FI12083U1 - Verhouslauta - Google Patents

Abstract

1. Verhouslauta, jossa on näkyviin jäämään tarkoitettu ensimmäinen lapepinta (10) ja toinen lapepinta (12), ensimmäinen päätypinta verhouslaudan ensimmäisessä päässä, joka ensimmäinen päätypinta käsittää ensimmäisestä lapepinnasta (10) kulmaan kääntyvän ensimmäisen puskupinnan (18), ja toinen päätypinta verhouslaudan toisessa päässä, joka toinen päätypinta käsittää ensimmäisestä lapepinnasta (10) kulmaan kääntyvän toisen puskupinnan (38), tunnettu siitä, että ensimmäinen puskupinta (18) muodostaa ensimmäisen lapepinnan (10) kanssa kulman a, joka on olennaisesti erisuuri kuin 90 astetta ja ensimmäisessä puskupinnassa (18) ja/tai toisessa puskupinnassa (38) on puskupinnan tasosta sisäänpäin ulottuva maalitasku (28) maalivalumien vastaanottamista varten. Lisäksi suojavaatimukset 2-16.

Description

Verhouslauta

Keksinnön kohteena on verhouslauta, jossa on näkyviin jäämään tarkoitettu ensimmäinen lapepinta ja toinen lapepinta, ensimmäinen päätypinta verhouslaudan ensimmäisessä päässä, joka ensimmäinen päätypinta käsittää ensimmäisestä lapepinnasta kulmaan kääntyvän ensimmäisen puskupinnan ja toinen päätypinta verhouslaudan toisessa päässä, joka toinen päätypinta käsittää ensimmäisestä lapepinnasta kulmaan kääntyvän toisen puskupinnan.

Erityisesti pientaloissa ulkoverhous valmistetaan usein puisista ulkoverhous-laudoista. Ulkoverhouksissa käytettävät verhouslaudat ovat yleensä ns. ponttilau-toja, joiden ensimmäisessä pituussuuntaisessa syrjässä on mode ja toisessa uurre. Vaakasuuntaiset verhouslaudat kiinnitetään rakennuksen seinään siten, että seinässä alempana olevan verhouslaudan mode asettuu ylemmän verhouslaudan uurteeseen. Puutavaran säästämiseksi ja rakennustyön nopeuttamiseksi verhous-lautojen päätypinnoissakin on usein ponttirakenne. Päätypontin ansiosta verhous-lautojen jatkoskohtaa ei tarvitse sovittaa koolauksen kohdalle, vaan jatkoskohta voi sijaita missä tahansa seinän kohdassa.

Tunnettujen verhouslautojen päätyponttien ongelmana on verhouslautojen liitoskohtaan jäävä näkyvä rako. Raon syntyminen on seurausta siitä, että päätypon-teille ei ole onnistuttu löytämään sellaista optimaalista muotoa, jossa verhouspa-neelien päätypinnat tukeutuisivat riittävästi sivusuunnassa toisiinsa, mutta samalla asettuisivat pienellä voimalla tiukasti toisiaan vasten. Ulkoverhouksen rakentamisen nopeuttamiseksi verhouslaudat maalataan usein valmiiksi ainakin yhdellä poh-jamaalikerroksella ja usein myös yhdellä pintamaalikerroksella ennen verhouslautojen asentamista paikoilleen ulkoseinään. Maalauksessa syntyy verhouslautojen päätypontteihin usein maalivalumia, jotka vielä lisäävät verhouslautojen päätyponttien yhteensopivuuteen liittyviä ongelmia. Verhouslautojen päätyliitoksissa olevien rakojen kautta verhouslaitoihin voi imeytyä sadevettä, mikä alentaa ulkoverhouksen kestoikää. Näkyvät raot heikentävät myös ulkoverhouksen esteettistä ilmettä, mistä aiheutuu talotehtaille ja urakoitsijoille reklamaatioita ja korjausvaatimuksia.

Keksinnön tavoitteena on tuoda esiin verhouslauta, jolla voidaan merkittävästi vähentää tunnettuihin verhouslautoihin liittyviä ongelmia. Keksinnön mukaiset tavoitteet saavutetaan verhouslaudalla, jolle on tunnusomaista, mitä on esitetty itsenäisessä suojavaatimuksessa. Keksinnön eräitä edullisia suoritusmuotoja on esitetty epäitsenäisissä suojavaatimuksissa.

