FI82078B - Elektrokemiskt avlaegsnande av hypokloriter ur kloratcelloesningar. - Google Patents

Description

1 82078

Hypokloriittien poistaminen sähkökemiallisesta kloraat-tikennoliuoksista Tämä keksintö koskee kloraattien elektrolyytti-5 sessä tuotannossa saatavien kennoliuosten käsittelyä.

Kloraatteja tuotetaan elektrolyyttisesti elektro-lysoimalla vastaavien kloridien vesiliuoksia kennossa, jossa anodi- ja katodielektrodin välillä ei ole diafrag-maa. Tavallisin sellaisella prosessilla valmistettava 10 tuote on natriumkloraatti. Prosessiin liittyy hypokloriitti-ionien (OCl-) muodostuminen välituotteena, jotka hypokloriitti-ionit hajoavat kloraatti-ioneiksi (ClO^-).

Kennossa on mukana kuusiarvoisia kromi-ioneja, jotka tavallisesti lisätään natriumdikromaatin muodossa, 15 estämässä hypokloriitti-ionien pelkistymistä katodilla ja siitä seuraavaa hyötysuhteen alenemista, jotka olisivat muussa tapauksessa seurauksena. Tämä johtaa kuitenkin siihen, että natriumkloraattiliuos sisältää pieniä määriä hypokloriitti-ioneja, jotka on poistettava ennen 20 natriumkloraattiliuoksen saapumista kiteyttimeen, josta natriumkloraatti saadaan kiteisessä muodossa, tai varastointialueelle myöhemmin "kennoliuoksena" toimitettavaksi.

Hypokloriitin poisto, josta käytetään yleisesti nimitystä "dehypointi", toteutetaan tavallisesti kuumen-25 tamalla kennoliuosta dehypointisäiliössä suurimman osan hypokloriitista poistamiseksi muuntamalla se kloraatiksi ja suorittamalla tarkempi poisto käsittelemällä kuumennettu liuos urealla tai muulla vastaavalla kemikaalilla. Kemikaalien avulla toteuttava dehypointiprosessi on aikaa 30 vievä, mikä aiheuttaa varastointiongelmia ja pääomakustannuksia. Lisäksi on raportoitu räjähdyksistä urean käytön yhteydessä.

Tämä keksintö tarjoaa uuden dehypointimenetelmän, : joka mahdollistaa hypokloriitin poistamisen jatkuvatoimi- 2 82078 sesti elektrolyyttisesti tuotetuista kloraattien vesi-liuoksista, tavallisesti natriumkloraattiliuoksista. Keksintö pohjautuu siihen yllättävään havaintoon, että hypokloriitti-ionit voidaan pelkistää sähkökemiallisesti 5 haitattomiksi kloridi-ioneiksi mukana olevien dikromaat-ti-ionien potentiaalisesta inhibitorisesta vaikutuksesta huolimatta.

Tämä keksintö koskee menetelmää hypokloriitin ("hy-pon") poistamiseksi kloraattivesiliuoksesta, joka on muo-10 dostettu elektrolysoimalla vastaavan kloridin vesiliuosta kuusiarvoisen kromin ollessa mukana, jossa elektrolyysissä syntyy sivutuotteena hypokloriittia, joka menetelmä käsittää hypokloriitti-ionien pelkistämisen kloridi-ioneiksi käyttämällä katodia, joka on polarisoitu niin, että 15 sen elektrodipotentiaali on positiivisempi kuin -1 V

(volttia) kylläiseen kalomelielektrodiin (SCE) nähden ja negatiivisempi kuin avoimen piirin potentiaali vallitsevissa olosuhteissa. Hypokloriitti saadaan tavallisesti poistetuksi suurin piirtein täydellisesti, joskin mikä 2o tahansa haluttu jäännöspitoisuus voidaan saavuttaa riippuen siitä, kuinka pitkä elektrolyysikäsittely on. Elektrodin elektrodipotentiaali tarkoittaa liuoksen potentiaalia, joka on mitattu virtalähteellä, vastaavalla tavalla kuin litteän levyelektrodin tapauksessa. Kolmiulottei-25 sessa elektrodissa, kuten esimerkiksi sellaisessa, jota käytetään tämän keksinnön mukaisessa menetelmässä, esiintyy rakenteen sisällä luonnostaan potentiaalijakautuma, ja todellinen potentiaali riippuu määrityskohdasta ja voi olla negatiivisempi kuin -1 V.

