FI76672C - Foerfarande foer kontroll av mikrobvaext. - Google Patents

Description

1 76672

Menetelmä mikrobikasvun säätämiseksi Förfarande för kontroll av mikrobväxt

Keksintö koskee menetelmää biosidin antimikrobisen aktiivisuuden olennaiseksi lisäämiseksi mikrobikasvun säätämiseksi teol-lisuusveden virrassa.

Liman, bakteerien ja sienien läsnäolo vedessä, erityisesti teollisuuden käyttämässä vedessä, on jatkuva ongelma. Lima ja senkaltaiset organismit voivat häiritä teollisuusprosesseja esimerkiksi esiintyessään jäähdytystorneissa, viemärivesissä ja hiukkasmaisen aineksen kuljettamiseen käytettävissä teolli-suusvesissä yms. Erityisesti selluloosa- ja paperitehtaan tuotantovesissä esiintyy jatkuvasti mikrokasvustoa ja mikro-kasvuston tuottamaa limaa. Lima voi häiritä tuotantoprosessia aiheuttaen suuttimien ja seulojen tukkeutumista sekä vaurioita valmistuvaan arkkiin, kuten reikiä ja värivirheitä.

Ilmaisu lima tai limat viittaa laajaan joukkoon limamaisia, viskoosisia ja nahkamaisia aineita. Yleensä nämä aineet ovat hyvin erilaisten mikro-organismien tuottamia polymeerisiä, yleensä polysakkaridieritteitä, tai saavat alkunsa näistä.

Yleensä kaikki biologiset saostumat, limat mukaanlukien, käsitellään lisäämällä biosidejä tai kemikaaleja. Liman esiintyessä biosidejä lisätään usein mahdollisesti limaa tuottavan bakteeri- tai muun mikrobikasvuston tuhoamiseksi. Tähän tarkoitukseen käytettyihin kemikaaleihin kuuluvat kloriiniyhdis-teet, kloorifenaatit mukaanlukien; orgaaniset elohopeayhdisteet, kuten fenyylimerkurihapot; tiokarbamaattiyhdisteet; tiosyanaattiyhdisteet, kuten isotiosyanaatit ja metyleeni-bis-tiosyanaatti; tributyltinaoksidi, yms. Nämä kemikaalit ovat kuitenkin usein kalliita ja erittäin toksisia pitoisuuksina, joita tarvitaan tehokkaaseen mikrobikasvustojen säätelyyn. Edelleen niiden haittana on, että useimmat näistä kemikaaleista ovat tehokkaimpia happamassa pH:ssa, joten alkaalisemmissa systeemeissä tarvitaan vielä suurempia pitoisuuksia. Lisäksi vaikuttaa siltä, ettei tarkkaa vastaavuutta bakteerikasvuston 2 76672 koon ja liman kerääntymisen välillä esiinny. Runsasta liman kerääntymistä on havaittu vesissä, joissa bakteerien lukumäärä on alhainen. Vastaavasti korkeita bakteerimääriä on havaittu vesissä, joissa merkittävää liman muodostumista ei esiinny. Biosidin käyttö ei siis välttämättä riittävästi säätele biologista liman kerääntymistä.

Biosidikäsittelylle vaihtoehtoisena menetelmänä voidaan liman kerääntymistä säädellä tietyssä määrin myös entsymaattisesti käyttämällä levaanihydrolaasia eli levanaasia. Levääni, useiden bakteerien tuottama polysakkaridi, on merkittävä monien teollisuudessa esiintyvien limojen aineosa. Herbert J. Hatche-rin US-patenttijulkaisu nro 3 824 184 esittelee menetelmän, jossa teollisuusvesiin, joihin on kerääntynyt tai joihin voi kerääntyä limaa, lisätään levaanihydrolaasia. Entsyymi kykenee hydrolysoimaan limoissa esiintyvän levaanin ja siten hajottamaan huomattavasti limoja ja vähentämään niiden esiintymiseen liittyviä ongelmia vesissä. Entsyymi ei kuitenkaan rajoita tai vähennä mikrobikasvustoa.

