FI61642C

FI61642C - Vattenloesning vilken aer laemplig saosom samlarloesning vid tillvaratagning av koppar fraon sulfidmalmer

Info

Publication number: FI61642C
Application number: FI752067A
Authority: FI
Inventors: Donald Edwin Zipperian; James Allen Jones; Thomas Brian Buza
Original assignee: American Cyanamid Co
Priority date: 1974-08-01
Filing date: 1975-07-17
Publication date: 1982-09-10
Also published as: ZM9075A1; FI752067A; SE7508748L; ZA754004B; GB1510845A; DE2534249A1; JPS5930467B2; US3925218A; FI61642B; AU8249675A; ES439926A1; BG24790A3; PH11134A; JPS5140302A; TR18738A; CA1026019A; BR7504840A; SE415961B

Description

R5F1 [B] (11)KUULUTUSJULKAISU 61£42

ΉΕΓα 11 ' V UTLÄGGNINGSSKRIFT

^45) Patentti snyonetty 10 09 1932

Patent meddelat V ^ (51) Kv.lk.3/lnt.CI.3 B 03 D 1/02 SUOMI—FIN LAND <*) Pttannlh«k«imn — PKMtaMMuiing 732067 (22) H«k«mltpllvl —AMWenlngfdaf 17.07.73 (23) Alku pilvi— Glltljhttsdtf 17.07.75 (41) Tulkit luikituksi — Bllvlt offuntllg 02.02.76

Patentti- ia rekisterihallitus ______- . . . .. ... .

„ . . (44) Nihtivlkelpsnon |» kuuLJulksItun pvm. — οη ο0

Patent- och registerstyrelsen ' ' AmMnn uttagd och uti.tkrift«n puuicarad dl. u;>. Oe: (32)(33)(31) Pyy4«ty «tuoiksus-Bvjtrd priority 01.08.7¾ USA(US) 1+939^6 Toteennäytetty-Styrkt (71) American Cyanamid Company, Wayne, New Jersey, USA(US) (72) Donald Edwin Zipperian, Tuscon, Arizona, James Allen Jones, Tuscon,

Arizona, Thomas Brian Buza, Tuscon, Arizona, USA(US) (7¾) Oy Kolster Ab (5*0 Vesiliuos, joka sopii kokoojaliuokseksi otettaessa kuparia talteen sulfidimalmeista vaahdottamalla - Vattenlösning, vilken är lämplig säsom samlarlösning vid tillvaratagning av koppar frän sulfidmalmer

Keksinnön kohteena on vesiliuos, joka sopii kokoojaliuokseksi otettaessa kuparia talteen sulfidimalmeista vaahdottamalla ja joka koostuu ditiofosfori-happojohdannaisen vesiliuoksesta, johon on liuotettu tiokarbamaattia.

On olemassa lukuisia rakenteeltaan vaihtelevia orgaanisia rikkiyhdisteitä. Niillä on monia erilaisia käyttöjä riippuen niiden luonteesta ja ominaisuuksista. Orgaanisia rikkiyhdisteitä käytetään tyypillisesti keinosilkin ja sellofaanin valmistuksessa, hyönteismyrkkyinä, sieniä hävittävinä aineina, ja vaahdotusaineina mineraalien rikastuksessa. Tietyt orgaaniset rikkiyhdisteet ovat vesiliukoisia, kun taas jotkut toiset eivät ole. Monessa tapauksessa vesiliukoisuuden puuttuminen ehkäisee sellaisten orgaanisten yhdisteiden laajaa käyttöä. Monissa sovellutuksissa on toivottavaa erityyppisten rikkiyhdisteiden seosten käytti kohonneen tehokkuuden vuoksi. Kuitenkin eri tyyppisten rikkiyhdisteiden yhteensopimattomuus ja tiettyjen rikkiyhdisteiden vesiliukoisuuden puuttuminen vaikeuttaa erityyppisten orgaanisten rikkiyhdisteiden seosten käyttöä. Tällöin on yleensä välttämätöntä lisätä erityyppiset rikkiyhdisteet erikseen; ja lisäksi tarvitaan laajaa lisä- 2 61642 käsittelyä tasaisen seoksen aikaansaamiseksi. Monissa tapauksissa seoksen maksimi-tehokkuutta ei saavuteta eri rikkiyhdisteiden yhteensopimattomuuden vuoksi.

Dialkyyliditiofosfaattien alkalimetalli- tai ammoniumsuolat ovat vesiliukoisia orgaanisia rikkiyhdisteitä, joita on käytetty monia vuosia vaahdotusaineina mineraalien rikastuksessa. N-alkyyli, O-alkyyli-tionokarbamaatit ovat veteen liukenemattomia öljyjä, joilla on myös orgaanisille rikkiyhdisteille tyypillisiä käyttöjä, kuten vaahdotusaineena mineraalien rikastuksessa. Näiden eri yhdistetyyppien erilaiset liukoisuusominaisuudet eivät viittaa siihen, että näitä yhdisteitä voitaisiin käyttää yhtenä seoksena.

