FI69790C - Foerfarande foer framstaellning av foerfalskningssaekra dokument och foerfalskningsaekert dokument - Google Patents

Description

1 69790

Menetelmä väärentämiseltä suojattujen asiakirjojen valmistamiseksi ja väärentämiseltä suojattu asiakirja

Keksinnön kohteena on menetelmä väärentämiseltä suojat-5 tujen asiakirjojen valmistamiseksi laminoimalla tietokannin toispuolisesti tai molemminpuolisesti kalvoilla, joista ainakin toinen on läpinäkyvä.

Keksinnön kohteena on myös väärentämiseltä suojattu asiakirja, joka koostuu tiedolla varustetusta ja toispuoli-10 sesti tai molemminpuolisesti vähintään yhden läpinäkyvän kalvon kanssa laminoidusta tietokantimesta.

Keksinnön mukaiselle asiakirjalle on tunnusomaista, että kalvolla on tartuntakerros, joka sisältää radikaalisesti silloitetun polymeerin, jolla se on sidottu tietoa sisältävän 15 kantimen pintaan siten, että sitä ei voida irrottaa tietokan-ninta ja kantimen sisältämiä tietoja tuhoamatta.

Väärentämiseltä suojatut asiakirjat saavat yhä lisääntyvää merkitystä. Niitä käytetään pankkien, vähittäiskauppa-liikkeiden, öljy-yhtiöiden, lentoyhtiöiden ja huoltoyhtiöi-20 den luottokorttien muodossa maksuliikenteen helpottamiseksi, jossa ei käytetä käteistä rahaa. Tällaiset asiakirjat sisältävät tietoja, jotka koskevat omaisuuksia sekä myös paikkaa, jossa asiakirja on annettu, ja jotka kummankin suhteen on suojattava väärennöksiltä. Sen tähden ei ole puuttunut yri-25 tyksiä saada mainitunlaatuiset tietoa sisältävät kantimet varmoiksi väärennystä vastaan.

On esimerkiksi tunnettua laminoida kortti, johon on painettu tietoja, kahden kalvon väliin. Laminaattikalvoa käsitellään tässä tapauksessa paikoitellen niin, että se käsi-30 tellyissä kohdissa ei tartu kalvon paperipinnalle. Yrityksestä vetää laminaattikalvo myöhemmin irti on seurauksena, että saavutettaessa käsitellyt alueet repäisy pienempää vastusta seuraten siirtyy paperin pinnalle ja paperin pinta repeää (DE-hakemusjulkaisu 2 511 367).

35 Erään toisen ehdotuksen mukaisesti kuumasaumataan pa- perikortin ja kalvoreunustuksen käsittävä painettu tietoja sisältävä kännin, ns. "laminaattisisus" kahden läpinäkyvän 2 69790 kalvon väliin. Kalvoreunus pitää tällä työskentelytavalla huolen paperikortin reunoja kiertävästä reunakuumasaumauk-sesta, mikä vaikeuttaa kuumasaumatun kortin irrottamista (DE-hakemusjulkaisu 2 756 691).

5 Haitallista tunnetuissa laminointimenetelmissä on, että tätä varten käytetyt kalvot kuumasaumauksessa vain epä-täydellisesti sitoutuvat tietoja sisältävän kantimen paperi-pintaan ja tarjoavat siten ainoastaan rajoitetun suojan väärennyksiä vastaan. Myöskään reunakuumasaumaus ei näissä olo-10 suhteissa merkitse olennaista parannusta, koska se voidaan vaivatta poistaa ja jälleen uudistaa. Tunnetuilla laminointi-menetelmillä on lisäksi se haitta, että päälle laminoitu kalvo voidaan erottaa paperikantimesta lämmittämällä tai kemiallisilla aineilla.

15 Tämän keksinnön tehtävänä on aikaansaada tapa päällys tää tietoja sisältävä kännin, esimerkiksi luottokortin tai passin muodossa, läpinäkyvällä kalvoaineksella niin, että tietoja sisältävä kantimen koko pinta on irtoamattomasti sitoutunut kalvoainekseen ja tietoja sisältävälle kantimelle 20 saatetut tiedot eivät tietoja sisältävää kanninta tuhoamatta enää ole luoksepäästävissä ja ovat siten myöhempiä muutoksia vastaan luotettavasti suojattuja.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista, että kalvo varustetaan tartuntakerroksella radikaalisesti 25 silloittuvasta massasta ja laminoidaan tietoa sisältävän kantimen toiselle tai kummallekin puolelle siten, että silloit-tuva massa tulee kosketukseen tietoa sisältävän kantimen kanssa ja tämä tartuntakerrosmassa silloitetaan jolloin se muodostaa tiedonkantimen ja kalvon välille sidoksen, jota ei 30 enää voida irrottaa.

Laminaatin tartuntakerroksen kovettaminen tapahtuu runsaasti energiaa sisältävällä säteilytyksellä, US-valolla aktivoituvien initiaattorien tai lämmöllä tai kiihdyttimillä aktivoituvien initiaattoreiden avulla.

35 Keksinnön mukaisesti käytetty tartuntakerros sisältää radikaalisesti kovettuvina aineina etyleenisesti tyydyttymät-tömiä, monomeeri-, oligomeeri tai polymeeri-yhdisteitä, edul- 3 69790 lisestiCX., β-tyydyttymättömiä tai vinyyli-ryhmiä sisältäviä yhdisteitä ja erityisesti yhdisteitä, jotka sisältävät ak-rylaatti- ja/tai metakrylaatti-ryhmiä.

Kun seuraavassa viitataan akryyli-yhdisteisiin, niin 5 tämä käsite tarkoittaa myös metakryyli-yhdisteitä.

Erään edullisen suoritusmuodon mukaisesti käytetään radikaalisesti kovettuvia, etyleenisesti tyydyttymättömiä, oligomeeri- tai polymeeri-yhdisteitä, erityisesti sellaisia, jotka pohjautuvat polyestereihin,o<, /3-tyydyttymättömiin po-10 lyestereihin, polyeettereihin, polyepoksideihin, polyuretaa-neihin, uretaani-modifioituihin polyepoksideihin, uretaani-modifioituihin polyestereihin ja uretaani-modifioituihin polyeettereihin sekä tyydyttymättömiin polymeereihin.

Keksinnön mukaisesti käytettynä erityisen sopivana ra-15 dikaalisesti kovettuvana yhdisteenä mainittakoon esimerkiksi seuraavat: I.

Polyisosyanaattien reaktiotuotteet hydroksialkyyliak-rylaattien ja mahdollisesti polyolien kanssa, jotka voivat 20 sisältää 0,01 - 10 paino-%, laskettuna reaktiotuotteesta, edullisesti 0,1-5 paino-%, orgaanisesti sidottua rikkiä tio- ja/tai ditio-ryhmien muodossa.

Reaktiotuotteet koostuvat edullisesti: A) 1 grammaekvivalenttista polyisosyanaatin, jossa on 25 vähintään 2, esim. 2-4, erityisesti 2, isosyanaatti-ryhmää molekyyliä kohti, NCO, B) 0-0,7 grammaekvivalenttista polyolin, jossa on vähintään 2, erityisesti 2-6 OH-ryhmää molekyyliä kohti (sopivia polyoleja on kuvattu saksalaisessa julkiseksitulo- 30 julkaisussa DT-OS 2 737 406), OH, C) 0,01 - 1,0 grammaekvivalenttista hydroksialkyyliak-rylaatin, jossa on vähintään 2, erityisesti 2-4 C-atomia alkyyliryhmässä, OH ja D) mahdollisesti 0,01 - 0,3 grammaekvivalenttista tio-35 tai ditio- tai tio- ja ditio-ryhmiä sisältävän polyolin, jossa on vähintään 2, erityisesti 2-4 OH-ryhmää molekyyliä kohti, OH; 69790 jolloin OH-grammaekvivalenttien B - D summa on 1 - 1,2 ja orgaanisesti sidotun rikin, joka on peräisin tio- ja ditio-ryhmistä, pitoisuus voi olla 0,10 paino-%, erityisesti 0,5 -5 paino-%, laskettuna reaktiotuotteesta.

5 Näitä reaktiotuotteita, niiden valmistus mukaan lukien, kuvataan saksalaisessa kuulutusjulkaisussa DT-AS 1 644 797, GB-patentissa 743 514, US-patentissa 3 297 745 ja DE-hakemus-julkaisussa 2 737 406, kaikkine yksityiskohtineen.

Reaktioseoksia voidaan käyttää sekoitettuna mono- ja/ 10 tai polyfunktionaalisten vinyylimonomeerien kanssa. Myös tästä mahdollisuudesta antaa DE-OS 2 737 406 tietoa.

II.

Polyepoksidien, jotka sisältävät enemmän kuin yhden epoksidi-ryhmän (esim. 2,3 epoksipropyyli-ryhmä) molekyyliä 15 kohti, edullisesti 2-6, erityisesti 2-3, epoksidi-ryhmää, reaktiotuotteet akryylihapon tai metakryylihapon kanssa.

Valmistus tapahtuu tunnetuin menetelmin saattamalla polyepoksidi reagoimaan (met)akryylihapon tai sen seosten kanssa, esimerkiksi 40 - 100 °C:ssa ja mahdollisesti n. 0,01 -20 3 paino-%:n, laskettuna epoksidista + haposta, reaktiota kiihdyttäviä katalyyttejä, kuten tert.-amiineja, alkalihyd-roksideja ja orgaanisten karbonihappojen alkalisuoloja, läsnäollessa (vrt. US-patentit nro 2 456 408, 2 575 440 ja 2 698 308) .

25 Näiden reaktiotuotteiden seikkaperäinen selos annetaan DE-hakemusjulkaisussa 2 349 979.

III.

