FI95625B - Kuvausmenetelmä - Google Patents

Description

! 95625

Kuvausmenetelmä. - Avbildningsförfarande.

Keksinnön kohteena on ydinmagneeettiseen resonanssiin perustuva kuvausmenetelmä esim. ihmiskehon, eläinten, elintarvikkeiden tai puunrungon tutkimiseen.

Magneettikuvaus (MRI) on menetelmä, joka käyttää hyväksi ydin-magneettista resonanssi-ilmiötä (NMR) kohteen ydintiheys ja ytimeen liittyvien NMR ominaisuuksien tai niihin vaikuttavien fysikaallisten ja kemiallisten ominaisuuksien paikallisten jakautumien selvittämiseen. Mainittuja NMR ominaisuuksia ovat mm.: pitkittäinen relaksaatio (karakterisoi pitkittäinen relak-saatioaika Tl), poikittainen relaksaatio (karakterisoi poikittainen relaksaatioaika T2), relaksaatio pyörivässä koordinaatistossa (karakterisoi relaksaatioaika Tlrho), kemiallinen siirtymä, kytkentäkertoimet ytimien välillä. NMR ominaisuuksiin vaikuttavat fysikaaliset ilmiöt mm.: virtaus, diffuusio, para-magneettiset ainekset, ferromagneettiset ainekset, viskositeetti ja lämpötila. Magneettisen resonanssin ja magneettikuvauksen menetelmiä ja sovellutuksia on käsitelty lukuisissa viitteissä: Wehrli FW, Shaw D, Kneeland BJ: Biomedical Magnetic Resonance Imaging, VCH Publishers, Inc. , New York 1988, Stark DD and Bradley WG: Magnetic resonance imaging, C. V. Mosby Comp., St. Louis 1991, lisää magneettikuvausta koskevia viit-*: teitä on mainittu mm. viitteessä: Sepponen US 5,159,270.

Moniviipale (multiple slice, multislice) kuvauksen periaate on esitetty mm. viitteessä Crooks LE: Selective irradiation line scan techniques of NMR imaging, IEEE Trans. Nucl. Sei., vol.

27, pp. 1239 - 1241, 1980.

Kuvaussekvenssejä, joissa virityskulma on pieni ja kaikusignaa-li muodostetaan gradienttitoimenpiteillä on esitetty mm. viitteissä Frahm J, Haase A, Matthaei D, Haenicke W, Merboldt K-D: US 4,707,658 ja Gyngnell ML: US 4,699,148, aikaisemmin viitteissä Tanttu J: Koelaitteisto NMR-kuvausta varten, Diplomityö, 2 95625

Helsingin Teknillinen korkeakoulu, Teknillisen fysiikan osasto, 1982 sivu 69 ja Pohjonen J: Koelaitteisto liikkuvan kohteen NMR-kuvausta varten, Lisensiaattityö, Helsingin Teknillinen korkeakoulu, Teknillisen fysiikan osasto, 1984, sivut 39 - 40.

Näiden kuvaussekvenssien muodostamien kuvien kontrastia on käsitelty mm. viitteessä Buxton RB, Fisel CR, Chien D, Brady TJ: Signal intensity in fast NMR imaging with short repetition times, J. Magn. Reson., vol. 83, pp. 576 - 585, 1989. Magneti-saation siirto-ilmiön käyttöä magneettikuvauksessa kudoskont-rastin synnyttämiseksi on kuvattu mm. edellä mainitussa viitteessä US 5,159,270.

