FI68077C - Foerfarande foer immobiliserin av sfaeriska mikrobceller pao en fast baerare - Google Patents

Description

1 68077

Menetelmä pallomaisten mikrobisolujen immobilisoimi-seksi kiinteälle kantajalle

Keksintö koskee tapaa immobilisoidä mikrobiso-5 lut tasaisena kerroksena kiinteän kantajan pinnalle metalli-ionien adsorptiolla kiinteän kantajan ja/tai mikrobisolujen pinnalle.

Mikrobisolujen immobilisoimismenetelmiä tunnetaan ennestään. Ne perustuvat kantajan pinnalle kiin-10 nittämiseen, hiutaleiden muodostumiseen tai väliaineeseen sulautumiseen. Kiinnittämällä aikaansaatu immo-bilisaatio, jota myöskin kutsutaan adsorptioksi tai adheesioksi, kykenee muihin menetelmiin verrattuna paremmin ylläpitämään suoraa yhteyttä koko mikrobi-15 populaation ja ympäröivän nesteen välillä ja siten vähentämään sitä rajoitusta, joka aiheutuu mikro-organismin tuottamien aineiden ja ravintoaineiden kuljetuksesta johtuvista diffuusioilmiöistä. Se kykenee myös paremmin luomaan järjestelmän, jonka geometria ei voi 20 käytön aikana muuttua.

USA:n patentin 3 821 086 käsittelemässä menetelmässä mikrobisolut muodostavat hiutaleita polyelektro-lyyttien vaikutuksesta. Belgialainen patentti 804 502 koskee hiutaleiden aikaansaamista muodostamalla ke-25 laatteja mikrobisolujen ja metallihydroksidien välille. Näissä menetelmissä on se vaikeus, että ei saada aikaan suoraa yhteyttä mikrobisolupopulaation ja ympäröivän nesteen välille.

USA:n patentti 4 115 198, joka esittää pääasias-30 sa entsyymien immobilisointia, mutta mainitsee mahdollisuuden immobilisoida kokonaisia soluja, perustuu kantajan päällystämiseen saostamalla jälkimmäisen pinnalle hydratoitua metal1ioksidia. Kelaatin muodostuminen aiheuttaa biologisesti aktiivisten aineiden kiinnittymisen. 35 2 68077 Tämän menetelmän vaikeutena on se, että on välttämätöntä muodostaa saostumia, mikä vaatii näiden saostumien ominaisuuksien tarkkailua.

On myös tunnettua käsitellä siirtymämetalleilla orgaanista kantajaa, sitten kuivata se ja päästää koske-5 tuksiin soluja sisältävän liuoksen kanssa, jota ravistellaan. (Ann.N.Y. Acad. Sei. 1979, 326, 249-54).

Tämän menetelmän haittana on, että se rajoittuu orgaaniseen kantajaan, vaatii kuivausta, joka on pitkä ja kallis toimenpide, eikä kantajan pintaa voi pääl- 10 lystää tasaisesti.

Eräs tämän keksinnön tavoitteista on kehittää mikrobisolujen immobilisoimismenetelmä yksinkertaisella ja tehokkaalla tavalla, joka ei vaadi monimutkaisia toimenpi teitä.

15 Tämän keksinnön tavoitteena, joka perustuu metalli- ionien adsorptioon mikrobisolujen ja/tai kiinteän kantajan pinnalle, on kiinnittää yksi tasaisesti kantajan koko pintaan jakautunut solukerros, joka tarttuu lujasti kantajaan .

20 Immobilisoidut solut, jotka on valmistettu tämän keksinnön menetelmän mukaisesti, osoittavat lisääntynyttä elinvoimaisuutta, mikä tarkoittaa, että suurin osa soluista on säilyttänyt kykynsä toimia etenkin entsymaattisissa reaktioissa ja lisääntyä sopivassa ympäristössä.

25 Keksinnön toinen tavoite on saada aikaan pysyviä komplekseja, jotka ovat muodostuneet yhdestä solukerrok-sesta ja kantajasta ja joita voidaan suoraan käyttää reaktioissa, esimerkiksi fermentaatiossa. Pysyvillä komplekseilla tarkoitetaan myös toisenlaisia komplekseja (kantaja 30 ja/tai mikrobisolu), joita voidaan yhdistellä ja käyttää esimerkiksi moninkertaisten lamellikerrosten muodossa.

