FI81102B - Foerfarande foer framstaellning av nya penicillinderivat och mellanprodukter anvaendbara i foerfarandet. - Google Patents

Description

1 81102

Menetelmä uusien penisilliinijohdannaisten valmistamiseksi ja menetelmässä käyttökelpoisia välituotteita

Jakamalla erotettu patenttihakemuksesta 824409 5

Keksintö koskee uusien kemiallisten yhdisteiden valmistusta, jotka ovat arvokkaita bakteerinvastaisia aineita. Täsmällisemmin sanoen se koskee tiettyjen 1,1-al-kaanidiolidikarboksylaattien monoestereiden valmistusta, 10 joissa penisilliinin karboksyyliryhmä on esteröity.

Penisillaanihappo-1,1-dioksidin (sulbaktaami) tiedetään US-patenttijulkaisun 4 234 579 perusteella olevan tehokas β-laktamaasi-inhibiittori ja bakteerienvastainen aine.

15 US-patenttijulkaisussa 4 244 951 on kuvattu kaavan (IX) mukaisia bis-estereitä, joissa sulbaktaami on liittyneenä tunnettuihin bakteerienvastaisiin penisilliineihin R,NH S γη i *4_r Ne H3 20 | CH3 n'-N- 0 <C00 \ (ix) o o \ V pu CH- ητγί/

o"-N-I^C00X

Edellä olevassa kaavassa Rx merkitsee tunnettujen baktee-30 rienvastaisten penisilliinien tiettyjä asyyliryhmiä. Esimerkiksi Rx voi merkitä 2-amino-2-fenyyliasetyyliä tai 2-amino-2-(p-hydroksifenyyli)asetyyliä.

US-patenttijulkaisussa 4 342 77?, julkaistu 3.8.1982, on kuvattu analogisia yhdisteitä, joissa peni-35 silliinit ja β-laktamaasi-inhibiittorit kuten penisillaa- 2 81102 nihappo-1,1-dioksidi, klavulaanihappo ja 6-8-halogeenipe-nisillaanihapot ovat sitoutuneina 1,1-alkaanidioli-ryhmien välityksellä.

US-patenttijulkaisuissa 4 540 687 ja 4 582 829 on 5 kuvattu kaavan (IX) mukaisia yhdisteitä, joissa Rx on 10 NH2 ja R2 merkitsee tiettyjä alkyyli- tai alkoksiryhmiä.

Ampisilliini, 6-[D-(2-amino-2-fenyyliasetamido)]- penisillaanihappo, on kuvattu US-patentissa nro 2 985 648. 15 Amoksisilliini, 6-[D-(2-amino-2-[p-hydroksifenyyli]aset- amido)]penisillaanihappo tunnetaan US patenttijulkaisun 3 192 198 ja US-Reissue-julkaisun 28 744 perusteella. Amoksisilliinin p-asyylijohdannaisia on kuvattu US-patenttijulkaisuissa 2 985 648, 3 520 876 ja 4 053 360.

20 2-B-asetoksimetyyli-2-a-metyyli-penam-3-a-karbok- syylihappo-1,1-dioksidin on US-patenttijulkaisussa 4 256 733 kuvattu olevan käyttökelpoinen 8-laktamaasi-inhibiittorina .

2-B-kloorimetyyli-2-a-metyyli-penam-3-a-karboksyy-25 lihappo-1,l-dioksidi on GB-patenttihakemuksessa 2 070 592 kuvattu 8-laktamaasi-inhibiittorina.

1,1-alkaanidiolien ja 6-8-hydroksimetyylipenisil-laanihappo-1,1-dioksidin bis-estereitä on kuvattu US-patentissa 4 342 768. Vastaavia 6-a-hydroksimetyylipenisil-30 laanihappo-1,1-dioksidin johdannaisia on kuvattu US-pa-tenttihakemuksessa 338 794.

Keksintö koskee kaavan (I) mukaisten yhdisteiden valmistusta, jotka ovat bakteerinvastaisia aineita, ja tiettyjä niiden valmistuksessa käytettäviä väliyhdisteitä. 35 Kaavan (I) mukaiset bakteerinvastaiset yhdisteet absor- li 3 81102 hoituvat tehokkaasti nisäkkään maha-suoli-seudusta ja muuttuvat sitten nopeasti penisilliiniksi, PCOOH tai sen suoloiksi.

Keksinnön kohteena on menetelmä kaavan (I) mukais-5 ten bakteerienvastaisten penisilliinijohdannaisten tai niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien kationisten tai happoadditiosuolojen valmistamiseksi R2NH S /CH3 yy- C0CH,0C«0 0 ö \

> A

15 /

HOOO

jossa kaavassa A on (Ci-C^Jalkyleeni, -(CH3)2C- tai (C3-C7 ) sykloalkyleeni; 20 .och3 R2 on C°' C6H5OCH2CO t3i ^ OCH-,

25 J

30 Q1 on NH2 ja R4 on H tai OH.

Ensisijaisia A:n merkityksistä ovat (CH2)2, (CH2)3, (CH2)4, (CH^g, C(CH3)2, 1,4-fenyleeni ja trans-1,4-syklohek-syleeni.

Erityisen ensisijaisia karboksylaattisuolan muodos-35 tavia kationeja ovat tetrabutyyliammonium- tai alkalime- 4 81102 tallikationi. Ensisijaisia alkalimetallikationeja ovat natrium ja kalium.

Kaavan (I) mukaiset yhdisteet, joissa on vapaa aminoryhmä, pystyvät muodostamaan happoadditiosuoloja.

5 Sellaiset suolat farmaseuttisesti hyväksyttävien happojen kanssa sisällytetään keksinnön piiriin. Esimerkkejä sellaisista hapoista ovat kloorivetyhappo, bromivetyhappo, jodivetyhappo, rikkihappo, fosforihappo, sitruunahappo, omenahappo, viinihappo, maleiinihappo, fumaarihappo, glu-10 konihappo, sokerihappo, bentseenisulfonihappo, p-tolueeni-sulfonihappo, p-klooribentseenisulfonihappo ja 2-naftalee-nisulfonihappo.

Tämä keksintö koskee penisilaanihapon johdannaisia, joita esittää seuraava rakennekaava: 15 V s^CH3 i Γ hcH, A-n-X 3

COOH

20

Penisillaanihapon johdannaisissa substituentin katkoviiva-liitos (f'' ) kaksirenkaiseen ytimeen osoittaa, että substituentti on ytimen tason alapuolella. Sellaisen 25 substituentin sanotaan olevan α-konfiguraation mukainen. Päin vastoin, substituentin leveäviivainen liitos (4i) kaksirenkaiseen ytimeen osoittaa, että substituentti on ytimen tason yläpuolella. Tästä jälkimmäisestä konfiguraa-tiosta käytetään nimitystä β-konfiguraatio.

30 Tässä käytettynä substituentin kiinteäviivainen liitos (-) kaksirenkaiseen ytimeen osoittaa, että subs tituentti voi olla joko a-konfiguraation tai β-konfiguraa-tion mukainen.

Keksintö koskee myös kaavan (I) mukaisten baktee-35 rienvastäisten yhdisteiden valmistuksessa välituotteena li 5 81102 käyttökelpoisia yhdisteitä, joilla on kaava R2NH ^ CH3

x? N COCH.OC-O

S \ ./

R^C-O

jossa A on (Ci-C^Jalkyleeni, -(CH3)2C- tai (C3-C7)sykloalky-leeni; ja R1 on H, bentsyyli, -CH2C1, -CH2I tai tetrabutyy-15 liammonium, /=C“'“ / \-CO » C6H5OCH2CO tai jossa R on \\ // 20 OCH3 r4 -0;r ’ 25 Q1 on N3, bentsyylioksikarbonyyliamino tai l-metyyli-2-me-toksikarbonyylivinyyliamino; R4 on H tai OH, edellyttäen, että kun R1 on H, R2 on

30 •-o- CHCO

Lisäksi kauttaaltaan tässä patenttiselityksessä, viitattaessa kaavan (I) mukaiseen yhdisteeseen, jossa R2 on 35 substituentti 6 81102

P 4_/ \_ CHCO

5 jossa R4 ja Q1 ovat edellä määriteltyjä, ellei niin ole jo mainittu, pidetään selvänä, että tällä viitataan yhdisteeseen, jossa mainittu substituentti on D-konfiguraation mukainen.

10 Kaavan (I) mukaiset yhdisteet valmistetaan kek sinnön mukaisesti siten, että yhdisteet, joilla on kaavat 2 CH3

R NH / J

J-N % '» coom ja xch2oc*o 20 / R10C«0 joissa R1 on bentsyyli ja A ja R2 merkitsevät samaa kuin edellä, paitsi että Q1, milloin on läsnä, on suojattu ami-25 noryhmä, joka on atsido, bentsyylioksikarbonyyliamino tai l-metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyliamino; M on karboksy-laattisuolan muodostava kationi, edullisesti natrium, kalium tai tetrabutyyliammonium, ja X on poistuva ryhmä; saatetaan reagoimaan polaarisen orgaanisen liuottimen läs-30 nä ollessa 0-80°C:n lämpötilassa, edullisesti 25-50°C:ssa; bentsyyliryhmä poistetaan; ja kun Q1 on mainittu suojattu aminoryhmä, tämä muutetaan NH2-ryhmäksi poistamalla suoja-ryhmä .

Kaavan (I) mukaisia yhdisteitä voidaan valmistaa 35 monilla alalla tunnetuilla esterien syntetisointimenetel-

II

7 81102 millä. Ensisijaiseen menetelmään sisältyy kuitenkin suolan muodostaminen kondensoimalla karboksylaattisuolaa ja halo-geenimetyyliesteriä, jossa "halogeeni" on poistuva ryhmä X. Ensisijaisia X:n merkityksiä ovat Cl, Br, J, CH3S020, 5 p-CH3C6H4S020.

