FI87202C - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt aktiva kinolin- och kinoxalindionderivat - Google Patents

Description

1 87202

Menetelmä terapeuttisesti aktiivisten kinoliini- ja kinok-saliinidionijohdannaisten valmistamiseksi Tämä keksintö koskee menetelmää uusien orgaanisten 5 yhdisteiden valmistamiseksi. Nämä uudet yhdisteet ovat kinoliinidioni- tai kinoksaliinidionijohdannaisia, joilla on kaava o 10 fif il / \ ;-R ^ O '- o _ ^)-R (II) tai 15 ' Il w \-R (III) 20 i i v_y joissa R on C2_4-alkoksikarbonyyli, Cj.j-alkanoyyli, bent-syyli, fenyyli, m-trifluorimetyylifenyyli, 2-bentsokatso- 25 lyyli tai 2-bentsotiatsolyyli tai niiden farmakologisesti hyväksyttävät happoadditiosuoloja.

Tämän keksinnön mukaisesti valmistetut orgaaniset emäkset, joilla on kaava I, II tai III, muodostavat myrkyttömiä happoadditiosuoloja monien farmakologisesti hy-- 30 väksyttävien orgaanisten ja epäorgaanisten suoloja muodostavien reagenssien kanssa. Täten orgaanista vapaata emästä yhteen tai useampaan happoekvivalenttiin sopivasti neutraalissa liuottimessa sekoitettaessa muodostuvia happoadditiosuoloja muodostuu sellaisten happojen, kuten rik- 35 ki-, fosfori-, suola-, bromivety-, sulfamidi-, maleii- 2 87202 ni-, maito-, omena-, meripihka-, viini-, etikka-, fumaa-ri-, glukoni- ja askorbiinihapon ja muiden samankaltaisten kanssa. Tämän keksinnön tavoitteiden kannalta vapaat emäkset ovat samanarvoisia kuin niiden myrkyttömät happoaddi-5 tiosuolat. Keksinnön mukaisesti valmistettujen orgaanisten emästen happoadditiosuolat ovat yleensä kiteisiä kiinteitä aineita, verraten liukoisia veteen, metanollin ja etanoliin, mutta verraten liukenemattomia ei-polaarisiin orgaanisiin liuottimiin, kuten dietyylieetteriin, bentseeniin, 10 tolueeniin ja muihin samankaltaisiin.

Edellä määriteltyjä kaavan III mukaisia kinoksalii-nidionijohdannaisia valmistetaan keksinnön mukaisesti kuten on esitetty seuraavassa reaktiokaaviossa: " rvs λλ .^yvp-·

UstfJ *'vj1* £„Xjr w (D 0 (2) 'J (3) 20 jossa R on edellä määritelty.

Yllä olevan reaktiokaavion mukaisesti 5,8-kinoksa-liinidioni (1) saatetaan reagoimaan sopivasti substituoi-dun piperatsiinin (2) kanssa inertissä liuottimessa kuten 25 dioksaanissa, dimetyyliformamidissa tai tetrahydrofuraa-nissa ympäristön lämpötiloissa 2-5 tunnin ajan lopputuotteen (3) aikaansaamiseksi.

Edellä määriteltyjä kaavan I tai II mukaisia kino-liinidionijohdannaisia valmistetaan keksinnön mukaisesti 30 kuten on esitetty seuraavassa reaktiokaaviossa: 3 87202 o

^ N N-R

5 o ΤΓ N_/

Il o (5)

r^V^i /—\ J

I + HN N-R-H

^N^>f w Λ~\

10 (4) O ^ |P\___/"R

^ N y (6) jossa R on edellä määritelty.

15 Yllä olevan reaktiokaavion mukaisesti 5,8-kinolii- nidioni (4) saatetaan reagoimaan sopivasti substituoidun piperatsiinin (2) kanssa inertissä liuottimessa, kuten 1,2-dimetoksietaanissa, dioksaanissa tai tetrahydrofuraanissa ympäristön lämpötiloissa noin 4-48 tunnin ajan, 20 jolloin saadaan 7-isomeerin (6) ja 6-isomeerin (6) seos.

Keksinnön mukaisesti valmistetut uudet yhdisteet ovat erittäin tehokkaita astmaa ja allergiaa ehkäisevinä aineina, kuten jäljempänä osoitetaan.

Keksinnön mukaisesti valmistettavat yhdisteet eroa-25 vat rakenteeltaan olennaisesti yhdisteistä, joita tunnetaan esimerkiksi FI-patenttihakemuksesta 865 182, ja EP-patenteista 107 365 ja 107 367. Esim. FI-patenttihakemus 865 182 koskee naftaleenidioneja, joihin on liittynyt substituoitu aminoryhmä. Keksinnön mukaisesti valmiste-30 tuissa yhdisteissä sen sijaan on erilainen rengasrakenne, so. kinoliini tai kinoksaliini, ja siihen on liittynyt substituoitu piperatsinoryhmä. Tämän yhdisteiden välisen rakenne-eron vuoksi ei keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden arvokkaita ominaisuuksia voida pitää maini-.. 35 tuista julkaisuista tunnetun tekniikan perusteella ennalta odotettuina.