3 68077

Keksinnölle sellaisena kuin se on esitetty patenttivaatimuksissa, on tunnusomaista solujen ja/tai kantajan käsittely ennen immobilisointia liuoksilla, jotka sisältävät yksinkertaisia metalli-ioneja tai polynuk-5 leaarisia metalli-ioneja, jotka ovat muodostuneet useiden metalli-ionien, hapen ja vedyn assosioituessa. Nämä yksinkertaiset tai polynukleaariset ionit adsorboituvat käsiteltyjen materiaalien pinnalle. Solujen ja kantajan välinen yhdysside selittyy suotuisana tulok-10 sena vuorovaikutuksista, jotka tapahtuvat solun ja liuoksen, kantajan ja liuoksen sekä solun ja kantajan välisellä rajapinnalla. Näiden vuorovaikutusten joukosta voidaan erottaa sähköstaattiset (varaus-varaus ja varaus-dipoli) vuorovaikutukset, Van der Waalsin 15 vuorovaikutukset, vetysidokset. Vaikka sähköstaattiset varaus-varaus vuorovaikutukset ovat tärkeitä, on hyvin suotuisaa, että adsorboituneet ionit vähentävät kantajan tai solun varausta tai antavat toinen toisilleen vastakkaisen varauksen.

20 Jotta voitaisiin selittää järjestelmien käyttöä ja toimintaolosuhteiden valintaa, täytyy myös ottaa huomioon näiden ionien kemialliset ominaisuudet pH:n funktiona.

Tässä keksinnössä käytetyt kiinteät kantajat 25 tarkoittavat kiinteitä epäorgaanisia ja orgaanisia materiaaleja. Käytettävä kantaja voi olla huokoinen tai ei, joissakin sovellutuksissa on parempi käyttää ei-huokoista kantajaa ja sellaista, jossa ei ole kuoppia pinnalla, niin että kaikki immobilisoidut solut 30 voivat olla suoraan alttiina nestevirtaukselle Epäorgaanisten yhdisteiden joukosta mainittakoon piimään, silikaattien ja alumiinisilikaattien metallioksidien, metallien ja niiden seosten käyttö, voidaan käyttää esimerkiksi lasia, keramiikkaa, lasiintunutta kuonaa, 4 68077 hiekkaa. Orgaanisten yhdisteiden joukosta mainittakoon polymeerien ja/tai synteettisten kopolymeerien käyttö, esimerkiksi polyamidit, polyesterit, polyolefiinit, vi-nyyliyhdisteet.

5 Edellämainitut epäorgaaniset ja orgaaniset yhdis teet ovat esimerkkejä kantajista, joita voidaan käyttää tämän keksinnön mukaisesti. Kantajaa valittaessa on kiinnitettävä huomiota yhtaikaa fysikaalisiin ja mekaanisiin, taloudellisiin ja toiminnallisiin seik-10 koihin.

Käytetyt kantajat voivat esiintyä hyvin erilaisissa muodoissa, esimerkiksi jyväsinä, jauhoina, palloina, levyinä, putkina, kelmuina, kalvoina, kudoksina, sauvoina, lankoina, kuituina, minkämuotoisena tahansa.

15 Pallomaisilla mikrobisoluilla tarkoitetaan sel laisia yksisoluisia mikro-organismeja ja mikro-organis-miyhdistelmiä kuin esimerkiksi hiivat, bakteerit, mikro-sienet .

Solukerroksella tarkoitetaan yksisoluista kerros-20 ta, jossa kantajan pinnalla on likimain yksi solukerros, jota voidaan kuvata lukumäärällä soluja pinta-yksikköä kohti, mikä ilmaistaan termillä immobilisoitujen solujen tiheys.

Tässä keksinnössä käytetyt, yksinkertaisia tai 25 polynukleaarisiä metalli-ioneja sisältävät vesiliuok set on saatu käyttämällä alumiinin ja raudan nitraatteja.

Jotta saataisiin yksinkertaisten metalli-ionien liuoksia, niiden konsentraation tulee olla tarpeeksi 30 pieni, pH:n tarpeeksi alhainen ja lämpötilan tarpeeksi alhainen, jotta reaktio-olosuhteissa metalliatomien reagoidessa hapen ja vedyn kanssa ei muodostu poly-nukleaarisia ioneja tai saostumaa.

5 68077

Polynukleaariset metalli-ionit muodostuvat useiden erilaisten tai samanlaisten metalli-ionien assosioituessa hapen, vedyn ja mahdollisesti muiden alkuaineiden kanssa.

