FI66204B - Foerfarande foer framstaellning av oxiderad ferrofosfor - Google Patents

Description

Π—ΖΓΓΓ-η r_, KUULUTUSJULKAISU ,/λλ i

JjSTf UTLÄCGNINGSSKRIFT 6620 4 ^ τ ^ ¢1) Kv.Hu/lm.a.3 C 22 C 35/00 SUOMI*—FINLAND pi) N*tdw^-hw««ietah| 761029 (22) HilfWNpIN»—AwBIwlWiJit 14.04.76 ' (23) ANc«f«M—GMtifkMdag 14.04.76 (41) T«fcthrfUMksi—BIMtoeMds 18.10.76

Mwttl» j« reklsterlhellltw Hjl Ww»llBlp>niM> Jt tawqrilalMB rrre. — 31 QS 84

Patent- och raflttarrtyraben ' ’ Amman wM odi 5 (32)(33)(31) »Vy4««r —on»-» »«l«K ***** 17-04.75 USA(US) 568983 (71) Uni on Carbide Corporation, 270 Park Avenue, New York, New York 10017, USA(US) (72) Donald Joseph Hansen, Lewiston, New York,

William Brantner De Atley, Grand Island, New York,

Robert Lawrence Ripley, Niagara Falls, New York,

George Franklin Curtis, Lewiston, New York, USA(US) (74) Oy Borenius & Co Ab (54) Menetelmä hapettuneen ferrofosforin valmistamiseksi -Förfarande för framställning av oxiderad ferrofosfor

Keksinnön kohteena on menetelmä hapettuneen ferrofosforin valmistamiseksi,

Ferrofosfori on fosforin valmistuksen sivutuote. Raaka ferrofosfori sisältää noin 20...30 paino-% fosforia, 50...60 paino-% rautaa, 2...9 paino-% vanadiinia, ja jopa noin 8 paino-% kromia, piitä, titaania ja nikkeliä. Fosforin valmistus ja ferrofosforin valmistus on selitetty US-patenteissa 3,305,355, 3,154,410 ja 3,699,213. Raa’ alla ferrofosf orilla on sivutuotteena eräitä välittömiä teollisuuskäyttöjä, kuten edellä mainituissa patenteissa on selitetty, ja hapetettua ferrofosforia, jossa on noin 40 paino-% tai enemmän, esim. 40...90 paino-% P2C>5» voidaan käyttää pyrometallurgisessa valmistuksessa.

Siinä tapauksessa, että ferrofosfori sisältää suhteellisen paljon vanadiinia, on se erikoisen arvokas vanadiinilähde, kun vanadiinin uuttamiseen sovelletaan tavanomaisia pasutus- ja uuttomenetelmiä. Lisäksi on sellainen ferrofosforimateriaali, jonka fosforipitoisuus on suuri, esim. 23?» tai suurempi, erittäin arvokas metallurginen lisäaine varsinkin siinä tapauksessa, että sen vanadiini-, kromi- ja piipitoisuudet ovat pieniä. Eri US-patenteissa on selitetty yrityksiä tällaisen ferrofosforin valmistamiseksi. Niinpä US-patenteissa 3,154,410 ja 3,305,355 (Darrow & Kumpp.) on selitetty menetelmä raa’an 2 66204 ferrofosforin puhdistamiseksi, jonka menetelmän mukaan ilmaa tai happea puhalletaan astiassa olevan sulan ferrofosforin läpi hapettuneen ferrofosforikonsentraation saamiseksi, joka sisältää runsaasti vanadiinia ja kromia sekä puhdistettua jäännösferrofosforia. Tätä menetelmää voidaan soveltaa ainoastaan panoksittain tapahtuvassa valmistuksessa, johtuen ilmein tai hapen puhaltamisesta sekä hapen ja ferrofosforin välisestä erittäin eksotermisestä reaktiosta, joka aiheuttaa huomattavaa kuumuutta ja pyörteisyyttä niin, että laitteisto on suunniteltava huolellisesti. US-patentissa 3,460,937 (Rathman) on selitetty ferrofosforin puhdistamiseksi menetelmä, jonka mukaan sulatetaan ferrofosforia, johon on lisätty kuonaa, johon ferrofosforista kotoisin oleva vanadiini sitoutuu. Vaikka tällä tavoin vältetään happipuhalluksen aiheuttamat vaikeudet, on menetelmän toteuttaminen vaikeaa, ja menetelmä johtaa huomattavasti suurentuneisiin kuonamääriin.