Polyepoksidien uretanisoituja reaktiotuotteita on kuvattu esim. DE-OS 2 164 386:ssa. Esimerkkejä tällaisista yh-30 disteistä ovat vinyyli- ja mahdollisesti karboksyyli-ryhmiä sisältävät uretaanihartsit polyepoksideista, joissa on useampi kuin yksi 1,2-epoksidi-ryhmä molekyyliä kohti,CK ,β-mono-ole f iinisesti tyydyttymättömistä karbonihapoista, isosyanaateista ja mahdollisesti syklisistä dikarbonihappoanhydrideis-35 tä.

Uretaanihartseja saadaan siten, että polyepoksidi ensin saatetaan reagoimaan akryyli- ja/tai metakryylihapon 69790 kanssa, niin että 60 - 100 % läsnäolevista 1,2-epoksidiryh-mistä muuttuvatβ-hydroksiakryyli- tai -metakryylihappoeste-ri-ryhmiksi, sen jälkeen saatetaan vastaavat hydroksi-ryhmät reagoimaan isosyanaatin kanssa, niin että 30 - 90 % 0-hydrok-5 siakryyli- tai /5-hydroksimetakryylihappoestereiden hydroksi-ryhmistä muutetaan vastaaviksi uretaaneiksi ja mahdollisesti vielä läsnäolevat hydroksi-ryhmät saatetaan reagoimaan syklisen dikarbonihappoanhydridin kanssa.

Yhdisteitä ja niiden valmistusta selostetaan yksityis-10 kohtaisesti DE-OS 2 557 408:ssa.

Muita esimerkkejä polyepoksidien uretanisoiduista reaktiotuotteista ovat 1,2-polyepoksidien ja olefiinisesti tyy-dyttymättömien karbonihappojen uretanisoidut reaktiotuotteet, jotka koostuvat: 15 A) epoksiakrylaatista, joka on saatu heksahydroftaali- hapon diglysidyyliesterin reaktiolla (1) tai moniarvoisten fenolien, erityisesti bisfenolin A, polyglysidyylieetterin reaktiolla (2) akryyli- tai metakryylihapon tai niiden seosten kanssa, jolloin 90 - 100 % 1,2-epoksidi-ryhmistä ovat es-20 teröityjä metakryylihapolla tai akryylihapolla, ja B) heksametyleenidi-isosyanaatista, sykloheksaani-1,4-di-isosyanaatista, 2,4- ja 2,6-toluyleenidi-isosyanaatista ja niiden seoksista, isoforonidi-isosyanaatista (1-isosyanaat-timetyyli-5-isosyanaatti-l,3,3-trimetyyli-sykloheksaani), fo-25 ronidi-isosyanaatista (2,2,4- tai 2,4,4-trimetyyli-heksamety-leeni-di-isosyanaatti-1,6), 1,5-naftaliinidi-isosyanaatista, 1,3-syklopentyleenidi-isosyanaatista, m- ja p-fenyleenidi-isosyanaatista, 2,4,6-toluyleenitri-isosyanaatista, 4,4',4"-trifenyylimetaanitri-isosyanaatista; 1,3- ja 1,4-ksylyleenidi-30 isosyanaatista, 3,3'-dimetyyli-4,4'-difenyylimetaanidi-iso-syanaatista, 4,4'-difenyylimetaanidi-isosyanaatista 3,3'-di-metyylibifenyleenidi-isosyanaatista, 4,4'-bisfenyleenidi-isosyanaatista, dureenidi-isosyanaatista, l-fenoksi-2,4'-feny-leenidi-isosyanaatista, 1-tert.-butyyli-2,4-fenyleenidi-iso-35 syanaatista, metyleeni-bis-4,4'-sykloheksyylidi-isosyanaatis-ta, l-kloori-2,4-fenyleenidi-isosyanaatista tai 4,4'-difenyy-lieetteridi-isosyanaatista, jolloin 2 grammaekvivalenttia reaktiotuotetta A) on saatettu reagoimaan 0,1 - 0,9 moolin, 6 69790 edullisesti 0,5 - 0,9 moolin kanssa isosyanaattia.

Näitä reaktiotuotteita ja niiden valmistusta kuvataan yksityiskohtaisesti DE-hakemusjulkaisuissa 2 841 880, 2 164 386 ja 2 557 408.

5 IV.

Polyepoksidin reaktiotuotteet, jossa polyepoksidissa on useampi kuin yksi epoksidi-ryhmä molekyyliä kohti ja jonka epoksidi-ryhmästä vähintään 60 % on saatettu reagoimaan A) 0,01 - 0,6 SH-ekvivalentin kanssa, laskettuna yhtä 10 epoksidiekvivalenttia kohti, rikkivetyä, alifaattista tai sykloalifaattista, aromaattista tai aralifaattista ditiolia tai polytiolia tai edellä mainittujen rikkiyhdisteiden seoksen kanssa ja sen jälkeen B) 0,99-0,4 karboksyyli-ekvivalentin kanssa, lasket-15 tuna yhtä epoksidiekvivalenttia kohti, akryyli- tai metakryy- lihappoa tai akryyli- ja metakryylihapon seosta.

Polyepoksideilla tarkoitetaan tässä yhteydessä yhdisteitä, jotka sisältävät useamman kuin yhden epoksidi-ryhmän (esim. 2,3 epoksipropyyli-ryhmä) molekyyliä kohti, edulli-20 sesti 1,6 - 6, erityisesti 1,6 - 3 epoksidi-ryhmää. Edelleen tarkoittaa epoksidi-ekvivalentti epoksidi-ryhmiä sisältävän yhdisteen, joka sisältää yhden epoksidi-ryhmän, määrää grammoissa .

Näitä reaktiotuotteita ja menetelmää niiden valmista-25 miseksi kuvataan seikkaperäisesti DE-OS 2 533 125:ssa.

V.

Reaktiotuotteet, jotka on saatu, kun polyepoksidin, jossa on useampi kuin yksi epoksidi-ryhmä molekyyliä kohti, epoksidi-ryhmistä vähintään 60 % on saatettu reagoimaan 30 A) 0,01 - 0,5 NH-ekvivalentin kanssa, laskettuna yhtä epoksidi-ekvivalenttia kohti, ammoniakkia tai alifaattista tai sykloalifaattista primääristä tai sekundääristä amiinia tai edellä mainittujen typpiyhdisteiden seosta ja sen jälkeen B) 0,99 - 0,5 karboksyyli-ekvivalentin kanssa, lasket-35 tuna yhtä epoksidi-ekvivalenttia kohti, akryyli- tai metak-ryylihappoa tai akryyli- ja metakryylihapon seosta.

7 69790

Polyepoksideilla tarkoitetaan tässä tapauksessa yhdisteitä, jotka sisältävät useampia kuin yhden epoksidi-ryhmän (esim. 2,3 epoksipropyyli-ryhmä) molekyyliä kohti, edullisesti 1,6 - 6, erityisesti 1,6-3 epoksidi-ryhmää.

5 Edelleen tarkoittaa epoksidi-ekvivalentti epoksidin, joka sisältää yhden epoksidi-ryhmän, määrää grammoissa.

Mitä reaktiotuotteiden ja niiden valmistuksen yksityiskohtaiseen kuvaukseen tulee, viitataan DE-OS 2 429 527:ään.

10 Kohdissa IV ja V kuvattuja modifioituja polyepoksi- deja voidaan uretanisoida myös III:n mukaisesti.

VI.

Etyleenisesti tyydyttymättömillä ryhmittymillä es-teröidyt polyesterit ja polyeetterit.

15 Esimerkkejä näistä ovat hydroksyyliryhmiä sisältä vien polyesterien tai polyeetterien esteröimistuotteet akryyli- ja/tai metakryylihapon kanssa.

Sopivia hydroksyyli-ryhmiä sisältäviä polyestereitä ja polyeettereitä on kuvattu DE-OS 2 607 998:ssa.

20 Esimerkkejä etyleenisesti tyydyttymättömillä ryhmil lä esteröidyistä polyestereistä löytyy DE-OS 2 838 691:stä.

VII.

Edelleen ovat sopivia Οί,β-tyydyttymättömät polyes-terihartsit, Of,^-etyleenisesti tyydyttymättömiä polyeste-25 reitä ovat keksinnön mielessä vähintään yhden α,/3 -etyleenisesti tyydyttymättömän dikarbonihapon, jossa on yleensä neljä tai viisi C-atomia, tai sen esteriä muodostavien johdannaisten, mahdollisesti sekoitettuna enintään 90 mooli-%:n kanssa, laskettuna tyydyttymättömistä happokomponenteista, 30 vähintään yhtä alifaattista tyydytettyä, 4-10 C-atomia sisältävää, tai sykloalifaattista dikarbonihappoa, jossa on 8,10 C-atomia, tai sen esteriä muodostavia johdannaisia, tavalliset polykondensaatio-tuotteet vähintään yhden poly-hydroksi-yhdisteen, erityisesti dihydroksi-yhdisteen kans-35 sa, jossa on 2-8 C-atomia - siis polyesterit, jollaisia on kuvattu J. Björksten'in et ai teoksessa "Polyesters and Their Applications", Reinhold Publishing Corp., New York 1956.

8 69790

Esimerkkejä edullisesti käytettävistä tyydyttymättö-mistä dikarbonihapoista tai niiden johdannaisista ovat ma-leiinihappo tai maleiinihapon anhydridi ja fumaarihappo. Voidaan kuitenkin käyttää myös esim. mesakonihappoa, sitra-5 konihappoa, itakonihappoa tai kloorimaleiinihappoa. Esimerkkejä käytettävistä alifaattisista tyydytetyistä ja syklo-alifaattisista dikarbonihapoista tai niiden johdannaisista ovat ftaalihappo tai ftaalihapon anhydridi, isoftaali-tere-ftaalihappo, heksa- tai tetrahydroftaalihappo tai niiden 10 anhydridit, endometyleenitetrahydroftaalihappo tai sen anhydridi t, meripihkahappo tai meripihkahapon anhydridi ja meripihkahappoesterit ja -kloridit, adipiinihappo ja seba-siinihappo.