Keksinnölle on tunnusomaista, että liuos sisältää 35-50 paino-# dialkyyli-ditiofosfaatin alkalimetallisuolaa, jonka kaava on

S

RO-P-OR'

SM

jossa M on alkalimetalli- tai anmoniumioni ja R ja R' tarkoittavat 2-Θ hiiliatomia sisältävää alkyyliryhmää, ja 65-50 paino-# vettä, että liuos sisältää siihen liuenneena tionokarbamaattia, jonka kaava on

S

n R^NH-C-OR*" jossa R" ja R,M tarkoittavat 1-6 hiiliatomia sisältävää alkyyliryhmää, ja että tionokarbamaattia on läsnä määrä, joka riittää aikaansaamaan dialkyyliditio-fosfaattiliuoksen ja tionokarbamaatin painosuhteen välille 30:70 ja 95:5· N-alkyyli, 0-alkyyli-tionokarbamaatin liukoisuus dialkyyliditiofosfaattien alkalimetalli- tai ammoniumsuolojen vesiliuoksiin on hyvin odottamatonta lukuisista syistä. N-alkyyli, O-alkyyli-tionokarbamaatit ovat liukenemattomia alkali-metallien alkyyliksantaattien vesiliuoksiin. Tiofosfaatit ovat liukenemattomia allyyliamyyliksantaattiin, joka on luonteeltaan ja käyttösovellutukseltaan tiono-karbamaattien kaltainen veteen liukenematon öljy. Tolueenin, orgaanisen liuottimen, havaittiin olevan sekoittumatta ditiofosfaattiliuosten kanssa suhteissa, joissa tionokarbamaatit sekoittuvat. Alue, jossa erilaiset tionokarbamaatit sekoittuvat ditiofosfaattiliuosten kanssa, vaihtelee kummankin tyypin yksittäisten yhdisteiden mukaan.

Keksinnön mukaista kokoojareagenssia käytetään vaahdotuksessa noin 0,5-50 grammaa malmitonnia kohden.

Tyypillisiä keksinnön mukaisesti käytettyjä dialkyyliditiofosforihapon alkalimetalli- tai ammoniumsuoloja ovat natriumdietyyliditiofosfaatti, natriumdi-isopropyyliditiofosfaatti, natriumdi-isobutyyliditiofosfaatti, natriumdi-iso-amyyliditiofosfaatti, 0,0-bis(1,3-dimetyylibutyyli)natriumfosforiditionaatti ja . . f i vastaavat yhdisteet kuten ammonium- ja kaliumsuolat. Vaihtoehtoisesti happoa 61 642 3 voidaan sanoa fosforiditionihapoksi ja esterit tunnistaa Ο,Ο-estereiksi. Kaikki keksinnön mukaisesti käytettävät ditiofosfaatit ovat vesiliukoisia.

Tyypillisiä keksinnön mukaisesti käytettyjä tionokarbamaatteja ovat iso-propyylimetyylitionokarbamaatti, isopropyylietyylitionokarbamaatti, isobutyyli-metyylitionokar bamaatti ja vastaavat. Nimistössä mainittu ensimmäinen alkyyli-radikaali kiinnittyy happiatomiin ja toinen kiinnittyy typpiatomiin. Näin ollen alkyylitiokarbamiinihappo tunnistetaan ja sen esteri spesifioidaan ensimmäisen nimetyn alkyyliradikaalin avulla. Yhdisteitä sanotaan toisinaan tionkarbamaateik-si, mutta soinnukkuuden vuoksi merkintää tionokarbamaatti pidetään parempana. Kaikki keksinnön mukaisesti käytettävät tionokarbamaatit ovat veteen liukenemattomia öljyjä.

Valmistettaessa tämän keksinnön mukaisia seoksia valmistetaan dialkyylidi-tiofosfaattisuolan vesiliuos. Yleensä sellainen suola valmistetaan noin 35-70-painoprosenttisena vesiliuoksena riippuen kyseisen käytettävän dialkyyliditio-fosfaattisuolan liukoisuusrajasta. Tionokarbamaatti liukenee väkevään, yleensä vähintään noin 25-painoprosenttiseen dialkyyliditiofosfaattisuolaliuokseen.