Keksinnön eräänä tarkoituksena on afcaansaada menetelmä ferrofosforin käsittelemiseksi siten, että saadaan hapettunutta ferrofosforia. Keksinnön kohteena on myös jatkuvaan tuotantoon soveltuva menetelmä hapettuneen ferrofosforin valmistamiseksi.

Keksinnön tarkoituksena on myös aikaansaada ferrofosforin hapettamis-menetelmä sellaisen hapettuneen ferrofosforituotteen valmistamiseksi, jonka vanadiinipitoisuus on konsentroitunut, ja joka sisältää puhdistettua ferrofosforia.

Keksinnön muut kohteet selitetään seuraavassa lähemmin oheisten piirustusten perusteella.

Kuvio 1 esittää laitteistoa, joka erikoisen hyvin soveltuu keksinnön mukaisen menetelmän toteuttamiseen.

Kuvio 2 esittää kuvion 1 mukaisen laitteiston uuniosan poikkileikkausta.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle tunnusomaiset piirteet ilmenevät oheisesta patenttivaatimuksesta. Tässä menetelmässä sula ferrofosforimassa saatetaan hapettavassa kaasussa jatkuvasti kosketukseen pääasiallisesti hapettunutta ferrofosforia olevan pinnan kanssa ja pois tällaisesta kosketuksesta.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä sula ferrofosfori reagoi hapettuneen ferrofosforipinnan kanssa joutuessaan kosketukseen tämän kanssa, jolloin 3 66204 sulassa massassa muodostuu hapettunutta ferrofosforia. Kun tämän sulan ferrofosforimassan ja pinnan välinen kosketus päättyy, syntyy hapettunut ferrofosforipinta uudelleen suuresti hapettuneena ympäröivässä kaasu-tilassa olevan hapen vaikutuksesta. Tämän reaktion aikana sulassa massassa muodostuu hapettunutta ferrofosforia yhä suurentuvin määrin.

Keksintö selitetään lähemmin oheisen piirustuksen perusteella, jonka kuvio 1 esittää pyörivää uunityyppiä laitteistossa, jota käytetään keksinnön määrätyn suoritusmuodon soveltamiseksi, ja kuvio 2 poikkileikkauksena esittää kuvion 1 näyttämää uunia. Kuvion 1 näyttämässä pyörivässä uunissa 100 on ulkopuolinen metallivaippa 110, joka sopivasti tehdään tavallisesta hiiliteräksestä, ja jota voidaan jäähdyttää tavanomaisen vesisuihkulaitteen 120 avulla. Vaipan sisäpinnan 110 kanssa kosketukseen on sovitettu eristävä tulenkestävä vuoraus 130.

