FI71653C - Bete foer gnagare. - Google Patents

Description

71653

Jyrsijäsyötti Tämä keksintö koskee jyrsijäsyöttiä, ts. syötävää seosta jyrsijöiden surmaamiseksi, joka sisältää ravintoa ja 5 myrkkyä, jolloin myrkky on kokonaan yhden tai useamman erillisen myrkkyä luovuttavan hiukkasen muodossa tai sisältyy siihen.

Tavanomaisesti tällaiset jyrsijäsyötit sisältävät jyrsijää houkuttelevaa komponenttia ja myrkkyä sekoitettuna 10 syötävään komponenttiin myrkyn homogeenisen dispergoitumisen aikaansaamiseksi koko seokseen. Tällaisen seoksen tehokkuus riippuu jyrsijästä, jota syötillä houkutellaan ja joka syö syöttiä, kunnes kuolettava määrä myrkkyä on kulutettu. Tästä johtuen jyrsijää ei saa karkottaa syötin luota herättämällä 15 sen epäilyä seoksen hajulla ja/tai ulkonäöllä; sen epäilykset eivät saa herätä syömisen aikana niin, että seosta kuluu riittämättömästi, ts. ei tappavaa määrää; eikä se saa kärsiä äkillisistä tuskista syötyään vain ei-tappavan annoksen seosta johtuen esimerkiksi siitä, että sitä on häiritty 20 syömisen aikana tai sen ruokahalu on tullut tyydytetyksi sen syötyä vain ei-kuolettavan määrän seosta. Nämä ovat erityisen vakavia ongelmia jyrsijöillä, sillä niillä näyttää olevan kyky yhdistää sairaus tai äkilliset tuskat ennen näiden ilmenemistä syötyyn syöttiin, minkä seurauksena jyrsijöille 25 kehittyy vastenmielisyys, jota kutsutaan alalla syöttiarkuu-deksi.

Vaikka sanaa "syötti" käytetään usein yhteisesti kuvaamaan yllä mainittuja seoksia, se on alan tavanomainen termi ja sellaisenaan se määrittelee yksikön myrkytettyä 30 ravintoa, jonka on tarkoitus eliminoida tietty määrä yksittäisiä jyrsijöitä. Uskotaan olevan selvää, milloin sanaa "syötti" käytetään tässä ko. merkityksessä.

Alaan perehtyneet ovat ahkerasti yrittäneet keksiä ympäristön kannalta hyväksyttäviä, kuitenkin tehokkaita 35 syöttejä, jotka toimintaohjeiden mukaisesti käytettyinä sur-maavat jyrsijöitä aiheuttaen mahdollisimman vähäisen vaaran muille elämän muodoille.

2 71653

Kuten W.E. Howard teoksessa: "Principles of Vertebrate Animal Control"; 1966 on huomauttanut, on ilmeisen toivottavaa ekologiselta kannalta käyttää mahdollisimman vähän myrkkyjä. Pitäen tämän mielessä Howard 5 ehdotti tutkimusponnistelujen laajentamista metodologiaan ja mainitsi useita alueita tällaiselle tutkimukselle mukaanluettuna mm myrkyttömien syöttien käytön testaaminen, joihin on sekoitettu pienempi määrä erillistä syöttiä -kuolettavia syöttejä; laimennussyöttien testaamisen (myr-10 kyllisten syöttien laimennus erilaisella myrkyttömällä materiaalilla); käytettävän syötin tehokkaimman koon ja määrän testaamisen riippuen myrkyn voimakkuudesta ja torjuttavien eläinten tiheydestä. Tässä artikkelissa Howard kiinnitti huomiota alueisiin, joihin tutkimusta saatettai-15 siin suunnata, mutta hän ei ehdottanut tai osoittanut tietä perusongelmien ratkaisuun, jotka olivat aiheuttaneet lisätutkimuksen tarpeen. Vuodesta 1966 alkaen alalla on saavutettu vaihe, jossa on kahta päätyyppiä olevia myrkkyjä. Toisaalta on olemassa akuutit, nopeasti vaikuttavat 20 myrkyt, jotka ollessaan tehokkaita jättävät raadon näkyviin ja helposti myrkyttömiksi muuttuvien myrkkyjen kyseessä ollen vähentävät sekundäärisen myrkyllisyyden vaaraa (kun raadonsyöjät käyttävät nämä raadon hyväkseen), mutta joilla on syöttiarkuuden haitta (ja tämän vuoksi 25 tarve syöttää edeltäkäsin pelkkää rehukomponenttia luottamuksen saavuttamiseksi), se haitta, että ne muodostavat potentiaalisen ympäristöongelman, kun niitä käytetään tähän saakka tunnetulla tavalla, ja että ne ovat suhteellisen kalliita mitä tulee aktiiviseen myrkkyyn surmaamisyk-30 sikköä kohti. Toisaalta on olemassa koaguloitumista estäviä yhdisteitä, jotka juuri mainittujen ongelmien suhteen saivat alalla aikaan suuren askeleen eteenpäin, mutta nämä ovat hitaasti vaikuttavia ja niitä voidaan senvuoksi kuluttaa suuria yliannosmääriä, jolloin on olemassa mahdollisuus 35 todellisille sekundäärisen myrkyllisyyden ongelmille johtuen siitä, että raadonsyöjät ja kaluajat ottavat ravintonsa 3 71 653 raadosta ja käytännön ongelmalle, että koska kuolema seuraa vasta jonkin aikaa nauttimisen jälkeen, raadot eivät todennäköisesti jää näkyviin, vaan saattavat olla piilossa lattioiden jne. alla. Tällaiset koaguloitumisen estoaineet me-5 nettävät hitaasti myrkyllisyytensä niitä nauttineiden jyrsijöiden raadossa.

Tutkimus, josta tämä keksintö on syntynyt, suoritettiin mm. tarkoituksena vähentää ympäristöön saatetun myrkyn määrää, mutta omaksuttu lähestymistapa erosi merkittävästi 10 siitä, mitä mikään Hovard'in ehdottamista tutkimusalueista vaatisi.

