FI98461C - Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten yhdisteiden valmistamiseksi - Google Patents

Description

- 98461

Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten yhdisteiden valmistamiseksi Tämän keksinnön kohteena on yhdisteiden, jotka ovat 5 ksantiinijohdannaisia ja jotka toimivat selektiivisesti adeno s i inireseptoreina, ryhmä.

Adenosiinin tärkeät hypotensiiviset, rauhoittavat, kouristuksia estävät ja verisuonia laajentavat vaikutukset havaittiin ensimmäisen kerran 50 vuotta sitten. Tämän jäl-10 keen adenosiinille ehdotettujen biologisten toimintojen lukumäärä on huomattavasti noussut. Adenosiinireseptorit vaikuttavat olevan sitoutuneita monissa soluissa adeny-laattisyklaasiin. Monia adenosiini-analogeja on esitetty viime aikoina näiden reseptoritoimintojen tutkimukseen.

15 Alkyyliksantiinit, kuten kofeiini ja teofylliini, ovat parhaiten tunnettuja adenosiinireseptoreiden antagonisteja.

Adenosiini toimii ehkä yleisenä säätelijänä, koska mikään erityinen solutyyppi tai -kudos ei ole yksinomaan 20 vastuussa sen muodostumisesta. Tässä suhteessa adenosiini poikkeaa monista sisäeritteisistä hormoneista. Ei ole myöskään mitään todistusta adenosiinin varastoitumisesta ja vapautumisesta hermo- tai muista soluista. Täten adenosiini poikkeaa monista neurotransmitteriaineista.

25 Adenosiinia voidaan verrata prostaglandiineihin fy siologisina säätelijöinä. Molemmissa tapauksissa metaboli-seen muodostukseen osallistuvia entsyymejä on läsnä kaikkialla ja vaikuttavat olevan herkkiä muutoksille solun fysiologisessa tilassa. Reseptorit adenosiinille, kuten 30 myös prostaglandiineille, ovat osoittautuneet olevan hyvin laaja-alaisia. Lopuksi, sekä prostaglandiinit että adenosiini vaikuttavat osallistuvan kalsiumioneja käsittävien toimintojen säätelyyn. Prostaglandiinit ovat tietenkin lähtöisin membraaniprekursoreista, kun taas adenosiini on 35 lähtöisin sytosoliprekursoreista.

- 98461 2

Vaikka adenosiini voi vaikuttaa moniin fysiologisiin toimintoihin, erityistä huomiota on vuosien mittaan kiinnitetty toimintoihin, jotka voivat johtaa lääketieteellisiin sovellutuksiin. Etusijalla ovat olleet sydämeen 5 ja verisuoniin liittyvät adenosiinin vaikutukset, jotka johtavat verisuonten laajentumiseen ja alhaiseen verenpaineeseen, mutta myös sydämen laiskistumiseen. Adenosiinin rasvoja ja tukoksia hajottavat ja kouristusta vastustavat toiminnat ovat myös saaneet huomiota osakseen. Adenosiini 10 kiihottaa steroidien tuotantoa munuaissoluissa, luultavasti taas aktivoimalla adenylaattisyklaasia. Adenosiinilla on inhiboivia vaikutuksia neurotransmissiolle ja keskushermoston neuronien spontaanin aktiivisuuteen. Lopuksi adenosiinin keuhkoputkia supistava vaikutus ja sen anta-15 gonismi ksantiineilla muodostaa toisen tärkeän tutkimusalueen.

Nyt on havaittu, että yhden luokan asemesta onkin kaksi luokkaa solun ulkopuolisia reseptoreita mukana adenosiinin toiminnassa. Toisella näistä on korkea affini-20 teetti adenosiiniin ja ainakin joissakin soluissa sitoutuu adenylaattisyklaasiin inhiboivalla tavalla. Jotkut kutsuvat näitä A-l-reseptoreiksi. Reseptorien toisella luokalla on alhaisempi affiniteetti adenosiiniin ja monissa solu-tyypeissä sitoutuu adenylaattisyklaasiin stimuloivalla ta-25 valla. Näitä kutsutaan A-2-reseptoreiksi.

Adenosiinireseptorien luonnehdinta on nyt tullut mahdolliseksi monien rakenneanalogien avulla. Adenosiini-analogeja, jotka ovat resistenttejä aineenvaihdunta- tai aineiden vastaanottomekanismeille, on saatavilla. Nämä 30 ovat erityisen arvokkaita, koska metabolinen poisto vaikut tajajärj es telmästä vaikuttaa vähemmän niiden ilmeiseen tehokkuuteen. Adenosiinianalogeilla on vaihtelevia tehokkuuksia A-l- ja A-2-adenosiinireseptoreissa, mikä mahdollistaa yksinkertaisen luokitusmenetelmän fysiologiselle 35 vasteelle suhteessa adenosiinireseptorin luonteeseen. Ade- 98461 3 nosiinireseptoreiden esto (antagonismi) mahdollistaa toisen vasteenluokitusmenetelmän suhteessa adenosiiniresepto-rien mukanaoloon. Olisi huomattava, että spesifisiä A-l-tai A-2-adenosiinireseptoreille spesifisten antagonistien 5 kehitys olisi huomattava läpimurto tällä tutkimusalalla ja valmistettaessa adenosiinireseptoreille selektiivisiä farmakologisia aineita, joilla on spesifisiä fysiologisia vaikutuksia eläimissä.

Tämän keksinnön kohteena ovat yhdisteet, joilla on 10 seuraava yleinen rakenne “iVv 15 o^lT *« R2 käsittäen niiden (R)- ja (S)-enantiomeerit ja raseemiset seokset ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävät suolat, 20 joissa Rx ja R2 ovat kumpikin riippumattomasti (Cj-C*) alempi alkyyli tai (C2-C4) alempi alkenyyli, Z on: A" „ 25 (CH2)m

A

(CH2)n R3 on (C^-C^) alempi alkyyli, nitro, amino, hydroksi, 30 fluori, bromi tai kloori, m on 0 tai kokonaisluku 1-4, n on kokonaisluku 1-4 ja X on H tai OH.

Tässä hakemuksessa käytettynä termi (C1-C3) alempi alkyyli on metyyli, etyyli, n-propyyli tai isopropyyli.

Tässä hakemuksessa käytettynä termi (Οχ-Ο^) alempi 35 alkyyli on metyyli, etyyli, n-propyyli, isopropyyli, n-butyyli, isobutyyli, sek-butyyli tai tert-butyyli.

- 98461 4

Lisäksi tässä hakemuksessa käytettynä termi (C2-C4) alempi alkenyyli on etenyyli, propenyyli, isopropenyyli, butenyyli, isobutenyyli jne.

Myös tässä hakemuksessa käytettynä, substituentti 5 R3 voi olla missä tahansa asemassa 2-6 fenyylirenkaassa.

Voi olla jopa kolme tällaista riippumatonta substituenttia renkaassa, kun substituentti on muu kuin vety.

Yleisesti, keksinnön mukaiset yhdisteet voidaan valmistaa seuraten seuraavissa reaktiokaavioissa I ja II 10 kuvattuja menetelmiä.

Reaktiokaavio I

0 0 R1 M A. NaN02 HC1 Rl A/N0

15 A I " ^ J

cAnANh2 Nitrosointi cA N A NH2

1 I

R2 R2 1 2

O

20 R1 _ 1 JK, NK2

Na2S20< ^ j

-► ^ JL

Pelkistys ® N ^H2 / R2 3 25

Tarkoituksenmukaisesti alkyyli-substituoitu lähtö-yhdiste 1, 6-amino-2,4(lH,3H)-pyrimidiinidioni, jossa R2 ja R2 ovat kuten edellä on määritetty, valitaan niin, että Rx ja R2 ovat lopputuotteeseen halutut.

30 6-amino-2,4(1H,3H)-pyrimidiinidioni lietetään ve teen, jossa on 20 % etikkahappoa. Natriumnitriittiä (1,5 ekvivalenttia) vedessä lisätään annoksittain samalla kun liuos pidetään heikosti happamana väkevällä vetykloridi-hapolla. Lietteen annetaan sekoittua monia tunteja. Sitten 35 se suodatetaan, pestään vedellä ja kuivataan tyhjössä an- - 98461 5 tamaan purppuranvärinen alkyylisubstituoitu 6-amino-5-nitroso-2,4(1H,3H)-pyrimidiinidioni (2).

Alkyylisubstituoitu 6-amino-5-nitroso-2,4(1H,3H)-pyrimidiinidioni lietetään sitten veteen, tehdään emäksi-5 seksi 50-%:isella ammoniumhydroksidilla (pH 11) ja käsitellään ylimäärällä natriumditioniittia kunnes purppura-väri katoaa. Reaktioseos uutetaan sitten kloroformilla. Orgaaniset uutteet yhdistetään ja kuivataan vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatetaan ja väkevöidään tyhjössä.

10 Jäännös puhdistetaan flash-kromatografisesti (5 - 10-%:isella metanolilla kloroformissa). Tämä aine uudel-leenkiteytetään sitten 10-%:isesta isopropanoli/heksaanis-ta antamaan alkyyli-substituoitu 5,6-diamino-2,4-(1H,3H)-pyrimidiinidioni (3). (Katso J. W. Daly, J. Med. Chem., 15 28, 487, 1985, liitetty tähän viitteenä.)

Yhdiste 3 kaaviosta 1 saatetaan sitten reagoimaan kuten kaaviossa II on esitetty.

- 98461 6

Reaktiokaavio II O

Rk il mu HOOC-CH-(CH2)n-X

I isobutyylikloori- I |[ + formiaatti_^ 5 S'—„„ I/~V1 N-metyylimorfo- O^N NH2 KJ+K3 liini

R2 1 M

.· ,J0"· 0 (CH2)m trietyylioksonium-

Rlx I X tetrafluoriboraatti *? Π (CHjJn^ -λ il\ 0

0 N ^NH2 15 R

5 joi*3 /\/ bentsyyli 0 (CH2)m ......— —

Rl\ X refluksointi

*? Π Ί ^(CH2)iT

20 JJL 0Et θ' N '^SVv-NH2 R2 £ o 25 Rl\ (CH2)m llCV^ <««>» L ί- 30 Alkyyli-substituoitu5,6-diamino-2,4(1H,3H)-pyrimidiinidi-oni (3) saatetaan sitten reagoimaan 2-alkyyli-substituoi-dun alkanoiinihapon (4) kanssa, jossa m, n, X ja R3 ovat kuten edellä on määritetty. Happo (4) valitaan niin, että m:n ja n:n määritelmät ovat samat kuin halutussa loppu-35 tuotteessa. On huomattava, että hiiliatomi -CH- on kiraa- - 98461 7 linen ja että happo tulisi valita niin, että kiraalisuus on sama kuin lopputuotteessa haluttu. Esimerkkejä tällaisista hapoista ovat seuraavat: S—(+)-2-fenyylipropionihappo 5 R-(-)-2-fenyylipropionihappo

Lisäksi, muita tällaisia happoja voidaan valmistaa seuraavasti: HOOC- (CH2 )m-CH3+bentsyylikloridi = HOOC-CHX-(CH2 )n- CH3 10 jossa m on kokonaisluku 1-4, n on m-1 ja X on bentsyyli-ryhmä, jolla on rakenne, jolla on kaava -CH2^0> 15

Happo liuotetaan tetrahydrofuraaniin ja käsitellään 2 ekvivalentilla litium-di-isopropyyliamidia huoneen lämpötilassa. Reaktioseosta kuumennetaan 40 °C:ssa 30 minuuttia. Reaktioseosta käsitellään sitten 1 ekvivalentilla bent-20 syylikloridia ja kuumentamista jatketaan 40 °C:ssa useita tunteja. Reaktioseos jäähdytetään sitten huoneen lämpötilaan, kaadetaan veteen ja uutetaan dietyylieetterillä. Vesipitoinen faasi tehdään sitten happamaksi IM vetyklo-ridihapolla ja uutetaan eetterillä. Yhdistetyt orgaaniset 25 uutteet kuivataan vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatetaan ja väkevöidään. Jäännös puhdistetaan radiaalikro-matografisesti (40-50-%:sella etyyliasetaatilla heksaa-nissa, 2 mm:n levy) antamaan 2-alkyyli-substituoitu-3-fe-nyylipropionihappo (4).

30 Esimerkkejä hapoista, jotka voidaan saattaa reagoi maan bentsyylikloridin kanssa muodostamaan 2-alkyyli-sub-stituja-3-fenyylipropionihappoja, ovat seuraavat: n-voihappo n-valeriaanahappo - 98461 8

Lisäksi, muita tällaisia happoja voidaan valmistaa kuten kaaviossa III on esitetty.

Reaktiokaavio III 5 CH3-{CH2)n C02Et

X.L ^ NaH

+ bentsyylikloridi ^

“ C02Et THF

A

10 —fs:_> I C02Et K0H/H20 CH3-(CH2)n

B

15

^ C02H

CH3-(CH2)n 2 20 c

C02H

CH3-(CH2)n 25 ~

Tarkoituksenmukainen alkyyli-substituoitu dietyyli-malonaatti (A), jossa n on kuten edellä on määritetty, valitaan niin, että n:11a on sama määritelmä kuin halutussa lopputuotteessa. Malonaatti lisätään tipoittain 30 lietteeseen, jossa on 1 ekvivalentti natriumhydridiä tet-rahydrofuraanissa 0 eC:ssa. N. 30 minuutin sekoittamisen jälkeen 1 ekvivalentti bentsyylikloridia lisätään ja re-aktioseosta kuumennetaan palautusjäähdyttäen n. kolme tuntia. Sitten reaktio jäähdytetään, kaadetaan veteen ja uu-35 tetaan etyyliasetaatilla. Yhdistetyt orgaaniset uutteet 9 98461 kuivataan vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatetaan ja väkevöidään tyhjössä antamaan alkyyli-substituoitu di-etyylibentsyylimalonaatti (B).

