FI95516C - Kytkentäelementti siirtojohtoresonaattoriin kytkeytymiseksi - Google Patents

Description

95516

Kytkentäelementti siirtojohtoresonaattoriin kytkeytymiseksi - Kopplingselement för kopplandet tili en överforingledningsresonator 5 Keksintö koskee kytkentäelementtiä, jolla kytkeydytään induktiivisesti siirtojohtoresonaattoriin ja jolla kytkentää voidaan helposti säätää.

Radiolähetin/vastaanottimissa käytetään yleisesti siirtojohtoresonaattoreihin perustuvia duplex-suodattimia estämään lähetettävän signaalin pääsy vastaanottimelle ja 10 vastaanotetun signaalin pääsy lähettimelle. Kullakin monikanavaisella radiopuhelin-verkolla on sille spesifioitu lähetys-ja vastaanottotaajuuskaista. Yhteyden aikaisen vastaanotto- ja lähetystaajuuden ero, duplex-väli, on myös verkon spesifikaation mukainen. Siksi pitäisi kullekin verkolle suunnitella juuri sille sopiva dupleksisuo-datin. Eri radiopuhelinverkkoja varten ei kuitenkaan ole taloudellisesti kannattavaa 15 suunnitella joukkoa erilaisia duplex-suodattimia, vaan suodattimen esto- ja päästö- kaistat pyritään tekemään ainakin jossain määrin säädettäviksi, jolloin suodattimet soveltuvat myös alkuperäisen suunnittelun pohjana olleita kaistanleveyksiä suuremmille tai pienemmille kaistanleveyksille. Esto- ja päästökaistojen säätötarve ei useinkaan ole kovin suuri, joten haluttu uusi kaistanleveys saadaan aikaan yksinker-20 taisesti kasvattamalla tai pienentämällä resonaattoripiirien välistä kytkentää suodat-timessa. Tällöin resonaattorien lukumäärä voidaan säilyttää muuttumattomana.

Helix-resonaattori on siirtojohtoresonaattori, jota käytetään laajasti suurtaajuusalu-een suodattimissa. Neljännesaallon resonaattori sisältää induktiiviset elementit, jotka . 25 ovat lieriökelaksi kierretty johdin, jonka toinen pää on oikosuljettu, sekä kelaa ym päröivä johtava vaippa. Johtava vaippa on yhdistetty kelan matalaimpedanssiseen, oikosuljettuun päähän. Resonaattorin kapasitiivinen elementti muodostuu kelan avoimen pään ja kelaa ympäröivän johtavan vaipan välille. Resonaattoriin voidaan kytkeytyä joko kapasitiivisesti resonaattorikelan yläpäässä, jossa sähkökenttä on 30 voimakas, induktiivisesti resonaattorikelan alapäässä, jossa magneettikenttä on voi-* · makas tai voidaan käyttää kytkentäaukkoa. Viimeksi mainittua käytetään kahden resonaattorin välillä. Induktiivinen kytkentä saadaan aikaan, kun kytkettävä johto päätetään kytkinlenkillä, joka sijoitetaan voimakkaaseen magneettikenttään resonaattorissa. Kytkentä on sitä tehokkaampi, mitä suurempi on kytkinlenkki ja 35 mitä voimakkaampi on kytkinlenkissä vaikuttava resonaattorin magneettikenttä.

. Resonaattoriin voidaan kytkeytyä myös yhdistämällä kytkettävä johto suoraan reso-naattorikelaan, useimmiten sen ensimmäiseen kierrokseen. Tt paa nimitetään tapi- 2 95516 tukseksi, koska helix-kelan muodostavasta johtimesta johdetaan väliulosotto signaalille. Tapituskohta määrää sisäänmenoimpedanssin, jonka kytkettävä johto näkee resonaattoriin päin ja se voidaan määrätä joko kokeellisesti tai laskennallisesti. Tapittamalla tehdyn kytkeytymisen haittana on, ettei kiinteän suoran kosketuksen 5 vuoksi sisäänmenoimpedanssia ja siten kytkennän voimakkuutta voida lainkaan säätää.