Kaksiarvoisina alkoholeina voidaan käyttää etyleeni-15 glykolia, propaanidiolia-1,2, propaanidiolia-1,3, dietylee-niglykolia, dipropyleeniglykolia, butaanidiolia-1,3, butaa-nidiolia-1,4, neopentyyliglykolia, heksaanidiolia-1,6, 2,2-bis(4-hydroksisykloheksyyli)propaania, bis-oksialky-loitua bisfenolia A, perhydrobisfenolia jne. Edullisesti 20 käytetään etyleeniglykolia, propaanidiolia-1,2, dietyleeni-glykolia ja dipropyleeniglykolia.

Muut modifioinnit ovat mahdollisia sisällyttämällä 10 mooli-%:iin asti, laskettuna alkoholi- tai happokompo-nentista, yksi-, kolme- ja neliarvoisia alkoholeja, joissa 25 on 1-6 C-atomia, kuten metanolia, etanolia, butanolia, al-lyylialkoholia, bentsyylialkoholia, sykloheksanolia ja tetrahydrofurfuryylialkoholia, trimetyylipropaania, glyse-riiniä ja pentaerytriittiä sekä kolme-, ja moniarvoisten alkoholien, joissa on 3-6 C-atomia, mono-, di- ja triallyy-30 lieettereitä ja bentsyylieettereitä saksalaisen kuulutus-julkaisun DAS 1 024 654 mukaisesti, sekä sisällyttämällä yksiemäksisiä happoja, kuten bentsoehappoa, tai pitkäket-juisia tyydyttymättömiä rasvahappoja, kuten öljyhappoa, pellavaöljyrasvahappoa ja risiinirasvahappoa.

35 Polyestereiden happolukujen tulee olla välillä 1-100, edullisesti väliltä 20-70, OH-lukujen välillä 10-150, edullisesti väliltä 20-100, ja laskuapuneuvoina mitattujen 9 69790 molekyylipainojen Mn väliltä n. 500 - 5 000, edullisesti väliltä n. 1 000 - 3 000 (mitattu höyrynpaine-osmometrisesti dioksaanissa ja asetonissa; arvojen poiketessa katsotaan alempi oikeaksi).

5 Näitä tyydyttymättorniä polyestereitä ja niiden val mistusta on yksityiskohtaisesti kuvattu esimerkiksi DE-kuulutusjulkaisuissa 1 024 654, 1 054 620 ja 2 221 335.

VIII.

10 Edelleen ovat sopivia massat, joita saadaan polyme- roimalla sopivasti substituoituja etyleenisesti, edullisesti vinyylisesti, erityisesti akryylisesti ja/tai metakryy-lisesti tyydyttymättömiä yhdisteitä, edellyttäen, että näin saadut polymeerit substituenteillaan ylimääräisessä menetel-15 mässä saatetaan reagoimaan etyleenisten, edullisesti vinyy-listen ja erityisesti akryylisten ja/tai metakryylisten johdannaisten kanssa. Näin saatuja tyydyttymättömiä sekapoly-meraatteja ja niiden valmistusta on yksityiskohtaisesti kuvattu esimerkiksi DE-OS 1 164 547:ssa.

20 Kohdissa VI ja VIII esitetyt yhdisteet voidaan ha luttaessa käytettävissä olevalla OH-luvulla uretanisoida kohdan III mukaisesti.

Tietenkin voidaan käyttää myös kohdissa I-VIII mainittujen yhdisteiden seoksia.

25 Keksinnön mukaisesti käytetty tartuntakerros voi koostua myös radikaalisesti silloittuvista monomeereistä, erityisesti sellaisista, joilla on riittävän korkea kiehu-mapiste n. 100°C ja korkeampi.

Kovettuvina massoina tartuntakerrosta varten ovat 30 tässä yhteydessä sopivia radikaalisesti silloittuvien mono-meerien seokset edellä laajemmin esitettyjen oligo- tai polymeerien ja/tai ei-radikaalisesti kovettuvien kestomuo-vien kanssa kalvonmuodostajina.

Esimerkkejä sopivista monomeereistä, jotka sopivat 35 tähän tarkoitukseen, ovat: 1) akryyli- tai metakryylihapon esterit alifaattis-ten C^-Cg, sykloalifaattisten C^-Cg ja aralifaattisten 10 69790 C^-Cg monoalkoholien kanssa, esimerkiksi metyyliakrylaatti, etyyliakrylaatti, n-propyyliakrylaatti, n-butyyliakrylaat-ti, metyyliheksyyliakrylaatti, 2-etyyliakrylaatti ja vastaavat metakryylihappoesterit; syklopentyyliakrylaatti, syklo-5 heksyyliakrylaatti tai vastaavat metakryylihappoesterit; bentsyyliakrylaatti, /3-fenyylietyyliakrylaatti ja vastaavat metakryylihappoesterit; 2) akryyli- tai metakryylihapon hydroksialkyylieste-rit, joissa on 2-4 C-atomia alkoholiosassa, kuten hydroksi- 10 etyyliakrylaatti, 2-hydroksipropyyliakrylaatti, 3-hydroksi-propyyliakrylaatti, 2-hydroksibutyyliakrylaatti, 4-hydrok-sibutyyliakrylaatti tai vastaavat metakryylihappoesterit; 3) diolien ja polyolien, joissa on 3-4 hydroksyyli-ryhmää, di- ja polyakrylaatit sekä di- ja polymetakrylaa- 15 tit, jotka mahdollisesti voivat olla alkoksyloituja, edullisesti etoksyloituja tai propoksyloituja, kuten etyleeni-glykolidiakrylaatti, propaanidioli-1,3-diakrylaatti, butaa-nidioli-1,4-diakrylaatti, heksaanidioli-1,6-diakrylaatti, trimetylolipropaanitriakrylaatti, pentaerytriittitri- ja 20 -tetra-akrylaatti sekä vastaavat metakrylaatit, edelleen polyeetteriglykolien, glykolin, propaanidiolin-1,3, bu-taanidiolin-1,4 di(met)akrylaatit; 4) aromaattisesti vinyyli- ja divinyyli-yhdisteet, kuten styreeni, metyylistyreeni ja divinyylibentseeni; 25 5) N-metyloliakryyliamidi tai N-metylolimetakryyli- amidi sekä vastaavat N-metylolialkyylieetterit, joissa on 1-4 C-atomia alkyylieetteriryhmässä tai vastaavat N-mety-loliallyylieetterit, erityisesti N-metoksimetyyli(met)ak-ryyliamidi, N-butoksimetyyli(met)akryyliamidi ja N-allyyli-30 oksimetyyli(met)akryyliamidi; 6) vinyylialkyylieetterit, joissa on 1-4 C-atomia alkyyli-ryhmässä, kuten vinyylimetyylieetteri, vinyylietyy-lieetteri, vinyylipropyylieetteri ja vinyylibutyylieetteri; 7) trimetylolipropaanidiallyylieetterimono(met)akry-35 laatti, vinyylipyridiini, N-vinyylikarbatsoli, triallyyli- fosfaatti, triallyyli-isosyaaniuraatti, N-vinyylipyrrolido-ni jne.

11 69790

Voidaan käyttää myös yhden tai useamman edellä mainitun monomeerin seoksia.

Mainittujen monomeerien seoksiin oligo- tai polymeerien tai kalvoa muodostavien kestomuovien kanssa voidaan 5 niiden ominaisuuksien suhteen vaikuttaa yksittäiskomponent-tien suhteella. Tällöin sisältävät nestemäiset seokset suhteellisen suuren osan monomeerejä. Jos toivotaan erittäin viskoosisia geelimäisiä tai kiinteitä radikaalisesti kovettuvia seoksia, pidetään monomeerien osuus vastaavasti alhai-10 sena.

Esimerkkejä sopivista kalvonmuodostajista ovat: 1.

Sekapolyesterit, nimittäin sellaiset, jotka on valmistettu polymetyleeniglykolin, jolla on kaava HOiCI^) OH, 15 jossa n on 2-10, reaktiotuotteesta (1) heksahydrotereftaa-lihapon, sebasiinihapon ja tereftaalihapon, (2) tereftaali-hapon, isoftaalihapon ja sebasiinihapon, (3) tereftaalihapon ja sebasiinihapon, (4) tereftaalihapon ja isoftaalihapon kanssa sekä (5) sekapolyestereiden seokset, jotka on valmis-20 tettu mainituista glykoleista ja (i) tereftaalihaposta, isoftaalihaposta ja sebasiinihaposta sekä (ii) tereftaalihaposta, isoftaalihaposta, sebasiinihaposta ja adipiinihapos-ta; 2 .

25 Polyamidit, kuten esimerkiksi N-metoksim-tyylipoly- heksametyleeni-adipiinihappoamidi; 3. vinylideenikloridi-sekapolymeraatit, esim. viny-lideenikloridi-akryylinitriili-, vinylideenikloridi-metyy-liakrylaatti- ja vinylideenikloridi-vinyyliasetaatti-seka- 30 polymeraatit; 4. etyleeni-vinyyliasetaatti-sekapolymeraatit; 5. selluloosaeetterit, esim. metyyliselluloosa, etyy-liselluloosa ja bentsyyliselluloosa; 6.

35 polyetyleeni; 12 7 .

69790 synteettiset kautsulajit, esim. butadieeni-akryyli-· nitriili-sekapolymeraatit ja kloori-2-butadieeni-l,3-seka-polymeraatit; 5 8.

selluloosaesterit, esim. selluloosa-asetaatti, sellu-loosa-asetaattisukkinaatti ja selluloosa-asetaattibutyraat-ti; 9. polyvinyyliesterit, esim. polyvinyyliasetaatti- 10 akrylaatti, polyvinyyliasetaatti-metakrylaatti ja polyvinyy-liasetaatti; 10.

polyakrylaatti ja OC-alkyylipolyakrylaattiesterit, esim. polymetyylimetakrylaatti ja polyetyylimetakrylaatti; 15 11.

suurmolekyyliset polyetyleenioksidit tai polyglykolit, joiden keskimääräinen molekyylipaino on n. 4 000 - 1 000 000; 12 .

polyvinyylikloridi ja vinyylikloridi-sekapolymeraa- 20 tit, esim. polyvinyylikloridi-asetaatti; 13. polyvinyyliasetaalit, esim. polyvinyylibutyraat-ti, polyvinyyliformaali; 14.

polyformaldehydi; 25 15.

polyuretaanit; 16.

polykarbonaatit; 17.