Alkyyli-substituoitu dietyylibentsyylimalonaattia 5 (B) käsitellään vesipitoisella kaliumhydroksidilla etano lissa ja kuumennetaan palautusjäähdyttäen 14 tuntia. Jäähdyttämisen jälkeen reaktioseos uutetaan dietyylieetteril-lä. Vesipitoinen faasi tehdään sitten happamaksi väkevällä vetykloridihapolla ja uutetaan dietyylieetterillä. Yhdis-10 tetyt orgaaniset uutteet kuivataan vedettömällä magnesium-sulfaatilla ja suodatetaan ja väkevöidään tyhjössä antamaan alkyyli-substituoitu bentsyylimalonihappo (C).

Sitten alkyyli-substituoitu bentsyylimalonihappo (C) liuotetaan asetonitriiliin ja käsitellään katalyytti-15 sellä määrällä kupari(I)oksidia. (Katso M. Maumy, et ai., Synthesis, 1029, 1986.) Sitten sitä kuumennetaan palautus-jäähdyttäen viisi tuntia. Liuotin poistetaan sitten tyhjössä. Jäännös otetaan talteen dietyylieetteriin ja pestään 10-%:sella vetykloridihapolla, mitä seuraa pesu kyl-20 lästetyllä natriumkloridiliuoksella. Orgaaninen uute kui vataan vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatetaan ja väkevöidään tyhjössä. Jäännös puhdistetaan liekkikromato-grafisesti (5-10-%:sella metanolilla kloroformissa) antamaan 2-alkyyli-substituoitu-3-fenyylipropionihappo (4) 25 (katso reaktiokaavio II).

2-alkyyli-substituoitu-3-fenyylipropionihappo (4) liuotetaan sitten tetrahydrofuraaniin, käsitellään 1 ekvivalentilla N-metyylimorfoliinia (NMM) ja jäähdytetään -20 °C:seen. Sitten lisätään 1 ekvivalentti isobutyylikloro-30 formiaattia ja reaktioseoksen annetaan sekoittua n. 30 minuuttia. Alkyyli-substituoitu 5,6-diamino-l,3-dipro-pyyliurasiiliä (3) dimetyyliformamidissa lisätään ja reak-tioseosta sekoitetaan -20 °C:ssa neljä tuntia. Lämmittämisen jälkeen huoneen lämpötilaan liuotin poistetaan tyhjös-35 sä. Jäännös otetaan talteen kloroformiin ja pestään kyl- 98461 10 lästetyllä natriumbikarbonaattiliuoksella, mitä seuraa pesu kyllästetyllä natriumkloridiliuoksella. Orgaaninen uute kuivataan siten vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatetaan ja väkevöidään tyhjössä. Jäännös puhdistetaan 5 radiaalikromatografisesti (3-5-10-%:sella metanolilla kloroformissa) (10-15-%:sella isopropanolilla heksaanissa) antamaan amidi (5).

Sitten amidi (5) liuotetaan kuivaan bentseeniin ja käsitellään 6,5 ekvivalentilla trietyylioksoniumtetrafluo-10 riboraattia (IM dikloorimetaanissa). Reaktioseosta kuumennetaan 50 °C:ssa n. kaksi tuntia. Jäähdyttämisen jälkeen reaktioseos kaadetaan fosfaattipuskuriin ja uutetaan di-etyylieetterillä. Orgaaninen faasi pestään kyllästetyllä natriumkloridiliuoksella, kuivataan vedettömällä magne-15 siumsulfaatilla, suodatetaan ja väkevöidään tyhjössä. Jäännös puhdistetaan radiaalikromatografisesti (3-6-%^elia metanolilla kloroformissa) antamaan iminoeetteri (6).

Iminoeetteri (6) liuotetaan sitten kuivaan bentseeniin ja kuumennetaan palautusjäähdyttäen n. kaksi tuntia 20 typen paineessa. Liuotin poistetaan tyhjössä ja jäännös puhdistetaan radiaalikromatografisesti (50-%:sella etyyliasetaatilla heksaanissa) antamaan 1,3-dialkyyli-8-substi-tuoitu ksantiini (7).

98461 11

Reaktiokaavlo 4 V- -Ω metanoli w /\ I 7-7 ΓΓ"*’ HO OMe tnetyyli-

_1 amiini B

5 A 2 litium di-iso- propyyliamidi-bentsyylibromidi I 0 OMe A.

10 TBDMSO / \Λ1ί iU 00 OMe ___ I t-butyylidimetyyli- likloridi ^ yr» "— ©r „ 15

1) kalium- TBDMSO^ | OH

hydroksidi 2) HCl /\/

- Ö E

20

Toinen 2-substituoitu alkanoiinihappo voidaan valmistaa kuten edeltävässä reaktiokaaviossa IV on esitetty.

β-propiolaktoni (A) liuotetaan metanoliin ja käsitellään 1 ekvivalentilla trietyyliamiinia muodostamaan 25 metyyli-3-hydroksipropionaatti (B). Yhdiste B muutetaan dianioniksi 2 ekvivalentilla litiumdi-isopropyyliamidia ja alkyloidaan 1 ekvivalentilla bentsyylibromidia muodostamaan metyyli-2-bentsyyli-3-hydroksipropionaatti (C). Yhdiste C suojataan t-butyylidimetyylisilyylieetterillä (D).

30 Yhdiste D saippuoidaan sitten kaliumhydroksidilla ja tehdään varovasti happamaksi muodostamaan happo (E). Happo (E) liuotetaan sitten tetrahydrofuraaniin, käsitellään 1 ekvivalentilla N-metyylimorfoliinia ja jäähdytetään -20 °C:seen. Yksi ekvivalentti isobutyylikloroformiaattia 35 lisätään, mitä seuraa 1 ekvivalentin lisäys 5,6-diamino- 98461 12 1.3- dipropyyliurasiilia dimetyyliformamidissa muodostamaan amidi. Sitten amidi saatetaan reagoimaan vesipitoisen ka-liumhydroksidin kanssa 70 °C:ssa muodostamaan syklisoitu, suojaamaton 3,7-dihydro-8-[1-(hydroksimetyyli)-2-fenyyli- 5 etyyli]-1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,6-dioni.

Reaktiokaavio V

ΒΓ (l) Natriummetano^i

Br (2) Dimetyylimalo- C0,Et 10 naatti

A B

Kalium- — hydroksidi " ©O- ^ ®oc a e

Toinen karboksyylihappo, jota voidaan käyttää koh-20 deyhdisteiden valmistamiseksi, kuten reaktiokaaviossa II on esitetty, voidaan valmistaa kuten edeltävässä reaktio-kaaviossa V on esitetty.

a,α-dibromi-o-ksyleeniä (A) käsitellään dimetyyli-malonaatin anionilla palautusjäähdyttäen muodostamaan di-25 esteri (B). Yhdiste B saippuoidaan sitten vesipitoisella kaliumhydroksidilla muodostamaan yhdiste C, joka termisesti dekarboksyloidaan 200 eC:ssa muodostamaan indan-2-kar-boksyylihappo (D) (katso J. Med. Chem, 32, 1989 (1989).

Happo (C) liuotetaan sitten tetrahydrofuraaniin, käsitel-30 lään 1 ekvivalentilla N-metyylimorfoliinia ja jäähdytetään -20 °C:seen. Yksi ekvivalentti isobutyylikloroformiaattia lisätään, mitä seuraa 1 ekvivalentin lisäys 5,6-diamino- 1.3- dipropyyliurasiilia dimetyyliformamidissa muodostamaan amidi. Amidia käsitellään vesipitoisella kaliumhydroksi- 35 dilla ja kuumennetaan palautusjäähdyttäen muodostamaan - 98461 13 syklisoitu tuote, 3,7-dihydro-8-(2-indanyyli)-1,3-dipro-pyyli-lH-puriini-2,6-dioni.

Seuraava luettelo kuvaa tämän keksinnön mukaisia yhdisteitä: 5 3,7-dihydro-8-[ (1R)-metyyli-2-fenyylietyyli]-1,3- dipropyyli-lH-puriini-2,6-dioni 3.7- dihydro-8- [ (IS) -metyyli-2-fenyylietyyli] -1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,6-dioni 3.7- dihydro-8-[(lR)-fenyylietyyli]-1,3-dipropyyli-10 lH-puriini-2,6-dioni 3.7- dihydro-8-[(IS)-fenyylietyyli]-1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,6-dioni 3.7- dihydro-8-[l-( fenyylimetyyli )butyyli] -1,3-di-propyyli-lH-puriini-2,6-dioni 15 3,7-dihydro-8-(1-fenyylietyyli)-1,3-di-2-propenyy- li-lH-puriini-2,6-dioni 3.7- dihydro-8-[1—(fenyylimetyyli)propyyli]-1,3-di-propyyli-lH-puriini-2,6-dioni 3.7- dihydro-8-(1-fenyylietyyli)-l,3-dipropyyli-lH-20 puriini-2,6-dioni.

3.7- dihydro-8-(l-fenyylietyyli-2-fenyylietyyli)- 1.3- dipropyyli-lH-puriini-2,6-dioni.

3, 7-dihydro-8-( 2-indanyyli ) -1,3-dipropyyli-lH-pu-riini-2,6-dioni.

25 3,7-dihydro-8-(hydroksimetyyli-2-fenyylietyyli)- 1.3- dipropyyli-lH-puriini-2,6-dioni.

3.7- dihydro-8-[(_+)-fenyylipropyyli]-1,3-dipropyy-li-lH-puriini-2,6-dioni.

Selektiivisten adenosiinireseptoriaineiden tera-30 peuttinen hyödyntäminen

Seuraava taulukko osoittaa yksityiskohtaisemmin tämän keksinnön mukaisten selektiivisten adenosiinireseptoriaineiden tehokkaan terapeuttisen hyödyn: 14 98461

Reseptori

Alue Vaikutus korrelaatti sydän-verisuoni lisää sydämen jän- A-l antagonismi tevyyttä 5 sydän-verisuoni sydämen sykkeen A-l vaikuttaja säätö sydän-verisuoni verivirtauksen kas- A-2 vaikuttaja vu sepelvaltimoissa sydän-verisuoni verisuonten laajen- A-2 (ei tyypil- 10 tuminen linen) vaikuttaja keuhkot keuhkoputken laa- A-l antagonismi jentuminen keuhkot autokoiidi vapau- uuden adenosiini- tumisen välitys reseptorin vuoro- 15 syöttösoluista, vaikutus solu- basofiilit, pintoihin keuhkot kiihottaa hengitys- Ado antagonismi tä; hoitaa paradoksaalista hengitys- 20 kaappivaikutusta (lapset) munuainen estää renniinin vapau- A-i vaikuttaja tumista keskushermosto auttaa opiaatin pois- ado-vaikuttaja 25 tossa keskushermosto kipua lievittävä A-l agonismi- vaikuttaja keskushermosto kipua lievittävä A-l vaikuttaja keskushermosto kouristuksia estävä A-l vaikuttaja 30 keskushermosto masennusta ehkäisevä A-l agonismi keskushermosto antipsykoottinen Ado vaikuttaja keskushermosto ahdistusta lievittävä vaikuttaja keskushermosto itseään vahingoittavan Ado vaikuttaja käyttäytymisen estäminen 35 (Lesch-Nyhan syndrooma) keskushermosto rauhoittava A-2 vaikuttaja 15 98461

Sydän-verisuoni-, keuhko- ja munuaisjärjestelmäkoh-telssa, suunniteltuja yhdisteitä, jotka voidaan tunnistaa reseptorisidostutkimuksilla, voidaan arvioida funktionaalisissa in vivo -kokeissa, jotka suoraan ilmaisevat ihmi-5 sen fysiologista reagointia. Hyvän kuvauksen puriiniresep-toreiden farmakologisesta ja funktionaalisesta merkityksestä on esittänyt M. Williams julkaisussa Ann. Rev. Pharmacol . Toxicol., 27, 31 (1987), joka on liitetty tähän viitteenä. "Therapeutic Targeting of Adenosine Receptor 10 Modulators” nimetyssä osassa todetaan, että "adenosiini-vaikuttajat voivat olla tehokkaita kohonnutta verenpainetta vastustavina aineina, opiaatin poiston hoidossa, vastustuskyvyn ja reniinin vapauttamisen modulaattoreina, antipsykoottisina lääkkeinä ja unilääkkeinä. Päinvastai-15 sesti antagonistit voivat olla hyödyllisiä keskushermoston kiihottajina, lihaksen supistusvoimaan vaikuttavina, sydänlääkkeinä, stressiä vähentävinä aineina, astmaa vastustavina aineina ja hengityshäiriöiden hoidossa". Adenosii-nireseptoriaineiden aktiivisuuksien lajitelma osoittaa 20 niiden suurta potentiaalia hyötykäyttöön ja tarvetta spesifisille aineille.

