FI124678B - Väline musiikin käsitteiden esittämiseksi - Google Patents

Description

Väline musiikin käsitteiden esittämiseksi

Keksinnön ala

Keksintö liittyy mekaaniseen välineeseen, joka soveltuu musiikkiin liittyvien käsitteiden esittämiseen.

5 Keksinnön tausta

Musiikkiin liittyvien käsitteiden esittämiseen on tyypillisesti käytetty perinteisiä paperille painettuja nuotteja ja oppikirjoja. Viime aikoina näitä perinteisiä tekniikoita on korvattu myös informaatiotekniikan välinein, kuten tietokoneessa suoritettavilla opetusohjelmilla.

10 Perinteisiä paperille painettuja nuotteja ja oppikirjoja rasittaa tietty epähavainnollisuus. Esimerkiksi musiikinopintojaan aloittavan opiskelijan on vaikea hahmottaa nuottiviivaston perusteella sitä, että kaikki duuriasteikot koostuvat täsmälleen yhtä suurista askeleista eli intervalleista, ja duuriasteikoiden keskinäinen ero rajoittuu siihen, mistä sävelestä asteikko alkaa. Sama pätee kaik-15 kien muiden keskenään samanlaisten asteikoiden, esimerkiksi molliasteikoiden kohdalla.

Tietokoneohjelmien avulla on helppo tuottaa nuotteja vastaavia ääniä ja näin esittää havainnollisesti erilaisten asteikoiden keskinäinen samanlaisuus, siis se, että asteikoiden välinen ainoa ero on sävelkorkeudessa ja kaikki duurias-20 teikot tai kaikki molliasteikot sisältävät identtiset sarjat intervalleja. Tietokoneohjelmilla on puolestaan tiettyjä opetukseen liittyviä ongelmia, kuten esimerkiksi se, että äänen tuottaminen tietokoneella ja tietokoneohjelmalla ei vielä opeta oppilasta itseään tuottamaan kyseistä ääntä. Toisin sanoen tietokoneohjelma ei välttämättä kehitä oppilaan motorista muistia. Lisäksi tietokonetta ei useinkaan ole ^ 25 helppoa sijoittaa fyysisesti nuottitelineeseen tai muuallekaan soittajan luonnolli- o ^ seen näkökenttään.

i O) cp

Keksinnön lyhyt selostus x Keksinnön tavoitteena on siten kehittää väline, jolla yllä mainittuja on- gelmia voidaan lieventää tai ratkaista ne kokonaan. Keksinnön tavoite saavute-g 30 taan patenttivaatimuksen 1 mukaisella välineellä. Epäitsenäiset patenttivaati- mukset sekä jäljempänä seuraava selostus ja kuviot esittävät valinnaisia lisäpiir-^ teitä, jotka tarjoavat tiettyjä lisäetuja ja/tai ratkaisevat ylimääräisiä ongelmia.

Keksinnön mukaisesti tuotetaan väline musiikkiin liittyvien käsitteiden esittämiseen, johon välineeseen kuuluu: 2 asteikkolevy, jossa on jaksollinen 12-jakoinen asteikko, jossa on tasavälein N*12:n sävelen symbolit puolen sävelaskelen välein, siten että 12:ta peräkkäistä symbolia vastaavat sävelet muodostavat oktaavin ja N=l, 2, 3, ...; - ainakin yksi osoitinlevy, joka sisältää aloitussymbolin, joka osoitinlevy on 5 sovitettu pyörimään asteikon suhteen siten, että aloitussymboli on sijoitet tavissa asteikon minkä tahansa 12:n sävelen symbolin kohdalle; ja - missä osoitinlevy sisältää N*7 tietylle sävellajhuokaile spesifistä osoitinta siten, että kun aloitussymboli osoittaa tietyn sävellajin perussäveltä, niin tietylle sävellajiluokalle spesifiset osoittimet osoittavat perussävelestä aito kavan sävellajin sävelten symboleja.