Pyrittäessä muodostamaan suojattua tuotetta (Q1 on suojattu aminoryhmä), vastaava karboksylaattisuola ja ha-logeenimetyyliesteri saatetaan kosketukseen toistensa kanssa suunnilleen ekvimolaarisin määrin polaarisen orgaa-10 nisen liuottimen läsnäollessa lämpötilan ollessa välillä noin 0-80 °C ja ensisijaisesti välillä noin 25-50 °C. Rea-gensseja käytetään suunnilleen ekvimoolimäärin, mutta joko karboksylaattisuolaa tai halogeenimetyyliesteriä voidaan myös käyttää ylimäärin, jopa mooleina kymmenkertaisin yli-15 määrin. Tässä reaktiossa voidaan käyttää hyvin erilaisia liuottimia; tavallisesti on kuitenkin edullista käyttää suhteellisen polaarista orgaanista liuotinta reaktioajan lyhentämiseksi minimiin. Tyypillisiä käyttökelpoisia liuottimia ovat Ν,Ν-dimetyyliformamidi, N,N-dimetyyliaset-20 amidi, N-metyylipyrrolidoni, dimetyylisulfoksidi, etyyli asetaatti, dikloorimetaani, asetoni ja heksametyylifosfo-ritriamidi. Aika, joka tarvitaan reaktion saattamiseksi tapahtumaan pääasiallisesti loppuun, vaihtelee riippuen useista tekijöistä, kuten reagenssien luonteesta, reaktio-25 lämpötilasta ja liuottimesta. Kuitenkin noin 25 °C:ssa yleisesti käytettävät reaktioajat ovat välillä noin 10 minuuttia - noin 24 tuntia.

Haluttu amino-suojattu yhdiste eristetään sitten alan asiantuntijain hyvin tuntemin menetelmin. Esimerkiksi 30 reaktioseos liuotetaan veden kanssa sekoittumattomaan liuottimeen, esim. etyyliasetaattiin, kloroformiin tai dikloorimetaaniin, pestään vedellä, suolaliuoksella ja kuivataan. Haihduttamalla liuotin pois saadaan väliyhdis-tettä, joka voidaan puhdistaa haluttaessa esim. kromato- 35 grafoimalla silikageelillä.

8 81102

Amino-suojaryhraän poisto väliyhdisteestä suoritetaan alalla hyvin tunnetuin menetelmin, katso esim. Gross ym., "The Peptides, Analysis, Synthesis, Biology", Academic Press, New York, N.Y., Vol. 3, 1981, jolloin kuitenkin 5 on huomioitava 8-laktaamirenkaan labiilisuus ja esterisi-dokset.

Esimerkiksi kun Q1 on l-metyyli-2-metoksikarbonyyli-vinyyliamino, suojaryhmä (l-metyyli-2-metoksikarbonyyli-vinyyli) voidaan poistaa yksinkertaisesti käsittelemällä 10 yhdistettä yhden ekvivalentin kanssa vahvan hapon, esimerkiksi kloorivetyhapon, vesiliuosta reaktion suhteen neutraalissa liuottimessa lämpötilan ollessa välillä -10 - +30 eC. Tyypillisessä menetelmässä enamiini-väliyhdistettä käsitellään yhden ekvivalentin kanssa kloorivetyhappoa 15 vesipitoisessa asetonissa. Reaktio on tavallisesti päättynyt lyhyen ajan kuluttua, esim. tunnin kuluessa. Sitten asetoni poistetaan haihduttamalla vakuumissa, ja metyyli-asetoasetaatti-sivutuote poistetaan uuttamalla eetterillä. Lopuksi kaavan (I) mukainen yhdiste (Q1 = NH2) otetaan tal-20 teen kylmäkuivaamalla hydrokloridisuolanaan.

Väliyhdisteet, joissa Q1 on atsido, bentsyylioksi-karbonyyliamino tai 4-nitrobentsyylioksikarbonyyliamino, voidaan muuttaa vastaavaksi aminoyhdisteeksi (Q1 = NH2) käsittelemällä väliyhdistettä olosuhteissa, joita yleises-25 ti käytetään katalyyttisessä hydrogenolyysissä. Väliyhdistettä sekoitetaan tai ravistellaan vetyatmosfäärissä, tai vedyn kanssa, johon on valinnaisesti sekoitettu neutraalia laimenninta kuten typpeä tai argonia, katalyyttisen hydro-genolyysikatalyyttimäärän läsnäollessa. Tarkoituksenmukai-30 siä tähän hydrogenolyysiin soveltuvia liuottimia ovat alemmat alkanolit, kuten metanoli ja isopropanoli; eetterit kuten tetrahydrofuraani ja dioksaani; alhaisen mole-kyylipainon omaavat esterit, kuten etyyliasetaatti ja bu-tyyliasetaatti; klooratut hiilivedyt kuten dikloorimetaani 35 ja kloroformi; vesi, ja näiden liuottimien seokset. Taval- li 9 81102 lisesti kuitenkin valitaan olosuhteet, joissa lähtöaine on liuoksessa. Hydrogenolyysi suoritetaan tavallisesti lämpö-tilarajoissa 0-60 °C ja paineen ollessa rajoissa 1-10 ilmakehää, ensisijaisesti noin 3-4 ilmakehää. Tässä hydro-5 genolyysireaktiossa käytettävät katalyytit ovat tyypiltään aineita, joita tiedetään käytettävän tämän kaltaisessa reaktiossa, ja tyypillisiä esimerkkejä ovat nikkeli ja jalometallit, kuten palladium, platina ja rodium. Katalyyttiä käytetään tavallisesti siten, että sen määrä on 10 0,5-5,0- ja ensisijaisesti noin 1,O-kertainen väliyhdis- teen painoon verrattuna. Usein on tarkoituksenmukaista suspendoida katalyytti neutraalille kantajalle, erityisen tarkoituksenmukainen katalyytti on palladium suspendoituna neutraalille kantajalle kuten hiilelle.

15 Muita kaavan (I) mukaisia yhdisteitä, joissa on penisilliiniosa P, joissa R2 on och3 /~ Λ— CO tai c6h5och2co OCHj valmistetaan esimerkiksi samoin menetelmin, joita on selostettu edellä, paitsi että viimeinen vaihe, aminosuoja-25 ryhmän poisto, ei tietenkään ole tarpeen.

Bentsyyliryhmän selektiivinen poisto suoritetaan tyypillisesti hydrogenolysoimalla katalyyttisesti samoin menetelmin ja samoissa olosuhteissa, joita on selostettu edellä muutettaessa yhdisteitä, joissa Q1 on atsido, bents-30 yylioksikarbonyyliamino tai 4-nitrobentsyylioksikarbonyy- liamino, vastaaviksi kaavan (I) mukaisiksi yhdisteiksi, joissa Q1 - NH2. Erityisen ensisijaisessa menetelmässä käytetään palladiumhiili-katalyyttiä 3-4 ilmakehän paineessa ja liuottimena tetrahydrofuraania tai etyyliasetaattia. 35 Kaavan I mukainen karboksyylihappo voidaan sitten eristää 10 81102 normaalein menetelmin tai hapon voidaan antaa reagoida mukavasti sopivan emäksen kanssa vastaavan suolan muodostamiseksi, jossa M on edellä määritelty karboksylaattisuo-lan muodostava kationi. Ensisijaisessa menetelmässä nat-5 rium- ja kaliumsuolojen saamiseksi emäksenä käytetään 2-etyyliheksaanihapon natrium- tai kaliumsuolaa. Tyypillisenä esimerkkinä kaavan (I) mukainen karboksyylihappo liuotetaan etyyliasetaattiin, lisätään sekoittaen ekvimoo-limäärä natrium (tai kalium)-2-etyyliheksanoaattia ja s-10 aostunut suola kootaan talteen suodattamalla ja pestään.

Kaavan (I) mukaisten yhdisteiden suoloja, joissa M on tetrabutyyliammonium, voidaan saada vastaavasta haposta, natrium- tai kaliumsuolasta. Karboksyylihapon annetaan tyypillisesti reagoida ekvimoolimäärän kanssa tetrabutyy-15 liammoniumhydroksidia veden kanssa sekoittumattoman orgaanisen liuottimen, ensisijaisesti kloroformin läsnäollessa. Liuotinkerros erotetaan ja tuote eristetään haihduttamalla liuotin pois.

Väliyhdisteitä voidaan saada käyttämällä samoja 20 menetelmiä ja olosuhteita, joita on selostettu edellä, esim. kuten on hahmoteltu alla:

-MX

c6h5ch2oco-a-coom + pco2ch2x —---- 25 -^^ PC02CH20C0-A-C02CH2C6H5 katalyytti PC02CH20C0-A-C00H M* -MX2 30 -h pco2ch2oco-a-coom -- * xch2x2 pco2ch2oco-a-cooch2x 35 jossa A, M ja X ovat edellä määriteltyjä, P on penisillii- il 11 81102 niryhmä, ja X2 on X tai paremmin poistuva ryhmä kuin X, esim. X on Cl, X2 voi olla Cl, Br, J, 0S02C1, 0S02CH3 tai p-CH30C6H4S020. Erityisen ensisijaisia X2:n merkityksiä ovat Br ja J. Aminosuojaryhmä voidaan poistaa kuten edellä on 5 kuvattu.