Säädettävä induktiivinen kytkentä voidaan tunnetusti toteuttaa käyttäen niin kutsuttua lankalinkkiä, joka on viitteellisesti esitetty kuvissa IA ja IB. Kuva IA esittää 10 resonaattoria päältä katsottuna ja kuva IB on sivukuvanto. Kuvissa on viitenumerolla 1 esitetty helix-kelaa, jossa on suora jalkaosa 2, joka on asetettu piirilevyyn 3 tehtyyn reikään ja juotettu levyn pinnan metallointiin maadoittuen tätä kautta. Metallointi on esitetty paksulla yhtenäisellä viivalla. Kelasta on kuvattu vain muutama alin kierros. Lankalinkki 4, joka päältä katsottuna on esitetty kuvassa IA, on tai-15 vutettu johdinlangan pätkä, jonka päät 5, 6 on taivutettu piirilevyä 3 kohti, ja se työnnetään molemmista päistään piirilevyyn 3 porattuihin reikiin, kuva IB. Aalto-juotoksessa toinen pää 5 juottuu resonaattorista 1 katsottuna piirilevyn vastakkaisen puolen metallointiin ja maadoittuu sitä kautta. Toinen pää juottuu piirilevyn 3 resonaattorin puoleisella pinnalla olevaan johdinliuskaan 8, jota kautta radiotaajuussig-20 naali johdetaan lankalinkkiin 4. Lankalinkin 4 itseinduktanssi muodostaa induktiivi sen elementin, jolla kytkeydytään sähkömagneettisen kentän kautta resonaattoriin 1. Itseinduktanssin määräävät langan paksuus ja pituus. Lankalinkki 4 sijaitsee samalla kytkentälevyllä 3 olevan resonaattorikelan 1 ensimmäisen kierroksen välittömässä läheisyydessä, kuva IA, ja sen suuntaisena, kuva IB. Lankalinkin 4 päissä olevat . .25 nystyt 7 ja 9 pitävät sen oikeassa asennossa aaltojuotoksen aikana estäen johdinlangan liukumisen liian pitkälle kytkentälevyn 3 läpi. Lankalinkin 4 ja resonaattorikelan 1 keskinäisinduktanssia ja siten kytkentää säädetään painamalla linkkiä piirilevyyn päin tai siitä poispäin nuolen A suunnassa, kuva IB.

30 Tällä tunnetulla kytkentätavalla on eräitä haittoja. Resonaattorikelan asennosta ja koosta riippuen halutun kytkennän ja säädön toteuttamiseksi tarvitaan useita eripak-suisia ja erimuotoisia lankalinkkimalleja. Kytkentälevyyn kiinnitetyn lankalinkin asennon säätäminen suodattimen viritysvaiheessa on hankalaa, sillä ensinnäkin lanka voi olla paksua ja siten jäykkää ja toiseksi lankaa taivuteltaessa piirilevyn folio 35 repeää hyvin helposti. Mikäli reikiä ei käytetä, vaan lankalikki on juotettu pinta-asennuksena piirilevyn 3 pinnalla oleviin johdintäpliin, repeytyisi johdintäpläfolio : varmasti irti pinnasta. Useissa tapauksissa ei ole toivottavaa, että suodattimen ulko pinnalla eli tässä tapauksessa piirilevyn ulkopinnalla olisi mitään ulkonevia osia.

3 95516 Tämän keksinnön tavoitteena on kehittää helposti säädettävä induktiivinen kytkentä-elementti, jolla ei ole edellä kuvattujen tunnettujen kytkentätapojen haittoja. Yhdellä tai vain muutamalla elementillä tulee korvata suun joukko erilaisia lankahnkkimal-5 leja. Elementti voi korvata edellä kuvatun tapituksen ja erityisesti sen on sovelluttava pinta-asennukseen. Asetetut tavoitteet saavutetaan patenttivaatimuksen 1 tun-nusmerkkiosassa esitetyllä kytkentäelementillä.

Ehdotettu säätöelementti on taipuisasta johdemateriaalista valmistettu pitkänomai-10 nen liuska, jossa on vastakkaiset leveät sivut ja vastakkaiset kapeat sivut. Leveän sivun leveys on huomattavasti suurempi kuin kapean sivun leveys eli liuskan paksuus. Liuskaa on taivutettu pitkin liuskan poikki kulkevaa taivutusakselia ainakin yhdestä kohdasta siten, että liuska muodostaa kapean sivun suunnasta katsottuna haarukkamaisen symmetrisen kuvion. Liuska kiinnitetään ainakin päistään sopivin 15 kiinnitysvälinein kytkentälevyyn määrätylle etäisyydelle sen pinnasta ja sen pinnan suuntaisena siten, että resonaattori tulee taivutetun liuskan haarukan sisään symmetrisesti siihen nähden. Toisessa päästä olevasta kiinnitysvälineestä johdetaan kytkettävä signaali liuskaan kun taas vastakkaisessa päässä oleva kiinnitysväline oiko-sulkee liuskan tämän pään.

