FI77341B - Foerfarande vid oeverfoering av signaler genom anvaendning av smalbandskanal. - Google Patents

Foerfarande vid oeverfoering av signaler genom anvaendning av smalbandskanal. Download PDF

Info

Publication number
FI77341B
FI77341B FI872201A FI872201A FI77341B FI 77341 B FI77341 B FI 77341B FI 872201 A FI872201 A FI 872201A FI 872201 A FI872201 A FI 872201A FI 77341 B FI77341 B FI 77341B
Authority
FI
Finland
Prior art keywords
signal
frequency
information
unit
khz
Prior art date
Application number
FI872201A
Other languages
English (en)
Swedish (sv)
Other versions
FI872201A0 (fi
FI77341C (fi
Inventor
Kari Kallio-Koennoe
Original Assignee
Vaisala Oy
Priority date (The priority date is an assumption and is not a legal conclusion. Google has not performed a legal analysis and makes no representation as to the accuracy of the date listed.)
Filing date
Publication date
Application filed by Vaisala Oy filed Critical Vaisala Oy
Priority to FI872201A priority Critical patent/FI77341C/fi
Publication of FI872201A0 publication Critical patent/FI872201A0/fi
Priority to DE19883816462 priority patent/DE3816462C2/de
Application granted granted Critical
Publication of FI77341B publication Critical patent/FI77341B/fi
Publication of FI77341C publication Critical patent/FI77341C/fi

Links

Classifications

    • G—PHYSICS
    • G01—MEASURING; TESTING
    • G01S—RADIO DIRECTION-FINDING; RADIO NAVIGATION; DETERMINING DISTANCE OR VELOCITY BY USE OF RADIO WAVES; LOCATING OR PRESENCE-DETECTING BY USE OF THE REFLECTION OR RERADIATION OF RADIO WAVES; ANALOGOUS ARRANGEMENTS USING OTHER WAVES
    • G01S1/00—Beacons or beacon systems transmitting signals having a characteristic or characteristics capable of being detected by non-directional receivers and defining directions, positions, or position lines fixed relatively to the beacon transmitters; Receivers co-operating therewith
    • G01S1/02—Beacons or beacon systems transmitting signals having a characteristic or characteristics capable of being detected by non-directional receivers and defining directions, positions, or position lines fixed relatively to the beacon transmitters; Receivers co-operating therewith using radio waves
    • G01S1/08—Systems for determining direction or position line
    • G01S1/20—Systems for determining direction or position line using a comparison of transit time of synchronised signals transmitted from non-directional antennas or antenna systems spaced apart, i.e. path-difference systems
    • G01S1/30—Systems for determining direction or position line using a comparison of transit time of synchronised signals transmitted from non-directional antennas or antenna systems spaced apart, i.e. path-difference systems the synchronised signals being continuous waves or intermittent trains of continuous waves, the intermittency not being for the purpose of determining direction or position line and the transit times being compared by measuring the phase difference
    • G01S1/308—Systems for determining direction or position line using a comparison of transit time of synchronised signals transmitted from non-directional antennas or antenna systems spaced apart, i.e. path-difference systems the synchronised signals being continuous waves or intermittent trains of continuous waves, the intermittency not being for the purpose of determining direction or position line and the transit times being compared by measuring the phase difference particularly adapted to Omega systems
    • G—PHYSICS
    • G01—MEASURING; TESTING
    • G01S—RADIO DIRECTION-FINDING; RADIO NAVIGATION; DETERMINING DISTANCE OR VELOCITY BY USE OF RADIO WAVES; LOCATING OR PRESENCE-DETECTING BY USE OF THE REFLECTION OR RERADIATION OF RADIO WAVES; ANALOGOUS ARRANGEMENTS USING OTHER WAVES
    • G01S1/00—Beacons or beacon systems transmitting signals having a characteristic or characteristics capable of being detected by non-directional receivers and defining directions, positions, or position lines fixed relatively to the beacon transmitters; Receivers co-operating therewith
    • G01S1/02—Beacons or beacon systems transmitting signals having a characteristic or characteristics capable of being detected by non-directional receivers and defining directions, positions, or position lines fixed relatively to the beacon transmitters; Receivers co-operating therewith using radio waves
    • G01S1/08—Systems for determining direction or position line
    • G01S1/20—Systems for determining direction or position line using a comparison of transit time of synchronised signals transmitted from non-directional antennas or antenna systems spaced apart, i.e. path-difference systems
    • G01S1/24—Systems for determining direction or position line using a comparison of transit time of synchronised signals transmitted from non-directional antennas or antenna systems spaced apart, i.e. path-difference systems the synchronised signals being pulses or equivalent modulations on carrier waves and the transit times being compared by measuring the difference in arrival time of a significant part of the modulations, e.g. LORAN systems
    • G—PHYSICS
    • G01—MEASURING; TESTING
    • G01S—RADIO DIRECTION-FINDING; RADIO NAVIGATION; DETERMINING DISTANCE OR VELOCITY BY USE OF RADIO WAVES; LOCATING OR PRESENCE-DETECTING BY USE OF THE REFLECTION OR RERADIATION OF RADIO WAVES; ANALOGOUS ARRANGEMENTS USING OTHER WAVES
    • G01S13/00—Systems using the reflection or reradiation of radio waves, e.g. radar systems; Analogous systems using reflection or reradiation of waves whose nature or wavelength is irrelevant or unspecified
    • G01S13/74—Systems using reradiation of radio waves, e.g. secondary radar systems; Analogous systems
    • G01S13/76—Systems using reradiation of radio waves, e.g. secondary radar systems; Analogous systems wherein pulse-type signals are transmitted
    • G01S13/767—Responders; Transponders
    • G—PHYSICS
    • G01—MEASURING; TESTING
    • G01S—RADIO DIRECTION-FINDING; RADIO NAVIGATION; DETERMINING DISTANCE OR VELOCITY BY USE OF RADIO WAVES; LOCATING OR PRESENCE-DETECTING BY USE OF THE REFLECTION OR RERADIATION OF RADIO WAVES; ANALOGOUS ARRANGEMENTS USING OTHER WAVES
    • G01S5/00—Position-fixing by co-ordinating two or more direction or position line determinations; Position-fixing by co-ordinating two or more distance determinations
    • G01S5/0009—Transmission of position information to remote stations
    • H—ELECTRICITY
    • H04—ELECTRIC COMMUNICATION TECHNIQUE
    • H04B—TRANSMISSION
    • H04B1/00—Details of transmission systems, not covered by a single one of groups H04B3/00 - H04B13/00; Details of transmission systems not characterised by the medium used for transmission
    • H04B1/66—Details of transmission systems, not covered by a single one of groups H04B3/00 - H04B13/00; Details of transmission systems not characterised by the medium used for transmission for reducing bandwidth of signals; for improving efficiency of transmission