Kaavan (I) mukaiset yhdisteet, joissa on vapaa ami-noryhmä, muodostavat happoadditiosuoloja, ja näiden happo-additiosuolojen katsotaan sisältyvän tämän keksinnön alueeseen ja piiriin. Mainittuja happoadditiosuoloja valio mistetaan normaaleilla penisilliini-yhdisteiden valmistus menetelmillä, esimerkiksi yhdistämällä kaavan (I) mukaisen yhdisteen liuos sopivassa liuottimessa (esim. vedessä, etyyliasetaatissa, asetonissa, metanolissa, etanolissa tai butanolissa) liuoksen kanssa, jossa on stökiometrisesti 15 ekvivalenttimäärä sopivaa happoa. Jos suola saostuu, se otetaan talteen suodattamalla. Vaihtoehtoisesti se voidaan ottaa talteen haihduttamalla liuotin pois, tai kun kyseessä ovat vesiliuokset, kylmäkuivaamalla. Erityisen arvokkaita ovat sulfaatti-, hydrokloridi-, hydrobromidi-, nit-20 raatti-, fosfaatti-, sitraatti-, tartraatti-, pamoaatti-, perkloraatti-, sulfosalisylaatti-, bentseenisulfonaatti-, 4-tolueenisulfonaatti- ja 2-naftyleenisulfonaattisuolat.

Kaavan (I) mukaiset yhdisteet, ja niiden suolat, voidaan puhdistaa tavallisin menetelmin, joilla puhdis-25 tetaan penisilliiniyhdisteitä, esim. kiteyttämällä uudel leen tai kromatografioimalla, huomioimalla kuitenkin 6-laktaamirengassysteemien labiilisuus ja esterisidokset.

Suuniteltaessa keksinnön mukaisen bakteerinvas-taisen yhdisteen suolan terapeuttista käyttöä, on käytet- 30 tävä farmaseuttisesti hyväksyttävää suolaa; erilaisiin tarkoituksiin voidaan kuitenkin käyttää muita kuin mainittuja suoloja. Sellaisia tarkoituksia ovat tiettyjen yhdisteiden eristäminen ja puhdistaminen, ja farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen vaihtaminen toisikseen ja niiden 35 suolattomiksi vastineiksi.

12 81102

Kaavan (I) mukaisilla yhdisteillä on kaikilla in vivo bakteerinvastainen vaikutus nisäkkäissä. Tämä vaikutus on osoitettavissa normaalein penisilliini-yhdisteiden osalta käytetyin menetelmin. Esimerkiksi edellä mainittua 5 kaavan (1) mukaista yhdistettä annetaan hiirille, joihin on aiheutettu akuutteja infektioita antamalla vatsaonte-lonsisäisenä ruiskeena standardisoitua patogeenisen bakteerin viljelmää. Infektion vakavuus standardisoidaan sellaiseksi, että hiiret saavat yksi - kymmenkertaisen LD100-10 annoksen (LD100: minimi rokoteannos, joka tarvitaan tappamaan tasaisesti 100 prosenttia kontrollihiiristä). Kokeen päätyttyä yhdisteen vaikutus arvioidaan laskemalla eloon jääneiden lukumäärä, jotka on altistettu bakteerille ja jotka ovat saaneet myös keksinnön yhdistettä. Kaavan (I) mukai-15 siä bakteerinvastaisia yhdisteitä voidaan antaa sekä suun kautta (po) että ihonalaisesti (se).

Kaavan (I) mukaisten bakteerinvastaisten yhdisteiden in vivo-aktiivisuus tekee ne sopiviksi bakteeri-infektioiden kontrolloimiseksi nisäkkäissä, ihminen mukaan 20 lukien, sekä suun kautta että parenteraalisesti tapahtuvia antotapoja käyttämällä. Yhdisteet ovat käyttökelpoisia kontrolloitaessa infektioita, joita ovat aiheuttaneet niille herkät bakteerit ihmisissä.

Kaavan (I) mukaiset edellä määritellyt bakteerin-25 vastaiset karboksyylihapot, esterit ja suolat, erityisesti yhdisteet, joiden kaava on so *'-ÖT"’Wyi

q> N ^CO-CH.OC-A-COOH

^ L· H 0 (XX) 35 niiden farmaseuttisesti hyväksyttävät happoadditio- Ja

II

i3 81102 kationisuolat, ovat käyttökelpoisia suun kautta ja paren-teraalisesti annettavina amoksisilliinln (kun R4 on muu kuin vety) ja ampisilliinin (kun R4 on vety) esirohdos-muotoina.

5 Esimerkkejä kaavan (I) mukaisten yhdisteiden, jois sa on vapaa NH2-ryhmä Q1:ssä, farmaseuttisesti hyväksyttävistä happoadditiosuoloista ovat kloorivetyhapon, bromive-tyhapon, rikkihapon, fosforihapon, etikkahapon, maleiini-hapon, omenahapon, fumaarihapon, meripihkahapon, maitoha-10 pon, viinihapon, sitruunahapon, glukonihapon, sokerihapon, bentseenisulfonihapon, p-tolueenisulfonihapon, p-kloori-bentseenisulfonihapon ja 2-naftaleenisulfonihapon suolat.

Esimerkkejä kaavan (I) mukaisten karboksyylihappo-yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttävistä kationisuo-15 loista ovat alkalimetallisuolat, kuten natrium- ja kalium-suolat; samoin kuin ammoniumsuola ja farmaseuttisesti hyväksyttävien amiinien kuten N-metyyliglutamiinin, N,N-di-bentsyylietyleenidiamiinin, etanoliamiinin ja prokaiinin suolat.

20 Määritettäessä onko tietty Escherichia coli- tai

Staphylococcus aureus-kanta herkkä tietylle terapeuttiselle yhdisteelle tai seokselle, voidaan käyttää aikaisemmin selostettua in vivo-koetta. Vaihtoehtoisesti voidaan määrittää esim. amoksisilliinin ja sulbaktaamin tai ampisil-25 liinin ja sulbaktaamin l:l-seoksen pienin inhiboiva kon-sentraatio (MIC). MIC-arvot voidaan määrittää menetelmällä, jota on suositellut International Collaborative Study on Antibiotic Sensitivity Testing (Ericson ja Sherris, Acta Pathologica et Microbiologia Scandinav, Supp. 217, 30 Section B; 64-68 [1971], jossa käytetään aivo-sydän-ruis-ke (BHI)-agariaj a rokotteen lisäämislaitetta. Yön ajan kasvatetut putket laimennetaan 100-kertaisesti käytettäväksi standardi-rokotteena (20,000-10,000 solua noin 0,002 ml:ssa pannaan agarin pinnalle; 20 ml BHI-agaria/malja). 35 Käytetään kahtatoista 2-kertaista koeyhdisteen laimennus- i4 81102 ta, koerohdoksen alkukonsentraation ollessa 200 mcg/ml. Yksityiset bakteerirykelmät jätetään huomioimatta suoritettaessa levyjen laskenta 18 tunnin kuluttua 37 eC:ssa olon jälkeen. Koe-organismin herkkyydeksi (MIC) hyväksy-5 tään alhaisin yhdisteen konsentraatio, joka pystyy aiheuttamaan täydellisen kasvun estymisen paljaalla silmällä arvioiden.

Kaavan (I) mukaisten yhdisteiden farmakokineettiset tiedot määritettiin käyttäen koe-eläiminä 80-100 g 10 painavia Sprague-Dawley-rottia. Tutkittavia yhdisteitä annettiin rotille oraalisesti (5 rottaa yhdistettä kohti) vesisuspensiona 0,5 ml, joka sisälsi joko 10 tai 20 mg/kg tutkittavaa yhdistettä.

Verinäytteitä otettiin tietyin väliajoin, ja niille 15 suoritettiin differentiaalinen biomääritys penisilliinin pitoisuuden määrittämiseksi. Ampisilliinin biomääritykses-sä käytettiin hyväksi Sareina Lutea -organismia (ATCC 9341), joka on herkkä ampisilliinille, mutta epäherkkä beta-laktamaasi-inhibiittoreille aina konsentraatioon 100 20 mikrogrammaa/ml saakka, koska se ei sisällä beta-laktamaa-sia. Valmistettiin standardikäyrä normaaliin seerumiin ampisilliinipitoisuuksilla 4, 2, 1, 0,5, 0,25 ja 0,125 mikrogrammaa/ml. Steriileille suodatinpaperikiekoille lisättiin 25 lambda-tilavuutta. Koelevyt valmistettiin käyt-25 täen agar-alustaa (Difco). Sareina Lutean yli yön kasvatettu viljelmä laimennettiin suhteessa 1:100, ja 1 ml tätä laimennosta lisättiin 100 ml:aan agaria (muovilevyillä). Levyjä inkuboitiin sitten 37°C:ssa 18 tuntia, ja vyöhykkeet mitattiin.

30 Penisilliini V:n biomääritys suoritettiin vastaa valla tavalla.

Tulokset on koottu seuraavaan taulukkoon. Tuloksista havaitaan, että oraalisessa annossa keksinnön mukaisilla penisilliinijohdannaisilla saadaan aikaan huomattavan 35 korkeat penisilliinipitoisuudet vereen.