Lukituskentässä tapahtuvan relaksaation käyttöä magneettikuvauksessa on kuvattu viitteessä Sepponen: US 4,743,850. Lukituskentässä tapahtuvaa relaksaatiota karakterisoi relaksaatio-aika Tlrho. Tlrho:n riippuvuutta lukituskentän voimakkuudesta (Tlrho- dispersio) käyttöä magneettikuvauksessa kudosinformaation saamiseksi on kuvattu viitteessä Sepponen: US 4,799,015. Valittaessa kuvaussekvenssiä magneettikuvauksessa pyritään useimmiten mahdollisimman hyvään kudoskontrastiin ja resoluutioon mahdollisimman hyvällä signaali/kohina-suhteella ja mahdollisimman lyhyessä kuvausajassa. Nämä vaatimukset ovat monilta osin ristiriitaisia: Kudoskontrasti perustuu lähes aina kudosten antaman signaalin vaimentamiseen relaksaatioprosesseja *: käyttäen. Käytössä olevissa sekvensseissä relaksaatioprosessit vaikuttavat kaikkiin kudoksiin sekvenssien aikana. Kudosten relaksaatiokäyttäytymiseroja voidaan tehostaa käyttämällä nk. kontrastiaineita (mm. Gd-DTPA yhdiste, tavaramerkki Magnevist, valmistaja Schering, Saksa) tai käyttämällä nk. magnetisaation siirto- (Magnetization transfer-) ilmiötä. Magnetisaation siirtoa on kuvattu mm. em. viitteissä US 5,159.270 ja stark DD and Bradley WG: Magnetic resonance imaging, C. V. Mosby Comp.,

St. Louis 1991, pp. 204 - 218. Lisäksi magnetisaation siirron käyttöä magneettikuvauksessa on käsitelty katsauksellisesti viitteessä R.S. Balaban, T.L. Ceckler: Magnetization transfer

II

3 95625 contrast in magnetic resonance imaging; Magnetic Resonance Quarterly, Vol. 8, no. 2, 116 - 137, 1992. Muodostuvan kontrastin määrää rajoittaa tunnetuilla menetelmillä mm. käytetty polarisoivan kentän voimakkuus: signaali/kohina-suhteen ja kuvausnopeuden kasvattamiseksi käytetään suhteellisen voimakasta polarisoivan kentän voimakkuutta. Magnetisaation siirto on tehokkainta ja relaksaatioaikakontrasti on parhaimmillaan hyvin matallissa kenttävoimakkuuksissa, joten kontrastin kannalta olisi syytä käyttää hyvin matalaa kenttävoimakkuutta. Tunnetuilla tekniikoilla lyhyttä kuvausaikaa, hyvää signaali-kohinasuhdetta ja hyvää kontrastia on vaikeaa, ellei mahdotonta saavuttaa samanaikaisesti. Käytännössä joudutaan tekemään kompromisseja, jotka heikentävät oleellisesti tutkimuksen diagnostista arvoa.

Patenttivaatimusten mukaisen keksinnön avulla vältetään tunnetun tekniikan haitat ja mahdollistetaan lyhyessä kuvausajassa hyvän kudoskontrastin ja signaali-kohinasuhteen saavuttamisen.

Keksintöä on kuvattu oheisissa piirroksissa, joissa kuva 1 esittää erästä keksinnön mukaista kuvaussekvenssiä kohteen kolmiulotteiseen kuvaukseen kuva 2 esittää erästä toista keksinnön mukaista kuvaussekvenssiä kohteen kuvaukseen.

Kuvassa 1 on esitetty keksinnön mukaisen kuvaussekvenssin pulssikaavio. Virityspulssien a, jotka on esitetty akselilla RF toistoväli on TR, virityskulma a on valittu siten, että pitkittäinen ydinmagnetisaatio M* pienenee vain hiukan (a<45°, yleisesti a< 90°). (Luonnollisesti virityskulmaan voidaan lisätä haluttu määrä tekijöitä 2n, ilman että efektiivinen virityskulma muuttuu). Virityspulssien välillä tapahtuvat magneettikuvauksen vaatimat gradienttioperaatiot, joita on havainnollis- 4 95625 tettu akseleilla Gx, Gy ja G*. Viritys- ja gradienttitoimenpiteistä johtuen kohteen protonit emittoivat rekisteröitävän spinkaiun SE, joka syntyy ajan TE (kaikuviive) kuluttua viri-tyspulssista. Keksinnön mukaisesti ennen virityspulsseja kohteeseen suunnataan pulssi SLP, jonka aikana ydinmagnetisaatio kierretään pois polarisoivan kentän B0 suunnasta, lukitaan pyörivään pulssin magneettikenttä komponenttiin ja palautetaan polarisoivan kentän suuntaiseksi. SLP pulssi voidaan toteuttaa käyttämällä adiabaattista puolipyyhkäisyä ydinmagnetismin kiertämiseksi kohtisuoraan suuntaan B0:aan nähden, lukitsemalla poikkeutettu magnetisaatio resonanssitaajuudella pyörivään magneettikenttään ajaksi TL ja palauttamalla adiabaattisella puolipyyhkäisyliä magnetisaatio B0:n suuntaiseksi. SLP pulssi on siis sähkömagneettinen värähtelypulssi. Koska kuvauksissa käytetty magneettikenttä vaihtelee 0.01 - 4 T:n välillä, värähtelyn taajuus on usein nk. radiotaajuusalueella, kenttävoimak-kuuksia vastaten välillä 0.4 - 200 MHz, joten usein puhutaan radiotaajuuspulssista.

