FI98594C - Menetelmä analyysitietojen tallettamiseksi puhelinkeskuksessa - Google Patents

Description

98594

Menetelmä analyysitietojen tallettamiseksi puhelinkeskuksessa

Keksinnön kohteena on oheisen patenttivaatimuksen 1 5 johdanto-osan mukainen menetelmä analyysitietojen tallettamiseksi puhelinkeskuksessa. Keksinnön mukainen menetelmä on tarkoitettu erityisesti puhelinkeskusten numeroanalyy-seissä käytettävien tietorakenteiden tallettamiseen, mutta kuten seuraava yksityiskohtaisempi selitys osoittaa, voi-10 daan samaa periaatetta käyttää myös muiden analyysien suorittamiseen tarkoitetun datan tallettamiseksi puhelinkeskuksessa.

Kun puhelinverkon tilaaja suorittaa puhelun, määräytyy puhelun kohde (B-tilaaja) valitun numeroyhdistelmän 15 (eli puhelinnumeron) perusteella. Puhelinverkon jokainen solmu selvittää tulevien puhelujen kohteen analysoimalla näitä numeroita. Tämä toimenpide, jotka kutsutaan jatkossa numeroanalyysiksi, onkin puhelinkeskuksessa toiminnallinen osa, joka vasteena annetulle puhelinnumerolle palauttaa 20 vastaavan kohteen.

Numeroanalyysi perustuu puhelinkeskuksessa (esim. hakijan DX 200 -keskuksessa) tietorakenteeseen, jossa tietueet muodostavat hierarkkisen puurakenteen. Kukin tietue käsittää esim. 16 kenttää, joista yksi vastaa tiettyä 25 puhelinkoneen näppäintä (0, 1, 2,...9, *, #, jne.). Yksittäinen kenttä on joko tyhjä (eli se ei ole käytössä eikä siis sisällä mitään) tai se sisältää osoittimen. Osoitin (joka on käytännössä jokin binääriluku) voi osoittaa joko seuraavaan tietueeseen tai kohteeseen, joka on numero-30 analyysin tulos. Tyhjä kenttä tarkoittaa käytännössä sitä, että vastaavalle puhelinkoneen näppäimelle ei suoriteta numeroanalyysiä.

Kuviossa 1 on havainnollistettu edellä kuvattua periaatetta. Tietorakenne muodostuu useista tietueista 11, 35 joissa kussakin on 16 kenttää, joita on merkitty viitemer- 98594 2 keillä 0...9, a,...f. Esim. puhelinnumerolle 408178 suoritettava analyysi palauttaa kohteen D ja puhelinnumerolle 504178 suoritettava analyysi kohteen E. Analyysi suoritetaan etenemällä puurakenteessa valittu numero kerrallaan 5 tutkimalla valittua numeroa vastaavan kentän sisältö ja etenemällä kyseisen kentän sisältämän osoittimen osoittamaan tietueeseen, jossa tutkitaan seuraavaa numeroa vastaavan kentän sisältöä, jne. Viimeisenä tutkittavaa numeroa vastaava kenttä antaa analyysin tuloksen (kohteen).

10 Ongelmana nykytilanteessa on se, että numeroanalyy- seihin käytettävän tietorakenteen koko pyrkii kasvamaan hyvin suureksi vaatien vastaavasti paljon muistitilaa keskuksessa. Syitä tähän ovat mm. puhelinkeskusten kapasiteetin kasvu, puhelinkeskusten tarjoamat uudet pal-15 velut, erityisesti teleoperaattorien halu käyttää vapaata (eli ei-hierarkkista) numerointia.