Olemme havainneet, että biosidin ja polysakkaridia hajottavan entsyymin yhdistelmä vähentää mikrobien määrää ja liman kerääntymistä huomattavasti tehokkaammin kuin biosidi tai entsyymi yksinään.

Olemme keksineet biosidisen seoksen, johon kuuluu biosidi ja riittävä määrä polysakkaridia hajottavaa entsyymiä biosidin vaikutuksen parantamiseksi.

Keksintö ilmenee tarkemmin oheisista patenttivaatimuksista, jolloin keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista, että vesivirrassa yhdistetään biosidi, joka on tiosyanaatti ja/tai tiokarbamaatti, sellaisen määrän kanssa levaanihydrolaasia, joka on tehokas yhteistoimimaan biosidin kanssa biosidin antimikrobisen vaikutuksen olennaiseksi korottamiseksi polysakkaridia tuottavia bakteereja vastaan, jolloin biosidia lisätään jaksottaisesti teollisuusveteen siten, että ylläpidetään konsentraatio arvossa noin 1...600 ppm, ja jolloin levää- 3 76672 nihydrolaasin konsentraatio säädetään ja pidetään tasolla, joka on vähintään noin 2 ppm, jolloin levaanihydrolaasi on saatu valmisteesta, jonka entsyymiaktiivisuus on vähintään noin 500 yksikköä/ml.

Biosidi Tähän keksintöön liittyvä biosidi käsittää biosidin, joka ei vaikuta haitallisesti edempänä käsiteltävään entsyymin aktiivisuuteen. Esimerkkejä sopivista biosideistä ovat karbamaatti-yhdisteet, kuten metyyliditiokarbamaatit, etyleeni-bis-ditio-karbamaatit ja dimetyyliditiokarbamaatit; ja tiosyanaatit, kuten kloorietyleenitiosyanaattiyhdisteet ja metyleeni-bis-tiosyanaattiyhdisteet; ja muut biosidit. Myös biosidisekoituk-sia voidaan käyttää.

Biosidi metyleeni-bis-tiosyanaatit, kuten myös dimetyyliditio-karbamaatin ja dinatriumetyleeni-bis-ditiokarbamaatin yhdistelmä on osoittautunut erityisen tehokkaaksi tämän keksinnön yhteydessä.

Biosidit voidaan saada useilta kemian alan tuotteiden toimittajilta, kuten American Cyanamide, Betz, Beckman, Dearborn Chemical, Economics Laboratory, Inc., Merck, Nalco, Vineland Chemical, jne.

Tähän keksintöön liittyvän biosidin tehokkaan toiminnan takaava pitoisuus vaihtelee suuresti. Se voi riippua olosuhteista, kuten lämpötilasta ja veden pH:sta, mikrobien määrästä ja käsiteltävän teollisuusveden ominaisuuksista.

Tarvittavien pitoisuuksien ylä- ja alarajat riippuvat olennaisesti käytettävästä biosidistä tai biosidien yhdistelmästä. Tämän keksinnön yhteydessä hyvin tehokas biosidi voi toimia tehokkaasti esimerkiksi jo pitoisuutena noin 1 tai 2 osaa biosidiä yhteen miljoonaan osaan teollisuusvettä laimennettuna (ppm), kun taas kvaternäärinen ammoniumyhdiste voi tarvita 75 tai 100 ppm:n vähimmäispitoisuuden. Tiettyjen biosidien kohdalla pitoisuuden yläraja voi kohota 600 ppm:aan tai sen yli.

4 76672

Kolmen jo aikaisemmin mainitun biosidin tehokkaaseen toimintaan tarvittavan pitoisuuden vaihteluväli tämän keksinnön yhteydessä ja yleisesti suositeltu vaihteluväli paperinvalmistusprosesseissa osoitetaan alla:

Suositeltu

Biosidi Vaihteluväli vaihteluväli metyleeni-bis-tiosyanaatti 5-30 ppm 15-25 ppm karbamaatit 50-250 ppm 75-125 ppm bromipropionamidi 100-400 ppm 200-300 ppm

Annetun pitoisuuden teho riippuu useista tekijöistä, kuten olosuhteista, kyseessä olevasta teollisesta prosessista, systeemin orgaanisesta kuormasta, koneiden puhtaudesta ja käytettävästä biosidistä tai biosidisekoituksesta.