30 Kuva 1 on graafinen esitys Cr(VI):n ja hypon vol- tametrisestä pelkistyksestä.

Kuten aikaisemmin on mainittu, yleinen käytäntö on lisätä kloraattikennoon syötettävään kylläiseen nat-riumkloridiliuokseen kuusiarvoisia kromi-ioneja estämään 35 hypokloriitin sähkökemiallista pelkistymistä katodilla.

n 3 82078

Mekanismiin, jolla kuusiarvoinen kromi estää hypokloriitin sähkökemiallista pelkistymistä katodilla, arvellaan sisältyvän kuusiarvoisen kromin pelkistyminen sähkökemi-allisesti kolmiarvoiseksi kromiksi, joka sitten saostuu 5 katodille kromihydroksidina ja pienentää huomattavasti virtaa, jonka vaikutuksesta ei-kationit, esimerkiksi hypo, pelkistyvät. Tuotteena saatava kennoliuos sisältää kuusi-arvoisia kromi-ioneja. Hypokloriitin poistaminen tuotteena saatavasta kennoliuoksesta sähkökemiallisin keinoin ei 10 sen vuoksi tuntuisi sopivalta.

Patentin hakijat ovat kuitenkin todenneet, että jos katodin elektrodipotentiaali on positiivisempi kuin -1 V SCE:ehen nähden ja negatiivisempi kuin avoimen piirin potentiaali, niin voidaan suorittaa nopea ja tehokas hypo-15 kloriitin sähkökemiallinen pelkistys katodilla liuenneen kuusiarvoisen kromin ollassa mukana. Syynä siihen, että tätä ei tapahdu kloraattikennossa ja että kromi estää hypokloriitin elektrolyysiä, on se, että katodin potentiaali on paljon negatiivisempi kuin kloraattikennossa.

20 Avoimen piirin potentiaali jossakin vallitsevassa olosuhteiden yhdistelmässä vaihtelee vesiliuoksen pH:n sekä vesiliuoksen hypokloriitti-ioni- ja kromi(VI)ionipitoisuu-den mukaan.

Prosessi on edullisinta toteuttaa lievästi happa-25 missä pH-olosuhteissä, tavallisesti suunnilleen pH-alu-eella 4-7, jolla hypokloriitti esiintyy pääasiallisesti HOClinä. Väliaineen pH on liuoksen pH sen saapuessa elektrodille. Elektrodissa vallitsevat hyvin korkeat paikalliset elektrodipotentiaalit saattavat saada pH:n kohoa-30 maan noin arvon 7 yläpuolelle, joskaan tämä ei vaikuta haitallisesti prosessin kokonaistehokkuuteen.

Katodina käytettävä elektrodi on edullisesti elektrodi, jolla on suuri pinta-ala ja kolmiulotteinen elektrolyytin kanssa kosketuksissa oleva pinta. Katodin yh-35 teydessä ilmaus "suuri pinta-ala" viittaa sellaiseen 4 82078 elektrodityyppiin, jossa elektrolyytti joutuu kosketuksiin alaltaan suuren elektrodipinnan kanssa elektrodin dimensiot huomioon ottaen. Elektrodista muodostetaan sellainen, että siinä on rakoja, joiden läpi elektro-5 lyytti virtaa, ja niin sillä on kolmiulotteinen elektrolyytin kanssa kosketuksissa oleva pinta.

Tässä keksinnössä käytettävä suuripinta-alainen katodi voi olla tyypiltään ns "läpivirtauselektrodi", joka muodostetaan sähköä johtavasta huokoisesta materiaako lista, esimerkiksi sähköä johtavista kangaskerroksista, ja elektrolyytti virtaa elektrolysoitaessa huokoisen rakenteen läpi ja joutuu siten kosketuksiin elektrodiver-kon suuren pinnan kanssa.

Tässä keksinnössä käytettävä suuripinta-alainen k5 katodi voi myös olla tyypiltään ns "ohivirtauselektrodi", joka käsittää tiiviisti pakatun kerroksen erillisiä sähköä johtavia hiukkasia, ja elektrolyytti virtaa elektrolysoitaessa pakkautuneen kerroksen läpi ja joutuu siten kosketuksiin kerroksen sisältämien sähköä johtavien hiuk-20 kasten suuren pinnan kanssa.

Katodin suuri pinta-ala mahdollistaa elektrolyytin olemisen kosketuksissa katodin kanssa pitkään.

