FI80145B - Foerfarande foer tidsbestaemd stegvis utloesning av en elektronisk taendningsanordning. - Google Patents

Description

1 80145

Menetelmä elektronisen räjähdyssytyttimen aikaporraste-tuksi liipaisemiseksi

Keksintö liittyy menetelmään laukaista ajallisesti 5 porrastettuina elektronisia räjäytysaikasytyttimiä, joissa on yksilölliset viiveajat verrattuina käskysignaaliin, joka tulee sytytyskoneesta, joka on liitetty räjäytysaikasy-tyttimiin sarja- ja/tai rinnakkaiskytkennässä ainakin yhdessä sytytyspiirissä, jossa sytytyskoneesta tulevan aika-1Q signaalin määräämässä varausvaiheessa yksilöllisen hidas- tusajan säätämiseksi kussakin näistä sytyttimistä syötetään lähteestä integraattoriin ensimmäinen signaalivirta ja seu-raavassa hidastusvaiheessa, joka alkaa kaikissa sytyttimis-sä käskysignaalin kanssa samanaikaisesti, syötetään ensim-15 mäiseen signaalivirtaan ennalta annetussa suhteessa olevaa toista signaalivirtaa niin pitkään, kunnes saavutetaan integraattoriin varastoitu ensimmäisen signaalivirran integraali tai kunnes tämä on nollautunut, minkä jälkeen sytytys laukaistaan.

20 Eräässä tämänkaltaisessa tunnetussa menetelmässä (DE-OS 29 45 122) syöttää sytytyskone useisiin liitettyihin räjäytysaikasytyttimiin signaalisarjän, jonka pulssit kussakin sytyttimessä oleva laskuri laskee. Laskurin erään sytytinkohtaisen lukeman kohdalla syötetään sytyttimessä 25 olevan pulssilähteen pulssit ingegraattoriin, jonka muodostaa eteen- ja taaksepäin laskeva laskuri, joka siten varautuu. Kunkin sytyttimen varaaminen päättyy sen ensimmäisen laskurin saavuttaessa erään toisen lukemansa. Tämän jälkeen laskee ensimmäinen laskuri edelleen ja saavutettuaan erään 30 kolmannen lukemansa, joka on sama kaikille sytyttimille, vaihtokytketään integraattori, niin että pulssilähteestä sen jälkeen tulevat pulssit lasketaan takaperin ja inte-graattorin sisältö pienenee. Kun integraattorin sisältö on laskenut johonkin ennalta määrättyyn arvoon, joka voi olla 2 80145 nolla, laukeaa sytytys. Yksittäisten sytyttimien yksilölliset viiveajat saadaan tunnetussa järjestelmässä siten, että integraatioprosessi alkaa eri aikoihin, toisin sanoen että yksittäisten ingegraattoreiden ensimmäisten laskurei-5 den ensimmäiset lukemat on asetettu eri lailla. Kaikkien sytyttimien integraattoreiden varaamisvaiheiden alkamis-hetket eroavat siten toisistaan. Samat viiveet, jotka esiintyvät varaamisvaiheiden alkamisajankohdissa, ilmenevät myöhemmin myös purkamisvaiheen päättyessä. Tällöin voi joko 10. se sytytin, jonka integraattorin varaaminen alkoi viimeksi, sytyttää ensimmäisenä, koska integraattori on varattu vain vähäiseen arvoon saakka, tai jos kaikki integraattorit varataan samaan arvoon, sytyttää viimeisenä se sytytin, jonka varaaminen on alkanut viimeksi. Tunnettu sytytysjärjes-15 telmä on kytkentäteknisesti kallis, koska kussakin sytytti-messä tarvitaan laskurin lisäksi ainakin kaksi komparaattoria, joiden avulla tämän laskurin ensimmäinen ja toinen lukema havaitaan.

Keksinnön tehtävänä on esittää mainitun kaltainen 20 menetelmä, jossa sytyttimen kytkentätekniset kustannukset ovat pienemmät.

Keksinnön mukaan perustuu tämän keksinnön ratkaisu siihen, että ensimmäisen signaalivirran syöttö kaikkien sytyttimien integraattoreihin alkaa samanaikaisesti ja 25 että kutakin sytytintä varten määrätään yksilöllinen viive vain aikasignaaleista riippuvien ensimmäisten signaali-virtojen syötön päättymisen sekä kummankin signaalivirran keskinäisen suhteen avulla.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä käynnistyvät ai-30 kasignaalin esiintyessä kaikkien sytytyskoneeseen liitettyjen sytyttimien integraattorit yhdessä, niin että varaa-misvaiheen alkamisen kannalta ei sytyttimissä tarvita yksilöllisiä asetuksia. Varaamisvaiheen päättyminen voidaan määrätä sytytinkohtaisesti, joskin on mahdollista, että 35 kaikkien sytyttimien varaamisvaihe on yhtä pitkä. Joka tapauksessa on sytyttimien kytkennän edellyttämien komparaat- 3 80145 toreiden tarve vähäisempi. Kytkentäkustannusten pieneneminen sytyttimessä on tärkeätä, koska sytyttimen kytkentää voidaan käyttää vain kerran ja se tuhoutuu pyroteknisen panoksen räjähtäessä. Sytytinkytkennän tulisi sen vuoksi ol-5 la mahdollisimman yksinkertainen ja kustannuksiltaan edullinen.

Käytettäessä keksinnön mukaista menetelmää saattaa ainakin joidenkin elektronisten räjäytysaikasytyttimien syöttöihin muodostua, sen jälkeen kun ne on sijoitettu rä-10 jäytysreikiin ja johdotettu keskenään, erityisesti sähkömagneettisten kenttien vaikutuksesta jännite, joka jo käynnistää elektronisia elementtejä ja saa siten aikaan määrittämättömiä tiloja, niin että seuraava yksilöllisten viiveaikojen asetus ei tapahdu oikein. Lisäksi on myös mah-15 dollista, että yksilöllisten viiveaikojen asetuksessa esiintyy sekoittuneiden häiriösignaalien vuoksi vääriä tiloja. Jotta sen vuoksi saavutettaisi parempi turvallisuus yksilöllisiä viiveaikoja sytytyskoneen avulla asetettaessa, on keksinnön mukaisen menetelmän erään muodon mukaan tarkoi-2Q tuksenmukaista, että ennen sytytyskoneen aikasignaalia lähetetään ensimmäisessä aikajärjestyksessä ensimmäinen, ennalta annettu lukumäärä vapautuspulsseja, joiden keston aikana yksi signaalivirroista integroituu, ja seuraavaksi lähetetään toinen, ennalta annettu, ensimmäisestä lukumääräs-25 tä poikkeava lukumäärä käynnistyspulsseja, ensimmäisestä poikkeavassa aikajärjestyksessä, jonka kesto kuitenkin on sama, ja jonka keston aikana myös tämä signaalivirta integroituu, ja että sytytys laukaistaan vain silloin, jos ensimmäisen aikajärjestyksen aikana muodostuneen integraalin 30 poikkeama toisen aikajärjestyksen aikana muodostuneesta integraalista pulssien ennalta annetun lukumäärän vastaanottamisen jälkeen on ennalta annetun rajan alapuolella.

Tällä tavoin varmistetaan, että yksilöllisten viiveaikojen asetus sekä myös räjäytysaikasytyttimen laukaisu tapah-35 tuu vain silloin, kun räjäytysaikasytyttimet muokkaavat moitteettomasti sytytyskoneen kehittämät signaalit. Yksit- 4 80145 täisten elektronisten räjäytysaikasytyttimien kustannukset nousevat tämän vuoksi hiukan, mutta parantunut käyttöturvallisuus enemmän kuin korvaa tämän.

Tarkoituksenmukaista on, että ensimmäinen aikajär-5 jestys on ennalta annettu ensimmäinen vakiotaajuus ja että toinen aikajärjestys on ennalta annettu toinen vakiotaajuus. Tällä tavoin voidaan kummassakin aikajärjestyksessä olevia pulsseja helposti ohjata.

Jotta voitaisi estää, että räjäytysaikasytytintä, 10 joka ei ole muokannut oikein vapautuspulsseja eikä niitä seuraavia käynnistyspulsseja, ei aseteta eikä siten myöskään laukaista, on tarkoituksenmukaista, että ensimmäisen ja toisen aikajärjestyksen sarja toistetaan ainakin kerran ja tu-lostuspulssin vapautus voi tapahtua vain silloin, kun aina-15 kin toisen integraalin poikkeama lopussa on ennalta annetun rajan alapuolella ja että suurempi poikkeama palauttaa integraalit alkuarvoon. Tällä tavoin saavutetaan se, että räjäytysaikasytyttimessä vallitsevat määritellyt olosuhteet ainakin ensimmäisen ja toisen aikajärjestyksen 2Q ensimmäisen sarjan jälkeen ja seuraavaa pulssijonoa voidaan muokata moitteettomasti.

