FI81468C - Videosignalbehandlingsanordning. - Google Patents

Description

1 81468

Videosignaalin käsittelylaite Tämä keksintö koskee videosignaalin käsittelylaitetta, joka käsittää videosignaalilähteen, joka syöttää 5 videosignaalit sisääntulosignaalitien kautta ohjainvahvis-timelle, joka ohjaa ulostulonsa kautta kuvantoistolaitet-ta, jolloin mainitusta vahvistinulostulosta on kytketty mainittuun sisääntulosignaalitiehen degeneratiivinen ta-kaisinkytkentätie, joka käsittää useita sarjaankytkettyjä 10 vastuksia, joilla on eri arvot.

Video-ohjausvahvistimia, joihin on yhdistetty vas-tatakaisinkytkentäpiiristö, käytetään usein syöttämään suurvideosignaaleja televisiovastaanottimen kuvaputken intensiteetinsäätöelektrodeihin (esim. katodit). Takaisin-15 kytkentäpiiristö auttaa asettamaan vahvistimen signaali-vahvistuksen ja stabiloimaan vahvistimen lähdön tasakäyt-töjännitteen. Takaisinkytketty piiristö pienentää myös vahvistimen antoimpedanssia parantaen siten vahvistimen kaistanleveyttä ja suurtaajuusvastetta pienentämällä vahvis-20 timen lähtöpiiriin liittyvien loiskapasitanssien kaistanleveyttä rajoittavaa vaikutusta. Vahvistimen suurtaajuus-vasteeseen voidaan aikaansaada lisäparannus käyttämällä yhtä tai useampaa korjauskelaa vahvistimen antopiirissä. Suurtaajuuskorjauskelan käyttöä vahvistimen antopiirissä 25 pidetään kuitenkin ei-toivottavana johtuen piirin lisääntyvistä kustannuksista ja kyseisten elementtien aiheuttamasta käytön monimutkaisuudesta.

Tässä kohdassa todettakoon, että kuvaputken ohjaus-vahvistimen suurtaajuusvastetta voivat huonontaa vahvis-30 timen antopiiriin liittyvät loiskapasitanssit yhdessä ta-kaisinkytkentäpiiristöön kuuluviin resistansseihin liittyvien loiskapasitanssien kanssa.

Keksinnön mukaiselle videosignaalin käsittelylaitteelle on tunnusomaista, että mainitun sarjaankytkennän 35 kokonaisresistanssi on jaettu yksittäisille sarjavastuk-sille suhteessa, joka on valittu minimaalista kytkentävä- 2 81468 rähtelyä varten, ja että sarjavastus, jolla on suurin arvo, on kytketty lähimmäksi mainittua vahvistinulostuloa.

Näiden useiden vastuksien kokonaisresistanssiarvo on oleellisesti yhtä suuri kuin yksittäisen vastuksen ar-5 vo, joka muuten vaadittaisiin aikaansaamaan haluttu vahvistimen signaalivahvistus. On havaittu, että mikäli nämä useat vastukset ovat keskenään erisuuria ja suurimman arvon omaava vastus on yhdistetty suoraan vahvistimen lähtöön, voidaan vahvistimen suurtaajuusvastetta kasvattaa 10 ilman, että syntyy merkittävää ei-toivottua värähtelyä vahvistimen antosignaalissa.

Piirustuksessa:

Kuvio 1 esittää osaa televisiovastaanottimesta, joka sisältää kuvaputken ohjausvahvistimen, johon on liitetty 15 takaisinkytkentäpiiristö tämän keksinnön mukaisesti.

Kuvio 2 esittää vahvistimen toimintaa havainnollistavan diagramman tämän keksinnön mukaan; ja kuvio 3, joka kuvaa signaalin aallonmuotoa, auttaa ymmärtämään tämän keksinnön mukaista vahvistimen vastetta.