5 Jotta saataisiin polynukleaaristen metalli-ionien liuoksia, liuosten konsentraation, pH:n, lämpötilan ja tuoreuden on oltava sellaiset, että metalliatomien reaktio hapen ja hydroksyylin kanssa ja muiden liuoksessa mahdollisesti olevien anionien kanssa aikaansaa polynuk-10 leaaristen ionien mutta ei saostuman muodostumista.

Tutkimalla reaktio-olosuhteita asiantuntija voi muunnella metallin luonnetta, anionin luonnetta, konsentraatio-ta, pH:ta, lämpötilaa, liuosten tuoreutta ja lisätä reaktantteja, esimerkiksi kompleksoijia, jotka toimivat 15 kemiallisissa reaktioissa metallialkuaineiden läsnäollessa .

Tämän keksinnön ensimmäisen toteuttamistavan mukaan pallomaisia mikrobisoluja käsitellään yksinkertaisia metalli-ioneja sisältävillä vesiliuoksilla. Tä-20 mä käsittely voidaan tehdä esimerkiksi seuraavalla tavalla: Lisätään 30 ml:n lasiputkeen yhtaikaa 10 ml Saccharo- myces cerevisiaen suspensiota, jonka konsentraatio on noin 500-10^ solua/ml ja 10 ml alumiininitraattiliuosta, jossa on 2-200 mg Al/1. Putki suljetaan ja sitä ravis-25 teilaan 24 tuntia 25°C:ssa. Suspensioiden pH vaihtelee alueella 3,6 - 3,9 riippuen niiden koostumuksesta. Solut erotetaan liuoksesta sentrifugoimalla ja supernatanttiin jäänyt alumiini määritetään atomiabsorptiolla, jolloin kiinnittyneen alumiinin määrä saadaan erotuksena.

30 Saadut tulokset osoittavat, että soluihin kiinnit tynyt alumiinimäärä kohoaa sellaiseen arvoon saakka, joka 8 on 1,5-10 Al-ionia/solu, kun alumiinikonsentraatio super-natantissa nousee arvosta 0 arvoon 2 mg/1. Kiinnittyneen

O

alumiinin määrä pysyy samana 1,5.10 Al-ionia solua kohti, 35 kun alumiinin konsentraatio supernatantissa vaihtelee 2-100 mg/1. Alumiinin kiinnittyminen soluihin vastaa luonteeltaan spesifistä adsorptiota.

6 68077

Menetelmän erään toisen muunnelman mukaan kiinteitä kantajia käsitellään yksinkertaisia metalli-ioneja sisältävillä liuoksilla. Tämä käsittely tehdään esimerkiksi upottamalla kiinteä kantaja näitä ioneja sisältävään vesiliuokseen; liuoksen tilavuus ja konsentraatio vali-5 taan niin, että riittävä määrä ioneja adsorboituu kantajan pinnalle.

Erään toisen muunnelman mukaan soluja ja kantajaa käsitellään yhtaikaa yksinkertaisia metalli-ioneja sisältävillä liuoksilla.

^ Tämän keksinnön toisen toteuttamistavan mukaan globulaarisia mikrobisoluja ja/tai kiinteää kantajaa käsitellään polynukleaarisia metalli-ioneja sisältävillä liuoksilla. Tämä käsittely on pääpiirteiltään samanlainen kuin ensimmäisessä toteuttamistavassa sovellettu käsittely, ^ joka on edellä kuvattu.

Soluja voidaan käsitellä yksinkertaisia metalli-ioneja sisältävillä liuoksilla ja kiinteää kantajaa polynukleaarisia metalli-ioneja sisältävillä liuoksilla ja päinvastoin. Kaikki yhdistelmämuodot ovat 20 mahdollisia.

Tämän keksinnön mukaan kantajassa ei tarvitse olla orgaanisia ryhmittymiä, jotka pystyvät muodostamaan ke- laatteja ionien kanssa. Kantajaa ei tarvitse kuivata ionikäsittelyn jälkeen. Oikeastaan yksinkertaistaen voi-25 daan tyytyä käsittelemään soluja ioneilla.

Tällä keksinnöllä saavutetut edut ovat yhden solukerroksen aikaansaaminen, jossa solut ovat kaikki kiinnittyneet kantajaan, immobilisoitujen solujen määrän lisääntyminen kantajan pinta-alayksikköä kohti, solujen ^ tasainen jakautuminen kantajan pintaan, solujen luja adheesio kantajaan.