Tämä pitkä kosketusaika johtaa hypokloriitti-ionien nopeaan pelkistymiseen kloridi-ioneiksi. Hypokloriitin 25 pelkistyminen voi olla selektiivistä, ts hypokloriitti poistuu kuusiarvoisen kromin säilyessä samalla elektrolyyttisesti suurin piirtein muuttumattomana, tai kuusi-arvoinen kromi pelkistyy samanaikaisesti hypokloriitin pelkistymisen kanssa elektrolyyttisesti kolmiarvoiseksi 30 kromiksi, joka saostuu elektrodin pinnalle kromihydrok-sidina, prosessissa käytettävistä olosuhteista ja käytettävän elektrodin luonteesta riippuen.

Kuten sähkökemiaan perehtyneet tietävät, elektrodin ylipotentiaali suhteessa sähkökemialliseen reaktioon 35 CI2 -^ Cl” tarkoittaa käytetyn elektrodipotentiaalin

II

5 82078 suhdetta siihen tasapainopotentiaaliin, joka tarvitaan pitämään sähkökemiallisen reaktion nopeus kohtuullisena. Mikäli elektrodipotentiaali on lähellä tasapainopotenti-aalia, niin elektrodilla katsotaan olevan "lievä" yli-5 potentiaali, kun taas kohtuullisen pelkistymisnopeuden saavuttamisen vaatiessa paljon negatiivisemman potentiaalin elektrodilla katsotaan olevan "suuri" ylipoten-tiaali.

Siinä tapauksessa, että katodissa on sellaisesta 10 materiaalista, jolla on lievä ylipotentiaali suhteessa sähkökemialliseen reaktioon CI2 -7» Cl , muodostettu sähköä johtava pinta, hypokloriitin selektiivinen poistaminen elektrolyyttisesti on mahdollista käytettävän elektrodipotentiaalin ollessa noin 0,5 V SCErehen nähden. 15 Sellaisia lievän ylipotentiaalin omaavia materiaaleja tunnetaan ja käytetään ns "dimensioiltaan stabiilien" elektrodien valmistamiseen. Sellaiset elektrodit sisältävät tavallisesti titaanista, zirkoniumista, tantaalista tai hafniumista muodostetun alustan, joka on päällystetty 20 sähköä johtavalla jalometallilla, esimerkiksi platinalla; jalometallisoeksella, esimerkiksi platina-iridiumseok-sella; metallioksidilla, esimerkiksi ruteniumoksidilla; kahden tai useamman sellaisen materiaalin seoksella; tai platinaatilla, esimerkiksi litium- tai kalsiumplati-25 naatilla. Sähköä johtavan pinnan aikaansaantiin voidaan käyttää mitä tahansa sellaista sähköä johtavaa materiaalia. Platinapinnalla on tyypillisesti noin 40 mV:n ylipotentiaali reaktioon Cl2 -^ Cl” nähden. Myös muita sopivia elektrodimateriaaleja voidaan käyttää.

30 Siinä tapauksessa, että katodissa on sellaisesta materiaalista, jolla on suuri ylipotentiaali suhteessa sähkökemialliseen reaktioon Cl2 -Cl”, esimerkiksi hiilestä, jolla on 0,5 V:n ylipotentiaali, muodostettu : sähköä johtava pinta, vaaditaan negatiivisempi poten- : 35 tiaali, noin 0 V SCErehen nähden, jotta sekä hypoklorii- 6 82078 tin että kuusiarvoisen kromin potentiaalinen elektrolyyttinen pelkistyminen tapahtuu.

Kuusiarvoisen kromin sähkökemiallinen pelkistyminen kolmiarvoiseksi kromiksi, joka saostuu katodin pin-5 nalle kromihydroksidina, tapahtuu paljon hitaammin kuin hypokloriitin sähkökemiallinen pelkistyminen, ja niin suuren pintaalan ollessa käytettävissä kolmiarvoisen kromin saostumista varten riittävästi paljaita katodikohtia säilyy kykenevinä pelkistämään hypokloriitin.

10 Ominaispinta-alat ja elektrolyysikennon toiminta- olosuhteet riippuvat elektrolyytin hypokloriitti- ja di-kromaattipitoisuudesta ja elektrodin fysikaalisesta muodosta. Kennon kapasiteetista riippuen elektrolyytti voidaan kierrättää moneen kertaan suuripinta-alaisen katodin 15 läpi hypokloriitin poistamiseksi.

Tiiviisti pakatun kerroksen sisältävän katodin, jossa käytetään sähköä johtavia hiukkasia, tapauksessa 2 3 pinta-ala vaihtelee tavallisesti noin 50 cm :stä/cm noin 2 3 2 3 500 cm :iin/cm , edullisesti noin 100 cm :stä/cm noin 2 3 20 200 cm ;iin/cm .

