FI90183B - Foerfarande och anordning i anslutning till automatisk exponering vid roentgendiagnostik, speciellt mammografi - Google Patents

Description

901 83

Menetelmä ja laite röntgendiagnostiikan, etenkin mammografian automaattivalotuksessa Förfarande och anordning i anslutning tili automatisk exponering vid röntgendiagnostik, speciellt mammografi 5

Keksinnön kohteena on menetelmä röntgendiagnostiikassa, etenkin mammografiassa filmin tai vastaavan valotuksen säätämiseksi optimaaliseksi, 10 jossa menetelmässä mitataan anturijärjestelyllä kuvauskohteen läpi mennyttä säteilyä ja tämän mittauksen perusteella säädetään valotusaikaa tai vastaavaa, jossa menetelmässä johdetaan anturista tai eri antureista mittaussignaalit kunkin anturin omalle vahvistimelle, jossa menetelmässä säädetään ohjausjärjestelmällä mainittujen vahvistimien vahvis-15 tukset erilaisten kuvauskohteiden valotuksen edellyttämäksi ja järjestelmän normaalitoimintatilassa suoritetaan valotusmittaus edellä mainitulla tavalla säädettyjä vahvistusarvoja käyttäen.

Lisäksi keksinnön kohteena on laite röntgendiagnostiikassa, etenkin 20 mammografiassa, joka laite käsittää röntgenlähteen, filminpitimen, anturijärjestelyn, joilla kuvattavaa kohdetta läpäissyttä säteilyä mitataan ja joka laite käsittää eri toimintaa ohjaavan ohjausyksikön johon laitteeseen kuuluu filmipitimen yhteyteen tai tuntumaan sovitettu yksi tai useiampia säteilynmittausantureita, joka/jotka on kukin kyt-25 ketty oman vahvistimensa tuloon.

Lääketieteellisessä röntgendiagnostiikassa pyritään sekä terävään kontrastiin että suureen resoluutioon. Samalla pyrkimyksenä on minimoida potilaan saama säteilyannos.

30

Jotta röntgenkuvauksessa kuvausten onnistuminen olisi taattu kuvattavan kohteen ja kuvantamisvälineiden laadusta riippumatta, on ennestään tunnettua varustaa röntgenlaitteet valotusautomatiikalla, joka huolehtii röntgenfilmin oikeasta valotuksesta ja poistaa näin uusintakuvaus-35 ten tarpeen.

Ennestään tunnetuissa valotusautomatiikoissa on filmiä läpäisevän säteilyn anturina käytetty esim. ionisaatiokammiota tai puolijohdetta, 2 0 n I 0 3 joka on sijoitettu kuvattavan kohteen ja kuvantamisvälineiden taakse mittaamaan filmille tulevaa säteilymäärää. Säteilyyn verrannollinen, sopivasti vahvistettu signaali tarvittaessa linearisoidaan ja sen jälkeen integroidaan ajan suhteen. Integrointitulosta verrataan haluttua 5 filmin tummumaa vastaavaan asetusarvoon ja sen tultua saavutetuksi säteily keskeytetään. Kehittyneemmissä ratkaisuissa anturin ja signaa-linkäsittelyasteiden pohja-arvon ryömintä on kompensoitu automaattisella nollauksella, joka suoritetaan aina kuvausten välillä.

10 Esillä olevaan keksintöön liittyen viitataan FI-patenttihakemuksiin 882490 ja 894903 (hakija Automed Oy). Esillä olevan keksinnön mukaista menetelmää ja laitetta voidaan erityisen hyvin soveltaa juuri em. Fl-hakemuksissa selostetuissa menetelmissä ja laitteissa, joihin yhdistettynä keksinnöllä saadaan aikaan tiettyjä synergiaetuja.

15

Keksintöön lähiten liittyvän tekniikan tason osalta viitataan Fl-pa-tenttihakemukseen 853317, DE-hakemusjulkaisuun 36 41 992 ja US-patent-teihin 3,974,385 ja 4,763,343.