Musiikin termistössä "sävellaji” voi asiayhteydestä riippuen tarkoittaa ainakin kahta asiaa. Esimerkiksi C-duuri on duurisävellaji, jonka perussävel on C. Lisäksi sävellaji = duuri voi tarkoittaa kaikkien, mistä tahansa perussävelestä alkavien sävellajien joukkoa eli luokkaa. Tässä esityksessä on pyritty siihen, että 15 yksittäinen "sävellaji”, esimerkiksi C-duuri tai D-molli on tietystä perussävelestä alkava sävelten joukko, johon kuuluu seitsemän säveltä, joiden keskinäiset intervallit on tarkoin määrätty. Vastaavasti "sävellajiluokka” tarkoittaa niiden sävellajien joukkoa, joihin kuuluvien sävelten keskinäiset intervallit ovat samat. Esimerkiksi duurisävellajien luokan keskinäiset intervallit ovat {1, 1, xh, 1, 1, 1, V2}. Esi-20 merkiksi C-, D-, jne. -duurit ovat vastaavasti C- tai D-sävelestä alkavia duurisävel-lajeja. Kuten musiikin perusteita tuntevat hyvin tietävät, on sävellajien säveliä lueteltaessa kerrata sävellajin perussävel oktaavia ylempää. Esimerkiksi C-duurin sävelet luetellaan usein {C, D, E, F, G, A, H, C}. Täsmällisemmin voidaan siis sanoa, että yhden oktaavin jaksoon kuuluu 12 puolen askelen välein olevaa säveltä ja 25 kunkin sävellajin jaksoon kuuluu seitsemän säveltä, joita seuraavien intervallien ^ joukko on sävellajien luokalle ominainen, o ^ Kaikki duurisävellajit muodostavat duurisävellajien luokan. Vastaavasti ti kaikki mollisävellajit muodostavat mollisävellajien luokan. Tarkemmin sanotti tuna voidaan erottaa luonnolliset mollit, harmoniset mollit ja melodiset mollit, g 30 Näiden lisäksi on vielä kirkkosävellajien luokat.

CL

Koska kunkin sävellajin jaksossa on seitsemän säveltä joita seuraa g seitsemän intervallia, sävellajit toistuvat jaksoina, mikä ilmenee helposti esimer- m co kiksi kosketinsoittimien koskettimistosta. Tämän jaksottaisuuden vuoksi on edul- ° lista, että keksinnön mukaisen esitysvälineen asteikkolevyssä olevat 12:n sävelen 35 symbolit on sijoitettu ympyrän kehälle. Kiertämällä osoitinlevyä asteikkolevyn ja asteikon suhteen niin, että aloitussymboli asettuu sävellajin perussävelen kohdal- 3 le, kyseiselle sävellajiluokalle ominainen osoitinlevy osoittaa kyseiseen sävellajiin kuuluvien sävelten symbolit. Vaihtamalla asteikkolevyn päälle toiselle sävellaji-luokalle, esimerkiksi luonnolliselle mollille, ominainen osoitinlevy, jonka aloitus-symboli asetetaan vastaavasti tietyn sävellajin perussävelen kohdalle, saadaan 5 tämä toinen osoitinlevy osoittamaan kaikkien tämän sävellajin sävelten symbolit. Esimerkiksi luonnollisten mollien luokan keskinäiset intervallit ovat {1, 1, 1, V2,1,1}.

Nyt voidaan tehdä yllättävä havainto. Kirjoitetaan duurisävellajien keskinäiset intervallit lopusta alkuun, kahdesti peräkkäin: {V2,1,1,1, 1,1, 1, 10 1, 1, 1, 1}. Neljännestä sävelestä eteenpäin on tunnistettavissa luonnollisten mollien luokan keskinäiset intervallit. Tämä tarkoittaa sitä, että keksinnön tietyissä suoritusmuodoissa luonnollisten mollien luokan osoitinlevy voidaan saada kääntämällä duurien luokan osoitinlevy toisin päin (näkyvä puoli ja takapuoli vaihtuvat keskenään) ja valitsemalla aloituskohta sopivasti. Harmoninen molli 15 vaatii sen sijaan oman spesifisen osoitinlevynsä, koska siihen kuuluvaa lV^n sä-velaskeleen intervallia ei duuriasteikossa ole.

Tyypillisessä toteutuksessa N=1 eli asteikkolevyllä on tasan yksi asteikko, jolloin kokosävelaskel vastaa 60°:een kulmaa ja puolisävelaskel 30°:een kulmaa.