Valmistettaessa keksinnön mukaisia seoksia sekoitetaan öljymäistä, veteen liukenematonta tionokarbamaattia väkevän dialkyyliditiofosfaattisuolan vesiliuoksen kanssa, kunnes tapahtuu liukeneminen. Seosta valmistettaessa seoksessa käytetyn tionokarbamaatin määrä on yleensä sellaisella alueella, että saadaan aikaan mainitun dialkyyliditiofosfaattisuolan liuoksen ja mainitun tionokarbamaatin tilavuussuhde noin välille 5:95 ja 95:5· Eri tionokarbamaattien liukoisuus tiettyjen dialkyyliditiofosfaattisuolojen vesiliuoksiin vaihtelee, ja näin ollen esiintyy tionokarbamaattien vaihtelevia maksimipitoisuuksia seoksessa. Jäljempänä olevassa taulukossa I annetaan tiettyjen tionokarbamaattien liukoisuusarvot tiettyihin dialkyyliditiofosfaattisuolan liuoksiin.

Taulukko I

Tiettyjen tionokarbamaattien liukoisuus dialkyyliditiofosfaattisuolan vesiliuoksiin.

Tilavuussuhde - Ditiofosfaattisuolan liuoksen suhde tionokarbamaattiin

Ditiofosfaattisuola Suolan Iso- Iso- Iso- pitoisuus propyyli- propyyli- butyyli- (%)_ metyyli etyyli metyyli

Natrium-0,0,bis 35 k0:60 70:30 1*0:6θ (1,3-dimetyyli- butyyli)

Natriumdi-isoamyyli 35 U0:60 70:30 U0:60

Natriumdi-isobutyyli 50 50:50 60:1+0 Ηθ:6θ

Natriumdi-isopropyyli 50 U0:60 ' 6θ·Λθ 60:1+0

Natriumdietyyli 50 90:10 90:10 90:10 616 4 2

Yleensä pidetään parhaana valmistaa liuokset niin, että dialkyyliditio-fosfaattisuolan liukoisuus en maksimissa tai lähellä sitä ja lisätä niihin ti-Oiokarbamaattia tarpeellisessa painosuhteessa, jota halutaan kyseisessä käytettäväksi suunnitellussa sovellutuksessa. Siten dialkyyliditiofosfaatti-suolan suuri pitoisuus saa laivauskustannukset mahdollisimman alhaisiksi ja tionokarbamaatin haluttu pitoisuus vähentää käsittelyn pienimmilleen, vaatien ainoastaan laimennuksen käyttöä varten.

Tämän keksinnön mukaiset seokset poistavat tarpeen lisätä erikseen kahta aineosaa kun samanaikainen käyttö on toivottavaa, täten alentaen yleensä samanaikaisessa käytössä vaadittujen prosessivaiheiden lukua. Seokset saavat tionokarbamaatit lisäyksessä toivottuun muotoon, vesiliuoksen muotoon, jota muotoa ei aikaisemmin ollut saatavissa. Vesiliuoksen muoto on toivottavaa monissa sovellutuksissa, joissa se sopii toteutettavan menetelmän kanssa yhteen ja siten poistaa ongelmat jotka liittyivät normaalien öljymäisten, veteen liukenemattomien tionokarbamaattien dispergoimiseen tasaisesti.

Tietyissä tapauksissa keksinnön keksinnön mukaiset seokset saavat aikaan parantuneen tehon verrattuna kumman tahansa komponentin erilliseen käyttöä tai kummankin yksittäisen komponentin erilliseen, mutta samanaikaiseen lisäykseen. Täten keksinnön mukaiset seokset eivät ainoastaan poista tavallisesti tionokarbamaattien käyttöön liittyviä prosessivaiheita ja käsittelyvaikeuksia, vaan myöskin voivat saada aikaan paremman tehon poisteessaan sellaisia aikaisempia ongelmia.

Erityissovellutus, jossa tämän keksinnön mukaiset liuokset ovat edullisia, on sovellutus kokoojareagenssina rikastettaessa malmeista arvokkaita aineosia vaahdottamalla. Tioaokarbamaatin ja dialkyyliditiofosfaatin yhteinen liuos saa aikaan etuja vaahdotettaessa metallisulfideita, kuten kuparin, sinkin, lyijyn, platinan, nikkelin ja molybdeenimalmien sulfideita. Etuja ovat prosessivaiheidf väheneminen käytettäessä yhdistettyä liuosta ja tämä voi lisätä haluttujen metallien talteenottoa ylläpitäen korkean pitoisuuden sisältävää rikastetta.