Kuvion 1 sisältämän pulssin SLP aikana ensinnäkin kudoksen makromolekyyleihin sitoutuneiden protonien Hr· magnetisaatio saturoituu ja toiseksi lukittuneiden liikkuvien, vapaiden protonien H* magnetisaatio relaksoituu tehostuneen magnetisaa-tion siirron ja makromolekyylien liikkeen ansiosta. Koska mak-‘ romolekyylien aiheuttama relaksaatio lukituskentässä on huomattavasti tehokkaanpaa kuin kertaluokkia voimakkaammassa B0 kentässä, syntyy SLP pulssin vaikutuksesta hyvä kontrasti erilaisen makromolekyylirakenteen omaavien kudosten välille.

Kontrastia tehostaa vielä SLP pulssin jälkeen tapahtuva magne-tisaation siirto, koska Hr:n magnetisaatio toipuu hyvin . hitaasti. Varsinaiseen kuvaustapahtumaan liittyvän virityspuls-sin efektiivinen virityskulma on pieni, jolloin pitkittäinen magneettikomponentti ei juurikaan muutu ja signaalikeruu voidaan toistaa lyhyellä TR ajalla. Tällöin kuvaustapahtuma on nopea, mutta siitä huolimatta signaali/kohina-suhde on hyvä.

Il 5 95625

Lopputuloksen hyvä kontrasti perustuu seuraaviin ilmiöihin: A: Lukituskentässä magnetisaatio relaksoituu lukituskenttää vastaavaa tasapainoarvoaan kohden. Koska lukituskentän voimakkuus on vain noin sadas - tuhannesosa B0:n voimakkuudesta tasapainoarvo on käytännöllisesti katsoen nolla. Relaks oi tuulinen tapahtuu eksponentiaalisesti aikavakiolla Tlrho. Relaksoi-tuminen lukituskentässä tapahtuu pääasiassa kahden mekanismin ansiosta: Ensinnäkin makromolekyylien suhteellisen hidas lämpö-liike synnyttää lukituskenttää vastaavalla ydinmagneettisella resonanssitaajuudella sähkömagneettista värähtelyä, joka stimuloi relaksaatiota. Tämän relaksaatiomekanismin tehokkuus kasvaa magneettikentän heiketessä ja tämän johdosta magnetisaatio relaksoituu nopeasti niissä kudoksissa, joissa on makromolekyylejä (kudoksessa nämä ovat pääasiassa valkuaisainemolekyy-lejä).

B: Lukituskentän voimakkuus vastaa atomien ydinten synnyttämän paikalliskentän voimakkuutta. Tällöin lukittu magnetisaatio ikäänkuin vuotaa magnetisaation siirto (magnetization transfer) mekanismin ansiosta ytimille, jotka ovat sitoutuneet makromole-kyyleihin ja joiden magnetisaatio ei ole lukkiutuneena.

Edellä olevista mekanismeista johtuen sellaisten kudosten magnetisaatio, joissa on paljon makromolekyylejä ja makromole-kyyli/vesi-vuorovaikutus on hyvä (mm. lihas-, maksa-, aivoku-·: dos), lähestyy nopeasti nollaa. Sellaisten kudosten magnetisaa tio, joissa makromolekyylejä on vähän tai vesi/makromolekyyli vuorovaikutus on heikko, relaksoituu hitaasti. Keksinnön mukaisesti magnetisaatio palautetaan B0:n suuntaiseksi lukituskentässä tapahtuneen relaksoitumisen jälkeen. Lukituspulssin aikana saturoituu makromolekyyleihin sitoutuneiden protonien magnetisaatio ja tämä johtaa magnetisaation siirtoilmiön jatkumiseen vielä lukituspulssin jälkeen: Makromolekyylejä sisältävien kudosten magnetisaatio heikkenee edelleen verrattuna vähän makromolekyylejä sisältävän kudoksen magnetisaatioon.