Solujen immobilisointi yhdeksi tasaiseksi kerrokseksi, joka tarttuu voimakkaasti kantajaan, estää ravintoaineiden ja aineenvaihdutatuotteiden diffuusion soluker- 7 68077 roksen läpi, päästää suuremman nestevirtauksen kosketuksiin solujen kanssa ja siten vähentää näiden läheisyydessä diffuusion aiheuttamia rajoituksia, sallii kantajan pinnalle immobilisoitujen solujen käytön yhtä hyvin liikkuvana kuin kiinnitettynä kerroksena. Sen edut ovat erityisen 5 arvokkaita tietyissä immobilisoitujen solujen käyttömuo doissa, sellaisissa kuin yhteyttäminen tai molekyylipainol-taan suurten aineiden tuottaminen, jatkuvan siirrostuksen aikaansaaminen tai ensimmäisen polven solujen kerääminen, jotka eivät vielä ole tuottaneet tytärsoluja. Se, ettei 10 päästetä muuta kemiallista ainetta kuin kantaja kosketuk siin solujen kanssa jaettä käytetään kemiallisesti inerttiä kantajaa, on huomattava etu tietyissä solujen immobilisointi-sovellutuksissa.

Tämä keksintö on paremmin ymmärrettävissä jäljempänä 15 seuraavien esimerkkin avulla.

Esimerkki 1

Lisätään 30 ml:n lasiputkeen yhtaikaa 10 ml Saccharomyces cerevisiae -suspensiota, jonka konsentraatio g on noin 500.10 solua /ml ja 10 ml alumiininitraatin 20 vesiliuosta/ jonka konsentraatio on 2-50 mg Al/1. Putki suljetaan 3a sitä ravistellaan 15 minuuttia 25°C:ssa.

Suspension pH on alle 3,9> suspensioon liuenneet alumiini- ionit ovat siten yksinkertaisia ioneja. Sitten suspensio kaadetaan astiaan, jonka pohjalla on lasilevy. Suspension 25 korkeus on 0,5 cm levyn pinnan yläpuolella. Noin viiden minuutin kuluttua lasilevyä pestään 20 minuuttia virtaa- vassa vedessä, jonka korkeus on 4 mm ja keskimääräinen nopeus 8 cm/s. Levyjä tarkastellaan optisesti mikroskoopilla ja immobilisoidut solut lasketaan.

30 Immobilisodut solut ovat jakautuneet tasaisesti ja muodostavat yhden homogeenisen solukerroksen, jonka tiheys 2 on 40 000 solua/mm .Metyleenisinisen pelkistämiskoe osoittaa, ettö 90-99 % immobilisoiduista soluista on säilyt- 8 68077 tänyt kykynsä pelkistää tämä väriaine spontaanisti.

Vastaava koe suoritettiin samanlaisissa olosuhteissa kuin edellä, mutta ilman kantajan ja solujen käsittelyä alumiini-ioneilla; tulokset osoittavat, että 2 iinmobilisoitujen solujen tiheys on alle 600 solua/mm .

5 Solut ovat jakautuneet epätasaisesti eivätkä muodosta homogeenista solukerrosta.

Esimerkki 2

Menetellään esimerkissä 1 kuvatulla tavalla, paitsi että lasista valmistettu kantaja korvataan poly- 10 karbonaattista valmistetulla kantajalla.

Näin saadaan myös tasainen solukerros, joka tarttuu kantajaan ja kestää esimerkissä 1 kuvattuja pesuja 2 ja jonka solutiheys on noin 40 000 solua/mm .

Esimerkki 3 15 Menetellään kuten esimerkissä 1, paitsi että alumiinitraatin vesiliuokseen valmistettu solususpensio sentrifugoidaan 2000 g:ssä 5 minuuttia ja suspendoidaan veteen ja tämä suspensio kaadetaan lasilevyn päälle.

Nyt saadaan myös tasainen solukerros, joka tart- 20 tuu kantajaan ja kestää esimerkissä 1 kuvattuja pesuja ja 2 jonka solutiheys on noin 40 000 solua/mm .

Esimerkki 4

Muovisessa, esimerkiksi polypropyleeniastiassa sekoitetaan 20 ml Saccharomyces cerevisiae-suspensiota, 25 jonka tiheys on noin 400.10^ solua/ml, ja 20 ml juuri valmistettua ferrinitraatin vesiliuosta, jonka konsentraatio on 50-200 mg Fe/1.

pH voidaan jättää säätämättä tai säätää 3:een HNO^rlla. Astiat suljetaan ja niitä ravistellaan 1 tunti 30 huoneenlämmössä; tässä vaiheessa liuenneet ferri-ionit ovat yksinkertaisia ioneja. Sitten ylimäärän ioneja sisältävät solususpensiot kaadetaan astiaan, jossa on lasilevy jä .Liuoksen korkeus on 1 cm lasipinnan yläpuolella.

