FI74958C - Foerfarande foer framstaellning av en substituerad piperazin eller piperidin med immunoregulatorisk effekt. - Google Patents

Description

KUULUTUSJULKAISU

«18π? [B] HD UTLÄGGNINGSSKRIFT 74958 ^ "V" ^ (51) Kv.ik4/int.ci.4 C 07 D 295/08

SUOMI-FINLANO

(FI) (21) Patenttihakemus - Patentansökning 80218** (22) Hakemispäivä-Ansökningsdag 08.07.80

Patentti- ja rekisterihallitus (23) Alkupäivä-Giitighetsdag 08.07.80

Patent- och registeratyrelsen (41) Tullut julkiseksi - Biivit offentiig 10.01 81 (44) Nähtäväksipanon ja kuul.julkaisun pvm. - 9. 12 87

Ansökan utlagd och utl.skriften publicerad J ' 1 c ‘0' (86) Kv hakemus - Int ansökan (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus - Begärd prioritet 09.07*79 05.05.80 USA(US) 55936, 1468^6 (71) Pfizer Inc., 235 East ^2nd Street, New York, New York, USA(US) (72) Allen Richard Kraska, East Lyme, Connecticut,

Joseph George Lombardino, Niantic, Connecticut, USA(US) (7*0 Oy Kolster Ab (54) Menetelmä substituoidun piperatsiinin tai piperidiinin valmistamiseksi, jolla on immunoregulatorinen vaikutus - Förfarande för framställning av en substituerad piperazin eller piperidin med immunoregulatorisk effekt

Keksinnön kohteena on menetelmä substituoidun piperatsii-nin tai piperidiinin valmistamiseksi, jolla on immunoregulatori-nen vaikutus ja jolla on kaava

R,-O-CH -CH-CH -X I

1 z 1 2

OH

jossa X on /~λ Γ~\/2

-N N-R- tai -N X

W 2 2 74958 joissa R2 on vety, alkyyli, jossa on 1-3 hiiliatomia, bentsyyli, monosubstituoitu bentsyyli, jolloin substituenttina on kloori, bromi, fluori, alkyyli, jossa on 1-3 hiiliatomia tai alkoksi, jossa on 1-3 hiiliatomia, tai fenyyli; on vety, metyyli, -CH2NH2 tai -CONH2; ja R^ on n-alkyyli, jossa on 10-20 hiiliatomia, tai bentsyyli; sillä edellytyksellä, että kun R^ on bentsyyli, X on 1-R2~piperatsiini ja R2 on bentsyyli.

Kiinnostava ryhmä kaavan I mukaisia yhdisteitä on se, jossa X on R2~substituoitu piperatsiini. Edullisia yhdisteitä ovat ne, joissa R1 on 16-20 hiiliatomia, edullisimmin 16 tai 18 hiiliatomia sisältävä alkyyli, tai bentsyyli. R2 on edullisesti bentsyyli, monosubstituoitu bentsyyli, esimerkiksi 4-kloori-bentsyyli, 4-fluoribentsyyli, 4-metyylibentsyyli, 4-metoksibentsyy-li tai fenyyli. Edullisemmin R2 on bentsyyli, erityisesti silloin, kun R^ on n-alkyyli, jossa on 16 hiiliatomia, tai bentsyyli. Edelleen edullisia yhdisteryhmiä ovat ne, joissa R2 on vety, erityisesti kun R^ on n-alkyyli, jossa on 16 hiiliatomia.

Toinen ryhmä kiinnostavia yhdisteitä on se, jossa X on (R ,R J-substituoitu piperidiini. Edullisia yhdisteitä ovat ne, joissa R^ sisältää 16-20 hiiliatomia, edullisimmin 16 tai 18 hiiliatomia. Edullisesti R2 on vety tai fenyyli, ja R^ on joko vety, metyyli tai -CH2NH2 tai -CONH2.

Joukko yhdisteitä on ollut alalla tunnettuja käyttökelpoisina tulehduksia estävinä aineina, esimerkiksi kortikosteroidit, fenyylibutatsoni, indometasiini ja erilaiset 3,4-dihydro-4-okso-2H-1,2-bentsotiatsiini-4-karboksiamidi-l,1-dioksidit, jollaisia on esitetty US-patenttijulkaisussa 3 591 584. Näillä yhdisteillä on ollut terapeuttista arvoa hoidettaessa niveltulehdusta ja muita tulehdustiloja kuten reumaattista niveltulehdusta. Tällaisia tiloja on hoidettu myös antamalla immunoregulatoorisia aineita, kuten levamisolea, kuten on kuvattu esimerkiksi julkaisuissa Arthritis Rheumatism, 20 (1977) 1445 ja Lancet, 1 (1976) 393.

On myös tunnettua, että biologisilla rokotteilla kuten Corynebacterium pavrum ja BCG, elinvoimaisella Mycobacterium bovis-kannalla on käyttökelpoisuutta immuunistimulantteina reti-kuloendoteliaalisysteemissä ja pystyvät siten lisäämäään lämminveristen eläinten vastustuskykyä kasvaimia vastaan. Kuitenkin 3 74958 näiden lääkkeiden käyttöä on rajoittanut maksa-munuaismyrkylli-syys, granulooman muodostuminen, neutropenia ja yhteensopimattomat terapeuttiset vaikutukset. Näinollen on jatkuvasti ollut tarpeen kehittää ei-biologisia, systemaattisesti aktiiveja im-muunistimulantteja käytettävksi lisäämään isännän vastustuskykyä kasvaimia vastaan. Soluvälitteisen immuuniuden stimulointia ja kasvaimenvastaista aktiivisuutta varten ks. Herberman, Ad. Cancer Res., 19 (1971) 207, Jordan and Merigan, Ann. Rev. Pharmacol., 15 (1975) 157, Levy and Wheelock, Adv. Cancer Res., 20 (1972) 131 ja Sinkovics, Post Graduate Medicine, 59 (1976) 110.

