-l-desoksinojirimysiiniä hydrattiin 35 ravistuskolvissa 100 ml:ssa vettä tunnin ajan 3,5 at H2~ 20 7271 7 paineessa käyttäen Raney-nikkeliä (10 g) katalysaattorina. Katalysaattori suodatettiin pois, ja liuos haihdutettiin kuiviin rotaatiohaihduttimessa. Jäännöstä keitettiin pienessä määrässä metanolia, liuos suodatettiin ja haihdutet-5 tiin jälleen kuiviin. Jäännös kiteytettiin noin 15 ml:sta metanolia. Saanto: 3,4 g 1-aminometyyli-l-desoksinojiri-mysiiniä, sp 148-150°C. Uudelleenkiteyttämällä metanolis-ta sp kohosi 15 4-155°C:seen.

Esimerkki 9 10 1-asetamidometyyli-l-desoksinojirimysiini HOCH 7 \

J-NH

HO-( )—CH2-NH-C-CH3

✓ ( O

15 HO OH

3,8 g:aan 1-aminometyyli-l-desoksinojirimysiiniä 40 ml:ssa metanoli/vesiseosta 1:1 lisättiin 0°C:ssa 3 mol asetanhydridiä. Seosta sekoitettiin 15 minuuttia 0°C:ssa 20 ja sitten 30 minuuttia huoneen lämpötilassa. Sitten seos haihdutettiin kuiviin rotaatiohaihduttimessa. Jäännös liuotettiin noin 60 ml:aan vettä, ja liuos neutraloitiin 0 emäksisellä ioninvaihtajalla (OH -muoto). Ioninvaihtaja poistettiin, ja seos haihdutettiin jälleen kuiviin. Jään-25 nös kiteytettiin kahdesti etanolista. Saanto: 3 g 1-aset-amidometyyli-l-desoksinojirimysiiniä, sp 169-171°C. Massaspektri: tärkeimmät piikit ylemmällä massa-alueella ovat 5 m/e = 216, m/e = 203, m/e = 162 (base peak) ja m/e = 144.

30 Esimerkki 10 N-metyyli-l-asetamidometyyli-1-deoksinojirimysiini (kaava I) CH, OH \—N-CHj 35 HO VcHj-NH-CO-CHj

HO OH

21 7271 7 Tämä yhdiste valmistettiin analogisesti esimerkin 2 kanssa l-asetamidometyyli-l-desoksinojirimysii-nistä.

Massaspektri: tärkeimmät piikit ylemmällä massa-alueella 5 ovat m/e = 176 ja m/e = 158. Vähemmän intensiivisiä piikkejä: m/e = 230, m/e = 218 ja 217.

Esimerkki 11 1-bentsoyyliaminometyyli-l-desoksinojirimysiini

10 H0C\Hl NH

HO ^ ^~CH, -NH-C0-^O)

HO OH

]_5 Tämä yhdiste valmistettiin analogisesti esimerkin 9 mukaan 1-aminometyyli-l-desoksinojirimysiinistä, ja bentsoyylikloridista, sp 216°C (metanoli). Massaspektri: tärkeimmät piikit ylemmällä massa-alueella ovat m/e = 278, m/e = 265, m/e = 175, m/e = 162 ja m/e = 105.

20 Esimerkki 12 N-metyyli-l-bentsoyyliaminometyyli-l-desoksinojiri- mysiini (kaava I) HOCH, VN-CHj 25 HO*/ ^"CHj-NH-CO-<(^0) HO OH 1 2 3 4 5 6 Tämä yhdiste valmistettiin analogisesti esimerkin 2 2 kanssa 1-bentsoyyliaminometyyli-l-desoksinojirimysii- 3 mistä. Sp 135-136°C (butanoli).