Il ib 81102 :πϊ -μ > co σι in com (3 >

(N m ΙΟ ΟΟ Γ" ΙΟ Ο X

^ ' ·.«. 4-> ·Η

ΕΗΟΟΟΟ Ο γΗ Ο C

•Η ·γ~> -μ C ·Η •Η *· γΗ

•Η (1) rH

(3 f—I γ—1 Ή ω ιΗ in id h ο σι οο η cd tn -H U η π t σι rH οο ·Η ·η

Ο tn D *·»·* * ' Ο) .— C

C ·Η rfj fO H (N (N CN rH 4-1 ·Η 3 CC -μ W Dj 3 3 >1 (3 (¾ :3 3 3 (3 C m -n tn l tn Xi--r-~i—im cr. rH 3 3 0) <; i-~ vo rH ιο to Ε-μ-Η tn S - «« ·» *· I iH^qjc

H UfOr-tmtN H E 3 3 -H

Ή ^ C X3 -H

te (3 -H '— t—I

f3 C O Ή μ -H i (3 ·Η O O E <3 C tn g 3 3 -rl -r| r3 E μ -μ Q) O,

rH (3 tn+J 4-1 E

rH H O 3 C 3 •H tjl μ r-t 3 -4-* tn tr o 3 -μ * O ΟΛίοοοο ΟΟ μ·ΗΛί 3 μ C ^ ιΗιΗιΗιΗ iHiH ^ E * 4->

C Ö· -H C 3 -H

4-li<E E 3 -H Λί O) O 4-J C Ή 4-> Ό :3 C C 3 4-i

03 tn -H 3 tn O

H tn CU 4-> -H 3 4-· 3 E 4-> μ :3 H· 3 4-> 03 > 4-> 3

- 03 > :3 3 C -H

tn :3 -m -h tn

•H tn -n -H H

4-1 U > 3 ro rH rH

4-> Η'ίΝΓΟΗ' 3 03 O Ή 03 „ „ ^ ^ H I I (Ω rH - 3 3 03 < (N rO (N CN c -H >H CM dl Q| C X K ® K -H 03 3 •H UUUCJ-H 4-> rH * C 3 X rH -Homoni O rH CU 3 - 03 X -H -H &|Ή 4-> 4-· 3 tn E 3 tn 3 E ·Η Ή rH ^ ·Η ί> μ C tn 3 -π Ό 3 3 3 X Λ 4-1 a 3 C * >1 4-1

iH E :3 io H

«BffiffiK 3ii μ * c o

γί c >iO 3 X

3 :3 > μ •H 3 X » 3 3

C ^ 4J -H in 4J 4J

H 53 m E «N 4-· •HO -H 3 “ -r4 >

rH -H Ό μ O X

3 rH μ Ä 3 4-1 C

μ HEH >1 3 3 3 3 tn >>> tn "-r > (04-)4-3(¾ •h eu h c -μ Ό (¾ C C C O. CU C 0C3C3 rC 2333 g 2 3 04->0 -m

X 3! Λ Λ CU < <2 CU X O

rfj U <N CU

2 D C ^ 2 r-l CN U < O EH < ie 81102 Käytettäessä keksinnön mukaista bakteerinvastaista yhdistettä, tai sen suolaa, nisäkkäälle, erityisesti ihmiselle annettaessa, yhdistettä voidaan antaa yksinään tai sitä voidaan sekoittaa muiden antibioottisten aineiden ja/ 5 tai farmaseuttisesti hyväksyttävien kantajien tai laimen-timien kanssa. Mainitut kantaja tai laimennin valitaan aiotun antomuodon perusteella. Esimerkiksi harkittaessa suun kautta tapahtuvaa antomuotoa, keksinnön mukaista bakteerinvastaista yhdistettä voidaan käyttää tablettien, 10 kapselien, pastillien, lääkenappien, jauheiden, siirappien, eliksiirien, vesiliuosten ja suspensioiden, ja näiden kaltaisten valmisteiden muodossa normaalin farmaseuttisen käytännön mukaisesti. Aktiivisen aineosan suhteellinen määrä kantajaan nähden riippuu luonnollisesti ak-15 tiivisen aineosan kemiallisesta luonteesta, liukoisuudesta ja stabiilisuudesta, samoin kuin aiotusta annostuksesta. Kun kyseessä ovat suun kautta käytettäviksi tarkoitetut tabletit, yleisesti käytettäviä kantajia ovat laktoosi, natriumsitraatti ja fosforihapon suolat. Tableteissa käy-20 tetään yleisesti erilaisia hajoittavia aineita kuten tärkkelystä, ja luistoaineita, kuten magnesiumstearaattia, natriumlauryylisulfaattia ja talkkia. Kapselin muodossa suun kautta tapahtuvaa antoa varten käyttökelpoisia lai-mentimia ovat laktoosi ja suurimolekyylipainoiset polyety-25 leeniglykolit, esim. polyetyleeniglykolit, joiden mole-kyylipainot ovat välillä 2000-4000. Tarvittaessa suun kautta annettavia vesisuspensioita, aktiivinen aineosa yhdistetään emulgointi- ja suspendointiaineiden kanssa. Haluttaessa voidaan lisätä tiettyjä makeutus- ja/tai tuok-30 suaineita. Parenteraalista antoa varten, joita ovat annot lihaksensisäisesti, vatsaontelonsisäisesti, ihonalaisesti ja laskimonsisäisesti, tavallisesti valmistetaan aktiivisen aineosan steriilejä liuoksia, ja liuosten pH säädetään sopivaksi ja ne puskuroidaan. Laskimonsisäistä käyttöä 35 varten liuosten kokonaiskonsentraatio on tarkistettava

II

i7 81102 sellaiseksi, että valmiste tulee isotoniseksi.

Kuten aikaisemmin on mainittu, keksinnön mukaista bakteerinvastaisia yhdisteitä voidaan antaa ihmisille ja käytettävä päivittäinen annos ei eroa merkittävästi muista 5 kliinisesti käytettävistä penisilliini-antibioottiannok-sista. Lääkemääräyksen kirjoittava lääkäri määrää viime kädessä kyseiselle potilaalle soveltuvan annoksen, ja tämän voidaan odottaa vaihtelevan riippuen yksityisen potilaan iästä, painosta ja reagoinnista lääkkeeseen, samoin 10 kuin potilaan oireiden luonteesta ja vakavuudesta. Tämän keksinnön bakteerinvastaisia yhdisteitä käytetään normaalisti suun kautta annettavina annosteina, jotka ovat rajoissa 20 - noin 100 mg kehon painon kiloa kohden päivässä, ja parenteraalisesti annosteina, jotka ovat noin 15 10 - noin 100 mg kehon painon kiloa kohden päivässä, ta vallisesti jaettuina annoksina annettuina. Eräissä tapauksissa voi olla välttämätöntä käyttää annoksia, jotka ovat näiden rajojen ulkopuolella.

Seuraavat esimerkit ja valmistukset on esitetty ai-20 noastaan lisävalaisutarkoituksessa. Ydinmagneettiset re-sonanssispektrit (NMR) määritettiin liuoksista deuteroi-dussa kloroformissa (CDC13) tai deuteroidussa dimetyylisul-foksidissa (DMSO-d6), ja piikkiasemat on ilmoitettu miljoonasosina tetrametyylisilaanista alaspäin. Huippujen muo-25 doista on käytetty seuraavia lyhenteitä: bs, leveä sing-letti; s, singletti; d, dubletti; t, tripletti; q, kvartetti; m, multipletti.

Esimerkki 1 (välituote)

Dikarboksyylihappojen monobentsyyliesterit 30 A. trans-1,4-sykloheksaanidikarboksyylihappomono- bentsyyliesteri

Liuokseen, jossa on 1,0 g (2,8 mmoolia) dibentsyy-li-trans-1,4-sykloheksaanidikarboksylaattia 20 ml:ssa tert-butanolia (lämmintä), lisätään liuos, jossa on 1,9 g 35 kaliumhydroksidia 10 ml:ssa tert-butanolia. Yön ajan huo- is 81102 neen lämpötilassa sekoittamisen jälkeen samea seos haihdutetaan kuiviin liuottimen poistamiseksi, liuotetaan veteen ja tehdään happameksi pH-arvoon 5,3; sitten 30 minuutin kuluttua liuoksen pH säädetään happameksi pH-arvoon 5,25 5 laimealla suolahapolla. Saostunut kiinteä aine kootaan suodattimelle, liuotetaan uudelleen laimeaan natriumvety-karbonaattiliuokseen ja tämän pH säädetään jälleen arvoon 5,25 puhdistetun monoesterin saostamiseksi, 1H-NMR (DMSO-d6) ppm (delta): 1,1-2,3 (m, 10H), 5,1 (s,lH), 7,35 (s,5H). 10 B. Monobentsyylitereftalaatti Lämpimään liuokseen, jossa on 10 g dibentsyylitere-ftalaattia 200 mlrssa t-butanolia, lisätään liuos, jossa on 1,9 g kaliumhydroksidia 100 ml:ssa t-butanolia ja 10 ml vettä. Saatua seosta sekoitetaan huoneen lämpötilassa 60 15 tuntia. Liuotin haihdutetaan pois vakuumissa, jäännös liuotetaan veteen ja tehdään happameksi pH-arvoon 5,3 ja käsitellään edelleen kuten edellä osassa A, jolloin saadaan haluttua monoesteriä saannon ollessa 56 %, sp.

178 °C. ^-NMR (DMSO) ppm (delta): 5,3 (s,2H), 7,4 (s,5H), 20 8,1 (s,4H); infrapuna-absorptiopiikit kohdilla 1690 cm*1 ja 1710 cm-1.

Saippuoimalla dibentsyylitereftalaattia (15 g) bentsyylialkoholissa (225 ml), jossa on ekvimoolimäärin kaliumhydroksidia, yön ajan huoneen lämpötilassa sekoit-25 taen ja trituroimalla etyylieetterin kanssa saadaan 75 %:n saannoin monobentsyylitereftalaatin kaliumsuolaa. Esimerkki 2 (välituote)

Cis-1,2-sykloheksaanidikarboksyylihappo-monobent-syyliesteri 30 Seokseen, jossa on 15,4 g (0,10 moolia) cis-1,2- sykloheksaanidikarboksyylihappoanhydridiä 200 ml:ssa tolu-eenia, lisätään tiputtamalla liuos, jossa on 10,8 g (0,10 moolia) bentsyylialkoholia 50 ml:ssa tolueenia. Seosta sekoitetaan huoneen lämpötilassa tunnin ajan, minkä jäl-35 keen se lämmitetään 60 °C:seen ja pidetään tässä lämpöti-

II

i9 81102 lassa tunnin ajan. Liuotinta haihdutetaan pois kunnes seoksen tilavuus on pieni ja monoesterituote saadaan talteen jäähdyttämällä ja suodattamalla saostunut kiinteä aine erilleen. Sp. 69-71 °C. 1H-NMR (CDC13) ppm (delta): 5 1,3-2,0 (m, 8H), 2,4 (m, 2H), 5,1 (s, 2H), 7,3 (s, 5H).

IR-spektri (CHC13) cm*1: 1700, 1720, 2400-3700.