Julkaisussa Chemical Abstracts voi. 89 (1978): 59771 t, kuvataan yhdisteitä, jotka rakenteeltaan muistuttavat kaavan I mukaisia yhdisteitä, mutta joilla on keskushermosta lamauttava vaikutus.

Tämän keksinnön kohteena on siten menetelmä uusien kaavan I mukaisten substituoitujen piperatsiinien ja piperidiinien valmistamiseksi, joilla on immunoregulatorinen aktiivisuus.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista, että yhdistettä, jolla on kaava

R,-O-CH.-CH-CH- II

1 2 \ / 2 O

kuumennetaan sopivan l-R^-piperatsiinin tai kaavan HX mukaisen 4-R2R3“Piperidiinin läsnäollessa, sillä ehdolla että, kun R^ on -Ct^NI^, kaavan II mukaista yhdistettä kuumennetaan 4-R2~4-syaanipiperidiinin kanssa, jota seuraa syaaniryhmän pelkistäminen -Ci^NH^ksi; ja jos halutaan, kun R^ on -CONH2, pelkistetään kaavan I mukainen yhdiste muodostamaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa R^ on -CH^NH^; ja jos halutaan, saatetaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa X on 1-bentsyylipiperatsiini ja R·^ on n-alkyyli, hydraukseen muodostamaan vastaava yhdiste, jossa X on piperatsiini; ja, jos halutaan, kun X on piperatsiini ja on n-alkyyli, saatetaan kaavan I mukainen yhdiste reagoimaan sopivan alkyylihalogenidin tai substituoidun bentsyylihalogenidin 4 74958 kanssa emäksen läsnäollessa muodostamaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa X on 1-R2~piperatsiini ja R2 on n-alkyyli tai substituoitu bentsyyli; ja, jos halutaan, saatetaan kaavan I mukainen yhdiste kosketukseen farmaseuttisesti hyväksyttävän hapon kanssa muodostamaan sen happoadditiosuola.

Kaavan I mukaisia uusia yhdisteitä voidaan siten helposti valmistaa sopivan 2,3-epoksipropyyli-n-alkyylieetterin tai 2.3- epoksipropyylibentsyylieetterin reaktiolla sopivasti subs-tituoidun piperidiinin tai piperatsiinin kanssa. 2,3-epoksi-propyyli-n-alkyylieetteriä tai 2,3-epoksipropyylibentsyylieet-teriä valmistetaan sopivan n-alkyylialkoholin tai bentsyylial-koholin reaktiolla allyylihalogenidin, edullisesti allyyliklo-ridin tai -bromidin kanssa. Reaktio saatetaan yleensä tapahtumaan alkalimetallihydridin, kuten natriumhydridin läsnäollessa inertissä orgaanisessa liuottimessa, kuten dimetyyliformamidis-sa, lämpötiloissa välillä noin 50°C-120°C, edullisesti välillä 75-100°C. Tässä reaktiossa muodostunut allyyli-n-alkyylieette-ri tai allyylibentsyylieetteri hapetetaan sitten vastaavaksi 2.3- epoksipropyyli-n-alkyylieetteriksi tai 2,3-epoksipropyyli-bentsyylieetteriksi tavanomaisin hapetusmenetelmin käyttäen esimerkiksi peroksihappoa kuten perbentsoehappoa, m-klooriperbentsoe-happoa jne. Reaktio saatetaan yleensä tapahtumaan inertissä orgaanisessa liuottimessa, kuten metyleenikloridissa, kloroformissa jne, lämpötilassa välillä noin 10-50°C, edullisesti noin huoneen lämpötilassa.

2,3-epoksipropyyli-n-alkyylieetteri tai 2,3-epoksipropyy-libentsyylieetteri saatetaan reagoimaan sopivan l-R2~substituoi-dun piperatsiinin tai 4,^R^^-substituoidun piperidiinin kanssa. Reaktio saatetaan tapahtumaan kuumentamalla reagoivat aineet lämpötilaan välillä noin 75°C- noin 250°C, edullisesti lämpötilaan välillä noin 150-200°C, edullisesti käyttäen pientä ylimäärää substituoitua piperatsiinia tai piperidiiniä. Aika, joka tarvitaan reaktion loppuunsaattamiseksi voi vaihdella käytetyn lämpötilan mukaan mutta on yleensä 15 minuutista 2 tuntiin edullisissa lämpötiloissa 150-200°C. Reaktio saatetaan edullisesti tapahtumaan ilman liuottimen lisäämistä, mutta haluttaessa voidaan lisätä reaktion suhteen inerttiä liuotinta, kuten dimetyyli-formamidia jne.

5 74958

Kaavan I mukaisten R2~substituoitujen piperatsiiniyhdis-teiden valmistamiseksi, joissa on n-alkyyli, jossa on 10-20 hiiliatomia, vaihtoehtoinen ja täydentävä menetelmä käsittää 2.3- epoksipropyyli-n-alkyylieetterin saattamisen reagoimaan helposti saatavan 1-bentsyylipiperatsiinin kanssa muodostamaan 1-bentsyyli-4-(2-hydroksi-3-n-alkoksipropyyli)piperatsiinin, edellä kuvattujen reaktiomenetelmien mukaisesti. 1-bentsyyliryhmä voidaan sitten poistaa hydrogenolyysillä, esimerkiksi käyttämällä palladiumhiilikatalyyttiä ja vetyä. Reaktio saatetaan yleensä tapahtumaan lämpötilassa välillä noin 10-50°C, edullisesti noin huoneen lämpötilassa, inertissä orgaanisessa liuottimessa, esimerkiksi eetterissä, kuten tetrahydrofuraanissa, dioksaanissa tai dimetoksietaanissa, tai n-alkanolissa, jossa on 1-4 hiiliatomia, erityisesti metanolissa tai etanolissa. Tällä tavalla muodostettu 1-(2-hydroksi-3-n-alkoksipropyyli)piperatsiini (ts., jossa R^ on vety), voidaan sitten edelleen saattaa reagoimaan muodostamaan yhdisteitä, joissa on muita R^-ryhmiä. Siten, esimerkiksi, l-(2-hyd-roksi-3-n-alkoksipropyyli)piperatsiini voidaan saattaa reagoimaan sopivasti substitucidun bentsyylihalogenidin kanssa emäksen läsnäollessa, esimerkiksi trialkyyliamiinin kuten trietyyliamiinin läsnäollessa. Reaktio saatetaan yleensä tapahtumaan inertissä orgaanisessa liuottimessa, esimerkiksi eetterissä, kuten tetrahydro-furaanissa, dioksaanissa, dimetoksietaanissa jne., lämpötilara-joissa välillä noin 50-150°C, edullisesti liuottimen palautusjääh-dytyslämpötilassa. Yhdisteitä, joisa R2 on alkyyli, voidaan valmistaa 1-(2-hydroksi-3-n-alkoksipropyyli)piperatsiinin reaktiolla sopivan alkyylihalogenidin kanssa käyttäen edellä kuvattuja reaktio-olosuhteita bentsyylihalogenidin reaktiolle.