Uunia 100 pyöritetään haramaspyörävaihteiston 140 avulla, joka ennestään tunnetulla tavalla vaikuttaa vaippaan 110, kehän ympäri ulottuvien, rullien 160 kannattamien vanteiden 150 varassa. Uunissa 100 on tavanomainen tulenkestävä tiivis läpivienti 170, jonka kautta johto 180 on yhteydessä uunin 100 sisätilaan. Tämä sopivasti ruostumattomasta teräsputkesta tehty johto 180 on vesijäähdytteinen, kuten kohdassa 185 on näytetty, ja lisäjäähdytystä aikaansaadaan vesisuihkulaitteiden 200 avulla. Syöttösuppilo 205 sisältää hienojakoista kiinteää materiaalia, joka tavanomaista rakennetta olevan, painovoiman vaikutuksesta toimivan syöttölaitteen 210 ja pyörivän venttiilin 220 kautta kulkeutuu johdon 180 läpi uuniin 100. Kiinteiden aineiden syöttöä tähän uuniin 100 säädetään tavalliseen tapaan säätämällä syöttölaitteen 210 syöttöaukkoa 208. Hapettavaa kaasua johdetaan uuniin 100 johdon 180 ja tuloaukon 240 kautta, ja luonnonkaasua syötetään uuniin 100 johdon 250 ja johdon 180 kautta. Liikkuva tulenkestävä lämpöä heijastava elementti 255 on vaunun 260 kannattamana sijoitettu uunin 100 lähtö-pään läheisyyteen. Uunin 100 lähtöpää on suljettu kuvulla 270. Tämän kuvun 270 ja heijastavan elementin 250 läpi on tehty kanava 280 siten, että uunissa 100 vallitseva lämpötila voidaan mitata kohdassa 290 näytetyllä säteilypyrometrillä tai lämpöparilaitteella, joka voidaan työntää uuniin kanavan 280 läpi. Uunissa 100 on kehän ympäri menevä tulenkestävä pato 300, jonka ylitse sula materiaali pääsee virtaamaan uimista 100 tulenkestävään astiaan 310. Keksintöä sovellettaessa uunin 100 sisätilaa sopivasti esilämmitetään tavanomaisin keinoin ferrofosforin sulamispisteen yläpuolelle, joka on noin 1250 °C. Lämmitys voidaan suorittaa johtamalla luonnonkaasua ja happea johtojen 180 4 66204 läpi ja sytyttämällä niiden seos. Kim lämpötila on uunin 100 sisäpuolella saavuttanut arvon noin 800 °C, keskeytetään luonnonkaasun syöttö, ja happea tai runsaasti happea sisältävää kaasuseosta syötetään jatkuvasti johdon 180 kautta happipitoisen kaasutilan muodostamiseksi uunissa 100. Hienojakoista ferrofosforia suihkutetaan syöttö-suppilosta 205, sopivasti seulottuna noin 13 mm hienommaksi happikaasun avulla johdon 180 kautta uuniin 100. Osa uuniin 110 joutuvasta ferro-fatforimateriaalista syttyy ja reagoi hapen kanssa erittäin eksotermi-sesti niin, että uunin lämpötila nousee reaktiolämmön vaikutuksesta yli 1250 °C, jolloin uunissa oleva ferrofosforimateriaali sulaa.

Uunin 100 lämpötila pidetään sopivasti rajoissa noin 1250...1475 °C vesisuihkulaitteen 120 avulla. Uunin vaipan 110 pyöriessä joutuu sula ferrofosforimateriaali jatkuvasti kosketukseen tavanomaisen tulenkestävän vuorauksen kanssa 130, ja sopivasti jäähdyttämällä vaippaa 110 vesisuihkulaitteen 120 avulla noin 100 °C alempaan lämpötilaan, tulee tulenkestävän vuorauksen kanssa kosketukseen joutuva sula ferrofosfori jähmettymään ja tarttumaan kiinni tähän vuoraukseen niin, että siihen muodostuu uunin 100 sisäpuolella likimain täydellisesti kiinnitarttunut kerros 320. Siinä tapauksessa, että alumiinioksidia olevan tulenkestävän vuorauksen paksuus on noin 25 mm, ja tämä vuoraus on sovitettu noin 2,5 mm paksulle teräsvaipalle, joka jäähdytetään noin 100 °C alempaan lämpötilaan, kun taas uunin lämpötila on yli 1250 °C, saadaan tyydyttävästi kiinnitarttunut noin 12 mm...50 mm paksu kerros 320 muodostumaan syntyneen lämpötilagradientin vaikutuksesta. Tulenkestävä vuoraus 130 ei ole välttämätön kiinnitarttuneen kerroksen 320 muodosta- ,/ miseksi, joten sopivien jäähdytysjärjestelmien avlla voidaan tyydyttä-' västi kiinnitarttunut hapettunut ferrofosforivuoraus saattaa muodostumaan uunin metallivaippaan tulenkestävän vuorauksen asemesta.