Aikaisemmin on numeroinnissa käytetty hierarkkista rakennetta, jolloin kussakin puhelinverkon solmussa pystytään määrittämään kohde käyttämällä vain osaa koko pu-20 helinnumerosta. Tätä tunnettua numerointitapaa sekä vapaan numeroinnin mukanaan tuomaa ongelmaa havainnollistetaan kuvioissa 2...4. Kuviossa 2 on esitetty solmukeskus 21, joka on kytketty yhdysjohtojen välityksellä päätekeskuk-siin 22 ja 23, joihin tilaajalaitteet SD on kytketty ti-25 laajajohtojen välityksellä. Tilaajajohtoja on tässä esimerkissä yhteensä 1000 kappaletta. Olettakaamme, että solmukeskuksen 21 alueella olevien tilaajien puhelinnumerot ovat välillä 0...999 ja että tilaajat, joiden numerot ovat välillä 000...199 on kytketty päätekeskukseen 22 ja 30 tilaajat, joiden numerot ovat välillä 200...999 on kytketty päätekeskukseen 23. Tällöin on solmukeskuksessa 21 numeroanalyyseihin käytettävä tietorakenne kuviossa 3 esitetyn kaltainen käsittäen yhden tietueen 31, jonka kaksi ensimmäistä kenttää osoittavat päätekeskukseen 22, kentät 35 2...9 osoittavat päätekeskukseen 23 ja kentät a...f ovat 98594 3 tyhjiä. Tietorakenne on tässä tapauksessa siis hyvin yksinkertainen; jotta solmukeskuksessa pystyttäisiin reitittämään puhelu oikein, on siellä analysoitava ainoastaan puhelinnumeron ensimmäinen numero.

5 Olettakaamme nyt, että tilaaja, jonka puhelinnumero on 000 muuttaa päätekeskuksen 22 alueelta päätekeskuksen 23 alueelle, ja että hänen puhelinnumeronsa säilyy samana. Tällöin tilanne on siis kuviossa 4 esitetyn kaltainen eli päätekeskuksen 23 alueella ovat tilaajat, joiden puhelin-10 numerot ovat 000 ja 200...999. Solmukeskuksen puumaiseen tietorakenteeseen kasvaa tässä tapauksessa uusi haara (tietueet 32 ja 33), kuten on esitetty kuviossa 5. Mikäli joku toinen tilaaja muuttaa toisen päätekeskuksen alueelta toiselle ja hänen puhelinnumeronsa säilyy samana, kasvaa 15 puuhun jälleen uusi haara. Tapauksessa, jossa tilaajanumerot ovat satunnaisesti jakautuneet päätekeskusten välille, täytyy puhelinnumeron jokainen numero analysoida erikseen. Tällöin tietorakenteessa on (tässä esimerkkitapauksessa) 111 kappaletta tietueita, eli 111 kertaa niin paljon kuin 20 kuvioita 2 ja 3 vastaavassa hierarkkisessa tapauksessa.

Kuten edellä esitetystä ilmenee, aiheuttaa siirtyminen vapaaseen (ei-hierarkkiseen) numerointiin numero-analyyseihin käytettävien tietorakenteiden voimakkaan laajenemisen ja vastaavasti entistä selvästi suuremman muis-25 titarpeen verkon solmussa (keskuksessa). Ongelmaa voitaisiin yrittää ratkaista suoraviivaisesti lisäämällä muistia, mutta pitkällä tähtäimellä tämä ei kuitenkaan ole toimiva ratkaisu.