Keksinnön kohteena on verhouslauta, jossa on ensimmäinen lapepinta ja toinen lapepinta. Verhouslauta on tarkoitettu asennettavaksi paikoilleen rakennukseen siten, että ensimmäinen lapepinta jää valmiissa rakenteessa näkyviin. Verhous-laudassa on lisäksi ensimmäinen päätypinta, joka käsittää ensimmäisestä lape-pinnasta kulmaan kääntyvän ensimmäisen puskupinnan ja toinen päätypinta, joka käsittää ensimmäisestä lapepinnasta kulmaan kääntyvän toisen puskupinnan. Ensimmäinen puskupinta muodostaa ensimmäisen lapepinnan kanssa kulman a, joka on olennaisesti erisuuri kuin 90 astetta. Ensimmäinen päätypinta sijaitsee verhouslaudan ensimmäisessä päässä ja toinen päätypinta verhouslaudan toisessa päässä. Verhouslaudat on tarkoitettu liitettäväksi päistään toisiinsa ns. puskulii-toksella, jossa ensimmäisen verhouslaudan ensimmäinen puskupinta asettuu tiukasti toisen verhouslaudan toista puskupintaa vasten. Verhouslaudat maalataan usein ainakin yhteen kertaan ennen niiden kiinnittämistä paikoilleen rakenteeseen. Maalauskäsittelyssä maalikerros levitetään tyypillisesti ainakin verhouslaudan näkyviin jäävään pintaan, ts. ensimmäiseen lapepintaan. Maalausvaiheessa maalia voi valua ensimmäiseltä lapepinnalta myös päätypintojen puskupinnoille, johon maali voi kovettua paksuiksi palteiksi tai kohoumiksi. Verhouslaudan ensimmäisessä puskupinnassa ja/tai toisessa puskupinnassa on puskupinnan tasosta sisäänpäin ulottuva maalitasku maalivalumien vastaanottamista varten. Maalitasku-jen tehtävänä on tarjota tila puskupinnoille valuneille ja kovettuneille maankohoumille siten, että maalikohoumat eivät estä puskupintojen asettumista tiukasti toisiaan vasten kahden verhouslaudan puskuliitoksessa. Maalitasku voi olla joko ensimmäisessä tai toisessa puskupinnassa tai molemmissa puskupinnoissa. Edullisesti verhouslauta on materiaaliltaan puuta, kuten mäntyä, kuusta tai jotain muuta verhoilumateriaaliksi soveltuvaa havu- tai lehtipuuta.

Keksinnön mukaisen verhouslaudan eräässä edullisessa suoritusmuodossa ensimmäisessä päätypinnassa on päätypinnasta ulkoneva päätyruode ja ensimmäinen puskupinta käsittää ensimmäiseen lapepintaan rajoittuvan ensimmäisen reunan ja päätyruoteeseen rajoittuvan toisen reunan. Edullisesti toisessa päätypinnassa on päätypinnasta verhouslaudan sisään ulottuva päätyuurre ja toinen puskupinta käsittää ensimmäiseen lapepintaan rajoittuvan ensimmäisen reunan ja päätyuurteeseen rajoittuvan toisen reunan.

Keksinnön mukaisen verhouslaudan eräässä toisessa edullisessa suoritusmuodossa toinen puskupinta muodostaa ensimmäisen lapepinnan kanssa kulman β siten, että α+β on olennaisesti 180 astetta. Kulmat a ja β ovat siis suplementtikul-mia, jolloin ensimmäisen ja toisen puskupinnan välisessä puskuliitoksessa pinnat asettuvat toisiaan vasten siten, että ensimmäinen lapepinta jatkuu suorana liitoskohdan yli. Koska kulma a on olennaisesti erisuuri kuin 90 astetta, puskupintojen välinen puskusauma on selvästi vinossa asennossa ensimmäiseen lapepintaan nähden kohtisuoraa suuntaa vasten. Mikäli puskupintojen väliin avautuu pieni rako, esimerkiksi verhouslautojen kuivumiskutistumisen vuoksi, tämä rako ei ole kohtisuorassa ensimmäiseen lapepintaan nähden. Mahdollinen puskupintojen välin syntyvä pieni rako on huomaamaton, eikä sen kautta pääse esimerkiksi sadevettä helposti puskusaumaan.

Keksinnön mukaisen verhouslaudan eräässä kolmannessa edullisessa suoritusmuodossa kulma β on olennaisesti pienempi kuin 90 astetta, edullisesti pienempi tai yhtäsuuri kuin 75 astetta, edullisimmin pienempi tai yhtäsuuri kuin 60 astetta. Vaihtoehtoisesti kulma a voi olla olennaisesti pienempi kuin 90 astetta, edullisesti pienempi tai yhtäsuuri kuin 75 astetta, edullisimmin pienempi tai yhtäsuuri kuin 60 astetta.

Keksinnön mukaisen verhouslaudan vielä eräässä edullisessa suoritusmuodossa ensimmäinen puskupinta käsittää ensimmäiseen lapepintaan rajoittuvan ensimmäisen osuuden, joka muodostaa kulman a ensimmäisen lapepinnan kanssa, ja päätyruoteeseen rajoittuvan toisen osuuden, jonka jatke muodostaa kulman γ ensimmäisen lapepinnan kanssa siten, että γ on pienempi kuin a. Puskupinnan toinen osuus kääntyy siis ensimmäisestä osuudesta sisäänpäin verhouslaudan sisäosaa kohti. Tässä suoritusmuodossa maalitasku muodostuu ensimmäiseen pus-kupintaan puskupinnan toisen osuuden ja päätyruoteen muodostamaan kulmaan. Kun ensimmäisen puskupinnan ja ensimmäisen lapepinnan välinen kulma a on suurempi kuin 90 astetta, maalia saattaa valua verhouslaudan maalausvaiheessa lapepinnalta puskupinnalle juuri tähän kohtaan. Maalitasku tarjoaa siten tilan pus-kupinnalle valuvalle maalille siten, että maalin kovettumisen jälkeen puskupinnalle ei jää puskuliitoksen toteuttamista haittaavaa maalikohoumaa.