20

Edullisessa suoritusmuodossa kiinnitysvälineet ovat liuskan päissä leveän sivun tasossa olevia ja kohtisuoraan liuskan pituusakselia olevia ulokkeita. Ulokkeet on muodostettu samassa työvaiheessa, jossa liuskat on leikattu Cu-rainasta. Ulokkeiden kärjet, jotka tulevat piirilevyn pintaa vasten, voidaan lisäksi taivuttaa suuremman , ; 25 juotospinta-alan aikaansaamiseksi, mikäli käytetään pinta-asennusta.

; «

Toisessa suoritusmuodossa kiinnitysvälineet ovat piirilevyn pintaan asennetut ja siitä ulkonevat tuet, joiden kärkiin liuska kiinnitetään.

30 Edullisessa suoritusmuodossa liuska kiinnitetään myös symmetria-akselin kohdalta ';* mainitun tyyppisillä kiinnitysvälineillä piirilevyyn, jolloin jäykkyys ja säädön koh distaminen vain tiettyyn osaan liuskaa paranevat.

Esimerkiksi V-muotoon taivutettu liuska voidaan helposti si a ttaa halkaisijaltaan 35 erilaisille resonaattorikeloille sijoittamalla liuska kokoonpanovaiheessa sopivalle etäisyydelle resonaattorikelasta. Liuskan kiinnityksen jälkeen kelan ja liuskan välistä •: sähkömagneettista kytkentää voidaan helposti säätää taivuttamalla liuskaa, symmet ria-akselin suhteen joko toispuoleisesti tai molemmilta puolilta, joko resonaattorike- 4 95516 laan päin kytkennän vahvistamiseksi tai resonaattorikelasta poispäin kytkennän heikentämiseksi.

Seuraavassa keksintöä kuvataan tarkemmin viittaamalla oheisiin piirustuksiin, joissa 5 kuvat IA ja IB kuvaavat tunnettua tapaa resonaattoriin kytkeytymiseksi kuva 2 esittää keksinnön mukaisen kytkentäelementin, kuva 3 esittää kytkentäelementtejä kytkentälevylle asennettuna, kuva 4 esittää säätöelementin asemointia resonaattorikelan 10 suhteen, kuvat 5 A, B ja C esittävät säätöelementin erilaisia viritysvaihtoehtoja, kuvat 6A, B ja-C kuvaavat estosuodattimen vaimennuskäyrää eri kytkennöillä kuva 7 kuvaa erään dupleksisuodattimen piirikytkentää.

15

Kuvassa 2 on eräs keksinnön toteutus. Kytkentäelementti 11 valmistetaan taipuisasta johdelevystä, esimerkiksi ohuesta kuparirainasta, jonka vahvuus on edullisesti 0, ΙΟ,3 mm. Leikkaamalla tai lävistämällä irrotetaan pitkänomainen liuska. Sen jälkeen liuska taivutetaan liuskan pituusakselilla olevan keskipisteen kautta kulkevan pi-20 tuusakselin normaalin eli symmetria-akselin 12 suhteen symmetriseksi, jolloin muodostuu haarukkamainen kappale. Kuvassa esitetty kytkentäelementin muoto on edullinen, sillä se on helppo sovittaa halkaisijaltaan erilaisille resonaattorikeloille muuttamalla kytkentäelementin ja resonaattorikelan välistä etäisyyttä asennettaessa elementti piirilevylle resonaattorikelan viereen, kuten myöhemmin kuvataan.