30 polystyreenit.

Sopivia seoksia on kuvattu esim. US-patenteissa nro 2 760 863, 3 060 026, 3 261 686 ja 3 380 831.

Keksinnön mukaisen tartuntakerroksen silloittaminen voi tapahtua runsaasti energiaa sisältävän säteilyn, kuten 35 UV-valon, elektroni- tai gammasäteiden avulla. Käytettäessä UV-valoa, valotetaan valo-initiaattoreiden läsnäollessa.

13 69790

Valo-initiaattoreiksi ovat tavallisesti näitä tarkoituksia varten käytetyt yhdisteet sopivia, esimerkiksi bentso-fenoni sekä aivan yleisesti aromaattiset ketoni-yhdisteet, jotka ovat bentsofenonista johdettuja, kuten alkyylibentso-5 fenoni, halogeenimetyloitu bentsofenoni saksalaisen julki-seksitulojulkaisun nro 1 949 010 mukaisesti, Michler'in ketoni, antroni ja halogenoitu bentsofenoni. Edelleen ovat sopivia bentsoiini ja sen johdannaiset, esimerkiksi DE-hakemusjulkaisujen 1 769 168, 1 769 853, 1 769 054, 10 1 807 297, 1 807 301, 1 919 678 ja DE- kuulutus- julkaisun 1 694 149 mukaisesti. Samoin ovat tehokkaita valo-initiaattoreita antrakinoni ja sen lukuisat yhdisteet, esimerkiksi /3 -metyyliantrakinoni, tert.-butyyliantrakinoni ja antrakinonikarbonihappoesterit, samoin oksiimiesterit 15 DE-julkiseksitulojulkaisun 1 795 089 mukaisesti. Lisäksi ovat sopivia DE-OS 2 825 955:n mukaiset fenyyliglyoksyyli-happoesterit.

Erityisen sopivia valo-initiaattoreita ovat bentsyy-lidimetyyliketaali, bentsoiini-isopropyylieetteri sekä sys-20 teemi bentsofenoni/amiini US-patentin nro 3 759 807 mukaisesti .

Kutakin valosilloittuvaa systeemiä varten parhaiten sopivat valo-initiaattorit voidaan määrittää muutamalla yksinkertaisella käsikokeella.

25 Keksinnön mukaisen tartuntakerroksen silloittaminen voi tapahtua myös lisättyjen polymerointi-initiaattoreiden avulla, jotka termisesti tai kiihdyttimellä aktivoituina saavat aikaan radikaalisen, ts. ns. ulkoisen radikaalin muodostajan avulla tapahtuvan polymeroitumisen. Tavallisia 30 polymerointi-initiaattoreita on kuvattu esimerkiksi teoksissa Wagner/Sax, Lackkunstharze, luku Tyydyttymättömät po-lyesterihartsit, 5. painos, Carl Hauser Verlag, Stuttgart 1971 tai Ullmann, Enzyklopädie der technische Chemie, osa 13, 3. painos, Houben-Weyl, Methoden der organischen Chemie, 35 Georg Theime Verlag, Stuttgart 1961, osa 14/1, s. 216- ja 229- tai Brandrup/Immergut, Polymer Handbook John Wiley +

Sons, New York, 2. painos 1975.

14 69790

Esimerkkejä tavallisista polymerointi-initiaatto-reista ovat: asyyliperoksidit, kuten diasetyyliperoksidi, dibentsoyyliperoksidi, di-p-diklooribentsoyyliperoksidi, bentsoyyliperoksidi, peroksidiesterit, kuten tert.-butyy-5 liperoksidiasetaatti, tert.-butyyliperoksidibentsoaatti, tert.-butyyliperoktoaatti, disykloheksyyliperoksidi-karbo-naatti, 2,5-dimetyyliheksaani-2,5-diperoktoaatti, alkyyli-peroksidit, kuten bis-(tert.-butyyliperoksibutaani), diku-myyliperoksidi, tert.-butyylikumyyliperoksidi, tert.-butyy-10 liperoksidi, lauroyyliperoksidi, hydroperoksidit, kuten kumeenihydroperoksidit, tert.-butyylihydroperoksidi, syklo-heksanonihydroperoksidi, metyylietyyliketonihydroperoksidi, metyyli-isobutyyliketonihydroperoksidi, perketaalit, kuten 1.1- di-tert.-butyyliperoksi-3,3,5-trimetyylisykloheksaani, 15 ketoniperoksidit, kuten sykloheksanoniperoksidi, etyyli- metyyliketoniperoksidi, atso-yhdisteet, kuten atsoisobuty-rodinitriili ja asetyyliasetoniperoksidi.

Edelleen ovat sopivia ei-peroksidiset polymerointi-initiaattorit, jotka ovat C-C-pilkkoja-tyyppiä (0(,0^0^1 ,o0-20 tetra-substituoidut etaanit), jollaisia on kuvattu DE-kuulutusjulkaisuissa 1 216 877, 1 219 224, DE- julkiseksitulojulkaisuissa 2 615 039, 2 164 482, 2 625 027, 2 131 623, 2 656 782, 2 632 294, 2 853 938, 2 909 951 sekä julkaisuissa Kunststoffe 68 (1978) s. 593- 2 5 ja Kunststoffe 66 (1976) s. 688~.

Nimeltä mainittakoot: asetofenonipinakoli, bentspi-nakoli, 3,4-difenyyli-3,4-dimetyyliheksaani, 1,2-dikloori-tetrafenyylietaani, tetrafenyylimeripihkahappo-dinitriili, 1.2- disyaani-l,2-difenyylimeripihkahappo-dinitriili, 1,2-30 disyaani-l,2-difenyylimeripihkahappoesteri, bentspinakoli- silyylieetteri ja bentspinakolialkyylieetteri.

Radikaalisia polymerointi-initiaattoreita voidaan käyttää yksinään tai seoksissa.

Erityisen edullisia ovat DE-OS 2 632 294:n mukaiset 35 bentspinakolisilyylieetterit.

Kulloistakin kovettuvaa systeemiä varten kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti parhaiten sopivat polyme- 15 69790 rointi-initiaattorit tai niiden seokset voidaan määrittää muutamin yksinkertaisin käsikokein.

Jos pyritään esimerkiksi tartuntakerroksiin, joilla on hyvä varastointipysyvyys, on parhaina pidettävä polyme-5 rointi-initiaattoreita, joilla on riittävän korkea käyn-nistyslämpötila. Jos sen sijaan toivotaan kovettumista suhteellisen alhaisessa tai ympäristön lämpötilassa, niin ovat edullisimpia polymerointi-initiaattorit, joilla on alhaisempi käynnistyslämpötila.

10 Käynnistyslämpötilalla tarkoitetaan tässä lämpöti laa, johon polymerointi-initiaattorilla varustettu keksinnön mukainen tartuntakerrosmassa on kuumennettava polyme-rointi-initiaattorin tavoiteltuun hajoamiseen pääsemiseksi tartuntakerrosmassan silloittamista varten.

15 Reaktiivisuuden lisäämiseksi saattaa olla eduksi käyttää mukana tiettyjä kiihdyttimiä, kuten esimerkiksi koboltti- tai vanadiininaftenaatteja tai -oktoaatteja, tert. amiineja, amideja, amidiineja ja myös sulfiinihappoa, merkaptaaneja ja aryylifosfiinihappoestereitä. Tällaisia 20 kiihdyttimiä ovat kuvanneet esimerkiksi Wagner/Sarx teoksessaan Lackkunstharze, 5. painos, Carl Hauser Verlag, Miinchen, 1971, luku: Ungesättigte Polyesterharze, ja DOS 2 650 173:ssa.

Polymerointi-initiaattoreiden, mahdollisesti kiih-25 dyttimien yhteydessä, ennen aikaisen toiminnan ehkäisemiseksi saattaa olla edullista lisätä polymerointi-initiaat-tori ja/tai kiihdytin mikrokapseloidussa muodossa keksinnön mukaisiin tartuntakerrosmassoihin.

Keksinnön radikaalisesti kovettuvien polymeroituvien 30 yhdisteiden suojaamiseksi ei-toivotulta ennen aikaiselta polymeroitumiselta on suositeltavaa jo valmistuksessa lisätä 0,001 - 0,1 paino-%, laskettuna kokonaisseoksesta, poly-merointi-estoaineita tai hapetuksen estoaineita.

Sopivia tämänlaatuisia apuaineita ovat esimerkiksi 35 fenolit ja fenolijohdannaiset, edullisesti steerisesti estetyt fenolit, jotka kummassakin o-aseraassa fenoliseen hydroksi-ryhmään sisältävät alkyylisubstituentteja, joissa 16 697 90 on 1-6 C-atomia, amiinit, edullisesti sekundääriset akryyli-amiinit ja niiden johdannaiset, kinonit, orgaanisten happojen kupari-I-suolat tai kupari(I)halogenidien liittymistuot-teet fosfiittien kanssa. Nimeltä mainittakoot: 4,4'-bis-5 (2,6-di-tert.-butyylifenoli), 1,3,5-trimetyyli-2,4,6-tris- (3,5-di-tert.-butyyli-4-hydroksi-bentsyyli)bentseeni, 4,4'-butylideeni-bis-(6-tert.-butyyli-m-kresoli), 3,5-di-tert.-butyyli-4-hydroksibentsyyli-fosfonihappodietyyliesteri, N,N'-bis- (β-naftyyli)-p-fenyleenidiamiini, N,N'-bis-(1-metyyli-10 heptyyli)-p-fenyleenidiamiini, fenyyli-/3-naftyyliamiini, 4,4' -bis- (Of,oc-dimetyylibentsyyli) difenyyliamiini, 1,3,5-tris-(3,5-di-tert.-butyyli-4-hydroksi-hydroksinnamoyyli)-heksahydro-s-triatsiini, hydrokinoni, p-bentsokinoni, 2,5-di-tert.-butyylikinoni, toluhydrokinoni, p-tert.-butyyli-15 pyrokatekiini, 3-metyylipyrokatekiini, 4-etyylipyrokatekii-ni, kloraniili, naftokinoni, kuparinaftenaatti, kupariok-toaatti, Cu(I)Cl/trifenyylifosfiitti, Cu(I)Cl/trimetyyli-fosfiitti, Cu(I)Cl/triskloorietyylifosfiitti, Cu(I)Cl/tri-propyylifosfiitti ja n-nitrosodimetyylianiliini.