Kaavan I mukaisten (R2,R^)-substituoitujen piperidiini-yhdisteiden, joissa R^ on aminometyyli, valmistus toteutetaan saattamalla sopiva 4-R2~4-syaanipiperidiini reagoimaan sopivan 2.3- epoksipropyyli-n-alkyylieetterin kanssa muodostamaan 4-syaa-ni-1-(2-hydroksi-3-n-alkoksipropyyli)-4-R2~piperidiini. 4-syaa-niryhmä pelkistetään sitten helposti aminometyyliksi, esimerkiksi Raney-nikkelillä ja vedyllä. Reaktio toteutetaan lämpötilassa välillä noin 40-140°C inertissä orgaanisessa liuottimessa, kuten 6 74958 eetterissä, esim. tetrahydrofuraanissa, dioksaanissa, dimetoksi-etaanissa ja samankaltaisissa liuottimissa.

(1*2/) -substituoitujen piperidiiniyhdisteiden, joissa on karboksiamidiryhmä, valmistus toteutetaan sopivan 2,3-epoksipropyyli-n-alkyylieetterin reaktiolla R2~substituoidun 4-karboksiamidipiperidiinin kanssa käyttäen edellä kuvattuja reak-tiomenetelmiä. Haluttaessa 4-karboksiamidi-l-(2-hydroksi-3-n-alkoksipropyyli)piperidiiniä voidaan käyttää välituotteena valmistettaessa vastaavia 4-aminometyyli-substituoituja yhdisteitä pelkistämällä 4-karboksiamidoryhraä metallihydridillä, kuten li-tiumaluminiumhydridillä tai natrium-bis(2-metoksietoksi)aluminium-hydridillä jne., tavallisesti lämpötilassa välillä noin 25-100°C inertissä orgaanisessa liuottimessa, kuten bentseenissä, toluee-nissa, ksyleenissä jne.

Kaavan I mukaisten uusien substituoitujen piperatsiinien ja piperidiinien farmaseuttisesti hyväksyttäviä happoadditiosuo-loja voidaan helposti valmistaa saattamalla vapaa emäs kosketukseen sopivan mineraali- tai orgaanisen hapon kanssa joko vesipitoisessa liuoksessa tai sopivassa orgaanisessa liuottimessa esimerkiksi alemmassa alkanolissa, jossa on 1-6 hiiliatomia. Kiinteä suola voidaan sitten saada saostamalla tai haihduttamalla liuotin. Farmaseuttisesti hyväksyttävät happoadditiosuolat käsittävät esimerkiksi hydrokloridin, hydrobromidin, hydrojodidin, sulfaatin, bisulfaatin, nitraatin, fosfaatin, asetaatin, laktaa-tin, maleaatin, fumaraatin, sitraatin, tartraatin, sukkinaatin, glukonaatin, metaanisulfonaati jne.

Kaavan I mukaiset yhdisteet ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävät happoadditiosuolat ovat käyttökelpoisia immuuni-reaktion säätelijöinä lämminverisissä eläimissä. Nämä yhdisteet ovat sentähden käyttökelpoisia tilojen, kuten reumaattisen niveltulehduksen ja muiden sairauksien, joihin liittyy immuuni-puute yhtyneenä tulehdukseen, hoitoon. Kuten tunnettu yhdiste Levamisole, jota käytetään reumaattisen niveltulehduksen hoitoon, keksinnön mukaisesti valmistetut yhdisteet toimivat immuunivasteen säätelijöinä kohteessa, ja siten lievittävät piilevää im-muunihäiriötä pitämällä yllä immuuniuden toimivuutta. Lisäksi, 7 74958 näiden uusien yhdisteiden tehokkuus immuuniuden säätelijöinä tekee ne käyttökelpoisiksi ylläpitämään immuunivasteen lämminverisessä eläimessä, lisäämään vastustuskykyä kasvaimia vastaan; yhdisteet toimivat aktivoimalla kohteen luonnollista immuunijärjestelmää kasvaimien torjumiseksi. Kaavan I mukaisia yhdisteitä tai niiden farmaseuttisesti hyväksyttäviä happoadditiosuoloja annetaan potilaalle tavanomaisia teitä, kuten suun kautta tai parenteraalisesti, annoksina välillä noin 0,10-75 mg/kg kehon painoa päivässä, edullisesti noin 0,15 - noin 15 mg/kg kehon painoa päivässä on sopiva. Optimiannoksen hoidon tarpeessa olevalle yksittäiselle potilaalle määrää kuitenkin hoidosta vastuussa oleva henkilö: yleensä aluksi annetaan pienempiä annoksia ja sen jälkeen lisätään asteittain sopivimman annoksen määrittämiseksi.