Koska sekvenssi voidaan toistaa lyhyellä TR-ajalla (TR lyhyempi 6 95625 kuin kohteena olevien kudosten Tl), kumuloituu kontrastiefekti ja saavuttaa tasapainotilan, joka riippuu kohdekudosten ominaisuuksista. Valitsemalla virityskulma a pieneksi (esim 2 - 20°) kuvassa tulee näkymään vähän makromolekyylejä sisältävät kudokset suuremmalla intensiteetillä kuin paljon makromolekyylejä sisältävät kudokset.

Kuviossa 2 on esitetty eräs toinen keksinnön suoritusmuoto. Esitetyssä sekvenssissä kontrastia synnyttävän SLP pulssin jälkeen kerätään kuvaukseen tarvittavaa signaalia usealla virityspulssilla. Tässäkin tapauksessa virityspulssien efektiivinen virityskulma on pieni. SLP pulssi ja virityssekvenssi toistetaan valitun kuvausmenetelmän ja halutun signaali/kohina-suhteen vaatiman määrän.

Veren virtauksen kuvaamiseen tarkoitettuja kuvaustekniikoita on käsitelty mm. viittessä Siebert J.E., Pernicore J.R., Potchen E.J.: Physical principles and application of MR angiography,

Seminars in Ultrasound, CT, and MRI, Vol. 13, No. 4, 1992, pp.

227 - 245. Eräs käytetyimmistä menetelmistä on nk. TOF (Time-Of-Flight) menetelmä, jossa selektiivisellä saturoinnilla heikennetään valitun kuvausalueen signaalia ja ainoastaan alueelle virtaava veri, joka ei ole saturoitunut, lähettää voimakkaan signaalin. Normaalisti saturoimiseen käytetään sekvenssiä, jossa virityspulssien toistoväli TR on lyhyt verrattuna kudoksen Tl aikoihin. Lisäksi voidaan käyttää inversiopulsseja ja magnetisaation siirtoilmiötä. Keksinnön mukaista menetelmää voidaan myös käyttää TOF menetelmien yhteydessä staattisen kudoksen magnetisaation saturointiin. Tällöin etuna ovat menetelmän yksinkertaisuus ja tunnettuja menetelmiä tehokkaampi " saturaatiokyky. Aivan kuten yleisesti TOF-menetelmissä on kuvattavan alueen paksuus määrättävä odotettavissa olevan veren virtauksen nopeuden mukaan: alueelle virtaavan veren on täytettävä alueen suurimmat verisuonet toistovälin TR aikana.

Lopullinen kuva verisuonituksesta tehdään usein nk. Maximum

I

7 95625

Intensity Projection (MIP) eli maksimi intensiteetti projisoin-tia käyttäen.

Keksinnön mukaisesti voidaan myös ottaa kohteesta kuvia eri TL:n tai BlL:n arvoilla. Näistä kuvista voidaan johtaa, esimerkiksi muodostamalla kuvien intensiteettien suhde tai erotus, informaatiota veden ja makromolekyylien vuorovaikutuksen voimakkuudesta kohteessa. Samoin voidaan erotella esimerkiksi paramagneettisten aineiden aiheuttamaa relaksaation merkitystä kohteessa verrattuna makromolekyylien aiheuttamaan relaksaatioon.