Useat biosidit tarvitsevat yleensä paljon korkeampia pitoisuuksia toimiakseen tehokkaasti emäksisessä pHjssa kuin toimiessaan happamassa pH:ssa. Kuitenkin tämän keksinnön yhteydessä alempi biosidipitoisuus yhdessä entsyymin kanssa jopa emäksisessä pHrssa riittää yleensä tehokkaaseen mikrobimäärän vähentämiseen.

Entsyymi Tämän keksinnön mukainen entsyymi on tehokas polysakkaridia hajottava entsyymi tai polysakkaridaasi. Entsyymi tulee valita vastaavan häiritsevän polysakkaridin tai vesisysteemissä läsnäolevien polysakkaridien mukaan. Esimerkiksi useiden tärkkelys-, glykogeeni-, dekstraani-, levääni- yms. yhdisteiden läsnäolo voi olla epätoivottavaa teollisuusvesissä. Systeemiin, jossa jokin em. polysakkarideista on läsnä, lisättävän entsyymin tulisi hydrolysoida ko. polysakkaridi. Entsyymi on erityisesti leväänihydrolaasiseos.

Useat mikro-organismit muodostavat solun ulkopuolista fruktaa-nipolysakkaridia, levaania. Levaanilimakoiden ja levaania tuottavien mikro-organismien läsnäolo on tyypillistä paperitehtaan tuotantovesille. Niiden tiedetään aiheuttavan vakavia 5 76672 ongelmia selluloosa- ja paperiteollisuudessa. Entsyymituote, joka sisältää levaanihydrolaasia tai levanaasia, hajottaa tehokkaasti limaa tai mikrobiaalista levaanikerrosta.

Haluttua entsyymiä voidaan tuottaa tunnettuja menetelmiä käyttäen tarjoamalla tarvittavaa ravintoainetta sopiville entsyymiä tuottaville mikro-organismeille, mikä aiheuttaa entsyymi-tuotannon indusoitumisen. Levaanihydrolaasia tuottaviin mikro-organismeihin kuuluvat Rodotorula -, Azotobacter-, Bacillus-, Arthobacter-, Micrococcus- ja Pseudomonas-lajit. Levaanihydro-laasin tuotanto voidaan saada aikaan näissä organismeissa antamalla niille ravintoaineeksi levaania käyttämällä tunnettuja, sopivia menetelmiä ja olosuhteita. Eräs menetelmä levaa-nihydrolaas in tuottamiseksi on kuvattu US-patenttijulkaisussa nro 3 773 623 ja toinen US-patenttijulkaisussa nro 2 673 328.

Tunnetaan useita menetelmiä tarvittavan ravintoaineen kuten levaanin, dekstraanin yms. tuottamiseksi käytettäviksi entsyymi tuotannon indusoimiseen. Levaanin, dekstraanin jms. tuottamiseksi käytettäviä menetelmiä on esitetty US-patentti julkaisuissa nro 3 033 758; 2 673 828 ja 3 391 061. Tässä keksinnössä entsyyminä voi olla kokonaissoluviljelmä (raaka entsyy-mituote), johon sisältyy entsyymi itsessään, entsyymiä tuottavat mikro-organismit ja useat käymistuotteet. Vaihtoehtoisesti entsyymi voi käsittää puhdistetun entsyymin, joka on saatu esim. fraktioimalla. Myös stabiloivat aineet, kuten natrium-sulfiitti tai muut pelkistävät aineet, sellulaariset proteiinit ja propyleeniglykol i tai muut vaikuttavat polyalkohol i t voivat tunnetusti olla hyödyksi.