20 Joissakin toteutuksissa keksinnön mukaiseen välineeseen kuuluu li säksi osoittimet kyseisen sävellajiluokan kolmisoinnun säveliä vastaavien symbolien osoittamiseksi. Nämä osoittimet voidaan sijoittaa osoitinlevylle. Vaihtoehtoisesti ne voivat olla erillisiä kappaleita ja välineeseen lisäksi kuuluu joukko modulaarisia intervallielementtejä siten, että kahden peräkkäisen osoittimen väliin on 25 sijoitettavissa yksi tai useampi intervallielementti, jotka muodostavat intervallin, joka on puolen sävelaskelen kerrannainen.

o Keksinnön mukaisen välineen etuna on, verrattuna perinteiseen pai- c\i ^ nettuun musiikkiin nähden, esimerkiksi sävellajeihin liittyvien säännönmukai- ° suuksien selkeä havainnollistaminen. Koska keksinnön mukaiseen esitysvälinee- 30 seen kuuluu yksinkertaisia mekaanisia elementtejä, kuten asteikkolevy ja sen £ suhteen kierrettävä osoitinlevy, voidaan musiikin keskeisiin käsitteisiin liittyvä t^· jaksollisuus havainnollistaa erityisen konkreettisella tavalla. Samoin verrattuna m g esimerkiksi tietokoneohjelmaan, jollaisia käytetään paljon opetuksessa nykyään,

CO

£ keksintöön liittyvä selkeä mekaaninen rakenne tuo jaksolliset käsitteet kirjaimel- ^ 35 lisesti käsin kosketeltaviksi. Toinen etu tietokoneohjelmiin nähden on, että kek sintö voidaan toteuttaa niin, että sähköä ei tarvita. Vielä eräs etu esimerkiksi 4 salkkutietokoneeseen nähden on, että keksinnön mukainen väline voidaan toteuttaa niin, että sen sijoittaminen musiikki-instrumentin läheisyyteen on helpompaa kuin tietokoneen.

Kuvioiden lyhyt selostus 5 Keksintöä selostetaan nyt lähemmin edullisten suoritusmuotojen yh teydessä, viitaten oheisiin piirroksiin, joista:

Kuvio 1 esittää keksinnön erään suoritusmuodon mukaisen esitysväli-neen asteikkolevyä ja osoitinlevyä;

Kuvio 2 esittää kuvion 1 mukaista esitysvälinettä kun duurisävellajien 10 osoitinlevy on asetettu esittämään C-duurin säveliä;

Kuvio 3 esittää kuvion 1 mukaista esitysvälinettä kun duurisävellajien osoitinlevy on asetettu esittämään D-duurin säveliä;

Kuvio 4 esittää kuvion 1 mukaista esitysvälinettä kun mollisävellajien osoitinlevy on asetettu esittämään A-mollin säveliä; 15 Kuvio 5 esittää toteutusta, jossa osoitinlevylle on lisäksi sijoitettu kol misoinnun säveliä vastaavat osoittimet;

Kuvio 6 esittää toteutusta, jossa erilaisten sointujen osoittimia voidaan muodostaa säveliä ja intervalleja vastaavista rakennuselementeistä; ja

Kuvio 7 esittää toteutusta, jossa asteikkolevy on lovettu pianon mustia 20 koskettimia vastaavasti.

Keksinnön yksityiskohtainen selostus

Kuvio 1 esittää keksinnön erään suoritusmuodon mukaisen esitysväli-neen asteikkolevyä ja osoitinlevyä. Viitenumero 100 osoittaa esitysvälinettä kokonaisuutena. Esitysvälineeseen 100 kuuluu asteikkolevy 102 ja osoitinlevy 152.