Keksinnön mukaisen verhouslaudan vielä eräässä edullisessa suoritusmuodossa toinen puskupinta käsittää ensimmäiseen lapepintaan rajoittuvan ensimmäisen osuuden, joka muodostaa kulman β ensimmäisen lapepinnan kanssa, ja päätyuur-teeseen rajoittuvan toisen osuuden, jonka kuvitteellinen jatke muodostaa kulman δ ensimmäisen lapepinnan kanssa siten, että δ on pienempi kuin β. Tässä suoritusmuodossa toisen puskupinnan toinen reuna ei ulotu puskuliitoksessa aivan ensimmäisen puskupinnan ja päätyruoteen muodostaman kulman kärkeen saakka, jolloin maalitasku muodostuu toisen puskupinnan toiseen reunaan. Kun ensimmäisen puskupinnan ja ensimmäisen lapepinnan välinen kulma a on suurempi kuin 90 astetta, maalia saattaa valua ensimmäiselle puskupinnalle, mutta maalin valuminen toiselle puskupinnalle on epätodennäköistä. Kahden verhouslaudan puskulii-toksessa toiselle puskupinnalle muodostettu maalitasku voi kuitenkin tarjota tilan ensimmäisellä puskupinnalla olevalle kovettuneelle maankohoumalle siten, että maankohouma ei haittaa puskuliitoksen toteuttamista.

Keksinnön mukaisen verhouslaudan vielä eräässä edullisessa suoritusmuodossa päätyruoteessa on ensimmäisen lapepinnan puoleinen ensimmäinen sivupinta, ja päätyuurteessa on ensimmäisen lapepinnan puoleinen ensimmäinen kylkipinta, jotka ensimmäinen sivupinta ja ensimmäisen kylkipinta muodostavat nollaa suuremman kulman ε ensimmäisen lapepinnan suunnan kanssa. Edullisesti kulma ε on 2-10 astetta, edullisesti 4-8 astetta, edullisimmin olennaisesti 6 astetta. Pääty-ruoteen ensimmäinen sivupinta taittuu siis hieman toista lapepintaa kohti, ja vastaavasti päätyuurteen toinen kylkipinta taittuu hieman ensimmäistä lapepintaa kohti muodostaen päätyuurteelle leveämmän suuaukon. Tämä päätyruoteen ja pää-uurteen muotoilu helpottaa päätyruoteen sovittamista päätyuurteen sisään pusku-liitosta muodostettaessa.

Keksinnön mukaisen verhouslaudan vielä eräässä edullisessa suoritusmuodossa päätyruoteen ensimmäisen sivupinnan etäisyys ensimmäisen lapepinnan määrittämästä tasosta on ensimmäisen välyksen ti verran suurempi kuin päätyuurteen ensimmäisen kylkipinnan etäisyys ensimmäisen lapepinnan määrittämästä tasosta. Ensimmäinen välys ti voi olla 0,2-0,5 mm, edullisesti 0,3-0,4 mm, edullisimmin olennaisesti 0,34 mm. Välyksen ansiosta valmistustoleranssit ja verhouslaudan kosteuseläminen eivät vaikeuta puskuliitoksen muodostamista.

Keksinnön mukaisen verhouslaudan vielä eräässä edullisessa suoritusmuodossa päätyruoteessa on toisen lapepinnan puoleinen toinen sivupinta ja päätyuurteessa on toisen lapepinnan puoleinen toinen kylkipinta, jotka toinen sivupinta ja toinen kylkipinta ovat olennaisesti yhdensuuntaisia toisen lapepinnan kanssa. Edullisesti päätyruoteen toisen sivupinnan etäisyys toisen lapepinnan määrittämästä tasosta on toisen välyksen t2 verran suurempi kuin päätyuurteen toisen kylkipinnan etäisyys toisen lapepinnan määrittämästä tasosta siten, että toinen välys t2 on olennaisesti suurempi kuin ensimmäinen välys ti. Päätyruoteen ja päätyuurteen pintojen välissä on siis verhouslaudan toisen lapepinnan puolella selvästi suurempi välys kuin ensimmäisen lapepinnan puolella. Toinen välys t2 voi olla 0,6-1,0 mm, edullisesti 0,7-0,9 mm, edullisimmin olennaisesti 0,8 mm.

Keksinnön mukaisen verhouslaudan vielä eräässä edullisessa suoritusmuodossa verhouslaudassa on laudan pituussuuntainen ensimmäinen syrjä, jossa on mode, ja laudan pituussuuntainen toinen syrjä, jossa on uurre. Ruoteessa on harja, joka muodostaa verhouslaudan ensimmäisen syrjän uloimman reunapinnan, ja uurteessa on pohja, joka muodostaa verhouslaudan sisään toisen syrjän suuntaisen reunapinnan. Päätyruode ja päätyuurre on muodostettu laudan verhouslaudan päätypintoihin siten, että päätyruoteen ensimmäinen sivupinta ja päätyuurteen ensimmäinen kylkipinta ulottuvat ruoteen pohjasta uurteen harjaan. Verhouslautojen puskuliitoksissa ensimmäisen sivupinnan ja ensimmäisen kylkipinnan välisen liitoskohdan yläpää jää siten valmiissa rakenteessa aina ylemmäksi asennettavan verhouslaudan ruoteen sisään, ts. liitoskohdan pää ei jää näkyviin. Esimerkiksi rakennuksen ulkoverhouksissa tämä estää sadeveden pääsyn puskuliitoksen sisään.

