FI68331C - Avlaengningsenhet foer ett faergtelevisionsbildroer - Google Patents

Description

τ.„ KUULUTUSJULKAISU s q -7 Ί A

4||Π| B 11 UTLÄGGNINGSSKRIFT 68 3 31 • C Patentti myönnetty 12 08 1985 4pr£^j} ' ' Patent oeddelat (51) Kv.(k//lnt.a.4 H 01 J 29/76 (21) P»t*nttih»keiTHi* — Pttenansökning 790356 (22) H.kemlspiivl — Ansöknlngsdag 02.02.79 (23) Alkuplivä — Giltigheadag 02.02.79 (41) Tullut lulkiteksl — Bllvit offentlig 07.08.79

Patentti- ja rekisterihallitus Niht4vik.lp.non |. kuul.iullui.an pvm. - 30.0^ . 85

Patent- och registerstyrelsen ' ' A mökän utligd cch utl.skriften publlcersd (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus—Begird priorltet 06.02.78 Hollanti-Hoi 1 and(NL) 7801316 (71) N.V. Philips' Gloei1ampenfabrieken, Eindhoven, Hoilanti-Hclland(NL) (72) Werner Adrianus lambertus Heijnemans, Eindhoven,

Joris Adelbert Maria Nieuwendijk, Eindhoven,

Nicolaas Gerrit Vink, Eindhoven, Hoilanti-Hoi land(NL) (7*0 Oy Kolster Ab (5**) Väritelevision kuvaputken poikkeutusyksikkö -Avlänkningsenhet för ett färgtelevisionsbi1drör Tämän keksinnön kohteena on poikkeutusyksikkö väritelevision näyttöputkea varten, jossa poikkeutusyksikössä on kenttäpoik-keutuskäämi, juovapoikkeutuskäämi ja rengasmainen, pehmeämagneet-tistä ainetta oleva osa, joka ympäröi ainakin juovapoikkeutuskää-miä, jolloin kenttäpoikkeutuskäämi on käämitty siten, että kun poikkeutusyksikkö on asennettu näyttöputkelle, jossa on kaulaosa, näyttöpinta ja niiden väliin sijoitettu kulhomainen ulkopinta, se virroitettuna aikaansaa epähomogeenisen poikkeutuskenttäjakautuman, joka on tyynyn muotoinen poikkeutusvksj.kön kaulan puoleisella sivulla. Juovapoikkeutuskäämillä tarkoitetaan tässä yhteydessä yhdistelmää, jossa kaksi toisiaan vastakkain olevaa kelaosaa poikkeuttavat elektronisuihkun ensimmäiseen (vaaka-) suuntaan, ja kenttä-poikkeutuskäämillä tarkoitetaan tässä yhteydessä yhdistelmää, jossa kaksi toisiaan vastakkain sijaitsevaa kenttäkelaosaa poikkeuttavat elektronisuihkun toiseen (pysty-) suuntaan, joka on kohtisuorassa ensimmäistä suuntaa vastaan. Kukin poikkeutuskelaosa voi olla satu-latyyppiä ja voi sisältää sähköjohtimia, jotka on käämitty ensimmäiseksi ja toiseksi sivunauhaksi sekä etu- ja takapäädyksi, jotka yhdessä rajaavat ikkunan, jossa ainakin etupääty on tehty pystyreu-naksi (laipaksi), ja juova- ja poikkeutuskelojen ympärillä on mag- 68331 neettisesti pehmeästä aineesta tehty rengasosa (sydän), taikka juo-vapoikkeutuskelan osat voivat olla satulatyyppiä ja tämän kelan ympärillä voi olla em. sydän, kun taas kenttäkelan osat on käämitty toroidimaisesti sydämelle (hybridijärjestelmä).

(Väri)televisiokuvien esittäminen asettaa kuvaputken ja elektronisuihkun poikkeutuslaitteen yhdistelmälle tiettyjä elektronioptisia vaatimuksia.