4 87202

Allergisen astman keuhkoputken kouristus on seurausta välittäjien, kuten histamiinin ja syöttösolujen hitaasti reagoivien aineiden vapautumisesta. Välittäjän vapautumisen osuus astmakohtauksen induktiossa on katta-5 vasti selostettu ja dokumentoitu, ks. Kaliner, M. ja Austen, K.F., Bronchial Asthma Mechanisms and Therapeutics, ed. E.B. Weiss, Little, Brown and Company, Boston (1976), s. 163, Lichtenstein, L.M., Asthmaphysiology, Immunophar-macology and Treatment, Second International Symposium, 10 eds. L.M. Lichtenstein ja K.F. Austen, Academic Press, New York (1979), s. 51 ja Bell, S.C. et al., Annual Reports in Medicinal Chemistry, ed. H.J. Hess, Academic Press, New York, 14 (1979), s. 51.

Keksinnön mukaisesti valmistettuja uusia yhdisteitä 15 on testattu L.M. Lichtensteinin ja A.G. Oslerin, J. Exp. Med. 120 (1964) 507 - 530, menetelmällä, joka arvioi yhdisteiden kykyä estää välittäjän (histamiinin) vapautuminen immunologisesti ärsytetyistä ihmisen basosoluista. Reagenssit 20 IPX konsentroitu Tris-puskuri

Liuotetaan 140,3 g natriumkloridia, 7,45 g kalium-kloridia ja 74,5 g Trizma-Tris Pre-Setia, reagenssilaatu, pH 7,6 25 °C:ssa (Sigma Chemical Co.), riittävään määrään vettä, jotta lopulliseksi tilavuudeksi tulee 2 litraa.

25 Ihmisalfrumiini (Sigma Chemical Co.) (30 mg/ml)

Kalsium- ja magnesiumvarastoljuokset Valmistettu 0,75- ja vastaavasti 0,5-molaarisiksi kalsiumklorididihydraatista ja magnesiumkloridiheksahyd-30 raatista.

Tris-A-puskuri . . 10 ml 10X Tris-puskuria ja 1,0 ml ihmisalbumiinia laimennetaan 100 ml:ksi vedellä.

Tris-ACM-puskuri 35 10 ml 10X Tris-puskuria, 1,0 ml ihmisalbumiinia, 0,8 ml kalsiumvarastoliuosta ja 0,2 ml magnesiumvarasto-liuosta laimennetaan 100 ml:ksi vedellä.

5 87202

Kaniini-anti-ihmis-IgE

Behring Diagnostics (käytetään yleensä lopullisena pitoisuutena 10 pg proteiinia/ml).

Huonepölypunkkiuute (Dermatophagoides Farinae) 5 Herkistävä uute, vahvuus 1:100 (paino/tilavuus),

Hollister-Stier Labs. Yleensä tämä laimennetaan 1:1 000 -1:10 000 (pitäen ampullia varastoliuoksena).

Muut herkisteet

Lihaksensisäisten valmisteiden ihonsisäisiä liuok-10 siä herkistämiseen käytettäviksi, Hollister-Stier Labs. Käytetty lopullinen pitoisuus on luokkaa 1 PNU/ml.

Leukosyyttien erottaminen ihmisen verestä ja heräte 80 ml verta otetaan henkilöiltä, joiden tiedetään reagoivan histamiinia vapauttaen anti-IgE:hen, ragweed-15 antigeeniin tai muuhun spesifiseen herkisteeseen, käyttäen neljää heparinisoitua putkea. Tämä 80 ml verta sekoitetaan 20 ml:aan suolaliuosta, joka sisältää 0,6 g deks-troosia ja 1,2 g dekstraania. Veren annetaan sedimentoi-tua huoneen lämpötilassa kahdessa 50 ml:n polykarbonaatti-20 sentrifugiputkessa, kunnes punaisten verisolujen ja plasman välille kehittyy selvä jakopinta (60 - 90 minuuttia). Jokaisen putken plasmakerros (päällimmäinen) poistetaan pipetillä ja siirretään vastaaviin polykarbonaattiputkiin. Plasmaa sentrifugoidaan kahdeksan minuutin ajan 110 g:ssä 25 4 °C:ssa. Supernatantti kaadetaan varovaisesti pois niin täysin kuin mahdollista ja solunappi uudelleensuspendoi-daan 2-3 ml:aan Tris-A-puskuria käyttäen silikonoitua Pasteus-pipettiä. Uudelleensuspendoituminen aikaansaadaan vetämällä nestettä varovaisesti pipetissä edestakaisin 30 pitäen pipetin kärkeä nestepinnan alapuolella, kunnes saadaan tasainen solususpensio. Sitten lisätään riittävästi Tris-A-puskuria, jotta nestemäärän tilavuudeksi putkessa tulee noin 45 ml ja putkea sentrifugoidaan 110 g:ssä kahdeksan minuutin ajan 4 °C:ssa. Supernatantti kaadetaan pois 35 ja solunappi uudelleensuspendoidaan ja sentrifugoidaan kuten on kuvattu yllä. Supernatantti kaadetaan pois ja 6 87202 solunappi suspendoidaan 2-3 ml:aan tris-ACM-puskuria, jotta lopullisesta tilavuudesta tulee reaktioputkiin lisättäväksi riittävä.