Vaihtoehtoisesti tolueenissa olevaa reaktioseosta käsitellään ekvimoolimäärän kanssa kaliumhydroksidin eta-noliliuosta, jolloin saadaan monobentsyyliesterin kalium-10 suolaa. Natriumsuolaa saadaan käyttämällä samalla tavalla natriumhydroksidin metanoliliuosta.

Vastaavia monobentsyyliestereitä tai niiden natrium- tai kaliumsuoloja saadaan edellä selostetulla menetelmällä seuraavista dikarboksyylihappoanhydrideistä: 15 meripihkahappoanhydridi glutaarihappoanhydridi (kiehuttamalla tolueenissa yön ajan).

Esimerkki 3 (lähtöaine)

Tetrabutyyliammonium-6-[D-(2-[l-metyyli-2-metoksi-20 karbonyylivinyyliamino] -2-fenyyliasetamido) ] peni- sillanaatti 300 ml:aan kloroformia lisätään 39,3 g 6-[D-(2-ami-no-2-fenyyliasetamido)]penisillaanihappo-trihydraattia, lisätään 50 ml vettä ja seoksen pH säädetään arvoon 8,5 25 lisäämällä 40-prosenttista tetrabutyyliammoniumhydroksidin vesiliuosta. Kerrokset erotetaan, vesikerros kyllästetään natriumsulfaatilla ja uutetaan tuoreella kloroformilla. Uutteet ja alkuperäinen alempi kerros yhdistetään ja liuotinta haihdutetaan kunnes kokonaistilavuus on noin 250 ml. 30 Tähän lisätään 150 ml metyyliasetoasetaattia ja 30 g vedetöntä magnesiumsulfaattia. Seosta lämmitetään kiehuttaen kolme tuntia, seoksen annetaan laskehtia ja lämmin orgaaninen kerros dekantoidaan pois. Kirkkaan klo-roformiliuoksen annetaan jäähtyä, jolloin saadaan otsikon 35 yhdisteen kiteitä 52 %:n saannoin, sp. 182-184 °C (hajo- 20 81 1 02 ten). 1H-NMR (CDC13) ppm (delta): 0,8-2,0 (m,4H), 1,88 (s,3H), 3,1-3,6 (m,8H), 3,6 (s,3H), 4,17 (s,lH), 4,58 (s,1H), 5,05 (d,1H), 5,38-5,6 (m,2H), 6,78 (d,lH), 7,35 (s,5H), 9,4 (d,1H).

5 Esimerkki 4 (lähtöaine)

Tetrabutyyliammonium-6-[D—(2-[1-metyyli-2-metoksi-karbonyylivinyyliamino] -2 [4-hydroksifenyyli] aset-amido)]penisillanaatti 300 ml:aan dikloorimetaania lisättiin 41,9 g 6-(2-10 amino-2- [4-hydroksifenyyli] asetamido)penisillaanihappotri- hydraattia ja 50 ml vettä, ja sitten pH säädettiin arvoon 8,5 käyttämällä 40-prosenttista tetrabutyyliammoniumhyd-roksidin vesiliuosta. Saatiin kolme kerrosta. Ylin kerros poistettiin, kyllästettiin natriumsulfaatilla ja sitten se 15 uutettiin dikloorimetaanilla. Uutteet yhdistettiin keskim mäisen kerroksen ja alimman kerroksen kanssa, ja saatu seos haihdutettiin vakuumissa öljyksi, joka kiteytyi tri-turoitaessa asetonin kanssa. Tästä saatiin 44,6 g tetrabutyyliammonium-6- (2-amino-2-[4-hydroksifenyyli]asetamido)-20 penisillanaattia.

Edellä mainittu suola lisättiin 150 ml:aan metyyli-asetoasetaattia ja suspensiota lämmitettiin noin 65 eC:ssa kunnes saatiin kirkas liuos (8 minuuttia). Seoksen annettiin jäähtyä, ja sen jälkeen kiinteä aine otettiin talteen 25 suodattamalla. Kiinteä aine pestiin metyyliasetoasetaatil- la, senjälkeen dietyylieetterillä, jolloin saatiin 49,25 g tetrabutyy1iammonium-6-(2-[1-metyyli-2-metoksikarbonyy1i-vinyyliamino]-2-[4-hydroksifenyyli]asetamido)penisilla-naatti-kiteitä.

30 Esimerkki 5 (lähtöaine) A.Kloorimetyy1i-6-[D-metyy1i-2-[1-metoksikarbonyy-livinyyliamino] -2-fenyyliasetamido)] penisillanaatti 42,9 grammaan (0,062 moolia) tetrabutyyliammonium- 6-[D-(2-[l-metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyliamino]-2-fe-35 nyyliasetamido)]penisillanaattia lisätään 500 ml kloori- li 21 81102 jodimetaania ja seosta sekoitetaan tunnin ajan huoneen lämpötilassa. Seos konsentroidaan, kromatografioidaan 1 kg:11a silikageeliä, eluoimalla etyyliasetaatti/heksaa-niseoksella (tilavuussuhde 80:20), ja kootaan 75 ml:n 5 fraktioita. Fraktiot 5-13 yhdistetään ja haihdutetaan kuiviin, jolloin saadaan keltaista öljyä. Tämä kromatogra-fioitiin uudelleen eluoimalla seoksella, jossa oli samoja liuottimia tilavuussuhteessa 1:1, jolloin saatiin 30,6 g (80 %) haluttua kloorimetyyliesteriä vaahtona.

10 1H-NMR (CDC13) ppm (delta): 1,5 (s,3H), 1,57 (s,3H), 1,9 (s,3H), 3,65 (s,3H), 4,4 (s,lH), 4,65 (s,lH), 5,12 (d,lH), 5,42-5,7 (m,2H), 5,75 (kaksois-d, 2H), 6,8 (d,lH), 7,4 (s, 5H), 9,35 (d,lH).

B. Jodimetyyli-6-[D-(2-[l-metyyli-2-metoksikarbo-15 nyylivinyyliamino]-2-fenyyliasetamido)]penisillanaatti

Edellä mainittu kloorimetyyliesteri, 4,96 g (10 mmoolia) ja 7,5 g (50 mmoolia) natriumjodidia yhdistetään 50 ml:n kanssa asetonia ja sekoitetaan yön ajan. Seos haihdutetaan kuiviin, jäännös liuotetaan etyyliasetaattiin 20 (150 ml), pestään 3 x 50 ml:11a vettä, 1 x 50 ml:11a suo laliuosta, kuivataan (Na2S04) ja haihdutetaan kuiviin, jolloin saadaan 6,0 g tuotetta vaaleankeltaisena vaahtona. Trituroimalla petrolieetterin kanssa saadaan vaaleankeltaista kiinteätä ainetta 5,2 g (89 %).

25 C. Lähtemällä edellä esitetyissä menetelmissä tet- rabutyyliammonium-6-[D-(2-[l-metyyli-2-metoksikarbonyyli-vinyyliamino] -2- [ 4-hydroksif enyyli ] asetamido) ] penisilla-naatista, mutta käyttämällä osassa A lisäliuottimena dime-tyyliformamidia, saadaan amoksisilliini-enamiinin jodime-30 tyyliesteriä.

Esimerkki 6 (lopputuote) 6- [ - (2-amino-2-fenyyliasetamido) ] penisillanoyyliok-simetyyli-trans-1,4-sykloheksaanidikarboksyylihap-pohydrokloridi 35 A. Bentsyyli-6-[D-(2-[l-metyyli-2-metoksikarbonyy- 22 81 1 02 livinyyliami.no] -2-fenyyliasetamido)]penisillanoyy-lioksimetyyli-trans-1,4-sykloheksaanidikarboksy-laatti

Liuosta, jossa on 2,22 g (3,28 mmoolia) tetrabutyy-5 liammonium-6-[D-(2-[l-metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyli- vinyyliamino)-2-fenyyliasetamido)]penisillanaattia ja 1,00 g (3,23 mmoolia) bentsyylikloorimetyyli-trans-1,4-syklo-heksaanidikarboksylaattia 100 ml:ssa asetonia, sekoitetaan huoneen lämpötilassa yön ajan. Asetoni haihdutetaan pois 10 ja korvataan etyyliasetaatilla. Liuos pestään vedellä, kuivataan (Na2S04) ja liuotin haihdutetaan pois vakuumissa. Saatu raaka aines puhdistetaan kromatografioimalla silika-geelillä, eluoimalla etyyliasetaatti/heksaaniseoksella 40:60, jolloin saadaan 1,5 g tuotetta (53 %).

15 B. Edellä osassa A saatu bentsyy1iesteri, 1,5 g (2,08 mmoolia), liuotetaan 25 ml:aan asetonia ja lisätään 20,1 ml 0,1-norm. suolahappoa. Seosta sekoitetaan kymmenen minuuttia, lisätään vielä 2,0 ml 0,1-norm. suolahappoa ja liuotin haihdutetaan pois. Jäännökseen lisätään 75 ml vet-20 tä, saatu seos uutetaan kahdesti etyylieetterillä, jossa on pieni määrä etyyliasetaattia. Uutteisiin lisätään 0,75 g 10-prosenttista Pd/C-katalyyttiä ja seosta ravistellaan 50 psi:n (3,52 kg/cm2) vetypaineessa 30 minuuttia. Katalyytti poistetaan suodattamalla ja suodos kylmäkuivataan, 25 jolloin saadaan 700 mg tuotetta.

Infrapunaspektri (KBr) cm-1: 1680, 1700, 1750, 1800.

1H-NMR (DMS0) ppm (delta): 1,25 (s,3H), 1,45 (s,3H),1,8- 2,0 (m,4H), 2,05-2,4 (m,4H), 3,25+3,55 (m,2H), 4,35 (s,1H), 5,07 (bs, 1H), 5,35-5,45 (m,lH), 5,55 (q,lH), 30 5,65-5,85 (dd, 2H), 7,3-7,6 (m,5H), 8,9 (bs,lH), 9,45 (d,3H).