Kokoojareagenssia käytetään määrässä joka antaa parhaan metallin saannon ylläpitäen korkeaa metallipitoisuutta. Yleensä tämä määrä vaihtelee noin 0,5setä noin 50seen grammaan kokoojareagenssia malmitonnia kohti, edullisesti noin 2,5sstä noin 25 seen g/t. Käyttömäärä vaihtelee riippuen kyseisestä käsite täv' tä malmista, kokoojareagenssin liuoksen koostumuksesta ja käytetystä käsittelylaitteistosta. Optimi käyttämäärä voidaan helposti määrittää kokeellisesti ? 61642

Keksintöä kuvaavat seuraavat esimerkit, joissa kaikki osat ja prosentit merkitsevät painoa ellei toisin ole mainittu.

Esimerkit 1-12

Valmistettiin liuossarjoja käyttäen seuraavia aineita: (1) isopropyylimetyylitionokarbamaatti (2) isobutyylimetyylitionokarbamaatti (3) natriumdi-isoamyyliditiofosfaatti

Yhdisteet 1 ja 2 olivat öljyjen muodossa ilman laimentimia, kun taas yhdiste 3 oli 35-prosenttisen vesiliuoksen muodossa. Yhdisteet 1 ja 2 sekoitettiin eri esimerkeissä yhdisteen 3 liuoksen kanssa tionokarbamaatin ja ditiofosfaattiliuoksen tilavuussuhteen ollessa 80/20 - 20/80. Saadut esimerkit ovat seuraavat:

Tilavuussuhde (25°C)

Esimerkki 1 2 3 4 5 6

Yhdiste 1 20 30 40 60 70 80

Yhdiste 3 80 70 60 40 30 20

Esimerkki 2_ 8_ 10 11 12

Yhdiste 2 20 30 40 60 70 80

Yhdiste 3 80 70 60 40 30 20

Jokaisessa esimerkissä saatiin tuloksena pysyvä liuos, johon tiono-karbamaatti oli täysin liuennut.

Esimerkit 13-32

Valmistettiin jälleen liuossarjoja käyttäen seuraavia aineita: il) isopropyylimetyylitionokarbamaatti (2) isobutyylimetyylitionokarbamaatti (5) natriumdi-isopropyyliditiofosfaatti (6) natrium-0,0-bis(l,3-dimetyylibutyyli) ditiofosfaatti (7) natriumdi-isobutyyliditiofosfaatti

Yhdisteet 1 ja 2 olivat öljyjen muodossa ilman laimentimia kun taas yhdiste 6 oli 35-prosenttisen vesiliuoksen muodossa ja yhdisteet 5 ja 7 olivat 50-prosenttisen vesiliuoksen muodossa. Saadut esimerkit ovat seuraavat: 6 61 64 2

Tilav^masuhde (25°C)

Esimerkki 15 14 15 16 17

Yhdiste 5 30 40 60 70 80

Yhdiste 1 70 60 40 50 20

Esimerkki 18 19 20 21 22

Yhdiste 6 30 40 60 70 80

Yhdiste 1 70 60 40 30 20

Esimerkki 25 24 25 26 27

Yhdiste 6 30 40 60 70 80

Yhdiste 2 70 όθ 40 30 20

Esimerkki 28 23 50 51 52

Yhdiste 7 30 40 60 70 80

Yhdiste 1 70 60 40 30 20

Esimerkit 55-36

Valmistettiin liuossarjoja käyttäen seuraavia aineita: (2) isobutyylimetyylitionokarbamaatti (7) natriumdi-isobutyylitiofosfaatti

Yhdiste 2 oli öljyn muodossa ilman laimentimia kun taas yhdiste 7 oli 50-prosenttisena vesiliuoksena. Saadut esimerkit olivat seuraavat:

Tilavuussuhde (25°C)

Esimerkki 22 21 21 2£

Yhdiste 7 40 60 70 80

Yhdiste 2 60 40 30 20

Jokaisessa esimerkissä saatiin tuloksena pysyvä liuos, johon tionokarbamaatti oli täysin liuennut.

Esimerkit 37-40

Valmistettiin liuossarjoja käyttäen seuraavia aineita: (4) isopropyy1ietyy1itionokarbamaa11i (5) natriumdi-isopropyyliditiofosfaatti (7) natriumdi-idobutyylitiofosfaatti

Yhdiste 4 oli öljyn muodossa ilman laimentimia, kun taas yhdisteet 5 ja 7 olivat 50-prosenttisina veeiliuoksina. Saadut esimerkit olivat eeuraavat: 6164 2

Tilavuussuhde (25°C)

Esimerkki %8

Yhdiste 5 70 80

Yhdiste 4 30 20

Esimerkki 59 40

Yhdiste 7 70 80

Yhdiste 4 30 20

Jokaisessa esimerkissä saatiin tuloksena pysyvä liuos, johon tiono-karbamaatti oli täysin liennut.