Landscapes

  • Engineering & Computer Science (AREA)
  • Radar, Positioning & Navigation (AREA)
  • Remote Sensing (AREA)
  • Computer Networks & Wireless Communication (AREA)
  • Physics & Mathematics (AREA)
  • General Physics & Mathematics (AREA)
  • Signal Processing (AREA)
  • Superheterodyne Receivers (AREA)

Description

77341 1 Menetelmä signaalin siirrossa kapeakaistaista kanavaa hyväksikäyttäen Förfarande vid överföring av signaler genom användning av smalbandskanal 5 10 Keksinnön kohteena on menetelmä informaatiota sisältävien signaalien siirrossa radioteitse kapeakaistaista slgnaalikanavaa hyväksikäyttäen, jossa menetelmässä moduloidaan kantoaaltoa siirrettävää informaatiota sisältävällä signaalilla, jossa menetelmässä informaation sisältävä signaali johdetaan menetelmää soveltavan järjestelmän lähetyspäässä sekoitusyksi-15 kölle; mainitulle sekoitusyksikölle johdetaan lähetyspään paikallisos-killaattorin signaali; mainitussa sekoitusyksikössä muodostetaan mainitun informaatiosignaalin ja paikallisoskillaattorislgnaalin sekoitustulos, jonka taajuusalue on olennaisesti alempi kuin siirrettävän informaatio-signaalin taajuusalue; edellä mainitulla tavalla aikaansaatua sekoitus-20 tulossignaalia käytetään radiolähettimen modulaatiosignaalina; ja siirtojärjestelmän vastaanottopäässä erotetaan kalstanpäästösuodattimellä tai vastaavalla siirrettävänä oleva ilmaistu modulaatio ja näin saatu signaali ohjataan vastaanottopään sekoittajayksikölle.
25 Radiotaajuisten signaalien siirrossa esiintyy tilanteita, jolloin olisi siirrettävä kapeakaistaisella kanavalla taajuudeltaan tälle kaistalle liian suuri signaali. Erityisen ongelmallinen on mainittu signaalin siirto siten, että vaiheinformaatio säilyy. Tämä ongelma on tullut erityisen korostuneesti esille erilaisissa radioluotaustoiminnassa käytet-30 tävlssä ilmakehän tuulten mlttaussovelluksista.
Maan ilmakehän tuulten suuntia ja nopeuksia mitataan ennestään tunnetusti siten, että kaasupallon kuten vety- tai heliumpallon nostaman ja tuulten kuljettaman radlosondin liikkeitä seurataan jollakin menetelmällä maasta 35 käsin ja näistä liikkeistä lasketaan Ilmakehän eri kerrosten tuulet.
77341 1 Ennestään on käytössä kolme eri menetelmää radlosondln seurannassa, nimittäin Omega- ja Loran C -navlgolntlmenetelmät ja ns. transponder-systeemi. Tunnettu Omega-navigointlmenetelmä perustuu varsinaisesti laivojen navigointiin tarkoitetun maailmanlaajuisen Omega-verkon radio-5 signaalien hyväksikäyttöön. Omega-verkossa on eri puolille maapalloa sijoitettuna kahdeksan lähetysasemaa, jotka toimivat VLF-alueella taajuuksilla 10,2...13,6 kHz. Kullakin asemalla on oma 10 s:n lähetys-sekvenssinsä, jota ne lähettävät toisiinsa synkronoituna.
10 Luotaussysteemlssä tuulten mittaus Omega-järjestelmää hyväksi käyttäen tapahtuu ennestään tunnetusti siten, että radlosondiin on sijoitettuna VLF-vastaanotin, joka vahvistaa vastaanotettuja Omega-signaaleja siinä määrin, että Omega- signaaleilla voidaan moduloida sondin radlolähetintä. Sondin lähettämät signaalit vastaanotetaan maassa ja ilmaistaan sekä 15 suoritetaan varsinainen signaalin käsittely ja mittaustulosten ilmaisu ja tulostus.
Tuulet saadaan lasketuksi Omega-signaaleista siten, että eri asemien signaalien vaiheita verrataan yhteiseen referenssiin ja näitten vai-20 heitten muutoksista voidaan laskea sondin siirtymät tietyillä aikaväleillä. On huomattava, että em. valheen mittaus edellyttää erittäin tehokkaita suodatusmenetelmiä, sillä signaalit ovat heikkoja ja sondista lähetetyllä kaistalla useimpien Omega-asemien signaalit ovat kohina-tason alapuolella.
25
Tunnetussa Loran C tuulenmittausjärjestelmässä käytetään hyväksi sondeja ja navigointiverkkoja, jotka ovat paikallisia ja niiden kuuluvuus on n. 2000 km. Yhteen Loran C verkkoon kuuluu 3...5 asemaa. Verkkojen toimintataajuus 100 kHz:n lähetteen spektrialueella on 90...110 kHz. Loran C-30 järjestelmää hyödyntävä tuulten mittaus on mahdollista paremmalla tarkkuudella kuin Omega-systeemissä. Yhden verkon asemien lähetykset on synkronoitu siten, että eri asemien signaalien saapumisaikojen eroista voidaan määrittää vastaanottopaikka ja saapumisaikojen erojen muutoksista voidaan laskea sondin palkanmuutokset ja niistä tuulet. Tässäkin tunnetussa jär-35 jestelmäseä on tarkan ajanmittauksen kannalta oleellista, että eri asemien signaalien keskinäiset vaiheet eivät muutu.
3 77341 1 Loran C-järjestelmässä sondi on rakenteeltaan olennaisesti samanlainen kuin Omega-systeemin sondi. Vastaanotin on kaistanpäästövahvistln, jonka keskitaajuus on 100 kHz ja kaistaleveys n. 10 kHz. Lähetteen kaistaleveys on vähintään yli 2 x 100 kHz. Tämän järjestelmän maakalustokin muistuttaa 5 Omega-systeemiä, jossa oleva korrelaattori on kuitenkin korvattava Loran C-vastaanottimella, joka mittaa eri asemien signaalien aikaerot.
Ennestään tunnetun transponderisysteemin periaattena on se, että sondin etäisyys maa-asemasta määritetään mittaamalla radiosignaalin kulkuaika 10 maasta sondiin ja takaisin. Sondissa on erityinen vastaanotin maasta lähetetyn signaalin vastaanottamiseksi. Käytössä olevissa ko. systeemeissä mittaus tehdään siten, että maasta lähetetty radioaalto on moduloitu 75 kHz:n signaalilla, joka ilmaistaan sondissa ja jolla puolestaan moduloidaan sondin lähetettä. Maassa seurataan sondin kautta kulkeneen 15 mainitun 75 kHz:n signaalin vaiheen muutoksia, joista sondin etäisyyden muutokset ovat laskettavissa.