Toinen mahdollinen ratkaisukeino olisi rakentaa 30 verkkoon keskitetty tietokanta (esim. sellainen kuin on GSM-matkaviestinverkon kotirekisteri HLR (Home Location Register)), johon verkon solmut lähettävät kyselyjä nopean merkinantoyhteyden kautta. Tällainen keskitetty tietokanta vaatii kuitenkin verkkoon hyvin monia muutoksia ja siksi 35 se on kallis ratkaisu. Tästä johtuen se ei ole sopiva 98594 4 ratkaisu esim. puhelinyhtiöille, jotka haluaisivat tarjota uusia palveluja, kuten vapaata numerointia tekemättä kuitenkaan suuria laitehankintoja. Keskitetyn tietokannan käyttöönotto ei myöskään poista varsinaista ongelmaa, vaan 5 ainoastaan siirtää sen hoitamisen toiseen (keskitettyyn) paikkaan, jossa sen hoitaminen on helpompaa.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on päästä eroon edellä kuvatuista ongelmista ja saada aikaan ratkaisu, jonka avulla esim. vapaata numerointia voidaan tarjota 10 ilman tarvetta jatkuviin muistinlisäyksiin tai muihin laitehankintoihin. Tämä päämäärä saavutetaan keksinnön mukaisella menetelmällä, jolle on tunnusomaista se, mitä kuvataan oheisen patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa. Keksinnön ajatuksena on kompressoida puhelinverkon 15 solmussa (puhelinkeskuksessa) analyyseihin käytetty tietorakenne yhdistämällä rakenteen kullakin tasolla keskenään identtiset tietueet yhdeksi tietueeksi ja muuttamalla kaikki poistettuihin tietueisiin rakenteen muilta tasoilta osoittaneet osoittimet osoittamaan mainittuun yhteen tie-20 tueeseen.

Keksinnön mukaisen ratkaisun ansiosta saadaan tarvittava muistitila yleensä oleellisesti pienemmäksi tai samaan muistitilaan saadaan talletettua vastaavasti oleellisesti enemmän dataa. Saavutettava kompressointiaste 25 riippuu analysoitavien puhelinnumeroiden lukumäärän N ja lopputulosten (kohteiden) lukumäärän R välisestä suhteesta siten, että mitä suurempi on suhde N/R, sitä parempi on kompressointiaste. Kun siis puhelinnumeroita on selvästi enemmän kuin kohteita (mikä on normaali tapaus), saavute-30 taan keksinnöllä erittäin hyvä kompressointitulos.

Seuraavassa keksintöä ja sen edullisia suoritusmuotoja kuvataan tarkemmin viitaten kuvioiden 6-11 mukaisiin esimerkkeihin oheisissa piirustuksissa, joissa kuvio 1 esittää puhelinkeskuksessa numero-35 analyyseihin käytettävää tietorakennetta, kun käytetään 5 93594 tavanomaista hierarkkista numerointia, kuvio 2 esittää yhden solmukeskuksen aluetta käytettäessä hierarkkista numerointia, kuvio 3 esittää kuvion 2 solmukeskuksessa numeroa-5 nalyyseihin käytettävää tietorakennetta, kuvio 4 esittää kuvion 2 tapausta tehtäessä poikkeus hierarkkiseen numerointiin, kuvio 5 esittää kuvion 4 solmukeskuksessa numeroa-nalyyseihin käytettävää tietorakennetta, 10 kuvio 6 esittää puhelinkeskuksen yhtä kompressoima tonta tietorakennetta, kuvio 7 esittää kuvion 6 tietorakennetta osittain kompressoituna, kuvio 8 esittää kuvion 6 tietorakennetta täysin 15 kompressoituna, kuvio 8b havainnollistaa bittimaskien käyttöä keksinnön mukaisen menetelmän yhteydessä, kuvio 9 havainnollistaa lisäkentällä varustettuja tietueita tavanomaisessa tapauksessa, 20 kuvio 10 havainnollistaa lisäkentällä varustettuja tietueita keksinnön mukaisessa tapauksessa, ja kuvio 11 esittää redundantteja tiedostoja, jotka poistetaan keksinnön edullisen suoritusmuodon mukaisella lisäkompressiovaiheella.

25 Keksinnön mukaisessa menetelmässä numeroanalyyseihin käytettävä puumainen tietorakenne jaetaan ensin kerroksiin. Jokainen kerros muodostuu niiden tietueiden joukosta, joiden maksimietäisyys numeroanalyysin lopputuloksesta on sama. Mikäli kaikkien tietorakenteeseen talletettujen 30 analyysien maksimipituus on n, on puussa n kerrosta. Jokaisella kerroksella on yksi tai useampi tietue. Kuviossa 6 on havainnollistettu kerrosten muodostumista. Tietueet D, E ja F ovat kerroksella nolla (0) (koska niiden kentistä osoitetaan vain analyysin lopputulokseen X), tietueet B 35 ja C ovat kerroksella yksi ja tietue A on kerroksella 98594 6 kaksi (puun juuri on aina viimeisellä kerroksella).