Tämä keksintö aukoo uusia uria käyttämällä hyväksi syömätapaa, joka on havaittu niillä jyrsijöillä, joita halutaan torjua; on nimittäin havaittu, että jyrsijät eivät na-15 kerra syötistä kappaleita, jos syötit ovat riittävän pieniä. Tällaiset pienet kappaleet joutuvat mahalaukkuun sellaisenaan ja ravintoa nauttiva laji näyttää menettävän kyvyn erottaa ravintoa kuolettavan myrkyn kappaleesta (ts. myrkystä, joka on kuolettava yhden tällaisen kappaleen määränä). Tä-20 mä on yllättävää koska, kun syöttinä on tähän saakka käytetty homogeenisesti myrkytettyä ravintoa, jyrsijä on riittävän virittynyt havaitsemaan epämieluisan komponentin ravinnossaan, että se kykenee havaitsemaan ja hylkäämään ravinnon, jonka sopivuudesta (syötäväksi) sillä on vähänkään 25 epäilystä. Tämä perustavaa laatua oleva ongelma, joka kohdataan valmistettaessa syöttejä, jotka koostuvat ravinnon ja myrkyn seoksista, ja on ollut tarpeen varmistaa, että tähän saakka käytettyjen syöttien yksittäisten ravintohiuk-kasten myrkkypitoisuus on riittävän pieni jäädäkseen ravin-30 toa nauttivalta eläimeltä havaitsematta. Tämä saattaa rajoituksen myrkyn maksimimäärälle, joka voidaan homogeenisesti jakaa ravintoon, joten toivo on pantava siihen, että jyrsijä kuluttaa huomattavan määrän myrkytettyä ravintoa, jotta se keräisi ruumiiseensa kuolettavan myrkkypitoisuuden.

35 Ongelmaa korostaa todennäköisyys, että jyrsijä vain naker-telee syöttiä ensimmäisellä kerralla, mutta saa sisäänsä 4 71653 riittävästi myrkkyä aiheuttamaan epämiellyttäviä oireita, jotka vievät rohkeuden nauttia enempää juuri tämän tyyppistä syöttiä seuraavilla kerroilla. Tämän ongelman voittamiseksi esisyöttö myrkyttämättömillä ravintohiukkasilla on usein 5 tarpeen jyrsijän totuttamiseksi syötin ravintohiukkasiin, vaikka tämä veruke ei poista mahdollisuutta, että jyrsijä ei onnistu syömään riittävästi kuolettavaa seosta annetussa ruokinta-ajassa yksinkertaisesti, koska se ei ole tarpeeksi nälkäinen, kun se kohtaa syötin. Voidaan arvioida, että mah-10 dollisuus syöttiarkuuteen ja/tai myrkyn hukkaanmenoon, jota tapahtuu tavanomaisella syötillä, on suuri, koska jokainen syöttihiukkanen sisältää jonkin verran myrkkyä ja yleensä syöttien, joissa myrkky on homogeenisesti jakautunut koko syöttiin, on sisällettävä enemmän myrkkyä kuin mitä vaadi-15 taan tappamaan annettu lukumäärä jyrsijöitä.

Tämä keksintö kohdistuu jyrsijäsyöttiin, joka sisältää ravintoa ja myrkkyä, jolloin myrkky on kokonaan yhden tai useamman erillisen myrkkyä luovuttavan hiukkasen muodossa tai sisältyy siihen, jolle jyrsijäsyötille on tunnusomaista, 20 että myrkkyä sisältävän hiukkasen aktiivisuus on sellainen sen jyrsijälajin suhteen, jolle syötti on tarkoitettu, että jokainen myrkkyä luovuttava hiukkanen antaa kuolettavan annoksen ko. lajin täyskasvuiselle jyrsijälle, jokaisen myrkkyä luovuttavan hiukkasen ollessa päällystämätön ja oleel-25 lisesti homogeeninen ja hiukkaskooltaan sellainen, että sitä lajia oleva jyrsijä, jolle syötti on tarkoitettu, ottaa hiukkasen suuhunsa nakertamatta sitä ensin, ja siitä, että myrkky on aldicarb Z2~metyyli-2-(metyylitio)propionaldehydi- 0-(metyylikarbamoyyli)oksiini7.

30 Koska keksinnön mukainen jyrsijäsyötti on kooltaan sopiva jyrsijän suuhun, tulee jokainen syöttihiukkanen niellyksi suun kautta erillisenä hiukkasena; vaadittu hiukkas-koko voidaan määrittää rutiinikokeella. Sanonta "kuolettava annos" tarkoittaa annosta, joka kykenee normaalisti surmaa-35 maan kyseessä olevan lajin täyskasvuisen jyrsijän, kun se nauttii sen suun kautta; alaan perehtyneille tämä tarkoit- il 71653 taa annosta, joka merkitsee mitätöntä henkiinjäämismahdol-lisuutta kyseessä olevan lajin suurimmille jyrsijöille, joita todennäköisesti tulee vastaan.

Tämä keksintö liittyy uuteen tapaan väkevöidä syötin 5 myrkkykomponentti hiukkasissa, joista jokainen on itsessään kuolettava ja takaa, että myrkkyhiukkaset joutuvat kokonaisina jyrsijän suuhun, ts. jyrsijä ei nakerra myrkkyhiukkasia. Tämän seurauksena jyrsijä syö syöttiä ja kuluttaa sen ravin-tokomponenttia, jota se mahdollisesti voi nakertaa riippuen 10 ravintohiukkasen koosta, kunnes se ennemmin tai myöhemmin osuu myrkkyhiukkaseen. Kun se tekee sen, se kuluttaa koko tämän hiukkasen ja saatuaan sen suuhunsa ja nieltyään sen, kuolema seuraa väistämättä ottaen huomioon hiukkasen kuolettavan annoksen luonteen. Ts. jyrsijä joko kuluttaa vaaraton-15 ta syötävää materiaalia tai kuolettavan annoksen myrkkyä. Edullisesti mitään merkittävää viivettä ei esiinny hiukkasen nauttimisen ja kuoleman välillä, koska tämä vähentää syömisen jatkumista, joka saattaa johtaa toisen myrkkyä sisältävän hiukkasen nauttimiseen.

20 Tällä perusteiltaan uudella lähestymistavalla jyrsi- jäsyöttien muodostamiseksi on se etu, että syötin kokonaisuutena tarvitsee sisältää vain suhteellisen harvoja kuolettavia hiukkasia ollakseen tehokas useita jyrsijöitä vastaan, sillä vaikka ennemmin tai myöhemmin syömistapahtuman 25 kuluessa jokaisen jyrsijän voidaan odottaa saavan suuhunsa myrkkyhiukkasen, on erittäin epätodennäköistä, että se kuluttaa enemmän kuin yhden tällaisen hiukkasen johtuen ensimmäisen kuolettavasta luonteesta, jos myrkky on akuutti myrkky. Samoin jyrsijän kyvyttömyys havaita kuolettavien hiuk-30 kasten läsnäoloa johtaa siihen, että jyrsijä syö normaalisti ilman syöttiarkuutta niin, että ellei se satu kuluttamaan myrkkyhiukkasta ensimmäisellä syönnillä, se ei pelkää syödä uudelleen samanlaista syöttiä.