Adenosiini panee liikkeelle sen biologiset vaikutukset toiminnalla solukalvoreseptoreihin. Nämä adenosii-nireseptorit ovat kahta tyyppiä: A-l ja A-2. A-1-reseptori 25 määritetään niiksi reseptoreiksi, joissa monet N6-substi-tuoidut adenosiinianalogit, kuten R-fenyyli-isopropyyli-adenosiini (R-PIA) ja sykloadenosiini (CHA), ovat tehokkaampia kuin 2-klooriadenosiini ja N-5'-etyylikarboksi-amidoadenosiini (NECA). A-2-reseptoreissa tehokkuusjärjes-30 tys on taas NECA>2-klooriadenosiini>R-PlA>CHA.

Kuten edellä olevassa taulukossa on esitetty, ade-nosiinireseptorit kattavat monet fysiologiset toiminnot.

Kaksi adenosiinireseptorien pääluokkaa on jo määritetty.

Nämä ovat A-1-adenosiinlreseptorit, jotka inhiboivat ade-35 nylaattisyklaasia, ja A-2-adenosiinireseptorit, jotka kiihottavat adenylaattisyklaasia. A-l-reseptorilla on kor- 16 98461 keampi affiniteetti adenosiiniin ja adenosiinianalogeihin kuin A-2-reseptorilla. Adenosiinin ja adenosiinianalogien fysiologiset vaikutukset ovat monimutkaisia johtuen tosiasiasta, että epäselektiiviset adenosiinireseptorlaineet 5 ensin sitoutuvat lähes kaikkialla läsnä oleviin alhaisen affiniteetin A-2-reseptoreihin, sitten kun annosta nostetaan, korkeamman affiniteetin A-2-reseptorit sitoutuvat ja lopulta, huomattavasti korkeammilla annoksilla, hyvin korkean affiniteetin A-l-adenosiinireseptorit sitoutuvat.

10 [Katso J. W. Daly, et ai., Subclasses of Adenosine

Receptors in the Central Nervous System: Interaction with Caffeine and Related Methylxanthines, Cellular and Molecular Neurobiology, 3, (1), 69 - 80 (1983), joka on liitetty tähän viitteenä.] 15 Yleensä adenosiinin fysiologiset vaikutukset välit tyvät joko adenylaattisyklaasia kiihottamalla tai inhiboimalla. Adenylaattisyklaasin aktivointi lisää syklisen AMP:n solunsisäistä pitoisuutta; syklinen AMP yleensä tunnustetaan solunsisäiseksi toiseksi lähetiksi. Adenosiini-20 analogien vaikutuksia voidaan täten mitata joko kyvyllä lisätä tai kyvyllä vastustaa syklisen AMP:n kasvua viljellyissä solulinjoissa. Kaksi tärkeää solulinjaa tässä suhteessa ovat VA 13 (WI-38 VA 13 2RA), SV-40-transformoidut WI 38 ihmissikiön keuhkon fibroblastit, joiden tiedetään 25 sisältävän A-2-alatyypin adenosiinireseptoria, ja rasvasolut, joiden tiedetään sisältävän A-l-alatyypin adenosiinireseptoria. [Katso R. F. Bruns, Adenosine Antagonism by Purines, Pteridines and Benzopteridines in Human Fibroblasts, Chemical Pharmacology, 30, 325 - 33, (1981), 30 joka on liitetty tähän viitteenä.]

In vitro tutkimuksista on hyvin tunnettua, että 8-fenyyli-1,3-dipropyyliksantiinin karboksyylihappojohdannainen (XCC) on adenosiinireseptorin suhteen epäselektii-vinen niin, että Ki A-1-reseptoreissa aivokalvoissa on 35 58 ± 3 nM ja Ki A-2-reseptoreissa aivoviipalemäärityksessä on 34 ± 13 nM. 8-fenyyli-l,3-dipropyyliksantiinin amino- 17 98461 johdannaisella (XAC) on toisaalta 40 kertaa korkeampi affiniteetti A-l-adenosiinireseptoreihin, jolloin Ki on 1,2 ± 0,5 nM, verrattuna Ki:hin 49 ± 17 nM A-2-resepto-reille aivoviipalemäärityksessä. Lisäksi XAC on huomatta-5 vasti tehokkaampi adenosiinianalogien vaikutusten antago-nisoimisessa sydämen sykkeen suhteen kuin verenpaineeseen. Koska on yleisesti tunnettua, että adenosiinianalogi-indu-soidut vaikutukset sydämeen näyttävät välittyvän A-l-re-septoreiden kautta ja verenpaineeseen A-2-reseptoreiden 10 kautta, XAC selektiivisyys in vivo -olosuhteissa viittaa siihen, että adenosiinireseptoriaktiivisuus in vitro korreloi adenosiinireseptoriaktiivisuuden in vivo kanssa ja että spesifiset fysiologiset vaikutukset voidaan erottaa tästä selektiivisyydestä johtuen. [Katso B. B. Fredholm, 15 K. A. Jacobsen, B, Jonzon, K. L. Kirk, Y. O. Li ja J. W. Daly, Evidence That a Novel 8-Phenyl Substituted Xanthine Derivative is a Cardioselective Adenosine Receptor Antagonist In Vivo, Journal of Cardiovascular Pharmacology, 9, 396 - 400, (1987), joka on liitetty tähän viitteenä, ja 20 myös K. A. Jacobsen, K. L. Kirk, J. W. Daly, B. Jonzon, Y. O. Li ja B. B. Fredholm, Novel 8-Phenyl-Substituted Xanthine Derivative Is Selective Antagonist At Adenosine Receptors In Vivo, Acta Physiol. Scand., 341 - 42, (1985), joka on liitetty tähän viitteenä.] 25 Tiedetään myös, että adenosiini aiheuttaa selvän laskun verenpaineessa. Tämä verenpaineen alentuminen riippuu luultavasti A-2-reseptori-välitteisestä perifeerisen vastustuksen laskusta. Adenosiinianalogit pystyvät myös pienentämään pulssia. Tämä vaikutus välittyy luultavasti 30 adenosiinireseptoreilla, jotka ovat A-l-alatyyppiä.

Täten on melko selvää, että tässä esitettyjen ade-nosiinireseptoreille selektiivisten adenosiinianalogien farmakologinen anto johtaa selektiiviseen sitoutumiseen joko A-2- tai A-l-reseptoriin, mikä taas johtaa selektii-35 visesti joko verenpaineen alenemiseen tai pulssin alenemiseen esimerkiksi, erottamalla siten nämä fysiologiset vai- 18 98461 kutukset toisistaan In vivo. Tällaisten adenosiiniresepto-rille selektiivisten aineiden valinta voidaan toteuttaa seuraavassa yksityiskohtaisemmin kuvattujen menetelmien avulla.

5 Afflniteettikoe aivojen adenosiini-A-2-reseptorei hin

Seuraavassa kuvattua koetta käytettiin määrittämään testiyhdisteiden kyky kilpailla ligandin, [3H]5'-N-etyyli-karboksiamidoadenosiinin (NECA), kanssa adenosiini-A-2-10 reseptoreista, jotka on valmistettu eläimen aivokalvoista. [Katso myös R. R. Bruns, G. H. Lu ja T. A. Pugsley, Characterization of the A-2 Adenosine Receptor Labeled by [3H]NECA in Rat Striatal Membranes, Mol. Pharmacol., 29, 331 - 346, (1986), joka on liitetty tähän viitteenä]. Nuo-15 ret urosrotat (C-D-kanta), saatu Charles River'iltä, tapetaan katkaisemalla kaula, ja aivot poistetaan. Kalvot li-gandisidoksia varten eristetään rotan aivojuoviosta. Kudos homogenisoidaan 20 tilavuuteen jääkylmää 50 mM Tris-HCl-puskuria (pH 7,7) käyttäen polytronia (6-20 sekuntia).

20 Homogenaatti sentrifugoidaan 50 000 x g:ssä 10 minuuttia 4 °C:ssa. Pelletti homogenoidaan taas polytronissa 20 tilavuuteen puskuria ja sentrifugoidaan kuten edellä. Lopuksi pelletti suspendoidaan uudestaan 40 tilavuuteen 50 mM Tris-HCl:a (pH 7,7) grammaa kohti alkuperäistä kudosta 25 märkänä.

Inkubointiputkiin triplikaatteina lisätään 100 μΐ [3H]NECA:a (94 nM määrityksessä), 100 μΐ 1 μΜ sykloheksyy-liadenosiinia (CHA), 100 μΐ 100 mM MgCl2, 100 μΐ 1 IU/ml adenosiinideaminaasia, 100 μΐ koeyhdisteitä eri pitoisuuk-30 sinä alueella 10'10 M - 10 ~4 M laimennettuna näytepusku-rilla (50 mM Tris-HCl, pH 7,7) ja 0,2 μΐ kalvosuspensiota (5 mg märkäpainona), 1 ml:n lopulliseen tilavuuteen 50 mM Tris-HCl:a, pH 7,7. Inkuboinnit toteutetaan 25 eC:ssa 60 minuuttia. Jokainen putki suodatetaan GF/B-lasikuitusuo-35 dattimien läpi alipaineella. Suodattimet pestään kahdesti 5 ml:11a jääkylmää puskuria. Suodattimilla olevat kalvot 19 98461 siirretään tuikelaskentapulloihin, joihin lisätään 8 ml Omnifluor'ia, jossa on 5 % Protosol'ia. Suodattimet lasketaan nestetuikespektrometrisesti.

[3H]NECA:a spesifinen sitoutuminen määritetään 5 100 μΜ 2-klooriadenosiinin läsnä ollessa tehtyjen nolla- näytteiden mittausten yli menevänä osana. Kalvoon sidotun radioaktiivisuuden kokonaismäärä oli n. 2,5 % koeputkiin lisätystä radioaktiivisuudesta. Koska tämä ehto rajoittaa kokonaissitoutumista vähempään kuin 10 %:iin radioaktiivi-10 suudesta, vapaiden ligandien pitoisuus ei muutu huomattavasti sitoutumiskokeen aikana. Spesifinen sitoutuminen kalvoihin ovat n. 50 % kokonaissitoutumisesta. Kalvosus-pension proteiinisisältö määritetään menetelmällä, jonka ovat kuvanneet 0. H. Lowry, N. J. Rosebrough, A. L. Farr 15 ja R. J. Randall, Protein Measurements With Folin Phenol Reagent, J. Biol. Chem., 193, 265 - 275 (1951), (joka on liitetty tähän viitteenä).

[3H]NECA-sitoutumisen korvauminen 15 %:lla tai enemmällä koeyhdistettä on osoitus affiniteetista adeno-20 siini-A-2-kohtaan. Yhdisteen molaarinen pitoisuus, joka aiheuttaa ligandisidoksen 50 %:n inhibition, on IC50. Arvo alueella 100 - 1000 nM olisi osoitus hyvin tehokkaasta yhdisteestä.

Affiniteettikoe aivojen adenosiini-A-1-reseptori-25 sidoskohtiin

Seuraavassa kuvattua koetta käytetään määrittämään koeyhdisteiden kilpailutehoa ligandin, [3H]sykloadenosii-nin, kanssa rotan aivokalvoista valmistetuista adenosiini-A-l-reseptorista. Urospuoliset Sprague-Dawley rotat tapet-30 tiin katkaisemalla kaula, ja kalvot eristettiin eläinten aivoista. [Katso R. Goodman, M. Cooper, M. Gavish ja S. Synder, Guanine Nucleotide and Cation Regulation of the Binding of [3H]Diethylphenylxanthine to Adenosine A-l Receptors in Brain Membrane, Molecular Pharmacology, 21, 35 329 - 335, (1982), joka on liitetty tähän viitteenä.] 20 98461

Kalvot homogenoitiin (käyttäen polytroniasetusta 7, 10 sekuntia) 25 tilavuudessa jääkylmää 50 mM Tris-HCl-puskuria, pH 7,7. Homogenaattia sentrifugoitiin 19 000 kierrosta minuutissa 10 minuuttia 4 °C:ssa. Pelletti pes-5 tiin suspendoimalla uudestaan 25 tilavuuteen puskuria 2 IU:n kanssa adenosiinideaminaasia ml:aa kohti ja inkuboi-tiin 30 minuuttia 37 °C:ssa. Homogenaatti sentrifugoitiin uudestaan. Lopullinen pelletti lietettiin uudestaan 25 tilavuuteen jääkylmää puskuria.

10 Inkubointiputkiin, triplikaatteina, lisättiin 100 μΐ [3H]sykloheksyyliadenosiinia, 0,8 nM määrityksessä 200 μΐ koeyhdisteitä eri pitoisuuksina alueella 10~10 -10 *6 M laimennettuna 50 nM Tris-HCl-puskurilla (pH 7,7), 0,2 ml kalvosuspensiota (8 mg märkäpainoa) ja Tris-pusku-15 ria 2 ml:n lopputilavuuteen. Inkuboinnit toteutetaan 25 °C:ssa 2 tuntia ja jokainen pysäytetään 10 sekunnin sisällä suodattamalla GF/B-lasikuitusuodattimen läpi alipaineella. Suodattimilla olevat kalvot siirretään tuike-pulloihin. Suodattimet lasketaan nestetuikespektrometri-20 sesti 8 ml:ssa Omnifluor'ia, joka sisältää 5 %

Protosol'ia.