Suuripinta-alaisen katodin kanssa kosketuksissa olevan katolyytin virtausnopeus voi vaihdella suuresti, ja katolyytin lineaarinen virtausnopeus on yleensä noin 10-1000 cm /min. Suuremmat virtausnopeudet johtavat hypo-25 kloriitin nopeampaan poistumiseen.

Sen lisäksi, että hypokloriittia poistetaan tämän keksinnön mukaisessa menetelmässä sähkökemiallisesti, hypokloriittia poistuu vähän sähkökemiallisesti saoste-tun kromihydroksidin kanssa tapahtuvan kemiallisen reak-30 tion vaikutuksesta, jossa reaktiossa hypokloriitista muodostuu kloridia ja Cr(III):sta Cr(VI):ta.

Elektrolyysikenno, jossa hypokloriitti poistetaan tämän keksinnön mukaisesti, voi olla millä tahansa halutulla tavalla konstruoitu. Edullisesti se on konstruoitu 35 niiden edullisten prosessien mukaisesti, joissa katodilla li 7 82078 on suuri pinta-ala, jotta katolyytille tarjotaan pitkä virtaustie kosketuksissa kolmiulotteisen elektrodipinta-verkon kanssa.

Kenno voidaan varustaa erottajalla, esimerkiksi 5 ioninvaihtokalvolla, tavallisesti kationinvaihtokalvolla, joka erottaa anoditilan katoditilasta, jotta estetään anodilla syntyvien kaasujen ja katodilla tapahtuvan sähkökemiallisen pelkistymisen välinen vuorovaikutus. Jaettua kennoa käytettäessä anoditilaan voidaan syöttää uutta kyl-10 Iäistä natriumkloridiliuosta, Saimalla kun siitä poistettava liuos johdetaan kloraattikennoihin.

Kennon anodi voidaan valmistaa mistä tahansa halutusta materiaalista, esimerkiksi grafiitista tai metallista. Kalvolla jaetun kennon ollessa kysymyksessä ano-15 lyytti voi olla mikä tahansa haluttu elektrolyytti, ja tyypillisesti se sisältää hapanta väliainetta. Anolyytin virtausnopeus anoditilan läpi voi vaihdella laajasti ja on tyypillisesti noin 10-100 cm^/min.

: Hypokloriitin kontaminoima natriumkloraattiliuos 20 johdetaan katoditilan läpi, jossa hypokloriitti-ionit pelkistetään katodilla kloridi-ioneiksi ja hydroksyyli-ioneiksi, mistä on seurauksena pH:n kohoaminen. Katolyy-tin pH:n säätelemiseksi, edullisesti pitämiseksi suunnilleen alueella 5,5-6,5, voidaan lisätä ajoittain tai 25 jatkuvasti happoa. Lämpötila ei ole elektrolyysiproses-sissa ratkaiseva, joskin hypokloriitin poistumisnopeus on suurempi korkeissa lämpötiloissa.

Anodin ja katodin välillä halutun elektrodipoten-tiaalin saavuttamiseksi käytettävä jännite riippuu niistä 30 materiaaleista, joista anodi ja katodi on valmistettu, samoin kuin kennon rakenteesta mutta on yleensä pienempi kuin noin 2 V.

Kennoliuoksen hypokloriittipitoisuus, joka on yleensä noin 0,1-5 g/1, edullisesti noin 0,3-1,5 g/1, : 35 laskee nopeasti pienemmäksi kuin 0,05 g/1. Elektrolyytti- 8 82078 sen pelkistyksen nopea luonne mahdollistaa hypokloriitin pelkistämisen jatkuvatoimisesti ja "on-line", mikä poistaa kemikaalien lisäyksen sekä pitkien reaktioiden ja varastoinnin tarpeen.

5 Esimerkki 1

Suoritettiin voltametrisiä tutkimuksia kahdella eri vesiliuoksella, joiden pH oli noin 6,5, nimittäin vesiliuoksella, joka sisälsi noin 1,3 g hypokloriittia/-litra ja noin 1,5 g natriumdikromaattia/litra, ja toisella 10 vesiliuoksella, joka ei sisältänyt lainkaan hypokloriittia ja sisälsi noin 8 g natriumdikromaattia/litra, käyttäen platinakiekkoelektrodia, jonka pinnan ala oli 0,196 2 cm . Piirrettiin pelkistysvirtaa käytetyn potentiaalin funktiona kuvaava käyrä kummallekin liuokselle, ja tulok-15 set on toistettu kuvassa 1.