Valmistetaan anti-IgE:tä tai antigeenejä, joko yk-5 sinään tai testattavan yhdisteen kanssa, 0,2 ml:n kokonaistilavuudessa sisältäviä reaktiöputkia ja asetetaan ne 37 °C vesihauteeseen. Solut lämmitetään 37 °C:seen ja putkia heilutetaan usein tasaisen suspendoitumisen varmistamiseksi sillä aikaa, kun 1,0 ml:n nestemäärä lisätään ku-10 hunkin reaktioputkeen. Putkia inkuboidaan sitten 60 minuutin ajan 37 °C:ssa pyörittäen putkia kevyesti joka 15 minuutin kuluttua, jotta solut pysyvät tasaisesti suspendoi-tuneina. Kun reaktio on mennyt loppuun, putkia sentrifu-goidaan 10 minuutin ajan 1 500 rpm:n kierrosnopeudella 15 4 °C:ssa solujen sedimentoimiseksi. Yhden ml:n supernatant- timäärät siirretään 12 x 75 mm polyteeniputkiin ja kuhunkin putkeen lisätään 0,2 ml 8-%:ista perkloorihappoa. Jokaiseen testiin sisällytetään sokeat kokeet ja kokonaismääri tykset. Sokeat kokeet sisältävät solut ja kaikki rea-20 genssit paitsi antigeenin tai anti-IgE:n. Kokonaismääri-tykset sisältävät 0,24 ml 8-%:ista perkloorihappoa, yhden ml:n soluja ja 0,2 ml puskuria. Kaikki näytteet sentrifu-goidaan sitten saostuneen proteiinin poistamiseksi.

Vapautuneen histamiinin määritys automatisoidulla 25 fluorometrisellä menetelmällä Tätä automatisoitua menetelmää on kuvannut R.P. Siraganian, Anal. Biochem. 57 (1974) ja J. Immunol. Methods 7 (1975) 283 ja se perustuu P.A. Shoren et ai., J. Pharmacol. Exp. Ther. 217 (1959) 182, manuaaliseen mene-30 telmään.

Automatisoitu systeemi koostuu seuraavista Techni-con Autoanalyzer II:n osista: näytteenoton IV, kaksoisno-peusannostelupumppu III, fluoronefelometri, jossa on ka-pearakoinen primaarisuodatin 7 - 60 ja sekundaarisuodatin 35 3 - 74, rekisteröintilaite ja digitaalinen printteri. Käy tetty ajo-ohjelma on Siraganianin kuvaama (ks. yllä) seu- 7 87202 raavin modifikaatioin: dialyysilaitetta ei käytetä, kaikki pumppausputket kulkevat yksittäisen laajakapasiteettisen annostelupumpun kautta ja analysoitaviksi otetaan kaksi kertaa näytteen tilavuutta vastaava määrä.

5 Automatisoitu koemenettely koostuu seuraavista vai heista: uuttaminen emäksisestä suolaliuoksesta butanoliin, uuttaminen takaisin laimeaan suolahappoon lisäämällä hep-taania, histamiinin ja o-ftaldialdehydin (OPT) reaktio korkeassa pH:ssa ja OPT-additiotuotteen konversio stabii-10 Uksi fluoroforiksi fosforihapolla. Reaktiotuotteen annetaan sitten kulkea fluorometrin läpi. Täyden skaalan vaste säädetään vastaamaan 50 ng:aa histamiinia kynnysherkkyyden ollessa noin 0,5 ng.

Histamiinin vapautumistestien tuloksien laskeminen 15 Jokaisen näytteen ng:ina ilmoitetusta histamiini- määrästä vähennetään instrumentin sokea koe (huuhtelu). Sitten jokaisen näytteen ng:ina ilmoitettu histamiinimäärä jaetaan kolmen kokonaismäärityksen (perkloorihapolla hajotetut solut) keskiarvolla, jotta saadaan vapautunut määrä 20 prosenttiosuutena.