Keksinnön mukainen menetelmä tarjoaa tunnettua tekniikkaa paremman mahdollisuuden muodostaa kontrastia eri makromolekyy-lirakenteen omaavien kudosten välille. Tapauskohtaisesti voidaan optimaalisten kuvausparametrien valinnassa noudattaa mm. seuraavia ohjearvoja: - Mikäli virityskulma on pienempi kuin 20° niin pitkittäinen magnetisaatio ei juurikaan muutu ja viritystapahtuma voidaan toistaa lyhyellä TR ajalla - SLP pulssin pituudella säädetään kontrastia, mitä pitempi SLP pulssi on sitä heikomman signaalin makromolekyylejä sisältävät kudokset lähettävät ja sitä parempi on esim. aivoneste/ aivokudos-kontrasti.

* - SLP pulssin voimakkuus on syytä pitää niin pienenä, että lukitus juuri tapahtuu, sopiva arvo on esim. 50 mikro Teslaa (50x10-* T) - Paramagneettinen aine, kuten Gd-DTPA, lyhentää relaksaatio-aikoja, etenkin pitkittäistä relaksaatioaikaa Tl. Tällöin saavutetaan paras kontrasti siten, että valitaan suhteellisen ’ suuri virityskulma ja suhteellisen lyhyt SLP pulssin pituus, samoin TR voi olla suhteellisen lyhyt.

Koska tehostuvan so. paramagneettista ainetta keräävän kudoksen Tl poikkeaa merkittävästi muiden kudosten Tl arvoista on syytä 8 95625 korostaa tätä kontrastiparametriä. Tämä saadaan aikaiseksi esimerkiksi kiertämällä magnetisaatio lukituskentässä tapahtuvan relaksaation jälkeen polarisoivan kentän kanssa yhdensuuntaiseksi, mutta vastakkaiseksi. Tällöin magnetisaatio kokee täydellisen adiabaattisen pyyhkäisyn, jossa magnetisaatio kiertyy 180°.

Erityinen diagnostinen ongelma, jossa menetelmää voidaan soveltaa on rintasyövän levinneisyyden selvittäminen. Syöpäkasvain on useimmiten hyvin epähomogeeninen ja sisältää myös kudosta, jossa markromolekyylien ja veden vuorovaikutus on voimakas. Muodostamalla keksinnön mukaisesti kaksi kuvaa, joissa vuorovaikutuksen vaikutusta kuviin muutetaan edellä kuvatulla tavalla SLP pulssin ominaisuuksia muuttamalla, voidaan saadusta informaatiosta päätellä kasvaimen mahdollinen levinneisyys. Rasvakudoksen intensiteetin ei tulisi muuttua, jos SLP:n amplitudia muutetaan. Tällöin esimerkiksi vähentämällä kuvat toisistaan jää erostuskuvassa rasva näkyviin vain hyvin heikosti.

Keksinnön mukaista menetelmää voidaan sen ominaisuuksien perusteella käyttää mm: - Aivopatologioiden seulonnassa, jossa se on tehokkaampi kuin käytetyt spin-kaiku tai RARE-sekvenssit - MR angiografioiden teossa: Sekvenssi antaa hyvän veri/ proteiinipitoinen kudos-kontrastin, lyhyt kaikuviive vähentää virtauksen pyörteisyyden vaikutusta - Kudosten rasvoittumisen seuraamisessa, sekvenssi antaa hyvän rasva/proteiinipitoinen kudos - kontrastin, sovellutusalueina ovat mm. maksa-, lihas- ja luuydintaudit ‘ - Sekvenssi voidaan optimoida myös mm. paramagneettisille kontrastiaineille, koska paramagneettinen relaksaatioprosessi on tehokkaasti erotettavissa makromolekyylien aiheuttamasta relaksaatiosta - Sekvenssillä saadaan tehokkaasti informaatiota ti 9 95625 relaksaatioprosesseista muodostamalla esim. kaksi tai useampi kuva kohteesta eri SLP pulssin ominaisuuksilla. Tällöin voidaan muuttaa esim. SLP pulssin amplitudia tai kestoa tai molempia.

Keksinnön ylläkuvatussa selostuksessa on esitetty vain jokin keksinnön mukainen suoritusmuoto.