20 Edellä mainituista patenttijulkaisuista on tunnettu menetelmä mammo-grafialaitteen valotuksen säätämiseksi niin, että havaitaan yhdellä anturilla kuvattavaa rintaa läpäisevää säteilyä. Em. US-patentissa 4,763,343 on esitetty käytettäväksi anturia, joista toinen mittaa tutkittavan kudoksen kautta kulkevaa säteilyä ja joista toinen mittaa tut- 25 kittavan kudoksen ohi kulkevaa säteilyä ja jota viimemainittua detektoria käytetään säätöjärjestelmän kalibrointisignaalina. Em. FI-hakemuksessa 853317 on esitetty eräänä variaationa, että valotusautomatii-kan yhdellä anturilla suoritetaan peräkkäin useampia läpäisseen säteilyn havaintoja sekä spektrin korjauksia kuvauksen aikana.

30

Ennestään tunnetuissa ratkaisuissa on kuitenkin tiettyjä epäkohtia, kuten käyttöä ja kalibrointia hankaloittavia tekijöitä, jotka esillä olevalla keksinnöllä on tarkoitus poistaa.

35 Eräs ennestään tunnetuissa ratkaisuissa esiintyvä puute erityisesti mammografiakuvauksissa on se, että valotuksen mittausantureita on

II

3 9 n 1 e 3 yleensä vain yksi, jota on siirrettävä kuvattavan kohteen koosta ja kuvausprojektiosta riippuen eri kohtiin, jotta oikea valotus aikaansaadaan. Yleensä anturin siirto on toteutettu manuaalisesti, jolloin anturin paikka ja näin myös oikea valotus jäävät mammografialaitteen käyt-5 täjän huolehdittaviksi. Syynä tämänkaltaiseen ratkaisuun voidaan hyvällä syyllä pitää anturin kalibroinnin hankaluutta. Jos antureita yhden sijasta on useita, ne on kaikki erikseen kalibroitava.

Signaalinkäsittelyasteiden ja anturin pohja-arvon ryömintä on tunne-10 tuissa ratkaisuissa saatu korjatuksi automaattisella nollauksella, mutta vahvistuksen mahdollinen muuttuminen on jäänyt korjaamatta. Koska signaalin vahvistuksella on olennainen merkitys mittauksen onnistumisen kannalta ja koska antureiden antama signaali röntgensäteilyn määrään nähden suuresti vaihtelee, on tunnetuissa ratkaisuissa kalibrointi aina 15 toteutettu vahvistusta säätöelimen avulla käsin säätämällä, koekuvaamalla ja mittaamalla filmin tummuma. Säätötoimenpide on tällöin hankala ja aikaavievä, sillä yleensä mainitut säätöelimet sijaitsevat säteilyn vaikutusalueella, mikä edellyttää säätäjän siirtymistä suojaan aina koesäteilytysten ajaksi. Lisäksi tällaisilla säätöelimillä sekä itse 20 anturilla on taipumusta ajan myötä muuttua, jolloin saatu mittaustulos ei enää vastaa alkuperäistä asetusta ja edellyttää asiaan perehtyneen henkilön suorittamaa uusintakalibrointia.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on aikaansaada sellainen mene-25 telmä ja laite mammografiakuvauksen valotusautomatiikkaan, että erilaiset kuvattavat kohteet saadaan mahdollisimman optimaalisesti kuvatuiksi riittävän pienellä säteilyannoksella.

Keksinnön lisätarkoituksena on aikaansaada mammografian automaattivalo-30 tusmenetelmä ja -laite, joka on ominaisuuksiltaan monipuolinen ja toteutukseltaan edullinen.

Edellä mainittujen epäkohtien eliminoimiseksi ja esitettyihin ja myöhemmin selviäviin päämääriin pääsemiseksi keksinnön mukaiselle menetel-35 mälle on pääasiallisesti tunnusomaista se, että eri anturien vahvistimien vahvistuksen säätämiseksi avataan ja suljetaan kunkin vahvistimen 4 0 π 1 8 3 lähtöön sovitettuja kytkimiä ohjaussignaalin avulla ennalta asetetulla pulssisuhteella käyttäen kytkentätaajuutta, joka on olennaisesti suurempi kuin sen integraattorin aikavakio, johon mainitut vahvistimet kytketään, että mainittuja antureita kalibroitaessa ohjausjärjestelmä 5 asetetaan erityiseen kalibrointitilaan ja kuvattavana kohteena käytetään tunnettua referenssiä, että ohjausjärjestelmällä suoritetaan lyhyt koesäteilytys tietyllä röntgenlähteen kV-arvolla ja tietyllä mAs-arvol-la käyttäen ennalta määriteltyä vahvistusarvoa ja että säteilytyksen päättyessä ohjausjärjestelmällä mitataan mittasignaali ja verrataan 10 sitä ennalta määrättyyn vertailuarvoon sekä korjataan vahvistuksen säätösignaalin pulssisuhde tai vastaava sellaiseksi, että sillä saavutetaan oikea signaaliarvo.