20 Muita sopivia stabiloimisaineita on kuvattu teokses sa "Methoden der organischen Chemie" (Houben-Weyl), 4. painos, osa XIV/1, s. 433-452, 756, Georg Thieme Verlag, Stuttgart, 1961. Erityisen sopiva on esimerkiksi p-bentsokinoni ja/tai hydrokinonimonometyylieetteri pitoisuudessa 25 0,001 - 0,05 paino-% laskettuna kokonaisseoksesta.

Kalvoaineiksi sopivat esim. polyolefiinit, kuten polyetyleeni, selluloosaesterit, polyvinyyliasetaatti, polypropyleeni, polystyreeni, polyvinyylikloridi, polyvinyli-deenikloridi, polyvinyylifluoridi, polytetrahalogeeniety-30 leeni, polykarbonaatti, erityisesti bisfenoliin A pohjautuva, polyesterit, polyetyleeni- ja polybutenyylitereftalaat-tiin pohjautuvat, polyamidi, esim. polyamidi-6 tai polyami-di-66.

Luonnollisesti voidaan käyttää myös ns. yhdistelmä-35 kalvoja, jotka koostuvat kemialliselta koostumukseltaan samanlaisista tai erilaisista yksittäiskalvoista. Esimerkkeinä mainittakoot: 69790 polyetyleeni/polyamidi, polypropyleeni/polyamidi tai polyolefiini-kalvot muiden kalvoaineiden, kuten polyesterei-den kanssa, esim. polyetyleenitereftalaatti.

Sopivia kalvoja ja yhdistelmäkalvoja kuvataan 5 Ullmann'in teoksessa Encyklopädie der technischen Chemie, 4. painos, 11. nide, sivut 673-.

Keksinnön mukaisesti käytettyjen kalvojen paksuus määräytyy laminaatin toivotun jäykkyyden mukaan. Yleensä riittävät kokonaispaksuudet väliltä 10-250 ^um.

10 Radikaalisesti kovettuvan massan vastaanottamaan määrätty kalvon pinta voidaan ennen päällystämistä sidoksen parantamiseksi kalvon ja radikaalisesti kovettuvan massan välillä saattaa esikäsittelyyn, joka takaa massan tasaisen levittymisen ja lisää sen tartuntalujuutta. Hyviä 15 tuloksia saadaan esim. polyolefiineilla tavallisella korona-käsittelyllä .

On tietenkin myös mahdollista vahvistaa radikaalisesti kovettuvan massan tarttumista kanninkalvoon, esimerkiksi levittämällä sopiva aluskerros.

20 Radikaalisesti kovettuvan massan levittäminen kalvol le voi tapahtua lakkateollisuudessa tavallisin menetelmin, kuten esim. ruiskuttamalla, valssaamalla, raakeloimalla, painamalla, kastamalla, linkoamalla, kelluttamalla, sivelemällä, maalaamalla jne.

25 Tartuntakerroksen kuivakerrospaksuus määräytyy toi vottujen vaatimusten ja radikaalisesti kovettuvan massan tartuntakyvyn mukaan. Tavallisesti riittää 2-50 ^um.

Keksinnön menetelmää varten käytetty tietoa sisältävä kännin on yleensä paperia, jolle tunnetulla tavalla 30 on painettu, pakotettu, kirjoitettu tai muulla tavalla saatettu toivotut tiedot. Tietoja sisältävänä kantimena voidaan käyttää myös valokuvapapereita tai -filmejä, jotka sisältävät mustavalkoisia tai värivalokuvamerkintöjä, kuva-merkkejä ja/tai merkkejä ja/tai muita tietoja tai muita 35 tunnistamismerkkejä. Tällaisten tietoja sisältävien valo-kuvakantimien kalvokannin voi koostua tavallisista teknisessä kuva-valokuvauksessa käytetyistä aineista. Esimerkkei- 18 69790 nä mainittakoot: paperit, heijastuskerroksella varustetut paperit, polyolefiinilla päällystetyt paperit, tavalliset filmin alukset, esimerkiksi selluloosatriasetaatista tai polyestereistä tehdyt, mahdollisesti pigmentoituina, läpi-5 näkymättöminä kalvokantimina. Tällaisten tietoa sisältävien kantimien valokuvaus-emulsio- tai apukerroksilla on valo-kuvausaineksissa tavallisesti käytetyt koostumukset.

Radikaalisesti kovettuvan massan sisältävän kalvon laminoimiseksi tietoa sisältävän kantimen pinnalle kalvo 10 kuumennetaan 200°C:seen asti, edullisesti 120°C:seen ja erityisen edullisesti välille 50-120°C. Kalvo painetaan tällöin tietoa sisältävän kantimen pintaa vastaan, niin että syntyy rakkuloista ja rypyistä vapaa laminaatti. Lisäpainon käyttäminen tämän lisäksi ei yleensä ole tarpeen.

15 Laminointi suoritetaan tarkoituksenmukaisesti jat kuvana syöttämällä yksittäiset tietoasisältävät kantimet peräkkäin varastorullalta juoksevalle kalvolle. Tällöin syntyvästä nauhamaisesta laminaatista voidaan tietoa sisältävän kantimen sisältävät osat sen jälkeen meistää irti, 20 jolloin kuumasaumattu kalvo riippumatta tietoa sisältävän kantimen paksuudesta, erotetaan n. 1-2 mm:n etäisyydellä tietoa sisältävän kantimen reunasta. Tietoa sisältävän kantimen paksuus on yleensä 50-250 yum. Näin saadaan tietoa sisältävän kantimen kaikilta puolilta suljettu päällystys, 25 joka tekee myöhemmän reunasaumauksen tarpeettomaksi. Tietenkin johtaa epäjatkuva laminointi arkkimaisilla kalvo-kappaleilla samoihin tuloksiin.

Kovettaminen voidaan kulloinkin radikaalisesti kovettuvan massan luonteen ja reaktiokyvyn mukaan suorittaa 30 eri ajankohtina, yleensä kuitenkin laminoinnin jälkeen. Yksittäistapauksissa saattaa olla edullista ennen laminoin-tia suorittaa silloittaminen.

Keksinnön mukaisten tartuntakerrosten kovettamis-olosuhteet riippuvat radikaalisesti kovettuvan massan reak-35 tiokyvystä, käytetyistä polymerointi-initiaattoreista ja mahdollisesti kiihdyttämistä.

19 69790

Kovettavan laminaatin säteilytykseen sopivat jäljen-nystekniikassa tavalliset valolähteet, joiden säteily on alueella 2 500 5 000 A, edullisesti välillä 3 000 - 4 000 A. Esimerkkejä sopivista valolähteistä ovat hiilikaarilamput, 5 ksenon-lamput, UV-fluoriloistelamput, elohopeapienpaine-lamput, elohopeasuurpainelamput, jotka näkyvän valon ohella tuottavat polymerointia varten erittäin tehokkaan osan ultraviolettia valoa.

Valotusaika määräytyy käytetyn valolähteen laadun 10 mukaan.

Säteilytys voi tapahtua huoneen lämpötilassa, mutta se voidaan suorittaa myös korotetuissa lämpötiloissa. Erityisen suuria tartuntalujuuksia saadaan, kun laminaatti ennen säteilytystä saatetaan 50-150°C:n, edullisesti 70-15 120°C:n pintalämpötilaan.

Yleensä on tarkoituksenmukaista säätää polymeroitu-va massa ja initiaattorisysteemi toistensa suhteen niin, että käynnistyslämpötila on välillä 50-200°C, erityisesti alueella 70-120°C (kuumakovetus).

20 Keksinnön mukaisen tartuntakerrosmassan silloitta minen tapahtuu tällöin yleensä kuumentamalla lämpötilaan, joka on sama tai suurempi kuin polymerointi-initiaattorin käynnistyslämpötila. Täten ei käytettäessä polymerointi-initiaattorisysteemejä, jotka ympäristön lämpötilassa 25 (kylmäkovetus) panevat alulle tartuntakerrosmassan polymeroitumisen, tartuntakerrosmassan kuumentaminen tavallisesti ole tarpeen. Siinä tapauksessa, että polymerointi-initiaat-torisysteemejä käytetään mikrokapseloidussa muodossa, tapahtuu polymerointi-initiaattorisysteemin aktivointi rikko-30 maila kapselit mekaanisesti, esim. laminointivaiheen aikana. Polymerointi-initiaattorin kulloisenkin luonteen mukaan saattaa keksinnön mukaisen tartuntakerrosmassan kuumentaminen silloitustarkoituksessa tässä suoritusmuodossa olla eduksi.

35 Kuumentamista varten keksinnön mukaisella tavalla valmistetun laminaatin kuumakovetuksessa sopivat lämpölähteet, kuten näkymättömän infrapunasäteilyn lähetin, näkyvän 20 69790 infrapunasäteilyn lähetin, infrapunakopiosäteilijä, mikro-aaltosäteilijä, kuumailmapuhaltimet, kuumennusvalssit, kuu-mennuslevyt tai niiden kaltaiset lämpöä antavat lähteet. Lisäksi ovat sopivia hiilikaarilamput, elohopeapienpaine-5 lamput ja elohopeasuurpainelamput, jotka UV-valo-osan ja näkyvän valon ohella antavat lämpösäteilyä.