Kun kiinnitarttunut kerros 320 on aluksi muodostunut ferrofosforista ja tämän syttymisen takia mahdollisesti hapettuneista ferrofosfori-hiukkasista, reagoi uunissa oleva happi kerroksen kanssa siten, että uuniin muodostuu hapettunutta ferrofosforia oleva sisäpinta. Johtoa 180 myöten syötetään jatkuvasti ferrofosforimateriaalia ja runsaasti happea sisältävää kaasua, sopivasti puhdasta happea, uunin 100 happi-pitoiseen kaasutilaan siten, että muodostuu sula massa 330, joka sijaitsee hapettuneen ferrofosforikerroksen 320 päällä kosketuksessa tämän kanssa. Uunin vaipan 110 pyöriessä kerros 320 liikkuu kosketukseen sulan ferrofosforimassan 330 kanssa ja pois tästä kosketuksesta. Sulasta ferrofosforimassasta 330 osa hapettuu joutuessaan kosketukseen hapettuneen ferrofosforin 320 muodostavan kiinnitarttuneen kerroksen 5 66204 kanssa, joten tämän hapettuneen ferrofosforin happimäärä pienenee ja muodostunut vähemmän tiivis hapettunut ferrofosfori kerääntyy pintakerrokseksi 340. Ferrofosforimateriaalia ja happea jatkuvasti syötettäessä hapettunut ferrofosfori ja puhdistunut hapettumaton ferrofosfori virtaa uunin 100 lähtöpäässä olevan padon 300 ylitse ja kerääntyy esim, tulenkestävään astiaan 310. Uunista lähtenyt materiaali 400 voidaan jättää astiaan 310 kunnes vähemmän tiivistä hapettunutta ferrofosforia kerääntyy päällyskerroksena 410 puhdistuneen hapettumattoman ferrofosforin 420 päälle. Hapettunut ferrofosfori voidaan sitten helposti erottaa esim. dekantoimalla. Uunista lähtevää tuotetta voidaan käsitellä monella muulla tavoin kuin dekantoimalla, esim. saattamalla tämä tuote jähmettymään ja sitten erottamalla hapettunut ferrofosforiosa murskaamalla kiinteä massa, tai keräämällä uunista tuleva sula tuote kuorima-säiliöön ja erottamalla sulat faasit toisistaan.

Uunin 100 poikkileikkausta esittävästä kuviosta 2 nähdään, että uunin vaipan 110 pyörinnän seurauksena sulaa ferrofosforia 330 joutuu jatkuvasti peittävään kosketukseen hapettunutta ferrofosforia olevan kerroksen 320 pinnan kanssa, jolloin tällaisen kosketuksen tapahtuessa hapettuneesta ferrofosforikerroksesta kotoisin oleva happi reagoi sulassa massassa 330 olevan ferrofosforin kanssa siten, että tässä massassa 330 muodostuu hapettunutta ferrofosforia, kuten kohdassa 430 on näytetty. Hapettuneen ferrofosforikerroksen 320 paksuus pienenee tällöin jatkuvasti. Täten muodostunut hapettunut ferrofosfori 430 nousee kevyempänä sulan massan 330 läpi ja kerääntyy kerrokseen 340. Uunin vaipan 110 edelleen pyöriessä ohentunut kerros hapettunutta ferrofosforia erottuu peittävästä kosketuksesta sulan ferrofosforimassan 330 kanssa, jolloin kerroksen materiaalipaksuus jälleen suurenee niin, että uunin pyöriessä edelleen ja kerroksen joutuessa uudelleen kosketukseen sulan ferrofosforimassan 330 kanssa, hapettunutta ferrofosforia toistuvasti muodostuu edellä selitetyllä tavalla. Näin ollen nähdään, että sula ferrofosforimassa 330 joutuu jatkuvasti kosketukseen hapettunutta ferrofosforia olevan pinnan kanssa, jolloin hapettunutta ferrofosforia jatkuvasti muodostuu sulassa massassa 330 ja ohentunut kerros 320 jatkuvasti muodostuu uudelleen.