Tietorakenne kompressoidaan keksinnön mukaisesti seuraavasti. Aloitus tapahtuu alimmalta kerrokselta (eli kerrokselta nolla). Mikäli useampi ko. kerroksen tietueis-5 ta on identtisiä, toisin sanoen, mikäli ne antavat jokaiselle puhelinnumeron yksittäiselle numerolle (eli vastaavalle näppäimelle) saman tuloksen, ne yhdistetään yhdeksi tietueeksi. Yhdistämisessä valitaan yhdistettävien tietueiden joukosta yksi jäljelle jäävä tietue, tuhotaan muut 10 tietueet ja muutetaan kaikki tuhottuihin tietueisiin osoittaneet seuraavien (ylempien) kerrosten (kerros yksi, kerros kaksi, jne.) osoittimet osoittamaan jäljelle jääneeseen tietueeseen. Kuvion 6 esimerkkitapauksessa edellä kuvatut toimenpiteet tarkoittavat sitä, että kerroksen 15 nolla tietueet D, E ja F (jotka on todettu identtisiksi, koska toisiaan vastaavat kentät antavat saman tuloksen) yhdistetään, jolloin valitaan ensin yksi jäljelle jäävä tietue, esim. tietue D. Tietueet E ja F tuhotaan ja niihin osoittaneet osoittimet (eli tietueen C kentän 5 osoitin ja 20 tietueen A kentän 6 osoitin) muutetaan osoittamaan tietueeseen D. Tilanne on tämän jälkeen kuviossa 7 esitetyn kaltainen.

Kun alimmalla kerroksella on tehty kaikki mahdolliset yhdistelyt, voidaan edetä seuraavalle kerrokselle ja 25 suorittaa vastaavat toimenpiteet. Tämän jälkeen edetään jälleen seuraavalle kerrokselle. Tätä jatketaan niin kauan, kunnes saavutetaan puun juuri. Tällöin on datarakenne kompressoitu. Kuvioiden 6 ja 7 esimerkkitapauksessa edetään siis kerroksen nolla jälkeen kerrokselle yksi, jossa 30 todetaan tietueet B ja C identtisiksi. Jäljelle jääväksi tietueeksi valitaan tietue B, jolloin tietue C tuhotaan ja siihen ylemmiltä kerroksilta osoittaneet osoittimet (eli tietueen A kentän 7 osoitin) muutetaan osoittamaan tietueeseen B. Koska muita yhdistettäviä tietueita ei ole, 35 voidaan siirtyä seuraavalle kerrokselle, joka onkin ra- 98594 7 kenteen juuri, joten datarakenteen kompressointi on valmis. Näin saavutettu lopputulos on esitetty kuviossa 8. Tietueiden lukumäärä on pudonnut puoleen alkuperäisestä määrästä.

5 Edellä kuvatulla tavalla toimittaessa muuttuu nume- roanalyyseihin käytettävä tietorakenne suunnatuksi asykli-seksi graafiksi (DAG, Directed Acyclic Graph). (Graafi, joka on verkkoteoriassa käytetty käsite, koostuu tietueiden muodostamien solmujen ja osoittimien muodostamien 10 sivujen joukosta. Graafi on suunnattu, jos sen sivut ovat solmujen järjestettyjä pareja. Graafi on asyklinen, jos sen peräkkäisistä sivuista ei muodostu silmukkaa.)