Käyttö Käsiteltäessä teol1isuusvesia lisätään entsyymi mieluummin ensin, jotta systeemissä olevien polysakkaridien hajoaminen alkaisi. Entsyymi voidaan lisätä käyttäen tunnettuja menetelmiä, joiden avulla saavutetaan haluttu entsyymipitoisuus vesissä. Tavallisesti haluttujen tulosten saavuttamiseksi tarvittava entsyymipitoisuus on tämän keksinnön puitteissa vähin- 6 76672 tään 2 osaa entsyymiä, jonka aktiivisuus on 500 yksikköä ml:aa kohti, yhtä miljoonaa osaa teollisuusvettä kohti tai 4 aktiivi suusyksikköä levaanihydrolaasia gallonaa (3,8 litraa) teollisuusvettä kohti.

Yleensä entsyymiä lisätään jaksottain teollisuusvesiin. Suositeltava menetelmä on ajoittainen entsyymin syöttö, jossa sopiva lisäys arvioidaan systeemille ominaisen veden virtauksen mukaan. Tunnetuja menetelmiä käyttäen voidaan entsyymin lisä-ysnopeutta seurata ja pitää yllä haluttua tasoa. Jos entsyymiä lisätään liian paljon yhdellä kertaa, voi polysakkaridisakka irrota ennen kuin se on riittävästi hajonnut. Tällainen sakka voi häiritä teollisia prosesseja tukkimalla järjestelmän, aiheuttamalla katkoja paperintuotannossa jne.

Teollisuusvesien lämpötila voi vaikuttaa entsyymin aktiivisuuteen. Näin ollen suositeltavimman veden lämpötila on sellainen, jossa entsyymi on riittävän aktiivinen aiheuttaakseen toivotun liman ja mikrobikasvuston vähenemisen alhaisemman biosidipitoisuuden avulla. Yleensä haluttu nopean hydroly-soitumisen takaava entsyymiaktiivisuus erityisesti levaanihydrolaasia käytettäessä saavutetaan veden lämpötilan ollessa noin 75...150 °F (23,8...65,5 °C) tai entsyymin aktiivisuuden johdosta paremmin välillä 90...135 °F (32,2...57,2 °C).

Yleensä entsyymi myydään entsyymin raakatuotteena nestemäisessä muodossa, kuten 55 gallonan (209 litraa) tynnyreissä. Voidaan myös kuvitella, että entsyymin raakatuotetta myytäisiin kuivattuna, esim. entsyymiaktiivisuusyksikköinä per naula (454 g). Tällöin entsyymi tai entsyymin raakatuote on kuivauksen yhteydessä kiinnitetty liukenemattomaan substraattiin, kuten proteiiniin.

On suositeltavaa, että biosidi1iuosta syötetään jatkuvasti hitaasti prosessivesiin, vaikkakin myös muita käyttökelpoisia menetelmiä sen lisäämiseksi voidaan käyttää. Kuitenkin biosi-din jatkuva lisääminen voi johtaa sellaisten mikro-organismien ylikasvuun, jotka ovat resistenttejä biosidiselle aineelle.

7 76672

Biosidia myydään yleensä tynnyreissä, pahvirasioissa tai muissa pakkauksissa nestemäisenä tai kuivatussa muodossa eri pitoisuuksina .

Usein on suositeltavaa, että entsyymi ja biosidi syötetään eri paikoista tai eri koneilta systeemiin, koska jotkut biosidit voivat suurina pitoisuuksina olla vahingollisia entsyymille.

Seuraavat esimerkit, jotka esittelevät myös parhaan käytännön suorituksen, on suoritettu ja testattu kuvausten mukaisesti.