^ 25 Viitenumerot 108 ja 158 osoittavat välineitä, jotka mahdollistavat osoitinlevyn o ^ 152 pyörimisen asteikkolevyn 102 suhteen. Tässä suoritusmuodossa välineet o 108, 158 on toteutettu esimerkiksi akselin ja reiän muodossa siten, että yhdessä ^ levyssä (esimerkiksi asteikkolevyssä) on akseli, joka on sovitettu mahtumaan toi- g sessa levyssä (esimerkiksi osoitinlevyssä) olevaan reikään. Tässä oleellista on,

CL

30 että osoitinlevy 152 on vaihdettavissa ja se on pyöritettävissä asteikkolevyn 102

"vJ

g suhteen. Näiden reunaehtojen puitteissa muutkin toteutukset ovat mahdollisia, m co Esimerkiksi asteikkolevyn 102 ulkokehällä voi olla koroke (ei esitetty), joka ul- ° koapäin pitää osoitinlevyn 152 paikoillaan, kuitenkin sallien sen pyörimisen as teikkolevyn 102 suhteen.

5

Asteikkolevylle 102 on sijoitettu tasavälein 12 symbolia 104ι ... 104i2, joita vastaavat sävelet muodostavat asteikon 104, joka länsimaisessa musiikissa kattaa yhden oktaavin. Oktaavi on länsimaisessa musiikissa jakso, jonka fysikaalinen merkitys on se, että mikäli kaksi säveltä ovat oktaavin päässä toisistaan, näi-5 den sävelten suhde on mahdollisimman yksinkertainen eli 1:2. Oktaavin päässä ylös- tai alaspäin siirryttäessä sävelten nimet C, D,..., jne. kertautuvat. Symboleja 104i ... 104i2 vastaavat sävelet ovat puolen sävelaskelen välein. Kuvioissa 1-4 merkinnät C#, D#, jne. tarkoittavat ylennettyjä säveliä, siis Cis, Dis, jne. Anglosaksisissa maissa H voidaan korvata B:llä ja joissakin maissa C, D, jne. voidaan korva-10 ta symboleilla Do, Re, jne.

Osoitinlevy 152 on spesifinen sävellajiluokalle. Esimerkiksi kuvioissa 1 - 4 esitetty osoitinlevy 152 on spesifinen duurisävellajien luokalle. Osoitinlevyssä 152 on aloitussymboli 156, joka on tarkoitus asettaa sävellajin perussävelen kohdalle. Sen lisäksi osoitinlevyssä 152 on seitsemän osoitinta 154i ... 1547, jotka 15 osoittavat seitsemän sävelen symboleja siinä sävellajissa, joka määräytyy osoitin-levyä 152 vastaavasta sävellajiluokasta (duuri, molli, ...] ja aloitussymbolin 156 osoittamasta perussävelestä.

Kuvioissa 1-4 esitetyn suoritusmuodon mukaisesti osoittimet 154i... 1547 osoittavat seitsemän sävelen symboleja samalla peittäen sävellajiin kuulu-20 mattomien sävelten symbolit. Sävellajiin kuulumattomien sävelten symbolien peittäminen nopeuttaa sävellajiin kuuluvien sävelten löytämistä asteikkolevyltä 102.

Kuvio 2 esittää kuvion 1 mukaista esitysvälinettä 100 kun asteikkole- vyn 102 päällä (lähempänä katsojaa kuin asteikkolevy) on duurien luokan osoi- 25 tinlevy 152, ja sen aloitussymboli 156 on asetettu C-sävelen kohdalle. Tällöin duurien luokan osoitinlevy 152 osoittaa C-duurin säveliä. Kun osoitinlevyn 152 o aloitussymboli on asetettu D-sävelen kohdalle, osoitinlevy 152 osoittaa D-duurin c\j ^ säveliä. Tällainen tilanne esitetään kuviossa 3.

° Kuvio 4 esittää kuvion 1 mukaista esitysvälinettä kun mollisävellajien, 30 tarkemmin sanottuna luonnollisten mollien luokan, osoitinlevy 152’ on asetettu | esittämään A-mollin säveliä. Aloitussymboli 156’ asetetaan A-sävelen kohdalle.