. .25

Kytkentäelementtiin on sitä leikattaessa edullista samalla leikata kytkentäjalat 13, 14 samasta johdemateriaalista. Jalat muodostuvat yksinkertaisesti liuskan päissä olevista liuskan pituusakselia kohtisuoraan olevista liuskapätkistä. Kytkentäjalkojen käijet voidaan kuvan mukaisesti taivuttaa tassuiksi 14, 15 pinta-asennuksen helpottami-30 seksi. Kytkentäelementin kytkeytyminen maahan ja suodattimen signaalitielle tapahtuu näiden päihin sijoitettujen kytkentäjalkojen kautta. Signaali tuodaan elementtiin piirilevyltä esim. jalan 14 kautta. Jalka 15 sen sijaan maadoittaa liuskan tämän pään. On lisäksi edullista sijoittaa liuskan keskikohdalle symmetria-akselin 12 kohdalle tukijalka 16, joka muodostetaan samalla tavalla kuin jalat 14 ja 15. Tukijalka kiin-35 nittyy piirilevyn pinnalla olevaan johdintäplään juotosvaiheessa. Tukijalka voi olla myös eristemateriaalia, esimerkiksi muovista tehty tappi, joka on ensin kiinnitetty kytkentälevyyn vaikkapa pursottamalla. Sen käijessä on hahlo, johon kytkentäelementti tukeutuu.

5 95516

Kuvassa 3 on kuvattu neljä resonaattoria käsittävän suodattimen pohjaa 25. Pohja on piirilevy, jonka suodattimen sisäosaan päin olevalla pinnalla on johdinkuvioita ja mahdollisia erilliskomponentteja (ei esitetty). Pohjaan asennetaan resonaattorikelat, 5 joista kelat 23 ja 24 on esitetty. Kunkin kelan viereen on asennettu kytkentäele-mentti, esim. elementti 21 on asennettu resonaattorin 23 viereen. Elementtien jalkojen taivutetut käijet juotetaan levyn pinnalla oleviin johdintäpliin tai jalat ulottuvat levyyn tehtyihin reikiin, mikäli käytetään piikkimäisiä jalkoja. Lopuksi sijoitetaan paikalleen suodattimen kotelo, jossa on poterot, joiden sisään kukin helix-kela aset-10 tuu. Tällöin jokaista helix-kelaa ympäröi metallinen seinä eikä resonaattoreiden välillä ole suoraa sähkömagneettista kytkentää. Signaali tuodaan kuhunkin resonaattoriin ainoastaan keksinnön induktiivisen kytkentäelementin kautta. Näin voidaan helposti konstruida kaistanestosuodatin, kuten duplekserin TX-haaran suodatin.

15 Kuva 4 havainnollistaa säätöelementin ja resonaattorikelan asemointia toisiinsa nähden. Kuvassa resonaattori 34 on esitetty päältä katsottuna kelan akselin suunnassa. Piirilevylle 37 on jäljestetty juotostäplät 33, 34 ja 35 kytkentäelementin jalkojen kärkien vastaanottamiseksi. Kytkentäelementin 31 paikka piirilevyllä on helposti säädettävissä tekemällä juotostäplistä pitkänomaiset, jolloin kytkentäjalat voi-20 daan asettaa haluttuun paikkaan juotostäplän alueella ja siten halutulle etäisyydelle resonaattorikelasta 34 ennen pintaliitoksella tapahtuvaa kiinnitystä. Kuvassa on esitetty esimerkinomaisesti ääriasennot, joiden välillä kytkentäelementin sijaintia voidaan muuttaa liikuttamalla elementtiä juotostäplien alueella. Ehyellä viivalla on kuvattu elementin asema sen ollessa lähinnä resonaattoria ja katkoviivalla on kuvattu φ 25 kauimmainen asema. Resonaattorikelan 34 ja säätöelementin 31 välinen etäisyys ‘ * määrää tunnetusti sähkömagneettisen kytkennän voimakkuuden. Säätöelementin sijoitus voi kuvasta 4 poiketen olla myös epäsymmetrinen resonaattorikelan suhteen, jolloin etäisyys resonaattorikelaan on symmetria-akselin eri puolilla erilainen. Sää-töelementin asennukseen voidaan käyttää erityisesti tähän tarkoitukseen suunniteltua 30 asennuslaitetta ja sen jälkeen suorittaa kiinnitys esimerkiksi reflow-juotoskoneessa.

1 * * Kytkentäelementin piirilevyyn kiinnityksen jälkeen kytkentää voidaan helposti virittää taivuttamalla kytkentäelementin muodostavaa liuskaa joko resonaattorikelaan päin tai siitä poispäin. Viritys voi tapahtua joko symmetrisesti liuskan symmetria-35 akselin suhteen tai epäsymmetrisesti. Kuvissa 5 A, B ja C, joissa käytetään soveltuvin osin samoja viitenumerolta, on esimerkkejä epäsymmetrisestä virityksestä.