Tämä voi vaihdella nimenomaisen yhdisteen ja hoidettavan potilaan mukaan. Tässä suhteessa hoidettavan potilaan immuunikompe-tenssia voidaan seurata antamisen jälkeen käyttäen alalla yleisiä menetelmiä ja määrittää potilaan reaktio.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää farmaseuttisissa valmisteissa, jotka sisältävät yhdisteen tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävän happoadditiosuolan yhdessä farmaseuttisesti hyväksyttävän kantajan tai jatkoaineen kanssa. Sopivia farmaseuttisesti hyväksyttäviä kantajia ovat inertit kiinteät täyteaineet tai laimentimet ja steriilit vesipitoiset tai orgaaniset liuokset. Aktiivista yhdistettä on läsnä tällaisissa farmaseuttisissa yhdistelmissä määrissä, jotka ovat riittäviä antamaan halutun annoksen edellä kuvatuissa rajoissa. Suun kautta annettavat yhdisteet voidaan siten yhdistää sopivaan nestemäiseen tai kiinteään kantajaan tai laimentimeen kapseleiden, tablettien, jauheiden, siirappien, liuosten, suspensioiden jne. muodostamiseksi. Haluttaessa voivat farmaseuttiset yhdistelmät sisältää lisäaineita, kuten mausteaineita, makeutusaineita, tukiaineita jne. Parente-raalista käyttöä varten yhdisteet voidaan yhdistää steriilien vesipitoisten tai orgaanisten väliaineiden kanssa muodostamaan injektoitavia liuoksia tai suspensioita. Esimerkiksi voidaan käyttää kaavan I mukaisten yhdisteiden liuoksia seesami- tai maapähkinäöljyssä, vesipitoisessa propyleeniglykolissa jne., samoin kuin 8 74958 yhdisteiden vesipitoisia liuoksia tai vesiliuokoisia farmaseuttisesti hyväksyttäviä happoadditiosuoloja. Tällä tavalla valmistettuja injektoitavia liuoksia voidaan sitten antaa laskimonsisäisesti, ruiskeena, ihonalaisesti tai lihaksensisäisesti, las-kimonsisäisen ja ruiskeena antotavan ollessa edullisia.

Keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden immuuni-säätelyaktiivisuus voidaan määrittää farmakologisin standardi-testein, kuten in vitro-stimuloimalla hiiren kateenkorvasolujen, joita on viljelty Concanavalin A:n (Con A) läsnäollessa lymfosyyttien lisäkasvua käyttäen V.J. Merluzzi et ai'in yleistä arviointimenetelmää, ks. Journal of Clinical and Experimental Immunology, Volyme 22, (1975) 486. Tässä tutkimuksessa todettiin kolme erilaista tasoa huippuaktiivisuudelle lymfosyyttistimulaation määrityksessä (LSA) yhdisteille, jotka saatettiin arvioitaviksi, nimittäin ne, jotka ovat samanlaisia kuin Con A yksinään; ne, jotka ovat parempia verrattuna Con A:n aktiivisuuteen mutta huonompia kuin levamisole, tässä käytetty standardivertailuaine; ja ne, joilla on levamisolen kanssa samanlainen aktiivisuus. Yhdisteitä pidetään aktiivisina näitä tarkoituksia varten, jos ne ovat parempia kuin Concanavalin A.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden immuunisäätelyaktiivisuus voidaan määrittää myös kasvaimen estomenetelmällä esimerkiksi sarkooma 180 J-mallissa. Tässä testissä lisääntynyt elinikä (%ILS) määritettiin ryhmälle naaraspuolisia CD-l-hiiriä (20-25 g). Hiirille annettiin intraperitonaalisesti 106 S-180 J-so-luja, jotka olivat 5-8 päivän vanhoja. Seuraavana päivänä kun niihin oli istutettu kasvain, hiiret saivat 0,1 ml testiyhdistettä, joka oli muodostettu Tween-glyseroliin halutussa annosmäärässä ja niitä tarkkailtiin kuolemaan asti tai 40 päivää, kumpi sitten ensin tapahtuikin. Lisääntynyt elossaoloaika määritettiin sitten lääkeaineella käsiteltyjen hiirien keskimääräisen elossaoloajän ja ei-käsiteltyjen vertailuryhmän hiirien keskimääräisen elossaoloa jän suhteesta.

Eräs lisätesti tätä tarkoitusta varten on CaD2 adeno- karsinoomamalli. Tämän mallin mukaisesti ryhmään naaraspuolisia 2 B6D2Fl-hiiriä istutettiin kylkeen ihonalaisesti 1 m in palasia 9 74958

CaD2~maitorauhassyöpäkasvainta. 15 päivän kuluttua primaarikas-vain poistettiin kirurgisesti. Testiyhdistettä annettiin sitten suun kautta halutussa annosmäärässä ja eläimiä tarkkailtiin kuolemaan asti tai 100 päivää, kumpi ensin tapahtuukin. Lisääntynyt elossaoloaika määritettiin sitten lääkeaineella käsiteltyjen hiirien keskimääräisen elossaoloajän ja ei-käsiteltyjen vertailuryhmän hiirien keskimääräisen elossaoloajän suhteesta.

Sarkooma 180J-malli kasvaimen hylkimisen arvioimiseksi Kuuden naaraspuolisen CD-l-hiiren (20-25 g) ryhmä sai g intraperitonaalisesti 10 S-180J-soluja, jotka olivat 5-8 päivän vanhoja. Seuraavana päivänä kasvaimen istuttamisesta hiiret saivat 0,1 ml testiyhdistettä, joka oli valmistettu rasvaemul-siokantimeen "Intralipid" (Cutter laboratoriot) liuottamalla lääke pieneen määrään alkoholia ja lisäämällä tämä liuos "Intra-lipid":iin halutussa annosmäärässä ja hiiriä tarkkailtiin kuolemaan asti tai 40 päivää, kumpi ensin tapahtuneekin. Tulokset annetaan lisääntyneen eliniän prosenttina (% ILS), määritettynä seuraavasti: % ILS = —~-C) x 100

Se jossa S = lääkkeellä hoidettujen hiirien keskimääräinen elinaika; ja Se = vertailuhiirien keskimääräinen elinaika.