Kuten esityksen yleisessä osassa jo vihjattiin, kuvioita 2, 3 ja 4 vertaani g maila voidaan tehdä se havainto, että duurien luokan osoitinlevy 152 ja luonnol-

CO

g listen mollien luokan osoitinlevy 152' ovat muodoltaan toistensa peilikuvia. Li- ^ 35 säksi vastaavat aloitussymbolit 156, 156’ ovat eri kohdissa. Tämä tarkoittaa sitä, että duurien luokan osoitinlevy 152 ja luonnollisten mollien luokan osoitinlevy 6 152’ voidaan toteuttaa yhtenä fyysisenä kappaleena merkitsemällä osoitinlevyn kummallekin puolelle, mihin sävellajiluokkaan (duuriin vai molliin) kyseinen puoli liittyy ja merkitsemällä aloitussymbolit 156, 156’ sopiviin kohtiin. Duurien luokan osoitinlevyllä 152 aloitussymboli 156 on sijoitettu kohtaan, josta hyppä-5 ykset myötäpäivään sävellajiin kuuluvien sävelten symboleihin ovat {60°, 60°, 30°, 60°, 60°, 60°, 30°}. Näin siksi, että kun oktaavi jakautuu 12:een puolisävelas-keleeseen, niin puolisävelaskelta vastaa 30° ja kokosävelaskelta 60°. Vastaavasti luonnollisten mollien osoitinlevyllä 152’ aloitussymboli 156’ on kohdassa, josta hyppäykset myötäpäivään sävellajiin kuuluvien sävelten symboleihin kohtiin ovat 10 {60°, 30°, 60°, 60°, 30°, 60°, 60°}.

Samoin voidaan havaita, että aloitussymbolin paikkaa vaihtamalla sama osoitinlevy voi osoittaa eri kirkkosävellajien sävelten symbolit. Esimerkiksi jooninen sävelasteikko vastaa tavallista duuria ja esimerkiksi doorinen D-asteikko sisältää C-duurin sävelet D:stä alkaen. Näin ollen tavallisten duurien luo-15 kan osoitinlevy toimii sellaisenaan joonisen sävelasteikon yhteydessä. Sama osoitinlevy toimii myös doorisen sävelasteikon yhteydessä, mikäli aloitussymbolia kierretään 60° myötäpäivään. Toisin sanoen joonisen C-asteikon ja doorisen D-asteikon tapauksessa osoitinlevy on samassa asennossa ja asteikkoihin kuuluvat samat sävelet, mutta asteikko alkaa eri kohdasta. Duurien luokan osoitinlevyä 20 käyttämällä ja siirtämällä aloitussymbolia n*60° myötäpäivään saadaan: - jooninen asteikko = tavallinen duuri doorinen asteikko, kun aloitussymbolia kierretään 60° myötäpäivään fryyginen asteikko, kun aloitussymbolia kierretään 120° myötäpäivään lyydinen asteikko, kun aloitussymbolia kierretään 180° myötäpäivään 25 - miksolyydinen asteikko, kun aloitussymbolia kierretään 240° myötäpäivään - aiolinen asteikko, kun aloitussymbolia kierretään 300° myötäpäivään.

5 Tässä yhteydessä sävellajhuokaile spesifinen osoitinlevy 152, 152’ voi c\j ^ merkitä saman fyysisen kappaleen etu- ja takapuolia. Harmoninen molli vaatii ° oman fyysisen osoitinlevynsä (ei esitetty). Siinä intervallit aloitussymbolista luki- 30 en myötäpäivään ovat (60°, 30°, 60°, 60°, 30°, 90°, 30°}. Näin siksi, että asteikon £ seitsemäs (eli kuudetta intervallia seuraava) sävel on korotettu.

^ Kuvioiden 1- 4 suoritusmuodoissa on lähdetty siitä oletuksesta, että m g asteikkolevylle 102 on sijoitettu yhden oktaavin 12 säveltä, joista sävellajien luo-

CO

£ kalle ominainen peitelevy osoittaa seitsemän. Tämä ei ole ainoa toteutus, ja on 00 35 tietysti mahdollista sijoittaa asteikkolevylle n:n oktaavin N*12 säveltä, missä N=l, 2, 3,..., jne. Vastaavasti osoitinlevy osoittaa N*7 sävelen symbolit.

7

Kuvio 5 esittää toteutusta, jossa osoitinlevylle 152 on aloitussymbolin 156 lisäksi sijoitettu sävellajin kolmisoinnun säveliä vastaavat osoittimet 158i ... 1583. Tämän toteutuksen etuna on, että sama osoitinlevy osoittaa aloitussymbolin paikasta riippuen kyseisen sävellajiluokan kaikkien sävellajien sävelet ja kol-5 misoinnut.