Tämä keksintö tekee ensimmäistä kertaa mahdolliseksi 35 käyttää turvallisesti jyrsijämyrkkyjä, jotka ovat kuolettavia ja nopeasti vaikuttavia hyvin pieninä määrinä. Tähän saakka myrkkypitoisuus alennetuissa syöteissä, joissa myrk- 6 71653 ky on homogeenisesti jakautuneena koko ravintokomponenttiin tavanomaisen käytännön mukaisesti, on normaalisti ollut väkevyysalueella 0,2-2,0 % (2000-20 000 ppm). Tämä on suuri väkevyys ympäristövaaran kannalta katsoen. Sitävastoin suu-5 rin kohdattu myrkkyväkevyys toteutettaessa tätä keksintöä, on luokkaa 200 ppm ja tällä väkevyydellä on vähintään kymmenkertainen turvallisuusetu alan aikaisempaan tasoon verrattuna. 200 ppm:n maksimiväkevyys, jolla aikaansaadaan esimerkiksi syöttejä, jotka sisältävät 200 hiukkasta, joissa 10 on 1 mg myrkkyä myrkkyhiukkasta kohti tai 2000 hiukkasta, joissa on 0,1 mg myrkkyä myrkkyhiukkasta kohti kilogrammaa kohti syöttiä, antaa riittävästi liikkumatilaa muodostaa kaikenlaisia syöttejä, joita käytännössä todennäköisesti vaaditaan, joten vaikkei se luonnollisesti ole kriittinen 15 yläraja, ei normaalisti ole mitään syytä ylittää tätä maksi-miväkevyyttä ja käytännössä voidaan tavallisesti käyttää pienempiä määriä.

Vaikka syötin on mahdollista sisältää vain yksi tällainen myrkkyhiukkanen, se normaalisti sisältää useita täl-20 laisia hiukkasia. Jos, kuten edullista, käytetyt myrkyt ovat sellaisia, jotka menettävät nopeasti myrkyllisyytensä jyrsijän raadossa, vaikka jyrsijän suun kautta nauttima hiukkanen tappaa sen, suurempi nisäkäs, kuten koira (jolle kuolettava annos olisi paljon suurempi), joka sattuu syömään 25 syöttiä, tuntisi nopeasti kuolemaa vähäisempiä oireita ja lakkaisi syömästä tai koska koiralta kestäisi niin kauan löytää ja syödä huomattava määrä syöttejä, myrkky menettäisi myrkyllisyytensä koirassa sen etsiessä lisää ko. syöttiä eikä sen saama myrkkymäärä koskaan saavuttaisi kuolettavaa 30 tasoa. Keksinnön mukaiset syötit voidaan valmistaa siten, että ne ovat ominaisia määrätyille jyrsijöille. Esimerkiksi täyskasvuinen rotta, joka painaa 250 g, syö noin 20 g ravintoa päivässä. Jokainen rotille tarkoitettu syötti voisi painaa 200 g ja voisi sisältää riittävästi myrkkyhiukkasia 35 tappamaan esim. 10 rottaa. Perustuen yhteen hiukkaseen rottaa kohti tämä vaatisi 10 tällaista hiukkasta, sillä jos 71653 hiukkaset ovat jakautuneet mahdollisimman homogeenisesti syötin ravintokomponenttiin, keskimäärin yksi rotta osuu yhteen hiukkaseen ja kuluttaa sen syödessään 20 grammaa. Hiirille tarkoitetut syötit sisältäisivät kooltaan pienempiä 5 hiukkasia. Täyskasvuinen hiiri syö noin 2-3 g ravintoa päivässä, joten hiirisyötti sisältäisi yhden myrkkyhiukkasen 2-3 g kohti ravintoa. Myrkyn kokonaismäärä syötissä voi olla sama kuin rottasyötissä, esim. 50 ppm, mutta se olisi dis-pergoitu siihen kooltaan pienempien erillisten hiukkasten 10 suuremman lukumäärän muotoon. Jokaisessa myrkkyä sisältävässä hiukkasessa oleva myrkkymäärä vaihtelee luonnollisesti riippuen kohdelajista ja myrkystä. Myrkyn myrkyllisyys ilmoitetaan usein LD95-arvona - annoksena, joka vaaditaan tappamaan 95 % otoksesta. On toivottavaa, että jokainen hiuk-15 kanen sisältäisi vähintään LD95-annoksen myrkkymäärän.

Haluttaessa suurin osa tai koko syötin ravintokompo-nentti voi olla hiukkasten muodossa, jotka ovat kriittisen koon alapuolella aiheuttaakseen "kauhomissyönnin" nakerta-misen sijasta, mutta tämä on valinnaista ja ainoastaan myr-20 kyn on välttämätöntä olla tällaisten hiukkasten muodossa.

Luonnollisesti jokaisen tällaisen myrkkyhiukkasen on välttämätöntä muodostaa luotettava annos. Tälle keksinnölle ominaisen uuden käsitteen koko hyöty tulee esille, kun käytetty myrkky on nopeasti vaikuttava ja menettää nopeasti myrkylli-25 syytensä. Nopeasti vaikuttava myrkky auttaa takaamaan, että jokainen jyrsijä kuluttaa vain yhden kuolettavan myrkkyhiukkasen ja myrkyllisyyden nopea häviäminen vähentää raadossa olevaa myrkkymäärää. Jotta täytettäisiin vaatimus, että jokaisen myrkkyhiukkasen pitäisi muodostaa kuolettava annos, 30 on luonnolliesti välttämätöntä käyttää myrkkyjä, jotka ovat erittäin myrkyllisiä. Tähän saakka käytetyillä tavanomaisilla syöteillä tällaiset myrkyt eivät ole olleet hyväksyttäviä johtuen tavanomaisen syötin vaatimasta paljon suuremmasta myrkkymäärästä ja tuloksena olevasta ympäristön myrkkyvaa-35 rasta, jota tällainen syötti tai osittaisen kulutuksen jälkeen jäljelle jäävä jäännös edustaisi. Syötissä käytettävä 71653 myrkky on aldicarb, ts. 2<-metyyli-2-(metyylitio) propionalde-hydi-O-(metyylikarbamoyylloksiimi.

Myrkkyhiukkaset muodostetaan kovina, tiiviinä hiukkasina, joiden luonne (muoto, haju) on sellainen, että jyrsi-5 jällä ei ole mitään syytä epäillä niitä hylkimiseen saakka, vaan se kuluttaa ne yhdessä ravintohiukkasten tai nakerretun ravinnon kanssa, joita se saa syötistä.