4

Analyysi: C H N

5

Laskettu: 58,1 7,1 9,0 6

Saatu: 57,2 7,3 9,0 22 7271 7

Esimerkki 13

1-tosyyliamidometyyli-l-desoksinojirimysiini CH j OH

5 )~NH y—v HO —( V-CH,-NH-S0,-(OVcH,

H 0/ ^OH

960 mg 1-aminometyyli-l-desoksinojirimysiiniä ja 10 1 g tosyylikloridia 10 ml:ssa metanoli/vesiseosta 1:1 keitettiin palautusjäähdyttäen 3 tuntia. Sitten liuotin haihdutettiin rotaatiohaihduttimessa, ja jäännöstä sekoitettiin asetonin kanssa. Kiinteä aine suodatettiin, liuotettiin veteen ja liuos neutraloitiin emäksisellä ionin-15 vaihtajalla. Ioninvaihtaja poistettiin, liuos haihdutettiin kuiviin rotaatiohaihduttimessa, ja jäännös kiteytettiin uudelleen vedestä. Saanto: 600 mg 1-tosyyliamido-metyyli-l-desoksinojirimysiiniä, sp 173-175°C.

NMR-spektri:

Sing letti: cf - 2,3 6 ppm ^3H , —3~

Multipletti: (f = 2,4-2,7 Dm[ IH, ΗΟΗ^χ^ / ) v 25 ΑΑ'ΒΒ' -systeemi välillä / ^ Λ </ = 7,2 ja 7,8 ppm MH, Hy-mV I 1

Muita kahdeksaa C-H-protonia ei voida erikseen erottaa. Ne absorboivat välillä S = 2,9 ja S - 3,9 ppm.

23 7271 7

Esimerkki 14 N-metyyli-1-tosyyliamidometyyli-1-desoksino-jirimysiini (kaava I) HOCH2

HO ' ^ OH

10 yhdiste, valmistettiin analogisesti esimerkin 2 kans sa 1-tosyyliamidometyyli-l-desoksinojirimysiinistä. Sp. 218-219°C (vesi).

Analyysi: C H N

Laskettu: 50,0 6,7 7,8 15 Saatu: 49,7 6,6 8,1

Esimerkki 15 N-n-nonyyli-l-asetamidometyyli-desokinojiri-mysiini (kaava I) ho-ch2 2° \_N <ch2,8-ch3

HO-( )-CH -NH-CO-CH

HO OH

25 Yhdiste valmistettiin analogisesti esimerkin 1 kans sa 1-asetamidometyyli-l-desokinojirimysiinistä pelkistävästä alkyloimalla nonyylialdehydillä ja NaCNBH^lla metanolissa. Massaspektri: tärkeimmät piikit ylemmällä massa-alueella: m/e = 329, m/3 = 288 (base peak), m/e = 270 ja m/3 = 258.

30 Esimerkki 16 5-amino-5.6-didesoksi-D-glukoosi-l-sulfonihappo (kaava III) (a) 5-atsido-3-0-bentsyyli-5.6-didesoksi-l.2-O-iso-propylideeni-ct-D-glukofuranoosi 35 CH3 / \

W

! 0

°A

24 7271 7 86 g (0,5 mol) 3-0-bentsyyli-6-desoksi-l. 2-O-isopro-pyl ideeni-5-O-metyy li sul f onyyli-pt-L-idof uranoos ia (valmistettu julkaisussa Carbohyd. Res. (1967), 45-52, T.D. Inch, esitetyllä tavalla), 500 ml dimetyylisulfoksidia ja 65 g 5 (1 mol) NaN^:a kuumennetaan 120-125°C:ssa heikossa typpivir- rassa 5 tuntia. Seoksen jäähdyttyä se kaadetaan 500 ml:aan jäävettä, uutetaan 3 kertaa petrolieetterillä, orgaaninen faasi pestään vedellä ja kuivataan Na2S04:llä. Seos haihdutetaan kuiviin rotaatiohaihduttimessa, jolloin saadaan 156 g 10 (99 %) epäpuhdasta 5-atsido-3-0-bentsyyli-5.6-didesoksi- 1.2-Oisopropylideeni-A-D-glukofuranoosia öljynä, joka voidaan halu-taessa puhdistaa kromatografoimalla firman Merck silikageelillä (70-230 mesh) käyttäen liuottimena heksaa-ni/eetteriä 3:1.

15 H^-NMR-spektrin tyypilliset nauhat (100 MHz, liuotin C,D^ ) : cf = 7,.15 ppm (m, 5H) 5,72 ppm (d, J=4 Hz, 1H), 1,32 6 o ppm (s, 3H), 1,17 ppm (d, J=6 Hz, 3H), 1,06 ppm (s. 3H).