Keksinnön etuna on, että sen ansiosta verhouslautojen puskupinnat asettuvat puskuliitoksessa tiukasti vastakkain puskupinnalla olevista pienistä maalivalumista huolimatta. Tämä parantaa puskuliitoksen vesitiiveyttä ja lisää näin verhous-laudoista muodostetun rakenteen säänkestävyyttä ja nostaa rakenteen käyttöikää.

Lisäksi keksinnön etuna on, että verhouslaudat asettuvat puskuliitoksessa helpommin ja pienemmällä voimalla paikoilleen, mikä helpottaa verhouslautojen asentamista ja tuo säästöä työkustannuksissa.

Vielä keksinnön etuna on, että se vähentää merkittävästi verhouslautojen puskulii-tokseen syntyvien esteettisesti häiritsevien rakojen määrää, jolloin rakentajille kohdistettavien reklamaatioiden ja korjausvaatimusten määrä pienenee.

Seuraavassa keksintöä selostetaan yksityiskohtaisesti. Selostuksessa viitataan oheisiin piirustuksiin, joissa kuva 1a esittää esimerkinomaisesti erästä kahden keksinnön mukaisen verhous-laudan puskuliitosta päältä kuvattuna, kuva 1b esittää esimerkinomaisesti erästä kahden keksinnön mukaisen verhous-laudan edullisen suoritusmuodon puskuliitosta päältä kuvattuna ja kuva 2 esittää esimerkinomaisesti erästä keksinnön mukaista verhouslautaa verhouslaudan päästä kuvattuna.

Kuvassa 1a on esitetty esimerkinomaisesti eräs kahden keksinnön mukaisen ver-houslaudan puskuliitos päältä kuvattuna. Verhouslauta on havu- tai lehtipuusta sahaamalla ja höyläämällä valmistettu pitkänomainen verhouskappale, jossa on ensimmäinen lapepinta 10 ja toinen lapepinta 12. Verhouslauta on tarkoitettu asennettavaksi paikoilleen rakennukseen tai rakenteeseen siten, että sen ensimmäinen lapepinta jää näkyviin, ts. se muodostaa osan verhoillun rakenteen näkyviin jäävästä pinnasta. Verhouslaudan toinen lapepinta asettuu yleensä verhoiltavaa rakennusta tai rakennetta vasten, joten se jää yleensä valmiissa rakennuksessa näkymättömiin. Verhouslaudan ensimmäisessä päässä on ensimmäinen päätypinta ja sen toisessa päässä on toinen päätypinta. Kuva 1a esittää kahden keksinnön mukaisen verhouslaudan puskuliitosta, jossa ensimmäisen verhouslaudan ensimmäinen päätypinta asettuu toisen verhouslaudan toista päätypinta vasten.

Ensimmäisessä päätypinnassa on päätypinnan tasosta ulostyöntyvä päätyruode 14. Päätyruoteen ja ensimmäinen lapepinnan 10 välissä on ensimmäinen pusku-pinta 18, joka rajoittuu ensimmäisestä reunastaan ensimmäiseen lapepintaan ja toisesta reunastaan päätyruoteeseen. Ensimmäinen puskupinta ja ensimmäinen lapepinta muodostavat kulman a, jonka suuruus on olennaisesti erisuuri kuin 90 astetta. Kuvassa 1a esitetyssä puskuliitoksessa kulma a on olennaisesti suurempi kuin 90 astetta. Kulma a voi olla esimerkiksi 120 astetta. Päätyruoteessa on ensimmäisen lapepinnan 10 puoleinen ensimmäinen sivupinta 20 ja toisen lapepinnan 12 puoleinen toinen sivupinta 22. Toinen sivupinta on olennaisesti yhdensuuntainen toisen lapepinnan 12 kanssa. Päätyruoteen uloimmassa reunassa on päätyruoteen ulkoreuna 16. Päätyruoteen ja toisen lapepinnan 12 välissä on kolmas puskupinta 24, joka on olennaisesti suorassa kulmassa toiseen lapepintaan 12 nähden. Kolmannen puskupinnan ja toisen lapepinnan liittymäkohdassa on vino viistepinta 26.

Ensimmäinen puskupinta 18 jakaantuu ensimmäiseen lapepintaan 10 rajoittuvaan ensimmäiseen osuuteen ja päätyruoteen ensimmäiseen sivupintaan 20 rajoittuvaan toiseen osuuteen. Ensimmäinen osuus muodostaa kulman a ensimmäisen lapepinnan kanssa, ja toisen osuuden kuvitteellinen jatke muodostaa kulman γ ensimmäisen lapapinnan kanssa siten, että γ on olennaisesti pienempi kuin a. Toinen osuus taittuu siis ensimmäisestä osuudesta verhouslaidan sisäosaa kohti, jolloin toisen osuuden ja päätyruoteen ensimmäisen sivupinnan 20 rajaamaan kulmaan muodostuu maalitasku 28. Maalitasku on tila, johon verhouslaudan en simmäisen lapepinnan maalaamisen yhteydessä ensimmäiselle puskupinnalle joutunut ylimääräinen maali voi valua ja kovettua.