Esimerkki I

Kuuteen samanlaiseen 250 ml:n kasvatuspullon erään kuuluvaan pulloon lisättiin 50 ml Difcon ravintoliuosta. Liuokset ympättiin Aerobacter levanicum-vinopinnoilta. Pulloja ravisteltiin yksi tunti 30 °C lämpötilassa mikro-organismien kasvun nopeuttamiseksi. Pullojen annettiin sen jälkeen kasvaa rauhassa noin 48 tuntia 30 °C:ssa. Inkubaatioajän jälkeen pulloja ravisteltiin lyhyesti ja nollanäytteet mikro-organismien määrän laskemista varten otettiin. Kuten taulukosta 1 käy ilmi, kolmeen kuudesta pullosta lisättiin ilmoitettu määrä levaanihydrolaa-sia pitoisuutena 500 ml yksikköä ml:aa kohti sisältävää koko-naissoluviljelmää. Levaanihydrolaasin aktiivisuusyksikkö on se määrä nestemäistä tai jauhemaista ainetta, joka muodostaa 0,35 mikrogrammaa fruktoosia minuutissa levaanisubstraatista. Tämän jälkeen kaikkia pulloja ravisteltiin 1/2 tuntia 30 °C:ssa pyörivässä ravistelijassa, jonka nopeus oli noin 150 rpm. Kuten edelleen taulukosta 1 ilmenee, lisättiin neljään kuudesta pullosta tämän jälkeen lisäksi ilmoitettu määrä metyleeni-bi s-1 i osyanaat t i a . Pullot laitettiin taas ravi stel i jaan noin neljäksi tunniksi ja tämän jälkeen määritetiin mikrobien lukumäärä maljoilla.

Tulokset olivat seuraavat: 8 76672

Taulukko 1

Metyleeni-bis- Levaanihydro- tiosyanaatti laasia sisältävä (ppm) kokonaissoluviljel- mä (ppm) Pesäkkeitä 35 0 3,6 x 104 35 21 2,8 x 102 40 0 2,5 x 104 40 21 1,8 x 101 0 21 2,2 x 109 0 0 9,7 x 108

Yllättäen biosidin ja levaanihydrolaasin yhdistelmä esti pe-säkkeenmuodostusta huomattavasti tehokkaammin kuin odotettu additiivinen tulos biosidin ja levaanihydrolaasia sisältävän kokonaissoluviljelmän lisäämisestä.

Esimerkit I1-VI1

Kussakin esimerkissä neljän samanlaisen 250 ml:n kasvatuspul-lon erää, joista jokainen sisälsi 50 ml Difcon-ravintoliuosta ja 0,5 painoprosenttia ruokosokeria ympättiin Aerobacter leva-nicum-, Bacillus subtilis- tai Rodotorula glutinis-vinopin-noilta. Pulloja ravisteltiin ravisteli jassa noin 150 rpm 30 minuuttia 30 °C:ssa. Tämän jälkeen pullot siirrettiin 30 °C inkubaattoriin ja inkubaatiota jatkettiin ilman ravistelua noin 24 tuntia Bacillus subtilis·. ta kasvatettaessa kasvatuksia inkuboitiin mieluummin hitaassa ravistelussa (30 rpm) kuin ilman ravistelua ja mieluummin noin 18 tuntia kuin 24 tuntia. Tämän jälkeen otettiin nolla-maljausnäytteet. Kuten taulukoista ilmenee, kahteen pulloista lisättiin ilmoitettu määrä levaanihydrolaasia sisältävää kokonaissoluviljelmää pitoisuutena noin 500 yks./ml. Näitä pulloja kasvatettiin 150 rpm:n ravistelussa 30 °C:ssa l/2 tuntia. Kuten taulukoista edelleen ilmenee, lisättiin kahteen pulloista, joista toinen oli kokonaissoluvil jelmällä käsitelty, ilmoitettu pitoisuus ilmoitettua biosidia. Kaikki neljä pulloa sijoitettiin sitten ravisteli- 9 76672 jaan sekoittumaan viideksi minuutiksi. Tämän jälkeen niitä inkuboitiin ilman ravistelua 30 °C:ssa noin 2 1/2 tuntia.

to Tämän jälkeen tehtiin vakiomaljaukset mikro-organismien lukumäärän laskemista varten kaikista pulloista. Maljaustulokset luettiin 48-72 tunnin 30 °C:ssa tapahtuneen inkubaation jälkeen. Tulokset olivat seuraavat:

Esimerkki II:

Metyleeni-bis-tiosyanaatti (MBT) ja levaanihydrolaasia sisältävä kokonaissoluvi1jelmä (LH); vaikutukset Aerobacter levani-cumin elinkelpoisuuteen MBT LH Pesäkkeitä 20 ppm 0 ppm 1,4 x 10® 20 ppm 40 ppm 1,2 x 10® 0 ppm 40 ppm 6,9 x 10® 0 ppm 0 ppm 4,3 x 10®