Esimerkki 41 Tässä esimerkissä valmistettiin edellisen esimerkin yhdisteen 4 Ja esimerkin 1 yhdisteen 3 tilavuussuhde (25°C) 20/80, vastaavasti. Tuloksena saatiin pysyvä liuos, johon tionokarbamaatti oli täysin liuennut.

Vertaileva esimerkki A

Tehtiin yrityksiä liuottaa tionokarbamaatteja ksantaattiliuoksiin. Käytettiin seuraavia aineita;

Ksantaatlt

Natrium-etyyliksantaatti - 50-prosenttinen vesiliuos

Natriumisobutyyliksantaatti - 50-prosenttinen vesiliuos

Kaliumamyyliksantaatti - 50-prosenttiuen vesiliuos

Tionokarbamaatlt

Isopropyylime tyy1i tionokarbamaa 11i Is opropyylie tyyli tionokarbamaa 11i Isobutyylimetyylitionokarbamaattl (Kaikki tionokarbamaatlt olivat öljyjä, joita ei oltu laimennettu)

Kaikkien ksantaattiliuosten ja kaikkien tionokarbamaattien seokset tilavuussuhteissa 40/60 - 70/30 mainitussa järjestyksesä 25°C:ssa antoivat kaksifaasieia seoksia, se on, tionokarbamaatin liuosta ksantaatin vesiliuokseen ei safttu tuloksena.

Vertaileva esimerkki B

Tehtiin yrityksiä valmistaa allyyli-amyyli-ksantaatin (veteen liukenematon öljy) liuoksia seuraaviin aineisiin: natriumdi-ieopropyyliditiofosfaattl - 50-prosenttinen vesiliuos natrium-0,0-bis(1,3-dimetyylibu tyyli)-ditiofosfaatti - 35-prosenttinen vesiluos natriumdi-isobutyyliditiofosfaatti - 50-prosenttinen vesiliuos natriumdi-isoamyyliditiofosfaatti - 35-prosenttinen vesiliuos * 61642

Ksantaatin ja ditiofosfaattiliuoksen tilavuussuhteet 60/40 - 30/70 mainitussa järjestyksessä 25°C:ssa valmistettiin eri sarjoissa. Jokaisessa sarjassa saatiin kaksi faasia, se on, ksantaatin liuosta ditiofosfaatin vesi-liuokseen ei saatu.

Vertaileva esimerkki C

Vertailevan esimerkin B menettelytapaa noudatettiin jälleen paitsi että vertailevassa esimerkissä B käytetty ksantatti korvattiin tolueenilla. Tolueenin ja ditiofosfaattiliuoksen tilavuussuhteissa 60/40 - 30/70, mainitussa järjestyksessä, saatiin kaksi faasia.

Esimerkit 42 - 44

Natriumdietyyliditiofosfaattia käytettiin 50-prosenttisena vesiliuoksena liuottimena seuraaville kolmelle tionokarbamaatille, jotka olivat ilman laimentimia öljyn muodossa: isopropyylimetyylitionokarbamaatti isopropyylietyylitionokarbamaatti iBobutyylimetyylitionokarbamaatti

Kunkin tionokarbamaatin liukoisuusraja painoprosenteissa ditiofosfaat-tiliuokseen määritettiin 25°C:ssa. Tulokset olivat seuraavat:

Esimerkki Tionokarbamaatti Paino ( jo ) 42 isopropyylimetyyli- 5 43 isopropyylietyyli- 4 44 isobutyylimetyyli- 5

Esimerkki 45

Murskattu ja jauhettu malminäyte, joka sisälsi 0,68 $ kuparia (ensi sijassa kalkosiittia) käsiteltiin tavanomaisella laboratorion vaahdotuemene-telmällä käyttäen eri kokoojareagensseja vaihtelevina pitoisuuksina. Alin hyväksyttävä esirikaste, joka voidaan jalostaa lopulliseksi rikasteeksi olemassa olevilla tehdaslaitteilla oli tälle malmille 10 $ Cu. Käytetyt kokooja-reagenssit, käytetyt pitoisuudet ja saadut tulokset annetaan seuraavana olevassa taulukossa 11: 9 .« 61642

ξίμ »H VO O CU VO (VI VO OV CV100 r-ijtf- N-K\ lOCO

CD tä r-i lOCVCO o |H r-i |<Λ OV-=J· (OVO lO-rt’f^-t'- «H Pr · ....... ....... .

o p C-vo <—i σν vo ioh t-- 10^ o irwt »h t-

<* H H rl rl H rl H H rl rl rl H

iv*.

a'*· •H O CO O VO VO O O O VO N-OVOOCO fr-OOIt» μ p ................