Esimerkki 7 (lopputuote) 6- [D- (2-amino-2- [4-hydroksifenyyli] asetamido) ]peni-sillanoyylioksimetyyli-trans-1,4-sykloheksaanidi-35 karboksyylihappo-hydrokloridi

II

23 81 1 02 A. Bentsyyli-6-[D-(2-[1-metyyli-2-metoksikarbonyy-livinyyli amino] -2-[4-hydroksifenyyli]asetamido)]pe-nlslllanoyyliokslmetyyll-trans-1,4-sykloheksaanidi-karboksylaatti 5 Liuosta, jossa on 0,5 g (1,61 mmoolia) bentsyyli- kloorimetyyli-trans-1,4-sykloheksaanidikarboksylaattia ja 1,14 g (1,61 mmoolia) tetrabutyyliammonium-6-[D-(2-[1-me-tyyli-2-metoksikarbonyylivinyyliamino] -2-[4-hydroksifenyy-li]asetamido)]penisillanaattia 50 ml:ssa dimetyyliformami-10 dia, sekoitetaan yön ajan huoneen lämpötilassa. Reaktio-seos laimennetaan etyyliasetaatilla, pestään kolme kertaa vedellä, sitten suolaliuoksella ja kuivataan (Na2S04). Liuotin haihdutetaan pois vakuumissa. Jäännökseen lisätään tuoretta etyyliasetaattia, seos pestään jälleen vedellä, 15 suolaliuoksella ja kuivataan ja haihdutetaan kuiviin jäljellä olevan dimetyyliformamidin poistamiseksi. Jäännös puhdistetaan kromatografioimalla silikageelillä, eluoimal-la etyyliasetaatti/heksaani-seoksella 7:3, jolloin saadaan 500 mg (42 %) puhdistettua diesteriä.

20 B. Liuokseen, jossa on 0,5 g (0,678 mmoolia) edellä osassa A saatua puhdistettua diesteriä 25 ml:ssa asetonia, lisätään 6,8 ml O,l-norm. suolahappoa. 10 minuutin sekoittamisen jälkeen lisätään vielä 1,0 ml 0,1-norm. suolahappoa ja asetoni haihdutetaan pois vakuumissa. Jäännös jae-25 taan veteen ja etyylieetteriin liukeneviin osiin ja vesi-kerros pestään eetterillä. Vesifaasiin lisätään 0,35 g 10-prosenttista Pd/C-katalyyttiä, typpiatmosfäärin suojaamana, ja saatua seosta hydrataan 50 psi:n (3,52 kg/cm2) paineessa yön ajan. Seos suodatetaan katalyytin poistamiseksi 30 ja vesisuodos kylmäkuivataan, jolloin saadaan 200 mg (50 %) otsikon yhdistettä. 1H-NMR (DMS0-d6) ppm (delta): 1,1- 2,7 (m,16H), 3,4-4,0 (bs,lH), 4,3-4,5 (m,lH), 5,0-5,2 (m,lH), 5,4-6,0 (m,3H), 6,7-7,6 (dd,4H). Infrapunaspektri (KBr) cm'1: 1700, 1770, 3000, 3500.

35 Esimerkki 8 (lopputuote) 24 81 1 02

Natrium-6-(2-fenoksiasetamido)penisillanoyylioksi-metyylidimetyylimalonaatti A. Bentsyyli-6-(2-fenoksiasetamido)penisillanoyy-lioksimetyylidimetyylimalonaatti 5 50 ml:aan dimetyyliformamidia lisätään 3,88 g (0,01 moolia) kalium-6-(2-fenoksiasetamido)penisillanaattia, 2,7 g (0,01 moolia) bentsyylikloorimetyylidimetyylimalonaattia ja seosta sekoitetaan huoneenlämpötilassa kolme tuntia. Seos kaadetaan 150 ml:aan etyyliasetaattia, pestään 3 x 50 10 ml:11a vettä, 1 x 50 ml:11a suolaliuosta, kuivataan (Na2S04) ja haihdutetaan kuiviin vakuumissa. Jäännös liuotetaan pieneen määrään etyyliasetaattia ja siirretään si-likageelikolonniin (200 g). Kolonni eluoidaan etyyliase-taatti/heksaani-seoksella 1:1. Tuotefraktiot yhdistetään 15 ja haihdutetaan kuiviin vakuumissa, jolloin saadaan 2,0 g tuotetta värittömänä öljynä.

^-NMR (CDClj) ppm (delta): 1,42 (s,9H), 1,5 (s,3H), 4,4 (s,1H), 4,5 (s,2H), 5,13 (s,2H), 5,4-5,86 (m, 4H), 6,8-7,5 (m,5H), 7,3 (s,5H).

20 B. Seosta, jossa on 2,0 g (3,4 mmoolia) edellä osassa A saatua tuotetta, 40 ml etyyliasetaattia ja 2,0 g 10-prosenttista palladium-hiilikatalyyttiä, sekoitetaan vetyatmosfäärissä 50 psi:n (3,52 kg/cm2) paineessa 45 minuuttia. Lisätään vielä gramma katalyyttiä ja sekoittamis-25 ta jatketaan 30 minuuttia. Seos suodatetaan, suodatinkakku pestään etyyliasetaatilla. Suodosta ja pesunesteitä sekoitetaan lisättäessä 0,56 g (3,37 mmoolia) natrium-2-etyyli-heksanoaattia. Sekoittamista jatketaan lisättäessä yhtä suuri tilavuusmäärä etyylieetteriä. Saostunutta kiinteätä 30 ainetta hienonnetaan sekoittamalla 30 minuuttia, suodatetaan, pestään eetterillä ja kuivataan typpiatmosfäärin suojaamana, jolloin saadaan 1,35 g (77 %) otsikon natrium-suolaa.

1H-NMR (D20) ppm (delta): 1,33 (s,9H), 1,4 (s,3H), 35 4,4-4,6 (s [leveän singletin huipulla], 3H), 5,5 (bs,2H),

II

25 81 1 02 5,8 (dd,2H), 6,63-7,33 (m,5H).

Esimerkki 9 (lopputuote)

Natrium-6-(2-fenoksiasetamido)penisillanoyylioksi-metyyliglutaraatti 5 A. Bentsyyli-6-(2-fenoksiasetamido)penisillanoyy- li-oksimetyyliglutaraatti 50 ml:aan dimetyyliformamidia lisätään 3,88 g (0,01 moolia) kalium-6-(2-fenoksiasetamido)penisillanaattia, 2,7 g (0,01 moolia) bentsyylikloorimetyyliglutaraattia ja 10 seosta sekoitetaan kolme tuntia, minkä jälkeen lisätään 3,0 g (0,02 moolia) natriumjodidia ja sekoittamista jatketaan yön ajan. Reaktioseos sammutetaan lisäämällä 150 ml etyyliasetaattia, pestään vedellä (3 x 50 ml), suolaliuoksella (1 x 50 ml) ja kuivataan (Na2S04). Haihduttamalla 15 liuotin pois vakuumissa, saadaan 6,0 g öljyä, joka puhdistetaan kromatografioimalla kolonnissa silikageelillä (300 g) eluoimalla etyyliasetaatti/heksaani-liuottimella 1:1. Haihduttamalla tuotefraktiot kuiviin saadaan 5,0 g (85 %) väritöntä öljyä.

20 1H-NMR (CDC13) ppm (delta): 1,45 (s,3H), 1,55 (s,3H), 1,73-2,16 (m,2H), 2,16-2,6 (m,4H), 4,4 (s,lH), 4,5 (s,2H), 5,05 (s,2H), 5,4-5,83 (m,2H), 5,73 (s,2H), 6,66-7,4 (m,5H), 7,28 (s,5H).

B. Seosta, jossa on osassa A saatua tuotetta 5,0 g 25 (0,0085 moolia), 50 ml etyyliasetaattia ja 5 g 10-prosent- tista Pd/C-katalyyttiä, hydrataan 3 ilmakehän paineessa tunnin ajan. Lisätään vielä 2,5 g katalyyttiä ja hydrausta jatketaan kaksi tuntia. Seos suodatetaan piimään läpi, pestään etyyliasetaatilla. Yhdistetyt suodos ja pesunes-30 te, 200 ml, kaadetaan puhtaaseen pulloon ja lisätään 6,13 ml natrium-2-etyyliheksanoaattia etyyliasetaatissa (0,23 g/ml). 30 minuutin sekoittamisen jälkeen seos laimennetaan yhtä suurella tilavuusmäärällä etyylieetteriä ja suodatetaan, jolloin saadaan 2,25 g (51 %) natriumsuolaa. 35 XH-NMR (D20) ppm (delta): 1,4 (s,3H), 1,43 (s,3H), 1,4-2,5 26 81 1 02 (m,6H), 4,4-4,8 (HOD), 5,46 (bs,2H), 5,73 (bs,2H), 6,647,4 (m,5H).

Esimerkki 10 (lopputuote)

Natrium-6-( 2, 6-dimetoksibentsamido)penisillanoyyli-5 oksimetyylidimetyylimalonaatti

Seosta, jossa on 4,02 g (0,01 moolia) natrium-6-(2,6-dimetoksibentsamido)penisillanaattia,3,3 g (0,01 moolia) bentsyylikloorimetyylidimetyylimalonaattia ja 30 ml dimetyyliformamidia, sekoitetaan 25 eC:ssa 60 tuntia, min-10 kä jälkeen tuote eristetään ja puhdistetaan edellä esitetyn esimerkin menetelmällä, jolloin saadaan bentsyyli-6-(2,6-dimetoksibentsamido)penisillanoyylioksimetyyli-dime-tyylimalonaattia 65 %:n saannoin.

1H-NMR (CDC13) ppm (delta): 1,46 (s,9H), 1,6 (s,3H), 3,78 15 (s,6H), 4,38 (s,1H), 5,16 (s,2H), 5,5-6,1 (m,4H), 6,53 (d,2H), 7,1-7,43 (m,1H), 7,3 (s,5H).