Kuvapinnalle muodostuvan rasterin on esimerkiksi oltava suorakulmainen ja vääristymätön tiettyjen ahtaiden rajojen sisällä. Lisäksi kuvan erottelutarkkuus saa huonota kuvapinnan keskeltä reunaan päin ainoastaan rajatun, ei-häiritsevän määrän.

Reikälevyllä varustetulle värikuvaputkelle asetetaan vielä kaksi lisävaatimusta.

Reikälevykuvaputken värivalinta saadaan aikaan järjestämällä kolme elektronitykkiä epäkeskisesti siten, että tietynvärisiin fosforipisteisiin osuu ainoastaan vastaavan suihkun elektroneja levyn reikien läpi. Väripuhtaan kuvan aikaansaamiseksi ko. kolmen suihkun väliset värivalintakulmat on pidettävä muuttumattomina poikkeutuksessa. Tämä on ns. osuntavaatimus. Jos tätä ehtoa ei täytetä, saattaa kuviossa esiintyä väriläikkiä.

Toinen yhtä tärkeä vaatimus on se, että kaikkien kolmen elektronisuihkun maalien on oltava kohdakkain kaikkialla kuvapinnalla, jotta kolmen päävärin kuvat konvergoisivat täydellisesti.

Tämä on ns, konvergenssivaatimus. Jos tätä ehtoa ei ole täytetty, kirkkaudessa ja värisiirtymissä esiintyy häiritseviä värireunoja.

Väritelevision näyttöjärjestelmien kehittämisen seuraava erittäin tärkeä vaihe oli " in--line"-kuvaputki, jossa elektronitykit ovat samassa tasossa. Tämän rakenteen perusidea ori se, että tällä järjestelyllä on oltava mahdollista saada aikaan automaattinen konvergenssi (itsekonvergenssi) kaikkialla kuvapinnalla samalla kun käytetään hajataitteisia poikkeutuskenttiä. Seuraavassa selostetaan kenttäpcikkeutuskelan oikeaa astigmaattisuutta (hajataittei-suutta).

Jotta kenttäpoikkeutuskelalla olisi hyvä astigmaattisuus-taso, sen magneettikentän on muututtava tynnyrimäisesti poikkeu-tuskelan keskellä ja kuvapinnan puolella. Jos tämä muutos toteutetaan tavanomaisilla (suoraan käämityillä) toroidimaisilla kenttä- 3 68331 poikkeutuskelan osilla taikka tavanomaisilla satulatyyppisillä kenttäpoikkeutuskelan osilla (joissa on vakiona pysyvä keskimääräinen ikkuna-aukko), aikaansaadun magneettikentän on välttämättä oltava tynnyrimäinen kaikkialla, myös tykkien puolella. "Suoraan käämitty" tarkoittaa tässä sitä, että kelan osat muodostavat kierrokset sijaitsevat tasoissa, jotka kulkevat sydämen pitkittäisak-selin kautta. Koska elektronitykit tavallisesti sijoitetaan järjestykseen punainen, vihreä ja sininen, tästä seuraa että poikkeutuk-sen aikana vihreä suihku on keskimäärin jäljessä punaisesta ja sinisestä suihkusta. Tätä poikkeutusvirhettä kutsutaan koomaksi.

Sinänsä koomaa voidaan lievittää käämimällä kenttäpoikkeutuskelan osat erikoisella tavalla: tätä varten toroidimaisen kenttä-poikkeutuskäämin osa on käämittävä "vinosti" ja satulamainen siten, että keskimääräinen ikkuna-aukko muuttuu akselin suunnassa.

Tällä ratkaisulla on kuitenkin se haittapuoli, että - monimutkaisemman käämimisprosessin lisäksi - se aiheuttaa melkoista itä-länsi-rasterivääristymää.

Tämän keksinnön tarkoituksena on saada aikaan alussamainitun-tyyppinen poikkeutusyksikkö, jossa hyvä astigmaattisuustaso yhtyy hyväksyttävän pieneen koomavirheeseen ja jos sa itä-länsivääristymä on huomattavasti pienempi kuin tavanomaisilla poikkeutusyksiköillä aikaansaatu.