Syötistä muodostetaan edullisesti kokkareita tai rakeita. Ravintopohjasta ja valitusta määrästä myrkkyhiukkasia 10 tehdään homogeeninen seos, joka sitten puristetaan kevyesti rakeiksi tai kokkareiksi. Jokainen tällainen rae tai kokkare sisältää syötävää materiaalia olevan matriisin, johon myrkky on dispergoitu epäjatkuvasti erillisinä, erittäin väkevinä hiukkasina, joiden koko on alle edellä mainitun kriittisen 15 koon, sanottujen hiukkasten lukumäärän vaihdellessa esim. välillä 1-10 riippuen rakeen tai kokkareen koosta. Kun jyrsijä syö näitä rakeita tai kokkareita, se näkee ne luonnollisesti olennaisesti ravintorakeina tai -kokkareina ja se nakertaa ja murtaa niistä palasia ja syö ne ja aikanaan kuluttaa myös myrk-20 kyhiukkasia. Heti kun jyrsijä on kuluttanut yhden rakeeseen tai kokkareeseen sisältyvistä myrkkyhiukkasista, se tulee saaneeksi kuolettavan annoksen myrkkyä niin, että vain vähän tai ei lainkaan enempää ravinnon nauttimista tapahtuu. Mahdollinen jäljelle jäävä syötti, joka normaalisti sisältää 25 vielä vähintään yhden myrkkyhiukkasen, on käytettävissä uuden jyrsijän kulutukseen.

Syötin ravintopohja voi olla mikä tahansa tavanomainen syötävä syöttikomponentti, kuten kaurajauho, kalajauho ja maissijauho ja haluttaessa sideaineita, kuten gelatiiniä 30 voi olla läsnä. Myrkkyhiukkaset voivat olla mainitun myrkyn kiteitä, kun se on tarkoituksenmukaista, tai jauhettua myrkkyä, joka on sidottu sideaineeseen, kuten gelatiiniin, vahaan tai hartsiin. Myrkkyhiukkaset voivat sisältää ravintoainetta, esimerkiksi sakkaroosia, joka houkuttelee jyrsi-35 jöitä. Myrkkyhiukkaset voi myös olla värjätty tunnistamisen helpottamiseksi. Hiukkaset koostuvat edullisesti joko pel- 9 71653 kästä myrkystä tai myrkystä yhdessä sideaineen kanssa. On tärkeää, että myrkkyä sisältävät hiukkaset ovat oleellisesti homogeenisia. Päällysteillä varustetut hiukkaset ovat tehottomia, kuten seuraavissa esimerkeissä esitetään.

5 Myrkkyä sisältävät hiukkaset on edullista valmistaa yhdistämällä hiukkasia varten tarkoitetut aineosat nestemäiseen liuottimeen pastan muodostamiseksi; suulakepurista-malla pasta suukappaleen läpi; leikkaamalla puriste hiukkasiksi; ja kuivaamalla hiukkaset. Keksinnön mukainen syötti 10 valmistetaan sitten sekoittamalla hiukkaset ravintoon ja edullisesti puristamalla tuloksena oleva massa rakeiksi tai kokkareiksi.

Seuraavat esimerkit kuvaavat keksintöä.

Valmistettiin myrkyllisiä hiukkasia seuraavien resep-15 tien A, B ja C mukaisesti.

Resepti A

Aldicarb 1500 mg

Gelatiini 350 mg

Sakkaroosi 100 mg 20 Chlorazol Sky Blue-väri 50 mg

Kolme viimeistä komponenttia liuotettiin 1,3 mlraan tislattua vettä ja liuos sekoitettiin aldicarb-myrkkyyn, jolloin saatiin jäykkä pasta. Pasta suulakepuristettiin 1 mm:n suukappaleen läpi. Puristetta ilmakuivattiin 25 30°C:ssa 24 tuntia ja leikattiin sitten käsin, jolloin saatiin kolmea hiukkaskokoa alla esitetyllä tavalla.

Vähintään viisikymmentä hiukkasta jokaista kokoa punnittiin ja aldicarb-pitoisuus laskettiin kuivapainon perusteella : 30 Jokaisen hiukkasen

Hiukkaskoko_aldicarb-pitoisuus 1mmx2mm 1,25 mg 1 mm x 1 mm 0,5 mg n. 0,5 x 0,5 u 0,2 mg 71 653 10

Johtuen käsinleikkausprosessista voidaan odottaa huomattavaa vaihtelua. Pienimmän koon kyseessä ollen tämän arvioitiin olevan + 30 % ja suurimman + 10 %.

Resepti B

5 Aldicarb 200 mg

Laktoosi 300 mg 0,2 ml 8 % w/v gelatiinia vedessä.

Aldicarb liuotettiin asetoniin ja lietettiin laktoo-10 sin kanssa. Seos ilmakuivattiin. Sen kuivuttua lisättiin gelatiiniliuos ja saatu seos jauhettiin pastaksi, joka suu-lakepuristettiin 1 mm:n suukappaleen läpi.

Puristeet ilmakuivattiin ja leikattiin sitten käsin, jolloin saatiin kaksi hiukkaskokoa, nimittäin 1x1 mm:n 15 ja 1 x 4 mm:n sylintereitä.

Vähintään 50 hiukkasta jokaista kokoa punnittiin ja aldicarb-sisältö laskettiin kuivapainon perusteella:

Jokaisen hiukkasen

Hiukkaskoko_aldicarb-sisältö 20 1,0x1,0 0,2 mg 1,0x4,0 1,1 mg

Resepti C

Aktiivinen myrkkyaine 80,0 % w/w

Gelatiini B.P. 14,7 % 25 Sakkaroosi 4,83 %

Natriumalginaatti 0,24 %

Varoitusväri 0,24 %

Gelatiini liuotettiin riittävään määrän vettä suulake-puristettavan seoksen saamiseksi. Muut aineosat jauhettiin 30 hyvin hienoiksi jauheiksi, sekoitettiin yhteen ja sekoitettiin sitten gelatiini/vesiseokseen ja homogenisoitiin perusteellisesti.

Saatu taikinamainen seos suulakepuristettiin suurella paineella halkaisijaltaan erilaisten suukappaleiden läpi 35 leikkasupyörää vasten halutun mittaisten sylinterimäisten hiukkasten saamiseksi.

Hiukkaset ilmakuivattiin vakiopainoon.

71 65 3 11

Seuraavassa ovat tällaisten pituudeltaan ja halkaisijaltaan erilaisten hiukkasten aikaansaamat aktiivisen aineosan tyypilliset painot.