[3H]sykloadenosiinin spesifinen sitoutuminen määritetään 10'5 M 2-klooriadenosiinin läsnä ollessa tehtyjen nollanäytteiden mittausten ylimenevänä osana. Kalvoon si-25 toutuneen radioaktiivisuuden kokonaismäärä on n. 5 % koeputkiin lisätystä radioaktiivisuudesta. Spesifinen sitoutuminen kalvoihin on n. 90 % kokonaissitoutumisesta. Kal-vosuspension proteiinipitoisuus määritetään Lowry'n et ai. menetelmällä Id., 265.

30 [3H]sykloheksyyliadenosiinin sitoutumisen korvau tuminen 15 %:lla tai enemmällä koeyhdistettä kuvastaa affiniteettia adenosiinin sitoutumiskohtaan.

Edellä kuvattuja koemenetelmiä käyttäen saadut ade- nosiinireseptoriin sitoutumlsaffiniteettiarvot 35 Seuraava taulukko osoittaa adenosiinireseptoriin sitoutumisaffiniteetteja monille yhdisteille.

21 98461

Adenosllnlreseptorlsldosafflnlteettl

Al ΚΙ Α2 Ki Α2/Α1 3.7- dihydro-8-[(S)-l-metyyli- 60,7 nm 848 nm 14 2-fenyylietyyli]-1,3-dipro- 5 pyyli-lH-puriini-2,6-dioni 3.7- dihydro-8-[(±)-l-metyyli- 32,6 nm 644 nm 20 2-fenyylietyyli] -1,3-dipro- pyyli-lH-puriini-2,6-dioni 10 3.7- dihydro-8-[(R)-l-metyyli- 6,9 nm 157 nm 23 2-fenyylietyyli]-1,3-dipro- pyyli-lH-puriini-2,6-dioni 15 3,7-dihydro-8-(1-fenyyli- 71 nm 2600 nm 37 etyyli-2-fenyylietyyli)-l,3-dipropyyli-ΙΗ-puriini-2,6-dioni 3.7- dihydro-8-(1-fenyyli- 20 nm 2400 nm 119 20 etyyli)-l,3-di-2-propenyyli- lH-puriini-2,6-dioni 3.7- dihydro-8-(1-fenyyli- 11 nm 1600 nm 150 etyyli)-1,3-dipropyyli-lH- 25 puriini-2,6-dioni 3.7- dihydro-8-[l-(fenyyli- 13 900 nm 71 700 nm 5 metyyli)propyyli]-1,3-di-propyyli-lH-puriini-2,6-dioni 30 3.7- dihydro-8-[l-(fenyyli- 73 nm 608 nm 8 metyyli)butyyli]-1,3-dipropyy- li-lH-puriini-2,6-dioni 35 3,7-dihydro-8-(2-indanyyli)- 61,8 nm 7100 nm 115 1.3- dipropyyli-lH-puriini- 2.6- dioni 3.7- dihydro-8-(hydroksi- 556 nm 3900 nm 7 40 metyyli-2-fenyylietyyli)- 1.3- dipropyyli-lH-puriini- 2.6- dioni 3.7- dihydro-8-[(±)- 5,1 nm 1100 nm 216 45 fenyylipropyylij-1,3-dipro- pyyli-lH-puriini-2,6-dioni 3.7- dihydro-8-[(R)-fenyyli- 1,6 nm 647 nm 404 propyyli]-1,3-dipropyyli-lH- 50 puriini-2,6-dioni 3.7- dihydro-8-[(S)-fenyyli- 52 nm 1558 nm 30 propyyli]-1,3-dipropyyli-lH- puriini-2,6-dioni 55 - 98461 22

Nukleotidi guanosiinitrifosfaatin (GTP) on osoitettu vaikuttavan eri tavalla vaikuttajien ja antagonistien sitoutumiseen moniin neurotransmitterireseptoreihin. Yleisesti guaniininukleotidit alentavat vaikuttajien affini-5 teettia reseptoreihin ilman samanaikaista antagonistiaffi-niteetin vähentymistä. Sen mukaisesti GTP:n on osoitettu vähentävän vaikuttajien tehokkuutta muttei antagonistien tehokkuutta adenosiiniantagonistin [3H]3-dietyyli-8-fe-nyyliksantiinin sitoutumisen inhibiittoreina. Yleisesti 10 GTP pienentää huomattavasti puriinivaikuttajien tehokkuutta, muttei antagonistien tehokkuutta [3H]-fenyyli-isopro-pyyliadenosiinin sitoutumisen inhibiittoreina ja on täten tehokas aine vaikuttajien ja antagonistien erottamiseen. [Katso L. P. Davies, S. C. Chow, J. H. Skerrit, D. J. Bro-15 wn ja G. A. R. Johnston, Pyrazolo[3,4-d]Pyrimidines as Adenosine Antagonists, Life Sciences, 34, 2117 - 28, (198- 4), joka on liitetty tähän viitteenä.]

Adenosiinireseptoriaineiden farmaseuttiset valmisteet 20 Edullinen antomuoto on oraalinen. Oraalisessa anto- muodossa yhdisteet voidaan formuloida kiinteiksi tai nestemäisiksi valmisteiksi, kuten kapseleiksi, pillereiksi, tableteiksi, sulatteiksi, jauheiksi, liuoksiksi, suspensioiksi tai emulsioiksi. Kiinteä yksikköannosmuoto voi 25 olla kapseli, joka voi olla tavallinen kova- tai pehmeä-kuorinen gelatiini-tyyppinen kapseli, joka sisältää esimerkiksi pinta-aktiivisia aineita, voiteluaineita ja inerttejä täyteaineita, kuten laktoosia, sakkaroosia, kal-siumfosfaattia ja maissitärkkelystä. Toisessa suoritusmuo-30 dossa tämän keksinnön yhdisteet voidaan tabletoida tavallisten tablettiperusaineiden kanssa, kuten laktoosin, sakkaroosin ja maissitärkkelyksen kanssa, yhdessä sideaineiden, kuten agaasian, maissitärkkelyksen tai gelatiinin kanssa, disintegrointiaineiden kanssa, joiden tarkoitukse-35 na on auttaa tabletin hajoamisessa ja liukenemisessa anta- 23 98461 misen jälkeen, kuten perunatärkkelyksen, algiinihapon, maissitärkkelyksen ja guarkumin, kanssa, voiteluaineiden kanssa, joiden tarkoituksena on parantaa tablettirakeiden virtausta ja estää tablettiaineen tarttumista tabletin 5 väriaineiden ja rei'ityksen pinnoille, esimerkiksi talkin, steariinihapon tai magnesium-, kalsium- tai sinkkistearaa-tin, väriaineiden ja makuaineiden kanssa, joiden tarkoituksena on parantaa tablettien esteettistä laatua ja tehdä ne miellyttävimmiksi potilaalle. Sopivia täyteaineita 10 oraalista nestemäistä annosmuotoa varten ovat laimentimet, kuten vesi ja alkoholit, esimerkiksi etanoli, bentsyylial-koholi ja polyetyleenialkoholit, joko yhdessä farmaseuttisesti hyväksyttävän pinta-aktiivisen aineen, suspendointi-aineen tai emulgointiaineen kanssa tai pelkästään.

15 Tämän keksinnön yhdisteitä voidaan antaa myös ruo ansulatuskanavan ulkopuolisesta siis ihonalaisesti, laskimonsisäisesti, lihaksensisäisesti tai vatsaontelon sisäisesti, injektoitavina annoksina yhdistettä fysiologisesti hyväksyttävässä laimentimessa farmaseuttisen kanto-20 aineen kanssa, joka on steriili liuos tai liuosten seos, kuten vesi, suolaliuos, vesipitoinen dekstroosi ja vastaavat sokeriliuokset, alkoholi, kuten etanoli, isopropa-noli tai heksadekyylialkoholi, glykolit, kuten propyleeni-glykoli tai polyetyleeniglykoli, glyseroliketaalit, kuten 25 2,2-dimetyyli-l,3-dioksolaani-4-metanoli, eetterit, kuten poly(etyleeniglykoli) 400, öljy, rasvahappo, rasvahappo-esteri tai glyseridi tai asetyloitu rasvahappoglyseridi farmaseuttisesti hyväksyttävän pinta-aktiivisen aineen, kuten saippuan tai detergointi-, suspendointlaineen, kuten 30 pektiinin, karbomeerien, metyyliselluloosan, hydroksipro- pyylimetyyliselluloosan tai karboksimetyyliselluloosan kanssa tai ilman niitä, tai emulgointiaineiden kanssa tai farmaseuttisesti hyväksyttävien apuaineiden kanssa. Esimerkkejä öljyistä, joita voidaan käyttää tämän keksinnön 24 98461 ruoansulatuskanavan ulkopuolisessa formuloinneissa ovat ne, jotka ovat peräisin raaka-, eläin-, kasvi- tai synteettisistä öljyistä, esimerkiksi maapähkinäöljy, soija-papuöljy, seesamiöljy, puuvillaöljy, maissiöljy, oliivi-5 öljy, vaseliini ja mineraaliöljy. Sopivia rasvahappoja ovat oleiinihappo, steariinihappo ja isosteariinihappo. Sopivia rasvahappoestereitä ovat esimerkiksi etyylioleaat-ti ja isopropyylimyristaatti. Sopivia saippuoita ovat ras-va-alkalimetalli-, ammonium- ja trietanoliamiinisuolat ja 10 sopivia detergointiaineita ovat kationiset detergointi- aineet, esimerkiksi dimetyylidialkyyliammoniumhalidit ja alkyylipyridiniumhalidit; anioniset detergointiaineet, esimerkiksi alkyyli-, aryyli- ja olefiinisulfonaatit, al-kyyli-, olefiini-, eetteri- ja monoglyseridisulfaatit ja 15 sulfosukkinaatit; ei-ioniset detergointiaineet, esimerkik si rasva-amiinioksidit, rasvahappoalkanoliamidit ja poly-oksietyleenipolypropyleenikopolymeerit; ja amfoteeriset detergointiaineet, esimerkiksi alkyyli-B-aminopropionaatit ja 2-alkyyli-imidatsoliinikvaternaariset ammoniumsuolat, 20 kuten myös niiden seokset. Vaihtoehtoisesti tämän keksin nön yhdisteitä voidaan antaa suihkeina sopivan kantoaineen kanssa suoraan sieraimiin tai tämän keksinnön yhdisteiden liuosta voidaan antaa tippoina tarkoituksenmukaisessa liu-ottimessa suoraan sieraimiin.

25 Tämän keksinnön ruoansulatuskanavan ulkopuoliset koostumukset sisältävät tavallisesti n. 0,5 - n. 25 paino-% aktiivista aineosaa liuoksessa. Säilöntäaineita ja puskureita voidaan myös edullisesti käyttää. Jotta minimoitaisiin tai poistettaisiin ärsytys injektiokohdassa, täl-30 laiset koostumukset voivat sisältää ei-ionisia pinta-ak- tiivisia aineita, joiden hydrofiilinen tasapaino (HLB) on n. 12 - n. 17. Pinta-aktiivisen aineen määrä tällaisissa formuloinneissa on alueella n. 5 - n. 15 paino-%. Pinta-aktiivinen aine voi olla yksittäinen yhdiste, jolla on 35 edeltävä HLB tai se voi olla kahden tai useampien aineo- 98461 25 sien seos, jolla on haluttu HLB. Esimerkkejä ruoansulatuskanavan ulkopuolisissa formuloinneissa käytetyistä pinta-aktiivisista aineista ovat polyetyleenisorbitaanirasvahap-poestereiden luokka, esimerkiksi sorbitaanimono-oleaatti 5 ja etyleenioksidin korkean molekyylipainon hapettimet hydrofobisen emäksen kanssa, jotka on muodostettu propyleeni-oksidin kondensaatiolla propyleeniglykolilla.

Käytetty yhdisteen tai yhdisteiden tarkka määrä, ts. määrä kyseistä yhdistettä tai yhdisteitä, joka on 10 riittävä aiheuttamaan haluttu vaikutus, riippuu eri tekijöistä, kuten käytetystä yhdisteestä; antomuodosta; eläimen koosta, iästä ja lajista; antotiestä, -ajasta ja -jaksoista; halutusta fysiologisesta vaikutuksesta. Erityistapauksissa annettava määrä voidaan määrittää tavallisilla 15 määrittämismenetelmillä.

Yhdisteet annetaan edullisesti koostumuksen muodossa, joka sisältää yhdistettä seoksena farmaseuttisesti hyväksyttävän kantoaineen, ts. kantoaineen kanssa, joka on kemiallisesti inertti aktiiviselle yhdisteelle ja jolla ei 20 ole mitään haitallisia sivuvaikutuksia tai toksisuutta käyttöolosuhteissa. Tällaiset koostumukset voivat sisältää n. 0,1 pg tai vähemmän kuin 500 mg aktiivista yhdistettä ml:aa kohti kantoainetta n. 99 paino-%:iin saakka aktiivista yhdistettä yhdessä farmaseuttisesti hyväksyttävän kan-25 toaineen kanssa.

Yhdisteet voidaan myös yhdistää mihin tahansa in-erttiin kantoaineeseen niin, että niitä voidaan käyttää tavanomaisissa seeruminäytteissä, veriarvoissa, virtsa-arvoissa jne., alalla tunnettujen menetelmien mukaisesti.