20 Kuviossa 1 on videosignaalit lähteestä 10 kytketty kuvaputken ohjausvahvistimelle tulosignaalipiiristön 12 käsittävän tulosignaalitien kautta. Kuvaputken ohjausvahvistin sisältää kaskadivahvistimen, joka sisältää transistorit 20 ja 22. Tulovahvistintransistori 20 on kuvattu kuten taval-25 linen emitterivahvistinaste ja lähtövahvistintransistori 22 on kuvattu kuten tavallinen kantavahvistinaste. Vahvistetut videosignaalit muodostavat kuormitusresistanssissa 24 (esim. 12 kilo-ohmia), joka on transistorin 22 kollek-torilähtöpiirissä, ja ne johdetaan kuvantoistolaitteen ku-30 vaputken 35 katodikuvan intensiteetinsäätöelektrodeihin 30 virranrajoitusvastuksen 38 (esim. 2,2 kilo-ohmia) sisältävän lähtösignaalitien kautta. Vastus 38 toimii suojana estäen läpilyönnissä syntyviä suurtaajuusjännitetransient-teja vahingoittamasta kuvaputken ohjausvahvistinta. Kuva-35 putken ohjausasteen käyttösyöttöjännite otetaan tasajän- 3 81468 nitelähteestä B+ (esim. +230 V). Väritelevisiovastaanottimen ollessa kyseessä tarvittaisiin vastaavasti kolme kuvaputken ohjausvahvistinta kytkemään punaista, vihreää ja sinistä värikuvaa kuvaavaa videosignaalia värikuvaputken yhdistet-5 tyihin katodielektrodeihin. Videosignaaleilla, jotka vahvistetaan kuvaputkiohjaimessa 20, 22 ja jotka on saatu yhdistetystä yleisradiolähetyksen televisiosignaalista, on taajuuskaista O-hertsistä noin 4 MHz:iin.

Kuvaputken ohjausvahvistimen vastatakaisinkytkentä 10 on aikaansaatu resistiivisen piiristön 50 avulla, joka käsittää sarjaankvtketyt vastukset Rl ja R2, jotka on kytketty transistorin 22 videosignaalilähaöstä transistorin 20 kantasisäänmenossa olevaan videosignaalitiehen. Transistorin 20 kanta edustaa virtuaalimaapistettä, se on, transis-15 torin 20 lepokantapotentiaali on suhteellisen pieni sellainen kiinteä potentiaali, joka on yhtä suuri kuin transistorin emitterillä oleva maapotentiaali, johon on lisätty transistorin 20 kantaemitteriliitoksesta johtuva vakio 0,7 V:n erojännite.

20 Vahvistimen 20, 22 signaalivahvistus määritetään takaisinkytkentävastuksien Rl ja R2 arvojen summan ja tuloimpedanssin arvon (esim. 3 kilo-ohmia), jota esittää sisääntulokytkentäpiiristö 12, joka on kytketty transistori-vahvistimen 20 sisääntuloon, suhteena. Sellaisen tuloimpedanssin 25 arvo,joka esittää signaalilähteen 10 lähtökuormaa, täytyisi olla riittävän suuri ehkäisemään lähteen 10 lähtöpiirejä liialliselta virran kulutukselta ja siten liialliselta tehohäviöltä. Tämän merkitys on erityisen tärkeää silloin, kun videosignaalilähdettä 10 vastaa integroitu piiri, koska 30 liiallinen virran kulku ja tehohäviö on epätaloudellista ja voi mahdollisesti aikaansaada tuhoisia lämpörasituksia integroidussa piirissä. Tässä esimerkissä takaisinkytkentä-vastus, jonka määrää vastuksien Rl ja R2 arvojen summa on suuruudeltaan 160 kilo- ohmia, mikä aikaansaa suuruudeltaan 35 noin 54 olevan vahvistimen signaalivahvistuksen. Suhteellisesti 4 81468 suuremmat takaisinkytkentävastuksen arvot edesauttavat myös pienentämään ohjausvahvistimen tehonkulutusta.