4 tunnin kuluttua, kun liuoksessa on yhtaikaa sekä yksin-35 kertaisia ioneja ja polynukleaarisia ioneja, levyjä pes tään 30 minuuttia vesivirrassa, jonka korkeus on 4 mm ja keskimääräinen nopeus 8 cm/s.

Il 9 68077

Levyjä tarkastellaan optisesti mikroskoopilla ja immo-bilisoidut solut lasketaan.

Taulukko 1. : Tulokset Saccharomyces cerevisiae - solujen immobilisoiraisesta lasille käsittelemällä niitä ja kantajaa ferri-ioneja sisältävillä liuoksilla.

5

Solususpension ja ferri-ioneja sisältävän liuoksen seoksen koostumus

Fe:n kokonais pH Immobilisoitujen konsentraatio solujen tiheys 10 (mg/1) (soluja/min ) 25 3,4 40 000 50 3,3 39 600 100 3,1 39 000 15 50 säädetty 3,0: een 38 000

Kaikissa tapauksissa immobilisoidut solut ovat jakautuneet tasaisesti ja muodostavat yhden homogeenisen 20 solukerroksen, jonka tiheys on annettu taulukossa 1.

On korostettava, että näillä toimenpiteillä eivät rautayhdisteet saostu.

Metyleenisinisen pelkistyskoe osoittaa, että 90-99 % immobilisoiduista soluista on säilyttänyt kykynsä 25 pelkistää tätä väriainetta spontaanisti. Immobilisoidut solut kykenevät lisääntymään.

Esimerkki 5

Muoviastiassa sekoitetaan 20 ml Saccharomyces cerevisiae-suspensiota, jonka konsentraatio on noin 30 400 x 10^solua/ml, ja 20 ml juuri valmistettua ferrinitraatti- liuosta, jonka konsentraatio on 200 mgFe/1. Liuoksen pH on säädetty 3 teen HNO^tlla. Astiat suljetaan ja niitä ravistellaan 15 tuntia huoneenlämmössä. Sitten solususpensiota sentrifugoidaan 2000 gtssä 5 minuuttia; supernatant-35 ti heitetään pois ja solut suspendoidaan veteen.

I; 10 68077 Tämä suspensio kaadetaan lasilevyjen päälle kuten on kuvattu esimerkissä 4; levyt pestään ja niitä tarkastellaan kuten esimerkissä 1.

Näin saadaan yksi tasainen solukerros, joka 2 tarttuu kantajaan ja jonka tiheys on 35 000 solua/ mm .

5 Sellaisen ferri-ioneja sisältävän liuoksen fysikaalis- kemialliset olosuhteet (konsentraatio, pH, ikä), joka on kosketuksissa solujen kanssa, ovat sellaiset, että ionit ovat polynukleaarisia. Lisäksi liuos ei sisällä minkään rautayhdisteen sakkaa, mistä johtuu, että 10 saadaan hyvin tasainen kerros, joka tarttuu lujasti kan tajaan.

Esimerkki 6

Lasilevyt upotetaan tietyksi ajaksi juuri valmistettuihin, 100 mg Fe/1 sisältäviin ferrinitraatin vesiliuok-15 siin joiden pH vaihtelee. Upottamisen kesto ja liuoksen f pH on annettu taulukossa 2; kaikissa tapauksissa fysi-kaalis-kemialliset olosuhteet (konsentraatio, pH, tuoreus) liuoksessa käsittelyn lopussa ovat sellaiset, että liuos sisältää polynukleaarisia ioneja; liuoksessa ei ole minkään 20 rautayhdisteen sakkaa.

Näin käsitellyt lasilevyt pestään vedellä ja pannaan astiaan, johon kaadetaan 50 ml Saccharomyces cerevisiae -suspensiota, jonka konsentraatio on noin g 250-10° solua/ml. 4 tunnin kuluttua levyt pestään 30 mi-25 nuutin ajan vesivirrassa, jonka korkeus on 4 mm ja keski määräinen nopeus 8 cm/s. Levyjä tarkastellaan optisesti mikroskoopilla ja immobilisoidut solut lasketaan.