Tätä tarkoitusta silmälläpitäen tämän keksinnön mukaiselle poikkeutusyksikölle on tunnusomaista se, että kenttäpoikkeutuskää-mi on käämitty aikaansaamaan kentänjakautuman, joka on suhteellisen voimakkaasti tyynymäinen kaulan puoleisella sivulla ja oleellisesti homogeeninen näyttöpinnan puoleisella sivulla ja se on yhdistetty kenttää ohjaaviin osiin, jotka on sijoitettu oleellisesti ympäröimään kenttäpoikkeutuskäämin poikkeutuspistettä suhteellisen voimakkaasti tynnyrimäisen kentänjakautuman aikaansaamiseksi poik-keutuskentän keskelle.

Kuten jäljempänä selostetaan tarkemmin, astigmaattisuustasoa, koomavirhettä ja itä-länsi-vääristymää koskevat vaatimukset voidaan täyttää ainoastaan edelläkuvatun tyyppisellä poikkeutusyksiköllä. Erityisesti kuvapinnan puoleinen olennaisesti homogeeninen (siis heikosti tynnyrimäinen tai neula*yynymäinen taikka mahdollisesti vääristymätön) kenttä saa aikaan sen, että poikkeutusyksikön aiheut- 4 68331 tama itä-länsi-vääristymä on huomattavasti vähemmän neulatyynymäinen kuin tavanomaisten poikkeutusyksiköiden aiheuttama.

Tämän keksinnön mukaisen poikkeutusyksikön edulliselle suoritusmuodolle, joka on hyvin helppo toteuttaa, on tunnusomaista se, että kenttää ohjaavat osat muodostuvat kahdesta, toisiaan vastapäätä kenttä- ja juovapoikkeutuskelojen välissä sijaitsevasta pehmeä-magneettisesti osasta, jotka ovat olennaisesti kenttäpoikkeutuske-lan magneettikentän suuntaiset poikkeutuskelan keskuksen lähellä.

On olennaisen tärkeää, että magneettisesti pehmeät osat sijaitsevat poikkeutusyksikön pitkittäisakselilta katsottuna juovakelan uiko·* puolella, niin että ne eivät vaikuta ollenkaan tai juuri ollenkaan juovapoikkeutuskenttään.

Kenttäjohtavan laitteen litteä tai hieman kaareva levyrakenne mahdollistaa sen kokoamisen yksinkertaisesti juova- ja kenttä-kelojen väliin.

Edelläselostettua poikkeutusyksikköä selostetaan seuraavassa yksityiskohtaisemmin esimerkinluontoisesti oheisten piirrosten avulla, joista: kuvio 1 on kaaviomainen pitkittäispoikkileikkaus tämän keksinnön mukaisen poikkeutusyksikön sisältävästä väritelevisiokuva-putkesta, kuvio 2 on kaaviomainen poikkileikkaus ko. värikuvaputkesta ja poikkeutusyksiköstä kuvion 1 viivaa II-II pitkin, kuvio 3 on perspektiivikuva kuvioiden 1 ja 2 kenttää johtavasta elementistä, kuvio 4 esittää kuvion 3 laitteen muunnosta, kuvio 5 esittää kaaviomaisesti tavanomaisen in-line-poikkeu-tusyksikön kuvapinnan puoleisia poikkeutuskenttiä, kuvioiden 6 ja 7 käyrät esittävät parametrin H2 arvoja tavanomaisilla poikkeutusyksiköillä varustettujen kuvaputkien Z-akselilla, kuvion 8 käyrä esitbää kaaviomaisesti parametrin H2 arvoja tämän keksinnön mukaisella poikkeutusyksiköllä varustetun kuvaputken Z-akselilla, ja kuviot 9, 10 ja 11 esittävät tämän keksinnön mukaisen poikkeutusyksikön synnyttämiä kenttäpoikk-mtusmagneettikenttiä.