Keksinnön.toiminnan kannalta luullaan seuraavien seikkojen olevan oleellisia: Kuviossa 2 kohta 500 havainnollistaa hapettuneen ferro fosforikerroksen 320 sellaista osaa, jonka paksuus vastaa kerroksen alkuperäistä paksuutta. Kerros 320 on erittäin runsaasti hapettunut tässä kohdassa 500 syystä, että se on joutunut alttiiksi uunin vaipan * 66204 b 110 sisäpuolella olevalle happikaasulle, joten tämän kerroksen 320 happipitoisuus on tässä kohdassa suurempi kuin sulan ferrofosforin kanssa kosketuksessa olevan kerroksen 340 keskimääräinen happipitoisuus. Sitä mukaa kun hapettunut ferrofosforikerros kohdassa 510 siirtyy sulan ferrofosforimassan 330 alitse kosketukseen tämän massan kanssa, hapettuu sulassa massassa 330 oleva sula ferrofosfori tämän sulan ferrofosforin ja kerroksesta 320 kotoisin olevan koskettavan hapettuneen ferrofosforin välisen reaktion takia. Näin ollen osa siitä hapesta, joka on kotoisin kerroksen 320 materiaalista, siirtyy koskettavaan ferrofosforimateriaaliin ja reagoi tämän kanssa siten, että muodostuu hapettunutta ferrofosforia, kuten kohdassa 430 on näytetty. Tämä reaktio jatkuu sitä mukaan kun hapettunut ferrofosforikerros liikkuu kohtaa 520 päin, jolloin reaktio tulee yhä vähemmän rajuksi sulan ferrofosforin ja kerroksen 320 välisen pinnan pienenevän paksuuden ja hiukan alemman lämpötilan takia. Jouduttuaan erilleen sulasta ferrofosforista kohdassa 530 hapettunut ferrofosfori tarttuu kiinni tämän kohdan 530 läheisyydessä olevaan ohentuneeseen kerrokseen siten, että tämä pääasiallisesti saavuttaa alkuperäisen paksuutensa ja joutuu alttiiksi uunin 100 hapettavalle kaasulle. Täten uudistunut kerros hapettunutta ferrofosforia siirtyy jälleen kohtaan 500 ja hapettuu yhä enemmän joutuessaan alttiiksi hapen vaikutukselle niin, että toistuvasti muodostuu hapettunutta ferrofosforia, kuten edellä on selitetty. Hapettunutta ferrofosforia muodostuu jatkuvasti lisää sen ansiosta, että uunin vaipan 110 sisäpuolella olevasta kaasutilasta diffundoituu hapetuskaasua kerroksiin 340 ja 330.

Keksinnön edellä esitetyn selityksen perusteella voidaan hapettunutta ferrofosforia valmistaa jatkuvasti raa'asta ferrofosforista yllätyksellisen suurella nopeudella, ja raa'an ferrofosforin vanadiini-, kromi- ja piipitoisuudet konsentroituvat hapettuneeseen ferrofosforiin niin, että jäljellä oleva hapettumaton ferrofosfori puhdistuu.

Keksintöä käytännössä sovellettaessa säädetään uuniin 100 syötettyä happimäärää syötetyn ferrofosforimateriaalin mukaan siten, että haluttu osa syötetystä ferrofosforimateriaalista saadaan hapettumaan. Olettaen esim. että happea ei menetetä uunista, ja että uunin lämpötila on 1250 °C tai korkeampi, pätevät seuraavat suhteet: 7 66204

Syötetyn hapen paino/syötetyn Täysin hapettunut määrä ferrofosforin paino syötetystä ferrofosforista, % 0,165 25 0,330 50 0,495 75 0,660 100

Edustava koostumus on 55% Fe, 24,46% P, 6,03% V, 2,11% Si, 4,42% Cr, 1,7% happea "KX ) " ' .jQQ poistuvan puhdistetun ferrofosforin paino ^ syötetyn ferrofosforin paino

Edellä esitetyt suhteet perustuvat siihen olettamukseen, että uunista ei menetetä happea. Siinä tapauksessa, että happea vuotaa uunista, tulevat suhteet olemaan suuremmat. Määrättyä uunirakennetta käytettäessä voidaan ensin suorittaa koekäyttö uunin ominaissuhteiden selvittämiseksi. Aluksi voidaan syöttää happea ja ferrofosforimateriaalia suhteellisen pienin määrin, ja uunia voidaan pyörittää suhteellisen hitaasti.

Kun uunirakenteen ominaissuhteet on selvitetty,voidaan uunin tuotantoa suurentaa lisäämällä uunin pyörimisnopeutta siten, että saadaan todetuksi uunin optimaalinen tuotantokyky.