Kuvio 6 esittää toteutusta, jossa erilaisten sointujen osoittimia voidaan muodostaa säveliä ja intervalleja vastaavista rakennuselementeistä. Kuvion 6 mukaiseen toteutukseen kuuluu sävelosoittimia, joista tässä esimerkissä näytetään kolme, 162i ... 1623. Osoitin 162i osoittaa soinnun perus- eli pohjasävelen. 10 Muut osoittimet, tässä 1622 ja 1623, osoittavat soinnun muita säveliä. Osoittimet 162i, 1622 ja 1623 voivat olla samanlaisia ja eri puolilta erilaisiksi väritettyjä, jolloin erilainen väritys voi osoittaa soinnun pohjasävelen. Yksi tai useampi sävel-osoitin 162i ... 1623 tukeutuu asteikkolevyn 120 akseliin 108 tai muuhun välineeseen, joka mahdollistaa osoitinlevyn 152 pyörittämisen asteikon 104 suhteen. 15 Kuvion 6 yksinkertaistamiseksi osoitinlevy 152 on jätetty pois, mutta tämä ei ole välttämätöntä.

Sävelosoittimien 162i... 1623 väleihin sijoitetaan intervalleja vastaavia elementtejä 164i ... 1644. Duurikolmisointu muodostuu kolmesta sävelestä, joiden väliin jää kaksi terssi-intervallia, joista ensimmäinen on suuri ja toinen on 20 pieni. Kuvion 6 esimerkissä kolmisoinnun pohjasäveltä ja toista säveltä vastaavien osoittimien 162i ja 1622 väliin on sijoitettu kaksi elementtiä 164i ja 1642 joista kumpikin muodostaa 60°:een kulman. Toista ja kolmatta säveltä vastaavien sävelosoittimien 1622 ja 1623 väliin on sijoitettu kaksi elementtiä 1643 ja 1644 joista ensimmäinen kumpikin 30°:een ja toinen 60°:een kulman, eli yhteensä 1½ sävel-25 askelta. Mollin kolmisointu saadaan duurin kolmisoinnun peilikuvana siten, että pohjasävelen ja toisen sävelen välissä on pieni terssi (90°), ja toisen ja kolmannen 5 sävelen välissä on suuri terssi (120°). 60°:een kulma vastaa kokosävelaskelta mi- c\j ^ käli ympyrän kehä vastaa yhtä oktaavia.

° Kuvion 6 esittämillä sävelosoittimilla 162i ... 1623 ja intervallielemen- 30 teillä 164i... 1644 voidaan muodostaa duurin tai mollin kolmisointu. Pyörittämäl- £ lä sävelosoittimia 162i ... 1623 ja niiden väliin sijoitettuja intervallielementtejä ^ 164i ... 1644 niin, että ensimmäinen sävelosoitin 162i osoittaa soinnun poh- m g jasäveltä, voidaan esittää minkä tahansa duurin tai mollin kolmisoinnut. Moni- ^ mutkaisempia sointuja varten tarvitaan jonkin verran enemmän elementtejä, 00 35 mutta periaate selviää kuviosta 6. Sävelosoittimet ja intervallielementit voidaan toteuttaa rakennussarjana, jonka kappaleet kiinnittyvät toisiinsa esimerkiksi 8 magneettisesti. Esimerkiksi intervallielementtien eli -sektorien (myötäpäivään edetessä) etummaiseen reunaan voidaan sijoittaa magneetin pohjoisnapa ja takimmaiseen reunaan etelänapa tai päinvastoin. Vaihtoehtoisesti intervallielementtien etureunalla voi olla piikkejä, jotka tunkeutuvat edeltävän intervalliele-5 mentin takareunalla oleviin reikiin, mahdollisesti sävelosoittimissa olevien reikien läpi.