Toisessa päätypinnassa on päätypinnan tasosta verhouslaudan sisään ulottuva päätyuurre 30, jossa on ensimmäinen kylkipinta 32 ja toinen kylkipinta 34. Kylki-pintojen päitä yhdistää päätyuurteen pohja 36. Ensimmäinen kylkipinta 32 ja ensimmäinen sivupinta 18 ovat olennaisesti yhdensuuntaisia, ja ne muodostavat kulman ε ensimmäisen lapepinnan 10 suunnan kanssa. Kulma ε on suuruudeltaan muutamia asteita, kuten 2-6 astetta. Päätyruoteen 14 ensimmäinen sivupinta 20 taittuu siis hieman toista lapepintaa 12 kohti. Vastaavasti päätyuurteen ensimmäinen kylkipinta 32 taittuu hieman ensimmäistä lapepintaa 10 kohti leventäen päätyuurteen suuaukkoa. Päätyuurteen toinen kylkipinta 34 on olennaisesti yhdensuuntainen toisen lapepinnan 12 kanssa.

Ensimmäisen lapepinnan 10 ja päätyuurteen 30 välissä on toinen puskupinta 38, joka rajoittuu ensimmäisestä reunastaan ensimmäiseen lapepintaan 10 ja toisesta reunastaan päätyuurteeseen 30. Toinen puskupinta 38 muodostaa kulman β ensimmäisen lapepinnan kanssa. Kulmat a ja β ovat suplementtikulmia, eli α+β on 180 astetta. Toisen lapepinnan 12 ja päätyuurteen 30 välissä on neljäs puskupinta 40, joka on olennaisesti suorassa kulmassa toiseen lapepintaan nähden. Neljännen puskupinnan ja toisen lapepinnan liittymäkohdassa on vino viistepinta 42.

Kuvassa 1a on esitetty kahden keksinnön mukaisen verhouslaudan puskuliitos, jossa ensimmäisen verhouslaidan ensimmäinen päätypinta asettuu toisen verhouslaudan toista päätypintaa vasten. Puskuliitoksessa ensimmäisessä päätypinnassa oleva ensimmäinen puskupinta 18 ja toisessa päätypinnassa oleva toinen puskupinta 38 asettuvat tiukasti toisiaan vasten. Koska kulmien a ja β summa muodostaa oikokulman, verhouslautojen lapepinta jatkuu suorana pintana liitoskohdan yli. Verhouslaudan maalausvaiheessa ensimmäiselle puskupinnalle mahdollisesti joutunut maali valuu vinoa ensimmäistä puskupintaa pitkin maalitaskuun 28, jonne se kuivuu ja kovettuu maalipalteeksi. Syntyvän maalipalteen koko voidaan erityisesti koneellisessa maalauksessa arvioida kokemusperäisesti verrattain tarkoin, jolloin maalitasku voidaan mitoittaa siten, että maalipalle mahtuu maalitas-kun sisään. Edullisesti poikkileikkaukseltaan kolmion muotoisen maalitaskun sivujen mitat ovat muutamia millimetrejä. Maalitaskun ansiosta ensimmäisen ja toinen puskupinta asettuvat puskuliitoksessa tiukasti toisiaan vasten mahdollisista maali-valumista huolimatta. Näin liitoskohtaan ei muodostu ensimmäiseen lapepintaan 10 avautuvaa rakoa.

Puskuliitoksessa ensimmäisessä päätypinnassa oleva päätyruode 14 asettuu toisessa päätypinnassa olevan päätyuurteen 30 sisään. Päätyruode ja päätyuurre on mitoitettu siten, että puskupintojen ollessa toisiaan vasten asettuneena (kuten kuvassa 1a) ensimmäisen sivupinnan 20 ja ensimmäisen kylkipinnan 32 väliin jää hyvin pieni ensimmäinen välys ti. Vastaavasti toisen sivupinnan 22 ja toisen kylkipinnan 34 väliin jää toinen välys ta, joka on olennaisesti suurempi kuin ensimmäinen välys ti. Ensimmäinen välys ti voi olla esimerkiksi 0,34 mm ja toinen välys t2 voi olla 0,8 mm. Päätyruoteen ulkoreunan 16 ja päätyuurteen pohjan 36 väliin sekä kolmannen ja neljännen puskupinnan jää pieni rako, jonka suuruus voi olla 1,0 mm. Tällä päätyruoteen ja päätyuurteen mitoituksella puskuliitos voidaan muodostaa helposti ja pienellä voimalla.