Haluttu vahvistimen signaalivahvistus voidaan aikaansaada myös käyttämällä yksittäistä takaisinkytkentä-5 vastusta (esim. 160 kilo-ohmia, 1/2 wattia, hiilikalvo-vastus) pluraalivastuksien Rl ja R2 tilalla. Kuitenkin on havaittu, että vahvistimen suurtaajuusvaste kasvaa merkittävästi, kun pluraali(esim. kaksi)vastusta käytetään korvaamaan yksittäinen takaisinkytkentävastus. Yksit-10 täisen vastustakaisinkytkentäpiiristön ollessa kyseessä, rajoittavat loiskapasistanssit vahvistimen suurtaajuusvas-tetta tehokkaammin, mikä on epätoivottua. Kasvaneeseen suurtaajuusvasteeseen, joka johtuu pluraalitakaisin-kytkentävastuksien käytöstä, voi kuitenkin olla yhdisty-15 neenä ei-toivottuja ominaisuuksia kuten värähtelyjä, joka liittyy vahvistetun signaalin amplitudin muutoksiin. Laaja kaistanleveys on haluttu ominaisuus useissa videosignaali-käsittelysovellutuksissa, koska se edistää toistetun videokuvan tarkkuutta. "Värähtely", joka saattaa syntyä laaja-20 kaistavahvistinsysteemissä alentaa ei-toivotusti muuten hyvää kuvan tarkkuutta, jonka laajakaistainen signaalinkäsittely aikaansaa. Tälläinen signaalin värähtely näkyy esitetyssä kuvassa "haamumaisena" tai "juovamaisena" il-: miönä kuvamuutosten rajoissa.

25 Takaisinkytkentäpiiristön 50 vastukset Rl ja R2 on sijoitettu siten, että ne aikaansaavat huomattavan narannuk-sen kuvaputken vahvistimen 20, 22 suurtaajuusvasteeseen ja siten, että ne itseasiassa eliminoivat värähtelyn aiheuttamaa kuvaa vääristävää vaikutusta vahvistimen lähtösignaa-30 lissa. Tämä saavutetaan käyttämällä pluraalitakaisinkytkentä-vastuksissa Rl ja R2 eri arvoja ja sijoittamalla suuremman arvon omaava vastus (Rl) lähimmäksi transistorin 22 anto-piiriä. Tässä yhteydessä vastus Rl vastaa 1/2 watin hiili-kalvovastusta, jonka arvo on 130 kilo-ohmia ja vastus R2 35 vastaa 1/4 watin hiilikalvovastusta, jonka arvo on 33

II

5 81468 kilo-ohmia.

Selitys siitä tavasta, jolla edellä mainittu tulos saavutetaan, annetaan seuraavassa.

Useantyyppiset loiskapasitanssit vaikuttavat 5 takaisinkytkentäpiiristön 50 taajuusvasteeseen. Merkittävimmät näistä loiskapasitansseista ovat Cl, C2 ja C3 kuten kuvassa 1 on esitetty. Kapasitanssi Cl käsittää loiskapasitanssin, joka liittyy itse vastukseen Rl (noin G,3 pF vastuksen ollessa 1/2 wattia) sekä kaikki sellaiset 10 hajaliittimen ja johdatuksen kapasitanssit, jotka voivat esiintyä tarnsistorin 22 kollektorin piiriliittimien ja vastuksien Rl ja R2 liitoksen piiriliittimien välillä. Kapasitanssi C2 käsittää loiskapasitanssin, joka liittyy itse vastukseen R2 (noin 0,2 pF vastuksen ollessa 1/4 15 wattia) sekä kaikki siihen liittyvät hajaliitoksen ja johdatuksen kapasitanssit. Kapasitanssi C3 käsittää loiskapasitanssin maahan nähden ja vastuksien Rl ja R2 piiriliittimien liitoksessa esiintyvän loiskapasitanssin. Näiden loiskapasitassien arvoihin vaikuttaa esimerkiksi se, 20 minkä tyyppisiä piiriliitoksia käytetään ja minkälainen on piirin sijoittelu (esim. maapotentiaalin pisteisiin ja piirielementtien fyysiseen läheisyyteen nähden).