(b) 5-amino-3-0-bentsyvli-5.6-didesoksi-l.2-O-iso-propyylideeni-/*,-D-glukofuranoosi 20 1 lo, 6 g (0,156 mol) LiAlH4:ää lisättiin 250 ml:aan vedetöntä tetrahydrofuraania, ja seokseen tiputettiin huoneen lämpötilassa 100 g (0,313 mol) puhdistamatonta 5-atsido-30 3-0-bentsyyli-5.6-didesoksi-l. 2-isopropylideeni-Ti-D-gluko-furaanosia 200 ml:ssa vedetöntä tetrahydrofuraania. Seosta sekoitettiin yön yli huoneen lämpötilassa ja keitettiin tunnin ajan palautusjäähdyttäen. Seoksen jäähdyttyä siihen lisättiin tipoittain jäillä jäähdyttäen 6 ml vettä ja 35 sitten 13 ml 15-%:ista KOH-liuosta, seosta sekoitettiin yön yli, sakka suodatettiin, ja suodos haihdutettiin ro- 25 7271 7 taatiohaihduttimessa. Jäännökseen lisättiin 50 ml eetteriä, ja eetteriliuos uutettiin kaksi kertaa 100 ml :11a 2-n kloo-rivetyhappoa. Vesifaasi säädettiin alkaliseksi 45-%:isella NaOH-liuoksella ja uutettiin eetterillä (3 x 200 ml). Orgaa-5 ninen faasi kuivattiin Na2SO^:llä ja liuotin haihdutettiin rotaatiohaihduttimessa. Saatiin 62,5 g (68 S) 5-amino-3-0-bentsyyli-5.6-didesoksi-l. 2-0-isopropylideeni-'A-D-glukofura-noosia öljynä.

^H-NMR-spektrissä (100 MHz, liuottimena CDC1-,) saa~ 10 tiin seuraavat tyypilliset nauhat: tf - "7,3 ppm (m. 5H), 5,58 ppm (d, J=4 Hz, 1H) 5,70 ppm (d, J =12Hz, 1H), 5,58 ppm (d, J = 4 Hz, 1H), 5,42 ppm (d, J=12 Hz, 1H), 3,98 ppm (d, J=4 Hz), 1,45 ppm (s, 3H9, 1,30 ppm (s, 3H), 1,15 ppm (d, J=6 Hz, 3H).

15 (c) 5-amino-5.5-didesoksi-l.2-isopropylideeni-.A-D- glukofuranoosi CH3 H„N---; Λ 2 / \ 20 ( OH) lo

°-yL

50 g (0,17 mol) 5-amino-3-0-bentsyyli-5.6-didesoksi-25 1.2-0-isopropanylideeni-,>!rD-glukofuranoosia 1 litrassa meta- nolia hydrattiin 70 at paineessa 60°C:ssa palladiumhiilika-talysaattorin (5-%:inen, 10 g) läsnäollessa 5 tuntia. Katalysaattori suodatettiin pois ja liuos haihdutettiin rotaatiohaihduttimessa. Saanto: 25,7 g (76 %). Tuote kiteytettiin 30 uudelleen etikkaesteristä.

^H-NMR-spektrissä (100 MHz, yhdiste liuotettiin CDCl^zeen, ja liuos ravistettiin D20:n kanssa) saatiin: d = 5,97 ppm (d, J=4 Hz, 1H), 4,50 ppm (d, J=4 Hz, 1H), 4,34 ppm (d, J=4 Hz, 1H), 1,49 ppm (s. 3H), 1,32 ppm (s.

35 3H), 1,28 ppm (d, J=6 Hz, 3H).

(d) 5-amino-5.6-didesoksi-D-glukoosi-l-sulfonihappo 26 7271 7 C»20H© 7— ^η HO--------S03®

HO OH

10 g (0,049 ml) 5-amino-5.6-didesoksi-l.2-0-isopropylideeni-O^-D-glukofuranoosia suspendoitiin 50 ml:aan vettä, ja suspensioon johdettiin 15 tunnin ajan rikkidioksidia. Saatiin 10 kirkas liuos, joka kuumennettiin 60°C:seen. Noin 4 tunnin kuluttua 5-amino-5.6-didesoksi-D-glukoosi-l-sulfonihappo alkoi kiteytyä liuoksesta. Seoksen jatkokäsittely suoritettiin lisäämällä seokseen 100 ml metanolia, antamalla seoksen seistä yön yli ja suodattamalla sitten erottunut 5-amino-15 5.6-didesoksi-D-glukoosi-l-sulfonihappo. Saanto: 8,5 g (71 %), sp. 180°C (hajoaa).