Esimerkki III:

Metyleeni-bis-tiosyanaatti (MBT) ja levaanihydrolaasia sisältävä kokonaissoluvi1jelmä (LH); vaikutukset Rodotorula glutiniksen elinkelpoisuuteen MBT LH Pesäkkeitä 10 ppm 0 ppm 4,7 x 10^ 10 ppm 40 ppm 9,0 x 10^ 0 ppm 40 ppm 4,6 x 10® 0 ppm 0 ppm 3,0 x 10®

Esimerkki IV:

Metyleeni-bis-tiosyanaatti (MBT) ja levaanihydrolaasia sisältävä kokonaissoluviljelmä (LH); vaikutukset Bacillus subtilik-sen elinkelpoisuuteen MBT LH Pesäkkeitä 10 76672 2 O ppm O -ppm 1,6 x 1 20 ppm 40 ppm 2,0 x 10^ O ppm 40 ppm 5,6 x 10^ O ppm O ppm 1,2 x 10^

Esimerkki V:

Dimetyylidi tiokarbamaatt ia (13%), dinatriumetyyli-bis-ditio-karbamaattia (15 %) ja levaanihydrolaasia sisältävä kokonais-soluviljelmä (LH); vaikutukset Aerobacter levanicumin elinkelpoisuuteen

Karbamaatti LH Pesäkkeitä 200 ppm 0 ppm 6,0 x 10^ 200 ppm 40 ppm 4,0 x 10^ 0 ppm 40 ppm 8,4 x 10^ 0 ppm 0 ppm 6,3 x 10^

Esimerkki VI:

Dimetyylidi t i okarbamaat t ia (13%), dinatriumetyyli-bis-ditio-karbamaattia (15 %) ja levaanihydrolaasia sisältävä kokonais-soluvi1jelmä (LH); vaikutukset Rodotorula glutiniksen elinkelpoisuuteen

Karbamaatti LH Pesäkkeitä 100 ppm 0 ppm 4,1 x 10^ 100 ppm 40 ppm 6,0 x 105 0 ppm 40 ppm 8,4 x 10^ 0 ppm 0 ppm 2,1 x 10^

Esimerkki VII:

Dimetyyliditiokarbamaattia (13%), dinatriumetyleeni-bis-ditio-karbamaattia (15 %), ja levaanihydrolaasia sisältävä kokonais-soluvil jelmä (LII); vaikutukset Bacillus subtiliksen elinkelpoisuuteen

Karbamaatti LH Pesäkkeitä 11 76672 100 ppm 0 ppm 1,0 x 103 100 ppm 40 ppm 5,0 x 101 0 ppm 40 ppm 8,9 x 107 0 ppm 0 ppm 1,2 x 107

Esimerkit II...VII osoittavat merkitsevästi vähemmän pesäkkeiden muodostumista tapahtuvan kasvuliuoksessa, jota on käsitelty biosidin ja levaanihydrolaasia sisältävän kokonaissoluvi1-jelmän yhdistelmällä verrattuna biosidin tai levaanihydrolaa-sin käyttöön yksinään tai käsittelemättömään kasvuliuokseen.

Esimerkit VIII ja IX

Kummassakin esimerkissä neljä samanlaisen 250 ml:n kasvastus-pullon erää, jotka sisälsivät 50 ml Difcon ravintoliuosta ja 0,5 paino-%:a ruokosokeria, ympättiin Sphaerotilu-vinopinnal-ta. Pulloon lisättiin sitten 5 paino-%:a levaaniliuosta, joka sisälsi 5 g levaania 100 g kokonaisliuosta kohti, ja pulloa ravisteltiin käsin. Soluja inkuboitiin 24 tuntia huoneenlämmössä. Inkubaation jälkeen pulloihin lisättiin ilmoitettu määrä levaanihydrolaasia sisältävää kokonaissoluviljelmää (500 yks/ml) ja seosta ravisteltiin lyhyesti käsin. Kahden tunnin kuluttua lisättiin pulloihin ilmoitettu määrä biosidiä ja ne sekoitettiin lyhyesti käsin. Seoksen annettiin levätä huoneenlämmössä. Kahden tunnin kuluttua suoritettiin maljaus elossa säilyneiden solujen määrän määrittämiseksi. Tulokset osoitetaan taulukoissa.