Telemetriakanavassa siirrettävän signaalin (Omega-, Loran C- tai transponder-) taajuus on huomattavasti suurempi kuin k.o. signaalin 20 informaatlokalstaleveys. Esim. Omega-systeemissä taajuus on 13,6 kHz, mutta informaatlokalsta on hyvin kapea k.o. taajuuden ympäristössä, itse asiassa tarpeellinen informaatio sisältyy muutaman Hz:n kaistalle. Loran C:ssä keskitaajuus on 100 kHz ja informaation siirtämiseksi 10 kHz:n kaista on riittävä. Transponder-systeemissä signaalltaajuus on 75 kHz 25 ja jo 1 kHz:n kaistaleveys riittäisi.
Kun näillä signaaleilla moduloidaan normaalisti jotakin lähetintä, joko amplitudi-, taajuus- tai valhemodulaatlolla, on tarvittavan radiokanavan leveys kussakin tapauksessa vähintää kaksi kertaa k.o. taajuus.
30
Tarvittavan kaistan kaventamiseksi on ilmeisin keino taajuuksien jakaminen. Se el kuitenkaan ole käytännössä toimiva vaihtoehto, koska signaalit sondissa saattavat olla niin kohinaisia, että digitaalinen jakaminen ei ole mahdollista tai signaalin formanttl (Loran C) on 35 sellainen, ettei jakaminen ole mielekästä.
4 77341 1 Keksintöön liittyvän tekniikan tason osalta viitataan eräänä esimerkkinä US-patenttiin 4 349 919.
Radiovastaanottimien tekniikasta on välitaajuuksien käyttö tuttua; 5 ts. muodostetaan sekoittajalla signaalitaajuuden ja n.s. palkallisoskil-laattoritaajuuden erotus. Normaalisti tämä erotustaajuus, n.s. väli-taajuus sisältää alkuperäisen modulaation informaation ja siten modulaatio saadaan ilmaistuksi tästä välltaajuudesta.
10 Jos navigointisignaalien tapauksissa muodostetaan sondissa jokin erotus-taajuus· ei tämä erotustaajuus sellaisenaan sisällä signaaliin sisältyvää informaatiota, koska informaatio sisältyy alkuperäisen signaalin valheeseen. Erotustaajuudessa on tuntemattomana tekijänä palkallisosklllaat-torisignaalln tarkka taajuus ja siten myös sen hetkellinen valhe.
15
Esim. Saksan Liittotasavallassa radiollikennemääräykset sallivat radio-luotauskäytössä vain 20 kHz:n kanavanleveyden. Ennestään tunnetut lähetys-menetelmät vaativat kuitenkin Omega-signaalille vähintään 27,2 kHz:n kaistanleveyden.
20
Esillä olevan keksinnön eräänä tarkoituksena on mahdollistaa em. vaatimuksen toteuttamisen Omega-signaalelhln perustuvassa tuulenmlttausjärjestelmässä.
25 Tunnetussa Loran C-signaallen välityksessä suuri modulaatiotaajuus tuottaa ongelmia sen vuoksi, että taajuusmodulaatlota käytettäessä vastaanotossa (maassa) ilmaisun jälkeinen kohinatiheys on verrannollinen taajuuden neliöön. Näin ollen moduloivien taajuuksien pienentämisellä voitaisiin ilmaistun signaalin S/N-suhdetta parantaa. Systeemin herkkyyttä 30 voidaan periaatteessa tällöin parantaa myös vastaanottimen välitaajuus-kaistaa kaventamalla. Myös näihin päämääriin on esillä olevalla keksinnöllä tarkoitus päästä.
Tunnettua transponderlsysteemiä käytettäessä on eräissä tapauksissa 35 esim. systeemien simulolntitarkoltuksessa tarpeen tallentaa vastaanotti- 5 77341 1 mesta saatu 75 kHz:n signaali siten, että signaalin vaiheinformaatio ei häviä. Kuitenkin useimmilla nauhureilla, jotka ovat riittävän hyviä tähän tarkoitukseen, toistokaistan ylärajataajuus on n. 20 kHz. Esillä olevalla keksinnön menetelmällä on tarkoitus ratkaista tämäkin ongelma.
5
Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on tarjota ratkaisuja edellä kosketeltuihin ongelmiin.
Edellä esitettyihin ja myöhemmin selviäviin päämääriin pääsemiseksi kek-10 sinnön menetelmälle on pääasiallisesti tunnusomaista se, että mainitusta radiolähettimestä siirretään sekä mainitun modulaa-tiosignaalin informaation sisältävä signaali että riittävän tarkka tieto lähetyspään sekoittavan signaalin eli palkalllsoskillaattorlslgnaalln 15 taajuudesta ja vaiheesta, että vastaanottopään sekoitusyksikölle johdetaan myös se signaali, joka sisältää informaation lähetyspään paikalllsosklllaattoritaajuudesta ja vaiheesta, ja 20 että vastaanottopään sekoitusyksikössä muodostetaan siihen syötetyistä mainituista signaaleista sekoitustulos, joka vastaa informaatiosisällöltään ja taajuudeltaan lähetyspään alkuperäistä informaatiosignaalla.
25 Esillä olevaa keksintöä voidaan soveltaa edullisesti sellaisissa radiosignaalien transmissioissa, joissa signaalin varsinainen informaatio-kaistaleveys on pienempi kuin siirtokanavan kantataajuuskaistaleveys, mutta itse signaalitaajuus on tätä suurempi.
30 Keksinnön menetelmän periaatteena on täten se, että sovelletaan sekoitusta eli taajuuskonversiota, jolla siirretään signaalikaista alas sopivalle taajuudelle kantataajuusalueella ja tämän alas lasketun signaali-kaistan lisäksi siirretään tavalla tai toisella tarkka tieto sekoittavan signaalin eli ns. paikallisoskillaattorisignaalin taajuudesta ja vai-35 heesta. Vastaanoton jälkeen mainituista signaaleista rekonstruoidaan 6 77341 1 alkuperäistä vastaava signaali. Alkuperäisellä ja rekonstruoidulla signaalilla on käsittelystä johtuen jokin tietty valhe-ero, jonka suuruutta el tarvitse välttämättä tuntea kunhan tämä vaihe-ero pysyy riittävän muuttumattomana keksinnön transponder-sovelluksissa tai riittävän 5 hitaasti muuttuvana keksinnön Omega- ja Loran C- sovelluksissa.