Edellä kuvatussa menettelyssä voidaan ekvivalentti-sia tietueita etsiä usealla eri tavalla. Suoraviivaisin 15 tapa on verrata tietueita pareittain (kenttä kentältä) toisiinsa. Kehittyneempi ja nopeampi (mutta toteutukseltaan monimutkaisempi) tapa on kuitenkin tietueiden lajittelu leksikografisesti: poimitaan ensin kaikki ne tietueet, jotka antavat saman tuloksen ensimmäiselle numerolle, 20 näiden joukosta poimitaan ne, jotka antavat saman tuloksen toiselle numerolle, jne. Tätä jatketaan niin kauan, kunnes saavutetaan viimeinen numero. Jäljelle jäävät tietueet ovat identtisiä ja ne voidaan yhdistää.

Yhdistämisessä joudutaan tarkistamaan seuraavilla 25 kerroksilla olevat tietueet, etsimään viittaukset tuhottuihin tietueisiin ja korvaamaan ne uusilla viittauksilla jäljelle jääneeseen tietueeseen. Tätä operaatiota voidaan nopeuttaa, jos jokaisella tietueella on bittimaski, jonka koko vastaa mahdollisten numeroiden lukumäärää. Kun edellä 30 esitetyssä esimerkissä on tietueessa 16 kenttää (16 mahdollista näppäintä), on bittimaskin koko 16 bittiä. Bitti-maskissa kertoo esim. bitti 1 paikassa i, että paikkaa i vastaavalle numerolle on olemassa analyysitulos. Bitti 0 paikassa i kertoo siten, että paikkaa i vastaavalle nume-35 rolle ei ole olemassa analyysitulosta (eli vastaava kenttä 98594 8 ei sisällä osoitinta). Bittimaskin avulla voidaan siis operaatiot kohdistaa vain olemassa oleviin analyyseihin ja jättää loput huomioimatta/ jolloin operaatiot saadaan mahdollisimman nopeiksi. Bittimaskia on havainnollistettu 5 kuviossa 8b, jossa kaikilla kuviossa 8 esitetyillä tietueilla on vastaava bittimaski MA, MB ja MD, joissa analyysituloksen olemassa oloa osoittavaa maskibittiä on merkitty viitemerkillä M ja muut bittipaikat on jätetty tyhjiksi.

10 Edellä kuvattu kompressointi ja tietorakenteen ylläpito saadaan helpommaksi, jos jokaisen tietueen osalta tiedetään koko ajan siihen osoittavien tietueiden lukumäärä (kutsukaamme näitä tietueita "vanhemmiksi"). Keksinnön edullisessa suoritusmuodossa liittyykin jokaiseen tietuee-15 seen lisäkenttä, joka ilmoittaa ko. tietueen "vanhempien" lukumäärän. Tämän kentän arvo pidetään päivitettynä tähän tarkoitukseen varatun laskurin avulla. Laskuria inkremen-toidaan tai dekrementoidaan siten aina, kun tietorakenteeseen tehdään vastaava muutos. Määritelkäämme, että yhtä 20 numerojonoa (puhelinumeroa) vastaava numeroanalyysi muodostaa puussa yhden "haaran". Tavanomaisessa puussa jokaisella tietueella, paitsi juuressa olevalla tietuella, on yksi ja vain yksi vanhempi, joten juuressa olevan tietueen lisäkentällä on arvo 0 ja kaikkien muiden tietueiden 25 lisäkentillä on arvo 1. Tätä on havainnollistettu kuviossa 9, jossa lisäkenttää on merkitty viitenumerolla 91. Kun käytetään esillä olevan keksinnön mukaista kompressointi-tapaa, voi useampi "haara" yhdistyä, jolloin lisäkenttä-laskurin arvo on yhtä suuri kuin yhdistyvien "haarojen" 30 lukumäärä. Tätä on havainnollistettu kuviossa 10, joka vastaa kuvion 8 esimerkkiä. Tietueiden B ja D lisäkentissä on nyt arvo kaksi.