Esimerkki VIII:

Metyleeni-bis-tiosyanaatti (MBT) ja levaanihydrolaasia sisältävä kokonai ssol uvi 1 jelmä; vaikutukset Sphaerotiluksen elinkelpoisuuteen MBT LH Pesäkkeitä 12 76672 10 ppm 0 ppm 5,3 x 104 10 ppm 40 ppm 4,7 x 10^ 0 ppm 40 ppm 9,8 x 10^ 0 ppm 0 ppm 8,6 x 106

Esimerkki IX:

Natriumdimetyyl idi tiokarbamaatti (DTC) ja levaanihydrolaasia sisältävä kokonaissoluviljelmä (LH); vaikutukset Sphaerotiluk-sen elinkelpoisuuteen DTC LH Pesäkkeitä 100 ppm 0 ppm 4,5 x 104 100 ppm 40 ppm 6,8 x 10^ 0 ppm 40 ppm 5,3 x 10^ 0 ppm 0 ppm 2,0 x 10^

Koetulokset osoittavat, että biosidin ja levaanihydrolaasia sisältävän kokonaissoluviljelmän yhdistelmä estää merkitsevästi tehokkaammin Sphaerotilurksen kasvua kuin biosidi tai le-vaanihydrolaasi yksinään tai käsittelyn suorittamatta jättäminen .

Vaikka emme halua rajoittua mihinkään teoriaan, olemme todenneet, että useimmat bakteerit, jotka erittävät polysakkarideja, kuten levaania, kehittävät kapselimaisen polysakkaridikerroksen ympäröimään solun pintaa. Polysakkaridikerros voi suojata bakteeria biosidin vaikutukselta. Myös muut mikro-organismit, jotka ovat läsnä polysakkarideja tuottavia bakteereja sisältävässä liuoksessa, pyrkivät saamaan ympärilleen samanlaisen suojaavan kerroksen. Tämä johtuu mahdollisesti useimpien ko. polysakkaridien liukoisuudesta. Siten polysakkarideja tuottavien bakteerien lisäksi myös muut mikro-organismit kehittävät resistenssin biosidisille yhdisteille.

Claims (5)

13 7 6672

1. Menetelmä biosidin antimikrobisen aktiivisuuden olennaiseksi lisäämiseksi mikrobikasvun säätämiseksi teollisuusveden virrassa, tunnettu siitä, että mainitussa vesivirrassa yhdistetään biosidi, joka on tiosyanaatti ja/tai tiokarba-maatti, sellaisen määrän kanssa levaanihydrolaasia, joka on tehokas yhteistoimimaan biosidin kanssa biosidin antimikrobisen vaikutuksen olennaiseksi korottamiseksi polysakkaridia tuottavia bakteereja vastaan, jolloin biosidia lisätään jaksottaisesti teollisuusveteen siten, että ylläpidetään kon-sentraatio arvossa noin 1...600 ppm, ja jolloin levaanihydro-laasin konsentraatio säädetään ja pidetään tasolla, joka on vähintään noin 2 ppm, jolloin levaanihydrolaasi on saatu valmisteesta, jonka entsyymiaktiivisuus on vähintään noin 500 yksikköä/ml.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että biosidi on metyleeni-bis-tiosyanaatti, dimetyyli-ditiokarbamaatti ja/tai dinatrium-etyleeni-bis-ditiokarbamaat-ti.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että teollisuusveden lämpötila on noin 75...150 °F (noin 23 ...66 °C).

4. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että teollisuusvesi on paperinvalmistusprosessin kiertovettä ja biosidiä lisätään kiertoveteen siinä määrin, ettei se vaikuta haitallisesti paperinvalmistus-prosessiin.

5. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että entsyymimäärä lisätään teollisuusveteen ennen merkittävää biosidimäärän lisäämistä. 14 76672