Keksinnössä käytetään palkallisoskillaattorlna verrattain stabiilia oskillaattoria, t.s. lyhyen ajan kuluessa, se on muutaman ¢5...20) jakson aikana, taajuus ei juuri muutu. Tällöin on mahdollista paikallls-10 oskillaattorleignaalln taajuuden ja vaiheen välittäminen radiokanavassa siten, että signaalin taajuus jaetaan lähetyspääesä sopivalla jakosuh-teella (5...20) ja vastaanottopäässä vastaavasti kerrotaan samalla jako-suhteella. Tämä vastaa sitä, että jakosuhteen ollessa N, vain joka N:s signaalin muutostila (eli pulssin reuna) lähetetään, mutta tämä näytten-15 ottotaajuus riittää alkuperäisen signaalin rekonstruointiin vaihelukitulla kertojalla, koska alkuperäinen signaali on hyvin vakaa taajuudeltaan, sopivlmmln kideoskillaattorista johdettu.
Lähetystä varten mainittu jakaminen on tarpeen, koska palkallisoskil-20 laattorltaajuuden on oltava lähellä itse signaalitaajuutta, jotta lähetettävän erotussignaalin taajuus olisi pieni. Kun keksinnössä lähettimen modulointiin käytetään tätä erotustaajuutta ja jaettua taajuutta sekä huolehditaan radiokanavan lineaarisuudesta, päästään siihen, että suurin moduloiva taajuus on paljon alhaisempi kuin alkuperäinen sondissa 25 vastaanotettu slgnaalltaajuus ja näin voidaan pienentää tarvittavaa kaistaleveyttä. Signaalit palautetaan alkuperäiselle taajuudelleen vastaanottopäässä käyttäen tässä hakemuksessa tarkemmin esiteltyjä menetelmiä.
30 Seuraavassa keksintöä selostetaan yksityiskohtaisesti viittaamalla oheisen piirustuksen kuvioissa esitettyihin keksinnön eräisiin sovellusesi-merkkeihin, joiden yksityiskohtiin keksintöä ei ole mitenkään ahtaasti rajoitettu.
35 Kuvio 1 esittää kaaviollisestl radlosondia ja sen sovellusta Omega-tuuli-luotaussysteemiin.
7 77341 1 Kuvio 2 esittää kaaviollisesti sondin radiojärjestelmiä kuvion 1 mukaisessa sovelluksessa.
Kuvio 3 esittää lohkokaaviona keksinnön ensimmäisen sovelluksen lähetys-5 pään järjestelmiä.
Kuvio 4 havainnollistaa kuvion 3 mukaisessa sovelluksessa signaalin re-konstruointimenettelyä.
10 Kuvio S esittää keksinnön toista sovellusta, jossa käytetään syntetoidun lähettimen referenssitaajuudesta johdettua taajuutta paikallisoskillaat-toritaajuutena.
Kuvio 6 esittää kuvion 5 mukaisen järjestelmän signaalin rekonstruointi-15 menettelyä.
Kuvio 7 esittää keksinnön sovellusta transponderisondin signaalin nauhoitukseen ja rekonstruktioon kuvion 7 ollessa lohkokaavio nauhoitusjär-jestelmästä.
20
Kuvio 8 esittää samaa sovellusta kuin kuvio 7 signaalin nauhalta tapahtuvan purkumenettelyn osalta.
Kuviossa 1 on esitetty kaaviollisesti lohkokaaviona Omega-tuuliluotaus-25 systeemin toimintaa. Systeemiin kuuluu radlosondi 10, joka on sondi-langan 11 avulla kiinnitetty ilmaa kevyempään sondipalloon 12, joka nostaa sondin 10 maasta ylempiin ilmakerroksiin. Sondiin 10 kuuluu vastaanotinantenni 14 sekä lähetinantenni 15, joka lähettää radiosignaalin R maassa olevalle vastaanottolaitteistolle, joka käsittää vastaanotin-30 ja modulaationllmalsuyksikön 30. Yksiköstä 30 johdetaan ilmaistu modulaatio yksikölle 40, joka käsittää korrelaattorln ja muut Omega-signaalien suodatus- ja valhemittausosat. Yksiköstä 40 johdetaan signaali tietokoneelle 60, joka suorittaa tuulten laskennan. Tietokoneen 60 oheislaitteet (el esitetty) suorittavat laskennan tulostuksen.
Kuvion 2 mukaisesti sondin 10 antennin 14 vastaanottamat pitkäaaltoiset Omega- signaalit johdetaan VLF-Omega-vastaanottimelle 20. Sondiin 10 35 8 -, „ 77341 1 kuuluu myös mlttarloea 16» josta saadut mittaussignaalit johdetaan radiolähettimen 18 modulaatlosignaaleikel yhdessä VLF-vaetaanottimien 20 signaalien kanssa. Mlttarloea 16 mittaa meteorologiset suureet, paineen, lämpQtilan ja suhteellisen kosteuden. Radiolähetin 18 lähettää 5 lähetinantennlnea 15 kautta radiosignaalin R kuviossa 1 esitetylle maa-asemalaitteistolle 30,40 ja 60.
Jos VLF-vastaanotln 20 on Omega-vastaanotin, se voi olla viritetty vain yhdelle taajuudelle, esim. 13,6 kHz. Kaistaleveys (-3 dB) on esim.
10 20-500 Hz ja vahvistus n. 80 dB. Vastaanotin 20 on siis kalstanpääetö- vahvistin. Uusimmissa luotaussysteemelssä voidaan käyttää hyväksi useampiakin Omega-verkon taajuuksia, jolloin sondissa 10 voidaan käyttää laajakaistaisempaa vahvistinta. Jos el käytetä taajuuskonverslota on mahdollista välittää kalkki alueen 10,2...13,5 kHz signaalit. Taajuus-15 konversiota käytettäessä ei yhteen kapeaan kiinteätaajuiseen suodatti-meen, joka on sekoittajan jälkeen, osu kuin yksi erotustaajuus. Jos halutaan lähettää tämän keksinnön menetelmällä useita slgnaalltaajuuksla mainitulta taajuusalueelta, täytyy sekoittajan jälkeen lisätä vastaavat kaistanpäästösuodattimet, joiden ulostulosignaalit voidaan summata modu-20 lolntla varten. Vastaanottopäässä tarvitaan tällöin useita rinnakkaisia rekonstruointlplirejä, jotka voivat käyttää yhdellä vaihelukolla generoitua palkalllsosklllaattorisignaalla.