Kuvassa 1b on esitetty esimerkinomaisesti päältä kuvattuna eräs puskuliitos, jossa liittyy yhteen kaksi keksinnön mukaisen verhouslaudan edullista suoritusmuotoa. Kuvassa esitetyt verhouslaudan suoritusmuodot ovat pääosin samanlaisia kuin kuvassa 1a ja ne käsittävät samat keksinnön piirteet. Näistä piirteistä käytetään selostuksessa samoja nimiä ja viitenumerolta. Kuvassa 1b esitetyt verhouslaudan suoritusmuodot eroavat kuvassa 1a esitetystä verhouslaudasta siinä, että nyt maalitasku 28 on järjestetty toisessa päätypinnassa olevaan toiseen puskupintaan 38. Ensimmäinen puskupinta 18 on koko leveydeltään tasainen, eli siinä ei ole kuvassa 1a näkyvää toista osuutta. Toisessa puskupinnassa sen sijaan on ensimmäiseen lapepintaan 10 rajoittuva ensimmäinen osuus, joka muodostaa kulman β ensimmäisen lapepinnan kanssa, ja päätyuurteen 30 ensimmäiseen kylkipintaan 32 rajoittuva toinen osuus, jonka kuvitteellinen jatke muodostaa kulman δ ensimmäisen lapepinnan kanssa siten, että δ on pienempi kuin β. Toisen puskupinnan 38 toinen reuna ei tällöin ulotu puskuliitoksessa aivan ensimmäisen puskupinnan 18 ja päätyruoteen 14 ensimmäisen sivupinnan 20 muodostaman kulman kärkeen saakka, jolloin toisen puskupinnan toiseen reunan läheisyyteen muodostuu maali-taskuna 28 toimiva tyhjä tila. Toisella puskupinnalla oleva maalitasku tarjoaa tilan ensimmäisen puskupinnan 18 ja ensimmäisen sivupinnan 20 muodostamassa kulmassa mahdollisesti olevalle kovettuneelle maalipalteelle siten, että maalipalle ei haittaa tiiviin puskuliitoksen toteuttamista.

Kuvassa 2 on esitetty esimerkinomaisesti eräs keksinnön mukainen verhouslauta verhouslaudan päästä kuvattuna. Verhouslaudassa on laudan pituussuuntainen ensimmäinen syrjä, jossa on ruode 44, ja laudan pituussuuntainen toinen syrjä, jossa on uurre 46. Ruoteessa on harjapinta 45, joka muodostaa verhouslaudan ensimmäisen syrjän uloimman reunapinnan, ja uurteessa on pohjapinta 47, joka muodostaa verhouslaudan sisään toisen syrjän suuntaisen reunapinnan. Verhous-laudan päätyruode ja päätyuurre 30 on muodostettu verhouslaudan päätypintoihin siten, että päätyruoteen ensimmäinen sivupinta ja päätyuurteen ensimmäinen kyl-kipinta 32 ulottuvat ruoteen pohjapinnasta 47 uurteen harjapintaan 45. Verhous-lautojen puskuliitoksissa päätyruoteen ensimmäisen sivupinnan ja päätyuurteen 30 ensimmäisen kylkipinnan 32 välisen liitoskohdan yläpää jää siten valmiissa rakenteessa aina ylemmäksi asennettavan verhouslaudan ruoteen sisään, ts. liitoskohdan pää ei jää näkyviin ensimmäiseen lapepintaan 10. Esimerkiksi rakennuksen ulkoverhouksissa tämä estää sadeveden pääsyn pusku liitoksen sisään.

Edellä on selostettu eräitä keksinnön mukaisen verhouslaudan edullisia suoritusmuotoja. Keksintö ei rajoitu edellä selostettuihin ratkaisuihin, vaan keksinnöllistä ajatusta voidaan soveltaa eri tavoin suojavaatimusten asettamissa rajoissa.

Claims (16)

Suojavaatimukset

1. En beklädnadsbräda, som har en första plan yta (10) avsedd att förbli synlig, och en andra plan yta (12), en första ändyta i beklädnadsbrädans första ända, vilken första ändyta omfattar en första anliggningsyta (18) som vänder sig i en vinkel från den första plana ytan (10), och en andra ändyta i beklädnadsbrädans andra ända, vilken andra ändyta omfattar en andra anliggningsyta (38) som vänder sig i en vinkel från den första plana ytan (10), kännetecknad av att den första anliggningsytan (18) tillsammans med den första plana ytan (10) utgör en vinkel a, som är väsentligen icke lika med 90 grader, och i den första anliggningsytan (18) och/eller andra anliggningsytan (38) finns en från anliggningsytans plan inåt sträckande målfärgs-ficka (28), för att ta emot målfärgsavrinningar.

1. Verhouslauta, jossa on näkyviin jäämään tarkoitettu ensimmäinen lapepinta (10) ja toinen lapepinta (12), ensimmäinen päätypinta verhouslaudan ensimmäisessä päässä, joka ensimmäinen päätypinta käsittää ensimmäisestä lapepinnasta (10) kulmaan kääntyvän ensimmäisen puskupinnan (18), ja toinen päätypinta verhouslaudan toisessa päässä, joka toinen päätypinta käsittää ensimmäisestä lape-pinnasta (10) kulmaan kääntyvän toisen puskupinnan (38), tunnettu siitä, että ensimmäinen puskupinta (18) muodostaa ensimmäisen lapepinnan (10) kanssa kulman a, joka on olennaisesti erisuuri kuin 90 astetta ja ensimmäisessä pusku-pinnassa (18) ja/tai toisessa puskupinnassa (38) on puskupinnan tasosta sisäänpäin ulottuva maalitasku (28) maalivalumien vastaanottamista varten.

2. Beklädnadsbräda enligt skyddskrav 1, kännetecknad av att i den första änd-ytan finns en från ändytan utstickande ändribba (14) och den första anliggningsytan (18) omfattar en första kant som avgränsas av den första plana ytan (10) och en andra kant som avgränsas av ändribban (14).