Keksinnön menetelmä sopii erinomaisesti väärentämiseltä suojattujen, muovilla päällystettyjen korttien valmistamiseksi, jollaisia esim. pankit, öljy-yhtiöt, lento-10 yhtiöt tai vähittäiskaupat antavat luottokorteiksi, mutta joita voidaan käyttää myös ajokortteina, vaalikortteina, sosiaalivakuutuskortteina tai niiden kaltaisina tunnistus-kortteina. Keksinnön mukaisella menetelmällä valmistettu laminointi on erottamattomasti sidottu päällystettyyn tie-15 toa sisältävään kantimeen ja estää siten jokaisen yrityksen jälkeenpäin muuttaa kantimen tietosisältöä. Kerran päällelaminoitua kalvoa ei enää voida poistaa tietoa sisältävää kanninta täydellisesti tuhoamatta.

Seuraavat esimerkit valaisevat keksinnön menetelmää 20 lähemmin.

Kovettuva massa 1

Valmistetaan uretaaniryhmiä sisältävä akrylaatti saattamalla 222 g isoforonidi-isosyanaattia, 116 g hydrok-sietyyliakrylaattia ja 1 050 g polyesteridiolia, jonka 25 OH-luku on 56 ja joka on saatu sulakondensoimalla adipii-nihappoa ja etyleeniglykolia, reagoimaan.

Sen jälkeen, kun astiaan on pantu koko isosyanaatti-määrä, 0,2 g tinaoktoaattia ja 0,15 g di-tert.-butyylihyd-rokinonia, lisätään kuivaa ilmaa päällejohtaen hydroksi-30 etyyliakrylaatti tiputtaen sillä tavalla, että ei ylitetä 65°C:n lämpötilaa. Sen jälkeen, kun on saavutettu NCO-ar-vo n. 12 paino-%, lisätään polyesteridioli ja sekoitetaan 60°C:ssa 0,1 paino-%:n NCO-arvoon. Saadaan hajuton, väritön viskoosinen hartsi.

35 Kovettuva massa 2 75 g esimerkin 1 mukaista massaa sekoitetaan 25 g:n kanssa tetraoksyloitua trimetylolipropaani-trisakrylaattia.

69790 21

Kovettuva massa 3

Polyesteriakrylaatti saadaan esteröimällä sulakon-densaatiolla valmistettu polyesteri aseotrooppisesti ak-ryylihapon kanssa.

5 166 g ftaalihappoa, 292 g adipiinihappoa, 275 g tri- metylolipropaania ja 127 g etyleeniglykolia kuumennetaan ylijohdetun typpivirran alaisena hitaasti 180-220°C:seen.

Sen jälkeen, kun on saavutettu happoluku 8 (mg KOH/g ainetta) , panos jäähdytetään ja lisätään 460 g tolueenia, 245 g 10 akryylihappoa, 10 g p-tolueenisulfonihappoa, 1 g p-metoksi-fenolia ja 1,5 g di-tert.-butyylihydrokinonia. Sen jälkeen erotetaan vesi aseotrooppisesti ilmaa läpi johtaen. Sen jälkeen, kun on saavutettu happoluku, joka on pienempi kuin 15, liuotin tislataan tyhjössä pois ja jäännöstä desorboi-15 daan yksi tunti johtamalla ilmaa läpi n. 10 torrissa ja 80°C:ssa. Saadaan väritön ja hajuton hartsi.

Kovettuva massa 4 75 g esimerkin 3 mukaista tartuntakerrosmassaa sekoitetaan 25 g:n kanssa heksaanidiolibisakrylaattia.

20 Kovettuva massa 5

Valmistetaan liuos, jossa on 70 g tetraetoksyloitua trimetylolipropaani-trisakrylaattia ja 30 g polyvinyyli-asetaattia (laskettu molekyylipaino 370 000).

Kovettuva massa 6 25 Tyydyttymätön polyesteri valmistetaan tavalliseen tapaan 160-180°C:ssa sulakondensoimalla 2 320 g fumaari-happoa, 4 519 g propyleeniglykolia, 1 440 g dietyleenigly-kolia, 940 g trimetylolipropaanidiallyylieetteriä sekä 430 g dietyleeniglykoli-monobutyylieetteriä. Saadaan erittäin 30 viskoosinen, hajuton hartsi.

Kovettuva massa 7 65 g esimerkin 6 mukaista tartuntakerrosmassaa sekoitetaan 35 g:n kanssa styreeniä.

Esimerkki 1 35 100 g kutakin radikaalisesti kovettuvista massoista 1-7 sekoitetaan 5 g:n kanssa bentsoyyliperoksidia sekä 22 69790 50 g:n kanssa etyyliasetaattia. Näin saadut liuokset levitetään metallisauvalla, jonka ympäri on kierretty lanka, polyetyleeni-kalvoile, joka sitä ennen on saatettu korona-purkaukseen. Liuottimen haihduttamisen jälkeen saadaan 5 15-20 yum:n paksuinen kerros.

Näin saadut kalvot laminoidaan yhdessä tapauksessa yksipuolisesti asiakirjalle, joka on taidepainopaperia, toisessa tapauksessa kaksipuolisesti valokuvauskalvolla, jolla merkintä on, varustetulle paperiasiakirjalle kaupal-10 lisesti saatavalla laminointilaitteella käyttäen 115°C:n telalämpötilaa.

Laminaatit pannaan tämän jälkeen kahden 120°C:seen esikuumennetun metallilevyn väliin ja pannaan 120°C:ssa lämpölaitteeseen. 10 minuutin pidätysajan jälkeen laminaa-15 tit jäähdytetään. Koestuksen mukaan kaikki laminaatit ovat hyvin sidottuja. Yritys laminaattien mekaanisesti tai termisesti erottamiseksi johtaa aina tietoa sisältävän kanti-men tuhoutumiseen.

Esimerkki 2 20 100 g kutakin kovettuvista massoista 1-5 sekoitetaan 1,5 g:n kanssa bentsiilidimetyyliketaalia ja 4 g:n kanssa bentsofenonia sekä 50 g:n kanssa etyyliasetaattia. Sen jälkeen käsitellään valmiiksi, kuten esimerkissä 1 esitettiin.

Laminointi suoritetaan 90°C:n telalämpötilassa.

25 Laminaatit kovetetaan sen jälkeen säädettävällä kuljetushihnalla UV-säteilijän alla (80 wattia/cm 8 cm:n etäisyydellä; esim. Hanovia-säteilijä). Muovipaperi-asia-kirjan sisältävän näytteen kovettaminen suoritetaan seu-raavassa taulukossa 1 esitetyissä olosuhteissa, valokuvaus-30 paperin sisältävälle näytteelle pätevät taulukossa 2 esitetyt olosuhteet.

69790

Taulukko 1

Kovettuva massa Silloitusolosuhteet 1 4 m/min 2 4 m/min 53 2 m/min 4 2 m/min 5 3 m/min

Taulukko 2

Kovettuva massa Silloitusolosuhteet 10 1 2 m/min 2 2 m/min 3 0,5 m/min 4 0,5 m/min 5 1 m/min 15 Koe laminaatin mekaanisesti tai termisesti erotta miseksi johtaa aina tietoa sisältävän kantimen (sisuksen) tuhoutumiseen.

Kovettuva massa 8 150 g bisfenoli-A-bisglysidyylieetteriä (epoksi-20 ekvivalentti 190) sekoitetaan 1,9 g:n kanssa tiodiglykolia, 0,25 g:n kanssa p-metoksifenolia ja 72 g:n kanssa akryyli-happoa ja sekoitetaan 70°C:n lämpötilassa johtamalla päälle kuivaa ilmaa niin kauan, kunnes saavutetaan happoluku, joka on pienempi kuin 1 (mg KOH/g ainetta). Saadaan lasinkirkas, 25 viskoosinen hartsi.

Kovettuva massa 9 75 g radikaalisesti kovettuvaa massaa 8 sekoitetaan 25 g:n kanssa tetraetoksyloitua trimetylolipropaani-tisak-rylaattia.

30 Kovettuva massa 10 380 g:aan bisfenoli-A-bisglysidyylieetteriä (epoksi-ekvivalentti 190) lisätään 3,8 g tiodiglykolia, 0,25 g p-metoksifenolia ja 144 g akryylihappoa ja sekoitetaan 70°C:n lämpötilassa kuivaa ilmaa yli johtaen niin kauan, 35 kunnes saavutetaan happoluku, joka on pienempi kuin 1 (mg KOH/g ainetta). Sen jälkeen panos jäähdytetään, sekoitetaan 330 g:n kanssa dikloorimetaania ja 1 g:n kanssa tinaoktoaat- 24 6 9 7 9 0 tia ja 40°C:ssa lisätään tiputtaen 84 g heksametyleenidi-isosyanaattia niin, että 40°C:n lämpötilaa ei ylitetä- Sekoitetaan niin kauan, kunnes NCO-arvo on 0,1 paino-%.

Kovettuva massa 11 5 Radikaalisesti kovettuvan massan 10 valmistusmene telmä toistetaan sillä erolla, että lisätään 110 g heksa-metyleenidi-isosyanaattia.

Kovettuva massa 12

Radikaalisesti kovettuvan massan 10 valmistus tois-10 tetaan sillä erolla, että lisätään 126 g heksametyleenidi-isosyanaattia.

Kovettuva massa 13 344 g:aan heksahydroftaalihappodiglykosidiesteriä (epoksi-ekvivalentti 172) lisätään 3,4 g tiodiglykolia, 15 0,25 g p-metoksifenolia ja 144 g akryylihappoa ja sekoite taan 70°C:n lämpötilassa kuivaa ilmaa yli johtaen niin kauan, kunnes saavutetaan happo1uku, joka on pienempi kuin 1 (mg KOH/g ainetta). Huoneen lämpötilaan jäähdytettyyn reaktioseokseen lisätään 350 g dikloorimetaania ja 1 g ti-20 naoktoaattia, minkä jälkeen lisätään tiputtaen 40°C:ssa 158 g trisisosyanaattia, joka on saatu saattamalla 3 moolia heksametyleenidi-isosyanaattia reagoimaan 1 moolin kanssa vettä. Sen jälkeen sekoitetaan, kunnes saavutetaan NCO-arvo 0,1 paino-%.