Käytettäessä uunia, jonka sisähalkaisija on noin 61 cm ja pituus on noin 220 cm, ja uunin pyöriessä noin 4 kierr/min, voidaan uuniin syöttää ferrofosforia noin 410 kg/h ja happea noin 136 kg/h, mikä johtaa siihen, että syötetystä ferrofosforista noin 50% hapettuu täydellisesti, kun uuni on konstruoitu siten, että happea ei pääse vuotamaan.

Keksintöä sovellettaessa voidaan valmistaa hapettunutta ferrofosforimateriaalia, joka sisältää jopa 98 paino-% raa'an ferrofosforimateriaa-lin sisältämästä vanadiinista.

Seuraava esimerkki kuvaa edelleen keksintöä.

Esimerkki Käytettiin pyörivää uunia, jonka pituus oli noin 220 cm ja sisähalkaisija noin 61 cm, ja jossa oli noin 25 mm paksu alumiinioksidia oleva vuoraus ja tätä ympäröivä noin 2,5 mm paksu teräsvaippa. Laite oli kuviossa 1 näytettyä tyyppiä, paitsi että päätesulkuja ei oltu sijoitettu uunin β 66204 lähtöpäähän, ja että ferrofosforia syötettiin painovoiman vaikutuksesta erillistä johtoa myöten, joka sijaitsi hapen syöttöjohdon vieressä.

Uuni puhallettiin puhtaaksi ilmalla, ja luonnonkaasua syötettiin uuniin ja sytytettiin polttimella, joka työnnettiin uunin lähtöpäähän ja poistettiin jälleen sen jälkeen, kun luonnohkaasu oli syttynyt. Uuniin syötettiin ferrofosforimateriaali, jonka koko oli 2,38 min tai alle sen, sekä happea, jolloin ferrofosforimateriaali syttyi palamaan, toisin sanoen alkoi reagoida eksotermisesti hapen kanssa. Osa ferrofosfori-materiaalista suli ja jähmettyi jälleen joutuessaan kosketukseen uunin alumiinioksidia olevan vuorauksen kanssa, johon se tarttui kiinni.

Uimia pyöritettiin 4 kierr/min, jolloin uunin alumiinioksidipäällykseen muodostui noin 25 mm paksu peittävä kiinnitarttunut kerros hapettunutta ferrofosforia. Uunin ulkopuolista teräsvaippaa jäähdytettiin vesisuihkun avulla noin 100 °C:n alapuolelle. Ferrofosforimateriaalia syötettiin jatkuvasti, jolloin uimin lämpötilan noustessa noin 1250 °C: een ferrofosforin ja hapen välisen eksotermisen reaktion seurauksena muodostui uuniin sulaa ferrofosforia oleva lätäkkö, joka ulottui uunin lähtöpäässä olevaan 50 mm korkeaan patoon asti. Ferrofosforimateriaalia, happea ja luonnonkaasua syötettiin jatkuvasti uimiin, jota pyöritettiin 4 kierr/min, ja otettiin talteen materiaali, joka virtasi uunin lähtöpäässä olevan padon ylitse. Uimin toimiessa lämpötila oli rajoissa 1250...1425 °C ja saavutti arvon noin 1310 °C noin 75 minuutin kulut-/ tua siitä, kun ferrofosforimateriaalin syöttö alkoi, ja saavutti arvon noin 1425 °C noin 70 minuuttia myöhemmin. Edellä mainitut lämpötilat mitattiin uunin keskellä noin 90 cm päässä uunin lähtöpäästä sijaitsevien lämpöparien avulla. Seuraavat lukuarvot saavutettiin 51/4 tuntia kestäneen koejakson aikana sen jälkeen, kun uunin lämpötila oli noussut 1250 °C:een.