Kontrollinäytteet sisältävät antigeenin, mutta ei vät sisällä testiyhdistettä. Sokeat (tai spontaanin vapautumisen) kokeet eivät sisällä antigeeniä eivätkä testiyhdistettä. Sokeiden kokeiden keskiarvo (kolme toistoa) 25 vähennetään kontrollinäytteiden ja testiyhdisteiden va pautuneen määrän prosenttiosuudesta.

Lasketaan kontrolli- ja testiyhdisteryhmien keskiarvot ja testiyhdisteen tulokset prosentteina kontrollista kaavalla: 30 % vapautunutta histamiinia testiyhdisteellä % vapautunutta histamiinia kontrolleille

Testiyhdisteen eri pitoisuuksilla saatuja arvoja 35 käytetään ED50:n (pitoisuus pM:ina, joka aikaansaa 50-%:isen estymisen histamiinin vapautumisessa) laskemi- 8 87202 seen lineaarisella regressiolla. Yhdisteellä katsotaan olevan vaikutusta, jos ED50 on $ 48 μΜ.

Tämän testin tulokset tyypillisille keksinnön mukaisesti valmistetuille yhdisteille ilmenevät taulukosta 5 I.

Taulukko I

Histamiinin vapautumisen estyminen immunologisesti ärsytetyistä ihmisen basosoluista Yhdiste ED50 μΜ 10 4-(5,8-dihydro-5,8-diokso-6-kinoksalinyyli)- 1-piperatsiinikarboksyylihapon etyyliesteri 3,7 6-[4-[3—(trifluorimetyyli)fenyyli]-1-piper-atsinyyli]-5,8-kinoksaliinidioni 6,6 6-[4-(2-bentsotiatsolyyli)-l-piperatsinyy-15 li]-5,8-kinoksaliinidioni 1,2 4-(5,8-dihydro-5,8-diokso-6-kinolinyyli)-1-piperatsiinikarboksyylihapon etyyliesteri 17,4 6-[4-(fenyylimetyyli)-l-piperatsinyyli]- 5,8-kinoliinidioni 12,1 20 Näiden yhdisteiden kykyä estää lipoksygenaasiak- tiivisuutta ilmaistuna leukotrieenin B4:n (LTB4) ja 5-hydroksieikosatetraenoiinihapon (5-HETE) vapautumisena ja biosynteesin tukahtumisena mitattiin seuraavasti.

Tässä kokeessa 3 x 107 marsuista saatua vatsakal-25 von neutrosolua inkuboitiin 50 mM Tris-puskuria (pH 7,4) sisältävässä Dulbeccosin puskurissa. Kontrolliliuotin tai testiyhdisteet lisättiin neutrosoluihin 10 pg/ml pitoisuutena viisi minuuttia ennen 100 μΜ:η arakidonihappoa ja 20 μΜ:η kalsiumioniforia (A23187) lisäämistä.

30 Kolme minuuttia arakidonihapon ja kalsiumioniforin lisäämisen jälkeen kokonaislipidi erotettiin kloroformiin sen jälkeen, kun pH oli säädetty kolmeen sitruunahapolla ja metanolia ja kloroformia oli lisätty samansuuruiset määrät.

35 5-HETE ja LTB4 erotettiin HPLC:llä käyttäen 5 μΜ:η, 4 x 25 cm:n oktadesyylipiikolonnia (IBM instruments) ajo- g 87202 liuoksena 70 - 80 % metanolia vedessä, jonka pH oli säädetty kolmeen etikkahapolla. Pumpattaessa liikkuvaa faasia 1,0 ml/min havaittiin LTB4- ja 5-HETE-absorbansseilla 270 ja vastaavasti 236 nm.

5 LTB4 ja 5-HETE kvantitoitiin vertaamalla kontrol liin ja tulokset ilmaistiin prosentteina kontrollista. Mitä alhaisempi prosenttiosuus, sitä aktiivisempi yhdiste.

Tämän testin tulokset keksinnön mukaisesti valmistetuille edustaville yhdisteille ilmenevät taulukosta II. 10 Taulukko II

Immunologisesti ärsytettyjen marsun neutrosolujen neutrosolu-lipoksygenaasin estyminen Yhdiste % kontrollista

LTB4 5-HETE

15 6-[4-[3-(trifluorimetyyli)fenyyli]-1- piperatsinyyli]-5,8-kinoksaliinidioni 0 1,6 6-[4-(fenyylimetyyli)-l-piperatsinyyli]- 5,8-kinoksaliinidioni 8 53,9 6-[4-(2-bentsotiatsolyyli)-1-piperatsinyy-20 li]-5,8-kinoksaliinidioni 8 67,2 6-[4-[3-(trifluorimetyyli)fenyyli]-1- piperatsinyyli]-5,8-kinoliinidioni 5,7 11,9 6-[4—(2-bentsoksatsolyyli)-l-piperatsi-nyyli]-5,8-kinoliinidioni 8 36,9 25 7-[4-(2-bentsoksatsolyyli)-l-piperatsi- nyyli]-5,8-kinoliinidioni 35,8 22,7