5 68331

Kuvioissa 1 ja 2 on esitetty värikuvaputki 1, jossa on kuvapinta 2, kaula 3 ja elektronitykit 4. Kuvaputkeen 1 on asennettu elektronisuihkujen poikkeutusyksikkö 5. Yksikössä 5 on rengasmainen, magneettisesti läpäisevää ainetta oleva sydänosa 6, jonka sisään jää juovapoikkeutuskela 7 ja kenttäpoikkeutuskela 8. Tässä tapauksessa kelat 7 ja 8 muodostuvat kelapareista 11 ja 12 sekä 13 ja 14, jotka ovat ns. kuorityyppiä eli niiden takapäädyt (laipat) eli siis kuvaputken 1 kaulaosaa 3 lähinpänä olevat päät ovat kuvaputken 1 pituusakselin Z suuntaiset. Tämä keksintö ei kuitenkaan rajoitu tämäntyyppisiin satulakeloihin.

Tämän keksinnön mukaan magneettisesti pehmeät segmentit 9 ja 10 on järjestetty poikkeutuskelojen 7 ja 8 väliin siten, että segmentti 9 liittyy juovapoikkeutuskelan osaan 11 ja segmentti 10 osaan 12. Tämän vuoksi segmentit 9 ja 10 ovat olennaisesti kent-täpoikkeutuskelan kentän suuntaiset. Vaikka kuviossa 3 segmentit 9 ja 10 on tehty yhdestä osasta (joiden pituus Z-suunnassa on esim.

14 mm 26-tuumaisen, 110° kuvaputken poikkeutusyksikössä), on havaittu olevan mahdollista vaikuttaa erikseen tiettyihin kenttä-gradientteihin, jos segmentit 9 ja 10 jaetaan yhtä moneen osaan, esim. osiin 9A, 9B, 9C ja 10A, 10B ja 10C (kuvio 4) . Seginenttiparit 9A, 9C ja 10A, 10C ja 9B, 10B ovat samanmuotoiset ja sijaitsevat symmetrisesti Z-akseliin nähden. Haluttaessa voidaan käyttää ainoastaan segmenttejä 9A, 9C ja 10A, 10C ja jättää pois segmentit 9B ja 10B, jolloin tapahtuu ainoastaan korkeampien virheiden korjaus. Tässä yhteydessä on edelleen mahdollista siirtää segmenttejä toistensa suhteen Z-suunnassa. Segmentit voidaan yleensä valmistaa mistä tahansa magneettisesti pehmeästä aineesta, jonka permeabili-teetti on yli 100. Segmenttien vaikutusta selostetaan seuraavassa tarkemmin.

Kun in-line-värikuvaputkeen asennetaan astigmaattistyyppi-nen poikkeutusyksikkö, jossa (kuvio 5) kenttäpoikkeutuskelan tyn-nyrimäisyyden ja juovapoikkeutuskelan tyynymäisyyden vuoksi on periaatteessa mahdollista aikaansaada automaattinen konvergenssi ilman minkäänlaista dynaamista korjausta.

Hyvän astigmaattisuustason aikaansaamiseksi kenttäpoikkeu-tuskelalle on tämän kelan synnyttämän kentän muututtava tynnyrimäi-sesti poikkeutusyksikön keskellä ja kuvapinnan puolella. Kun ky- 6 68331 seessä ovat suoraan käämityt toroidimaiset poikkeutuskelaosat, tämä merkitsee välttämättä sitä, että magneettikentän on muututtava tynnyrimäisesti kaikkialla, siis myös tykkien puolella. Tämän vuoksi vihreä suihku jää tässä tapauksessa poikkeutuksessa jälkeen keskimäärin punaisesta (R) ja sinisestä (B) suihkusta (kuvio 5).