Monissa tapauksissa on tällaisten loiskapasitanssien arvoja vaikeaa määrittää tai mitata tarkasti, mutta joskus 25 ne voidaan arvioida riittävän tarkasti. Tässä esimerkissä on kapasitanssi Cl huomattavasti suurempi kuin kapasitanssi C2, koska 1/2 watin vastus R2 on kooltaan suurempi vastus verrattuna 1/4 watin vastukseen R2 ja koska transistorin 22 kollektoriin liittyy huomattava loiskapasitanssi. Edellä 30 mainitussa kohdassa on huomattava, että vahvistimen kuormi-tusvastus 24 on tyypillisesti suhteellisen suuri (esim.

2 wattia tai suurempi) tehovastus, jossa vastaavasti saattaa olla koon mukaan luokiteltu kytkentärakenne, joka mahdollistaa vastuksen 24 korottamisen siihen liittyvästä 35 piirilevystä paremman tehonkulutuksen omaavaksi. Tälläinen 6 81 468 kytkentärakenne lisää merkittävän komponentin loiskapasi-tanssiin Cl. Tähän liittyy myös se tapa, jolla transistorin 22 kollektori ja vastukset 24, 38 ja Rl ovat keskenään kytketyt ja sijoitetut. On myös havaittu, että kapasi-5 tanssien Cl ja C 2 arvot ovat suhteellisen riippumattomia vastaavien vastuksien Rl ja R2 resistanssiarvoista.

Kuten aikaisemmin on mainittu voidaan kuvaputken ohjausvahvistimen suurtaajuusvastetta parantaa käyttämällä kahta takaisinkytkentävastusta mieluummin kuin yhtä. Tämän 10 ilmiön havainnollistamiseksi yleisesti esittää kuva 2 graafisesti likimääräisen suurtaajuusvasteen, johon onhjaus-vahvistin pystyy -3 dB:n suurtaajuuspisteessä eri takaisin-kytkentävastuksien arvokombinaatiolla. Yksinkertaisuuden vuoksi on 1/4 watin vastukseen liittyvä loiskapasitanssi 15 oletettu 0,2 pF:n suuruiseksi ja muut hajakapasitanssivai-kutukset on jätetty huomioonottamatta.

Kuvassa 2 kuvaa vaaka-akseli suhdetta K, 0,01:stä arvoon 100, takaisinkytkentävastuksien arvojen välissä. Pystyakseli tarkoittaa normalisoitua vahvistimen suur-20 taajuusvastetta suhteessa suurtaajuuteen "f" (esim. suuruudeltaan n. 4 NHz). Maksimisuurtaajuusvaste (joka vastaa ylempää taajuusrajaa -3 dB:n pisteessä) 1,75 f:n ja 2f:n välillä liittyy vastussuhteeseen K=l, joka vastaa kahta yhtä suurta takaisinkytkentävastusarvoa, esim. kaksi 1/4 wa-25 tin, 82 kilo-ohmin vastusta. Minimisuurtaajuusvaste liittyy vastussuhteisiin, jotka ovat lähellä arvoja K = 0,01 ja K = 100. Tämä ehto vastaa yksittäisen 160 kilo-ohmin takaisin-kytkentävastuksen käyttöä.

Parantunut suurtaajuusvaste voidaan siis saada aikaan 30 käyttämällä kahta takaisinkytkentävastusta mieluummin kuin yhtä, erikoisesti silloin, kun sellaisten vastusten arvojen suhde on välillä 1:10 (K=0,1) ja 10:1 (K=10). Havainnol lisesti, yleisessä mielessä voidaan ylemDi taajuusraja l,35f (esim. 5,4 MHz suhteessa referenssitaajuuteen) saa-35 vuttaa, kun kahden takaisinkytkentävastuksen arvot vastaavat 7 81468 suhdetta K=0,25.