Keksinnön mukaisesti valmistetut uudet yhdisteet ovat imeväisissä tehokkaasti astmaa ehkäiseviä aineita välillä noin 0,1 - noin 100 mg/kg elopainoa vaihtelevissa 30 määrissä päivää kohti annettuina. Optimituloksiin pääsemiseksi edullinen annostelumenetelmä olisi noin 1 - noin 25 mg/kg elopainoa päivässä käyttäen sellaisia annosteluyksi-köitä, että aktiivisen yhdisteen kokonaismääränä annetaan noin 70 kg painavalle henkilölle noin 7 mg - noin 1,8 g 24 35 tunnin aikana. Tämä annostelumenetelmä voidaan säätää tuottamaan optimaalinen terapeuttinen vaste. Esimerkiksi 10 87202 päivittäin voidaan antaa useita jaettuja annoksia tai annosta voidaan suhteessa pienentää terapeuttisen tilanteen vaatimusten mukaan. Eittämätön käytännön etu on, että näitä aktiivisia yhdisteitä voidaan antaa millä tahansa so-5 pivalla tavalla, kuten suun kautta, aerosolina, suonensisäisesti, lihaksensisäisesti tai ihonalaisesti.

Aktiivisia yhdisteitä voidaan antaa suun kautta esimerkiksi inertin laimentimen tai assimiloituvan syötävän kantajan kanssa tai ne voidaan kapseloida kova- tai 10 pehmeäkuorisiksi gelatiinikapseleiksi tai puristaa tableteiksi tai sisällyttää suoraan ruokavalion elintarvikkeisiin. Suun kautta tapahtuvaa terapeuttista antoa varten nämä aktiiviset yhdisteet voidaan sisällyttää indifferent-teihin lääkeaineen kantimiin ja niitä voidaan käyttää eli-15 mistössä sulavien tablettien, imeskeltävien tablettien, lääkenappien, kapseleiden, eliksiirien, suspensioiden, siirappien, suulakkojen ja muiden samankaltaisten muodossa. Tällaisten koostumusten ja valmisteiden tulisi sisältää vähintään 0,1 % aktiivista yhdistettä. Koostumusten ja 20 valmisteiden prononttlosuuksI ,i voidaan tietysti vaihdolla, ja ne voivat kätevästi olla välillä noin 2 - noin 60 % yksikön painosta. Aktiivisen yhdisteen määrä tällaisissa terapeuttisesti käyttökelpoisissa koostumuksissa on sellainen, että saavutetaan sopiva annostus. Edulliset koos-25 tumukset ja valmisteet valmistetaan sisältäviksi suun kautta annettavassa annosyksikkömuodossa välillä noin 5 -200 mg aktiivista yhdistettä.

Tabletit, lääkenapit, kapselit ja muut samankaltaiset voivat myös sisältää seuraavia: sidosainetta, kuten 30 tragantti- tai arabikumia, maissitärkkelystä tai gelatiinia, indifferenttejä lääkeaineen kantimia, kuten dikal-siumfosfaattia, hajottavaa ainetta, kuten maissi- tai perunatärkkelystä, algiinihappoa tai muita samankaltaisia, voiteluainetta, kuten magnesiumstearaattia, voidaan lisätä 35 makeutusainetta, kuten sakkaroosia, laktoosia tai sakka-riinia tai maustetta, kuten piparminttua, talvikkiöljyä li 87202 tai kirsikan makua. Annostelun yksikkömuodon ollessa kapseli, se voi sisältää yllä mainituntyyppisten materiaalien lisäksi nestemäisen kantajan. Erilaisia muita materiaaleja voi olla läsnä päällystyksinä tai muutoin modifioimassa 5 annosteluyksikön fysikaalista muotoa. Esimerkiksi tabletit, pillerit tai kapselit voidaan päällystää shellakalla, sokerilla tai molemmilla. Siirappi tai eliksiiri saattaa sisältää aktiivisen yhdisteen, sakkaroosia makeutusainee-na, metyyli- ja propyyliparabeenejä säilöntäaineina, väri-10 ainetta ja maustetta, kuten kirsikan tai appelsiinin makua. Tietysti minkä tahansa materiaalin, jota käytetään minkä tahansa annostelun yksikkömuodon valmistuksessa, tulisi olla farmaseuttisesti puhdasta ja olennaisesti käytetyissä määrissä myrkytöntä. Lisäksi nämä aktiiviset yh-15 disteet voidaan sisällyttää jatkuvan vapautumisen valmisteisiin ja formulointeihin.