Kaistaleveys, joka on edellä mainittu esimerkkinä, koskee perinteistä 25 käytössä olevaa menetelmää, mutta käytännöllinen kaistaleveyden alue on mieluummin 300...900 Hz eli 600 + 300 Hz tai myös 500 Hz, mutta mainittu 20 Hz el käytetyissä sondin systeemeissä ole käytännön mahdollisuuksien mukainen. Täten Omega-vastaanotin saattaa olla viritetty vain yhdelle taajuudelle, esim. 13,6 kHz, mutta se ei ole pakollista. Ennestään tunne-30 tuissa vanhoissa systeemeissä oli häiriöitten välttämisen takia edullista menetellä näin, mutta uudemmissa systeemeissä pyritään saamaan lisäinformaatiota useiden taajuuksien käytöstä, jolloin vastaanotin tehdään laajakaistaisemmaksi.
35 Sondin 10 radlolähettlmessä 18 em. yksikköjen 16 ja 20 modulaatioslgnaa-llt ja summataan ja ko. summalla moduloidaan lähetintä 18. Ylei- 9 77341 ^ simmin käytetty modulaatiotapa on taajuusmodulaatio. Luotauskäyttöön on varattu taajuusalueet 400...406 MHz ja 1660...1700 MHz.
Koska kantataajuinen modulaatiosignaali on 13,6 kHz, on radiotaajuus-5 kanavan leveyden oltava vähintään 2 x 13,6 kHz 27,2 kHz, jotta tämän Omega-signaalin siirto maa-asemalle radioteitse onnistuisi taajuusmodu-laatiota käyttäen.
Kuviossa 3 on esitetty sondin 10 Omega vastaanottimen keksinnön mukainen 10 toteutus eli eräs edullinen kuvion 2 VLF-vastaanotin 20. Tässä sovellus-esimerkissä on kyseessä yhden taajuuden 13,6 kHz vastaanotin 20. Vastaanotin 20 käsittää esivahvistimen ja antennisovlttlmen 21, jossa on taajuusalueen esivalinta. Keskitaajuuden ollessa 13,6 kHz kaistaleveys voi olla esim. 500...2000 Hz, mikä ei ole kriittinen. Sopiva vahvistus on luokkaa 15 20...40 dB. Vastaanotin 20 käsittää keksinnön mukaisesti paikallisoskil- laattorin 22, jonka taajuus on esim. 12,3 kHz, joka muodostetaan sopivan kideoskillaattorin taajuudesta jakamalla. Kideoskillaattorin stabiilisuus el ole välttämätön, mutta se poistaa mahdollisuuden, että taajuuden huojunta aiheuttaisi vaihevirhettä ja sen, että sekoittajan 23 lähdön ero-20 taajuus ryömisi pois seuraavan vahvistimen kaistalta. Sekottajassa 23 muodostetaan signaali- ja paikallisoskillaattorin 22 taajuuden erotus-taajuus 13,6 - 12,3 = 1,3 kHz.
Kuviossa 3 esitetty vastaanotin 20 käsittää edelleen kaistanpäästövahvis-25 timen 24, jolla poimitaan sekoittajan 23 lähdöstä juuri kyseinen erotus-taajuus 1,3 kHz. Tällä systeemillä saadaan parempi selektiivisyyskin kuin tunnetulla tavalla. Vastaanotin 20 käsittää myös taajuuden jakajan 25, koska pelkkä erotustaajuuden, eli tavallaan välitaajuuden, lähettäminen maahan ei keksinnön päämäärien kannalta riitä, koska sekotustulok-30 sen signaalin vaiheeseen vaikuttaa paikallisoskillaattorin 23 vaihe ja taajuus, eikä käytännössä sondiin 10 ole mahdollista sijoittaa niin stabiilia oskillaattoria, että pelkkä etukäteistieto sen toimintataajuudesta riittäisi. Tämän vuoksi keksinnön systeemissä tarvitaan reaaliaikainen tieto paikallisoskillaattorin 22 signaalin sekä taajuudesta että val-35 heesta. Tämän tiedon siirtämiseksi keksinnön mukaisesti kapeassa kanavassa paikallisoskillaattorisignaali jaetaan vaiheinformaation säilyttä- 10 77341 1 väliä digitaalisella taajuusjakajalla 25 sopivalla jakosuhteella esim.
8:11a, jotta saadaan radioteitse lähetettävä lähetintä moduloiva taajuus riittävän pieneksi. Lähetin 20 käsittää edelleen summausykslkön 26, jossa summataan saadut kaksi erillistä signaalia ja yhteen sekä 5 asetetaan signaalien tasot ja niiden suhteet sopiviksi ja moduloidaan sondin 10 lähetintä 18 tällä summasignaalilla + S^.
Sondin 10 radiolähettimen 18 signaalin R rekonstruointi eli palautus alkuperäiselle taajuusalueelle tapahtuu keksinnön mukaisesti kuviossa 4 10 esitetyllä järjestelyllä. Koska yksikön 40 korrelaattorit on suunniteltu käsittelemään alkuperäisiä Omega-verkon taajuuksia on tätäkin varten signaalit palautettava ennalleen ennen korrelaettorille syöttämistä. Kuviossa 4 esitetyt rekonstruktlopilrit kuuluvat siten maassa olevaan yksikköön 30, joka käsittää lisäksi vastaanottimen 30 ilmaisimen.
15
Kuvion 4 mukaisesti yksikön 30 vastaanottimelta saadusta ilmaistusta modulaatiosta erotetaan kaistanpäästösuodattlmilla 31 ja 32 ero- eli välltaajuus 1,3 kHz ja paikallisosklllaatorin 22 taajuuden jakotulos 1,537 kHz. Kuvion 4 mukaisessa vaihelukkopilrissä muodostetaan alku-20 peräisen eli sondin 10 palkallisosklllaattorln 22 signaalin kanssa tarkalleen samantaajuinen ja siihen synkronoitu signaali, jota käytetään nyt sekoittimen 33 toisena tuloslgnaallna. Vaihelukkoplirlln kuuluvat vaiheilmaisin 34 ja sen lohkossa oleva alipäästösuodatln, joiden lähtö-signaalina on vaihe-eroon verrannollisen tasajännite Uq, jolla ohjataan 25 lohkoa 36, joka on VCO (Voltage Controlled Oscillator) eli jänniteohjattu oskillaattori, jonka toimintataajuus on n. 12,3 kHz vapaasti värähtelevänä ja jonka taajuutta säädetään vaihellmaisimen 34 lähtöjännitteellä U siten, että se on tarkalleen 8-kertaa vastaanottimesta 30 vaihellmal-o simeen 34 saatava 1,537 kHz:n signaali. Vaihellmaisimen 34 toinen ver-30 tailusignaall saadaan VCO:n lähtötaajuudesta jakamalla se 8:11a yksikössä 37. Näin on suoritettu palkallisosklllaattorln 22 taajuuden jako-tuloksen 1,537 kHz:n kertominen 8:11a siten, että tulos on synkronissa sondin 10 12,3 kHz:n taajuuden omaavan signaalin kanssa.
35 Kuvion 4 mukaisesti sekoittimessa 23 muodostetaan sekoitettavien 1,3 kHz:n ja 12,3 kHz:n signaalien ero- ja summataajuudet, joista viimeisellä as- 11 77341 1 teella eli kaistanpäästövahvistimella 35 poimitaan haluttu fQ = 13,6 kHz:n signaali esiin. Kaistanpäästövahvistimen 35 selektlivisyys järjestetään niin hyväksi, että tarpeettomat sekoituetulokset vaimenevat riittävästi, esim. 30 dB:n valmennus 1 kHz:n päässä 13,6 kHz:n taajuudesta on 5 riittävä. Vahvistimen 35 vahvistus asetetaan sellaiseksi, että lähtösig-naall f on sopivalla tasolla syötettäväksi yksikön 40 korrelaattorille.