Keksinnön mukaiselle laitteelle on puolestaan pääasiallisesti tunnus-15 omaista se, että laite käsittää ohjausjärjestelmän, joka on sovitettu ohjaamaan mainittujen vahvistimien vahvistuksia, että mainittu ohjausjärjestelmä käsittää kunkin mainitun vahvistimen lähtöön kytketyn kytkimen, jotka on järjestetty avattavaksi ja suljettavaksi mainittujen vahvistinten vahvistusten säätämistä varten, ja että mainittujen vah-20 vistimien lähdöt on kytketty laitteeseen kuuluvaan summausintegrointi-elimeen tai vastaavaan, joka on sovitettu muodostamaan signaalin, jonka avulla säteily on kytkettävissä pois päältä.

Esillä olevan keksinnön mukaisessa ratkaisussa anturisignaalin vahvis-25 tuksen säätö on toteutettu röntgenlaitetta ohjaavan ohjausjärjestelmän osaksi siten, että erityiseen kalibrointitilaan asetettuna ohjausjärjestelmä säätää vahvistuksen oikeaksi ja normaalissa toimintatilassa se käyttää saatua vahvistusarvoa valotusmittauksen suorittamiseen. Ratkaisussa ei ole ryömiviä säätöelimiä ja säädön tarkistuksen voi nopeasti 30 suorittaa laitteen käyttäjä eikä erikoistuneita henkilöitä tarvita.

Esillä olevan keksinnön mukaisessa ratkaisussa antureiden lukumäärää ei tarvitse kalibroinnin hankaluuden vuoksi rajata, vaan niitä voidaan edullisesti käyttää tarvittava määrä kaikkien oletettavissa olevien 35 kuvauskohteiden ja -tapojen asettamien vaatimusten mukaisesti, sillä ohjausjärjestelmä voi kalibroida ne kaikki nopeasti.

Il 5 o n 1e3 Tärkeä lisäetu keksinnössä on se, että kunkin anturin vahvistusta erikseen säätämällä on valittavissa mittausalueeksi yhden anturin asemesta kaikki tai jokin painotettu osa-alue, jolloin mittauksen painopistealuetta siirtämällä ja/tai muuttamalla voidaan mittaus suorittaa aikai-5 sempaa paljon tarkemmin kuvattavan kohteen geometriset ja fysiologiset ominaisuudet huomioon ottaen.

Laitteen ohjausjärjestelmä voi suorittaa oikean anturoinnin valinnan automaattisesti kuvauskohteen koon ja kuvaustavan mukaisesti, jotka 10 aikaisemmin tunnettujen ratkaisujen mukaisesti normaalisti syötetään ohjausjärjestelmälle, jotta se asettaa kuvaustelineen oikeaan asentoon ja tarvittaessa valitsee oikeat röntgenlähteen kV- ja mA-arvot.

Seuraavassa keksintöä selostetaan yksityiskohtaisesti viittaamalla 15 oheisen piirustuksen kuvioissa esitettyihin keksinnön eräisiin sovel-lusesimerkkeihin, joihin keksintöä ei ole mitenkään ahtaasti rajoitettu.

Kuvio 1 esittää mittaus- ja ohjausjärjestelmää lohkokaaviona.

20

Kuvio 2 esittää vahvistinasteita ja summaus- ja integrointiastetta.

Kuvio 3 esittää vahvistuksensäätösignaalin järjestämistä lohkokaaviona, 25 Kuvio 4 esittää ohjausjärjestelmän lohkokaaviona.