rtÖ ffVOOCU NC0O4· OOlOH VOt"-CU-=1-

§*S ^“t^COCO fr-t-OOCQ cot^cooo l^t'-COCO

M (Q

«

®^ö fOOvH rj tOOOKNfO VO CO VO Ov CU VO r-IVO

10(0 o O CDHHO\ OrHVOlO OVrH tOVO

S e cucu^io <uk\-=i-vo roro-^i-vo cuKY=t-*vo* Λ -H -rl rt n P1 rl

P

p to p ro mm o KMo irs o »o irun o kv into o

M O ©red . rl KV H KV H KV H KV

M P -PM

3 >>nj O ej :cd:d M eg M0

^4 O

rH 3 3 P g

^ s I

I . ^o ! '©^ /_ ·—\ «i ® © Ή Ή 'id

•rl ^-r, -P P P Ο -P

. . p /-~\ P P -P P O CO

p l·») p rt -p rt -p g cd ''s cd rt ' rt rt P ’ § rt -H rt «h rt Vi Hri a p Q» SCO r-i © rt P «o rt o d rt Ö X> d ,c«n. .2 «h 3 a t< μ rt μ o u o o rt n rt «h e Ή rt P m rt <-c o M o jyp M -p ϋ p -h rt

O O O -H O -rl O rt rt «H

•h rt VI fl Ρ 3 *d 3 m ω r-i 1010-.---0 O -P O -H -rl ö rt -rl cdffl P ~ ~ P -rt H ΉΗ rl rt rt C rt -1-¾ p 4» p S ♦* p S p to rt rt o oa» p τΐ ή So φ -h s. m rt a e >

Ob: rl Ό «HP ITV.CQ rl P o rt rt rl Λ! .«© S . -h S 3 ·· -¾ S,g m t> μ -h o a

Ort S rl l·) S -O · rt rt rt P S - = r POin:rt P O o *d ό ud -H rt rt S rtncortrtinrt ortri p a p ö *rl -H 0 *r| rt o S P p

•H rt· -Hl rl ' *H ! P -M^-jen P

rl & r-i Ti rl Tl SX O rl rt Ö S O St* P S*Ö S ΛΙ .’O > rt S w S l rt S I n

p,, Ti CkcvJ«Prrtt»i rt S >» O

o I o Sz; -ri 0¾ p cd p p μ , μ τ\ μ ri μ· : p qpp.o<

Pi - - - ρ - -- neo ri P)0j irt s :rt «d I

O'" “ “ I * * " “ Crt-rl 03 W rt « M Q

rt rt W rH P K) r-l -H fi -ri -ri JS

M £1 MP. Φ M Ph rl COrlrl

0 ® O’ Q

61 642 in

Kuparin saannon ja kuparipitoisuuden vaihtelevat tulokset esitettiin graafisesti tämän keksinnön mukaisen liuoksen etujen osittamiseksi vaahdotus-prosessissa.

Kuva 1 esittää pelkän isopropyylimetyylitionokarbamaatin ja tämän keksinnön mukaisen suhteessa 50:50 olevan isopropyylimetyylitionokarbamaatin ja natriumdi-isobutyyliditiofosfaatin vesiliuoksen yhtä suuren kokonaismäärän tehon vertailun. Pelkän isopropyylimetyylitionokarbamaatin optimipitoisuus on 26,5 grammaa maImitonnia kohti ja tämä antaa kuparin maksimisaannoksi noin 82,5 i° kuparipitoisuuden ollessa 10 $ tai enemmän. Keksinnön mukaisen liuoksen optimipitoisuus on noin 21,5 g/t kuparin maksimisaannon ollessa noin 8317 i° kuparipitoisuudella 10 $ tai enemmän.

Kuva 2 esittää pelkän natriumdi-isobutyyliditiofosfaatin ja kuvan 1 yhteydessä kuvatun keksinnön mukaisen saman liuoksen tehojen vertailun.

Pelkän natriumdi-isobutyyliditiofosfaatin optimipitoisuus on noin 18*5 g/t ja tämä antaa kuparin maksimisaannoksi noin 82 $ kuparipitoisuuden ollessa noin 10 $ tai enemmän. Keksinnön mukaisen liuoksen tulokset kuvataan kuvan 1 yhteydessä.

Kuva 3 esittää vesiliuoksena olevan natriumdi-isobutyylitiofosfaatin ja öljynä ilman laimentimia olevan isopropyylimetyylitionokarbamaatin erillisten lisäysten, kahden aineen suhteen ollessa 50»50, ja kuvan 1 yhteydessä kuvatun keksinnön mukaisen liuoksen tehon vertailun. Kahden erikseen lisätyn aineen optimipitoisuus oli noin 16 g/t ja kuparin maksimisaannoksi tulee noin 80,9 i° kuparipitoisuudella 10 $ tai enemmän. Keksinnön mukaisen liuoksen tuloksia kuvataan kuvan 1 yhteydessä-

Tarkasteltaessa keksinnönmukaisen liuoksen tehoa verrattuna pelkkään tionokarbamaattiin, keksinnön mukainen liuos antaa korkeamman kuparin saannon alhaisimmalla hyväksyttävällä rikasteen kuparipitoisuudella alempana tehokkaana käyttöpitoisuutena kuin voidaan saavuttaa pelkällä tinnokarbamaatiliä, kuten kuva 1 osoittaa.