Kuvat esittävät resonaattoria päältä katsottuna helix-kelan akselin suunnassa. Kuva 5Aa esittää resonaattorikelaa 51 sekä etäisyyden päähän sijoitettua symmetristä 6 95516 säätöelementtiä 52 perusasennossaan kiinnityksen jälkeen. Kuvassa 5B resonaattori-kelan 51 ja säätöelementin 52 välistä sähkömagneettista kytkentää on kasvatettu taivuttamalla säätöelementin 52 muodostavaa liuskaa toispuoleisesti resonaattorikelaan 51 päin nuolen osoittamassa kohdassa ja suunnassa. Vastaavasti kuvassa 5C reso-5 naattorikelan 51 ja säätöelementin 52 välistä sähkömagneettista kytkentää on pienennetty taivuttamalla säätöelementin 52 muodostavaa liuskaa resonaattorikelasta poispäin nuolen osoittamassa kohdassa ja suunnassa.

Kuvassa 6 on lopuksi esitetty periaatteellisesti säädön vaikutus dupleksisuodattimen 10 TX-haaran suodattuneen. Tämän dupleksisuodattimen eräs kytkentä, joka on sinänsä tunnettu, on esitetty kuvassa 7. Vastaanotinhaaran puoleinen kaistanpäästösuodatin on nelipiirinen kastanpäästösuodatin käsittäen helix-resonaattorit HX5- HX8. Lähe-tinhaaran puoleinen suodatin on nelipiirinen kaistanestosuodatin käsittäen helix-resonaattorit HX1-HX4. Estosuodattimen resonaattorit on kukin sijoitettu omaan 15 koteloonsa (ei esitetty), joten niiden välillä ei ole sähkömagneettista kytkentää. Kunkin estosuodattimen resonaattorin alapäässä on sen magneettikentässä induktanssi Lx, joka muodostuu keksinnön mukaisesta liuskarakenteesta. Sijoittamalla liuska lähemmäksi tai kauemmaksi resonaattorista vaikutetaan niiden väliseen kes-kinäisinduktanssiin ja siten kytkennän voimakkuuteen. Tällä sijoituksella pystytään 20 helposti siirtämään estosuodattimen estokaistan minimiä tietyssä määrin ja lisäsäätö voidaan tehdä liuskaa taivuttamalla..

Tämän säädön vaikutus on esitetty kuvissa 6A-6B. Kuvassa 6A on kunkin resonaattorin vieressä oleva kytkentäliuska sijoitettu siten, että sen jalat ovat suunnilleen , . . 25 keskellä pitkänomaisia täpliä, jotka on esitetty kuvassa 4. Kuvan 6A vasen puoli esittää tätä asemaa. Tällöin estosuodattimen vaimennuskäyrä on kuvan 6A oikean puolen mukainen. Minimi-ja maksimivaimennusten väli on merkitty viitteellä dl.

Jos kytkentäliuska kuvan 6B vasemman puolen mukaisesti sijoitetaankin siten, että sen jalat ovat pitkänomaisten täplien mahdollistamassa ääriasennossa, jota on esitet-30 ty myös kuvan 4 liuskan 31 ehyellä viivalla, jolloin liuska on hyvin lähellä resonaattoria, saadaan voimakas kytkentä. Tällöin on vaimennuskäyrä kuvan 6B oikealla puolella esitetyn mukainen, ja minimi- ja maksimivaimennusten väli d2 onkin suurempi kuin dl. Edelleen jos kytkentäliuska kuvan 6C vasemman puolen mukaisesti sijoitetaankin siten, että sen jalat ovat pitkänomaisten täplien mahdollistamassa toi-35 sessa ääriasennossa, jota on esitetty myös kuvan 4 liuskan 31 katkoviivalla, jolloin liuska on kaukana resonaattorista, saadaan heikko kytkentä. Tällöin vaimennuskäy-. rä on kuvan 6C oikealla puolella esitetyn mukainen, ja minimi- ja maksimivaimennusten väli d3 onkin pienempi kuin dl. Kytkennän yksilöllinen hienosäätö tehdään 7 95516 taivuttamalla kytkentäliuskaa tai osaa siitä. Tällä tavalla voidaan yhdellä ja samalla suodatinrakenteella aikaansaada suodatin, jonka dupleksiväliä voidaan helposti muuttaa vastaamaan halutun radiopuhelinjäijestelmän spesifikaatiota. Samalla suodattimena voidaan siten kattaa lukuisa joukko radiopuhelinjäijestelmiä.