30 Koostumukset voivat olla kiinteässä muodossa, kuten tabletteina, kapseleina, granulaatteina, rehuseoksina, ja rehun korvikkeina ja tiivisteinä, jauheina, granulaatteina tai vastaavina; kuten myös nestemuodoissa, kuten steriilinä injektoitavina suspensioina, oraalisesti annettavina 35 suspensioina tai liuoksina. Farmaseuttisesti hyväksyttävät 26 98461 kantoaineet voivat sisältää täyteaineita, kuten pinta-ak-tiivisia dispergointiaineita, suspendointiaineita, tabletin sideaineita, voiteluaineita, makuaineita ja väriaineita. Sopivia täyteaineita on käsitelty esimerkiksi teks-5 teissä, kuten Remington's Pharmaceutical Manufacturing, 13. painos, Mack Publishing Co., Easton, Pennsylvania (1965).

Seuraavat esimerkit on esitetty kuvaamaan tätä keksintöä, mutta niitä ei tule pitää rajoittavina millään 10 tavalla.

Esimerkki 1 1.3- di-n-propyyli-6-aminourasiilia (30 g) suspen-doitiin 1 l:aan vettä 41 ml:n kanssa 20-%:sta etikkahappoa ja sekoitettiin ylhäältä päin. Natriumnitriittiä (9,03 g) 15 41 ml:ssa vettä lisättiin annoksittain, pitäen liuos hap pamana lisäämällä 12 ml väkevää vetykloridihappoa. Muodostui purppuranvärinen sakka.

Lisääminen toteutettiin 10 minuutissa ja lietteen annettiin sekoittua kaksi tuntia. Liuos suodatettiin sit-20 ten ja suodos pestiin vedellä ja kuivattiin tyhjössä antamaan 46 g l,3-di-n-propyyli-5-nitroso-6-aminourasiilia.

1.3- di-n-propyyli-5-nitroso-6-aminourasiilia (61,6 g) lietettiin 1 l:aan vettä ja liete tehtiin emäksiseksi pH-arvoon 11 50-%:sella ammoniumhydroksidilla ja käsitel- 25 tiin 100 g:11a natriumditioniittia, annoksittain, kunnes purppuraväri katosi. Vesipitoinen seos uutettiin kloroformilla (8 x 200 ml), kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin. Jäännös puhdistettiin liekkikro-matografisesti (5/10-%:sella metanoli/kloroformilla) ja 30 uudelleenkiteytettiin 10-%:sesta isopropanolista heksaa-nissa ja uudelleenkiteytettiin 10-%:sesta isopropanolista antamaan 37,29 g 1,3-di-n-propyyli-5,6-diaminourasiilia, sp. 127-128 °C.

Natriumhydridi (50-%:nen liete mineraaliöljyssä, 35 15,2 g) pestiin 100 ml:11a tetrahydrofuraania ja lietet- 27 98461 tiin 300 ml:aan tetrahydrofuraania, jäähdytettiin 0 eC:seen ja 50 g dietyylimetyylimalonaattia, liuotettuna 75 ml:aan tetrahydrofuraania, lisättiin tipoittain 45 minuutin aikana. Ylimääräisen 30 minuutin sekoittamisen jäl-5 keen 36,8 ml bentsyylikloridia lisättiin, mitä seurasi 24 ml tetrahydrofuraania. Reaktioseosta kuumennettiin kolme tuntia varovasti palautusjäähdyttäen, jäähdytettiin, kaadettiin 400 ml:aan vettä ja uutettiin etyyliasetaatilla (3 x 500 ml). Yhdistetyt orgaaniset uutteet kuivattiin magne-10 siumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin antamaan 75 g dietyylibentsyylimetyylimalonaattia.

Dietyylibentsyylimetyylimalonaatti (75 g) yhdistettiin 300 ml:n kanssa etanolia ja liuoksen kanssa, jossa oli 100 g kaliumhydroksidia 300 ml:ssa vettä, ja kuumen-15 nettiin viisi tuntia varovasti palautusjäähdyttäen. Jäähdyttämisen jälkeen seos uutettiin dietyylieetterillä (2 x 300 ml). Vesipitoinen faasi tehtiin sitten happamaksi 120 ml:11a väkevää vetykloridihappoa ja uutettiin dietyylieetterillä (3 x 300 ml). Yhdistetyt orgaaniset uutteet kui-20 vattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin antamaan 49,2 g bentsyylimetyylimalonihappoa keltaisena kiinteänä aineena (83 %:n saanto).

Bentsyylimetyylimalonihappo (49,2 g) liuotettiin 400 ml:aan asetonitriiliä 1,69 g:n kanssa kuparioksidia ja 25 kuumennettiin viisi tuntia palautusjäähdyttäen. Liuotin poistettiin tyhjössä. Jäännös otettiin talteen 400 ml:aan dietyylieetteriä ja pestiin 10-%:sella vetykloridihapolla (2 x 300 ml), 300 ml:11a kyllästettyä natriumkloridia, kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöi-30 tiin. Jäännös puhdistettiin liekkikromatografisesti (5-%:nen - 10-%:nen metanoli kloroformissa) antamaan 38,3 g 2-bentsyylipropionihappoa (99 %:n saanto).

2-bentsyylipropionihappo (38,3 g) yhdistettiin 400 ml:n kanssa 50-%:sta vesipitoista etanolia, 83,88 g:n kan-35 ssa kiniini.2H20 ja kuumennettiin höyryhauteessa 20 mi- 28 98461 nuuttia antamaan kirkas liuos. Seisomisen jälkeen yön yli muodostuneet kiteet kerättiin antamaan 97,37 g kiniinisuo-laa. Kuuden ylimääräisen uudelleenkiteyttämisen jälkeen 50-%:sesta vesipitoisesta etanolista jäi jäljelle 18,8 g 5 kiniinisuolaa.

Kiniinisuolaa (0,34 g) käsiteltiin 100 ml:11a IM rikkihappoa ja uutettiin kloroformilla (2 x 100 ml). Yhdistetyt orgaaniset uutteet kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin. Jäännös puhdistettiin 10 radiaalikromatografisesti (radial chromatography) (5-%:- sella - 10-%:sella metanolilla kloroformissa, 2 mm:n levy) antamaan 89 mg (S)-2-metyyli-3-fenyylipropionihappoa.

1,0 g:n määrä (S)-2-metyyli-3-fenyylipropionihappoa yhdistettiin 0,67 ml:n kanssa N-metyylimorfoliinia, jääh-15 dytettiin -20 °C:seen ja käsiteltiin 0,79 ml:11a isobu-tyylikloroformiaattia. 15 minuutin kuluttua 1,38 g 1,3-di-n-propyyli-5,6-diaminourasiilia 2 ml:ssa dimetyyliformami-dia lisättiin. Reaktioseoksen annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan kaksi tuntia. Reaktio kaadettiin sitten 300 20 ml:aan kloroformia, pestiin 200 ml:11a kyllästettyä natriumbikarbonaattia, 200 ml:11a kyllästettyä natriumklori-dia, kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin. Jäännös puhdistettiin radiaalikromatografisesti (3 % - 5 % - 10-%:sella metanolilla kloroformissa, 2 mm:n 25 levy) ja (10 % - 15-%:sella isopropyylialkoholilla heksaa-nissa, 2 mm:n levy) antamaan 1,6 g amidia. Tämä puhdistettiin liekkikromatografisesti (3 - 5 - 10-%:sella metanolilla kloroformissa) (5 - 10-%:sella isopropyylialkoholilla heksaanissa) antamaan 1,05 g amidia. Tämä puhdistettiin 30 radiaalikromatografisesti ( 5-%: sella isopropyylialkoholilla heksaanissa, 2 mm:n levy) antamaan 0,44 g amidia.

Amidi (430 mg) liuotettiin 40 ml:aan kuivaa bent-seeniä ja 7,5 ml trietyylioksoniumtetrafluoriboraattia (IM metyleenikloridissa) lisättiin. Reaktioseosta kuumennet-35 tiin palautusjäähdyttäen viisi tuntia. Sitten se kaadet- - 98461 29 tiin fosfaattipuskuriin, uutettiin 300 ml:11a tolueenia, kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöi-tiin. Jäännös puhdistettiin radiaalikromatografisesti (3 - 6-%:sella metanolilla kloroformissa, 2 mm:n levy) anta-5 maan 209 mg iminoeetteriä ja 122 mg lähtöainetta. Imino-eetteri puhdistettiin uudestaan kuten edellä, antamaan 121 mg kiraalisesti puhdasta iminoeetteriä.

121 mg:n määrä kiraalista iminoeetteriä liuotettiin 14 ml:aan bentseeniä ja kuumennettiin palautusjäähdyttäen 10 neljä tuntia. Ohutkerroskromatografia ilmoitti, että reaktio oli täydellinen. Liuotin poistettiin tyhjössä ja jäännös puhdistettiin radiaalikromatografisesti (50-%:sella etyyliasetaatilla heksaanissa, 2 mm:n levy) antamaan 87 mg ainetta, joka uudelleenkiteytettiin 20-%:sesta dietyyli-15 eetteristä heksaanissa antamaan 76 mg 3,7-dihydro-8-[(IS)-l-metyyli-2-fenyylietyyli]-1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,6-dionia valkoisena kiinteänä aineena kuivaamisen jälkeen tyhjössä 60 °C:ssa kaksi tuntia, sp. 141-142 °C.

Esimerkki 2 20 S-(+)-2-fenyylipropionihappoa (0,69 g), 0,46 ml N- metyylimorfoliinia ja 10 ml tetrahydrofuraania yhdistettiin ja jäähdytettiin -20 °C:seen. 0,46 ml:n tilavuus iso-butyylikloroformiaattia lisättiin ja reaktion annettiin sekoittua 25 minuuttia. 0,84 g:n määrä 1,3-di-n-propyyli-25 5,6-diaminourasiilia 5 ml:ssa dimetyyliformamidia, lisät tiin ja reaktioseosta sekoitettiin -20 °C:ssa neljä tuntia. Liuos lämmitettiin siten huoneen lämpötilaan yön yli. Liuotin poistettiin suurtyhjössä ja jäännös otettiin talteen 300 ml:aan kloroformia. Orgaaninen kerros pestiin 200 30 ml:11a kyllästettyä natriumbikarbonaattia, 200 ml:11a kyllästettyä natriumkloridia, kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin. Jäännös puhdistettiin liekkikromatografisesti (5 - 10 - 15-%:sella isopropyyli-alkoholilla heksaanissa) antamaan 0,94 g amidia vaahtona 35 (69 %:n saanto).

. 98461 30

Edeltävä amidia (0,90 g) liuotettiin 50 ml:aan kuivaa bentseeniä, käsiteltiin 16,3 ml:11a trietyylioksonium-tetrafluoriboraattia (IM metyleenikloridissa) ja kuumennettiin 50 °C:ssa 15 tuntia. Liuos kaadettiin sitten 300 5 ml:aan fosfaattipuskuria ja uutettiin 400 ml:11a dietyyli-eetteriä. Orgaaninen faasi pestiin 300 ml:11a kyllästettyä natriumkloridia, kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin. Jäännös puhdistettiin radiaalikro-matografisesti (3 - 5 - 10-%:sella metanolilla klorofor-10 missä, 2 mm:n levy) antamaan 0,70 g iminoeetteriä (72 %:n saanto).

Edeltävä iminoeetteri (0,70 g) liuotettiin 50 ml:aan kuivaa bentseeniä ja kuumennettiin palautusjäähdyttäen typen paineessa neljä tuntia. Liuotin poistettiin 15 suurtyhjössä ja jäännös puhdistettiin radiaalikromatogra-fisesti (50-%:sella etyyliasetaatilla heksaanissa, 2 mm:n levy) antamaan 0,415 g tuotetta uudelleenkiteyttämisen jälkeen. Tämä kuivattiin suurtyhjössä P205:llä antamaan 0,413 g tuotetta, sp. 134,5-136 °C. Tämä uudelleenkitey-20 tettiin jälleen 20-%:sesta dietyylieetteristä heksaanissa antamaan 255 mg tuotetta, joka kuivattiin suurtyhjössä kuivausputkessa 39 °C:ssa 20 tunnin aikana antamaan 252 mg 3,7-dihydro-8- [ (IS )-1-fenyyliletyyli ] -1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,6-dionia.

25 Esimerkki 3 N-valeriaanahappoa (1 g) liuotettiin 75 ml:aan tet-rahydrofuraania ja käsiteltiin 2 ekvivalentilla litiumdi-isopropyyliamidia huoneen lämpötilassa. Liuos kuumennettiin sitten 40 °C:seen 30 minuutiksi, mitä seurasi 1,1 30 ml:n lisääminen bentsyylikloridia. 1,5 tunnin kuluttua 40 °C:ssa reaktioseos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, kaadettiin 300 ml:aan vettä ja uutettiin dietyylieetterillä (2 x 200 ml). Vesipitoinen liuos tehtiin sitten happamaksi IM vetykloridihapolla ja uutettiin dietyylieetterillä (2 35 x 300 ml). Yhdistetyt orgaaniset uutteet kuivattiin magne- - 98461 31 siumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin. Jäännös puhdistettiin radiaalikromatografisesti (40-50-%:sella etyyliasetaatilla heksaanissa, 2 mm:n levy) antamaan 1,63 g 2-bentsyylipentanoiinihappoa (87 %:n saanto).