Claims (14)

95625 10

1. Menetelmä kohteen, kuten esimerkiksi ihmiskehon, puunrungon, elintarvikkeen tutkimiseen jotakin magneettikuvausmenetelmää käyttäen, tunnettu siitä, että se sisältää seuraavat toimenpiteet a) tutkittavan kohteen ydinmagnetisaatio käännetään pois polarisoivan kentän (Bq) suunnasta sähkömagneettista värähtely-pulssia, seuraavassa radiotaajuuspulssia käyttäen, b) annetaan magnetisaation relaksoitua lukittuneena radiotaa juuspulssin (SLP) magneettikomponenttiin tietyn ajan, seuraavassa lukitusajan (TL) c) kierretään magnetisaatio polarisoivan (Bq) kentän kanssa yhdensuuntaiseksi d) kohdistetaan magneettikuvausmenetelmän sisältämä viritystoi-menpidesekvenssi sisältäen viritystapahtumia polarisoivan magneettikenttään (Bq) nähden poikittaisen ydinmagneettisen komponentin synnyttämiseksi siten, että mainitun viritystoimen-pidesekvenssin yksittäisen viritystapahtuman jälkeen ydinmagne-tisaation poikkeama polarisoivan kentän suunnasta eli • virityskulma (a°) on alle 90°.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainitun yksittäisen viritystapahtuman jälkeen synnytetään nk. spin-kaiku (SE) kytkemällä ensimmäinen ,, magneettikenttägradientti (Gg) ensimmäiseksi aikajaksoksi ja • sen jälkeen kytkemällä toinen gradientti, jolla on komponentti, joka on vastakkaisuuntainen johonkin ensimmäisen gradientin (Gz) komponenttiin nähden. li 95625 11

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainitun yksittäisen viritystapahtuman (a) jälkeen synnytetään yksi tai useampi spin-kaiku (SE) käyttäen radiotaa-juuspulssi-sekvenssiä.

4. Patenttivaatimuksen 1, 2 tai 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetty kuvausmenetelmä on nk. Fourier-menetelmä.

5. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ennen menetelmään liittyvien kuvaustoimenpiteiden aloittamista kohteeseen on saatettu kontrastiainetta, esimerkiksi paramagneettista yhdistettä.

6. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että magnetisaatio käännetään pois polarisoivan kentän suunnasta kohdistamalla kohteeseen radio-taajuuspulssi (SLP), jonka taajuus aluksi poikkeaa resonanssi-taajuudesta ja joka sen jälkeen muuttuu resonanssitaajuuteen.

7. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että jokaisen lukitusajan jälkeen on useita viritystapahtumia polarisoivan magneettikenttään (Bq) nähden poikittaisen ydinmagneettisen komponentin synnyttämisek- ·: si siten, että mainitun viritystoimenpidesekvenssin yksittäisen viritystapahtuman (a) jälkeen ydinmagnetisaation poikkeama polarisoivan kentän (Bq) suunnasta eli virityskulma on alle 90°.

8. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainitut viritystapahtumat (a) ovat selektiivisiä ja kohdistuvat ennalta asetetussa järjestyksessä kohteen eri alueisiin.

9. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, 12 95625 tunnettu siitä, että mainitut viritystapahtumat (a), ovat selektiivisiä ja selektiivisesti viritettävän alueen leveys valitaan siten, että selektiiviselle alueelle liikkuva materiaali täyttää halutun osan selektiivisesti viritettävästä alueesta.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että saadusta kuvasta muodostetaan esimerkiksi maksimi intensiteetti projisointia käyttäen kuva alueen verisuonista.

11. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kohteesta muodostetaan kaksi tai useampi kuva eri lukitusajan (TL) pituudella tai eri lukitusaikana vaikuttavan radiotaajuuspulssin (SLP) amplitudilla (B1L) ja näin saaduista kuvista johdetaan informaatiota relaksaatiosta.

12. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kohteesta muodostetaan ensimmäinen kuva ennen paramagneettisen aineen saattamista kohteeseen ja toinen kuva paramagneettisen aineen kohteeseen saattamisen jälkeen.

13. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetel- "· mä, tunnettu siitä, että kohteesta otetaan kaksi kuvaa lukituspulssin (SLP), eri amplitudeilla (B1L).

14. Patenttivaatimuksen 13 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että saatujen kuvien avulla johdetaan informaatiota ydinmagneettisesta relaksaatiosta. Il 13 95625