5

Keksinnön mukainen kytkentäelementti on helppo valmistaa ja sen on käytännössä todettu korvaavan kaikki käytössä olevat eripaksuiset ja -muotoiset lankalinkkimal-lit. Symmetrisen muotonsa ansiosta sen asemointi onnistuu aina käytetyn resonaat-torikelan koosta ja asennosta riippumatta. Kytkentäelementti on erityisen edullinen 10 pinta-asennuksen kannalta. Symmetria ja pinta-asennettavuus luovat edellytyksen kytkentäelementin paikan portaattomalle säädölle kytkentälevyllä kokoonpanovaiheessa tekemällä juotostäplistä pitkänomaiset. Kytkentäelementin viritys tapahtuu yksinkertaisesti kytkentäelementin muodostavaa taipuisaa liuskaa taivuttamalla joko resonaattorikelaan päin tai siitä poispäin, kun vastaava toimenpide lankalinkillä 15 vaatisi linkin irrottamisen juotoksesta ja linkin säätämisen ylös-alassuunnassa oike aan tasoon, mikä käytännön syistä on lähes mahdotonta, joten useimmiten säätö on pyrittävä saamaan oikeaksi jo ennen linkin juottamista.

Kytkentäelementin toteutusvaihtoehdot eivät rajoitu edellä kuvattuihin esimerkkei-20 hin, vaan keksintöä on mahdollista soveltaa oheisten patenttivaatimusten sallimissa rajoissa.

. · «

Claims (8)

95516

1. Kytkentäelementti resonaattoriin kytkeytymiseksi ja kytkennän säätämiseksi radiotaajuisessa suodattimessa, jonka ainakin yksi helix-resonaattorikela on kiinnitetty eristemateriaalista valmistetulle kytkentälevylle, kytkentäelementin ollessa toi- 5 sesta päästä oikosuljettu ja toisesta päästä suodattimen signaalitiehen kytketty in duktiivinen elin, joka sijaitsee etäisyyden päässä resonaattorikelasta ja on siihen sähkömagneettisessa kytkennässä, tunnettu siitä, että kytkentäelementti on johdemateriaalista valmistettu liuska (11), joka on muotoiltu 10 haarukkamaiseksi siten, että siinä on kaksi liuskahaaraa ja niitä yhdistävä liuskaosa, resonaattorikelan sijaitessa olennaisesti liuskahaarojen välissä, ja kytkentäelementti on kiinnitetty kytkentälevylle ja etäisyyden päähän siitä tukijalkojen avulla, joista yhden kautta kytkentäelementti oikosulkeutuu ja toisen kautta se kytkeytyy signaalitiehen. 15

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kytkentäelementti, tunnettu siitä, että kytkentäelementti on symmetrinen liuskan keskipisteen kautta kulkevan symmetria-akselin suhteen.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kytkentäelementti, tunnettu siitä, että kum paakin haaraa voidaan erikseen taivuttaa resonaattorikelan ja haaran välisen etäisyyden kasvattamiseksi tai pienentämiseksi.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kytkentäelementti, tunnettu siitä, että liuska .25 ja tukijalat muodostavat yhtenäisen samaa ainesta olevan kappaleen.

5. Patenttivaatimuksen 1 tai 4 mukainen kytkentäelementti, tunnettu siitä, että tukijalkojen kärjet on taivutettu kytkentäelementin pinta-asennuksen helpottamiseksi. 30

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen kytkentäelementti, tunnettu siitä, että ainakin yksi tukijalka on valmistettu eristemateriaalista.

7. Patenttivaatimuksen 4 mukainen kytkentäelementti, tunnettu siitä, että sanot-35 tu kappale on valmistettu kuparirainasta. 95516

8. Patenttivaatimuksen 1 tai 5 mukainen kytkentäelementti, tunnettu siitä, että tukijalkojen käijet on juotettu kytkentälevyn pinnalla oleviin pitkänomaisiin johdin-täpliin, joiden sallimissa rajoissa kytkentäelementm paikka voidaan valita ennen juottamista. 5