Halkaisija Pituus Paino 5 mm_mm_mg 1.5 3,0 5,4 1.5 1,5 2,6 1,0 1,0 0,85 0,75 0,75 0,36 10 0,50 0,50 0,11 0,45 0,45 0,09 0,40 0,40 0,06 0,20 0,5 0,02

Ellei toisin ole mainittu keksinnön mukaisia syöttejä 15 valmistettiin sekoittamalla perusteellisesti käsin hiukkasia keskikarkeaan kaurajauhoon ja syötit syötettiin häkeissä oleville rotille ja hiirille ainoana ravintona. Vettä annettiin niille vapaasti käytettäväksi. Jokaiseen häkkiin jääneet syötit punnittiin päivittäin ja tuoreet syötit an-20 nettiin joka päivä.

Esimerkki 1 (vertaileva)

Valmistettiin täysin homogeenisia syöttejä liettämällä aldicarb-myrkyn asetoniliuos keskikarkean kaurajauhon kanssa konsentraatin saamiseksi ja laimentamalla sitten konsentraat-25 ti keskikarkealla kaurajauholla käsin sekoittaen niin, että aldicarb-pitoisuudeksi saatiin 100 ppm. Saadun syötin myrkyllisyys määritettiin kokeilla käyttäen viittä Wistar-naa-rasrottaa ja kymmnetä LACA-koirashiirtä. Tulokset esitetään taulukossa 1.

30 Taulukko 1

Syötin kulutus Kuolemia Päivä Rotta Hiiri_Rotta_Hiiri 1 10 20 0 5:stä 0 10:stä 2 10 50 0 5:stä 0 10:stä 35 3 15 40 0 5:stä 0 10:stä 4 40 - 010:stä 71653 12

Esimerkki 2 Määritettiin reseptin A mukaan valmistettujen aldicarb-hiukkasten myrkyllisyys kokeilla, joissa käytettiin viittä Wistar-naarasta, jotka saatettiin alttiiksi keksikarkealle 5 kaurajauholle, joka sisälsi yhden 1,25 mg:n rakeen 20 g:a kohti kaurajauhoa. Tulokset esitetään taulukossa 2.

Taulukko 2 Päivä_Syötin kulutus (g)_Kuolemia 1 55 2 5:stä 10 2 35 2 jäljellä olevista 3: sta 3 0 Jäljelle jäänyt rotta kuoli

Esimekki 3 15 Viiden sekaperintöaiheisen, koaguloitumisen estoai- netta kestävän rotan annettiin syödä syöttiä, joka koostui keskikarkeasta kaurajauhosta, joka sisälsi yhden 1,25 mg:n hiukkasen, joka oli tehty reseptillä A, 20 g:a kohti kaura-jauhoa. Syötti punnittiin päivittäin, mutta tässä esimerkis-20 sä sitä ei vaihdettu päivittäin. Tulokset esitetään taulukossa 3.

Taulukko 3 Päivä_Syötin kulutus (g)_Kuolemia 1 50 35:stä 25 2 15 1 jäljellä olevista 2:sta 3 10 Jäljelle jäänyt rotta kuoli

Esimerkki 4 (vertaileva) 30 Kymmentä LACA-koirashiirtä syötettiin syötillä, joka koostui keskikarkeasta kaurajauhosta, joka sisälsi yhden 0,5 mg:n hiukkasen, joka oli tehty reseptin 1 mukaisesti, 10 g:aa kohti kaurajauhoa. Tulokset esitetään taulukossa 4.

tl 13 71 65 3

Taulukko 4 Päivä Syötin kuluts (g)_Kuolemia 1 75 1 10:stä 2 60 0 jäljellä 5 olevista 9:stä 3 60 2 jäljellä ole vista 9 : stä 4 40 1 jäljellä ole vista 7: stä 1 0 Esimerkki 5

Kymmenen LACA-koirashiiren annettiin syödä syöttiä, joka koostui keskikarkeasta kaurajauhosta, joka sisälsi yhden 0,2 mg:n hiukkasen reseptin A seosta 2 g:a kohti kaura-jauhoa. Tulokset esitetään taulukossa 5.

1 5 Taulukko 5 Päivä_Syötin kulutus (g) Kuolemia 1 60 4 10:stä 2 15 3 jäljellä olevista 6:sta 20 3 10 3 jäljellä olevista 3:sta

Esimerkki 6

Viittä LACA-koirashiirtä pidettiin paastolla 24 tunnin ajan ja annettiin sitten syödä 50 g keskikarkeaa kauraa, 25 joka sisälsi dispergoituna 10 hiukkasta reseptin B seosta, joista jokainen sisälsi 0,2 mg aldicarb-myrkkyä. Tulokset esitetään taulukossa 6.

Taulukko 6 Päivä_Syötin kulutus (g)_Kuolemia 30 1 30 2 5:stä 2 15 2 jäljellä olevista 3:sta 14 716 5 3

Esimerkki 7

Kolmen sekaperintöaiheisen, kestävän rotan annettiin syödä 50 g keskikarkeaa kaurajauhoa, joka sisälsi 10 hiukkasta reseptin B seosta, joista kukin sisälsi 1,1 mg aldicarb-5 myrkkyä. Tulokset esitetään taulukossa 7.

Taulukko 7 Päivä_Syötin kulutus (g)_Kuolemia 1 10 Kaikki kuolivat

Tarkastelu 10 Vertailuesimerkistä 1 käy ilmi, että kun aldicarb oli dispergoitu homogeenisesti syötin koko syötävään komponenttiin, kuten tavanomaisessa syöttikoostumuksessa, yhtään kuolemaa ei rekisteröity rotilla eikä hiirillä 3:n ja 4:n päivän altistuksen jälkeen samassa järjestyksessä. Taulukosta 15 1 havaitaan, että syötin kulutus oli pieni; vertaa taulukkoa 1 taulukkoihin 2-7. Tämä johtuu todennäköisesti myrkkyarkuus-vaikutuksesta ja on luonteenomainen tavanomaisesti muodostetuille akuuteille myrkyille. Rotat ottivat vain noin 12 % normaalista päivätarpeestaan, hiiret noin 20 % ensimmäisenä 20 päivänä, mutta seuraavina päivinä käyttö kasvoi. Arvellaan, että tämä saattaa johtua induktiovaikutuksesta, jossa ensimmäinen, alle kuolettava annos indusoi myrkkyä tuhoavat entsyymit.