Kuitenkin on havaittu, että käytettäessä kahta arvoiltaan samansuuruista takaisinkytkentävastusta, jotta saavutettaisiin maksimisuurtaajuusvaste, on seurauksena 5 vahvistimen lähtösignaalin värähtely kuten kävränmuoto A kuvassa 3 osoittaa. Käyränmuoto A esittää kuvaputken ohjausvahvistimen lähtösignaalia, joka on saatu aikaan vasteena vahvistimen tulosignaalille, joka on esitetty katkoviivalla. Tulosignaali ja vastaava antosignaali A käsittä-10 vät amplitudin muutoksen hippumustasta tasosta huippuvalkoi-seen tasoon, nousu huippuarvoon tapahtuu ennen signaalin muutosta ja muutoksen jälkeen. Lähtösignaalin A valkoiseen tasoon on liittynyt ei-toivottu värähtelvkomponentti, joka alentaa toistetun kuvan laatua ja yksityiskohtia vasteena 15 antosignaali A:lie. On havaittu suuriamplitudisia värähtely-komponetteja, jotka ovat 40% mustan tason ja valkoisen tason videosignaalin amplitudin erosta.

Kuvaputkiohjausvahvistimen suurtaajuusvastetta voidaan pienentää maksimisuurtaajuusraja-arvosta (2f kuvassa 2) 20 muuttamalla takaisinkytkentävastuksien välistä suhdetta K. Kuitenkin on havaittu, että värähtelvongelma ei ratkea silloin, kun pienempi 33 kilo-ohmin vastus sijoitetaan lähimmäksi vahvistimen lähtöä. Erityisesti silloin, kun 33 kilo-ohmin, 1/4 watin vastus valittiin takaisinkytkentävastukseksi 25 Rl kuvassa 1 ja 130 kilo-ohmin, 1/2 watin vastus valittiin vastukseksi R2, ilmaantui värähtelykomponentti, jonka amplitudi oli n, 25 % videosignaalien erosta.

Kuitenkin on havaittu, että värähtelykomponentin amplitudi pienenee merkittävästi silloin, kun suurempi 30 vastus sijoitetaan lähimmäksi vahvistimen lähtöä, se on, kun Rl, joka on esitetty kuvassa 1, vastaa 130 kilo-ohmin vastusta. Sellaisessa tapauksessa värähtelvkomponentilla havaittiin olevan mitättömän pieni amplitudi, joka oli vähemmän kuin 10 % videosignaalin mustan tason ja valkoisen 35 tason erosta kuten aaltomuoto B kuvassa 3 osoittaa.

8 81 468

Edellä olevaan liittyen havaitaan, että ohjaus-vahvistimen signaalivahvistus voidaan määrätä seuraa-valla lausekkeella kompleksitaajuustasossa (1 tai "S" tasossa).

5 _1_ -1 Cl + C2 + C3 S + R (Cl + C2 + C3) - - p

RlN Cl C2 - (S +—- )' (S + --- ) R1C1 R2C2 10 jossa

RlN on tulotransistorin 20 tuloimpedanssi Rl, R2 vastaavat vastaavasti vastuksien Rl ja R2 arvoja 15 Cl C2, C3 vastaavat vastaavasti kapasitanssien

Cl, C2, ja C3 arvoja R vastaa vastuksien Rl ja R2 rinnankvtkentää P _ S on j 2 // f , jossa f vastaa taajuutta Tässä lausekkeessa termit 20 __1 1 S + R1C1 3a s + R2C2 kumpikin määräävät eri "napakohdan taajuusasteikolla, joista alkaen taajuusvaste laskee - 6dB/oktaavi.