5 2-bentsyylipentanoiinihappoa (0,88 g) liuotettiin 15 ml:aan tetrahydrofuraania 0,46 ml:n kanssa N-metyyli-morfoliinia. Liuos jäähdytettiin -20 °C:seen ja 0,60 ml isobutyylikloroformia lisättiin. 30 minuutin kuluttua, 0,84 g 1,3-di-n-propyyli-5,6-diaminourasiilia 5 ml:ssa 10 dimetyyliformamidia lisättiin sekoittaen -20 °C:ssa. Kolmen tunnin kuluttua reaktioseos lämmitettiin huoneen lämpötilaan ja liuotin poistettiin suurtyhjössä. Jäännös puhdistettiin liekkikromatografisesti (5-10-%:sella isopro-pyylialkoholilla heksaanissa) antamaan 0,55 g amidia vaah-15 tona.

Amidi (0,55 g) yhdistettiin 20 ml:n kanssa 30-%:sta kaliumhydroksidia ja 5 ml:n kanssa etanolia ja kuumennettiin 80 °C:seen sekoittaen 5 tunniksi. Sitten liuos jäähdytettiin, tehtiin happamaksi väkevällä vetykloridihapol-20 la, uutettiin kloroformilla (3 x 200 ml) ja orgaaniset uutteet yhdistettiin ja kuivattiin magnesiumsulfaatilla.

Seos suodatettiin ja suodos väkevöitiin tyhjössä. Jäännös puhdistettiin radiaalikromatografisesti (50-%:sella etyyliasetaatilla heksaanissa, 2 mm:n levy). Tuote kuivajau-25 hettiin 20-%:sessa dietyylieetterissä heksaanissa ja kui vattiin suurtyhjössä 39 eC:ssa 16 tuntia antamaan 217 mg 3,7-dihydro-8-[1-(fenyylimetyyli)butyyli]-1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,6-dionia, sp. 158-160 °C.

Esimerkki 4 30 1,3-diallyyli-6-aminourasiilia (5 g) lietettiin 400 ml:aan vettä 1 l:n pyörökolvissa sekoittaen yläpuolella olevalla sekoittimella. Etikkahappoa (6,7 ml 20-%:sena liuoksena) lisättiin, mitä seurasi jaksottainen 2 ml:n lisäys väkevää vetykloridihappoa ja natriumnitriittiliu-35 osta (1,53 g 7 ml:ssa vettä). Neljän tunnin kuluttua tämä 32 98461 liuos suodatettiin, pestiin vedellä, kerättiin ja kuivattiin tyhjöuunissa 80 eC:ssa 20 tuntia antamaan 4,54 g 1,3-diallyyli-5-nitroso-6-aminouratsiilia purppurana kiinteänä aineena, sp. 170-180 °C (87 %:n saanto).

5 l,3-diallyyli-5-nitroso-6-aminourasiilia (4,5 g) suspendoitiin 150 ml:aan etyyliasetaattia ja käsiteltiin 23,6 g:11a natriumditioniittia 64 ml:ssa vettä. Yhden tunnin kuluttua kerrokset erotettiin ja vesipitoinen faasi uutettiin etyyliasetaatilla (4 x 100 ml). Yhdistetyt or-10 gaaniset uutteet kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin ja jäännös puhdistettiin liekkikro-matografisesti (10-%:sella metanolilla kloroformissa) antamaan 4,41 g l,3-diallyyli-5,6-diaminourasiilia.

Sitten 2-fenyylipropionihappoa (1,0 g) liuotettiin 15 10 ml:aan asetonitriiliä 0,73 ml:n kanssa N-metyylimorfo- liinia -20 °C:ssa. Isobutyylikloroformiaattia (0,86 ml) lisättiin. 15 minuutin kuluttua 1,48 g 1,3-diallyyli-5,6-diaminourasiilia 3 ml:ssa dimetyyliformamidia, lisättiin.

Neljän tunnin kuluttua reaktio lämmitettiin huoneen läm-20 pötilaan ja liuotin poistettiin tyhjössä. Jäännös puhdistettiin kahdesti liekkikromatografisesti (3-5-%:sella metanolilla kloroformissa) antamaan 0,50 g amidia.

Amidi (0,50 g) liuotettiin 30 ml:aan kuivaa bent-seeniä, käsiteltiin 9,2 ml:11a trietyylioksoniumtetrafluo-25 riboraattia (IM metyleenikloridissa) ja kuumennettiin 50 °C:ssa 5 tuntia. Jäähdyttämisen jälkeen reaktioseos kaadettiin fosfaattipuskuriin (200 ml) ja uutettiin toluee-nilla (3 x 200 ml). Yhdistetyt orgaaniset uutteet kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin.

30 Jäännös liuotettiin 100 ml:aan tolueenia ja kuumennettiin 100 °C:ssa neljä tuntia. Jäähdyttämisen jälkeen liuotin poistettiin tyhjössä ja jäännös puhdistettiin radiaalikro-matografisesti (50-%:sella etyyliasetaatilla heksaanissa, 2 mm:n levy) antamaan 0,45 g valkoista kiinteää ainetta, 35 sp. 142-143 °C. Tämä kiinteä aine uudelleenkiteytettiin . 98461 33 30-%:sesta dietyylieetteristä heksaanissa antamaan 280 mg 3,7-dihydro-8-(1-fenyylietyyli)-l,3-di-2-propenyyli-lH-puriini-2,6-dionia.

Esimerkki 5 5 Di-isopropyyliamiinia (3,2 ml) liuotettiin 20 ml:aan tetrahydrofuraania, jäähdytettiin 0 °C:seen ja käsiteltiin 14,2 ml:11a 1,6M n-butyylilitiumia. 30 minuutin kuluttua litiumdi-isopropyyliamidia lisättiin 1 g:aan n-voihappoa 75 ml:ssa tetrahydrofuraania -78 °C:ssa. 10 mi-10 nuutin kuluttua reaktioseos lämmitettiin -20 °C:seen. 10 lisäminuutin kuluttua reaktioseos lämmitettiin hitaasti huoneen lämpötilaan. Liuos kuumennettiin sitten n. 35 °C:seen 30 minuutiksi ja jäähdytettiin sitten takaisin huoneen lämpötilaan ja 1,3 ml bentsyylikloridia lisättiin.

15 1,5 tunnin kuluttua reaktioseosta kuumennettiin 35 °C:ssa 2,5 tuntia. Liuos jäähdytettiin sitten, laimennettiin 300 ml:11a vettä, pestiin dietyylieetterillä (2 x 200 ml) ja vesipitoinen faasi tehtiin happamaksi IM vetykloridihapol-la ja uutettiin dietyylieetterillä (3 x 200 ml). Yhdiste-20 tyt orgaaniset uutteet kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin. Jäännös puhdistettiin radi-aalikromatografisesti (50-%:sella etyyliasetaatilla heksaanissa, 2 mm:n levy) antamaan 1,56 g 2-bentsyylivoihap-poa (77 %:n saanto).

25 2-bentsyylivoihappoa (0,82 g) liuotettiin 10 ml:aan tetrahydrofuraania, jäähdytettiin -20 °C:seen ja käsiteltiin 0,46 ml:11a N-metyylimorfoliinia ja 0,60 ml:11a iso-butyylikloroformiaattia. 30 minuutin kuluttua 0,84 g 1,3-di-n-propyyli-5,6-diaminourasiilia 5 ml:ssa dimetyyliform-30 amidia lisättiin ja reaktioseoksen annettiin sekoittua -20 °C:ssa neljä tuntia. Liuoksen annettiin sitten lämmetä huoneen lämpötilaan yön yli. Liuos laimennettiin sitten 200 ml:11a metyleenikloridia ja pestiin kyllästetyllä natriumbikarbonaatilla (100 ml). Orgaaninen faasi kuivattiin 35 magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin suurtyh- . 98461 34 jössä. Jäännös puhdistettiin liekkikromatografisesti (5-10-15-20-%: sella isopropyylialkoholilla heksaanissa) antamaan 1,04 g amidia (71 %:n saanto).

Amidi (1,04 g) liuotettiin 10 ml:aan etanolia, mitä 5 seurasi 40 ml:n lisääminen 30-%:sta kaliumhydroksidia ja liuosta kuumennettiin 90 °C:sssa 1,5 tuntia. Liuoksen annettiin sitten jäähtyä huoneen lämpötilaan yön yli ja tehtiin happamaksi väkevälä vetykloridihapolla. Reaktioseos laimennettiin 200 ml:11a vettä, uutettiin kloroformilla (3 10 x 200 ml) ja yhdistetyt orgaaniset uutteet kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin. Jäännös puhdistettiin radiaalikromatografisesti (40-50-%: sella etyyliasetaatilla heksaanissa, 2 mm:n levy) antamaan 0,49 g tuotetta. Tuote kuivajauhettiin 20-%:sessa dietyylieet-15 terissä heksaanissa ja valkoinen sakka kerättiin ja kuivattiin 39 °C:ssa suurtyhjössä antamaan 418 mg 3,7-dihyd-ro-8- [1-( fenyylimetyyli )propyyli] -1,3-dipropyyli-lH-purii-ni-2,6-dionia, sp. 180 °C.

Edeltävää tuotetta kuivattiin uudestaan suurtyhjös-20 sä 39 °C:ssa 6 tuntia antamaan 407 mg 3,7-dihydro-8-[1-( fenyylimetyyli Jpropyyli] -1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,6-dionia, sp. 186-187 °C. Tätä kuivattiin vedettömällä fos-forihapolla 39 °C:ssa suurtyhjössä 24 tuntia antamaan 342 mg lopputuotetta, 3,7-dihydro-8-[l-(fenyylimetyyli)propyy-25 li]-1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,6-dionia, sp. 186-188 °C.

Esimerkki 6 (R)-(-)-2-fenyylipropionihappoa (0,69 g) yhdistettiin 15 ml:n kanssa tetrahydrofuraania, 0,46 ml:n kanssa N-metyylimorfoliinia, ja jäähdytettiin -20 °C:seen ja kä-30 siteltiin 0,6 ml:1a isobutyylikloroformiaattia. 30 minuutin kuluttua lisättiin 0,84 g 1,3-di-n-propyyli-5,6-di-aminourasiilia 5 ml:ssa dimetyyliformamidia reaktioseok-seen, jonka annettiin sekoittua -30 °C:ssa neljä tuntia. Liuoksen annettiin sitten lämmetä huoneen lämpötilaan 15 35 tunniksi ja liuotin poistettiin suurtyhjössä. Jäännös o- - 98461 35 tettiin talteen 300 ml:aan kloroformia ja orgaaninen faasi pestiin 200 ml:11a kyllästettyä natriumbikarbonaattia, kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöi-tiin. Jäännös puhdistettiin liekkikromatografisesti (5-10-5 15-20-%:sella isopropyylialkoholilla heksaanissa) antamaan 1,21 g haluttua amidia (89 %:n saanto).

Amidia (1,1 g) liuotettiin 50 ml:aan bentseeniä, käsiteltiin 19,9 ml:11a trietyylioksoniumtetrafluoribo-raattia (IM metyleenikloridissa) ja kuumennettiin 50 10 eC:ssa 15 tuntia. Seos jäähdytettiin sitten, kaadettiin 300 ml:aan dietyylieetteriä ja pestiin 200 ml:11a fosfaattipuskuria ja 200 ml:11a vettä, 200 ml:11a kyllästettyä natriumkloridia. Orgaaninen faasi kuivattiin magnesium-sulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin. Jäännös puhdis-15 tettiin radiaalikromatografisesti (2-5-%:sella metanolilla kloroformissa, 2 mm:n levy) antamaan 0,65 g haluttua imi-noeetteriä.

Iminoeetteri (0,65 g) liuotettiin 60 ml:aan kuivaa bentseeniä ja kuumennettiin palautusjäähdyttäen neljä tun-20 tia. Jäähdyttämisen jälkeen liuotin poistettiin tyhjössä ja jäännös puhdistettiin radiaalikromatografisesti (50-%:sella etyyliasetaatilla heksaanissa, 2 mm:n levy) antamaan 0,56 g 3,7-dihydro-8-[(1R)-l-fenyylietyyli]-1,3-di-propyyli-lH-puriini-2,6-dionia, sp. 136-137 °C.

25 Esimerkki 7 2-fenyylipropionihappoa (0,69 g) liuotettiin 15 ml:aan tetrahydrofuraania, käsiteltiin 0,46 ml:11a N-me-tyylimorfoliinia, jäähdytettiin -20 °C:seen ja 0,6 ml iso-butyylikloroformiaattia lisättiin. 30 minuutin kuluttua 30 0,84 g l,3-di-n-propyyli-5,6-diaminourasiiliä 5 ml:ssa dimetyyliformamidia lisättiin. Reaktioseoksen annettiin sekoittua -20 °C:ssa neljä tuntia ja lämmitettiin sitten huoneen lämpötilaan. Liuotin poistettiin suurtyhjössä ja jäännös puhdistettiin liekkikromatografisesti (5-10-15-20- 36 98461 %:sella isopropyylialkoholilla heksaanissa) antamaan 0,96 g haluttua amidia (70 %:n saanto).