Taulukoista 2, 3 ja 7 ilmenee, että kun aldicarb dis-25 pergoidaan erillisinä hiukkasina, joiden koko on sellainen, etteivät rotat nakerra niitä, vaan ottavat ne kokonaisina, aldicarb on täysin tehokas rottia vastaan. Sitäpaitsi näin käytetyt aldicarb-myrkyn kokonaisväkevyydet ovat pienemmät kuin r\e, jotka eivät tappaneet yhtään rottaa, kun myrkky 30 dispergoitiin homogeenisesti syötin koko syötävään komponenttiin, kuten tavanomaisissa syöteissä. Esimerkit 4 ja 5 muodostavat esityksen siitä, kuinka alaan perehtyneet voivat helposti määrittää myrkyn hiukkaskoon ylärajan suhteessa kyseessä olevaan jyrsijälajiin. Taulukon 4 tulokset osoit-35 tavat, että 0,5 mg:n aldicarb-hiukkaset olivat liian suuria keskikokoiselle hiirelle, koska vain 4 10:stä hiirestä kuo- 15 716 6 3 li verrattuna esimerkissä 5 saavutettuun 100 %: seen kuolemaan, kun käytettiin pienempiä 0,2 mg:n aldicarb-hiukkasia. Hiiret itse asiassa kuluttivat 235 g syöttiä esimerkissä 4, mikä osoittaa selvästi niiden kykyä erottaa ja normaalisti 5 hylätä liian suuret (0,5 mg) hiukkaset. Se tosiasia, että esimerkissä 4 saavutettiin 40 %:nen kuolema, heijastaa sitä, että jonkin verran hiukkaskoon vaihtelua epäilemättä tapahtui (kuten on mainittu esimerkkein johdannossa) ja luonnollisesti, että tämän luonteisissa rutiinikokeissa voidaan jo-10 ka tapauksessa odottaa jonkin verran kokeellista hajontaa. Esimerkeistä 4 ja 5 käy kuitenkin ilmi, että rutiinikoe ilmoittaa helposti nimellisen myrkkyhiukkaskoon, joka takaa, että sen lajin keskimääräinen jyrsijä, jonka syötin on tarkoitus tappaa, syö myrkkyhiukkaset kokonaisina, ja kuolee 15 tämän vuoksi.

Esimerkki 8 Tämä esimerkki osoittaa, että tämän keksinnön mukaiset syötit voivat olla tehokkaita kohde-eläintä vastaan samalla, kun ne jättävät turvaan kohde-eläintä oleellisesti suuremmat 20 eläimet.

Hiukkasia, jotka olivat sopivaa kokoa hiirille kokonaisina (ilman nakertamista), ts. halkaisijaltaan noin 0,5 mm:n pallosia, jotka sisälsivät 0,1 mg aldicarb-myrkkyä kohti, valmistettiin saostusprosessilla.

25 Rotille sopivia suurempia hiukkasia ts. noin 1x1 mm:n sylintereitä, jotka sisälsivät 1,0 mg aldicarb-myrkkyä hiukkasta kohti, valmistettiin sopivasti suulakepuris-tamalla.

Hiiren syöttihiukkaset levitettiin keskikarkeaan kau-30 rajauhoon yhden kappaleen väkevyydeksi kahta grammaa kohti kaurajauhoa (50 ppm) ja rotan syöttihiukkaset levitettiin keksikarkeaan kaurajauhoon yhden kappaleen väkevyydeksi 20 g:a kohti kaurajauhoa (50 ppm).

Kymmenen 12-18 gramman LAC-koirashiiren ja viiden 35 300-350 gramman Wistar-naarasrotan annettiin syödä hiiri- syöttiä, ja viiden 300-350 gramman Wistar-naarasrotan an- 16 71 65 3 nettiin syödä rottasyöttiä. Syöttiannoksia täydennettiin tarvittaessa ravintoaineen varaston pitämiseksi saatavilla ja vettä annettiin vapaasti. Tulokset esitetään taulukossa 8.

Taulukko 8 5 Hiirisyöttihiukkaset Rottasyöttihiukkaset

Rotta Hiiri Rotta Päivä Kulutus Kuolemia Kulutus Kuolemia Kulutus Kuolemia _li)_(aj_LsJ_ 1 95 0/5 25 4 10:stä 70 2 5:stä 10 2 80 0/5 10 5 jäljellä 20 2 jäljellä olevista olevista 6:sta 3:sta 3 70 0/5 0 Jäljelle jää- 0 Jäljelle nyt hiiri jäänyt rotta 15 kuoli kuoli 4 65 0/5 5-7 175 0/5

Kaikki syötit sisälsivät 50 ppm aldicarb-myrkkyä. Esimerkki 1 osoittaa, että 100 ppm aldicarb-myrkkyä levitettynä 20 homogeenisesti koko syötävään komponenttiin, joka on tavanomainen käytäntö, ei tapa rottia eikä hiiriä. Kaikki rotat, jotka söivät 1 mg:n hiukkaisa ja kaikki hiiret, jotka söivät 0,1 mg:n hiukkasia, kuolivat kolmannen päivän loppuun mennessä, mutta rotat, jotka söivät hiirisyöttiä, eivät ol-25 leet kuolleet edes seitsemän päivän kuluttua syötyään sitä. Tämä tulos osoittaa, että merkittävästi suuremmat eläimet kuin hiiret eivät kuolisi kuluttaessaan vahingossa tämän keksinnön mukaista aldicarb-syöttiä, joka on tarkoitettu käytettäväksi hiiriä vastaan. Ekstrapoloimalla voidaan otak-30 sua, että vastaava rottasyötti olisi turvallinen mille tahansa eläimelle, joka on merkittävästi suurempi kuin rotta.

Esimerkki 9

Valmistettiin kolme syöttiä, jotka sisälsivät aldicarb-myrkkyä, kukin 100 ppm:n (0,01 %) väkevyytenä. Alicarb 35 oli läsnä syötissä joko homogeenisesti dispergoituna tavanomaisen jyrsijämyrkyn tapaan, erillisinä 0,4 x 0,4 mm:n 17 71 6 5 3 hiukkasina (resepti C) tai erillisinä 1,0 x 1,0 mm:n hiukkasina. Laimennin oli keskikarkea kaurajauho kaikissa tapauksissa. Kokeet suoritettiin hiirillä, joiden ruumiinpainot olivat suunnilleen 20 g, rotilla, joiden ruumiinpainot oli-5 vat noin 250 g ja kaniineilla joiden ruumiinpaino oli noin 2500 g.

Syöttejä tarjottiin ilman vaihtoehtoisen ravinnon mahdollisuutta viiden päivän ajan.

Tulokset viiden päivän kuluttua esitetään taulukossa 10 9.