Koostumuksia, joilla on ruoansulatuskanavan ulkopuoliseen käyttöön toivottava kirkkaus, stabiilisuus ja sopivuus, saadaan liuottamalla 0,10 - 10,0 paino-% aktii-20 vista yhdistettä liuottimeen, joka koostuu polyhydrisestä alifaattisesta alkoholista tai sellaisten seoksista. Erityisen tyydyttäviä ovat glyseriini, propyleeniglykoli ja polyetyleeniglykolit. Polyetyleeniglykolit koostuvat seoksesta haihtumattomia, normaalisti nestemäisiä polyetylee-25 niglykoleja, jotka ovat liukoisia sekä veteen että orgaanisiin nesteisiin ja joiden molekyylipainot ovat noin 200 - 1 500. Vaikka yllä mainittuun liuottimeen liuotettu aktiivisen yhdisteen määrä voi vaihdella 0,10 - 10,0 paino-%: iin, pidetään edullisena, että käytetyn aktiivisen 30 yhdisteen määrä on noin 3 - noin 9 paino-%. Vaikka edellä mainittuja polyetyleeniglykoleja voidaan käyttää erilaisina seoksina, pidetään edullisena käyttää seosta, jonka keskimääräinen molekyylipaino on noin 200 - noin 400.

Aktiivisen yhdisteen lisäksi ruoansulatuskanavan 35 ulkopuolisesta annettavat liuokset voivat sisältää erilaisia säilöntäaineita, joita voidaan käyttää estämään bak- i2 87202 teeri- ja sienikontaminaatiota. Tällaisia säilöntäaineita ovat esimerkiksi myristyyli-gamma-pikoliinikloridi, bents-alkoniumkloridi, fenetyylialkoholi, p-kloorifenyyli-alfa-glyserolieetteri, metyyli- ja propyyliparabeenit ja time-5 rosaali. Käytännön näkökohtana on kätevää käyttää myös an-tioksidantteja. Sopivia antioksidantteja ovat esimerkiksi natriumbisulfiitti, natriummetabisulfiitti ja natriumform-aldehydisulfoksylaatti. Yleensä antioksidantteja käytetään pitoisuuksina noin 0,05 - noin 0,2 %. Näitä yhdistei-10 tä voidaan antaa myös hengitysteitse käyttäen perinteisiä Aerosol (R) -formulointeja.

Keksintöä kuvataan yksityiskohtaisemmin seuraavien spesifisten esimerkkien avulla.

Esimerkki 1 15 5,8-kinoksaliinidioni 9,2 g 5,8-dihydroksikinoksaliinia 300 ml:ssa p-dioksaania kuumennettiin palautusjäähdyttäen 16,2 g:n kanssa hopeaoksidia kuuden tunnin ajan. Seos jäähdytettiin, suodatettiin sitten ja suodos konsentroitiin vakuu-20 missä. Jäännös lietettiin 75 ml:aan asetonia, jäähdytettiin ja kerättiin talteen kiinteä aine, joka pestiin asetonilla ja kuivattiin, jolloin saatiin 8,0 g haluttua tuotetta, sp. 172 - 173 9C.

Esimerkki 2 25 4-(5,8-dihydro-5,8-diokso-6-kinoksalinyyli )-1-pi- peratsiinikarboksyylihapon etyyliesteri 160 mg 5,8-kinoksaliinidionia ja 316 g 1-piperat-siinikarboksyylihapon etyyliesteriä 10 ml:ssa dioksaania sekoitettiin kolmen tunnin ajan. Tuloksena saatu kiinteä 30 aine kerättiin talteen, pestiin eetterillä ja kuivattiin, jolloin saatiin 150 mg haluttua tuotetta punaisena kiinteänä aineena, sp. 180 - 195 °C (haj.).

Esimerkki 3 6-[4-[3-(trifluorimetyyli)fenyyli]-1-piperatsinyy-35 li]-5,8-kinoksaliinidioni 160 mg 5,8-kinoksaliinidionia ja 460 mg 4-[3(tri-fluorimetyyli)fenyyli]-1-piperatsiinia 10 ml:ssa dioksaa- i3 87202 nia sekoitettiin kolmen tunnin ajan ja laimennettiin sitten 20 ml:11a eetteriä ja sekoitettiin vielä tunnin ajan. Kiinteä aine kerättiin talteen, jolloin saatiin 110 mg haluttua tuotetta kiteinä, sp. 165 - 190 °C (haj.).