Edellä kuvatusta testimenetelmästä saadut tulokset olivat seuraavat:

Esimerkki_% ILS_Annostus (mg/kq) 3 64 1 4 73 15 5 54 64 9 25 75 11 89 75 12 26 0,6 14 32 15 16 78 16 17 88 15 18 115 16 10 74958

Esimerkkien 3, 6, 8, 9, 11, 12, 13 ja 14 yhdisteiden immuunisäätelyaktiivisuus arvioitiin määrittämällä niiden kyky stimuloida in vitro hiirien kateenkorvasolujen, jotka on viljelty Concanavalin A:n (Con A) läsnäollessa, imusolujen lisäkasvua käyttämällä V.J. Merluzzi'in et ai. menetelmää, pääasiallisesti kuten on kuvattu julkaisussa Journal of Clinical and Experimental Immunology, Voi. 22 (1975) 486. Solut olivat peräisin 6-8 viikon ikäisistä urospuolisista C57Bl/6-hiiristä, joita toimittaa Jackson Laboratories of Bar Harbor, Maine ja Con A saatiin firmasta Sigma Chemicals of St. Louis, Missouri. Jokainen soluviljely (joka käsitti 0,10 ml kateenkorvasolujen varastoliuosta, 0,05 ml Con A-varastoliuosta ja 0,05 ml lääke-aineliuosta) suoritettiin nelinkertaisena ja solujen lisäkasvu mitattiin 48 tunnin inkuboinnin jälkeen 37°C:ssa lisäämällä jo- 3 kaiseen viljelyyn H-tymidiiniä (0,01 ml, jonka spesifinen aktiivisuus on 1,9 C/mM ja jota toimittaa Schwarz-Mann, Inc. of 3

Orangeburg, N.Y.) ja määrittämällä sitten H-tymidiinin yhdistyminen soludeskoksiribonukleiinihappoon (DNA) käyttäen radio-aktiivisuusarviointia nestetuikelaskimella. Tällä tavalla saadut tulokset ilmaistaan kvantitatiivisesti keskimääräisinä laskenta- 3 arvoina minuuttia kohti (cpm) H-tymidiinille, joka on yhdistynyt kullakin lääkeainetasolla. Tällä perusteella todettiin kolme eri huippuaktiivisuustasoa tässä lymfosyyttien stimulointimää-rityksessä (LSA) ja nämä määritellään seuraavassa osoitetulla tavalla, nimittäin, niille tasoille, jotka olivat samanarvoisia Con A:n kanssa yksinään (6000 - 300 cpm) annettiin negatiivinen arvo tai nollataso niille, jotka olivat aktiivisuudeltaan parempia kuin Con A (10000 - 700 cpm) mutta vähemmän aktiivisia kuin levamisole, annettiin + -taso; kun taas niille, jotka ovat samanarvoisia levamisolen kanssa (30000 - 900 cpm), annettiin ++-taso. Pienimmät tehokkaat pitoisuudet (MEC, minimum effektive concentrations) määritettiin +-aktiivisuustasolla.

11 74958

Huippu-aktiivisuus

Asimprkk 1_Aktiivisuus-taso Lääkeaineen pitoisuus (ytg/ml) 3 + 0,10 6 + 0,01 8 + 0,01 9 + 0,30 11 + 0,30 12 + 0,10 13 + 0,30 14 ++ 0,04

Levamisole ++ 28

Voimakkuus + -aktiivisuustasolla

Esimerkki_MEC (pq/ml)_ 3 0,004 6 < 0,004 8 < 0,004 9 0,04 11 < 0,004 12 0,10 13 0,004 14 << 0,004

Levamisole 1,0

CaD2-adenokarsinooma-malli kasvaintenvastaisen aktiivisuuden määrittämiseksi B6D2FI-naaraspuolisiin hiiriin istutettiin ihonalaisesti 2 kylkeen 1 mm osasia CaD2-maitorauhasadenokarsinoomaa. Kasvaimen annettiin kasvaa ja 15 päivän kuluttua suoritettiin leikkaus primaarikasvaimen poistamiseksi. Testiyhdistettä annettiin suun kautta ja eläimiä tarkkailtiin kuolemaan asti tai 100 päivää, kumpi sitten tapahtui ensin. Keskimääräinen henkiinjäämisaika määritettiin vertailuryhmälle ja lääkkeelle käsitellyille eläimille ja ILS-prosentti, määriteltynä kuten edellä, määritettiin. l-bentsyyli-4-(2-hydroksi-3-bentsyylioksipropyyli)piperatsiinil-le (esimerkki 14) saadut tulokset olivat seuraavat:

Annos (mg/kg)_% ILS

2,5 81 10 39 40 32 Tätä keksintöä valaistaan lähemmin seuraavin esimerkein.

12 74958

Esimerkki 1

Allyyli-n-heksadekyylieetteri (lähtöaine) n-heksadekanolia (24,2 g, 0,1 moolia) lisättiin suspensioon, jossa oli natriumhydridiä (9,6 g 50-%:sta dispersiota mineraaliöljyssä 0,2 moolia) dimetyyliformamidissa (200 ml), ja kuumennettiin 50 °C:ssa 30 minuuttia. Sitten lisättiin allyy-libromidia (24,2 g, 0,2 moolia) ja seosta kuumennettiin 90 °C:ssa 5 tuntia. Reaktioseos jäähdytettiin, laimennettiin natriumklori-din (300 ml) kyllästetyllä liuoksella, ja uutettiin eetterillä (2 x 300 ml). Yhdistetyt eetteriuutteet pestiin natriumkloridin (200 ml) kyllästetyllä liuoksella, suodatettiin, kuivattiin magnesiumsulfaatilla, käsiteltiin aktiivihiilellä, suodatettiin ja haihdutettiin alennetussa paineessa öljyksi. Saatu öljy puhdistettiin absorboimalla se piihappogeelillä, panemalla piihappo-geeli sintrattuun lasisuodattimeen ja eluoimalla tuote heksaanil-la (7 x 200 ml) ja sen jälkeen tolueenilla (4 x 200 ml). Haihduttaminen antoi puhtaan eetterin (14 g, 50 %:n saalis): NMR (CDCl^) 3,40 (t, 2, -CH2-0-CH2CH=CH2), 3,92 (d, 2, -0-CH2CH=CH2), 4,95 -5,38 (m, 2, =CH2) ja 5,58 - 6,20 (m, 1, -CH=CH2).