Kaikissa tapauksissa immobilisoidut solut ovat jakautuneet tasaisesti ja muodostavat yhden homogeenisen 30 solukerroksen, jonka tiheys on esitetty taulukossa 2.

Metyleenisinisen pelkistyskokeen ja solujen lisään-tymiskokeen tulokset ovat samat kuin esimerkissä 4.

11 68077

Taulukko 2: Tulokset Saccharorayces cerevisiae - solujen immobilisoimisesta lasille käsittelemällä kantajaa ensin ferri-ioneja sisältävällä liuoksella.

Liuoksen pH Lasin ja liuoksen Kiinnittyneiden välinen kosketus- solujen mä|rä ^ aika (soluja/mm ) 2,9 - 2,7 43 h 40 000 säädetty arvoon 4 17 h 38 500 " 1 h 38 300 " 1 min 37 000 10 säädetty arvoon 3,85 40 min 39 000

Esimerkki 7

Sekoitetaan 20 ml Saccharomyces cerevisiae -suspensiota 20 ml kanssa juuri valmistettua ferrinit-raatin vesiliuosta. Lopulliset konsentraatiot ovat 200 . 10 solua/ml ja 100 mg/1 rautaa. Tätä seosta ravistellaan tunnin ajan huoneenlämmössä, sitten solut erotetaan liuoksesta sentrifugoimalla 2000 g:ssä 5 minuuttia 2Q ja suspendoidaan 40 ml :aan vettä tai HNO^-liuosta, jonka pH on 3.

Lasilevyt upotetaan juuri valmistettuun ferrinit-raatin vesiliuokseen, jonka konsentraatio on 100 mg Fe/1. Liuotuksen kesto on joko yksi tunti tai kaksi päivää.

25 S itten levyt huuhdellaan vedellä.

Kosteat lasilevyt, jotka on käsitelty metalli-ioneilla, pannaan astiaan, johon kaadetaan solususpensio, jonka soluja on käsitelty metalli-ioneilla.

Seuraavaksi menetellään näin: 2q - levyjen annetaan olla kosketuksissa 2 päivää ferri-ioneja sisältävän liuoksen ja käsiteltyjen solujen kanssa, jotka on suspendoitu veteen tai 12 68077 levyjen annetaan olla kosketuksissa 2 päivää ferri-ioneja sisältävän liuoksen ja käsiteltyjen solujen kanssa, jotka on suspendoitu liuokseen, jonka pH on 3, tai levyjen annetaan olla kosketuksissa 1 tunnin ajan ferri-ioneja sisältävän liuoksen ja käsiteltyjen 5 solujen kanssa, jotka on suspendoitu veteen

Levyjen annetaan seistä 4 tuntia·, sitten niitä pestään 20 minuuttia vesivirrassa, jonka korkeus on 4 mm ja jonka keskimääräinen nopeus on 8 cra/s. Levyjä tarkastellaan optisesti mikroskoopilla ja immobili-10 soidut solut lasketaan.

Kaikissa tapauksissa immobilisoidut solut ovat jakautuneet tasaisesti ja muodostavat yhden homogeenisen o solukerroksen, jonka tiheys on noin 40 000 solua/mm .

V

II

Claims (7)

68077

1. Menetelmä pallomaisten mikrobisolujen immobili-soimiseksi kiinteälle kantajalle, tunnettu siitä, 5 että ennen immobilisointia soluja ja/tai kiinteää kantajaa käsitellään yksinkertaisia tai polynukleaarisia metalli-ioneja sisältävillä liuoksilla näiden ionien adsor-boimiseksi näin käsitellyille soluille ja/tai näin käsitellylle kantajalle yhden, tasaisesti jakautuneen solukerrok- 10 sen kiinnittämiseksi kantajan koko pinnalle.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että yksinkertaisia tai polynukleaarisia ioneja sisältävät liuokset ovat peräisin yhden metal-lisuolan liuoksesta.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että metallisuola, josta syntyy yksinkertaisia metalli-ioneja, on aluminiumnitraatti.

4. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että metallisuola, josta syntyy 20 polynukleaarisia metalli-ioneja, on ferrinitraatti.

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kiinteä kantaja on epäorgaanista tai orgaanista yhdistettä.

6. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen mene- 25 telmä, tunnettu siitä, että kiinteä kantaja on kiinteä piiyhdiste tai synteettinen polymeeri.

7. Jonkin patenttivaatimuksen 1-6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että pallomaiset mikrobi-solut ovat Saccharomyces cerevisiae-soluja. 30