'1'H-NMR-SOektrissä (100 MHz, liuotin DMSO-d,) oli ·*· b tyypilliset nauhat: d= 1,13 ppm (d, J=6 Hz).

Claims (6)

1. 27 7271 7 Patenttivaatimus Menetelmä uusien, terapeuttisesti käyttökelpoisten 2-hydroksimetyyli-3,4,5-trihydroksipiperidiinijohdannaisten 5 valmistamiseksi, joilla on yleinen kaava I CH OH r / 1 y—n
2. 10 HO7 ^ OH jossa on C^_^g-alkyyli ja R2 on -CN, -COOR', -CONHR', -CH2-NH-CO-R' tai -CH2-NH-S02P', jolloin R' on mahdollisesti fenyyliryhmällä substituoitu C^_g-alkyyliryhmä tai mahdolli-15 sesti C^_g-alkyyliryhmällä substituoitu fenyyliryhmä, tunnettu siitä, että 1. yhdiste, jolla on kaava II CH-OH \ ©
3. 20. NH2 0 HQ~ y-SO3 ' (II) HO OH saatetaan reagoimaan syaanivetyhapon kanssa yhdisteeksi, 25 iolla on rakenne 1' CH-OH HO--( \- CN \-V d’)
4. 30 HO7 OH 2a) saadun, rakenteen 1' mukaisen yhdisteen sekundäärinen amiinityppiatomi alkyloidaan; tai 2b) saatu, rakenteen 1' mukainen yhdiste, joko 7271 7 28 --V . . (i) hydrataan katalyyttisesti yhdisteeksi, jolla on rakenne I" CH~OH \ /--NH
5. 5 HO--/ \- CH2-NH2 (I,,) HO OH ja sen jälkeen rakenteen I" omaavan yhdisteen primäärinen 10 aminoryhmä alkyloidaan, asyloidaan tai sulfonyloidaan tai (ii) saatetaan reagoimaan isosyanaatin tai isotiosya-naatin kanssa, ja sen jälkeen sekundäärinen amiinityppiatomi alkyloidaan; tai 2c) saatu, rakenteen 1’ mukainen yhdiste saippuoidaan 15 yhdisteeksi, jolla on rakenne I'" CH0OH Vnh HO-/ \-COOH 20 (I'" ’ H0 OH ja saatu, rakenteen Iomaava yhdiste (i) esteröidään ja 25 (ii) saatu esteri mahdollisesti saatetaan reagoimaan amiinin kanssa amidiksi tai (iii) saatu esteri mahdollisesti saatetaan reagoimaan vetyä luovuttavan pelkistysaineen kanssa yhdisteeksi, jolla on rakenne I"" 30 ch2oh / N? (I"") HO-( \-CH2OH 1 HO/ ^OH ja vaiheessa (i), (ii) tai (iii) saadun yhdisteen sekundäärinen amiinityppiatomi alkyloidaan. 29 Patentkrav 7 2 717 Förfarande för framställning av nya, terapeutiskt användbara 2-hydroximetyl-3,4,5-trihydroxipiperidinderivat 5 med den allmänna formeln I C\20H ^r_ -O 10 / \ HO OH väri R, är C -alkyl och R_ är -CN, -C00R', -CONHR', J- l"lo z -CH?-NH-CO-R' eller -CH^-NH-SO^R', varvid R' är en even-15 tuellt med en fenylgrupp substituerad C-, _^-alkylgrupp eller eventuellt med en C1_s~alkylgrupp substituerad fenylgrupp. kännetecknat därav, att 1. en förening med formeln II ™ CH-OH 20 x2 © /~NH2 Θ H°—S°3 (II) / \ HO OH 25 omsätts med cyanvätesyra tili en förening med strukturen 1' CH OH \2 )-N H
6. 30 HO -( }-CN f1') /' \ HO OH 2a) den sekundära aminkväveatomen i den erhällna 35 föreningen med strukturen I1 alkvleras; eller 2b) den erhällna föreningen med strukturen 1' antingen