Käytettäessä keksinnön mukaisen menetelmän edellä esitettyjä muotoja turvallisuuden parantamiseen on räjäy-tysaikasytyttimessä tehtävä ero vapautus- ja käynnistys-25 pulssien sekä niitä seuraavan yksilöllisten viiveaikojen asetussignaalin välillä. Jotta tämä voitaisi suorittaa helposti, on keksinnön eräs muu muoto tunnettu siitä, että ainakin sytytyskoneen syöttämän aikasignaalin lyhin kesto on ennalta annetun tekijän verran suurempi kuin vapautus-30 pulssin pisin kesto ja että lähtien ensimmäisestä, toisen aikajärjestyksen lopun tai toisen aikajärjestyksen ennalta annetun signaalilukumäärän lopun jälkeen, vastaanotetusta pulssista, jonka päättyessä signaalivirran integraali on ylittänyt ennalta annetun toisen rajan, tulkitaan sytytys-35 koneen vastaanottamat signaalit aikasignaaleiksi.

Aikaisemmin mainitussa tunnetussa menetelmässä on s 80145 räjäytysaikasytyttimessä energia-akku, johon johdetaan ulkopuolelta energiaa, joka syöttää elektronisen räjäytys-aikasytyttimen elementtejä ja joka toimittaa energiaa sy-tytyselementin sytytystä varten. Jotta voitaisi estää, et-5 tä räjäytysaikasytytin voimakkaiden häiriösignaalien vaikutuksesta ei laukea ilman ohjausta, on tarkoituksenmukaista, että käskyvaiheen tai kunkin ensimmäisen aikajärjestyksen lopussa saavutettujen integraalien arvo asetetaan vastakkaiseksi ja integroidaan senjälkeen samaan suuntaan kuin 10 aikaisemminkin. Tällä tavoin on riittävä energiansyöttö sytytyselementtiin mahdollinen vain silloin, kun räjäytysaikasytytin on muokannut oikein vapautuspulssi- ja käynnis-tyspulssisarjän. Sellaisen sarjan jäljitteleminen häiriö-signaaleilla on kuitenkin käytännössä mahdotonta.

15 Keksintö liittyy lisäksi ainakin yhden aikasignaalin syöttävään sytytyskoneeseen yhdistettäväksi tarkoitettuun räjäytysaikasytyttimeen, jossa on signaalilähde, joka syöttää aikasignaalin määräämässä varaamisvaiheessa ensimmäisen signaalivirran integraattorin varaamiseksi, ja ohjauslai- 20. te, joka varaamis vaiheen jälkeen aloittaa viivevaiheen, johon signaalilähde syöttää toisen signaalivirran integraattorin purkamiseksi tai uudelleen varaamiseksi, jolloin kehittyy sytytyssignaali, kun integraattorin sisältö on laskenut ennalta määrättyyn arvoon tai on, integraattoria uudel-25 leen varattaessa, saavuttanut varaamisvaiheessa varastoituneen integraatioarvon.

Sellaisessa räjäytysaikasytyttimessä on signaalilähde keksinnön mukaan sillä tavoin käännettävä, että sen kehittämän kummankin signaalivirran arvot ovat erilaiset.

30 Molempien signaalivirtojen arvot ovat toisiinsa näh den sytytinkohtaisessa jakajasuhteessa. Tällä tavoin voidaan? kunkin yksittäisen sytyttimen varaamisvaiheen ja hi-dastusvaiheen pituuden suhde tehdä erilaiseksi, niin että viivevaihe on kaikille sytyttimille yhtä pitkä. Viivevaihe 35 voidaan valinnallisesti myös tehdä pitemmäksi tai lyhyemmäksi kuin varaamisvaihe.

s 80145

Signaalilähde käsittää mieluummin pulssigeneraatto-rin, jonka perään on kytketty taajuuden jakaja, ja ensimmäinen signaalivirta kulkee taajuuden jakajan kautta, kun taas toinen signaalivirta kulkee pulssigeneraattorista suo-5 raan laskurin muodostavaan integraattoriin. Tällöin tarvitsee signaalilähde vain yhden ainoan pulssigeneraattorin, jotta olisi varmaa, että varaamisvaiheen pulssien taajuus on sama kuin viivevaiheen. Varaamisvaiheessa tapahtuu taajuuksien jako taajuuden jakajan avulla. Pulssien taajuuk-10 sien näissä vaiheissa ei tarvitse olla toisiinsa nähden ko-konaislukusuhteessa, vaan taajuuden jakaja voi pikemminkin olla tehty siten, että murtolukusuhde (esim. 3:8) on mahdollinen. Tämä on mahdollista tunnetuilla PLL-kytkimillä (vaihelukittu silmukka).

15 Keksinnön eräässä toisessa suoritusmuodossa käsit tää signaalilähde kaksi vakiovirtalähdettä, joiden virta-arvot ovat erilaiset ja integraattori käsittää varauskon-densaattorin. Tällöin tapahtuu integraattorin varaaminen ja purkaus analogiakytkentätekniikalla, jolloin yksi vakio-20 virtalähde muodostaa integraattorivirran lähteen ja toinen sen nielun.

Mainitunlaisen elektronisen räjäytysaikasytyttimen eräs toinen muunnos on tunnettu siitä, että kunkin sytyttimen ohjauslaite aloittaa ensimmäisen signaalivirran pulssi-25 jonona syötetyn aikasignaalin ensimmäisellä pulssilla ja pitää sitä yllä sytytyskohtaisesti asetettuun m:nteen pulssiin saakka sekä aloittaa aikasignaalin nznännellä pulssilla toisen signaalivirran, jolloin m < n. Tässä muunnoksessa voi ohjauslaite käsittää laskurin, joka laskee arvoon 3Q n saakka (moduli-n-laskuri). Komparaattorin avulla voidaan todeta, milloin lukema m saavutetaan. Tässä tapauksessa tarvitaan laskurin lisäksi vain yksi ainoa komparaattori. Laskurin sijasta voidaan käyttää myös siirtorekisteriä, joka toimii keskeytyksettä aikasignaalin ensimmäisestä puls-35 sista lähtien ja jonka aikasignaalin pulssit tahdistavat.

il 7 80145

Sellaisessa siirtorekisterissä on n vaihetta ja tulostus n:nnessä vaiheessa ja mrnnessä vaiheessa.

Jotta turvallisuus integraattoria varattaessa ja mahdollisesti purettaessa paranisi, on tarkoituksenmukais-5 ta, että keksinnön mukaisessa räjähdytysaikasytyttimes-sä, jonka ohjauslaite käsittää laskurin, on taltioelin ja että laskurin eräs ennalta annettu lukema, joka vastaa sytytyskoneen lähettämien pulssien summia eräässä ensimmäisessä ja eräässä sitä seuraavassa aikajärjestyksessä, vaih-10 tokytkee ensimmäisen taltioelementin, jos ensimmäisen aikajärjestyksen kuluessa integraattoriin muodostunut ingegraa-li poikkeaa ennalta annettua arvoa vähemmän toisen aikajärjestyksen kuluessa muodostuneesta integraalista ja että taltioelin vapauttaa sytytyksen laukausun vain vaihtokytketys-15 sä tilassa. Tällä tavoin tarkistetaan ensin, voiko räjäy- tysaikasytytin ottaa vastaan ja muokata sytytyskoneen syöt-tämät signaalit asianmukaisesti, ennen kuin sytytyssignaa-lin kehittäminen vapautetaan. Ennen vaihtokytkentää lukitsee taltioelin tarkoituksenmukaisesti sytytyssägnaalin edel-20 lyttämän integraattorin varaamisen ja mahdollisesti purkamisen. Turvallisuuden lisäämiseksi edelleen voidaan käyttää valvontakytkentää, joka vertaa integraalin arvoa ennalta annettuihin raja-arvoihin, kuten tuonnempana alivaati-muksissa esitetään.

25 Jotta turvallisuus vielä paranisi elektronisissa räjäytysaikasytyttimissä, joissa elektronisten elementtien ja sytytyselementin käyttämistä varten on ulkopuolelta syötetty energia-akku, on tarkoituksenmukaista, että vasta vaihtokytketty taltioelin vapauttaa energia-akun varaamisen 30 sytytinelementin sytytyksen edellyttämään arvoon. Tällä tavoin on häiriösignaalien aiheuttama sytytyksen ennenaikainen laukaiseminen käytännöllisesti katsoen mahdoton.