25 Kovettuva massa 14

Radikaalisesti kovettuvan massan 13 valmistus toistetaan sillä erolla, että käytetään 118 g reaktiotuotetta, joka on saatu 2 moolista toluyleenidi-isosyanaattia ja 1 moolista etyleeniglykolia.

30 Kovettuva massa 15 75 g radikaalisesti kovettuvaa massaa 13 sekoitetaan 25 g:n kanssa tetraetoksyloitua trimetylolipropaani-tris-akrylaattia.

Kovettuva massa 16 35 70 g radikaalisesti kovettuvaa massaa 13 sekoitetaan 30 g:n kanssa esimerkin 3 mukaista tartuntakerrosmassaa.

69790 25

Kovettuva massa 17 190 g bisfenoli-A-bisglysidyylieetteriä (epoksi-ek-vivalentti 190) sekoitetaan 1,9 g:n kanssa tiodiglykolia, 0,25 g:n kanssa p-xnetoksifenolia ja 86 g:n kanssa metakryy-5 lihappoa ja sekoitetaan 70°C:n lämpötilassa kuivaa ilmaa ylijohtaen niin kauan, kunnes saavutetaan SZ <1 (KOH/g ainetta) . Sen jälkeen panos jäähdytetään, lisätään 165 g dikloorimetaania ja 0,5 g tinaoktoaattia ja 40°C:ssa lisätään tiputtaen 42 g heksametyleenidi-isosyanaattia niin, 10 että 40°C:n lämpötilaa ei ylitetä. Sekoitetaan niin kauan, kunnes NCO-arvo on 0,1 paino-%.

Esimerkki 3 100 g kovettuvia massoja 8-17 sekoitetaan 3 g:n kanssa bentsoyyliperoksidia. Näin saadut yhdistelmät levitetään 15 polyetyleenikalvoille, jotka sitä ennen on saatettu korona-purkaukseen lingon avulla (300 r/min). Tällä tavalla valmistetuilla kuivatuilla kalvoilla on kovettuvien massojen 8 ja 9 tapauksessa lievästi tahmea tuntu, kovettuvien massojen 10-17 tapauksessa saadaan kuitenkin fysikaalisesti kui-20 va pinta. Päällystetyt kalvot laminoitiin nyt kaksipuolises-ti merkinnöillä varustetulle valokuvauspaperille. Laminoin-ti suoritetaan kaupallisessa laminointilaitteessa 115°C:n telalämpötilassa.

Laminaatit pannaan sen jälkeen kahden 120°C:seen 25 esikuumennetun lasilevyn väliin ja kovetetaan lämpölaitteessa 120°C:ssa. 10 minuutin pidätysajan jälkeen laminaatit jäähdytetään. Koestus osoittaa, että kaikki laminaatit ovat hyvin sitoutuneet. Jokainen yritys laminaattien erottamiseksi mekaanisesti tai termisesti johtaa tietoa sisältä-30 vän kantimen (sisuksen) tuhoutumiseen.

Esimerkki 4

Menetellään, kuten esimerkissä 3, sillä erolla, että polymerointi-initiaattorina käytetään 3 g bentspinakolisi-lyylieetteriä DOS 2 632 294:n esimerkin 1 mukaisesti. Koes-35 tus johtaa siihen tulokseen, että kaikki laminaatit ovat hyvin sitoutuneet. Jokainen yritys erottaa laminaatit mekaanisesti tai termisesti johtaa tietoa sisältävän kantimen (sisuksen) tuhoutumiseen.

26 69790

Esimerkki 5 Käytetään laitetta, joka käsittää kaupallisen lami-naattorin ja 2 infrapunalampulla (250 wattia, lampputyyppi Osram Siccalux) varustetun lämpölaitteen, jossa laminaatit, 5 välittömästi sen jälkeen, kun ne ovat poistuneet laminaat-torin laminointiteloilta, voidaan kaksipuolisesti 5 cm:n etäisyydellä lämpösäteilijöistä kuljettaa ohi.

Tässä laitteessa valmistetaan laminaatti, joka tietoa sisältävänä kantimena sisältää tiedoilla varustetun 10 valokuvauspaperin. Tietoa sisältävä kännin laminoidaan po-lyetyleenikalvon kanssa, joka on saatettu koronapurkaukseen ja sen jälkeen, kuten esimerkeissä 3 ja 4 on kuvattu, päällystetty seuraavassa taulukossa 3 esitetyillä kovettuvilla massoilla, 115°C:n telalämpötilassa kaksipuolisesti ja ko-15 vetetaan. Taulukossa 3 on läpäisyjen lukumäärä annettu syöt-tönopeudella 0,5 m/min, jossa saatiin virheetön liitos tietoa sisältävän kantimen ja laminaattikalvon välille.

Taulukko 3

Kovettuva massa Initiaattori Läpikuljetus- 20 ten lukumäärä 9 bentsoyyliperoksidi 3-4 9 esimerkin 19 mukainen bents- pinakolisilyylieetteri 3 16 bentsoyyliperoksidi 3-4 25 16 esimerkin 19 mukainen bents- pinakolisilyylieetteri 2-3

Yritys erottaa laminaatti mekaanisesti, termisesti tai kemiallisesti johtaa aina tietoa sisältävän kantimen (sisuksen) tuhoutumiseen.

30 Esimerkki 6

Esimerkin 5 mukaisesti valmistettujen laminaattien vastustuskyvyn testaamiseksi liuotinkäsittelyä vastaan, upotetaan nämä laminaatit kukin yhdeksi tunniksi liuottimiin kloroformi, heksaani, trikloorietyleeni, asetoni, 35 5-%:inen rikkihappo ja 5-%:inen NaOH 50°C:ssa. Yhdelläkään näytteellä ei todettu sidoksen vahingoittumista tai aukeamista laminaattikalvon ja tietoa sisältävän kantimen välillä.

27 69790

Esimerkki 7

Esimerkit 3-6 toistettiin sillä erolla, että poly-etyleenikalvon asemesta yhdessä tapauksessa käytettiin po-lyetyleeni/polyesteri-yhdistelmäkalvoa (50 ^um polyetylee-5 niä, 12 ^um polyesteriä) ja toisessa tapauksessa polyamidi/ polyetyleeni-yhdistelmäkalvoa, jolla oli samat kerrospaksuudet. Kovettuvat massat levitettiin koronakäsittelyn yhteydessä edellä kuvatulla tavalla yhdistelmäkalvon polyetylee-nikerrokselle.

10 Tulokset vastaavat esimerkkien 3-5 mukaisesti saatu ja tuloksia. Kummassakin tapauksessa saatiin virheetön liitos. Yritykset avata laminaattiliitos mekaanisesti, termisesti tai kemiallisin ainein, johtivat tietoa sisältävän kantimen tuhoutumiseen tai olivat tuloksettomia.

15 Esimerkki 8 100 g kovettuvia massoja 8-16 sekoitetaan 1,5 g:n kanssa bentsiilidimetyyliketaalia ja 4 g:n kanssa bentso-fenonia. Näin saadut valmisteet levitetään polyetyleeni-kalvoille, jotka sitä ennen on saatettu koronapurkaukseen 20 lingon (300 r/min) avulla. Tällä tavalla valmistetuilla kuivatuilla kerroksilla on kovettuvien massojen 8 ja 9 tapauksessa lievästi tahmea tuntu, mutta kovettuvien massojen 10-16 tapauksessa saadaan kuitenkin fysikaalisesti kuiva pinta. Nämä päällystetyt kalvot laminoitiin nyt kaksi-25 puolisesti merkinnöillä varustetulle valokuvauspaperille. Laminointi suoritetaan kaupallisesti saatavassa laminaat-torissa telalämpötilalla 70-100°C.

Yksittäisiä laminaattinäytteitä säteilytetään ja koestetaan, kuten seuraavassa kuvataan.

30 Esimerkki 8a

Laminaattinäytteet kuljetetaan nopeutensa suhteen säädettävällä kuljetushihnalla viiden sarjaan järjestetyn UV-lampun (35 wattia/cm; tyyppi HPQ firmasta Philips) alitse kukin kerran etupuoli ylöspäin ja takapuoli ylöspäin.

35 28 69790

Taulukko 4

Kovettuva massa Säteilytysolosuhteet, m/minuutissa 5 8 2 9 2 10 2,5 11 3 12 3,5 10 13 3 14 3 15 3,5 16 3,5

Esimerkki 8b 15 Laminaattinäytteet esikuumennetaan infrapunalampun (250 wattia, etäisyys 5 cm; lampputyyppi Osram Siccalux) alla. Kuumennusajat on merkitty seuraavaan taulukkoon 5.

Sen jälkeen näytteitä säteilytetään nopeutensa suhteen säädettävällä kuljetushihnalla UV-säteilijällä (80 wattia/cm) 20 8 cm:n etäisyydeltä ja hihnanopeudella 5 m/min. Taulukossa 5 on läpikuljetusten lukumäärä laminaatin puolta kohti (etu- ja takapuoli) annettu, joilla saavutettiin laminaatin virheetön ja liuottimenkestävä liitos.

Taulukko 5 25 Kovettuva massa Esilämmitysaika Läpikuljetusten lukum.

sekunneissa nopeudella 5 m/min 8 12 2 9 12 2 10 15 2 30 11 20 3 12 23 3 13 25 3 14 25 3 15 20 2 35 16 18 2

Jokainen yritys erottaa näin valmistettu laminaat-ti mekaanisesti tai termisesti johti tietoa sisältävän kan-timen (sisuksen) tuhoutumiseen. Jos taulukossa 4 annetusta 29 69790 esikuumennusajasta luovutaan, niin on virheettömän liitoksen saamiseksi läpikuljetusten lukumäärää lisättävä.

Seuraavat kaksi esimerkkiä 8c ja 8d tekevät tämän selväksi.