Tarkasteltaessa keksinnön mukaisen liuoksen tehoa verrattuna pelkkään ditiofosfaattiin, keksinnön mukainen liuos antaa korkeamman kuparin saannon alimmalla hyväksyttävällä rikasteen kuparipitoisuudella, kuten kuva 2 osoittaa.

Tarkasteltaessa keksinnön mukaisen liuoksen tehoa verrattuna kahden aineen erillisiin lisäyksiin, tämän keksinnön mukainen liuos antaa korkeamman kuparin saannon alimmalla hyväksyttävällä kuparirikasteen pitoisuudella, kuten kuva 3 osoittaa.

11 61642

Verrattaessa kahden aineen erillisten lisäysten (kuva 3) tehoa pelkän tionokarbamaatin käyttöön (kuva l) nähdään, että paremmat tulokset saavutetaan pelkällä tionokarbamaatiliä. Samoin verrattaessa kahden aineen erillisten lisäysten (kuva 3) tehoa pelkän ditiofosfaatin käyttöön nähdään, että parempia tuloksia saavutetaan pelkällä ditiofosfaatilla, Näin vesiliuoksena oleva seos on sen vuoksi teholtaan ylivoimainen käytetyille muille lisätyille aineille. Tämä on keksinnön odottamaton lisäpiirre.

Esimerkki 46

Kuparia ja molybdeenia sisältävä malmi, jossa oli 0,4 $ Cu ja 0,04 i» Mo murskattiin ja jauhettiin märkänä vaahdotushienouteen. Tätä malmilietettä sijoitettiin sitten laboratorion vaahdotuskoneeseen ja säädettiin pH arvoon 10,8 kalkilla. Malmia valmennettiin sitten yhden minuutin ajan kokoojareagens-silla. Vaahdottimena käytettiin metyyli-isobutyylikarbinolin ja kuusi- ja kahdeksan hiili-atomia sisältävien alkoholien seosta kokonaismäärän ollessa 30 grammaa malmitonnia kohti. Ilmaa puhallettiin seokseen ja vaahtoa poistettiin vakiona pysyvällä kuormisnopeudella viiden minuutin ajan. Saadun esirikas-teen kupari- ja molybdenipitoisuus analysoitiin ja määritettiin saadun rikasteen painoprosentti.

Yllä mainittua menettelytapaa käyttäen tehtiin yhteensä neljä jaksoa, joissa jokaisessa jaksossa arvosteltiin eri kokoojareagenssia. Taulukossa III annetaan käytetyt kokoojareagenssit ja saadut tulokset.

1? 61 642 3 m

•H

a

H

^ o in ka · · · · T in co co co o ti

•H

S»

PH

•H

m W o •p « s

!M O CU t·- O

ti cu co σ\ 'o ^ co s s co ra g CO CO CO t-

in t- o CU

OS A ^ M +>Ö

M -H

M fU

O

M

H +» ΙΛΙΛ ΙΛΙΛ

ti >»> ir\ ITv CM CM CM CM

©:© i—i H

-P

•H H *H

«H rH rH

-P ^.-P

-p a -P M +» M

o Λ! o-Pra o-p-H

<H O tp-HX <H Ή H

O ti O H >> ΟΗΉ

O *H ti Ή »H

M S?i H ¢4 ft in Pt 13 61 64 2

Esimerkki 47

Esimerkin 45 menettelytapaa noudattaen arvioitiin vielä toinen kokoo-jareagenssisarja. Käytetyt kokoojareagenssit Ja saadut tulokset annetaan taulukossa IV.

Esimerkki 48

Esimerkin 45 menettelytapaa noudattaen arvioitiin vielä yksi kokooja-reagenssisarja. Käytetyt kokoojareagenssit ja saadut tulokset annetaan taulukossa Y.

Esimerkkien 46-46 tulokset näyttävät edelleen tionokarbamaattien ja ditiofosfaattien liuosten hyödyllisyyden metallisisällön optimin talteenoton saavuttamisessa edellyttäen, että suoritetaan laaja kokeilu sopivan yhdistelmän valitsemiseksi käsiteltävänä olevalle malmille.