Seuraavassa selitetään piirustuksiin viitaten keksinnön suoritusesimerkkejä lähemmin.

35 Kuvio 1 esittää sytytysvirtapiiriä, jossa on tarkas ti esitetty yksittäinen sytytin i.

3 80145

Kuviot 2-5 esittävät erilaisia muunnoksia sytyttimen i viiveaikamodulia varten.

Kuvio 6 esittää vaihtoehtoa kuviolle 3 tai kuviolle 5.

5 Kuvio 7 esittää kytkentäelementtien sijoitusta, jos sa viiveajan säätö ja laukaisu suoritetaan vasta varmistuk-serpoistovaiheen jälkeen.

Kuvio 8 esittää aikadiagrammia kuvion 7 mukaisen kytkennän toiminnan selittämiseksi.

1Q Kuvion 1 mukaan on sytyttimet - Z^ ja niihin kuu luva sytytyskone järjestetty sarjaan. Sytytyskoneen tehtävänä on syöttää sytyttimeen energiaa ja toimittaa tähän signaaleita, jotka määräävät ajan T ja ohjaavat sytytyksen oikeaan hetkeen.

15 Lohkokaavion katkoviivalla ympäröity osa esittää sy tyttimen Z^ elektroniikkaosan erästä mahdollista sisärakennetta. Energiahuoltoa, viiveaikavälipituuksia At syöttöä ja kaikkien sytyttimien Z^ laukaisemisen aloitusta varten kehittää sytytyskone ZM erilaisia koodattuja virtoja, jot-20 ka tulkitaan dekooderissa D. Koodaus voi tapahtua taajuus-, amplitudi- ja/tai pulssikoodimodulaatiolla.

Koodin oikeaa tunnistamista varten on olemassa seuraava menettely. Kondensaattorin muodossa oleva energia-akku ES varataan tasasuuntaajan G kautta ja se toimittaa 25 käyttöjännitteen koko elektroniikkaosalle ja energian sähkösytytyselementin ZE sytytystä varten. Piirustuksen yksinkertaistamiseksi ei siinä esitetä energia-akun ES säh-köliitäntöjä koko elektroniikkaosaan. Viiveaikamodulissa VZM, jonka syöttö 1 on liitetty dekooderiin D ja jonka tu-3Q lostus 2 on liitetty elektroniseen sytytinkytkimeen SZ, esimerkiksi tyristoriin, toteutetaan yksittäisen sytyttimen viiveaika At. Tämä tapahtuu mieluummin digitaalisesti vertaamalla sisäisiä laskurin lukemia, mutta mahdollisesti myös analogisesti, esimerkiksi vertaamalla kondensaattorei-35 den varausvirtoja. Senjälkeen kun aika Δτ on kulunut lop-

II

9 80145 puun, suljetaan kytkin SZ, minkä jälkeen energia-akku ES purkautuu sytytyselementin ZE kautta ja tämä syttyy.

Kuviossa 2 esitetään digitaaliperusteinen viive-aikamoduli VZM yksinään. Ohjelmointivaiheessa syötetään 5 sisäänmenon 1 kautta aikavälin T kuluessa erästä signaalia. Tämän aikavälin alkaessa suljetaan kytkin S·^, minkä jälkeen pulssigeneraattorista IG lasketaan taajuuden jakajan FT ja kytkimen S·^ kautta pulsseja mukaan laskuriin Z. Taajuuden jakaja toimii siten, että syötettäessä n pulssia 1Q lähtee jakajasta vain m pulssia. Tällöin on suhde m:n syötetty kiinteänä kunkin sytyttimen taajuudenjakajaan. Lasku-

M

riin Z joutuu tällöin kytkimen kiinnioloaikana T — * T pulssia, jolloin on i:nnen sytyttimen pulssigeneraatto-rin IG taajuus.

15 Sen jälkeen kun aikaväli T on kulunut, avautuu kyt kin ja sulkeutuu kytkimen S2 laukaisuvaiheessa samanaikaisesti, tai myös myöhemmin, vastaavan signaalin, esimerkiksi erillisen pulssin IP avulla, joka vastaa sytytys-signaalia. Niin ollen lasketaan pulssit pulssigeneraatto- 20. rista IG suoraan mukaan laskuriin Z siten, että tämän sisältöä lasketaan taaksepäin. Kun laskuri Z on tällöin jälleen saavuttanut aloitustilansa, annetaan sytytinkytkimeen SZ ulostulon 2 kautta, kuten kuvion 1 yhteydessä selitettiin, vastaava signaali. Tämän sijasta voidaan myös ajatel-25 la, että pulssit lasketaan toisessa laskurissa, jonka aloitustila on sama, jolloin, kun tämä on saavuttanut saman lopputilan kuin ensimmäinen laskuri, annetaan jälleen ulostulon 2 kautta vastaava signaali sytytinkytkimeen SZ.

Oletettakoon numeroesimerkissä tätä varten, että 3Q kytkin s^ suljetaan T = 3 s ajaksi. Pulssigeneraattorin IG taajuuden ollessa 5000 Hz joutuu taajuudenjakajaan FT 3 sekunnin aikana 15000 pulssia. Esimerkiksi taajuuden-jakaumalla n = 64 ja m = 24 joutuu laskuriin Z 5625 pulssia. Sen jälkeen kun kytkin S2 on sulkeutunut, laukeaa sy-35 tytinelementti ZE suhdetta 5625:5000 vastaavasti 1,125 sekunnin kuluttua, koska silloin on laskuri Z saavuttanut 10 801 45 saman lukeman kuin edellisessä jaksossa, nimittäin 5625 sisääntullutta pulssia.

Jos pulssigeneraattorin taajuus olisi = 6000 Kz, olisi ajassa T = 3 s taajuudenjakajan FT samalla taajuu-5 denjakaumalla 24:64 laskuriin Z joutunut 6750 pulssia, ja kytkimen S2 sulkeutuessa olisi sytytinelementti ZE sytyttänyt samalla tavoin suhteen 6750:6000 mukaan 1,125 sekunnin kuluttua.

Tämä menetelmä takaa edullisella tavalla, että vii-1Q veaikavälin pituutta t ei enää tarvitse syöttää sytyttimeen kiinteästi, toisin sanoen se ei enää ole sytytinkohtainen, vaan sitä voidaan muuttaa sytytinkoneesta käsin ajan T avulla. Edelleen on digitaalikytkintekniikalla taattua, että viiveaika on riippumaton pulssigeneraattorin taajuudesta 15 ja siten elektronisten rakenneosien toleransseista ja ympäristön vaikutuksesta. Viiveajan T tarkkuus määräytyy sen vuoksi yksinomaan pulssigeneraattorin IG lyhytaikaisesta vakavuudesta, joka ilman muuta täyttää käytännössä esiintyvät vaatimukset. Johtuen digitaalitekniikasta on myös taa-2Q juudenjakaja FT riippumaton rakenneosiensa toleransseista.

Koska kytkin on sytytinpiirin kaikissa sytyttimis-sä suljettuna yhtä pitkään aikaväliä T varten, on saman aikavyöhykkeen kaikilla sytyttimillä sama viiveaika. Aikavyöhyke on annettu ennalta taajuudenjakajassa olevan, kiin-25 teästi ohjelmoidun suhteen m/n avulla. Sytytinkoneen vapaasti ohjelmoitavissa oleva viiveaikaväli t on kaikille sy-tyttimille, niiden aikavyöhykkeestä riippumatta, yhtä pitkä.

Kuviossa 3 esitetyssä viiveaikamodulissa, joka myös perustuu digitaalikytkentätekniikkaan, syötetään sisään-3Q menon 1 kautta ohjelmointivaiheessa sytytinkoneesta ZM

siirtorekisteriin SR pulsseja, joiden taajuus on f^. Ensi-m“ mäinen pulssi sulkee kytkimen S-^ ja m:mäs pulssi, jolloin lukumäärä m pulssia on sytytinkohtainen, tai mahdollisesti myös pulssi, joka vastaa m:n kokonaislukukerrannaista, avaa 35 kytkimen uudelleen. SulkuaikaaA T varten, joka on sama n 80145 kuin aikavyöhykkeessä m olevan sytyttimen viiveaika, on siten voimassa Δτ = | zM*m* Sulkuaikaa ja sen mukana myös viiveaikaa voidaan siten säätää sytytinkoneella ZM valittavissa olevan taajuuden avulla.