Näistä tiedoista havaitaan, että se potentiaali, jolla hypon pelkistyminen tapahtuu, on aivan eri kuin se potentiaali, jolla kromi(VI):n pelkistyminen tapahtuu, käytettäessä lievästi ylijännitteellistä platinamateri-20 aalia. Havaitaan myös, että pelkistymisnopeus (so pelkis-tysvirta) on hypon tapauksessa noin 100 kertaa suurempi kuin kromi(VI):n tapauksessa.

Esimerkki 2

Suoritettiin sarja kokeita käyttäen elektrolyysi-25 kennoa, jonka mitat olivat 2" x 2,5" x 2" (syvyys) ja joka oli jaettu anoditilaan (jonka tilavuus oli noin 0,0115 3 3 dm ) ja katoditilaan (jonka tilavuus oli noin 0,5 dm ) NAFION-tyyppiä (NAFION on DuPont-yhtiön tavaramerkki) olevalla kationinvaihtohartsilla. Katoditilaan oli pa- 30 kattu grafiittihiukkasia (UCAR A-20, Union Carbide-yhtiön tavaramerkki), joiden keskimääräinen halkaisija oli 1,5 mm.

Anodi oli platinoitua titaania. Virta järjestettiin kato- dikerrokseen grafiittilevyvirranjakajan avulla.

Katoditilaan syötettiin kennovesiliuosta, joka 35 sisälsi 600 g natriumkloraattia/litra, 100 g natriumklo-

II

9 82078 ridia/litra ja hypokloriittia vaihtelevina pitoisuuksina aina 2 g:aan/litra saakka. Myös natriumdikromaattia oli mukana pitoisuutena 3,0 g/1. Katolyytin virtausnopeutta vaihdeltiin rajoissa 30-120 ml/min. Katolyytin lämpötilaa cj vaihdeltiin alueella 25-60°C. Useimmat kokeet suoritettiin pitäen katolyytin pH IN HCl:ä lisäämällä alueella 5,5-6,5. Anoditilaan syötettiin kylläistä natriumkloridi-liuosta, jonka väkevyys oli 150 g/1, virtausnopeudella 80 ml/min.

10 Elektrolyysit toteutettiin suurin piirtein vakio jännitteellä tavanomaista virransyöttölaitetteistoa (Hewlett Packard 6024 A DC-voimanlähdettä) käyttäen. Jännite vaihteli tavallisesti alueella 1,8-2,0 V. Vastaava virta oli alueella 2-4 A (mikä antaa virrantiheydeksi pinta-ala-15 yksikköä kohden 200-400 A/m^).

Kokeiden aikana katolyytistä otettiin näytteitä tiheästi, ja niistä analysoitiin hypopitoisuus tavanomaista arseniittimenetelmää käyttäen. Suoritettujen kokeiden tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa 1.

10 82078

Taulukko 1

Hypon poistaminen elektrolyyttisesti kloraattikennoliuok-sesta

Kokeen Lämpötila Virt.nop. Aika Virta NaOCl-pitoisuus nro (°C) (ml/min) (min) (A) (g/1) 1 25 85 0 1,5 1,72 _45 0,2_0,00 2 40 0 3,0 1,70 85 10,5 0,51 0,08 14.0 0 j 42 _25_17, 5 0,34_0,00 3 60 0 3,88 1,64 3.5 2,38 0,54 85 8,0 1,06 0,25 14.0 0,50 0;10 2 4; 0 0,42 0,05 _25__27,0 0,39_0,00 4 60 0 3,72 1,63 5; 5 0,97 0,82 11.0 0,78 0,59 30 16,0 0,64 0,31 24.0 0 n 53 0,20 33.0 0,45 0,22 __25_67,.0 0.32_0,08 5 0 3,48 0,95 3.5 1,21 0,20 60 85 7,0 0,73 0,19 12.0 0,61 0,08 _15,0 0.00 6 0 3,4 0,75 3.5 1,10 0,10 60 122 6,5 0 r 7 6 0,07 _16,0 0 r 6 3_0,05 7 0 4,31 0, 77 3.5 1 , 52 0 y19 60 122 7,0 - 0,03 11,0 0,75 0,00 _14.0 0,71_0,00 11 n 82078

Kuten taulukossa 1 esitetyistä tuloksista voidaan havaita, hypokloriitti voidaan poistaa kloraattikennoliu-oksesta nopeasti elektrolyysin avulla. Sekä korkea lämpötila että suuri virtausnopeus edistävät hyponpoistopro-5 sessia.

yhteenvetona tästä selityksestä voidaan todeta, että tämä keksintö tarjoaa uuden menetelmän hypokloriitin poistamiseksi natriumdikromaattia sisältävästä kennoliuok-sesta. Hypon poisto tapahtuu nopeasti ja elektrolyyttises-10 ti, mikä tekee mahdolliseksi prosessin toteuttamisen jat kuvatoimisesta ja "on-line". Muunnelmat ovat mahdollisia tämän keksinnön puitteissa.