Tätä poikkeutusvirhettä kutsutaan koomaksi. Jos kenttäpoikkeutus-kelan kentän tyynymäisyyttä tai tynnyrimäisyyttä aksiaalisen paikan suhteen kuvataan teknisestä kirjallisuudesta tutulla parametrilla H^r suoraan käämityissä toroidima.isissa poikkeutuskolaosissa syntyy kuvion 6 mukainen vaihtelu. Kun H2 on positiivinen, Z-akselia vastaan kohtisuorassa tasossa oleva kenttäkuva on tvynymäinen ja H2 ollessa negatiivinen tynnyrimäinen.

H2:n kuvaus ja mittaus on esitetty R. Vonkin artikkelissa Philips Technical Review'ssa, Volume 32, 1971, n:o 3/4, ss. 61-72. Koomattomalla magneettikentällä H2:n arvo aksiaalisuunnassa on oltava pieni. Suoraan käämityillä toroidimaisilla poikkeutuskela-osilla tämä arvon on kuitenkin melkoisen suuri.

Poikkeutusyksikön aiheuttamat rasteriv.irheet määräytyvät erityisesti poikkeutuskenttien muodosta yksikön kuvapinnan puoleisessa päässä.

Kenttäpoikkeutuskelan magneettikentän tynnyrimaisyys tällä alueella aiheuttaa tyynymäisen itä-länsi-vääristymän. Kun käytetään suoraan käämittyjä toroidimaisia poikkeutuskelaosia, magneettikentän tynnyrimäisyys on suhteellisen pientä, joten siitä aiheutuva itä-länsi-tyynyvääristymä on myös suhteellisen pientä (tyypillisessä tapauksessa 8 %).

Eräs mahdollisuus korjata koomavirhettä on käämiä toroidimaiset kenttäpoikkeutuskelan osat "vinosti". Tällä voidaan saada aikaan se, että kenttäpoikkeutuskelan kenttä on kaulan puolella tyynymäinen, joten kooma on esikorjattu koomavaikutukseile, jonka poikkeutusyksikön kuvapinnan puolella vaikuttava tynnyrimäinen magneettikenttä aiheuttaa. Magneettikentän parametri muuttuu tällöin kuvion Λ 7 esittämällä tavalla. H2:n nollakohta on lähellä poikkeutuskeskus-ta p. Yhdistetty arvo on nyt pieni. Jotta vinosti käämityillä kela-osilla saavutettaisiin hyvä astigmaattisuustaso, kenttämagneetti-kentän on oltava yksikön kuvapinnan puolella paljon voimakkaammin tynnyrimäinen kuin käytettäessä suoraan käämittyjä kelaosia, jolloin 7 6 8 3 31 nämä kelat aiheuttavat suuremman tyynymäisen itä-länsivääristymän (tässä tapauksessa tyypillinen arvo on 14 %) .

Mitä tulee muodostettavissa oleviin kenttämuotoihin ja tuloksiin astigmaattisuuden, kooman ja rasterivirheiden suhteen, suunnilleen samat päätelmät pätevät myös kenttäpoikkeutuskeloille, joiden kelaosat ovat satulatyyppiä, kuin toroidimaisille kenttäpoikkeutuskeloille .

Tietyllä aksiaalikohoalla syntyvän magneettikentän muodon määrää kelan etu- ja takaosan välisen vastaavan osan johdinjakauma. Tätä jakaumaa mitataan "keskimääräisellä ikkuna-aukolla”. Ikkuna-aukko annetaan avautumakulmana Θ poikkeutusyksikön akselin suhteen. Satulakela, jolla on vakiona pysyvä keskimääräinen ikkuna-aukko, joka on vakio Z-akselilla, saa aikaan ^“funktion, joka on analoginen suoraan käämityn toroidimaisen kelaosan aiheuttaman kanssa. Satulakela, jonka keskimääräinen ikkuna-aukko muuttuu Z-akselilla, saattaa aiheuttaa H2“funktion, joka on analoginen "vinosti" käämityn toroidimaisen kenttäpoikkeutuskelan aiheuttaman kanssa. Tämä merkitsee sitä, että satulamuotoisella kenttäpoikkeutuskelalla, jolla ikkuna-aukko muuttuu, syntyy koomattomaksi tehdyllä kenttä-kelalla suurempi itä-länsi-rasterivirhe kuin kelalla, jossa kooma sallitaan.