5 Kytkimen sulkuajan kuluessa lasketaan sisäisen pulssigeneraattorin IG taajuudella fi lukumäärä ΔT‘fi=N^ mukaan laskimeen Z.

Sytytinkoneen ZM eräs toinen pulssi, joka taas esittää varsinaista sytytyspulssia, sulkee laukaisuvaiheessa 10 ennalta annetun ajan t > T = ^ zM*n Onkeen kytkimen S2 samanaikaisesti sytytinpiirin kaikissa sytyttimissä, niin että laskurin sisältö lasketaan taaksepäin tahtitaajuu-della nollaan tai toisella laskurilla samoin arvoon täyteen. Kun laskurin sisältö saavuttaa nollan tai arvon 15 N^, alkaa sytytys ulostulon 2 kautta.

Siirtorekisterin sijasta voidaan myös käyttää laskuria, jossa on dekooderi, taajuudenjakaja tai vastaava.

Kuviossa 4 esitetään analogiatekniikkaan perustuva viiveaikamoduli. Sopivilla signaaleilla, kuten esimerkiksi 20. kuvion 2 yhteydessä selitetyillä, suljetaan kytkin ohjelmointivaiheessa ajaksi T. Tänä aikana varataan aika-kondensaattori vakiovirtalähteestä KSQ1 alkujännitelähteen Uj varausvirralla 1^ loppujännitteeseen U2· Varausvirran suhde myöhempään purkausvirtaan I on sama kuin Δτ:η 25 suhde T:hen. Ajan t ^ T jälkeen suljetaan kytkin S2 sytytinkoneen ZM kaikille sytyttimille samalla sytytyssignaa-lilla laukaisua varten ja puretaan aikakondensaattori CT virtanieluna toimivan vakiovirtalähteen KSQ2 avulla purkausvirran ollessa Ie- Kun aikakondensaattori CT on jälleen 3Q saavuttanut aloitusvirran U-^, johdetaan sen jälkeen kytketystä komparaattorista K ulostulon 2 kautta signaali syty-tinkytkimeen SZ ja aloitetaan sytytys.

Aikavaiheen säädön m/n = Ι^/Ι6 määräytyy virtojen suhteen avulla.

35 Kuviossa 5 esitetään eräs toinen analogiakytkentä- i2 80145 tekniikkaan perustuva viiveaikamodulin suoritusesimerkki, jossa sytyttimen aikavaiheen m säätö tapahtuu siirtore-kisterillä SR, kuten kuviossa 3. Kytkin S-^ suljetaan siir-torekisterin SR avulla ajaksi T sopivalla signaalilla, 5 kuten esimerkiksi kuvion 3 yhteydessä selitettiin. Tänä aikana varaa vakiovirtalähteen KSQ vakiovirta 1^ aikakon-densaattorin CT alkujännitteestä U·^ loppujännitteeseen U2. Sen jälkeen kun aika T on kulunut, suljetaan kytkin Sp Sitten suljetaan kytkin S2 toisella sytytyskoneen kaikille 10 sytyttimille samanaikaisella sytytyssignaalilla ja aikakon-densaattori CT puretaan tällä hetkellä virtanieluna toimivan KSQ:n avulla purkausvirran ollessa lp mikä on sama kuin varausvirta lp Jos aikakondensaattori CT saavuttaa alkujännitteen Up annetaan komparaattorista K ulostulon 2 kautta 15 signaali sytytinkytkimeen SZ ja aloitetaan sytytys.

Kuviossa 6 esitetään kuvioissa 3 ja 5 esitetyn periaatteen mukaisen ajansyötön eräs toinen mahdollisuus. Tässä ei sytytyskoneesta ZM ohjelmointivaiheessa aikana T annetun pulssin taajuus enää ole vakio, vaan muuttuva. Se mer-20 kitsee sitä, että käynnistyspulssin O ja ensimmäisen aikavaiheen 1 määräävän pulssin 1 välinen ajallinen etäisyys on toinen kuin pulssin 1 ja toisen pulssin 2 jne välillä.

Tällöin on m:nnelle aikavaiheelle voimassa aivan yleisesti 25 m Δτ = y At.. m Z_I 1

Konkreettisessa tapauksessa voidaan esimerkiksi katsoa, että ensimmäisen aikavaiheen määrittelevä pulssi il-30 mestyy 10 ms sen jälkeen kun käynnistyspulssi 0 ilmestyy, toisin sanoen At^ = 10 ms. Toinen pulssi voi ilmestyä 30 ms myöhemmin, siis yhteenlaskettuna 40 ms käynnistys-pulssin jälkeen, kolmas pulssi esimerkiksi 20 ms myöhemmin, siis 60 ms käynnistyspulssin jälkeen, neljäs pulssi esiraer-35 kiksi 500 ms myöhemmin, siis 560 ms käynnistyspulssin jäi- is 80145 keen jne. Sytytyskone ZM antaa siis ennakolta kutakin aikavaihetta m varten nimenomaisen At :n, jolloin aina m

A t T . . Tämän menetelmän etuna on, että kutakin m m— I

aikavaihetta m varten voidaan sytytyskoneesta käsin säätää 5 haluttu viiveaika ja siten voidaan vielä paremmin täyttää räjäytystekniset vaatimukset mahdollisesti harvalukuisempia aikavaiheita käyttämällä. Myös laukaisuvaihe aloitetaan jälleen toisella, kaikille sytyttimille samalla, signaalilla, sytytyssignaalilla, sytytyskoneesta ZM käsin, mikä 1Q saa kytkimen S2 sulkeutumaan ja prosessin jatkumaan kuvioiden 3 ja 5 yhteydessä esitetyllä tavalla. S^:n avautumisesta määrätään erikseen.

Kuvio 7 esittää kytkentäkaaviota, jolla ei ainoastaan voida säätää sytytyskytkimen SZ laukaisemisen viive-15 aikaa, vaan viiveajan säätö ja laukaisu voidaan suorittaa vasta varmistuksenpoistovaiheen jälkeen. Järjestelmä on yhdistetty liitännöillä 101 ja 103 sytytyskoneeseen, josta se saa ensin varmistuksenpoistosignaalin ja sitten signaalin räjäytyksen viiveen ja laukaisun säätämiseksi. Lisäksi hoi-2Q tavat nämä signaalit kuviossa esitetyn järjestelmän virransyötön.

Tämä tapahtuu yksikössä 102, johon molemmat liitännät 101 ja 103 on yhdistetty ja joka tasasuuntaa siihen tulevat signaalit, jotta tulojohtojen napaisuus voidaan vaih-25 taa ja erityisesti, jotta voitaisi muokata signaaleja, jotka tulevat kaksinapaisina vaihtovirtasignaaleina. Siitä saatu jännite ohjataan ulostulon 105 kautta säätövaihto-kytkentään 168, joka varaa sillä kondensaattorin 172 ja johtaa tästä varausjännitteestä pois säädetyn käyttöjännit-30 teen UB, joka esittää järjestelmän elektronisten elementtien käyttöjännitettä. Tällöin ohjataan kondensaattorin 172 va-rausvirtaa määrätyllä tavalla, kuten myöhemmin selitetään. Lisäksi kehittää säätökytkentä 168 ulostulossa P ensimmäisen syötetyn signaalin alussa pulssin, joka saattaa esite-35 tyn järjestelmän eri elementit lähtöasemaan, kuten niinikään myöhemmin selitetään.

i4 801 45

Yksikkö 1Q2 kehittää lisäksi liitäntöjen 101 ja 103 kautta johdettujen vaihtovirtapulssien kullakin reunalla tai etureunalla johtoon 109 lyhytaikaisen signaalin sekä johtoon 107 sitä seuraavan tahtisignaalin, joka johde-5 taan kytkimen 104 kautta laskurin 106 laskutahtisisäänme-noon. Siten alkuunpantuja toimintoja selitetään aikakaavion 8 yhteydessä.

Kuviossa 8 on riville a piirretty liitäntöjen 101 ja 103 kautta tuleva vaihtovirtasignaali. Ensin siirretään 10 liitäntöjen 101 ja 103 kautta jonkin verran pitempi signaali, jonka pituutta ei tarvitse määrittää tarkasti, vaan jonka tulee pelkästään riittää varaamaan kondensaattori 172 ennaltamäärättyyn vähimmäisjännitteeseen. Tämä kondensaattorin varausjännite estetään rivillä d ja se riittää toimit-15 tamaan elektronisten elementtien tarvittavan käyttöjännitteen, mutta ei riitä sytyttämään sytytyselementtiä ZE, sy-tytyskytkimen ZS ollessa kiinni.