Taulukko 9

Alicarb- Käyttö Kuolemia Käyttö Kuolemia Käyttö Kuolemia esiintymismuoto g/pv % g/pv % g/pv % 100 ppn___ 15 Homogeeninen 1,6 0 1,9 0 14,20 0,4 x 0,4 nm 1,0 100 3,4 0 1,0 x 1,0 rnn 1,8 30 9,9 100 11,4 0 Nämä tulokset osoittavat, että kun aldicarb oli dis-pergoitu homogeenisesti ravintopohjaan tavanomaisen jyrsi-20 jämyrkyn tapaan, yksikään koe-eläimistä ei kuollut.

Kaikki hiiret kuolivat, kun niille tarjottiin 100 ppm aldicarb-myrkkyä dispergoituna 0,4 x 0,4 mm:n hiukkasiin, vain 30 % altistetuista hiiristä kuoli 100 ppm:n aldicarb-pitoisuuteen, joka tarjottiin 1x1 mm:n hiukkasina.

25 Yksikään kaniini ei kuollut, kun ne altistettiin jol lekin kolmesta reseptistä.

Homogeenisesti dispergoituna aldicarb absorboituu hitaasti ja jatkuvasti sellaisella nopeudella, että sen myrkkyvaikutus häviää, ennenkuin kuolema voi tapahtua. Yksi 30 0,4 x 0,4 mm:n hiukkanen antaa 3 mg/kg:n annoksen 20 g:n hiirelle, mutta vain 0,24 mg/kg:n annoksen 250 g:n rotalle ja 0,025 mg/kg:n annoksen 2,5 kg:n kaniinille. Absorboituessaan näin pieninä annoksina syötti ei ole kuolettava, koska myrkyn tehon häviäminen edistyy nopeammin kuin kuolettava 35 vaikutus. 1 x 2 mm:n hiukkanen antaa 3,4 mg/kg 250 g:n ro- 18 71 653 talle, mutta vain 0,34 mg/kg 2,5 kg:n kaniinille, joten kaikki rotat kuolevat, mutta eivät kaniinit.

1 x 1 mm:n hiukkanen kykenee antamaan 42,5 mg/kg:n annoksen 20 g:n hiirelle, mutta vain 30 % hiiristä kuoli.

5 Tämän kokoiset hiukkaset hiiret erottavat pois ja hylkäävät.

Tulokset osoittavat, että modifioimalla muotoa, jossa myrkky esiintyy, voidaan valmistaa 100 ppm:n aldicarb-syöt-ti, joka on selektiivisesti myrkyllinen kohde-eläimelle perustuen pelkästään ko. kohde-eläimen ruumiinpainoon.

10 Esimerkki 10 Tämä esimerkki esittää rutiinikokeita, joita käytetään optimihiukkaskoon määrittämiseen, jota käytetään määrättyjä kohde-eläimiä vastaan. Rotille tarjottiin keskikarkeaa kau-rajauhoravintoa, joka sisälsi aldicarb-hiukkasia (resepti C) 15 yhden kappaleen määrän 10 g:a kohti ravintopohjaa ja hiirille tarjottiin hiukkasia yhden kappaleen määrä 4 g:a kohti ravintopohjaa.

Tulokset 5 päivän kuluttua esitetään taulukossa 10.

Taulukko 10 20 Ruumiin Hiukkasen Käyttö/kuo- Kuolemia paino (g) halk./pituus lema (g) (%) _(mm)_ 60-80 g:n vie- roitusrottia 1,5 x 3,0 22,7 80 25 1,0 x 1,0 6,1 100 0,75 x 0,75 7,2 100 300-400 g täys- kasvuisia rottia 1,5 x 3,0 3,5 100 1,0 x 1,0 5,7 100 30 0,75 x 0,75 35,6 50 12-10 g:n viero itushiiriä 0,2x0,5 10,7 60 0,4 x 0,4 5,9 100 0,5 x 0,5 10,8 70 35 0,75 x 0,75 12,3 57 n 19 71 65 3

Taulukko 10 (jatkoa)

Ruumiin Hiukkasen Käyttö/kuo- Kuolemia paino (g) halk./pituus lema (g) (%) _(mm)_ 5 20-25 g:n täyskasvuisia hiiriä 0,2 x 0,5 132,0 0 0,4 x 0,4 3,5 100 0,5 x 0,5 6,2 100 10 0,75 x 0,75 mm:n ja 1,0 x 1,0 mm:n hiukkaset tappoi vat kaikki vieroitusrotat ilman merkkiäkään erottelusta, mutta ilmeisesti ne erottelivat pois suuremmat 1,5 x 3,0 mm:n ja 1,5 x 1,5 mm:n hiukkaset, sillä huolimatta suuremmasta käytettävissä olevasta annoksesta, kuolemaa kohti ku-15 lutettu määrä oli suurempi kuin odotettiin ja saatiin epätäydellinen tappava vaikutus.

Pienemmät 0,75 x 0,75 mm:n hiukkaset eivät tappaneet suurempia täyskasvuisia rottia, mutta ne eivät erotelleet pois suurempia 1,0 x 1,0 mm:n ja 1,5 x 3,0 mm:n hiukkasia.

20 Näin ollen optimi hiukkaskoko, joka vaaditaan anta maan kuolettava annos aldicarb-myrkkyä sekä populaation pie-nimmälle että suurimmalle rotalle, on noin 1,0 x 1,0 mm.

0,4 x 0,4 mm:n hiukkaset tappoivat täydellisesti vieroitus- ja täyskasvuiset hiiret ja kuolemaa kohti syöty 25 syöttimäärä vastaa suunnilleen laimennusmäärää yksi hiukkanen 4 g:aa kohti. Epätäydelliset tappavat vaikutukset esiintyivät molemmissa ryhmissä 0,2 x 0,5 mm:n hiukkasilla, mikä osoitti riittämätöntä myrkkyä antamaan kuolettavan annoksen. 0,5 x 0,5 mm:n hiukkaset tappoivat kaikki täyskasvuiset, 30 mutta eivät onnistuneet tappamaan kaikkia vieroitushiiriä ja kuolemaa kohti syöty syöttimäärä osoittaa erottelua. Erottelu on vielä ilmeisempää, kun vieroitushiirille tarjotaan 0,75 x 0,75 mm:n hiukkasia. Näin ollen hiirille vaadittu optimi hiukkaskoko on noin 0,4 x 0,4 mm.