25 Termi ^ S + R (Cl + C2 + C3)

P

määrää yksittäisen "nolla" kohdan taajuusasteikolla, 2Q josta alkaen taajuusvaste nousee + 6 dB/oktaavi, Niinpä napataajuustermit aiheuttavat vahvistimen suurtaajuusvas-teen pienenemisen. Päinvastaisesti "nolla" taajuustermi lisää vahvistimen suurtaajuusvastetta ja edesauttaa lisäämään vahvistimen kaistanleveyttä.

35 Annetuissa napataajuuskohdissa lisää nollataajuuden

II

9 81468 pienentäminen vahvistimen kaistanleveyttä ja ylätaajuusra-jaa -3 dB:n pisteessä. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvattamalla "nolla!'taajuusastetta alkaa vaikutus aikaisemmin ja vahvistimen amplitudi-versustaajuusvaste alkaa kasvaa nope-5 ämmin, (se on, matalemmilla taajuuksilla). Tilanne, jolloin -3 dB:n kohdassa on ma simikaistanleveys ja maksimi-vlätaajuusraja saavutetaan silloin, kun takaisinkytkentä-vastuksilla on yhtäsuuret arvot, sillä sellaisessa tapauksessa Rp on maksimissaan ja siihen liittyvä "nolla” taa-10 juus on minimissään.

Vahvistimen suurtaajuusvastetta voidaan pienentää aikaansaamalla "nolla"taajuusvasteen kasvamisen alkamisen vaikutus myöhemmin (se on, suhteellisest suuremmilla taajuuksilla). Tämä vaikutus voidaan aikaansaada valitse- 15 maila vastuksille Rl ja R2 keskenään erisuuret arvot siten, että "nolla" taajuus kasvaa edellä olevassa lausekkeessa.

Tässä tarhauksessa R ei enää ole maksimissaan, koska Rl:n " P

ja R2:n rinnankytkennän resistanssiarvo tulee sitä pie-nemmäksi mitä enemmän näiden vastuksien arVot eroavat 20 toisistaan. Yksinkertaisesti vahvistimen vlätaanuusrajän pienentäminen tällä tavoin ei ole riittävä eliminoimaan edellä kuvatun signaalin värähtelyonqelmaa. Tämä pitää paikkansa varsinkin silloin, kun ,rnolla"taajuusvasteen kasvattamisen ja napataajuusvasteiden pienentämisen vh-25 teisvaikutus aiheuttaa piikin taajuusspektrin suurtaa-juusosaan (esim. piikki välillä 3-4 MHz).

Asettamalla suurempiarvoinen takaisinkytkentävastus (Rl) lähimmäksi vahvistimen lähtöä saadaan aikaan napataa-juus vahvistimen halutun ylemmän taajuusalueen (3-5 MGz) 30 läheisyyteen. Nämä toimenpiteet siirtävät huippuarvoonnousu-ominaisuutta, joka liittyy "nollataajuusvasteen kasvattamiseen siinä määrin, että se on riittävää aiheuttamaan merkittävän pienenemisen värähtelykomponentin amplitudiin.

Sen tyyppisen kuvaputkenohjausvahvistimen, joka on 35 esitetty kuvassa 1, jossa vastukset Rl ja R2 ovat suu- 10 81 468 ruudeltaan 130 nolla-ohmia ja 33 kilmo-ohmia, havaittiin aikaansaavan noin 5,5 MHz"n kaistanleveyden ilman merkittävää antosignaalin värähtelykomponenttia, kuten on todetttu. Välillä K = 0,14 (Rl = 139 kilo-ohmia, R2 = 20 kilo-ohmia) 5 ja K = 0,43 (Rl = 110 kilo-ohmia, ja R2 = 47 kilo-ohmia) olevien vastussuhteiden havaittiin parantavan ohjausvahvis-timen kaistanleveyttä ja suurtaajuusvastetta aiheuttamatta ei-toivottua signaalivärähtelyn määrää. Kun K = 0,14, muodostuu vähemmän värähtelyä, mutta jonkin verran kapeampi 10 kaistanleveys verrattuna tilanteeseen, jossa vastussuh- teeksi valitaan parempana pidetty arvo K = 0,25, kun taas suhteen ollessa K = 0,43 saavutetaan leveämpi kaistanleveys ja jonkin verran enemmän signaalivärähtelyä.