Aluksi selostetaan kuviossa 1 esitetyn järjestelmän perusrakenne. Ohjausjärjestelmä 8 käynnistää röntgensäteilyn röntgenputkesta 1, jolloin säteilykeila X kulkee kuvattavan kohteen 2, esim. rinnan, läpi ja fil-30 mikasetin 3 läpi kasetissa olevalle filmille F muodostaen sille latentin kuvan kuvattavasta kohteesta 2. Säteilykeila X kulkee edelleen säteilyä mittaaviin antureihin 4a...4n. Kunkin anturin 4a...4n antama säteilyyn verrannollinen signaali vahvistetaan kukin omalla vahvistimellaan 5a...5n ja johdetaan sitten summaus- ja integrointielimeen 6, 35 josta ajan suhteen integroitu signaali MS (kuvio 4) edelleen takaisin-kytketään ohjausjärjestelmään 8. Kun signaali MS saavuttaa asetuseli- 6 ? n 10 3 niellä 7 valitun asetusarvotason, ohjausjärjestelmä 8 sammuttaa keilan X säteilyn.

Kuvio 4 esittää erään mahdollisen ohjausjärjestelmän 8 toteutusvaihto-5 ehdon. Kello-oskillaattori 13 käyttää mikroprosessorikeskusyksikköä 14, joka liittyy osoiteväylän 15 ja dataväylän 16 avulla ohjelmamuistiin 17, mihin järjestelmän suoritusohjelmisto on tallennettu. Edelleen mikroprosessori liittyy väylien avulla rinnakkaisporttiin 18, jolla annetaan kuviossa 3 tarkemmin esitetyille pulssinleveysgeneraattoreille 10 19 sopivat asetusarvot ja lisäksi ohjataan nollaussignaalia 0. Rinnak- kaisliityntäportin 21 avulla mikroprosessori lukee näppäimistöä 7 ja ohjaa röntgengeneraattoria 22, josta saadaan takaisinkytkentä analo-gi/digitaalimuuntimen 20 avulla mikroprosessorille. Samaa muunninta käytetään myös MS signaalin konvertoimiseen mikroprosessorin käsiteltä-15 vään digitaaliseen muotoon.

Antureita 4a..,4n ja signaalivahvistimia 5a...5n voi olla yksi tai useita, mutta tunnusomaista on se, että kullekin signaalinvahvistimelle 5a...5n on ohjausjärjestelmään sovitettu oma erillinen vahvistuksen-20 säätönsä Ga-Gn, jolla kunkin vahvistimen 5a...5n vahvistusta voidaan säätää sopivissa rajoissa. Lisäksi summaus- ja integrointielimeen 6 on ohjausjärjestelmästä 8 järjestetty nollausohjaus 0, jonka avulla mitta-signaalin pohja-arvo nollataan ennen säteilytyksen aloittamista siten, että kullekin signaalivahvistimelle 5a...5n asetetaan sille kuvauksessa 25 käytettäväksi aiottu vahvistusarvo ja annetaan integraattorin asettua tällä asetuksella nollaan. Nollaustoiminta on esitetty tarkemmin jäljempänä kuvion 2 selostuksessa ja se on periaatteeltaan sinänsä tunnettu.

30 Kuviossa 2 on esitetty yksityiskohtaisemmin vahvistin- ja integrointi-asteet. Varsinaisen integraattorin muodostavat operaatiovahvistin 0A2, integrointikondensaattori CI ja integrointivastus Rl. Ennen mittaustoimintaa pohja-arvo nollataan sulkemalla kykin KO mainitulla ohjaussignaalilla 0 samalla kun käytettävät anturit 5a...5n ovat kytkettyinä 35 kytkimillä Ka...Kn käytettäväksi aiotuilla ohjaussignaaleilla Ga...Gn. Tällöin integraattorin ulostulossa mahdollisesti vaikuttava jännite

II

7 C) π 1 8 3 varataan OAl:n avulla kondensaattoriin CO ja mittasignaali MS nollautuu. Varsinaisen mittaustapahtuinan aikana kytkin KO on avattuna, jolloin kondensaattorin CO arvo ei muutu, vaan se huolehtii aikaisemmin mitatun pohja-arvon kompensoinnista. Käytettäessä riittävän pienivuoto-5 virtaisia komponentteja ei valotuksen aikana käytännössä ehdi tapahtua mainittavaa virhettä varauksen muutoksen johdosta.

Varsinaisen mittasignaalin integrointi tapahtuu keilan X säteilytyksen aikana. Oletetaan esimerkiksi, että vain anturi 4a ja vahvistin 5a ovat 10 käytössä ja kytkin Ka on vahvistuksensäätösignaalin Ga avulla suljettu. Tällöin mitattu signaali Ma integroituu vastuksen Ra+RI kautta kohden-saattoriin CI ja näkyy säätösignaalina MS kaavan (1) mukaisesti.