Hyväksyttävän pieni koomavirhe, hyvä astigmaattisuustaso ja pienempi itä-länsi-tyynyvääristymä voidaan saada aikaan muuttamalla parametria kuvion 8 esittämällä tavalla. H2:n keskiarvo on niin pieni, että koomavirhe voi olla hyväksyttävän pieni. Poik-kautuskentän keskellä esiintyvä voimakkaan negatiivinen arvo (siis poikkeutuskeskuksen lähellä) aiheuttaa liian suurta astigmaat-tisuutta, mutta H„ muuttuminen positiiviseksi kentän kuvapinnan puoleisessa päässä (yhtenäinen käyräosa kuvion 8 oikeassa laidassa) voi vähentää astigmaattisuuden suotuisalle tasolle. H2 muuttuminen positiiviseksi (jolloin tyynymäinen kenttä on heikko) aiheuttaa myös tynnyrimäistä itä-länsi-vääristymää. Kun kenttäpoikkeutusmag-neettikentän parametria H2 siis muutetaan (yhtenäinen käyräviiva), syntyvä itä-länsi-vääristymä in-line-kuvaputken koko poikkeutus-yksikössä voi siis olla huomattavasti vähemmän tyynymäinen kuin vääristymä, joka saavutetaan kuvion 7 järjestelyllä muuten samanlaisissa olosuhteissa.

68331 8

Kuvion 8 katkoviivan esittämä vaihtelu kuvapinnan puolella ei ole aivan yhtä optimaalinen, mutta edelleen parempi kuin kuvion 7 tapauksessa. Tässä tapauksessa H2 ei ole positiivinen vaan negatiivinen (tai nollakin), mikä kuuluu heikennetystä tynnyrimäiseen ja vääristymättömään kenttään. Tämä aiheuttaa myöskin heikommin tyynymäistä rasterivääristymää kuin kuvion 7 tapauksessa.

Tämän keksinnön mukaisesti I^tn haluttu muutos voidaan toteuttaa hyvin käytännöllisesti magneettikenttää johtavalla laitteella, joka muodostuu kuvioiden 3 ja 4 segmenteistä ja sijaitsee juova- ja kenttäpoikkeutuskelojen välissä ja voidaan tehdä hieman kaareviksi magneettisesti pehmeiksi segmenteiksi. Kun nämä sijoitetaan kenttäpoxkkeutuskelan keskelle, kohdistuu vaikutus lähinnä kenttäkelan astigmaattisuustasoon, ja koomavirheeseen ei vaikuteta niin paljoa. Parametrin H2 käyrän voimakas negatiivinen huippu, johon liittyy kenttäpoikkeutuskentän tvnnyrimäinen vääristymä (kuvio 10), saadaan aikaan suuntaamalla kenttää johtava laite kenttäkelan magneettikentän suuntaiseksi. Kuvio 9 esittää poikkeu-tusyksikön kuvapinnan puoleisessa päässä syntyvää heikosti tyyny-mäistä kenttää, ja kuvio 11 kaulapuolen voimakkaasti tyynymäistä kenttää. Kenttäkelan astigmaattisuustason vaikutus ilmaistaan kahden ulommaisen suihkun "ylifokusointina" tai "alifokusointina" toisiinsa nähden.

Kenttäjohtimien vaikutus kenttäkelan astigmaattisuusvirhee-seen on sellainen, että segmentit joiden pituus aksiaalisuunnassa on 10-15 mm ja kehäsuunnassa 20-30 mm aiheuttavat 26 tuuman kuvaputkessa (paksu kaula) käytettyinä 5-10 mm astigmaattisuuskorjauk-sen, jos ne sijaitsevat olennaisesti kenttäpoikkeutuskeskuksen ympärillä.