Esimerkki 2 2,3-epoksipropyyli-n-heksadekyylieetteri (lähtöaine)

Allyyli-n-heksadekyylieetteriä (37 g, 0,13 moolia) liuotettiin metyleenikloridiin (200 ml) ja käsiteltiin m-kloori-perbentsoehapolla (31 g, 0,18 moolia) huoneen lämpötilassa 16 tuntia. Lisättiin vielä m-klooriperbentsoehappo (2,0 g, 0,01 moolia) ja seosta sekoitettiin vielä 16 tuntia. Seos suodatettiin sitten, käsiteltiin natriumsulfiitin kyllästetyllä liuoksella ja sekoitettiin 2 tuntia. Metyleenikloridikerros erotettiin, pestiin natriumbikarbonaatin kyllästetyllä liuoksella (4 x 500 ml) ja vedellä (500 ml), kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin ja haihdutettiin alennetussa paineessa halutuksi epoksidik-si, joka jähmetettiin jäähdyttäen (35 g, 95 %:n saalis): sp.

30 - 31,5 °C; NMR (CDCl^) 1,3 (S, 28, alifaattinen metyleeni), 2,55 (d - d, 1, epoksidi), 2,73 (t, 1, epoksidi) ja 3,03 (m, 1, epoksidi).

13 74958

Esimerkki 3 l-bentsyyli-4-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyyli)- piperatsiini 2,3-epoksipropyyli-n-heksadekyylieetteriä (2,0 g, 0,0067 moolia) ja 1-bentsyylipiperatsiinia (2,03 g, 0,011 moolia) yhdistettiin ja kuumennettiin 180 °C:ssa 20 minuuttia. Saatu seos liuotettiin asetoniin ja jäähdytettiin kuivassa jää/asetoni-hautees-sa. Saadut kiinteät aineet suodatettiin, liuotettiin eetteriin ja käsiteltiin kaasumaisella kloorivetyhapolla. Toivottu amiini-hydrokloridi saatiin haihduttamalla eetteriliuos ja uudelleen-kiteyttämällä saatu kiinteä aine isopropyylialkoholista (0,8 g, 13 %: n saalis): sp. 237 - 238 °C; NMR ZT(CD3) 2S07 1,32 (S, 28, alifaattinen metyleeni) ja 4,55 (S, 2, Ph-CH2~N) .

Analyysi:

Laskettu c3()H5402N2 · 2HC1 · 1/2 H20:lle: C, 64,72? H, 10,32? N, 5,03 Löydetty: C, 64,87? H, 10,22; N, 5,00.

Esimerkki 4 1-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyyli)piperatsiini l-bentsyyli-4-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyyli)-piperatsiinihydrokloridia (8 g, 0,0146 moolia) liuotettiin toluee-niin (100 ml), metanoliin (100 ml) ja tetrahydrofuraaniin (700 ml) ja jaettiin kolmeksi 300 ml:n annokseksi. Jokaista annosta hydrat-tiin yli yön huoneen lämpötilassa Parr-ravistimessa käyttäen 10-%:sta palladium/hiili-katalyyttiä (2 g) ja 50 psigrn vedyn painetta. Katalyytti suodatettiin pois ja suodos haihdutettiin alennetussa paineessa kiinteäksi aineeksi, joka hierrettiin asetonilla ja suodatettiin, jolloin saatiin otsikon yhdiste kokonaissaalis 2,9 g (43 %), sp. 230°C (hajoaa).

Analyysi:

Laskettu C23H4g02N2·2HC1:lie: C, 60,37; H, 11,01; N, 6,12 Löydetty: C, 60,26; H, 10,71; N, 5,97.

74958 14

Esimerkki 5 l-metyyli-4-(2-hydroksi-n-heksadekyylioksipropyyli)-piperatsiini

Seuraten esimerkin 3 menettelyä saatettiin 2,3-epoksipro-pyyli-n-heksadekyylieetteri reagoimaan 1-rr.etyylipiperatsiinin kanssa, jolloin muodostui l-metyyli-4-(2-hydroksi-n-heksadekyy-lioksipropyyli)-piperatsiini, sp. 209-211°C.

Analyysi:

Laskettu c24H50O2N2 ’2HC1 ' lle: C, 59,98; H, 11,12; N, 5,82 Löydetty: C, 59,80; H, 10,88; N, 5,70.

Esimerkki 6 l-bentsyyli-4-(2-hydroksi-3-n-oktadekyylioksipropyyli)-piperatsiini

Seuraten esimerkkien 1-3 menettelyä saatettiin 2,3-epok-sipropyyli-n-oktadekyylieetteri ja 1-bentsyylipiperatsiini reagoimaan, jolloin muodostui l-bentsyyli-4-(2-hydroksi-3-n-okta-dekyylioksipropyyli)-piperatsiini, sp. 235-236°C.

Analyysi:

Laskettu: C32H58°2N2’2HCl* 3/4H20:lle C, 65,23; H , 10,52; N, 4,75 Löydetty: C, 65,39; H, 10,26; N, 4,75.

Esimerkki 7 1-(4-klooribentsyyli)-4-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksi-propyyli)piperatsiini

Seuraten esimerkin 5 menettelyä, saatettiin 1-(2-hydroksi- 3- n-heksadekyylioksipropyyli)piperatsiini reagoimaan 4-kloori-bentsyylikloridin kanssa, jolloin muodostui 1-(4-klooribentsyyli)- 4- (2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyyli)piperatsiini, sp. 237-239°C.

Analyysi:

Laskettu C^qH^^^CI ' 2HC1 · 1/4^0: lie : C, 61,42; H, 9,53; N, 4,78 Löydetty: C, 61,39; H, 9,10; N, 4,75.