3,5 grammaan (5,7 mmoolia) tätä bentsyyliesteriä, joka on 50 mltssa etyyliasetaattia, lisätään 2,5 g 10-pro-senttista Pd/C-katalyyttiä ja seosta hydrataan 50 psi:n 20 (3,52 kg/cm2) paineessa tunnin ajan. Katalyytin poistami seksi suoritetun suodattamisen jälkeen suodokseen lisätään ekvimoolimäärä natrium-2-etyyliheksanoaattia etyyliasetaatissa. Natriumsuola-tuote saostetaan etyylieetterillä ja kootaan talteen suodattamalla, jolloin saadaan 1,95 g (65 25 %) otsikon yhdistettä.

1H-NMR (D20) ppm (delta): 1,33 (s,6H), 1,42 (s,3H), 1,6 (s,3H), 3,73 (s,6H), 4,4-4,8 (HOD-signaali), 5,5-5,8 (m,2H), 5,78 (dd,2H), 6,6 (d,2H), 7,13-7,46 (m,lH). Infrapunaspektri (KBr): 1787 cm'1.

30 Esimerkki 11 (lopputuote)

Edellisen esimerkin menetelmä toistetaan käyttämällä natrium-6-(2,6-dimetoksibentsamido)penisillanaattia ja bentsyylikloorimetyyliglutaraattia 2,2-molaarisin määrin, jolloin saadaan bentsyyli-6-(2,6-dimetoksibentsamido)peni-35 sillanoyylioksimetyyliglutaraattia kvantitatiivisin saan-

II

27 81 1 02 noin öljynä.

1H-NMR (CDC13) ppm (delta): 1,48 (s,3H), 1,61 (s,3H), 1,7-2,2 (m,2H), 2,2-2,62 (m,4H), 3,8 (s,6H), 4,38 (s,lH), 5,08 (s,2H), 5,5-6,06 (m,4H), 6,5 (d,2H), 7,1-7,38 (m,lH), 5 7,3 (s,5H).

Hydraamalla 1,4 g (2,2 mmoolia) edellä mainittua bentsyyliesteriä Pd/C-katalyytillä aikaisemmissa esimerkeissä käytetyn menetelmän mukaisesti ja muuttamalla nat-riumsuolaksi natrium-2-etyyliheksanoaatilla, saadaan 0,87 10 g (72,5 %) natrium-6-(2,6-dimetoksibentsamido)penisilla-noyylioksimetyyliglutaraattia.

1H-NMR (D20) ppm (delta): 1,43 (s,3H), 1,58 (s,3H), 1,5- 2,5 (m,6H), 3,75 (s,6H), 4,4-4,7 (HOD-signaali), 5,5-5,9 (m,4H), 6,6 (d,2H), 7,13-7,5 (m,lH). Infrapunaspektri 15 (KBr): 1786 cm'1.

Esimerkki 12

Bentsyylikloorimetyylisebasaatti (välituote) Seokseen, jossa on 48,67 g (0,155 moolia) monobent-syylisebasaattia, 26,04 g (0,310 moolia) natriumvetykarbo-20 naattia, 200 ml vettä ja 52,55 g (0,155 moolia) tetrabu-tyyliammoniumvetysulfaattia, lisätään 100 ml kloroformia. Ravistelun jälkeen orgaaninen kerros erotetaan, vesifaasi uutetaan jälleen kloroformilla ja yhdistetyt kloroformi-kerrokset kuivataan (Na2S04). Haihduttamalla liuotin pois 25 saadaan jäännöstä, joka liuotetaan 50 ml:aan bromikloori- metaania ja sekoitetaan yön ajan huoneen lämpötilassa.

Seos haihdutetaan kuiviin vakuumissa, jäännös sekoitetaan etyyliasetaatin kanssa, suodatetaan ja suodos haihdutetaan kuiviin vakuumissa. Jäljelle jäänyt raakatuote puhdiste-30 taan kromatografioimalla kolonnissa silikageelillä, jolloin saadaan 2 g puhdistettua monoesteriä öljynä.

1H-NMR (CDC13) ppm (delta): 1,1-1,9 (m,12H), 2,2-2,5 (m,4H), 5,0 (s,2H), 5,6 (s,2H), 7,3 (s,5H).

Esimerkki 13 (välituote) 35 Bentsyyli-6- (2- [ l-metyyli-2-metoksikarbonyylivinyy- 28 81 1 02 liamino] -2 [ f enyyliasetamido) ] penisillanoyylioksime- tyyliglutaraatti 1. Bentsyylikloorimetyyliglutaraatti

Seosta, jossa on 1,5 g (3,75 moolia) tetrabutyyli-5 ammoniumbentsyyliglutaraattia ja 20 ml kloorijodimetaania, sekoitetaan huoneen lämpötilassa kolme tuntia ja konsentroidaan vakuumissa viskoosiseksi öljyksi, öljy liuotetaan 20 ml:aan etyyliasetaattia ja 30 ml:aan heksaania ja suodatetaan tetrabutyyliammoniumjodidin poistamiseksi. Liuo-10 tin haihdutetaan pois vakuumissa ja jäännös puhdistetaan kromatografioimalla 75 grammalla silikageeliä, eluoimalla etyyliasetaatti/heksaani-seoksella 70:30 (til.suhde). Fraktioita (15 ml) otettiin talteen joka 0,7:s minuutti. Haluttua tuotetta sisältävät fraktiot (fraktiot 8-11) yh-15 distetään ja liuotin haihdutetaan pois vakuumissa, jolloin saadaan 0,55 g (62,5 %) haluttua tuotetta.

1H-NMR (CDClj) ppm (delta): 1,65-2,2 (m,2H), 2,26-2,64 (m,4H), 5,1 (S,2H), 5,65 (s,2H), 7,3 (s,5H).

2. Seosta, jossa on 0,55 g (2 mmoolia) bentsyyli-20 kloorimetyyliglutaraattia, 1,37 g (2 mmoolia) tetrabutyy- 1 iammonium- 6-[-(2-[l -me tyy 1 i - 2 -metoks ikarbonyy 1 i vinyy 1 i -amino]-2-fenyyliasetamido)]penisillanaattiä ja 20 ml asetonia, sekoitetaan yön ajan huoneen lämpötilassa. Asetoni haihdutetaan pois ja jäännös puhdistetaan kromatografioi-25 maila silikageelillä, eluoimalla etyyliasetaatti/heksaani-seoksella 60:40 (til.suhde), jolloin saadaan 1,2 g (88 %) tuotetta öljynä.

1H-NMR (CDC13) ppm (delta): 1,45 (s,3H), 1,53 (s,3H), 1,9 (s,3H), 1,8-2,2 (m,2H), 2,22-2,62 (m,4H), 3,64 (s,3H),4,4 30 (s,1H), 4,62 (s,1H), 5,05-5,22 (s,3H), 5,4-5,73 (m,2H), 5,78 (s, 2H), 6,84 (d,lH), 7,3 (s,5H), 7,34 (s,5H), 9,3 (d,1H).

Valmistus A

Dibentsyylidimetyylimalonaatti 35 75 ml:aan vettä, jossa on 4,0 g natriumhydroksidia, 29 81 1 02 lisätään 0°Cssa 17,0 g (0,05 moolia) tetrabutyyliammonium-vetysulfaattia, seosta sekoitetaan 15 minuuttia, annetaan lämmetä ja lisätään 100 ml kloroformia, jossa on 14,2 g (0,05 moolia) dibentsyylimalonaattia ja 6,6 ml (0,10 moo-5 lia) metyylijodidia. Seosta (pH aluksi >12) sekoitetaan 30 minuuttia, minkä ajan kuluttua seoksen pH on noin 8. Sekoittamista jatketaan kymmenen minuuttia, orgaaninen faasi erotetaan. Orgaaniseen kerrokseen lisätään toinen 4,0 gramman erä natriumhydroksidia, 17,0 g tetrabutyyliammo-10 niumvetysulfaattia 75 ml:ssa vettä ja 6,6 g metyylijodidia. Saatua seosta sekoitetaan huoneen lämpötilassa 30 minuuttia, kloroformikerros erotetaan, kuivataan (Na2S04) ja konsentroidaan vakuumissa. Saatua jäljelle jäänyttä öljyä trituroidaan 500 ml:n kanssa etyylieetteriä, muodos-15 tunut kiinteä aines suodatetaan erilleen, pestään hyvin eetterillä ja suodos ja pesunesteet haihdutetaan kuiviin, jolloin saadaan 15,0 g (96 %) tuotetta, joka identifoidaan ^-NMR-spektrin perusteella.

Valmistus B

20 Bentsyylidimetyylimalonaatti-puoliesteri

Liuos, jossa on 3,12 g (48 mmoolia) 85-prosenttista kaliumhydroksidia 75 ml:ssa bentsyylialkoholia, lisätään 15,0 grammaan dibentsyylidimetyylimalonaattia, joka on 75 ml:ssa bentsyylialkoholia. Saatua liuosta sekoitetaan 60 25 tuntia, lisätään 1,5 litraa etyylieetteriä ja saatu seos uutetaan kahdesti 100 ml:n vesierillä. Yhdistetyt vesiker-rokset pestään 100 ml:11a eetteriä. Vesikerrokseen lisätään 100 ml etyylieetteriä ja seos tehdään happameksi pH-arvoon 2,5 6-n suolahapolla. Eetterikerros erotetaan ja 30 vesifaasi uutetaan jälleen eetterillä. Eetteriuutteet kuivataan (Na2S04) ja liuotin haihdutetaan pois, jolloin saadaan tuotetta värittömänä öljynä, 8,6 g (81 %). R( 0,1 TLC, 2:1 heksaani/etyyliasetaatti). Struktuuri varmennetaan 1H-NMR:n perusteella.