Keksinnön erään edullisen suoritusmuodon mukaisesti voidaan vielä suorittaa lisäkompressointi, jolla poiste-35 taan redundanttiset tietueet. Tämän lisäsuoritusmuodon 98594 9 havainnollistamiseksi palatkaamme kuvioiden 2 ja 3 yhteydessä esitettyyn esimerkkiin. Olettakaamme, että aluksi puhelinnumerot olivat satunnaisesti jakautuneet päätekes-kusten 22 ja 23 kesken, mutta muutaman vuoden kuluttua, 5 tilaajien muutettua toisen päätekeskuksen alueelle puhe-linnumeroaan muuttamatta, puhelinnumerot ovatkin jakautuneet kahteen peräkkäiseen osaan; numerot 000...199 on kytketty päätekeskukseen 22 ja numerot 200...999 päätekes-kukseen 23. Kun solmukeskuksessa numeroanalyyseihin käy-10 tettävälle tietorakenteelle on suoritettu edellä kuvatun kaltainen kompressointi, on se kuviossa 11 esitetyn kaltainen. Tällöin havaitaan, että kaikki muut tietueet paitsi juuressa oleva tietue ovat redundantteja. (Tietue on redundantti, jos se on analyysihaaran viimeinen tietue, 15 mutta ei ole analyysihaaran ensimmäinen tietue, ja jos kaikki sen (käytössä olevat) kentät osoittavat samaan tulokseen (kohteeseen).) Redundantit tietueet poistetaan lisäämällä varsinaisen kompression jälkeen lisäkompres-siosilmukka seuraavasti: jos kerroksella nolla olevan 20 tietueen kaikki kentät osoittavat samaan tulokseen, tuhotaan tietue ja kaikki siihen osoittaneet kentät ylemmillä kerroksilla olevissa tietueissa muutetaan osoittamaan ko. tulokseen. Tämän operaation seurauksena saattaa jokin "vanhemmista" (tuhottuun tietueeseen osoittaneista tietu-25 eista) muuttua redundantiksi. Tämän takia pitäisi operaatiota jatkaa kunnes redundantteja tietueita ei enää ole olemassa.

Keksinnön mukaisesti voi kaksi analyysihaaraa yhdistyä vain jos ne johtavat samaan lopputulokseen. Saavu-30 tettavissa oleva kompressointikerroin riippuu analysoitavien numeroiden lukumäärän N ja lopputulosten lukumäärän R välisestä suhteesta. Mitä suurempi on suhde N/R, sitä parempi on kompressointitulos. Koska käytännössä yleensä numeroiden lukumäärä N on selvästi suurempi kuin lopputu-35 losten lukumäärä R, saavutetaan menetelmällä yleensä hyvä 98594 10 kompressointitulos. Saavutettava kompressointikerroin voi olla käytännössä yli 100.

Oheisessa liitteessä on esitetty pseudokoodiesimerk-keinä uuden haaran lisäystä puuhun ja vanhan haaran pois-5 toa puusta. Kummassakin tapauksessa on esitetty tavanomaista puurakennetta koskeva esimerkki sekä keksinnön mukaisesti kompressoitua rakennetta koskeva esimerkki. Kuten liitteestä voidaan havaita, eivät keksinnön mukaisesti kompressoidun datan ylläpitoon tarkoitetut ohjel-10 mat muutu paljonkaan niistä ohjelmista, joita käytetään tunnettujen tietorakenteiden (puurakenteiden) ylläpitoon. Tämä on keksinnön mukaisen menetelmän lisäetu. Huomattakoon vielä, että tietorakennetta lukevat ohjelmat eivät muutu lainkaan.

15 Kun keksinnön mukaisesti kompressoituun dataraken teeseen lisätään uusi analyysihaara, voi tilanne muuttua niin, ettei tietorakenteen koko enää olekaan minimoitu. Tämän takia on edullista suorittaa keksinnön mukainen kompressointi tietyin väliajoin. Kompressointi voidaan 20 siten suorittaa automaattisesti esim. aina, kun allokoitujen (käyttöön otettujen) tietueiden lukumäärä on kasvanut tietyllä määrällä, esim. sadalla viimeisimmän kompression jälkeen.