Seuraavana esiintyy joukko symmetrisiä pulsseja, joiden kunkin kesto on ta. Nämä johdetaan laskurin 106 las-2Q kutahtisisäänmenoon ensin suljettuna olevan kytkimen 104 kautta, jonka ne kytkevät edelleen, ja aloittaen nolla-asemasta, jolle laskuri jo mainitun alkupulssin P avulla TAI-veräjän 148, johdon 149 ja laskurin 106 sisäänmenon MR kautta asetettiin. Niin kauan kuin laskuri 106 oli nolla-asemas- 25. sa, pidettiin myös erästä toista laskuria 130 samoin nolla-asemassaan sen sisäänmenon MR kautta.

Niin pian kuin laskuri 106 jättää nolla-asemansa, voi laskuri 130 laskea edelleen tahtipulssia, joka syötetään pulssigeneraattorista IG JA-veräjän 118 kautta. Tällöin on 30. näiden tahtipulssien jakson kesto olennaisesti lyhyempi kuin liitäntöjen 101 ja 103 kautta johdettujen vaihtovirta-pulssien kesto ta. JA-veräjän 118 vapauttaa kiikun 116 vastaava tulostussignaali, jonka lähtöpulssi P asetti TAI-verä-jän 114 kautta tähän asemaan. Laskuri 1Q6 laskee muut tule-35 vat vaihtovirtapulssit, ja laskuri 130 laskee vastaavasti is 80145 pulssigeneraattorin IG tahtipulssit, niin että molemmat laskurin osoittamat nousevat, tosin eri mitoissa, kuten kuvion 8, laskuria 106 varten esitetyissä rivissä b ja laskuria 130 varten esitetyssä rivissä c osoitetaan. Tällöin 5 on laskurien osoittamien esitetty yksinkertaisuuden vuoksi nousevan jatkuvasti, vaikka ne itse asiassa nousevat portaittain.

Niin pian kuin laskuri 106 on saavuttanut aseman NR, annetaan johdon 117 kautta signaali, joka johdetaan JA-ve-1Q räjiin 122 ja 142.JA-veräjä 122 vapautetaan johdon 165 kautta, joka tulee kiikusta 164, jonka alkupulssi asetti vastaavaan asemaan. Siten joutuu signaali johdosta 117 TAI-ve-räjän 124 kautta pulssinmuodostimeen 126 joka kehittää lyhyen pulssin, joka johdetaan syöttöön CMP laskurissa 130, 15 jonka sisällön se invertoi, toisin sanoen muuttaa yhtä suureksi negatiiviseksi osoittamaksi. Tämä voidaan todeta kuviossa 8 rivillä c.

Määrättäessä laskurin osoittamia ZEV ja ZEO edellytetään, että pulssigeneraattorin IG tahtitaajuus on ennalta 2Q annettujen rajojen välissä, mikä mitataan laitetta valmistettaessa, ennen sytyttimen kokoonpanoa.

Kun sytytyskoneesta tulevat pulssit on otettu vastaan laskurin 106 osoittamaa NR saakka oikein, jolloin tämä luku vahvistetaan myös sytytyskoneessa, lähettää tämä vä-25 littömästi pulsseja, joiden kesto on kaksinkertainen. Tänä aikana laskee laskuri 130 edelleen eteenpäin negatiivisesta osoittamasta, joka kuten mainittiin saatiin aikaan invertoimalla. Tässä on teknisistä syistä valittu toimenpiteeksi invertointi, jonka sijasta olisi myös voitu muuttaa 30 laskurin 130 laskemissuunta käänteiseksi.

Niin pian kuin laskuri 106 on saavuttanut aseman NE, joka, johtuen pulssin keston kaksinkertaistumisesta, on 1,5 kertaa asema NR, on laskurin ihannetapauksessa ollut saavutettava jälleen nolla-asemansa. Koska laskureiden 106 ja 35 130 laskemistahdit ovat kuitenkin toisiinsa nähden epätah- ie 80145 dissa, minkä lisäksi taajuudessa esiintyy pieniä heilahduksia, katsotaan, että järjestelmä on muokannut asianmukaisesti sytytyskoneen kehittämät pulssit, jos laskuri 130 ei, laskurin 106 saavuttaessa osoittaman NE, poikkea 5 enempää kuin k asemaa nollasta, toisin sanoen on saavuttanut osoittaman, joka on joko suurempi kuin -k tai pienempi kuin k. Tämä tarkistetaan dekooderissa 140, joka on samalla tavoin liitetty laskurin 130 tulostukseen 131. Jos siis laskurin 130 osoittama poikkeaa nollasta vähemmän kuin 10 k asemaa, kehittää dekooderi 140 tulostuksessa 141 signaalin, joka yhdessä johdolla 121 olevan signaalin kanssa kehittää, laskurin 106 osoittaman ollessa NE, JA-veräjän 162 tulostuksessa signaalin, niin että kiikku 164 vaihtokytkey-tyy ja nyt esiintyy johdon 165 sijasta johdolla 176 signaa-15 li- Lisäksi vaihtokytkee JA-veräjän 162 tulostussignaali TAI-veräjän 152 kautta kiikun 154 ja nollaa laskurin 106 TAI-kiikun 148 jne kautta, minkä johdosta myös laskin 130 nollautuu, kuten kuviosta 8 voidaan todeta. Varmistuksen-poistovaihe päättyy kiikun 164 vaihtokytkentään, koska tätä 2Q kiikkua 164 ei enää palauteta ja ohjelmointivaihe voi olkaa.

JA-veräjän 142 toista sisäänmenoa syöttää dekoode-rin 132 tulostus, joka on liitetty laskurin 130 tulostuksiin 131 ja joka antaa signaalin, edellyttäen, että laskurin osoittama on alapuolella määrättyä arvoa ZEU. Tällöin 25 otetaan muunmuassa huomioon, että sytytyskoneen kehittämiin pulsseihin saattaa olla sekoittunut häiriöpulsseja, jotka ovat laskeneet laskuria 106 odotettua nopeammin tai, mikä on vielä todennäköisempää, että asennettaessa räjäh-dyspanoksia sytyttimineen ennen niiden liittämistä syty-3Q tyskoneeseen, on saattanut muodostua häiriösignaaleita, jotka ovat saattaneet järjestelmän epämääräiseen tilaan.

Jos siis laskuri 1Q6 saavuttaa aseman NR, ennenkuin laskuri 130 on saavuttanut alemman aseman ZEU, kehittää JA-veräjä 142 tulostuksessa signaalin, joka syötetään TAI-35 veräjän 144 kautta yhteen sisäänmenoon JA-veräjässä 146, 1’ 80145 jonka toinen sisäänmeno on liitetty johtoon 165, joka vapauttaa JA-veräjän 146. Siten syötetään TAI-veräjän 148 vastaavaan sisäänmenoon signaali, joka nollaa tämän, johdon 149 ja laskurin 106 sisäänmenon MR kautta ja valmistaa sen 5 seuraavaa varmistuksenpoistovaihetta varten, joka toistetaan ainakin kerran. Täten nollautuu myös laskuri 130.

Jos laskuri 130 on, saavuttaessaan aseman NR laskurin 106 kautta, ylittänyt aseman ZEU lisäksi myös aseman ZEO, toteaa tämän niinikään laskurin 130 tulostukseen 131 1Q liitetty dekooderi, joka silloin antaa tulostussignaalin, joka palauttaa laskurin 106 takaisin alkuasemaan TAI-veräjän 144, JA-veräjän 146 jne kautta. Tämä palauttaminen tapahtuu yleensä välittömästi laskurin 130 saavuttaessa aseman ZEO, silloinkin kun tämä tapahtuu ennenkuin laskuri 106 on saa-15 vuttanut aseman NR. Tällä tavoin otetaan esimerkiksi huomioon, että mahdollisesti huonojen kosketusten tai oikosulkujen takia eivät jotkut sytytyskoneen kehittämistä signaaleista ole kunnolla saapuneet johtojen 101 ja 103 kautta.

Määrättäessä laskurin osoittamia ZEV ja ZEO edelly-2Q tetään, että pulssigeneraattorin IG tahtitaajuus on ennalta annettujen rajojen välissä, mikä mitataan laitetta valmistettaessa, ennen sytyttimen kokoonpanoa.

Kun sytytyskoneesta tulevat pulssit on otettu vastaan laskurin 106 osoittamaa NR saakka oikein, jolloin tämä 25 luku vahvistetaan myös sytytyskoneessa, lähettää tämä välittömästi pulsseja, joiden kesto on kaksinkertainen. Tänä aikana laskee laskuri 130 edelleen eteenpäin negatiivisesta osoittamasta, joka kuten mainittiin saatiin aikaan invertoimalla. Tässä on teknisistä syistä valittu toimen-3Q piteeksi invertointi, jonka sijasta olisi myös voitu muuttaa laskurin 130 laskemissuunta käänteiseksi.