Syötetty ferrofosforimateriaalia 1710 kg " happea 1220 " " luonnonkaasua 24,4 kg

Uunituotetta 1733 kq

Uunissa jäljellä olevaa materiaali (laskettu) 454 kg

Syötetyn ferrofosforimateriaalin analyysi 24,27% P 54,50% Fe 10,70% v2o5 4,42% Gr 9 66204 2,11% Si 2,0% 0

Loput Ni, Ti

Uunituotteen sisältämän hapettuneen ferrofosforin analyysi 14% P 29,7% Pe 9,23% V205 40,72% 02 loput pääasiallisesti Ni, Ti

Uunituotteessa olevaa puhdistimeen ferrofosforin analyysi 26,3% P 67,5% Pe 0,69% V205 0,010% Si 0,33% 02

Loput pääasiallisesti Ni, Ti

Laskettu määrä uunituotteessa olevaa ferrofosforia 410 kg " " " " hapettunutta ferrofosforia 1320 kg

Hapettuneessa ferrofosforissa olevaa V20^ 122 kg (98% uunituotteen VgO^ista)

Puhdistuneessa ferrofosforissa olevaa V20^ 2,82 kg (2,2% uunituotteen V20^:sta)

Edellä esitetyn esimerkin tulokset näyttävät, että noin 98% syötetyn materiaalin V20^:sta saatiin poistetuksi syötetystä ferrofosforimateriaa-lista ja konsentroiduksi hapettuneeseen ferrofosforituotteeseen täysin hapettamalla vain noin 2/3 syötetystä ferrofosforimateriaalista, kun taas hapettumaton ferrofosfori puhdistui hyvin pieneen piipitoisuuteen, ja sen fosforipitoisuus suureni noin 8%.

Vaikka edellä on erikoisesti selitetty pyörivän uunin käyttämistä keksinnön soveltamiseen, voidaan tietenkin käyttää muitakin laitteita. Niinpä voidaan sulaa ferrofosforimassaa jatkuvasti siirtää astiaan, jossa on hapettunutta ferrofosforia oleva vuoraus ja sopivaa hapetus-kaasua, ja tämä massa jälleen poistaa tästä astiasta. Voidaan myös käyttää sekoittimia, joissa on hapettunutta ferrofosforia oleva vuoraus.

Claims (1)

10 66204 Keksintöä sovellettaessa uunin kaasutila sisältää sopivasti vähintään 60 tilavuus-% happea. Voidaan mahdollisesti myös käyttää vähemmän happea sisältävää kaasua siinä tapauksessa, että uunin käyttölämpötila ei liikaa alene. Patenttivaatimus Menetelmä hapettuneen ferrofosforin valmistamiseksi, tunnet-t u siitä, että aikaansaadaan kiinnitarttuva, suurimmaksi osaksi hapettuneesta ferrofosforista koostuva kerros ainakin osaan pääasiallisesti vaakasuoraan pyörivän uunin sisäpintaa ylläpitämällä mainitussa pinnassa sellaista lämpötilaa, joka on riittävä jähmettämään ja/tai muodostamaan hyvin jähmeän nesteen osasta pinnan kanssa kosketuksessa olevaa ferrofosforia, jolloin ferrofosforia ja tätä hapettamaan pystyvää kaasua, edullisesti happea, syötetään jatkuvasti uuniin lämpötilan ollessa 1250...1475 °C siten, että syötetty ferrofosfori liukenee sulaan ferrofosforiin, ja että sula ferrofosfor i saatetaan kosketukseen hapettunutta ferrofosforia olevan kerroksen kanssa ja pois tästä kosketuksesta aikaansaamalla suhteellinen liike sulan ferrofosforin ja hapettunutta ferrofosforia olevan kerroksen välille siten, että aikaansaadaan koko kerroksen tai sen osan toistuva peittyminen sulalla ferrofosforilla ja vapautuminen ferrofosforista, jolloin muodostuu hapettunutta ferrofosforia, mikä poistetaan uunista. Förfarande för att framställa oxiderad ferrofosfor, känne-t e c k n a t därav, att man ästadkommer ett vidhäftande skikt bestäende av en större del oxiderad ferrofosfor pä minst en del av den inre ytan i en väsentligen horisontal roterande ugn genom att ästadkomma en temperatur vid nämnda yta som är tillräcklig för att bringa en del av den smälta ferrofosforn i kontakt med ytan att stelna och/eller att bilda en mycket trögflytande vätska, varvid