Amidi (0,95 g) yhdistettiin 10 ml:n kanssa etanolia ja 40 ml:n kanssa 30-%:sta vesipitoista kaliumhydroksidia 5 ja kuumennettiin 90 °C:ssa 1,5 tuntia. Liuos jäähdytettiin sitten jähauteessa ja tehtiin varovasti happamaksi väkevällä vetykloridihapolla. Reaktioseos laimennettiin 100 ml:11a vettä ja vesipitoinen kerros uutettiin kloroformilla (3 x 200 ml). Yhdistetyt orgaaniset uutteet kuivattiin 10 magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin antamaan 0,91 g tuotetta. Tuote puhdistettiin radiaalikromatografi-sesti (50-%:sella etyyliasetaatilla heksaanissa, 2 mm:n levy) antamaan 0,78 g ainetta, joka uudelleenkiteytettiin 20-%:sesta dietyylieeteristä heksaanissa antamaan 0,591 g 15 3,7-dihydro-8-( 1-fenyylietyyli )-l, 3-dipropyyli-lH-puriini- 2,6-dionia, sp. 148-150 °C.

Esimerkki 8

Natriumhydridiä (15,2 g, 50 %:nen liuos) pestiin 100 ml:11a tetrahydrofuraania. Sitten se lietettiin 300 20 ml:aan tetrahydrofuraania, jäähdytettiin 0 eC:seen ja 50 g dietyylimetyylimalonaattia, liuotettuna 75 ml:aan tetrahydrof uraania, lisättiin tipoittain 45 minuutin aikana. 30 minuutin ylimääräisen sekoittamisen jälkeen 36,8 ml bent-syylikloridia lisättiin, mitä seurasi 25 ml tetrahydrofu-25 raania. Reaktioseosta kuumennettiin siten kolme tuntia varovasti palautusjäähdyttäen, jäähdytettiin, kaadettiin 500 ml:aan vettä ja uutettiin etyyliasetaatilla (3 x 500 ml). Yhdistetyt orgaaniset uutteet kuivattiin magnesium-sulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin antamaan 75 g 30 dietyylibentsyylimetyylimalonaattia.

Dietyylibentsyylimetyylimalonaatti (75 g) yhdistettiin 300 ml:n kanssa etanolia ja liuoksen kanssa, jossa oli 100 g kaliumhydroksidia 300 ml:ssa vettä ja kuumennettiin viisi tuntia varovasti palautusjäähdyttäen. Jäähdyt-35 tämisen jälkeen seos uutettiin dietyylieetterillä (2 x 300 37 98461 ml). Vesipitoinen kerros tehtiin sitten happamaksi 120 ml:11a väkevää vetykloridihappoa ja uutettiin dietyylieet-terillä (3 x 300 ml). Yhdistetyt orgaaniset uutteet kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin 5 antamaan 49,2 g bentsyylimetyylimalonihappoa keltaisena kiinteänä aineena (83 %:n saanto).

Bentsyylimetyylimalonihappo (49, 2 g) liuotettiin 400 ml:aan asetonitriiliä, käsiteltiin 1,69 g:11a kupari-(I)oksidia ja kuumennettiin palautusjäähdyttäen viisi tun-10 tia. Liuotin poistettiin tyhjössä ja jäännös otettiin talteen 400 ml:aan dietyylieetteriä ja pestiin 10-%:sella vetykloridihapolla (2 x 300 ml), kyllästetyllä natriumklo-ridilla (300 ml), kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin. Jäännös puhdistettiin liekkikroma-15 tografisesti (5-10-%:sella metanolilla kloroformissa) antamaan 38,37 g 2-bentsyylipropionihappoa (99 %:n saanto).

2-bentsyylipropionihappo (38,3 g) yhdistettiin 400 ml:n kanssa 50-%:sta vesipitoista etanolia, 83,88 g:n kanssa kiniini.2H20 ja kuumennettiin höyryhauteessa 20 mi-20 nuuttia antamaan kirkas liuos. Yön yli seisomisen jälkeen muodostuneet kiteet kerättiin antamaan 97,37 g ki-niinisuolaa. Kuuden ylimääräisen uudelleenkiteyttämisen jälkeen 50-%:sesta vesipitoisesta etanolista, jäi jäljelle 18,8 g kiniinisuolaa.

25 Emäliuokset edeltävistä uudelleenkiteyttämisistä tehtiin happamiksi ja uutettiin antamaan 24,86 g talteen-otettua 2-bentsyylipropionihappoa. Tämä happo yhdistettiin 18,4 g:n kanssa d-(+)-a-metyylibentsyyliamiinia 160 ml:ssa etyyliasetaattia, liuotettiin kuumentamalla höyryhautees-30 sa, jäähdytettiin ja sakka kerättiin antamaan 35 g amiini-suolaa. Kolmen ylimääräisen uudelleenkiteyttämisen jälkeen etyyliasetaatista, amiinisuolaa (0,4 g) käsiteltiin 100 ml:11a IM rikkihappoa. Vesipitoinen kerros uutettiin kloroformilla (2 x 100 ml) ja yhdistetyt orgaaniset uutteet 35 kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöi- 38 98461 tiin. Jäännös puhdistettiin radiaalikromatografisesti (5-%:sella metanolilla kloroformissa, 2 mm:n levy) antamaan 186 mg (R)-2-bentsyylipropionihappoa.

(R)-2-bentsyylipropionihappoa (0,69 g) liuotettiin 5 15 ml:aan tetrahydrofuraania ja liuos jäähdytettiin -20 eC:seen ja käsiteltiin 0,46 ml:lla N-metyylimorfoliinia, 0,60 ml:lla isobutyylikloroformiaattia ja annettiin sekoittua 30 minuuttia. Tätä seurasi 0,84 g:n lisäys 1,3-di-n-propyyli-5,6-diaminourasiilia 5 ml:ssa dimetyyliform-10 amidia ja reaktioseoksen annettiin sekoittua ylimääräiset neljä tuntia -20 °C:ssa. Liuoksen annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan yön yli. Liuotin poistettiin suurtyhjössä ja purppuranvärinen jäännös puhdistettiin liekkikromato-grafisesti (5-10-15-20-%:sella isopropyylialkoholilla hek-15 saanissa) antamaan 0,87 g haluttua amidia (64 %:n saanto).

Amidi (0,85 g) liuotettiin 100 ml:aan kuivaa bent-seeniä, käsiteltiin 14,8 ml:11a trietyylioksoniumtetra-fluoriboraattia (IM metyleenikloridissa) ja liuosta kuumennettiin 50 °C:ssa 15 tuntia. Liuos jäähdytettiin sit-20 ten, kaadettiin 500 ml:aan dietyylieetteriä ja pestiin 300 ml:11a fosfaattipuskuria, 200 ml:11a kyllästettyä natrium-kloridia, kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin. Jäännös puhdistettiin radiaalikromatografisesti (2-5-%:sella metanolilla kloroformissa, 2 mm:n levy) 25 antamaan 0,36 g haluttua iminoeetteriä.

Iminoeetteri (0,36 g) liuotettiin 100 ml:aan kuivaa bentseeniä ja kuumennettiin palautusjäähdyttäen kolme tuntia. Liuotin poistettiin tyhjössä ja jäännös puhdistettiin radiaalikromatografisesti (50-%:sella etyyliasetaatilla 30 heksaanissa, 2 mm:n levy) antamaan 0,23 g 3,7-dihydro-8-[ (lR)-l-metyyli-2-fenyylietyyli]-1,3-dipropyyli-lH-purii-ni-2,6-dionia. Tämä kiinteä aine uudelleenkiteytettiin 20-%:sesta dietyylieetteristä heksaanissa antamaan, kuivaamisen jälkeen suurtyhjössä 39 °C:ssa, 187 mg 3,7-dihydro- 39 98461 8- [ (lR)-l-metyyli-2-fenyylietyyli] -1,3-dipropyyli-lH-pu-riini-2,6-dionia, sp. 141-142 °C.

Esimerkki 9 β-propiolaktonia (5,5 g) liuotettiin 100 ml:aan 5 metanolia ja käsiteltiin 10,8 ml:11a trietyyliamiinia huoneen lämpötilassa sekoittaen. Kolmen päivän kuluttua liuotin poistettiin tyhjössä ja jäännös puhdistettiin liekki-kromatografisesti (10-20-%:sella isopropyylialkoholilla heksaanissa) antamaan 3,30 g 3-hydroksimetyylipropionaat-10 tia.

3-hydroksimetyylipropionaatti (3,23 g) liuotettiin 100 ml:aan tetrahydrofuraania, jäähdytettiin -50 °C:seen ja käsiteltiin 2,1 ekvivalentilla litiumdi-idopropyyliami-dia 100 ml:ssa tetrahydrofuraania. 20 minuutin kuluttua 15 3,68 ml bentsyylibromidia lisättiin dianioniin -50 °C:ssa.

Lämpötila nostettiin -20 °C:seen yhdeksi tuniksi. Reaktio-seos laimennettiin sitten 500 ml:11a kyllästettyä ammoni-umkloridia ja muodostunut vesipitoinen kerros uutettiin dietyylieetterillä (2 x 500 ml). Yhdistetyt orgaaniset 20 uutteet kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suo datettiin ja väkevöitiin. Raaka jäännös puhdistettiin liekkikromatografisesti (10-20-%:sella isopropyylialkoholilla heksaanissa) antamaan 2,65 g 2-bentsyyli-3-hydroksi-metyylipropionaattia.

25 2-bentsyyli-3-hydroksimetyylipropionaattia (2,6 g) liuotettiin 75 ml:aan kuivaa dimetyyliformamidia typen paineessa, t-butyylidimetyylisilyylikloridia (2,2 g) lisättiin sekoittaen, mitä seurasi 2,0 g:n lisäys imidatso-lia. 1-1/2 tunnin kuluttua reaktioseos laimennettiin 500 30 ml:11a dietyylieetteriä. Orgaaninen faasi pestiin 50- %:sella vesipitoisella natriumkloridilla (3 x 200 ml), kyllästetyllä natriumkloridilla (300 ml), kuivattiin vedettömällä magnesiuimsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin tyhjössä. Jäännös puhdistettiin liekkikromatografi-35 sesti (5-10-%:sella isopropyylialkoholilla heksaanissa) . 98461 40 antamaan 3,49 g metyyli-2-bentsyyli-3-(t-butyylidimetyyli-silyylioksi)propionaattia.

Metyyli-2-bentsyyli-3 - (t-butyyl idimetyyl isilyyli-oksi)propionaatti (3,3 g) liuotettiin 100 mitään metano-5 lia, jäähdytettiin 0 “Ctseen ja käsiteltiin 50 ml:11a 30-%:sta kaliumhydroksidia voimakkaasti sekoittaen. Reaktio-seoksen annettiin lämmetä huoneen lämpötilaan viiden tunnin aikana. Reaktioseos laimennettiin 200 ml:11a vettä, pestiin dietyylieetterillä ja vesipitoinen liuos jäähdy-10 tettiin 0 °C:seen. Dikloorimetaania (100 ml) lisättiin, mitä seurasi 260 ml:n IM vetykloridihappoa hidas lisääminen, sekoittaen. Kerrokset erotettiin ja vesipitoinen kerros uutettiin dikloorimetaanilla (3 x 200 ml). Yhdistetyt orgaaniset uutteet kuivattiin vedettömällä magnesiumsul-15 faatilla, suodatettiin ja väkevöitiin tyhjössä. Jäännös puhdistettiin radiaalikromatografisesti (2-4-%:sella metyylialkoholilla kloroformissa, 4 mm:n levy) antamaan 2,14 g 2-bentsyyli-3-(t-butyylidimetyylisilyylioksi)propioni-happoa.

20 2-bentsyyli-3-(t-butyylidimetyylisilyylioksi )pro- pionihappoa (2,1 g) liuotettiin 20 ml:aan tetrahydrofu-raania, jäähdytettiin -20 °C:seen ja käsiteltiin 0,71 ml:11a N-metyylimorfoliinia. Sitten lisättiin isobutyyli-kloroformiaattia (0,92 ml) ja reaktioseoksen annettiin 25 sekoittua 20 minuuttia -20 eC:ssa. 1,3-di-n-propyyli-5,6-diaminourasiilia (1,62 g) 10 ml:ssa dimetyyliformamidia lisättiin ja reaktioseosta sekoitettiin kolme tuntia -20 °C:ssa. Reaktioseos lämmitettiin sitten huoneen lämpötilaan, laimennettiin 400 ml:11a kloroformia ja orgaaninen 30 faasi pestiin 50-%:sella vesipitoisella natriumkloridilla (2 x 200 ml), kyllästetyllä natriumbikarbonaatilla (200 ml), kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin tyhjössä. Jäännös puhdistettiin radiaalikromatograf isesti ( 5-10-%: sella metyylialkoholilla 35 kloroformissa, 4 mm:n levy) antamaan 4,25 g amidia.

• 98461 41

Amidi (3,1 g) laimennettiin sitten 50 ml:11a etyylialkoholia ja käsiteltiin 100 ml:11a 30-%:sta kaliumhyd-roksidia. Tätä kuumennettiin palautusjäähdyttäen 1,5 tuntia. Jäähdyttämisen jälkeen 0 °C:seen, reaktioseos tehtiin 5 happamaksi 42 ml:11a väkevää vetykloridihappoa. Vesipitoinen kerros uutettiin kloroformilla (2 x 200 ml). Yhdistetyt orgaaniset uutteet kuivattiin vedettömällä magnesium-sulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin tyhjössä. Jäännös puhdistettiin radiaalikromatografisesti (5-10-%:sella me-10 tyylialkoholilla kloroformissa, 4 mm:n levy) ja (5-10-20-%:sella isopropyylialkoholilla heksaanissa, 4 mm:n levy) antamaan 1,1 g raakaa ainetta. Tämä kuivajauhettiin 25-%:sella dietyylieetterillä heksaanissa antamaan 0,82 g 3,7-dihydro-8-[l-(hydroksimetyyli )-2-fenyylietyyli] -1,3-15 dipropyyli-lH-puriini-2,6-dionia valkoisena kiinteänä aineena kuivaamisen jälkeen tyhjössä 39 °C:ssa viisi tuntia, sp. 145-146 °C.