15 tx

/M

---........ dt (1) (Ra+RI)CI to 20

Vahvistuksen säätö toteutetaan avaamalla ja sulkemalla kytkintä Ka ohjaussignaalin Ga avulla sopivalla pulssisuhteella käyttäen kytkentä-taajuutta, joka on olennaisesti suurempi kuin integraattorin aikavakio. 25 Näin ollen, jos esimerkiksi kytkin Ka on suljettuna vain puolet ajasta, integroituu mittasignaaliksi MS vain puolet aikaisemmasta arvosta, eli vahvistus on säädetty puoleen alkuperäisestä. Kun vielä ohjaussignaali Ga järjestetään kuvion 3 mukaisesti vertailupiiristä 11, joka digitaalisesti vertaa asetettua arvoa 12 taajuusgeneraattorin 10 käyttämän 30 laskurin 9 arvoon, saadaan aikaan pulssisuhde, joka pysyy vakiona, eikä ryömintää esiinny. Vaikka taajuusgeneraattorin 10 antama taajuus jonkin verran muuttuisi, sekään ei vaikuta mittaustulokseen, kunhan taajuus pysyy olennaisesti integraattorin aikavakiota suurempana. Käytännössä sekin on helppo vakavoida esim. kiteellä.

35

Useampia antureita ja signaalivahvistimia käytettäessä järjestetään jokaiselle oma vastus Ra...Rn ja kytkin Ka...Kn, joita ohjataan vastaavasti signaaleilla Ga...Gn. Tällöin kytkettäessä vain yhtä kytkintä 8 0 π 103 mittaus suoritetaan yhdellä anturilla, mutta kytkettäessä useampia kytkimiä kutakin nimenomaan omalla pulssisuhteellaan, saadaan mittaustulokseksi useampien mittasignaalien ennalta määrätysti painotettu summa.

5 Käytännössä vastukset Ra...Rn valitaan olennaisesti vastusta Rl pienemmiksi, jolloin integrointitulos on valittujen signaalien vahvistuksilla painotettu keskiarvo. Jos esimerkiksi mittasignaali Ma on 1 ja Mb on 2 ja kytkimet Ka ja Kb pidetään suljettuina, syntyy vastusten Ra, Rb ja Rl kytkentäpisteeseen signaali 1,5 (koska Rl on olennaisesti Ra:ta ja 10 Rb:tä suurempi, sen vaikutus voidaan jättää huomiotta), joka sitten integroituu vastuksen Rl kautta mittasignaaliksi MS. Täten, kun ohjaussignaalien Ga ja Gb pulssisuhteet on siten valittu, että samalla säteilymäärällä saadaan kummastakin erikseen sama integrointitulos, saadaan niitä yht'aikaa käytettäessä niiden keskiarvon integrointitulos, eli 15 mittaus tulee suoritetuksi kahden anturin alueelta mittausten keskiarvona, eikä summana, mikä antaisi valotuksen säädön kannalta väärän tuloksen. Edelleen muuttamalla pulssisuhteita edellä mainituista yhtä-suuren signaalin antavista, voidaan mittaus painottaa tulevaksi enemmän toisesta anturista 4 kuin toisesta tai useampia antureita 4 käytettäes-20 sä sopivasti kaikista 4a..,4n tai osasta niitä.

Koska vahvistuksen säätö on toteutettu digitaalisesti pulssisuhteella ja on suoraan verrannollinen käytettyyn pulssisuhteeseen, voidaan ohjausjärjestelmässä helposti toteuttaa erilaiset painotukset tarkasti.

25

Ennen varsinaisia mittauksia on anturit kalibroitava. Tätä varten ohjausjärjestelmä 8 asetetaan erityiseen kalibrointitoimintaan ja kuvattavan kohteen tilalle asetetaan jokin referenssi, kuten esimerkiksi keskimääräistä rintaa vastaava määrä akryylia. Painettaessa valotus-30 kytkintä 7 ohjausjärjestelmä 8 suorittaa lyhyen koesäteilytyksen tietyllä röntgenlähteen 1 kV-arvolla ja tietyllä mAs määrällä käyttäen ennalta määriteltyä vahvistusarvoa, esimerkiksi 0,5:tä. Säteilytyksen päättyessä ohjausjärjestelmä 8 mittaa saadun mittasignaalin MS ja vertaa sitä ennalta määritettyyn vertailuarvoon, sekä korjaa vahvistuksen-35 säätösignaalin pulssisuhteen sellaiseksi, että sillä saavutetaan oikea signaaliarvo. Tarvittaessa voidaan suorittaa vielä tarkistusmittaus