14 t 61 642 43 00 VO O -sf β · · * *

at N Ji- O

g t— N· t— CO

•rt P

e β H ett S s w w o\ CD · · « ·

CM 00 O CM

Ö 00 C- CO 00

S

3 S«J

P ,:ctt art -H « a

P

ett

En a., 2^3 2 oi2 1 PV? P(P p, p m rt ett ett Λ

•H rt Ή rt *H rt O

p a p a · p a p p rt p rt ·ρ< ett ^ ή

Ott P rt P rt »O M rH

rt M (ttfHP CttfHO -rt •nrt Ή m o <h a a ra m Λ ra Λ! ra ra ,3 *rt Φ O O O Οϋ Ο'ΟΗ > <H β <M β S V| β «rt 0 O o o :rt o o ra ett •rt «rt Ή rl 01 *rt *rt © β P -P P P p P p > φ •H P , p P ,rH p p. ζβ *H ti H ΐ rl ti H S p

» -H >> P SP P SP P

m r—I S p S © rH S P p β S p 'Sp ra S'p rt β © S® S ra »h S ra p ra 4c Efa a a p a a ra a rt rt Ή dj rl rl rt P P o 0) O P O H ·Η O P rttt β H ra S ra S h ra S,ö p,

rt P s rH S ra P S >* I

1 p 1 p'— ip —, in o -h p MP p p m O ti i tiP χ* p M I O (l O IO s\ o ett eo ett ra rt ra id* S /H P ‘H ¾ p 15 I ' 61642 o Ρ 0 S m k\ t~ CD · · * * VO t- O £- β t- fr- co fr- *· £ ®

P

a cd Λ!

P

0

P

IS

w ^

O

a fo» vo m a> CÖ · # · " rt CO Ol o I o t— 00 00 £"- 0 ·· g t> -p be tr» in iron

-P ΙΓΝ IT\ CM CM CJ CJ

ο 0)ί£β «. ·> «·> ·* ·* il -PH o O ir» ir> ir> ir\

3 ; >» :cd H H

p :rt :rt rH W Θ

0 id EH

ir a

rj .W r«J

β-HiO Ρ Ή ((3 Η p -ρ^ ρ,ρ ^ ρ,-ρ . a -P -P p c p Ö Ή (d p cd o $ g SI $8 .3 aj cd cd cd id cd o cd -o cd f* cd ιθ 0

«h Η PH Vi H·^» P

m cd ra cd ra cd tt P

O» 0>j 0>!0 P

<H O POP Ρ O 0 m O 0 O 0 ® O 0 p ® Ρ Ρ O -HO® POP > IQ -P Ρ P p ,¾ Ρ Ρ p ra ·η -ρ ρ ρ >» ρ ρ ra cd 0 *0 Ρ 0 Ή :rt "d Ρ ® Ρ ® Ρ Η Ρ H CQ Ρ Ρ > ®.

b£ Η >» Ρ X Ρ Ρ ® CÖ >» Ρ» >» Ρ» Ρ *rt ® >> Ρ >> Ρ Ρ> Ρ Ρ Ρ H Ρ.® 04®·!* ΛβΡ Ρ ® Ο θ OQ® Οθ® 0 •η Η ρ ppm 0 ρ ρ ® O ft rl ftrH Ή ftrl Q ® ο ο >> o h·-* Ο >»Ρ Ο

,Μ CO hl Β ftrl ra S 0 H

o Ρ Ο,ΡΡΡΡΡ,Λ Pt

M I O | O H I O !»> I

P Vt PH® PH'·--' O

P Cm p p,—' P cm it\ t O I o «o rt w rt m rt m __ $3 m » p m p

Claims

16 61 64 2 Patenttivaatimus: Vesiliuos, joka sopii kokoojaliuokseksi otettaessa kuparia talteen sulfidimalmeista vaahdottamalla ja joka koostuu ditiofosforihappojohdannaisen vesiliuoksesta, johon on liuotettu tiokarbamaattia, tunnettu siitä, että liuos sisältää 35~50 paino-? dialkyyliditiofosfaatin alkalimetallisuolaa, jonka kaava on S RO-P-OR’ SM jossa M on alkalimetalli- tai aarnioniumioni ja R ja R* tarkoittavat 2-8 hiili-atomia sisältävää alkyyliryhmää, ja 65-50 paino-? vettä, että liuos sisältää siihen liuenneena tionokarbamaattia, jonka kaava on S R^NH-C-OR"' jossa R" ja R"1 tarkoittavat 1-6 hiiliatomia sisältävää alkyyliryhmää, ja että tionokarbamaattia on läsnä määrä, joka riittää aikaansaamaan dialkyyliditio-fosfaattiliuoksen ja tionokarbamaatin painosuhteen välille 30:70 ja 95:5.