Vaikka keksintöä on edellä selostettu viitaten 25 oheisten piirustusten mukaisiin esimerkkeihin, on selvää, ettei keksintö ole rajoittunut siihen, vaan sitä voidaan muunnella edellä ja oheisissa patenttivaatimuksissa esitetyn keksinnöllisen ajatuksen puitteissa. Keksinnön mukaista periaatetta voidaan käyttää myös muiden analyysien suo-30 rittamiseen tarkoitetun datan tallettamiseksi puhelinkeskuksessa (tai vastaavassa paikassa, jossa tällaisia analyysejä suoritetaan) tai vastaavanlaisen datarakenteen kompressointiin puhelinkeskuksessa.

Claims (11)

98594 11

1. Menetelmä analyysitietojen, erityisesti numero-analyysitietojen tallettamiseksi puhelinkeskuksessa (21), 5 jotka tiedot talletetaan puumaisena hierarkkisena data-rakenteena, joka palauttaa halutun lopputuloksen annetun lähtötiedon perusteella, jossa datarakenteessa on useilla eri tasoilla olevia tietueita (11; 31; A...F), joissa kussakin on ennalta määrätty määrä kenttiä (0...9, a...f), 10 jolloin ylin taso muodostaa rakenteen juuritason ja tietueen yksittäinen kenttä on joko tyhjä tai se sisältää osoittimen, joka osoittaa kohteeseen, joka voi olla joko alemmalla tasolla oleva tietue tai lopputulos, tunnettu siitä, että talletettu data kompressoi-15 daan hakemalla rakenteen yksittäisellä tasolla kaikki ne tietueet, joiden toisiaan vastaavat kentät osoittavat samaan kohteeseen, tuhoamalla löydetyistä tietueista yhtä lukuunottamatta kaikki ja muuttamalla tuhottuihin tietueisiin osoittaneet ylempien tasojen osoittimet osoittamaan 20 mainittuun yhteen tietueeseen, jolloin mainitut toimenpiteet aloitetaan rakenteen alimmalta tasolta, minkä jälkeen ne toistetaan tarvittaessa aina seuraavalla tasolla siksi, kunnes on saavutettu juuritaso.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 25 tunnettu siitä, että tietueiden haku suoritetaan vertaamalla tietueita pareittain keskenään.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että tietueiden haku suoritetaan hakemalla ensin ne tietueet, jotka osoittavat samaa koh- 30 detta ensimmäisestä kentästä (0), näiden joukosta poimitaan ne, jotka osoittavat samaa kohdetta toisesta kentästä (1), jne, jolloin lopullinen tietuejoukko on saatu, kun on käyty läpi kaikki kentät (0...9, a...f).

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 35 tunnettu siitä, että jokaisessa tietueessa käyte- 98594 12 tään bittimaskia (MA, MB, MD), jonka pituus bitteinä vastaa kenttien maksimilukumäärää tietueessa ja jonka yksittäinen bitti osoittaa, onko tietueen vastaava kenttä tyhjä vai sisältääkö se osoittimen.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuhunkin tietueeseen kuuluu lisäkenttä (91), joka kertoo kyseiseen tietueeseen osoittavien tietueiden lukumäärän.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 10 tunnettu siitä, että varsinaisen kompressoinnin jälkeen suoritetaan lisäkompressointi, jossa haetaan rakenteen yksittäisellä kerroksella sellaista tietuetta, jonka kaikki kentät osoittavat samaan tulokseen, löydetty tietue tuhotaan ja kaikki siihen osoittaneet kentät 15 rakenteen ylemmillä kerroksilla olevissa tietueissa muutetaan osoittamaan mainittuun tulokseen.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kompressointi suoritetaan uudelleen määrätyin välein.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kompressointi suoritetaan uudelleen aina, kun käyttöön otettujen tietueiden lukumäärä on kasvanut tietyllä ennalta määrätyllä arvolla viimeisimmän kompressoinnin jälkeen. 98594 13