Il

Claims (8)

1. Videosignaalin käsittelylaite, joka käsittää videosignaalilähteen (10), joka syöttää videosignaalit 5 sisääntulosignaalitien kautta ohjainvahvistimelle (20, 22), joka ohjaa vahvistin ulostulonsa kautta kuvantoisto-laitetta, jolloin mainitusta vahvistinulostulosta on kytketty mainittuun sisääntulosignaalitiehen degeneratiivinen takaisinkytkentätie, joka käsittää useita sarjaankytket-10 tyjä vastuksia (Rl, R2), joilla on eri arvot, tunnet-t u siitä, että mainitun sarjaankytkennän kokonaisresis-tanssi on jaettu yksittäisille sarjavastuksille (Rl, R2) suhteessa, joka on valittu minimaalista kytkentävärähtelyä varten, ja että sarjavastus, jolla on suurin arvo, on kyt-15 ketty lähimmäksi mainittua vahvistinulostuloa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen laite, tunnettu siitä, että mainituista useista vastuksista se (Rl), jolla on suurin arvo, on sijoitettu lähimmäksi vahvistinulostuloa (kollektori 22).

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen laite, tunnettu siitä, että mainittu takaisinkytkentätie (50) muodostuu ensimmäisestä vastuksesta (Rl) ja toisesta vastuksesta (R2), jolla on pienempi arvo suhteessa ensimmäisen vastuksen arvoon, jolloin ensimmäinen ja toinen 25 vastus on kytketty sarjaan vahvistinulostulosta sisääntu-losignaalitielle siten, että ensimmäinen vastus on sijoitettu lähimmäksi vahvistinulostuloa.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen laite, tunnettu siitä, että ensimmäisen vastuksen (Rl) arvon 30 suhde toisen vastuksen (R2) arvoon on alueella 2:1 ja 10:1.

5. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen laite, tunnettu siitä, että vahvistinsisääntulo (kanta 20) muodostaa näennäisen maapisteen.

6. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen laite, tunnettu siitä, että mainitut useat vastuk- 12 81 468 set (Rl, R2) ovat hiilikalvovastuksia.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen laite, tunnettu siitä, että mainittu vahvistin käsittää kaskodi-vahvistimen, joka käsittää: 5 ensimmäisen transistorin (20), jolla on ensimmäinen elektrodi (kanta) sekä toinen (emitter!) ja kolmas (kol-lektori) elektrodi, jotka muodostavat tämän ensimmäisen transistorin päävirran johtavuustien, toisen transistorin (22), jossa on ensimmäinen elek-10 trodi (kanta) sekä toinen (emitteri) ja kolmas (kollektori) elektrodi, jotka määrittävät tämän toisen transistorin päävirtatien, ensimmäisen ja toisen transistorin päävirta-teiden ollessa kytketty sarjaan, kytkentävälineet (12) vahvistettavien videosignaa-15 lien johtamiseksi ensimmäisen transistorin ensimmäiselle elektrodille, välineet tasavirtaesijännitteen johtamiseksi toisen transistorin ensimmäiselle elektrodille, välineen vahvistettujen videosignaalien johtamiseksi pois toisen transistorin kolmannelta elektrodilta, ja 20 välineet takaisinkytkentätien kytkemiseksi toisen transistorin kolmannelta elektrodilta ensimmäisen transistorin ensimmäiselle elektrodille, jolloin vastus, jolla on suurin arvo, sijaitsee lähinnä toisen transistorin kolmatta elektrodia.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen laite, tun nettu siitä, että ensimmäinen, toinen ja kolmas elektrodi vastaavat kanta-, emitteri- ja kollektorielektrodeja, ja että ensimmäisen transistorin (20) kantaelektrodi edustaa virtuaalista maapistettä. Il 13 81 4 68