Niin pian kuin laskuri 106 on saavuttanut aseman NE, joka, johtuen pulssin keston kaksinkertaistumisesta, on 1,5 kertaa asema NR, on laskurin ihannetapauksessa ollut saa-35 vutettava jälleen nolla-asemansa. Koska laskureiden 106 is 80145 ja 130 laskeraistahdit ovat kuitenkin toisiinsa nähden epätahdissa, minkä lisäksi taajuudessa esiintyy pieniä heilahduksia, katsotaan, että järjestelmä on muokannut asianmukaisesti sytytyskoneen kehittämät pulssit, jos las-5 kuri 130 ei, laskurin 106 saavuttaessa osoittaman NE, poikkea enempää kuin k asemaa nollasta, toisin sanoen on saavuttanut osoittaman, joka on joko suurempi kuin -k tai pienempi kuin k. Tämä tarkistetaan dekooderissa 140, joka on samalla tavoin liitetty laskurin 130 tulostukseen 131.

1Q Jos siis laskurin 130 osoittama poikkeaa nollasta vähemmän kuin k asemaa, kehittää dekooderi 140 tulostuksessa 141 signaalin, joka yhdessä johdolla 121 olevan signaalin kanssa kehittää, laskurin 106 osoittaman ollessa NE, JA-veräjän 162 tulostuksessa signaalin, niin että kiikku 164 vaihto-15 kytkeytyy ja nyt esiintyy johdon 165 sijasta johdolla 176 signaali. Lisäksi vaihtokytkee JA-veräjän 162 tulostussig-naali TAI-veräjän 152 kautta kiikun 154 ja nollaa laskurin 106 TAI-kiikun 148 jne kautta, minkä johdosta myös laskin 130 nollautuu, kuten kuviosta 8 voidaan todeta. Varmis-2Q tuksenpoistovaifte päättyy kiikun 164 vaihtokytkentään, koska tätä kiikkua 164 ei enää palauteta ja ohjelmointivaihe voi alkaa.

Jos kuitenkin poikkeama on suurempi kuin k asema, laskurin 106 ollessa asemassa NE, kehittää dekooderi 140 25 tulostuksessa 143 signaalin, joka yhdessä johdolla 121 olevan signaalin ja kiikun 164 johdolla 165, vielä lepotilassa olevan, signaalin kanssa kehittää JA-kiikun tulostuksessa 166 signaalin, joka TAI-veräjän 148 ja johdon 159 kautta jälleen nollaa laskurin 106 ja sen mukana myös 3Q laskurin 130. Täten on järjestelmä valmiina ottamaan vastaan uuden sarjan varmistuksenpoistopulsseja, jotka sytytys-kone toistaa ainakin kerran.

Sen jälkeen kun kiikku 164 vaihtokytkettiin, varataan nyt kondensaattori 172 säätövaihtokytkimessä 168 ole-: 35 valla johdolla 167 olevan signaalin avulla maksimijännit- i9 801 45 teellä, mikä on sytytyskoneesta tulevan, suoraan vieressä olevan, signaalin avulla mahdollista. Tätä varten on varattu taukoaika tp. Tämän taukoajan jälkeen alkaa uusi varmistuksenpoistovaihe, joka jälleen vaatii ajanjakson te.

5 Kiikun 164 ollessa vaihtokytketty nollataan laskutit 106 ja 130 selitetyllä tavalla nyt uudelleen vaihtovirtapuls-sien jokaisella reunalla, täten johdolle 109 kehittyneen signaalin avulla, ja kytkin 140 kytketään asentoon 1 johdolla 107 välittömästi tämän jälkeen seuraavan pulssin avulla, 1Q niin että laskuri 130 voi laskea pulssigeneraattorin IG tah-tisignaalia, koska kiikku 116 on edelleen asennossa, jossa se vapauttaa JA-veräjän 118. Tämä jaksottainen nollaus esitetään kuviossa 8 riveillä b ja c.

Toisen varmistuksenpoistovaiheen te lopussa esiin-15 tyy vaihtovirtapulssien viimeisten reunojen jälkeen pitempi tauko, jonka aikana laskuri 130 ylittää aseman ZPU, jota se ei aikaisemmin voinut saavuttaa, koska pulssien kestot olivat varmistuksenpoistovaiheen aikana tätä varten liian lyhyet ja laskurit 106 ja 130 oli jo taas nollattu. Niin 20. pian kuin asema ZPU saavutetaan, kehittää dekooderi 138, joka on saunalla tavoin liitetty laskurin 130 tulostukseen 131, tulostussignaalin, ja koska laskuri 106 on vielä asennossa 1, on johdolla 115 ja samoin kiikusta 164 tulevalla johdolla 167 signaali, niin että JA-veräjä 156 kehittää 25 tulostussignaalin ja palauttaa kiikun 154 TAI-veräjän 158 kautta, niin että sen jälkeen ei JA-veräjän 160 kautta voida kehittää palautuspulsseja laskuria 106 varten. Tällä tavalla tulevat varmistuksenpoistopulssit, muokattaessa oh-jelmointipulsseja pitempää viiveaikaa varten, erilaisiksi, 30 kuten myöhemmin selitetään.

Koska kuitenkin kunkin varmistuksenpoistovaiheen jälkeinen tauko on pitempi kuin pisin kysymykseen tuleva ohjel-mointipulssi, saavuttaa laskuri 130 lopuksi aseman ZPO. Kun tämä asema saavutetaan, antaa dekooderi 136, joka on samalla 35 tavoin liitetty laskurin 130 tulostukseen 131, tulostussig- 20 801 45 naalin, ja koska laskuri 106 on jatkuvasti asennossa 1 ja johdossa 115 on signaali, kehittää JA-veräjä ja sen mukana TAI-veräjä tulostussignaalin, joka toisaalta palauttaa laskurit 106 ja 130 TAI-veräjän 148 ja johdon 149 kautta ja 5 toisaalta kytkee kiikun 154 jälleen takaisin, niin että seuraavaksi kehittyy taas JA-veräjän 160 kautta lisää pa-lautuspulsseja laskurin 106 nollaamiseksi, jolloin laskuri 130 samoin nollautuu selitetyllä tavalla. Tällä tavoin eroaa tauko vastaanotetuissa vaihtovirtapulsseissa tai tarkemmin 10 sanottuna osapuilleen vakion pulssipotentiaalin pitempään kestävä ylläpito jäljessä seuraavista ohjelmointipulsseis-ta. Tässä yhteydessä on huomautettava, että kuviota 8 ei ole tehty mittakaavaan. Varmistuksenpoistovaiheen yhteydessä selitettiin. Sen lisäksi vaihtokytketään kiikku 116 taas 15 TAI-veräjän 114 kautta, niin että JA-veräjä 118 vapautuu, ja laskuri 130 saa jälleen tahtipulssigeneraattorin IG pulsseja ja laskee invertoinnin avulla kehitettyä negatiivista asemaa kohti nollaa.

Niin pian kuin laskuri 130 saavuttaa nolla-aseman, 20 on aikaisemmin ohjelmoitu viiveaika tv kulunut loppuun viimeisten, laskurin 1Q6 laskemien ohjelmointipulssien jälkeen, niin että sytytys on laukaistava. Tämä tapahtuu siten, että kun laskuri 130 saavuttaa nolla-asemansa negatiivisista arvoista käsin, se kehittää signaalin, joka syötetään JA-25 veräjään 170, joka vapautuu johdolla 123.

Tällä tavoin laskee laskuri 130 pulssigeneraattorin IG pulsseja edelleen, kunnes laskuri 106 on saavuttanut aseman NK. Tämä asema syötetään monikertasyötön 110 kautta dekooderiin 108, joka on lisäksi liitetty laskurin 106 tu-3Q lostuksiin 111 ja joka, kummankin minikertasyötön signaali-yhdistelmien sopiessa yhteen, kehittää tulostussignaalin ja syöttää sen JA-veräjään 112, joka on johdon 166 kautta vapautunut, niin että kiikku 116 vaihtokytkee ja lukitsee ’ JA-veräjän 118, jolloin laskuri 130 ei enää saa tahtipuls- 35 seja tahtipulssigeneraattorista IG. Täten säilyy laskurin 2i 80145 130 tällä hetkellä saavuttama asema, joka, kuten jo selitettiin, esittää ohjelmoidun viiveajan mittaa.