2. Suojavaatimuksen 1 mukainen verhouslauta, tunnettu siitä, että ensimmäisessä päätypinnassa on päätypinnasta ulkoneva päätyruode (14) ja ensimmäinen puskupinta (18) käsittää ensimmäiseen lapepintaan (10) rajoittuvan ensimmäisen reunan ja päätyruoteeseen (14) rajoittuvan toisen reunan.

3. Beklädnadsbräda enligt skyddskrav 1 eller 2, kännetecknad av att i den andra ändytan finns en från ändytan inuti beklädnadsbrädan sträckande ändskåra (30) och den andra anliggningsytan (38) omfattar en första kant som avgränsas av den första plana ytan (10) och en andra kant som avgränsas av ändskåran (30).

3. Suojavaatimuksen 1 tai 2 mukainen verhouslauta, tunnettu siitä, että toisessa päätypinnassa on päätypinnasta verhouslaudan sisään ulottuva päätyuurre (30) ja toinen puskupinta (38) käsittää ensimmäiseen lapepintaan (10) rajoittuvan ensimmäisen reunan ja päätyuurteeseen (30) rajoittuvan toisen reunan.

4. Beklädnadsbräda enligt något av skyddskraven 1 -3, kännetecknad av att den andra anliggningsytan (38) tillsammans med den första plana ytan (10) utgör en vinkel β så, att α+β är väsentligen 180 grader.

4. Jonkin suojavaatimuksen 1-3 mukainen verhouslauta, tunnettu siitä, että toinen puskupinta (38) muodostaa ensimmäisen lapepinnan (10) kanssa kulman β siten, että α+β on olennaisesti 180 astetta.

5. Beklädnadsbräda enligt skyddskrav 4, kännetecknad av att vinkeln β är väsentligen mindre än 90 grader, fördelaktigt mindre än eller lika med 75 grader, mest fördelaktigt mindre än eller lika med 60 grader.

5. Suojavaatimuksen 4 mukainen verhouslauta, tunnettu siitä, että kulma β on olennaisesti pienempi kuin 90 astetta, edullisesti pienempi tai yhtäsuuri kuin 75 astetta, edullisimmin pienempi tai yhtäsuuri kuin 60 astetta.

6. Beklädnadsbräda enligt skyddskrav 4, kännetecknad av att vinkeln α är väsentligen mindre än 90 grader, fördelaktigt mindre än eller lika med 75 grader, mest fördelaktigt mindre än eller lika med 60 grader.

6. Suojavaatimuksen 4 mukainen verhouslauta, tunnettu siitä, että kulma a on olennaisesti pienempi kuin 90 astetta, edullisesti pienempi tai yhtäsuuri kuin 75 astetta, edullisimmin pienempi tai yhtäsuuri kuin 60 astetta.

7. Beklädnadsbräda enligt något av skyddskraven 4-6, kännetecknad av att den första anliggningsytan (18) omfattar en första andel som avgränsas av den första plana ytan (10), vilken andel utgör en vinkel α med den första plana ytan (10), och en andra andel som avgränsas av ändribban (14), vilken andra andels förlängning utgör en vinkel γ med den första plana ytan (10) så, att γ är mindre än a.

7. Jonkin suojavaatimuksen 4-6 mukainen verhouslauta, tunnettu siitä, että ensimmäinen puskupinta (18) käsittää ensimmäiseen lapepintaan (10) rajoittuvan ensimmäisen osuuden, joka muodostaa kulman a ensimmäisen lapepinnan (10) kanssa ja päätyruoteeseen (14) rajoittuvan toisen osuuden, jonka jatke muodostaa kulman γ ensimmäisen lapepinnan (10) kanssa siten, että γ on pienempi kuin a.

8. Beklädnadsbräda enligt något av skyddskraven 4 eller 5, kännetecknad av att den andra anliggningsytan (38) omfattar en första andel som avgränsas av den första plana ytan (10), vilken andel utgör en vinkel β med den första plana ytan, och en andra andel som avgränsas av ändskåran (30), vilken andra andels förlängning utgör en vinkel δ med den första plana ytan (10) så, att δ är mindre än β.

8. Suojavaatimuksen 4 tai 5 mukainen verhouslauta, tunnettu siitä, että toinen puskupinta (38) käsittää ensimmäiseen lapepintaan (10) rajoittuvan ensimmäisen osuuden, joka muodostaa kulman β ensimmäisen lapepinnan kanssa, ja päätyuur-teeseen (30) rajoittuvan toisen osuuden, jonka jatke muodostaa kulman δ ensimmäisen lapepinnan (10) kanssa siten, että δ on pienempi kuin β.

9. Beklädnadsbräda enligt något av skyddskraven 3-8, kännetecknad av att ändribban (14) har en mot den första plana ytan (10) liggande första sidoyta (20) och ändskåran (30) har en mot den första plana ytan (10) liggande första flankyta (32), vilka första sidoyta (20) och första flankyta (32) utgör en vinkel ε med den första plana ytans (10) riktning, vilken vinkel är större än noll.

9. Jonkin suojavaatimuksen 3-8 mukainen verhouslauta, tunnettu siitä, että päätyruoteessa (14) on ensimmäisen lapepinnan (10) puoleinen ensimmäinen sivupinta (20) ja päätyuurteessa (30) on ensimmäisen lapepinnan (10) puoleinen ensimmäinen kylkipinta (32), jotka ensimmäinen sivupinta (20) ja ensimmäisen kylkipinta (32) muodostavat nollaa suuremman kulman ε ensimmäisen lapepinnan (10) suunnan kanssa.