Esimerkki 8 1-(4-metyylibentsyyli)-4-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksi-propvvli)piperatsiini

Seuraten esimerkin 5 menettelyä, saatettiin 1-(2-hydroksi- lc 74958 15 3-n-heksadekyylioksipropyyli)piperatsiini reagoimaan 4-metyyli-bentsyylikloridin kanssa, jolloin muodostui 1-(4-metyylibentsyy-li)-4-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyyli)piperatsiini, sp. 238-239°C.

Analyysi:

Laskettu c31H56°2N2’2HC1'3/4HC1:lle: C, 64,73; H, 10,42; N, 4,87 Löydetty: C, 64,75; H, 10,36; N, 4,96 Esimerkki 9 1-(4-fluoribentsyyli)-4-(2-hydroksi-3-n-heksadekyyliok-sipropyyli)piperatsiini

Seuraten esimerkin 5 menettelyä saatettiin 1-(2-hydroksi- 3-n-heksadekyylioksipropyyli)piperatsiini reagoimaan 4-fluori-bentsyylikloridin kanssa, jolloin muodostui 1-(4-fluoribentsyyli) -4-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyyli)piperatsiini, sp. 242°C (hajoaa).

Analyysi:

Laskettu C3qH53°2N2F " 2HC^ ’ l/4H2°:He : C, 63,20; H, 9,81; N, 4,91 Esimerkki 10 1-(4-metoksibentsyyli)-4-(2-hydroksi-3-n-heksadekyyli-oksipropyyli)piperatsiini

Seuraten esimerkin 5 menettelyä saatettiin 1-(2-hydroksi- 3-n-heksadekyylioksipropyyli)piperatsiini reagoimaan 4-metoksi-bentsyylikloridin kanssa, jolloin muodostui 1-(4-metoksibentsyyli) -4-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyyli)piperatsiini, sp. 233-245°C.

Analyysi:

Laskettu C0, Η,,Ο.Ν., * 2HC1 * 1/4H_0: lie : 31 56 3 2 2 C, 63,95; H, 10,13; N, 4,81 Löydetty: C, 63,74; H, 9,88; N, 4,78.

Esimerkki 11 1-bentsyyli-4-(2-hydroksi-3-n-dodekyylioksipropyvli)-piperatsiini

Seuraten esimerkkien 1-3 menettelyä saatettiin 2,3-epoksi-propyyli-n-dodekyylieetteri ja 1-bentsyylipiperatsiini reagoimaan, jolloin muodostui l-bentsyyli-4-(2-hydroksi-3-n-dodekyylioksipro-pyyli)piperatsiini, sp. 239-239°C (hajoaa) 16 74958

Analyysi:

Laskettu C_CH.,0oN ' 2HC1:lle: 26 46 2 2 C, 63,53; H, 9,84; N, 5,70 Löydetty: C, 63,88; H, 9,23; N, 5,63.

Esimerkki 12 1-(4—fluoribentsyyli)-4-(2-hydroksi-3-n-dodekyylioksi-propyyli)piperatsiini

Seuraten esimerkkien 4 ja 5 menettelyä, muutettiin 1-bents-yyli-4-(2-hydroksi-3-n-dodekyylioksipropyyli)piperatsiini 1-(2-hydroksi-3-n-dodekyylioksipropyyli)piperatsiiniksi hydraamalla käyttäen palladium/hiili-katalyyttiä. Hydraustuote saatettiin reagoimaan 4-fluoribentsyylikloridin kanssa, jolloin muodostui 1-(4—fluoribentsyyli)-4-(2-hydroksi-3-n-dodekyylioksipropyyli)piperatsiini, sp. 243-245°C.

Analyysi:

Laskettu 0_N_F*2HC1*ΗΛ0:11β: 26 45 2 2 2 C, 59,19; H, 9,36; N, 5,31 Löydetty: C, 59,35; H, 9,25; N, 5,79.

Esimerkki 13 l-fenyyli-4-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyyli)piperatsiini

Seuraten esimerkin 3 menettelyä saatettiin 2,3-epoksipropyy-li-n-heksadekyylieetteri ja 1-fenyylipiperatsiini reagoimaan, jo-loin muodostuu l-fenyyli-4-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyy-li)piperatsiini, sp. 195-196°C.

Analyysi:

Laskettu C29H52°2N2*2HC1:lle: C, 65,27; H, 10,20; N, 5,25 Löydetty: C, 65,58; H, 9,99; N, 5,45.

Esimerkki 14 l-bentsyyli-4-(2-hydroksi-3-bentsyylioksipropyyli)pipe-ratsiinidihydrokloridi

Natriumhydridiä (4,8 g, 0,2 moolia, 50-%:sena dispersiona mineraaliöljyssä) lisättiin typpiatmosfäärissä huoneen lämpötilassa bentsyylialkoholiin (21,6 g, 0,2 moolia) 150 ml:ssa kuivaa dimetyyliformamidia. Suspensiota sekoitettiin huoneen lämpötilas- 17 74958 sa 30 minuuttia ja kuumennettiin sitten 60°C:ssa 30 minuuttia. Allyylibromidia (24,2 g, 0,2 moolia) lisättiin suspensioon tiputtaen ja sekoittaen 50°C:ssa. Reaktioseosta kuumennettiin typ-piatmosfäärissä 90°C:ssa viisi ja puoli tuntia, jäähdytettiin ja sekoitettiin huoneen lämpötilassa yli yön. Dimetyyliformamidi otettiin talteen pyörivällä haihduttimella ja saatu öljy uutettiin eetterillä, kuivattiin natriumsulfaatilla ja eetteri haihdutettiin pois. Saatu öljy puhdistettiin piihappogeelikolonnissa käyttäen heksaania (500 ml) mineraaliöljyn poistamiseksi, jota seurasi eluointi metyleenikloridilla (750 ml) halutun tuotteen saamiseksi. Liuottimen haihduttaminen antoi allyylibentsyylieet-terin vaaleankeltaisena nesteenä, 16 g, 54 %:n saalis.