20 7165 3

Esimerkki 11 Tämä esimerkki esittää erilaisia ravintopohjia keksinnön mukaisille syöteille. 1 x 1 mm:n aldicarb-hiukkasia (resepti C) dispergoitiin yhden kappaleen määrä 10 g:a kohti 5 syöttiä seuraaviin syötteihin: 1. Aldicarb-hiukkasia 0,0085 %

Varoitusväriä 0,025 %

Natriumkloridia 0,50 %

Mononatriumglutamaattia 0,57 % 10 Keskikarkeaa kauraa 98,89 %

Testattiin irtaonisena raemaisena jauheena.

2. Aldicarb-hiukkasia 0,0085 %

Varoitusväriä 0,125 %

Natriumkloridia 0,50 % 15 Mononatriumglutamaattia 0,45 %

Glyserolia 2,5 %

Jauhettua vahaa 30,0 %

Vehnäjauhoa 66,42 %

Puristettiin vettä kestäviksi kappaleiksi muotissa, 20 jokaisen kappaleen ollessa 20 g:n painoinen.

3. Aldicarb-hiukkasia 0,0085 %

Pellavaöljyä 2,7 %

Kananjauhoa 97,29 %

Suulakepuristettiin rakeiksi, joiden halkaisija oli 25 4 mm ja pituus 7-15 mm. Täyskasvuisille rotille tarjottiin näitä kolmea syöttiä ilman vaihtoehtoista ravintoa. Taulukossa 11 esitetyt tulokset osoittavat, että kaikki kolme syöttiä ovat tehokkaita.

Taulukko 11 30 Syötti_1 päivä 2 päivä 3 päivä 4 päivä 5 päivä 1 9,0 2,1

Kumulatiivinen kuolemis-% 80 100 2 10,5 11,1 35 Kumulatiivinen kuolemis-% 70 100 ti 21 71653

Syötti_1 päivä 2 päivä 3 päivä 4 päivä 5 päivä 3 8,6 11,5 17,1 8,3 17,6

Kumulatiivinen kuolemis-% 60 80 80 80 100 5 Esimerkki 12 (vertaileva) Tämä esimerkki kuvaa vaikutusta, joka on myrkkyä sisältävien hiukkasten varustamisella päällysteellä.

Hiukkasia, jotka sisälsivät Aldicarb-myrkkyä ja jotka oli valmistettu reseptin C mukaisesti ja joiden koko oli 10 1x1 mm, päällystettiin sellakalla tai PVArlla tavanomaisin keinoin. Muita hiukkasia varustettiin polymeeripäällysteel-lä saattamalla hiukkaset alttiiksi formaldehydihöyrylle.

Tämä saa gelatiinisideaineen polymeroitumaan pinnalle. Syöt-tökokeet suoritettiin Wistar-koirasrotilla ja tulokset esi-15 tetään taulukossa 12.

Taulukko 12 Päällystyssysteemi

Rotta Päällystämätön Sellakka Formaldehydi/ PVA

tuntia 123 123 gelatiini 20 ___1 2 3_1 2 3

1 MM C OOOOCO CCO

2 DDC MMM O C O M M C

3 D OCMCCC D M M

4 M C C CCO MM

25 5 M M C MMM CC

6 CCCCCC DM

7 XXXXXX X

O Ei näkyvää vaikutusta M Lieviä kouristuksia-jäsenten nykimistä, työlästä 30 hengitystä C Voimakkaita kouristuksia, jäsenten yhteistoiminnan menetystä, silmien pullistumista D Kuolema X Eläin surmattu humaanisista syistä (Englannin lainsää-35 däntö määrää, että eläinkokeiden tekijät eivät saa an taa eläinten kärsiä ilmeisiä tuskia pitkiä aikoja).

22 7^653

Tulokset osoittavat, että oleellisesti homogeeniset myrkkyä sisältävät hiukkaset ovat hyvin paljon tehokkaampia keksinnön mukaisissa syöteissä kuin päällystetyt hiukkaset. Tämän keksinnön etuna on, että kun eläimet ovat kuluttaneet 5 myrkyllisen hiukkasen, se vaikuttaa nopeasti, mikä vähentää jatkuvan syömisen mahdollisuutta, joka johtaisi toisen myrkyllisen annoksen imeytymiseen. Päällysteiden käyttö on vastakkainen tälle pyrkimykselle. Sitäpaitsi on hyvin tunnettua, että ravinnon viipymisaika jyrsijän suolessa (ts. aika syö-10 misestä ulostamiseen) on 6-12 tuntia. Hiukkanen, joka vapauttaa myrkyn yllä olevissa tuloksissa esitetyllä hitaalla nopeudella, voisi joutua poistetuksi ennenkuin kuolettava annos on imeytynyt.

It

Claims (6)

71 653

1. Jyrsijäsyötti, joka sisältää ravintoa ja myrkkyä, jolloin myrkky on kokonaan yhden tai useamman erillisen myrk- 5 kyä luovuttavan hiukkasen muodossa tai sisältyy siihen, tunnettu siitä, että myrkkyä sisältävän hiukkasen aktiivisuus on sellainen sen jyrsijälajin suhteen, jolle syötti on tarkoitettu, että jokainen myrkkyä luovuttava hiukkanen antaa kuolettavan annoksen ko. lajin täyskasvuiselle 10 jyrsijälle, jokaisen myrkkyä luovuttavan hiukkasen ollessa päällystämätön ja oleellisesti homogeeninen ja hiukkaskool-taan sellainen, että sitä lajia oleva jyrsijä, jolle syötti on tarkoitettu, ottaa hiukkasen suuhunsa nakertamatta sitä ensin, ja siitä, että myrkky on aldicarb ^2-metyyli-2-(me-1 5 tyylitio) propionaldehydi-O- (metyylikarbamoyyli) oksiimi_7.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen syötti, tunnet-t u siitä, että myrkkyä luovuttavat hiukkaset sisältävät myrkkyä ja sideainetta.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen syötti, tunnet-20 t u siitä, että myrkkyä luovuttavat hiukkaset sisältävät myös jyrsijää houkuttelevaa ravintoainetta.

4. Minkä tahansa edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen syötti, tunnettu siitä, että se on rakeen tai kokkareen muodossa.

5. Minkä tahansa edellä olevan patenttivaatimuksen mu kainen syötti, tunnettu siitä, että myrkkyä luovuttavien hiukkasten lukumäärä suhteessa ravintoaineen määrään on sellainen, että se aikaansaa yhden hiukkasen jokaista keskimääräistä ravinnon painoa kohti, jonka sen jyrsijäla-30 jin keskikokoinen täyskasvuinen jyrsijä kuluttaa päivässä, jota vastaan syöttiä on tarkoitus käyttää.

6. Minkä tahansa edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen jyrsijäsyötti, tunnettu siitä, että myrkyn väkevyys koko syötissä ei ole yli 200 ppm.