Claims (16)

1. Menetelmä hypokloriittia sisältävän vesiliuoksen hypokloriitti-ionipitoisuuden pienentämiseksi kuusiarvois- 5 ten kromi-ionin läsnäollessa, tunnettu siitä, että hypokloriitti-ionit pelkistetään elektrolyyttisesti käyttäen katodia, joka on polarisoitu niin, että sen elektro-dipotentiaali on positiivisempi kuin -1 V (volttia) kylläiseen kalomelielektrodiin (SCE) nähden ja negatiivisem-10 pi kuin avoimen piirin potentiaali vallitsevissa olosuhteissa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainittu liuos muodostetaan elektrolysoimalla kloridia kuusiarvoisten kromi-ionien 15 läsnäollessa.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainitun vesiliuoksen pH on 4- 7.

4. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen menetel-20 mä, tunnettu siitä, että katodi on suuripinta-alai- nen elektrodi, jolla on kolmiulotteinen elektrolyytin kanssa kosketuksessa oleva pinta.

5 Cl2 -> Cl', ja elektrodipotentiaalilla on sellainen arvo, että kuusiarvoinen kromi pelkistyy elektrolyyttisesti kol-miarvoiseksi kromiksi ja saostuu elektrodin pinnalle, samalla kun hypokloriitti poistuu.

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että elektrodi on valmistettu 25 materiaalista, jolla on lievä ylipontentiaali suhteessa sähkökemialliseen reaktioon Cl2 -> Cl", ja elektrodipoten-tiaalilla on sellainen arvo, että hypokloriitti pelkistyy kuusiarvoisen kromin säilyessä samalla elektrolyyttisesti käytännöllisesti katsoen muuttumattomana.

6. Patenttivaatimuksen 4 tai 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainitulla suuripinta-alaisel-la elektrodilla on sähköä johtavasta metallista, metalliseoksesta tai metalliyhdisteestä muodostettu pinta.

7. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, 35 tunnettu siitä, että elektrodipotentiaali noin +0,5 V SCE:ehen nähden. li 13 82078

8. Jonkin patenttivaatimuksen 4-7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainittu suuripinta-alai-nen elektrodi on valmistettu materiaalista, jolla on suuri ylipotentiaali suhteessa sähkökemialliseen reaktioon

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, 10 tunnettu siitä, että mainitulla suuripinta-alai-sella elektrodilla on hiilestä muodostettu pinta.

10. Patenttivaatimuksen 8 tai 9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että elektrodipotentiaali on noin 0 V SCEtehen nähden.

11. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että katodin ja anodin välillä käytetään käytännöllisesti katsoen vakiojännitettä mainitun elektrolyyttisen pelkistyksen aikana.

12. Patenttivaatimuksen 11 mukainen menetelmä, 20 tunnettu siitä, että anodin ja katodin välillä käy-·*· tettävä jännite on pienempi kuin noin 2 V.

12 82078

13. Patenttivaatimuksen 11 tai 12 mukainen menetel- mä, tunnettu siitä, että vesiliuoksen pH on kor keintaan 7.

14. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että katodi on sijoitettu kennoon, jossa on anoditilan katoditilasta erottava kalvo.

15. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen 30 menetelmä, tunnettu siitä, että vesiliuos sisältää noin 0,1-5 g hypokloriittia/litra ja elektrolyyttistä pelkistystä jatketaan sellainen aika, että hypokloriit-tipitoisuus laskee pienemmäksi kuin 0,05 g/1.

16. Patenttivaatimuksen 15 mukainen menetelmä, 35 tunnettu siitä, että vesiliuos sisältää noin 0,3- i4 82078 1,5 g hypokloriittia/litra ja elektrolyyttistä pelkistystä jatketaan sellainen aika, että hypoklcriittipitoisuus laskee pienemmäksi kuin 0,05 g/1. li 15 82078