10. Beklädnadsbräda enligt skyddskrav 9, kännetecknad av att vinkeln ε är 2-10 grader, fördelaktigt 4-8 grader, mest fördelaktigt väsentligen 6 grader.

10. Suojavaatimuksen 9 mukainen verhouslauta, tunnettu siitä, että kulma ε on 2-10 astetta, edullisesti 4-8 astetta, edullisimmin olennaisesti 6 astetta.

11. Beklädnadsbräda enligt skyddskrav 9 eller 10, kännetecknad av att änd-ribbans (14) första sidoytas (20) avstånd från planet definierat av den första plana ytan (10) är ett första glapp ti större än ändskårans (30) första flankytas (32) avstånd från planet definierat av den första plana ytan (10).

11. Suojavaatimuksen 9 tai 10 mukainen verhouslauta, tunnettu siitä, että pääty-ruoteen (14) ensimmäisen sivupinnan (20) etäisyys ensimmäisen lapepinnan (10) määrittämästä tasosta on ensimmäisen välyksen ti verran suurempi kuin päätyuur-teen (30) ensimmäisen kylkipinnan (32) etäisyys ensimmäisen lapepinnan (10) määrittämästä tasosta.

12. Beklädnadsbräda enligt skyddskrav 11, kännetecknad av att det första glappet ti är 0,2-0,5 mm, fördelaktigt 0,3-0,4 mm, mest fördelaktigt väsentligen 0,34 mm.

12. Suojavaatimuksen 11 mukainen verhouslauta, tunnettu siitä, että ensimmäinen välys h on 0,2-0,5 mm, edullisesti 0,3-0,4 mm, edullisimmin olennaisesti 0,34 mm.

13. Beklädnadsbräda enligt något av skyddskraven 3-12, kännetecknad av att ändribban (14) har en mot den andra plana ytan (12) liggande andra sidoyta (22) och ändskåran (30) har en mot den andra plana ytan (12) liggande andra flankyta (34), vilka andra sidoyta (22) och andra flankyta (34) är väsentligen parallella med den andra plana ytans (12) riktning.

13. Jonkin suojavaatimuksen 3-12 mukainen verhouslauta, tunnettu siitä, että päätyruoteessa (14) on toisen lapepinnan (12) puoleinen toinen sivupinta (22) ja päätyuurteessa (30) on toisen lapepinnan (12) puoleinen toinen kylkipinta (34), jotka toinen sivupinta (22) ja toinen kylkipinta (34) ovat olennaisesti yhdensuuntaisia toisen lapepinnan (12) kanssa.

14. Beklädnadsbräda enligt skyddskrav 13, kännetecknad av att ändribbans (14) andra sidoytas (22) avstånd från planet definierat av den andra plana ytan (12) är ett andra glapp t2 större än ändskårans (30) andra flankytas (34) avstånd från planet definierat av den andra plana ytan (12) så, att det andra glappet t2 är väsentligen större än det första glappet ti.

14. Suojavaatimuksen 13 mukainen verhouslauta, tunnettu siitä, että päätyruo-teen (14) toisen sivupinnan (22) etäisyys toisen lapepinnan (12) määrittämästä tasosta on toisen välyksen ti verran suurempi kuin päätyuurteen (30) toisen kylkipinnan (34) etäisyys toisen lapepinnan (12) määrittämästä tasosta siten, että toinen välys ti on olennaisesti suurempi kuin ensimmäinen välys ti.

15. Beklädnadsbräda enligt skyddskrav 14, kännetecknad av att det andra glappet t2 är 0,6-1,0 mm, fördelaktigt 0,7-0,9 mm, mest fördelaktigt väsentligen 0,8 mm.

15. Suojavaatimuksen 14 mukainen verhouslauta, tunnettu siitä, että toinen välys ti on 0,6-1,0 mm, edullisesti 0,7-0,9 mm, edullisimmin olennaisesti 0,8 mm.

16. Jonkin suojavaatimuksen 9-15 mukainen verhouslauta, tunnettu siitä, että verhouslaudassa on laudan pituussuuntainen ensimmäinen syrjä, jossa on mode (44), jossa ruoteessa on harjapinta (45), ja verhouslaudan pituussuuntainen toinen syrjä, jossa on uurre (46), jossa uurteessa on pohjapinta (47), ja päätyruoteen (14) ensimmäinen sivupinta (20) ja päätyuurteen (30) ensimmäinen kylkipinta (32) ulottuvat ruoteen (44) harjapinnasta (45) uurteen (46) pohjapintaan (47). Skyddskrav

16. Beklädnadsbräda enligt något av skyddskraven 9-15, kännetecknad av att beklädnadsbrädan har i brädans längdriktning en första kant, som haren ribba (44), vilken ribba har en krönyta (45), och i beklädnadsbrädans längdriktning en andra kant, som har en skåra (46), vilken skåra har en bottenyta (47), och ändribbans (14) första sidoyta (20) och ändskårans (30) första flankyta (32) sträcker sig från ribbans (44) krönyta (45) till skårans (46) bottenyta (47).