II

9 QP183 saadulla arvolla. Näin anturit 4a...4n kalibroidaan yksi toisensa jälkeen suorittaen integraattorin nollausjakso aina välissä. Käyttämällä riittävän lyhyitä valotusaikoja saadaan antureiden kalibrointi suoritetuksi muutamassa sekunnissa esimerkiksi laitteen käyttäjän toimesta.

5

Koska röntgenputkien säteilytuotto vaihtelee jonkin verran putkiyksi-löstä toiseen, eikä näin ollen samalla kuvauskohteella ja samoilla kV-ja mAs-arvoilla välttämättä aina saavuteta oikeaa filmin tummumisastet-ta, ohjausjärjestelmään 8 voidaan tätä varten lisätä korjausmahdolli-10 suus, vaikkakin poikkeama on niin pieni, ettei sitä käytännössä tarvitse välttämättä huomioida. Antureiden 4a..,4n kalibroinnin jälkeen suoritetaan koekuvaus edellä mainitusta referenssikohteesta filmille F, joka kehitetään ja jonka tummuus mitataan. Jos tummuus poikkeaa annetusta vertailuarvosta, annetaan ohjausjärjestelmälle korjauskerroin, 15 joka eliminoi poikkeaman. Tätä säätöä varten on käytettävissä oltava densitometri filmin tummuuden mittaamiseksi, joten toimenpide ei ole aivan yksinkertainen, mutta toisaalta sitä ei välttämättä tarvitse suorittaa ollenkaan tai se on tarpeen tehdä vain kerran tehtaalla laitetta käyttöön otettaessa ja mahdollisesti pitkän käyttöiän jälkeen 20 röntgenputken muuttuneen säteilytuoton korjaamiseksi.

Yllä esitetyn mittasignaalin MS käyttö säteilyn katkaisemisen perusteena ei suoraan käy päinsä. Oikean filmin tummumistuloksen aikaansaamiseksi on otettava huomioon käytetty röntgenputken anodijännite (kV), 25 filmi/vahvistuslevytyyppi, kasetin tyyppi, hila ja suodatus, sekä lisäksi kuluneen kuvausajan vaikutus filmin herkkyyden putoamiseen.

On painokkaasti korostettava, että edellä on esitetty vain eräitä keksinnön sovellusesimerkkejä ja keksinnön piiriin kuuluvat myös useat, 30 alan ammattimiehelle ilmeiset keksinnön menetelmien ja laitteiden modifikaatiot, joista mainittakoon vain seuraavat: vahvistuksen säätökytki-met ovat korvattavissa muunlaisilla automatiikan säätämillä vastuksilla, kalibrointitoiminnon erilaiset variaatiot tai kuvantamismenetelmät, joissa filmin F sijasta käytetään muuta kuvan tallennusmenetelmää, 35 kuten CCD-ilmaisimia.

10 Ο π 1 ρ 3

Seuraavassa esitetään patenttivaatimukset, joiden määrittelemän kek-sinnällisen ajatuksen puitteissa keksinnön eri yksityiskohdat voivat vaihdella ja poiketa edellä esitetyistä.

5

II

Claims (5)