Kenttää johtavan laitteen hyvän toiminnan kannalta on olennaista, että se sijoitetaan kenttäpoikkeutuskenttään sellaiseen aksiaaliseen asentoon, jossa elektronisuihkut jo ovat poikkeutetut jonkin verran. Tällöin suihkuihin vaikuttavat myös kenttäkomponen-tit, jotka ovat korkeampaa luokkaa kuin parametrille H2 kuvatut. Toisaalta magneettikenttää johtava laite vaikuttaa suuresti näihin lähellään oleviin korkeampiin kenttäkomponentteihin. Toisin sanoen: "kolmannen kertaluokan" käyttäytymisen lisäksi, jonka magneettikenttää johtava laite aiheuttaa kenttäpoikkeutuskelaan, esiintyy 68331 9 myös korkeamman kertaluokan vaikutusta. Erityisesti tämä vaikutus kohdistuu virheisiin/ jotka tunnetaan "anisotrooppisena" koomana ja "anisotrooppisena" astigmaattisuutena. Poikkeutuskelan käyttäytymisen herkkyys kenttää johtavan laitteen tarkemmalle rakenteelle kasvaa "käyttäytymisluokan" noustessa. Oikean "korkean kertaluokan" käyttäytymisen säätämiseksi voidaan magneettikenttää johtava laite toteuttaa monilla tavoin, jotka kuitenkin aina antavat saman vaikutuksen "kolmannen kertaluokan" käyttäytymiseen. Magneettikenttää johtava laite voidaan mm. jakaa moniin osiin sekä z-akselin suunnassa että kehäsuunnassa. Lisäksi on mahdollista muuttaa tässä esitettyä suorakaidemuotoa.

Claims (3)

10 Patenttivaatimukset: 6 8 3 31

1. Poikkeutusyksikkö väritelevision näyttöputkea (1) varten, jossa poikkeutusyksikössä (5) on kenttäpoikkeutuskäämi (8), juovapoikkeutuskäämi (7) ja rengasmainen, pehmeämagneettista ainetta oleva osa (6), joka ympäröi ainakin juovapoikkeutuskäämiä (7), jolloin kenttäpoikkeutuskäämi (8) on käämitty siten, että kun poikkeutusyksikkö (5) on asennettu näyttöputkelle (1), jossa on kaulaosa (3), näyttöpinta (2) ja niiden väliin sijoitettu kul~ homainen ulkopinta, se virroitettuna aikaansaa epähomogeenisen poikkeutuskenttäjakautuman, joka on tyynyn muotoinen poikkeutus-yksikön (5) kaulan puoleisella sivulla, tunnettu siitä, että kenttäpoikkeutuskäämi (8) on käämitty aikaansaamaan kentän-jakautuman, joka on suhteellisen voimakkaasti tyynymäinen kaulan puoleisella sivulla ja oleellisesti homogeeninen nä/ttöpinnan puoleisella sivulla ja se on yhdistetty kenttää ohjaaviin osiin (9, 10), jotka on sijoitettu oleellisesti ympäröimään kenttäpoik-keutuskäämin poikkeutuspistettä suhteellisen voimakkaasti tynnyrillisen kentänjakautuman aikaansaamiseksi poikkeutuskentän keskelle .

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen poikkeutusyksikkö, tunnettu siitä, että kenttää ohjaavat osat muodostuvat kahdesta, toisiaan vastapäätä kenttä- ja juovapoikkeutuskelojen välissä sijaitsevasta pehmeämagneettisesta osasta (9, 10;, jotka c-vat olennaisesti kenttäpoikkeutuskelan magneettikentän suuntaiset poikkeutuskelan keskuksen lähellä.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen poikkeutusyksikkö, tunnettu siitä, että mainitut kaksi osaa ovat kumpikin litteitä tai hieman kaarevia segmenttejä (9, 10), jotka ovat enne. 11amäärätyn matkan päässä toisistaan. Λ> Patenttivaatimuksen 3 mukainen poikkeutusyksikkö, t u n n e t t u siitä, että kumpaankin segmenttiin (9B, 10B) liittyy säteissumuiassa ainakin yksi lisäsegmentti *9A, 9C, 10A, 19C) .