Tästä riippumatta saapuu vielä muita ohjelmointi-pulsseja, kunnes laskuri 106 on lopulta laskettu täyteen 5 ja kehittää tulostuksessa 123 ylivuotosignaalin. Tämä yli-vuotosignaali avaa kytkimen 104, niin että laskuri 106 jää tähän pääteasemaan, eikä voi palata nollatilaansa, koska muutoin nollautuisi myös laskuri 130, jolloin säädetty vii-veaika joutuisi hukkaan.

10 Lisäksi menee johtimella 123 oleva ylivuotosignaali TAI-veräjän 124 kautta pulssinmuodostajalle 126, joka taas antaa lyhyen pulssin laskurin 130 syöttöön CMP ja invertoi täten tämän osoittaman, kuten jo aikaisemmin varmistuksen-poistovaiheen yhteydessä selitettiin. Sen lisäksi vaihtokyt-15 ketään kiikku 116 taas TAI-veräjän 114 kautta, niin että JA-veräjä 118 vapautuu, ja laskuri 130 saa jälleen tahti-pulssigeneraattorin IG pulsseja ja laskee invertoinnin avulla kehitettyä negatiivista asemaa kohti nollaa.

Niin pian kuin laskuri 130 saavuttaa nolla-aseman, 20 on aikaisemmin ohjelmoitu viiveaika tv kulunut loppuun viimeisten, laskurin 106 laskemien ohjelmointipulssien jälkeen, niin että sytytys on laukaistava. Tämä tapahtuu siten, että kun laskuri 130 saavuttaa nolla-asemansa negatiivisista arvoista käsin, se kehittää signaalin, joka syötetään 25 JA-veräjään 170, joka vapautuu johdolla 123 olevan ylivuotosignaalin kautta, niin että JA-veräjän 170 tulostussig-naali voi sulkea sytytyskytkimen SZ, jolloin kondensaattoriin 172 kertynyt varaus purkautuu sytytyselementin ZE kautta ja sytyttää tämän.

3Q Viimeisen ohjelmointipulssin mukana, jolla laskuri 106 saavuttaa loppuasemänsä, keskeytyy signaalien syöttö johtojen 101 ja 103 kautta, joko siksi, että sytytyskone katkaisee energiansyötön, tai siksi, että sytytin katkaisee lyhimmällä mahdollisella viiveajalla yhteyden sytytys-35 koneeseen. Sen vuoksi ei kondensaattori 172 saa enää ener- 22 801 45 giaa viiveajan kestoa varten ja siinä oleva jännite laskee hitaasti esitetyn järjestelmän energiankulutuksen takia. Koska sytytyselementin ZE sytyttämistä varten tarvitaan kondensaattorissa 172 määrätty minimijännite, valvoo 5 yksikkö 168 tätä jännitettä, ja jos se laskee alle ennal-tamäärätyn rajan, jossa sytytyselementin varma sytytys ei enää ole taattu, käytetään sytytyksen laukaisemiseksi myös sytytys-kytkintä ZF, vaikka ennalta annettu viiveaika ei mahdollisesti vielä olekkaan kulunut loppuun. Jos näin ei 1Q tehtäisi, saattaisi sattua, että käyttöjännite UB vielä riittää elektronisen järjestelmän käyttämiseen ja JA-verä-jä lopuksi sulkee sytytyskytkimen SZ tulostussignaalillaan, mutta että tällä hetkellä ei kondensaattoriin 172 varastoitunut energia enää riitä laukaisemaan sytytyselementtiä, niin 15 että räjäytyksen jälkeen kivikasaan jäisi vielä syttymätön panos, mitä kaikissa olosuhteissa tulee välttää. Tämä viimeksi kuvattu tapaus voi esiintyä vain, jos on tehty virhe, erityisesti kondensaattorin 172 liian pienessä kapasiteetissa seurauksena luvattoman suurista toleransseista.

20 Selitetyllä järjestelmällä, jossa viiveajan ohjel moinnin edelle on kytketty varmistuksenpoistovaihe, saavutetaan se, että viiveajan säätö ja sytytyksen laukaisu voi tapahtua vain sitä varten tarkoitettujen, sytytyskoneesta tulevien pulssien avulla, niin että mahdollisimman suuri 25 turvallisuus on taattu.

Kuvion 7 yhteydessä selitettyä kytkentäjärjestelmää voidaan käyttää tarkoituksenmukaisesti myös yleisesti, siis esimerkiksi myös signaaleilla, jotka lähetetään lähettimes-tä mahdollisesti häirityn välimatkan päähän vastaanottimeen, 3Q jonka yhteydessä oleva laite on laukaistava, ilman että häi-· riösignaalit voisivat missään olosuhteissa laukaista mainittua laitetta. Tällöin lähetetään laukaisusignaali var-mistuksenpoistovaiheen tai viimeisen varmistuksenpoisto-vaiheen jälkeen ja nyt vain analysoituna kiikun 164 olles-35 sa vaihtokytkettynä.

Claims (23)