Kuvio 7 esittää toteutusta, jossa asteikkolevy on lovettu vastaamaan pianon "mustia” koskettimia, eli tarkemmin sanottuna koskettimia, joita vastaavat sävelet eivät kuulu C-duuriasteikkoon. Tällaista lovettua asteikkolevyä merkitään 10 viitenumerolla 102’. Asteikkolevyssä 102’ puolisävelaskel vastaa pianon valkoisen koskettimen leveyttä, minkä lisäksi asteikkolevyssä 102’ on pianon mustia koskettimia vastaavat lovet. Tämän ansiosta asteikkolevy 102’ voidaan asettaa pianon koskettimien päälle ja sitä voidaan pyörittää niin, että sävelten symbolit asteikolla 104 lankeavat suoraan pianon vastaavan koskettimen kohdalle. Lovien 15 ja pianon mustien koskettimien muodostama rakenne on analoginen hammaspyörän ja hammastangon kanssa. Tällainen rakenne helpottaa oikeiden koskettimien löytämistä kosketinsoittimien koskettimistolta.

Alan ammattilaiselle on ilmeistä, että tekniikan kehittyessä keksinnön perusajatus voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Keksintö ja sen suoritusmuodot 20 eivät siten rajoitu yllä kuvattuihin esimerkkeihin vaan ne voivat vaihdella patenttivaatimusten puitteissa.

't δ c\j i O) o 1^

X

cc

CL

ln o m co δ c\j

Claims (7)

9

1. Väline [100] musiikkiin liittyvien käsitteiden esittämiseen, johon välineeseen kuuluu: - asteikkolevy (102, 102’], jossa on jaksollinen 12-jakoinen asteikko [104], 5 jossa on tasavälein N*12:n sävelen symbolit (104i ... 104i2) puolen sävel- askelen välein, siten että 12:ta peräkkäistä symbolia vastaavat sävelet muodostavat oktaavin ja N=l, 2, 3,... ; - ainakin yksi osoitinlevy (152), joka sisältää aloitussymbolin (156), joka osoitinlevy (152) on sovitettu pyörimään asteikon (104) suhteen siten, et- 10 tä aloitussymboli (156) on sijoitettavissa asteikon minkä tahansa 12:n sä velen symbolin (104i... 104i2) kohdalle; ja - missä osoitinlevy (152) sisältää N*7 tietylle sävellajiluokalle spesifistä osoitinta (154i... 154y) siten, että kun aloitussymboli (156) osoittaa tietyn sävellajin perussäveltä, niin tietylle sävellajiluokalle spesifiset osoittimet 15 (154i ... 1547) osoittavat perussävelestä alkavan sävellajin sävelten sym boleja - tunnettu siitä, että asteikkolevy (102’) on lovettu vastaamaan kosketin-soittimen niitä koskettimia, joita vastaavat sävelet eivät kuulu C-duuriasteikkoon.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen väline, missä N=l.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen väline, missä mainittu ainakin yksi osoitinlevy (152) sisältää ainakin kaksi joukkoa tietylle sävellajiluokalle spesifistä osoitinta (154i... 1547), joista ensimmäinen joukko on spesifinen duurisävellajien luokalle ja toinen joukko on spesifinen mollisävellajien luokalle, δ ^ 25

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen väline, missä mainitut ensimmäinen joukko ja o toinen joukko sijaitsevat saman osoitinlevyn (152) vastakkaisilla puolilla.

5. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen väline, johon lisäksi kuuluu CC osoittimet (158i ... 1583; 162i ... I623) kyseisen sävellajiluokan kolmisoinnun sä- $ veliä vastaavien symbolien osoittamiseksi, o LO CO £ 30

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen väline, jossa osoittimet (158i ... 1583) kol- ^ misoinnun säveliä vastaavien symbolien osoittamiseksi on sijoitettu osoitinlevylle (152). 10

7. Patenttivaatimuksen 5 mukainen väline, jossa osoittimet (162i ... 1623) kolmisoinnun säveliä vastaavien symbolien osoittamiseksi ovat erillisiä kappaleita ja välineeseen lisäksi kuuluu joukko modulaarisia intervallielementtejä (164i ... 1644) siten, että kahden peräkkäisen osoittimen (162i ... 1623) väliin on sijoitet-5 tavissa yksi tai useampi intervallielementti (164i ... 1644), joista voidaan muodostaa intervalli, joka on puolen sävelaskelen kerrannainen. •'t o CM σ> cp N- X DC CL "'t LO o LO CO o CM 11