1. Menetelmä röntgendiagnostilkassa, etenkin mammografiassa filmin (F) tai vastaavan valotuksen säätämiseksi optimaaliseksi, jossa menetelmäs- 5 sä mitataan anturijärjestelyllä (4a...4n) kuvauskohteen (2) läpi mennyttä säteilyä ja tämän mittauksen perusteella säädetään valotusaikaa tai vastaavaa, jossa menetelmässä johdetaan anturista (4a) tai eri antureista (4a..,4n) mittaussignaalit kunkin anturin omalle vahvistimelle (5a...5n), jossa menetelmässä säädetään ohjausjärjestelmällä 10 mainittujen vahvistimien (5a...5n) vahvistukset erilaisten kuvauskohteiden valotuksen edellyttämäksi ja järjestelmän normaalitoimintatilas-sa suoritetaan valotusmittaus edellä mainitulla tavalla säädettyjä vahvistusarvoja käyttäen, tunne ttu siitä, että eri anturien (4a..,4n) vahvistimien (5a...5n) vahvistuksen säätämiseksi avataan ja 15 suljetaan kunkin vahvistimen (5a..,5n) lähtöön sovitettuja kytkimiä (Ka...Kn) ohjaussignaalin (Ga...Gn) avulla ennalta asetetulla puls-sisuhteella käyttäen kytkentätaajuutta, joka on olennaisesti suurempi kuin sen integraattorin aikavakio, johon mainitut vahvistimet (5a...5n) kytketään, että mainittuja antureita (4a...4n) kalibroitaessa ohjaus -20 järjestelmä (8) asetetaan erityiseen kalibrointitilaan ja kuvattavana kohteena käytetään tunnettua referenssiä, että ohjausjärjestelmällä (8) suoritetaan lyhyt koesäteilytys tietyllä röntgenlähteen kV-arvolla ja tietyllä mAs-arvolla käyttäen ennalta määriteltyä vahvistusarvoa ja että säteilytyksen päättyessä ohjausjärjestelmällä (8) mitataan mit-25 tasignaali (MS) ja verrataan sitä ennalta määrättyyn vertailuarvoon sekä korjataan vahvistuksen säätösignaalin pulssisuhde tai vastaava sellaiseksi, että sillä saavutetaan oikea signaaliarvo.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunne t tu siitä, 30 että menetelmässä käytetään useita kiinteästi sijoitettuja antureita (4a...4n), joista valitaan kulloinkin tarpeellinen määrä ja joiden anturien (4a..,4n) anturisignaaleista muodostetaan sopivasti painotettu integroitu signaali (MS), jonka saavutettua tietyn arvon filmin (F) tai vastaavan valotus katkaistaan. 35 i2 90183

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että eri anturien (4a..,4b) vahvistimilta (5a...5n) tulevat signaalit (Ma...Mn) johdetaan summaus- ja integrointielimeen (6), johon johdetaan ohjausjärjestelmästä (8) nollausohjaus (0), minkä avulla 5 mittasignaalin pohja-arvo nollataan ennen säteilytyksen aloittamista siten, että kullekin signaalivahvistimelle (5a...5n) asetetaan sille kuvauksessa käytettäväksi aiottu vahvistusarvo ja annetaan integraatto-rin asettua tällä asetuksella nollaan.

4. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen menetelmä, tunne ttu siitä, että kunkin anturin (4a..,4n) vahvistimen (5a...5n) lähdöt kytkimien (Ka...Kn) välityksellä kytketään vastuksiin (Ra...Rn), jotka kytketään yhteiseen vastukseen (Rl), jonka resistanssi on olennaisesti suurempi kun mainittujen vastusten (Ra...Rn) resistanssit niin, että 15 integrointituloksena saadaan valittujen anturisignaalien vahvistuksilla painotettu keskiarvo.

5. Laite röntgendiagnostiikassa, etenkin mammografiassa, joka laite käsittää röntgenlähteen (1), filminpitimen (3), anturijärjestelyn 20 (4a...4n), joilla kuvattavaa kohdetta (2) läpäissyttä säteilyä mitataan ja joka laite käsittää eri toimintaa ohjaavan ohjausyksikön (8), johon laitteeseen kuuluu filmipitimen (3) yhteyteen tai tuntumaan sovitettu yksi tai useiampia säteilynmittausantureita (4a...4n), joka/jotka on kukin kytketty oman vahvistimensa (5a...5n) tuloon, tunnettu 25 siitä, että laite käsittää ohjausjärjestelmän (8), joka on sovitettu ohjaamaan mainittujen vahvistimien (5a...5n) vahvistuksia, että mainittu ohjausjärjestelmä (8) käsittää kunkin mainitun vahvistimen (5a...5n) lähtöön kytketyn kytkimen (Ka...Kn), jotka on järjestetty avattavaksi ja suljettavaksi mainittujen vahvistinten (5a...5n) vahvistusten säätä-30 mistä varten, ja että mainittujen vahvistimien (5a...5n) lähdöt on kytketty laitteeseen kuuluvaan summausintegrointielimeen (6) tai vastaavaan, joka on sovitettu muodostamaan signaalin (MS), jonka avulla säteily on kytkettävissä pois päältä. Il 13 γ··Γ·183