Keksinnössä voidaan käyttää vaiheinformaation siirrossa hyväksi sondin 10 lähettimen 18 kantoaaltoa silloin kun sovelletaan jostakin syystä 10 sellaista lähetintä 18, jonka kantoaallon taajuus on muodostettu taa- juussyntetoijalla, mitä sovellusta havainnollistaa kuvio 5. Jos lähetti-messä 18 on käytetty suoraa syntetointia, lähettimessä 18 on valhelukon vertailusignaalin taajuus jossakin kokonaislukusuhteessa kantoaallon taajuuteen. Jos esim. valhevertailun taajuus on 10 kHz ja kantoaallon 15 taajuus on 402.01 MHz, on tämä suhde 40201. Tätä valhevertailun taajuutta voidaan käyttää Omega-vastaanottimen 20 paikallisosklllaattorltaajuu-tena. Vaihelukolla voidaan paikalllsosklllaattoritaajuudeksl tehdä jokin muukin taajuus esim. 15 kHz, joka on synkronoitu tähän 10 kHz:n refe-renssitaajuuteen.
20
Kun kuvion 5 mukaisesti em. palkallleoskillaattoritieto on lähettimen 18 kantoaallossa, ei sitä tarvitse erikseen moduloida ja sondin 10 vastaan-otlnosa 20 yksinkertaistuu kuviossa 5 esitettyyn muotoon. Lohkojen 21,23 ja 24 mitoitus suoritetaan samojen periaatteiden mukaan kuin edellä on 25 kuvion 3 yhteydessä selostettu. Kuvion 5 mukaisesti lähetetty signaali R rekonstruoidaan kuviossa 6 esitetyllä järjestelmällä, jonka mukaisesti vastaanottlmessa 50 ensin suodatetaan lähettimen 18 kantoaalto esiin tai muodostetaan siihen nähden vaihelukittu suurtaajuuslgnaali. Tämä voidaan tehdä esim. Rohde & Schwartzin vastaanottosyeteemiesä ET001. Kun kanto-30 aaltotaajuus on käytettävissä, jaetaan se digitaalisella taajuusjaka-jalla 51 jakosuhteella 40201 ja täten saadaan käytettäväksi 10 kHz:n referenssitaajuus, josta vaihelukkoplirejä 53,54,55 ja 56 käyttämällä saadaan 15 kHz:n taajuus. Tämän jälkeen 13,6 kHz:n taajuuden muodostamiseen tarvitaan yksikössä 52 suoritettu sekoitus 1,4 kHz:n ja 15 kHz:n 35 välillä ja kaistanpäästösuodatus yksikössä 57 halutun taajuuskomponentln 13,6 kHz esiin saamiseksi. Yleiset toimintaperiaatteet ovat tässä sovelluksessa muutoin samat kuin edellä kuvioiden 3 ja 4 yhteydessä selostetut.
12 77341 1 Loran C sovelluksissa toteutustavat ovat periaatteessa sama kuin Omega-järjestelmää hyödynnettäessä. Käytetyt taajuudet ja suodattimien ja vahvistimien taajuudet ja kaistaleveydet täytyy tietysti valita Loran C signaaleille sopiviksi.
5
Kuvioissa 7 ja 8 on esitetty keksinnön sovellus transponder-signaalln nauhoitukseen. Vaihemittausta varten tarvitaan kaksi samantaajulsta, 75 kHz:n signaalia CH^ ja CH^» joiden keskinäistä vaihe-eroa mitataan. Signaali CH^ on referensslsignaali ja signaali kulkee sondin 10 10 kautta ja täten signaalin CHj valhe muuttuu.
Keksinnön periaatteen mukaisesti signaali jaetaan kahteen komponenttiin, 15 kHz:n välitaajuuteen ja paikallisoskillaattoritaajuuteen, joka jaetaan digitaalisesti riittävän alhaiseksi taajuudeksi. Palkallisoskillaattori-15 taajuus 60 kHz muodostetaan vaihelukolla referenselslgnaallsta. Nauhoitusta varten molemmat 9,375 kHz:n 75 kHz Τ'8 ja 15 kHz:n signaalit summataan kuvion 7 mukaisesti lineaarisesti yhteen kanavaan, jonka kaistaleveydeksi riittää esim. 20 kHz, siis nauhurina voidaan käyttää hyvälaatuista audlonauhurla.
20
Kuviossa 7 tarkoittaa yksikkö 70 referenssielgnaalin CH1 rajoittavaa vahvistinta, 71 alipäästösuodatlnta, 72 tasoneäätöykslkköä, 73 valhe-ilmaisinta, 74 alipäästösuodatlnta, 75 summavahvistinta, 76 kaistan-päästövahvlstlnta sondista tulevaa 75 kHz:n signaalia CH^ varten, 25 77 sekoittajaa, josta saatava erotaajuus johdetaan kaistanpäästövahvls- timeen 78, jonka signaali puolestaan johdetaan summavahvistlmeen 75. Summavahvietimelta 75 saatu signaali syötetään nauhurille (ei esitetty).
Nauhoitetun signaalin purku ja rekonstruointi tapahtuu kuvion 8 mukal-30 sestl siten, että kaistanpäästösuodattlmilla tai -vahvistimilla 81 ja 82 nämä kaksi signaalia jaetaan eri kanaviin. Valhelukkopiirlllä 83,84,VC0 suoritetaan taajuuden kertominen siten, että saadaan 75 kHz:n referenssi. Toista kanavaa varten vaihelukolla muodostetaan 60 kHz:n signaali, jota käyttäen saadaan 15 kHz:n signaali sekoitetuksi yksikössä 86 75 kHz:n taajuudelle. Lopuksi kaietanpäästövahvlstimella 89 poimitaan esiin vain haluttu 75 kHz:n eondislgnaall CH^.
13 77341 Ί Kuviossa 8 tarkoittaa yksikkö 80 nauhurilta purettavan signaalin slsään-menon puskurivahvistlnta, jonka rajataajuus f > 20 kHz. Yksiköt 81 tarkoittavat kaistanpäästövahvlstimia. Yksikkö 83 on vaiheilmaisin ja yksikkö 84 allpäästösuodatln. Vastaavasti yksikkö 85 on vaiheilmaisin, 5 yksikkö 86 sekoittaja ja yksikkö 87 allpäästösuodatln. Systeemistä saadaan ulos 75 kHz:n referenssisignaali CH^ driver-yksikön 88 kautta. Mainitun sekoittajan 86 lähtösignaall ohjataan kaietanpäästövahvisti-melle 89, jonka lähtöslgnaalina saadaan 75 kHz:n sondislgnaali CH^.
10 Seuraavassa esitetään patenttivaatimukset, joiden määrittelemän keksinnöllisen ajatuksen puitteissa keksinnön eri yksityiskohdat voivat vaihdella ja poiketa edellä vain esimerkinomaisesti esitetyistä.
15 20 25 30 35