5 Esimerkki 8c

Laminaatti, joka sisältää kovettuvan massan 11, kuumennetaan infrapunasäteinjällä 95°C:n pintalämpötilaan ja säteilytetään sen jälkeen kummaltakin puolelta elohopea-suurpainelampulla (125 wattia) 8 cm:n etäisyydeltä. Tällöin 10 määritetään aika, joka vaaditaan virheettömän liitoksen saavuttamiseen. Tulokset on annettu seuraavassa taulukossa 6.

Esimerkki 8d

Menetellään, kuten esimerkissä 8c sillä erolla, että esilämmitys jätetään pois. Tulokset on esitetty taulukossa 6. 15 Taulukko 6

Esimerkki Säteilytysaika s:ssa 8c 20 8d 190

Kummassakin laminaatissa on säteilytyksen jälkeen 20 virheetön liitos. Yritykset erottaa laminaatti mekaanisesti tai termisesti, johtivat kaikissa tapauksissa tietoa sisältävän kantimen (sisuksen) tuhoutumiseen.

Esimerkki 8e Käytetään laitetta, joka käsittää kaupallisesti saa-25 tavan laminaattorin ja kahdella elohopeasuurpainelampulla (kumpikin 125 wattia) varustetun valotusosaston, jossa la-minaatteja, välittömästi sen jälkeen, kun ne ovat poistuneet laminaattorin laminointiteloilta, voidaan säteilyttää kaksipuolisesti 8 cm:n etäisyydeltä.

30 Tässä laitteessa valmistetaan laminaatti, joka tie toa sisältävänä kantimena sisältää tiedoilla varustetun valokuvauspaperin. Tietoa sisältävä kännin laminoidaan po-lyetyleenikalvon kanssa, joka on saatettu koronapurkaukseen ja sen jälkeen päällystetty säteilyttäraällä kovettuvalla 35 massalla 9, 100°C:n telalämpötilassa kaksipuolisesti ja säteilytetään. Syöttönopeudella 0,5 m/min saadaan virheetön liitos tietoa sisältävän kantimen ja laminaattikalvon » 30 6 9 7 9 0 välille, jota liitosta ei voida irrottaa mekaanisesti eikä termisesti tuhoamatta tietoa sisältävää kanninta.

Esimerkki 8f

Esimerkin 8e mukaisesti valmistetun laminaatin vas-5 tustuskyvyn testaamiseksi liuotinkäsittelyä vastaan, tämä laminaatti upotetaan yhdeksi tunniksi kuhunkin liuottimista kloroformi, heksaani, trikloorietyleeni, asetoni, 5-%:inen rikkihappo ja 5-%:inen NaOH 50°C:ssa. Yhdelläkään näytteis-i tä ei todettu liitoksen vahingoittumista tai avautumista 10 laminaattikalvon ja tietoa sisältävän kantimen välillä.

Esimerkki 8g

Esimerkit 8a - 8f toistettiin sillä erolla, että po-lyetyleeni-kalvon asemesta yhdessä tapauksessa käytettiin polyetyleeni/polyesteri-yhdistelmäkalvoa (50 ^um polyety-15 leeniä, 12 ^um polyesteriä) ja toisessa tapauksessa poly-amidi/polyetyleeni-liitoskalvoa, jolla oli samat kerrospaksuudet. Kovettuvat massat levitettiin koronakäsittelyn yhteydessä edellä kuvatulla tavalla yhdistelmäkalvon poly-etyleenikerrokselle. Tulokset vastasivat esimerkeissä 8a -20 8f saatuja tuloksia. Kummassakin tapauksessa saatiin virheetön liitos. Yritykset irrottaa laminaatin liitosta mekaanisesti tai termisesti tai kemiallisin ainein, johtivat tietoa sisältävän kantimen tuhoutumiseen tai jäivät tuloksettomiksi .

i

Claims (27)

69790

1. Menetelmä väärentämiseltä suojattujen asiakirjojen valmistamiseksi laminoimalla tietokannin toispuolisesti tai 5 molemminpuolisesti kalvoilla, joista ainakin toinen on läpinäkyvä, tunnettu siitä, että kalvo varustetaan tartun-takerroksella radikaalisesta silloittuvasta massasta ja la-minoidaan tietoa sisältävän kantimen toiselle tai kummallek-kin puolelle siten, että silloittuva massa tulee kosketukseen 10 tietoa sisältävän kantimen kanssa ja tämä tartuntakerrosmassa silloitetaan, jolloin se muodostaa tiedonkantimen ja kalvon välille sidoksen, jota ei enää voida irrottaa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että tartuntakerrosmassa silloitetaan ener- 15 giarikkaan säteilyn tai UV-valolla aktivoituvien initiaatto-reiden avulla.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään silloittuvaa massaa, joka sisältää etyleenisesti tyydyttymättömän monomeeri-, 20 oligomeeri- tai polymeeri-yhdisteen ja mahdollisesti valoini-tiaattorin.

4. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään silloittuvaa massaa, joka sisältää etyleenisesti tyydyttämättömän monomeeri-, oli- 25 gomeeri- tai polymeeriyhdisteen ja polymerointi-initiaattorin sekä mahdollisesti kiihdyttimen.

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään <^, p'-tyydyttymättömiä ryhmiä sisältävää monomeeri-, oligomeeri- tai polymeeriyhdis- 30 tettä.

6. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään vinyyliryhmiä sisältävää monomeeri-, oligomeeri- tai polymeeriyhdistettä.

7. Jonkin patenttivaatimuksen 1-6 mukainen menetelmä, 35 tunnettu siitä, että käytetään akrylaatti- ja/tai me- takrylaattiryhmiä sisältävää monomeeri-, oligomeeri- tai polymeeriyhdistettä . 32 69790

8. Jonkin patenttivaatimuksen 1-7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään etyleenisesti tyydyt-tymätöntä oligomeeri- tai polymeeriyhdistettä, joka perustuu polyestereihin,CA,/3-tyydyttymättömiin polyestereihin, poly- 5 eettereihin, polyepoksideihin, polyuretaaneihin, uretaanimodi-fioituihin polyepoksideihin, uretaanimodifioituihin polyeste-tereihin ja uretaanimodifioituihin polyeettereihin sekä tyydyttymättömiin polymeereihin.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, t u n - 10. e t t u siitä, että käytetään uretaani-modifioitua (poly) epoksi-(met)akrylaattia.

10. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään silloittuvaa massaa, joka etyleenisesti tyydyttymättömän monomeeri- tai oligomee- 15 riyhdisteen ohella sisältää polymeerisen termoplastisen kal-vonmuodostaj an.

11. Jonkin patenttivaatimuksen 1-9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään silloittuvaa massaa, joka etyleenisesti tyydyttymättömän oligomeeri- tai polymee- 20 riyhdisteen ohella sisältää monomeeriyhdisteen, jossa on vähintään yksi vinyylisesti tyydyttymätön ryhmä.

12. Patenttivaatimuksen 11 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lisäksi käytetään polymeeristä termoplastista kalvonmuodostajaa.

13. Patenttivaatimuksen 1, 2 tai 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään peroksidista polymeroin-ti-initiaattoria.

14. Patenttivaatimuksen 1, 2 tai 4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään ei-peroksidista polyme- 30 rointi-initiaattoria, joka on tyyppiä C^, ck , CV» , oi'-tetrasubs-tituoitu etaani.

15. Patenttivaatimuksen 13 tai 14 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään polymerointi-initiaat-toria, jonka käynnistyslämpötila on enintään 200°C.

16. Patenttivaatimuksen 15 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että käytetään polymerointi-initiaattoria, jonka käynnistyslämpötila on 60-150°C. 33 6 9 7 9 0

17. Jonkin patenttivaatimuksen 14-16 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ei-peroksidisena polymerointi-initiaattorina käytetään bentspinakolisilyylieetteriä tai bents-pinakolialkyylieetteriä.

18. Jonkin patenttivaatimuksen 13-17 mukainen menetel mä, tunnettu siitä, että polymerointi-initiaattoria käytetään mikrokapseloidussa muodossa.

19. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että tartuntakerroksella varustettu kalvo 10 on polyetyleeniä ja sitä mahdollisesti käytetään yhdistelmä-kalvon muodossa muiden polymeerikalvojen kanssa.

20. Patenttivaatimuksen 19 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että polyetyleenikalvo ennen tartuntakerrok-sen levittämistä alistetaan koronakäsittelyyn.

21. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että tietokantimena käytetään paperia tai yhdellä tai useammalla valokuvauskalvolla varustettua paperia.

22. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että tietokantimen laminointi suoritetaan 20 lämpötilassa enintään 150°C.

23. Patenttivaatimuksen 22 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että tiedonkantimen laminointi suoritetaan 70-120°C:ssa.

24. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, 25 tunnettu siitä, että energiarikkaalla tai UV-säteilytyk-sellä silloittamista varten laminaatti kuumennetaan lämpötilaan 150°c ja esikuumennettu laminaatti säteilytetään.

25. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytettäessä termisesti aktivoitua 30 initiaattoreita laminaatti kuumennetaan lämpötilaan, joka on sama tai korkeampi kuin termisesti aktivoituvan polymerointi-initiaattorin käynnistyslämpötila.

26. Väärentämiseltä suojattu asiakirja, joka koostuu tiedolla varustetusta ja toispuolisesti tai molemminpuolises- 35 ti vähintään yhden läpinäkyvän kalvon kanssa laminoidusta tie-tokantimesta, tunnettu siitä, että kalvolla on tartunta-kerros, joka sisältää radikaalisesta silloitetun polymeerin, jolla se on sidottu tietoa sisältävän kantimen pintaan siten, että sitä ei voida irrottaa tietokanninta ja kantimen sisältä- 69790 miä tietoja tuhoamatta.

27. Patenttivaatimuksen 26 mukainen väärentämiseltä suojattu asiakirja, tunnettu siitä, että tartuntaker-ros on silloitettu energiarikkaan säteilyn, UV-valolla akti-5 voituvien initiaattorien tai termisesti tai kiihdyttimillä aktivoituvien initiaattorien avulla. Patentkrav 6 9 7 9 0