5 Esimerkki 4 6-[4-(fenyylimetyyli)-l-piperatsinyyli]-5,8-kinok-saliinidioni 160 mg 5,8-kinoksaliinidionia ja 352 mg 1-bentsyy-lipiperatsiinia 10 ml:ssa dioksaania sekoitettiin kolmen 10 tunnin ajan. Liuotin poistettiin sitten ja jäännös hierottiin jauheeksi eetterillä. Tämä kiinteä aine kerättiin talteen, pestiin eetterillä ja kuivattiin, jolloin saatiin 110 mg haluttua tuotetta, sp. 165 - 168 °C (haj.). Esimerkki 5 15 6-[4-( 2-bentsotiatsolyyli )-l-piperatsinyyli] - 5,8- kinoksaliinidioni 640 mg 5,8-kinoksaliinidionia ja 876 mg 4-(2-bentsotiatsolyyli )-l-piperatsiinia 40 mlrssa dioksaania sekoitettiin 24 tunnin ajan. Kiinteä aine kerättiin talteen, 20 jolloin saatiin 650 mg haluttua tuotetta, sp. 104 - 105 °C. Esimerkki 6 5,8-kinoliinidioni 23,2 g:aan 5-hydroksikinoliinia liuotettuna 1 600 ml:aan metanolia jäähauteessa lisättiin kaikkiaan 36 g .25 kaliumdivetyfosfaattia ja 96 g kaliumnitrosodisulfonaattia 8,8 litrassa vettä viitenä annoksena tunnin aikana. Seosta sekoitettiin sitten yön yli huoneen lämpötilassa, mitä seurasi uuttaminen neljällä 1 500 ml:n annoksella kloroformia. Uutteet yhdistettiin, kuivattiin, suodatettiin 30 aluminiumoksidin läpi ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 12,0 g raakatuotetta. Analyyttinen näyte valmistettiin kiteyttämällä petrolieetteristä, sp. 110 °C.

i4 87202

Esimerkki 7 6-[4-[3-(trifluorimetyyli)fenyyli]-1-piperatsinyy- li]-5,8-kinoliinidionit 1,1 g:n annos 5,8-kinoliinidionia liuotettiin 100 5 ml:aan 1,2-dimetoksietaania. Lisättiin tipoittain liuos, jonka muodosti 3,45 g 4-[3-(trifluorimetyyli)fenyyli]-1-piperatsiinia 25 ml:ssa 1,2-dimetoksietaania, samalla sekoittaen 10 minuutin aikana. Sekoitusta jatkettiin 30 minuutin ajan, sitten lisättiin 1 g hopeaoksidia ja sekoi-10 tusta jatkettiin 48 tunnin ajan. Seos suodatettiin ja suo-dos haihdutettiin. Jäännös hierottiin jauheeksi etyyliasetaatilla ja kiinteä aine kerättiin talteen. Tätä kiinteää ainetta keitettiin etyyliasetaatissa, sitten seos jäähdytettiin ja kerättiin talteen oranssin värinen kiinteä ai-15 ne, jolloin haluttua tuotetta saatiin 1,45 g, sp. 186 -188 °C.

Esimerkki 8 4-( 5,8-dihydro-5,8-diokso-6-kinolyyli )-l-piperat- siinikarboksyylihapon etyyliesteri 20 1,1 g 5,8-kinoliinidionia 100 ml:ssa 1,2-dimetoksi etaania lisättiin tipoittain liuokseen, jonka muodosti 2,37 g 1-piperatsiinikarboksyylihapon etyyliesteriä 25 ml:ssa 1,2-dimetoksietaania, samalla sekoittaen. Sekoitusta jatkettiin 30 minuutin ajan, sitten lisättiin 1 g ho-25 peaoksidia ja tätä seosta sekoitettiin yön yli. Seos suodatettiin ja kiinteä aine pestiin dikloorimetaanilla. Suo-dos ja pesuliuos yhdistettiin, haihdutettiin, hierottiin jauheeksi etyyliasetaatilla ja kiinteä aine kerättiin talteen. Tämä kiinteä aine kromatografoitiin eluoiden dikloo-30 rimetaanilla ja sitten etyyliasetaatilla. Aktiiviset fraktiot yhdistettiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin 817 mg haluttua tuotetta, sp. 192 - 194 °C (haj.).