Claims (9)

1. Menetelmä Informaatiota sisältävien signaalien siirrossa radioteitse kapeakaistaista signaallkanavaa hyväksikäyttäen, jossa menetelmässä 5 moduloidaan kantoaaltoa siirrettävää Informaatiota sisältävällä signaalilla, jossa menetelmässä informaation sisältävä signaali johdetaan menetelmää soveltavan järjestelmän lähetyspäässä sekoitusyksikölle (23); mainitulle sekoitusyksikölle (23) johdetaan lähetyspään paikalllsoskil-laattorin (22) signaali; mainitussa sekoitusyksikössä (20) muodostetaan 10 mainitun Informaatiosignaalin ja palkalllsoskillaattorislgnaalln sekoitus tulos, jonka taajuusalue on olennaisesti alempi kuin siirrettävän Informaatiosignaalin taajuusalue; edellä mainitulla tavalla aikaansaatua sekoltustulossignaalla käytetään radiolähettimen (18) modulaatlosignaa-lina; ja siirtojärjestelmän vastaanottopäässä erotetaan kaistanpäästö-15 suodattimena tai vastaavalla siirrettävänä oleva ilmaistu modulaatio ja näin saatu signaali ohjataan vastaanottopään sekolttajayksikölle (33,52), tunnettu siitä, että mainitusta radlolähettimestä (18) siirretään sekä mainitun modulaa-20 tiosignaalin informaation sisältävä signaali että riittävän tarkka tieto lähetyspään sekoittavan signaalin eli palkalllsosklllaattorisignaalln taajuudesta ja valheesta, että vastaanottopään sekoitusyksikölle (33,52) johdetaan myös se slg-25 naali, joka sisältää informaation lähetyspään paikallisoskillaattori-taajuudesta ja valheesta, ja että vastaanottopään sekoitusyksikössä (33,52) muodostetaan siihen syötetyistä mainituista signaaleista sekoitustulos, joka vastaa informaa-30 tlosisällöltään ja taajuudeltaan lähetyspään alkuperäistä informaatio-signaalia.
1 Patenttivaatimukset
2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siltä, 35 että lähetyspäässä paikallieoskillaattorislgnaalina käytetään syntetoi-dun lähettimen (18) referenssitaajuudesta johdettua taajuutta siten, että tieto sekoittavan signaalin eli palkalllsoskillaattorlsignaalin taajuu- 15 77341 1 desta ja vaiheesta sisältyy kantoaaltoon ja välittyy sen mukana, että vastaanottopäässä suodatetaan esiin kantoaaltotaajuus, joka jaetaan jakajayksiköllä tai -yksiköillä (51,53), jonka/joiden lähtösignaali siir-5 retään valheilmaisimen tuloslgnaaliksi ja jonka vaiheilmaisimen lähtö-signaali johdetaan vastaanottopään sekoitusyksikölle (52) paikallisoskil-laattorisignaaliksi, että mainitulla sekoitusyksikölle (52) johdetaan alemmalle taajuus-10 kaistalle siirretty ilmaistu modulaatio, ja että edellä mainituista signaaleista muodostetaan vastaanottopään sekoi-tusykslkössä (52) rekonstruoitu signaali, joka vastaa lähetyspään alkuperäistä informaatlosignaalia (kuvio 5 ja 6). 15
3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että menetelmässä käytetään paikallisoskillaattoria (22), jonka taajuus on valittu riittävän lähelle informaatiosignaalln taajuutta ja joka pai-20 kalllsosklllaattorisignaali johdetaan sekoitusyksikön (23) lisäksi taajuuden jakajaan (25) tai vastaavaan, jolla paikalliosklllaattorlsignaa-lin taajuus jaetaan riittävän alas, että mainitun sekoitusyksikön (23) sekoltustulos, joka on johdettu sopi-25 vimmln kaistanpäästövahvistimen (24) kautta, ja mainitun taajuudenjakajan lähtösignaali johdetaan summausykslkköön (26), jonka lähtösignaali johdetaan radiolähettimen (18) modulointlsignaaliksi (kuvio 3), että järjestelmän vastaanottopäässä erotetaan kaistanpäästösuodattimilla 30 (31,32) sekoitusyksikön sekoitustulosta vastaava signaali ja palkallis- oskillaattorin (22) taajuuden jakotulosta vastaava signaali toisistaan, että edellisen vaiheen enslnmalnlttu signaali johdetaan vastaanottopään sekoitusyksikölle (33) ja viimemainittu signaali johdetaan vastaanotto-35 pään valheilmalslmelle (34), että mainitun vaiheilmaisimen (34) muodostaman lukkopllrin lähtösignaali 16 77341 1 johdetaan mainitulle sekoitusykslkölle (33) paikalllsosklllaattorlslgnaa-liksi, ja että mainitun sekoitusyksikön (33) tuloslgnaallen taajuuksien summasig-5 naali johdetaan kaistanpäästövahvistimelle (35), josta saadaan järjestelmän ulostulosignaali (f ) (kuvio 4).
4. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, 10 että menetelmässä käytetään sellaista valhelukkopilrlä lähetyspään pai-kalllsoskillaattorlslgnaalin vastineen muodostamiseen, joka vaihelukko-piirl käsittää vaihellmaisimen (36;54), jolle on johdettu paikalllsoskll-laattorlslgnaallsta tai esiin suodatetusta kantoaallosta jakamalla saatu 15 signaali, että mainitun vaihellmaisimen (34;54) lähtösignaali johdetaan jännite-ohjatun oskillaattorin (36;55) tai vastaavan tulosignaaliksi, 20 että mainitun jänniteohjatun oskillaattorin (36;55) tai vastaavan lähtö-signaali ohjataan taajuudenjakajan (37;56) kautta valhellmaisinyksikön ¢34,54) toiseksi tulosignaaliksi, että mainitun jänniteohjatun oskillaattorin (36,55) tai vastaavan lähtö-25 signaali ohjataan vastaanottopään sekoltusyksikölle (33,52) signaaliksi, joka sisältää tiedon lähetyspään paikallisoskillaattorltaajuudesta ja vaiheesta.
5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen menetelmä, jota sovelletaan 30 ilmaan lasketun radiosondin seurannassa, joka tapahtui joko Omega- tai Loran C-navigointijärjestelmiä tai ns. transponder-systeemiä hyväksikäyttäen ja jossa menetelmässä radiosondl (10) käsittää vastaanotln-yksikön (20), mlttarlosan (16) ja radiolähetlnosan (18), jolla radiolähettimellä lähetetään radioteitse signaali maa-asemalle, joka käsittää 35 vastaanotetun signaalin modulaation llmaisuykslkön sekä korrelaattorin tai vastaavan ja suodatus- ja valhemlttausyksikön (40), tunnettu siltä, että sondin (10) vastaanotinykslkössä (20) sovelletaan keksinnön 17 77341 1 mukaista taajuuskonversiota, jolla siirretään slgnaallkalsta alas sopivalle taajuudelle kantataajuusaluella ja että maa-aseman vaetaanottolait-teilla rekonstruoidaan mainituista signaaleista alkuperäinen signaali.
6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä,jossa käytetään hyväksi Omega- navigointijärjestelmää, tunnettu siitä, että sondin VLF vastaanottimessa (20) käytetään eslvahvlstinta (21), joka on kaistanpäästövahvlstln, joka on viritetty sopivalle taajuudelle ja 10 jonka esivahvistimen lähtösignaali johdetaan sekoitusykslkölle, että lähetyspäässä käytetään palkallisoskillaattoria (22), jonka taajuus on luokkaa 12-15 kHz, joka johdetaan mainitulle sekoitusykslkölle (23), 15 että mainitulta sekoitusyksiköltä (23) johdetaan sekoltustuloksena ero-taajuus, joka on luokkaa 1-2 kHz, kaistanpäästövahvistimelle (24), että mainitun paikallisoskillaattorisignaali ohjataan taajuudenjakajalle (25), jonka jakosuhde on luokkaa 5-10, ja 20 että mainitun taajuudenjakajan (25) ja kaistanpäästövahvistimen (24) lähtösignaali (S^ ja S^), joiden taajuudet ovat keskenään samaa luokkaa, johdetaan summausyksikölle (26), jonka lähtösignaali johdetaan sondin (10) radiolähettimen (18) modulolntisignaallksl (kuviot 3 ja 4). 25
7. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukaisen menetelmän sovellus signaalin, etenkin ns. transponder-sondista tulevan 75 kHz:n tai vastaavan signaalin, nauhoitukseen sellaisella nauhurilla, jonka ylärajataajuus (f^) on sondista tulevan signaalin taajuutta olennaisesti pienempi, 30 tunnettu siitä, että nauhoitusmenetelmää sovelletaan siten, että nauhurille menevää signaalia (CH^) taajuuskonvergoIdaan keksinnön lähe-tyspään menetelmän mukaisesti ja että menetelmässä käytetään sondista tulevan signaalin kanssa samentaajuista referenssisignaalia (CH^), josta muodostetaan jakamalla paikalllsosklllattorlslgnaall ja että nauhurilla 35 magneettinauhalle talletetusta signaalista rekonstruoidaan keksinnön mukaisen transmisslomenetelmän periaatteita noudattaen sekä tallennettua alkuperäistä signaalia vastaava signaali (CH^) kuten 75kHz:n sondi-signaali ja vastaava referenssisignaali (CH^). 18 77341
8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että menetelmässä nauhurina käytetään riittävän hyvälaatuista audio-nauhurla, jonka ylärajataajuus f > 20 kHz, mutta huomattavasti alempi kuin tallennettavan signaalin (C^) taajuus. 5
9. Jonkin patenttivaatimuksen 1-8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä että menetelmää sovelletaan sellaisten signaalien transmissioon, joiden varsinainen informaatiokaistaleveys on pienempi kuin siirtokanavan kantataajuuskaistaleveys, mutta itse slgnaalltaajuus on tätä suu-10 rempi. 15 20 25 30 35 77341 19
FI872201A 1987-05-19 1987-05-19 Foerfarande vid oeverfoering av signaler genom anvaendning av smalbandskanal. FI77341C (fi)