35 30 81 1 02

Valmistus C

Tetrabutyyliammonium-6-(2-bentsyylioksikarbonyyli-amino-2- [ 4 - hydroks i f enyy 1 i ] asetamido )penisillanaat-ti 5 Nopeasti sekoitettuun seokseen, jossa oli 1,0 g 6- (2-bentsyylioksikarbonyyliamino-2- [ 4-hydroksif enyyli ] asetamido )-penisillaanihappoa, 30 ml dikloorimetaania ja 20 ml vettä, lisättiin 40-prosenttista tetrabutyyliammoniumhyd-roksidin vesiliuosta kunnes pH saatiin arvoon 8,0. Sekoit-10 tamista jatkettiin 30 minuuttia pH:n ollessa 8,0 ja sitten kerrokset erotettiin. Vesikerros uutettiin dikloorimetaa-nilla, ja sen jälkeen yhdistetyt dikloorimetaaniliuokset kuivattiin (Na2S04) ja haihdutettiin kuiviin vakuumissa. Näin saatiin 1,1 g otsikon yhdistettä.

15 NMR-spektrissä (DMS0-d6: ssa) esiintyivät absorptiot

kohdilla 0,70-1,80 (m,34H), 2,90-3,50 (m, 8H), 3,93 (s,1H), 5,10 (s,2H), 5,23-5,50 (m,3H), 6,76 (d,2H), 7,20 (d,2H), 7,40 (s, 5H), 7,76 (d,lH) ja 8,6 (d,lH) ppm. Valmistus D

20 Kloorimetyyli-6-[-(2-atsido-2-fenyyliasetamido]pe- nisillanaatti

Liuos, jossa on 12,0 g (0,03 moolia) 6-[-(2-atsi-do-2-fenyyliasetamido)]penisillaanihappo-natriumsuolaa 25 ml:ssa vettä, yhdistetään 100 ml:n kanssa metyleeniklori-25 dia ja 10,17 gramman kanssa (0,03 moolia) tetrabutyyliam-moniumvetysulfaattia. Seoksen pH (3,0) säädetään arvoon 7,5 natriumvetykarbonaatilla, orgaaninen kerros erotetaan ja vesikerros uutetaan 2 x 100 ml:11a metyleenikloridia. Yhdistetyt orgaaniset kerrokset kuivataan (Na2S04) ja liuo-30 tin haihdutetaan pois, jolloin saadaan kiinteätä jäännös tä. Jäännöstä trituroidaan etyyliasetaatin (300 ml) kanssa, «suodatetaan, suodatinkakku pestään etyyliasetaatilla ja sen jälkeen etyylieetterillä ja kuivataan typen suojaaman, jolloin saadaan 16,5 g (89 %) tetrabutyyliammonium-35 suolaa.

Il 3i 81102

Seos, jossa on 12,32 g (0,02 moolia) edellä saatua suolaa, yhdistetään 70 ml:n kanssa kloorijodimetaania ja seosta sekoitetaan yön ajan ympäristön lämpötilassa. Reaktioseos haihdutetaan kuiviin ja jäännös puhdistetaan 5 kromatografioimalla 600 grammalla silikageeliä, eluoimalla etyyliasetaatti/heksaani-seoksella 1:1 (til.suhde), jolloin saadaan 8,1 g (95 %) haluttua kloorimetyyliesteriä vaaleankeltaisena viskoosisena öljynä. Samalla tavalla saadaan kloorimetyyli-6-[2-atsido-2-(p-hydroksifenyyli)-10 asetamido]penisillanaattia.

Valmistus E

Jodimetyyli-6-[D-(2-atsido-2-fenyyliasetamido)]pe- nisillanaatti

Tulpalla varustetussa pullossa yhdistetään keske-15 nään 1,27 g (3 mmoolia) kloorimetyyli-6-[D-(2-atsido-2- fenyyliasetamido)]penisillanaattia, 20 ml asetonia ja 2,25 g (15 mmoolia) natriumjodidia. Seosta sekoitetaan yön ajan huoneen lämpötilassa, saatu suspensio konsentroidaan, jäännös liuotetaan 100 ml:aan etyyliasetaattia, pestään 3 20 x 30 ml:11a vettä, 1 x 30 ml:11a suolaliuosta, kuivataan (Na2S04) ja haihdutetaan kuiviin vakuumissa vaaleankeltaiseksi vaahdoksi. Vaahto puhdistetaan kromatografioimalla 75 grammalla silikageeliä, eluoimalla etyyliasetaat-ti/heksaaniseoksella 1:1 (tilavuussuhde) ja ottamalla 20 25 ml:n fraktioita. Fraktiot 11-15 yhdistetään ja haihdutetaan kuiviin vakuumissa, jolloin saadaan 1,18 g (76 %) haluttua tuotetta vaaleankeltaisena hartsina.

Valmistus F

Bentsyylikloorimetyyliadipaatti 30 350 ml:aan O °C:seen jäähdytettyä bromikloorimetaa- nia lisätään 67 g (0,14 moolia) bentsyyliadipaatti-puoli-esterin tetrabutyyliammoniumsuolaa ja seosta sekoitetaan yön ajan 0°C:ssa, minkä jälkeen sen annetaan lämmetä huoneen lämpötilaan. Ylimääräinen bromikloorimetaani haihdu-35 tetaan pois vakuumissa, jäännökseen lisätään 400 ml etyy- 32 81 1 02 lieetteriä ja seosta sekoitetaan tetrabutyyliammoniumbro-midikiteiden muodostamiseksi. Kiteet poistetaan suodattamalla, pestään eetterillä, sekoitetaan etyyliasetaatin (300 ml) kanssa tunnin ajan ja suodatetaan uudelleen ja 5 pestään etyyliasetaatilla. Yhdistetyt suodokset haihdutetaan kuiviin vakuumissa, jäännös puhdistetaan kromatogra-fioimalla silikageelillä (1 kg), eluoimalla heksaani/etyy-liasetaattiseoksella 2:1, jolloin saadaan 19,1 g (48 %) otsikon yhdistettä.

10 1H-NMR (CDC13) ppm (delta): 1,58-1,9 (m, 4H), 2,2-2,62 (m,4H), 5,13 (s,2H), 5,68 (s,2H), 7,38 (s,5H).

Muita alla olevan kaavan mukaisia bentsyylikloori-metyyliestereitä valmistetaan samalla tavalla: 15 ° I? C6H5CH20<5-A-C0CH2C1 jossa kaavassa A on esimerkeissä määritelty.

20

II

Claims (6)

33 81 1 02

1. Menetelmä kaavan (I) mukaisten bakteerienvas- taisten penisilliinijohdannaisten tai niiden farmaseutti-5 sesti hyväksyttävien kationisten tai happoadditiosuolojen valmistamiseksi r2nH S CH3

10 I_f iS CH3 1,1,1 C0CH20C=0 O »» \ 0 \. /

15 H0C=0 jossa kaavassa A on (C^-C^alkyleeni, -(CH3)2C- tai (C3-C7 )sykloalkyleeni; 20 _^ 0CH3 R2 on U j)-C0' C6H5OCH2CO tai ^ och3 Q1 on NH2 ja R4 on H tai OH; 30 tunnettu siitä, että yhdisteet, joilla on kaavat 35 34 81 1 02 A„ /“3 5 x—rs>- i—>*—l,. CH3 ^ '' COOM ja XCH20C=0 10 / ^00=0 joissa R1 on bentsyyli ja A ja R2 merkitsevät samaa kuin edellä, paitsi että Q1, milloin on läsnä, on suojattu ami- 15 noryhmä, joka on atsido, bentsyylioksikarbonyyliamino tai l-metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyliamino; M on karboksy-laattisuolan muodostava kationi, edullisesti natrium, kalium tai tetrabutyyliammonium, ja X on poistuva ryhmä; saatetaan reagoimaan polaarisen orgaanisen liuottimen läs- 20 nä ollessa 0-80°C:n lämpötilassa, edullisesti 25-50°C:ssa; bentsyyliryhmä poistetaan; ja kun Q1 on mainittu suojattu aminoryhmä, tämä muutetaan NH2-ryhmäksi poistamalla suoja-ryhmä .

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 25 tunnettu siitä, että A on -(CH2)3-, -(CH3)2C- tai 1,4-sykloheksyleeni.

3. Kaavan (I) mukaisten bakteerienvastaisten yhdisteiden valmistuksessa välituotteena käyttökelpoinen yhdiste, tunnettu siitä, että sillä on kaava 30 II 35 81 1 02 r2nh ch, X-N-V/, sT 'll, C0CH,0C=0 0 8 \ 10 , / ^00=0 jossa A on (C1-C12)alkyleeni, -(CH3)2C- tai (C3-C7)sykloal-kyleeni; ja R1 on H, bentsyyli, -CH2C1, -CH2I tai tetrabu-15 tyyliammonium, ^/0CH3 / \-CO / C H 0CH C0 tai jossa R2 on \\ // 5 20 \ och3 R4 -L /V-CHC0 \ '/ \ - Q

25 Q1 on N3, bentsyylioksikarbonyyliamino tai 1-metyyli-2-me- toksikarbonyylivinyyliamino; R4 on H tai OH, edellyttäen, että kun R1 on H, R2 on 30 r4—\\ // CHC0 W o1

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen yhdiste, tunnettu siitä, että A on -C(CH3)2-, -CH2-, -(CH2)2, 35 -(CH2)3-, -(CH2)4-, -(CH2)8- tai trans-1,4-sykloheksyleeni. 36 81 1 02

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen yhdiste, tunnettu siitä, että R2 on ς R4—U /7-CHCO jossa R4 on H tai OH, ja Q1 on N3, bentsyylioksikarbonyyli-amino tai l-metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyliamino.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen yhdiste, tun nettu siitä, että Q1 on bentsyylioksikarbonyyliamino tai l-metyyli-2-metoksikarbonyylivinyyliamino. li 37 81 1 02