15 87202

Esimerkki 9 6— [4-( fenyylimetyyli )-1-piperatsinyyli] -5,8-kino- liinidioni

Liuokseen 1,1 g 5,8-kinoliinidionia 100 mltssa 1,2-5 dimetoksietaania lisättiin tipoittain liuos, jonka muodosti 2,64 g 4-(fenyylimetyyli)-1-piperatsiinia 25 ml:ssa 1,2-dimetoksietaania, samalla sekoittaen 10 minuutin aikana. Sekoitusta jatkettiin 30 minuutin ajan, sitten lisättiin 1 g hopeaoksidia ja seosta sekoitettiin yön yli ja 10 suodatettiin. Suodos haihdutettiin. Jäännös hierottiin jauheeksi etyyliasetaatilla, jolloin saatiin oranssinvärinen kiinteä aine. Tämä kiinteä aine kromatografoitiin di-kloorimetaaniin pakatulla silikageelillä eluoiden etyyliasetaatilla. Pienempi komponentti eristettiin ja otettiin 15 talteen (ks. esimerkki 10). Pääkomponentti eristettiin ja kuivattiin, jolloin saatiin 295 mg haluttua tuotetta, sp. 167 - 169 °C (haj. ).

Esimerkki 10 7— [4— ( fenyylimetyyli )-l-piperatsinyyli] -5,8-kino- 20 liinidioni

Esimerkissä 9 eristetty pienempi komponentti antoi 83 mg haluttua tuotetta protoniydinmagneettisella resonanssilla identifioituna.

Esimerkki 11 25 6-[4-(2-bentsoksatsolyyli )-1-piperatsinyyli]-5,8- kinoliinidioni 1,1 g:aan 5,8-kinoliinidionia 100 ml:ssa 1,2-dimetoksietaania lisättiin tipoittain liuos, jonka muodosti 1,7 g 4-(2-bentsoksatsolyyli)-1-piperatsiinia 25 ml:ssa 30 1,2-dimetoksietaania, samalla sekoittaen 10 minuutin aika na. Sekoitusta jatkettiin 18,5 tuntia ja kiinteä aine kerättiin ja otettiin talteen. Suodos haihdutettiin ja jäännös hierottiin jauheeksi etyyliasetaatilla. Tämä kiinteä aine kerättiin talteen, yhdistettiin edellä saatuun kiin-35 teään aineeseen ja kromatografoitiin silikageelillä eluoi- ie 87202 den dikloorimetaanilla, sitten etyyliasetaatilla ja lopuksi kloroformi-metanoliseoksella (20:1). Halutut fraktiot yhdistettiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin 1,35 g haluttua tuotetta, sp. 200 °C (haj.).

5 Vähemmän polaarista komponenttia käsiteltiin kuten on kuvattu esimerkissä 12.

Esimerkki 12 7- [4-( 2-bentsoksatsolyyli )-l-piperatsinyyli] -5,8-kinoliinidioni 10 Esimerkissä 11 eristetty vähemmän polaarinen kompo nentti kuivattiin, jolloin saatiin 80 mg haluttua tuotetta, sp. 235 - 240 °C (haj.).

♦ * ^

Claims (9)

1. Menetelmä terapeuttisesti aktiivisten kinoliini-tai kinoksaliinidionijohdannaisten valmistamiseksi, joil-5 la on kaava O OO-O-· <”

10. O \-/ 0 _ \j-R (II) tai I [vj 15 ^n\Av-m^ Vr (III) f II JU 20 g joissa R on C2_4-alkoksikarbonyyli, C1.3-alkanoyyli, bent-syyli, fenyyli, m-trifluorimetyylifenyyli, 2-bentsoksatso-lyyli tai 2-bentsotiatsolyyli sekä niiden farmakologisesti 25 hyväksyttävien happoadditiosuolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että 5,8-kinoliinidioni tai 5,8-kinoksaliinidioni saatetaan reagoimaan monosubstituoidun piperatsiinin kanssa, jolla on kaava 30 / \ H-N^n-R ···. 35 jossa R on edellä määritelty, inertissä liuottimessa ympä- ib 87202 ristön lämpötilassa riittävän pitkä aika kondensaation tapahtumiseksi olennaisessa määrin.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 4-(5,8-dihydro-5,8- 5 diokso-6-kinoksalinyyli)-1-piperatsiinikarboksyylihapon etyyliesteri.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 6-[4-[3- (trifluorime-tyyli)fenyyli]-1-piperatsinyyli]-5,8-kinoksaliinidioni.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että valmistetaan 6 —[4 —(fenyylimetyyli)-1-piperatsinyyli]-5,8-kinoksaliinidioni.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 6-[4-(2-bentsotiatso- 15 lyyli)-l-piperatsinyyli]-5,8-kinoksaliinidioni.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 6-[4-[3—(tri-fluorimetyyli)fenyyli]-1-piperatsinyyli]-5,8-kinoliini-dioni.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että valmistetaan 4-(5,8-dihydro-5,8-diokso-6-kinolyyli)-l-piperatsiinikarboksyylihaponetyyli-esteri.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n- 25. e t t u siitä, että valmistetaan 6-[4-(fenyylimetyyli)- 1-piperatsinyyli]-5,8-kinoliinidioni.

9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 7-[4-( fenyylimetyyli)-1-piperatsinyyli]-5,8-kinoliinidioni. i9 87202