Esimerkki 10

Natriumia (3,7 g) liuotettiin 80 ml:aan etyylial-20 koholia, mitä seurasi 150 ml:n lisäys dietyylieetteriä.

Dietyylimalonaatin (12,5 ml) lisäyksen jälkeen lisättiin 20 g a,a'-dibromi-o-ksyleeniä 150 ml:ssa dietyylieetteriä ylhäältä tapahtuvalla sekoittamisella. Reaktioseosta kuumennettiin palautusjäähdyttäen viisi tuntia. Reaktioseos 25 jäähdytettiin, suodatettiin ja liuotin poistettiin tyhjössä. Jäännöstä käsiteltiin kaliumhydroksidi-liuoksella (20 g 125 ml:ssa vettä) ja kuumennettiin palautusjäähdyttäen 15 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin sitten ja pestiin 200 ml:11a dietyylieetteriä. Vesipitoinen faasi tehtiin hap-30 pamaksi 30-%:sella vetykloridihapolla. Sakka kerättiin ja • kuivattiin tyhjössä kuivausaineella viisi tuntia antamaan 8,86 g indan-2,2-dikarboksyylihappoa.

Indan-2,2-dikarboksyylihappo (8,86 g) pantiin 500 ml:n pyörökolviin ja kuumennettiin 200 °C:ssa sekoittaen 35 15 minuuttia. Sitten reaktioseos jäähdytettiin huoneen 42 98461 lämpötilaan ja uudelleenkiteytettiin 10-%:sesta isopropyy-lialkoholista heksaanissa antamaan 1,77 g indan-2-karbok-syylihappoa. (Katso J. Med. Chem., 23, 1995, 1989).

Indan-2-karboksyylihappoa (1,0 g) liuotettiin 15 5 ml jaan tetrahydrofuraania, käsiteltiin 0,62 ml:11a N-me-tyylimorfoliinia ja jäähdytettiin -20 °C:seen. Isobutyyli-kloroformiaattia (0,80 ml) lisättiin ja reaktioseosta sekoitettiin 30 minuuttia -20 °C:ssa. 1,3-di-n-propyyli-5,6-diaminourasiilia (1,2 g) 5 ml:ssa dimetyyliformamidia, 10 lisättiin sitten ja reaktioseosta sekoitettiin -20 °C:ssa neljä tuntia. Lämmittämisen jälkeen huoneen lämpötilaan reaktioseos kaadettiin 300 ml:aan kloroformia ja pestiin 50-%:sella vesipitoisella natriumkloridilla (2 x 100 ml), kyllästetyllä natriumbikarbonaatilla (2 x 100 ml), kuivat-15 tiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin tyhjössä. Jäännös puhdistettiin radiaalikroma-tografisesti ( 5-10-%: sella metyylialkoholilla kloroformissa, 4 mm:n levy) ja (10-20-30-%:sella isopropyylialkoho-lilla heksaanissa, 4 mm:n levy) antamaan 2,19 g amidia.

20 Amidia (2,19 g) käsiteltiin 100 ml:lla 30-%:sta kaliumhydroksidia, 40 ml:11a etyylialkoholia ja kuumennettiin palautusjäähdyttäen kaksi tuntia. Sitten reaktioseos jäähdytettiin 0 °C:seen ja tehtiin happamaksi 42 ml:11a väkevää vetykloridihappoa. Sakka kerättiin ja liuotettiin 25 300 ml:aan kloroformia. Orgaaninen faasi pestiin 200 ml:11a kyllästettyä natriumbikarbonaattia, kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin tyhjössä. Jäännös kuivajauhettiin 80-%:sella dietyy-lieetterillä heksaanissa antamaan, kuivaamisen jälkeen 30 tyhjössä 60 °C:ssa, 1,10 g 3,7-dihydro-8-(2-indanyyli)- 1.3- dipropyyli-lH-puriini-2,5-dionia, sp. 223-224 °C.

Esimerkki 11 2-fenyylivoihappoa (1,1 g) käsiteltiin 5,6-diamino- 1.3- dipropyyliurasiililla antamaan amidi ja sitä syklisoi-35 tiin esimerkin 7 menetelmän mukaisesti antamaan 454 mg 43 98461 3,7-dihydro-8-[(_+)-l-fenyylipropyyli]-1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,6-dionia, sp. 137-138 °C.

Esimerkki 12 (S)-(+)-2-fenyylivoihappoa (0,93 g) käsiteltiin 5 5,6-diamino-l,3-dipropyyliurasiililla antamaan amidi, mitä seurasi esimerkin 6 menetelmä. Amidi muutettiin imino-eetteriksi, joka termisesti syklisoitiin seuraten esimerkin 6 menetelmää, antamaan 547 mg 3,7-dihydro-8-[(S)-fe-nyylipropyyli]-1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,5-dionia, sp.

10 128-131 °C.

Esimerkki 13 (R)-(-)-2-fenyylivoihappoa (0,98 g) käsiteltiin 5,6-diamino-l,3-dipropyyliurasiililla antamaan amidi, mitä seurasi esimerkin 6 menetelmä. Amidi muutettiin iminoeet-15 teriksi, joka syklisoitiin termisesti seuraten esimerkin 6 menetelmää antamaan 190 mg 3,7-dihydro-8-[(R)-fenyyli-propyyli]-1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,6-dionia, sp. 128-130 eC.

Esimerkki 14 20 1,9 g:n määrä 2-bentsyylipropanoiinihappoa käsitel tiin 0,65 g:11a kaliumhydroksidia 60 ml:ssa vettä, sekoittaen. Tähän liuokseen lisättiin 2,0 g 5,6-diamino-l,3-di-metyyliurasiilihydraattia, mitä seurasi 2,3 g:n lisäys 1-etyyli-3- [3-(dimetyyliamino )propyyli] karbodi-imidihydro-25 kloridia. Kahden tunnin kuluttua liuotin poistettiin ja jäännös puhdistettiin radiaalikromatografisesti (40-%:sella isopropyylialkoholilla heksaanissa, 4 mm:n levy) antamaan 1,85 g ainetta, joka kuivajauhettiin eetterissä antamaan 0,40 g amidia valkoisena kiinteänä aineena.

30 Amidia (0,33 g) käsiteltiin 10 ml:11a 30-%:sta ve sipitoista kaliumhydroksidia ja 2 ml:11a etyylialkoholia ja kuumennettiin 70 °C:ssa 1,5 tuntia. Jäähdyttämisen jälkeen reaktioseos tehtiin happamaksi 55 ml:11a IM vety-kloridihappoa ja uutettiin 300 ml:11a etyylieetteriä.

35 Orgaaninen faasi pestiin 200 ml:11a vettä, 200 ml:11a kyl- 44 98461 lästettyä natriumkloridia, kuivattiin vedettömällä magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja väkevöitiin. Jäännös kuiva jauhettiin heksaanissa antamaan, kuivaamisen jälkeen tyhjössä fosforipentaoksidilla, 142 mg 3,7-dihydro-8-5 [(_+)-(metyyli-2-fenyylietyyli)]-l,3-dimetyyli-lH-puriini- 2,6-dionia, sp. 198-199 °C.

Esimerkki 15 22 g:n määrää 4-bentsyylioksibentsyylikloridia käsiteltiin dietyylimetyylimalonaattianionilla, mitä seurasi 10 esimerkin 8 menetelmä. Alkyloitu metyylimalonaatti saippuoitiin ja dekarboksyloitiin seuraten samaa menetelmää antamaan 18,06 g 2-(4-bentsyylioksibentsyyli)propionihappoa, sp. 93-95 °C. 3,6 g:n määrää tätä happoa käsiteltiin 5,6-diamino-1,3-dipropyyliurasiililla antamaan amidi ja syk-15 lisoitiin seuraten esimerkin 7 menetelmää antamaan 1,46 g ainetta, joka uudelleenkiteytettiin 5-%:sesta etyylieette-ristä heksaanissa antamaan 0,72 g 3,7-dihydro-8-[metyyli-2-(4-bentsyylioksifenyyli )etyyli] -1,3-dipropyyli-lH-purii-ni-2,6-dionia, sp. 124-126 °C. 260 mg:n määrä 3,7-dihydro-20 8-[metyyli-2-(4-bentsyylioksifenyyli )etyyli] -1,3-dipropyy- li-lH-puriini-2,6-dionia liuotettiin 20 ml:aan etyylialkoholia ja käsiteltiin katalyyttisellä määrällä 5-%:sta palladiumia hiilellä. Tämä pantiin vedyn ilmakehään kahdeksi tunniksi sekoittaen. Sitten se suodatettiin piimään läpi 25 ja suodos väkevöitiin tyhjössä. Jäännös puhdistettiin ra-diaalikromatografisesti (50-%:sella etyyliasetaatilla heksaanissa, 4 mm:n levy) antamaan 182 mg ainetta, joka kui-vajauhettiin 5-%:sella etyylieetterillä heksaanissa antamaan, kuivaamisen jälkeen suurtyhjössä 39 °C:ssa kolmen 30 tunnin ajan, 162 mg 3,7-dihydro-8-[metyyli-2-(4-hydroksi-fenyyli)etyyli]-1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,6-dionia, sp. 218-220 °C.

Claims (2)

45 98461

1 IL 7 (i) NH

0 N 10 i, jossa Rx ja R2 ovat kumpikin riippumattomasti C^-alkyyli tai C2_4-alkenyyli, Z on J§r .r-fä (CH2)m I x 20 \ / (CH2)n R3 on H tai OH, m on 0 tai kokonaisluku 1 - 4, n on kokonaisluku 1 - 4 ja X on H tai OH, sekä sen (R)- ja (S)-25 enantiomeerien ja raseemisten seosten ja sen farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että (a1) kaavan 1 mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa Z on 30 jgr (CH2)m 35 -k (CH2)n 46 98461 kuumennetaan iminoeetteriä, jolla on kaava

5 O (CH2)m^^ | Γ CCH2)rC (6) Λ X 0Et o N XNH2 10 R2 jossa R1# R2, R3/ m ja n ovat edellä määriteltyjä, bent-seenissä palautusjäähdyttäen typen alla tai (a2) kaavan 1 mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa Z on 15 -cO 20 käsitellään diaminopyrimidiinidionia, jolla on kaava 0

25. I (3) (Τ' N NH2 R2 jossa R2 ja R2 ovat edellä määriteltyjä, yhdisteellä, jolla 30 on kaava 36 ί^Ο-'023 47 98461

1. Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisen yhdisteen valmistamiseksi, jolla on rakenne 5

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 3.7- dihydro-8- [ (lR)-metyyli-2-fenyylietyyli] -1,3-dipropyy-li-lH-puriini-2,6-dioni, 5 3,7-dihydro-8-[(lS)-metyyli-2-fenyylietyyli]~l,3-dipropyy- li-lH-puriini-2,6-dioni, 3.7- dihydro-8- [ (lR)-fenyylietyyli] -1,3-dipropyyli-lH-puri ini-2,6-dioni, 3.7- dihydro-8- [ (lR)-fenyylietyyli] -1,3-dipropyyli-lH-pu- 10 riini-2,6-dioni, 3.7- dihydro-8-[ (lS)-fenyylietyyli]-1,3-dipropyyli-lH-pu-riini-2,6-dioni, 3.7- dihydro-8-[1-(fenyylimetyyli)butyyli]-1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,6-dioni, 15 3,7-dihydro-8-(1-fenyylietyyli)-l,3-di-2-propenyyli-lH- puriini-2,6-dioni, 3.7- dihydro-8- [ 1- (fenyylimetyyli )propyyli] -1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,6-dioni, 3.7- dihydro-8-( 1-fenyylietyyli )-l, 3-dipropyyli-lH-puriini- 20 2,6-dioni, 3.7- dihydro-8-[l-(hydroksimetyyli )-2-fenyylietyyli] -1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,6-dioni, 3.7- dihydro-8- (2-indanyyli) -1,3-dipropyyli- ΙΗ-pur iini-2,6-dioni, 25 3,7-dihydro-8-[(±)-fenyylipropyyli]-1,3-dipropyyli-lH-pu- riini-2,6-dioni, 3.7- dihydro-8-[(R)-fenyylipropyyli]-1,3-dipropyyli-lH-pu-riini-2,6-dioni, 3.7- dihydro-8-[(S)-fenyylipropyyli]-1,3-dipropyyli-lH-pu- 30 riini-2,6-dioni, * 3,7-dihydro-8-[ (± )-metyyli-2-fenyylietyyli] -1,3-dimetyy- li-lH-puriini-2,6-dioni tai 3.7- dihydro-8-[metyyli-2-(4-hydroksifenyyli )etyyli] -1,3-dipropyyli-lH-puriini-2,6-dioni. 4β 98461