1. 23 80 1 45 Patenttivaatimukset :
2. 1. Menetelmä laukaista ajallisesti porrastettuina elektronisia räjäytysaikasytyttimiä, joissa on yksilöl-5 liset viiveajat ( Δ T) verrattuina käskysignaaliin, joka tulee sytytyskoneesta, joka on liitetty räjäytysaikasytyt-timiin sarja- ja)tai rinnakkaiskytkennässä ainakin yhdessä sytytyspiirissä, jossa sytytyskoneesta tulevan aikasig-naalin määräämässä varausvaiheessa yksilöllisen hidastus-1Q ajan ( At) säätämiseksi kussakin näistä sytyttimistä syötetään lähteestä integraattoriin ensimmäinen signaalivir-ta (F ja seuraavassa viivevaiheessa, joka alkaa kai kissa sytyttimissä käskysignaalin kanssa samanaikaisesti, syötetään ensimmäiseen signaalivirtaan (F ^ T) ennalta an-15 netussa suhteessa olevaa toista signaalivirtaa (FT) niin pitkään, kunnes saavutetaan integraattoriin varastoitu ensimmäisen signaalivirran integraali tai kunnes tämä on nollautunut, minkä jälkeen sytytys laukaistaan, tunnet-t u siitä, että ensimmäisen signaalivirran syöttö kaikkien 2Q sytyttimien integraattoreihin alkaa samanaikaisesti ja että kutakin sytytintä varten määrätään yksilöllinen viive-aika ( Δ T) vain aikasignaaleista riippuvien ensimmäisten signaalivirtojen syötön lopun sekä kummankin signaalivirran keskinäisen suhteen avulla.
3. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että sytytyskone kehittää n:n pulssin sarjan ja että kussakin sytyttimessä muodostuu yksilöllinen viiveaika (Δ T) vähentämällä vastaava lukumäärä m näitä pulsseja·
4. 3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että sytytyskone kehittää säädettävän, epäsäännöllisen pulssisarjän.
5. 4. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sytytyskone kehittää säännöllisen 35 pulssisarjän. 24 80145
6. 5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että signaalivirrat ovat pulssitaajuuksia ja että ensimmäisen signaalivirran (F^T) pulssitaajuus ja toisen signaalivirran (FT) pulssitaajuus 5 ovat toisiinsa nähden kiinteässä jakajasuhteessa, joka on pienempi kuin yksi ja joka määrää yksilöllisen viiveajan.
7. 6. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että signaalivirtoina käytetään vakiosähkövirtoja. 1Q 7. Jonkin patenttivaatimuksen 2-4 mukainen mene telmä, tunnettu siitä, että ensimmäinen signaali-virta on toisen signaalivirran kaltainen ja että ensimmäisten signaalivirtojen syöttöä kaikkien sytyttimien in-tegraattoreihin pidetään yllä sytytyskoneen aikasignaa-15 Iin sytytinkohtaisesti määräämän ajan.
8. 8. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ennen sytytyskoneesta tulevaa aikasignaalia lähetetään ensimmäinen, ennalta annettu, lukumäärä vapautuspulsseja ensimmäisessä aikajärjes- 2Q tyksessä ja sen keston aikana integroidaan yksi signaali-virroista, ja sen jälkeen lähetetään toinen ennalta annettu, ensimmäisestä lukumäärästä poikkeava, lukumäärä käyn-nistyspulsseja ensimmäisestä aikajärjestyksestä poikkeavassa, mutta kuitenkin kestoltaan samassa, aikajärjestyksessä 25 ja tämän keston aikana myös tämä signaalivirta integroidaan, ja että sytytys laukaistaan vain silloin kun ensimmäisen aikajärjestyksen aikana muodostuneen integraalin poikkeama toisen aikajärjestyksen aikana muodostuneesta integraalista on ennalta annetun rajan alapuolella, sen jälkeen kun 3Q on otettu vastaan ennalta annettu kokonaislukumäärä pulsseja.
9. 9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ensimmäinen aikajärjestys on ennalta annettu ensimmäinen vakiotaajuus, ja toinen aikajärjes- 35 tys on ennalta annettu toinen vakiotaajuus. 25 80145
10. 10. Patenttivaatimuksen 8 tai 9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ensimmäisen ja toisen aikajärjestyksen yhtämittainen jakso toistetaan ainakin kerran ja lähtöpulssi vapautetaan vain silloin, kun kummankin inte- 5 graalin poikkeama kahdesta aikajärjestyksestä ainakin yhden lopussa on ennalta annetun rajan alapuolella ja että jos poikkeama on suurempi, palautetaan integraali lähtöarvoon.
11. 11. Jonkin patenttivaatimuksen 8-10 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ainakin sytytyskoneen 10 syöttämän ensimmäisen aikasignaalin lyhin kesto on ennalta annetun tekijän verran suurempi kuin vapautuspulssin pisin kesto ja että lähtien ensimmäisestä, toisen aikajärjestyksen lopun tai toisten aikajärjestelmien ennalta annetun signaalilukumäärän jälkeen, jossa signaalivirran integraa- 15 li on ylittänyt ennalta annetun toisen rajan, tulkitaan sytytyskoneen vastaanottamat signaalit aikasignaaleiksi.
12. 12. Patenttivaatimuksen 10 tai 11 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ensimmäisen aikajärjestyksen lopussa saavutettua integraalia verrataan ennalta annettui- 20 hin raja-arvoihin ja jos nämä raja-arvot ylitetään, palautetaan integraali lähtöarvoon.
13. 13. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käskyvaiheen tai kunkin ensimmäisen aikajärjestyksen lopussa saavutettujen 25 integraalien arvo asetetaan vastakkaiseksi ja integroidaan sen jälkeen samaan suuntaan kuin aikaisemminkin.
14. 14. Jonkin patenttivaatimuksen 8-13 mukainen menetelmä, jossa räjäytysaikasytytin käsittää energia-akun, johon johdetaan ulkopuolelta energiaa, joka syöttää elektro- 3Q nisen räjäytysaikasytyttimen elementtejä ja joka toimittaa energiaa sytytyselementin sytytystä varten, tunnettu siitä, että energian syöttö energia-akkuun rajoitetaan arvoon, joka on elektronisten elementtien syötön arvon ja sytytyselementin sytytyksen arvon välillä, kunnes toisen 35 aikajärjestyksen lopussa tai annetun lukumäärän lopussa kum- 26 80 1 45 mankin integraalin poikkeama on ennalta annetun rajan alapuolella, ja energia-akkuun syötetään maksimienergia.
15. 15. Elektroninen räjäytysaikasytytin liitettäväksi ainakin yhden aikasignaalin (T) syöttävään sytytyskonee- 5 seen (ZM), jossa on signaalilähde (IG, FT; KSQ1, KSQ2), joka syöttää aikasignaalin määräämässä varausvaiheessa ensimmäisen signaalivirran integraattorin (Z, ZT) varaamiseksi, ja ohjauslaite (S^/ S2), joka varausvaiheen jälkeen aloittaa hidastusvaiheen johon signaalilähde syöttää toi-1Q sen signaalivirran integraattorin purkamiseksi tai uudelleen lataamiseksi, jolloin kehittyy sytytyssignaali, kun integraattorin sisältö on laskenut ennalta määrättyyn arvoon tai on integraattoria uudelleen varattaessa saavuttanut varausvaiheen varastoituneen integraatioarvon, tunnet-15 t u siitä, että signaalilähde (IG, FT; KSQl, KSQ2) on sillä tavoin käännettävä, että se kehittää molemmat signaali-virrat, joiden arvot ovat erilaiset ja vastaavat niiden ennalta annettua suhdetta toisiinsa.
16. 16. Patenttivaatimuksen 15 mukainen elektroninen rä-2Q jäytysaikasytytin, tunnettu siitä, että signaali- lähteessä (IG, FT) on pulssigeneraattori (IG), jonka jälkeen on kytketty taajuudenjakaja (FT), ja että ensimmäinen signaalivirta kulkee taajuudenjakajän (FT) kautta ja toinen signaalivirta kulkee suoraan pulssigeneraattorista (IG) las-25 kurin muodostavaan integraattoriin (Z).
17. 17. Patenttivaatimuksen 16 mukainen elektroninen räjäytysaikasytytin, tunnettu siitä, että signaali-lähde käsittää kaksi vakiovirtalähdettä (KSQl, KSQ2), joiden virta-arvot ovat erilaiset, ja että integraattori kä- 3Q sittää varauskondensaattorin (ZT).
18. 18. Elektroninen räjäytysaikasytytin liitettäväksi ainakin yhden aikasignaalin (T) syöttävään sytytyskoneeseen (ZM), jossa on signaalilähde (IG, FT; KSQl, KSQ2), joka syöttää aikasignaalin määräämässä varausvaiheessa en-35 simmäisen signaalivirran integraattorin (Z, ZT) varaamisek- il 27 801 45 sx, ja ohjauslaite (S^, S2), joka varausvaiheen jälkeen aloittaa hidastusvaiheen, johon signaalilähde syöttää toisen signaalivirran integraattorin purkamiseksi tai uudelleen lataamiseksi, jolloin kehittyy sytytyssignaali, kun 5 integraattorin sisältö on laskenut ennalta määrättyyn arvoon tai on integraattoria uudelleen varattaessa saavuttanut varausvaiheen varastoituneen integraatioarvon, tunnettu siitä, että kunkin sytyttimen ohjauslaite (S^, S2) aloittaa ensimmäisen signaalivirran pulssijonona syö-10 tetyn aikasignaalin ensimmäisellä pulssilla ja pitää sitä yllä sytytyskohtaisesti asetettuun m:änteen pulssiin saakka ja aloittaa aikasignaalin n:nännellä pulssilla toisen signaalivirran, jolloin m n.
19. 19. Patenttivaatimuksen 18 mukainen elektroninen rä-15 jäytysaikasytytin, tunnettu siitä, että ensimmäinen ja toinen signaalivirta ovat samanlaisia.
20. 20. Jonkin patenttivaatimuksen 15-19 mukainen räjäytysaikasytytin, jossa ohjausyksikkö (S^, S2) käsittää laskurin (106), tunnettu siitä, että käytettävissä on 2Q varastoelementti (164), että ensimmäisen varastoelementin vaihtokytkee laskurin (106) ennalta annettu osoittama (NE), joka vastaa sytytyskoneen lähettämien pulssien ensimmäisessä ja sitä seuraavassa toisessa aikajärjestyksessä olevien lukumäärien summaa, kun ensimmäisen aikajärjestyksen 25 kuluessa integraattorissa (Z, ZT) muodostunut integraali poikkeaa toisen aikajärjestyksen kuluessa muodostuneesta integraalista ennalta.
21. 21. Patenttivaatimuksen 20 mukainen elektroninen räjäytysaikasytytin, tunnettu siitä, että se kä- 3Q sittää valvontakytkennän (132, 134, 136, 138, 140), joka palauttaa integraattorin (Z, ZT, 130) ja laskurin (106), alkuasemaansa jos integraali on ensimmäisen aikajärjestyksen lopussa annettujen ensimmäisten rajojen (ZEU, ZEO) ulkopuolella. 35 28 801 45
22. 22. Patenttivaatimuksen 21 mukainen elektroninen räjäytysaikasytytin, tunnettu siitä, että valvon-takytkentä (132, 134, 136, 138, 140) lisäksi palauttaa integraattorin (Z, ZT, 130) ja laskimen (106) alkuasemaan- 5 sa, jos varastoelementin vaihtokytkennän jälkeen integraali on aikasignaalin lopussa annettujen toisten rajojen (ZPO, ZPU) ulkopuolella..
23. 23. Jonkin patenttivaatimuksista 20-22 mukainen elektroninen räjäytysaikasytytin, jossa on ulkoa syötettävä 10 energiavarasto elektronisten elementtien ja sytytyselemen- tin käyttöä varten, tunnettu siitä, että vasta vaih-tokytketty varastoelementti (164) vapauttaa energiavaraston (172) varaamisen sytytyselementin (ZE) sytyttämiseen riittävään arvoon. 29 801 45