Priority Applications (2)

Application Number Priority Date Filing Date Title
FI872201A FI77341C (fi) 1987-05-19 1987-05-19 Foerfarande vid oeverfoering av signaler genom anvaendning av smalbandskanal.
DE19883816462 DE3816462C2 (de) 1987-05-19 1988-05-13 Vorrichtung zum Aufbereiten von über einen Schmalbandsignal zu übertragenen Signalen

Applications Claiming Priority (2)

Application Number Priority Date Filing Date Title
FI872201A FI77341C (fi) 1987-05-19 1987-05-19 Foerfarande vid oeverfoering av signaler genom anvaendning av smalbandskanal.
FI872201 1987-05-19

Publications (3)

Publication Number Publication Date
FI872201A0 FI872201A0 (fi) 1987-05-19
FI77341B true FI77341B (fi) 1988-10-31
FI77341C FI77341C (fi) 1989-02-10

Family

ID=8524508

Family Applications (1)

Application Number Title Priority Date Filing Date
FI872201A FI77341C (fi) 1987-05-19 1987-05-19 Foerfarande vid oeverfoering av signaler genom anvaendning av smalbandskanal.

Country Status (2)

Country Link
DE (1) DE3816462C2 (fi)
FI (1) FI77341C (fi)

Families Citing this family (1)

* Cited by examiner, † Cited by third party
Publication number Priority date Publication date Assignee Title
DE3909758A1 (de) * 1989-03-23 1990-10-04 Fraunhofer Ges Forschung Verfahren zur eigenortung bewegter objekte aufgrund von langwelligen, gegenseitigen phasenstarren signalen

Family Cites Families (3)

* Cited by examiner, † Cited by third party
Publication number Priority date Publication date Assignee Title
GB2052216B (en) * 1979-06-08 1983-09-21 Plessey Co Ltd Duplex transceivers
GB2063020B (en) * 1979-06-29 1983-08-10 Plessey Co Ltd Transceivers
GB2064271B (en) * 1979-07-06 1983-09-28 Plessey Co Ltd Transceivers

Also Published As

Publication number Publication date
FI872201A0 (fi) 1987-05-19
DE3816462C2 (de) 1995-11-23
FI77341C (fi) 1989-02-10
DE3816462A1 (de) 1988-12-01

Similar Documents

Publication Publication Date Title
US5347285A (en) Method and apparatus for tracking the position and velocity of airborne instrumentation
RU2144733C1 (ru) Пакет канала сигнализации для системы связи с опорным сигналом, модулированным по закону, зависящему от времени
CA1285338C (en) Satellite-based vehicle communication/position determination system
EP0447237B1 (en) Frequency control in single sideband mobile radio systems
US3852750A (en) Navigation satellite system
US4106022A (en) Radio position-determining system
US3997902A (en) Transmission of radio navigation phase corrections
JPH025344B2 (fi)
US5065451A (en) System and method of frequency calibration in a linked compression-expansion (lincompex) system
FI77341B (fi) Foerfarande vid oeverfoering av signaler genom anvaendning av smalbandskanal.
US4918706A (en) Spread spectrum long loop receiver
Bown et al. Some studies in radio broadcast transmission
US3836864A (en) Method and apparatus for determining tacan bearing
US5128680A (en) Modulated range tone system
US2623208A (en) Traffic control system
EP0664008A1 (en) Method and apparatus for tracking the position and velocity of airborne instrumentation
Knowles et al. A phase‐coherent link via synchronous satellite developed for very long baseline radio interferometry
JPS61163729A (ja) 送信電力監視制御方式
Carlos et al. The Los Alamos beacon receiver array
Rocha et al. Requirement Analysis for a MEO Propagation Campaign
US20050003791A1 (en) Tone based command system for reception of very weak signals
Cole et al. Two frequency coherence measurements on a 55 GHz mobile radio link
Kukush EXPERIMENTAL METEOR RADIO SYSTEM FOR MONITORING THE DYNAMICS OF THE EARTH ATMOSPHERE AT ALTITUDES OF 80-105 KM BY TELEVISION BROADCAST SIGNALS BASED ON THE SOFTWARE-DEFINED RADIO TECHNOLOGY
Haines et al. Angle of arrival characteristics of ionospheric skywave signals
JPS6326020A (ja) 周波数測定機能を有する受信装置

Legal Events

Date Code Title Description
MM Patent lapsed

Owner name: VAISALA OY