Allyylibentsyylieetteri (1,50 g, 0,01 moolia) liuotettiin 36 ml:aan metyleenikloridia ja käsiteltiin m-klooriperbentsoeha-polla (4,10 g, 0,02 moolia) huoneen lämpötilassa 17 tuntia. Seos suodatettiin sitten ja suodokseen lisättiin 100 ml 5-%:ista nat-riumsulfiitiliuosta, jota seurasi 50 ml:n kyllästettyä natriumbikarbonaattia lisääminen. Metyleenikloridikerros erotettiin, pestiin kolme kertaa natriumsulfaatilla ja kerran vedellä ja kuivattiin natriumsulfaatilla. Metyleenikloridin poistamiseksi jälkeen tyhjössä saatiin 2,3-epoksipropyylibentsyylieetteriä kullankeltaisena öljynä, 1,44 g, 87 %:n saalis.

2,3-epoksipropyylibentsyylieetteri (1,22 g, 0,0074 moolia) ja 1-bentsyylipiperatsiini (1,31 g, 0,0074 moolia) yhdistettiin ja kuumennettiin typpiatmosfäärissä 150°C:ssa 2,5 tuntia. Reak-tioseos laimennettiin 400 ml:ksi dietyylieetterillä ja vedetöntä kloorivetykaasua pulputettiin liuoksen läpi, samalla kun liuosta sekoitettiin ja jäähdytettiin. Muodostunut sakka suodatettiin, pestiin dietyylieetterillä ja kuivattiin fosforipentoksidilla tyhjössä. Saadut kiintoaineet liuotettiin palautusjäähdyttäen 75 ml:aan isopropanolia, liuos suodatettiin, haihdutettiin 30 ml:n tilavuuteen ja annettiin hitaasti jäähtyä. Saadut kiteet rikottiin, suodatettiin, pestiin kylmällä isopropanolilla ja tyhjökuivattiin fosforipentoksidilla, jolloin saatiin otsikkoyhdiste, 2,18 g, 71 %:n saalis, sp. 215-216,5°C.

ie 74958

Analyysi:

Laskettu c2iH28N2°2·2HC1:lie: C, 61,02; H, 7,31; N, 6,78 Löydetty: C, 60,48; H, 7,20; N, 6,75.

Esimerkki 15 (1ähtöaine) 4-syaani-l-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyyli)-4- fenyylipiperidiini 4-syaani-4-fenyylipiperidiini (1,1 g, 0,0059 moolia) ja 2,3-epoksipropyyli-n-heksadekyylieetteri (1,6 g, 0,0056 moolia) yhdistettiin ja kuumennettiin 185°C:ssa 30 minuuttia. Jäähdyttämisen jälkeen lisättiin etyyliasetaattia (20 ml) ja asetonitrii-liä (20 ml) ja saatu sakka koottiin saostamalla (1,6 g, 62 %:n saalis): sp. 69-70°C; IR (KBr) 2227 cm”1.

Esimerkki 16 4-aminometyyli-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyyli)- 4-fenyylipiperidiinihydrokloridi 4-syaani-l-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyyli)-4-fenyylipiperidiiniä (1,5 g, 0,003 moolia) liuotettiin seokseen, jossa oli tetrahydrofuraania (50 ml) ja ammoniakilla kyllästettyä etanolia (3 ml). Lisättiin Raney-nikkeliä (0,8 g) ja seosta hyd-rattiin 50 psig:issä (H2> 2 tuntia. Seos suodatettiin sitten ja haihdutettiin alennetussa paineessa vahamaiseksi kiintoaineeksi. Tämä kiintoaine liuotettiin metyleenikloridiin, käsiteltiin kaasumaisella kloorivetyhapolla ja haihdutettiin jälleen kiintoaineeksi. Puhdas tuote saatiin uudelleen kiteyttämällä isopro-pyylialkoholista (1,0 g, 59 %:n saalis): sp. 227-228°C.

Analyysi:

Laskettu C01H_ O N *2HC1:lle: 31 56 2 2 C, 66,29; H, 10,41; N, 4,99 Löydetty: C, 66,18; H, 10,40; N, 5,18.

Esimerkki 17 4-aminometyy1i-(2-hydroks i-3-n-oktadekyy1ioks ipropyy1i)- 4-fenyylipiperidiini

Seuraten esimerkkien 15 ja 16 menettelyä saatettiin 4-syaani-4-fenyylipiperidiini reagoimaan 2,3-epoksipropyylioktade-kyylieetterin kanssa ja tuote pelkistettiin, jolloin muodostui 19 74958 4-aminometyyli-l-(2-hydroksi-3-n-oktadekyylioksipropyyli)-4-fenyylipiperidiini, sp. 223-224°C.

Analyysi:

Laskettu c33H60O2N2 *2HC1'2 *25H2°:lle: C, 62,88? H, 10,63; N, 4,44 Löydetty: C, 62,96? H, 10,25; N, 4,56.

Esimerkki 18 4-karboksiamidi-l-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipro-pyyli)piperidiini

Isonipekotiniamidi (0,7 g, 0,0055 moolia) ja 2,3-epoksi-propyyli-n-heksadekyylieetteri (1,49 g, 0,005 moolia) yhdistettiin ja kuumennettiin 180°C:ssa 30 minuuttia. Reaktioseos jäähdytettiin, lisättiin etyyliasetaattia (20 ml) ja saadut kiintoaineet erotettiin suodattamalla. Uudelleen kiteyttäminen kuumasta etyyliasetaatista (15 ml) antoi puhtaan tuotteen (1,6 g, 75 %:n saalis): sp. 97-98°C; ir (KBr) 1653 cm Analyysi:

Laskettu :He: C, 70,37; H, 11,81; N, 6,57 Löydetty: C, 69,90; H, 11,42; N, 6,50.

Esimerkki 19 4-aminometyyli-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyyli)-piperidiinihydrokloridi 4-karboksiamidi-l-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyyli)-piperidiiniä (1,1 g, 0,0026 moolia) liuotettiin tolueeniin (20ml) ja lisättiin hitaasti 15 minuutin aikana natrium-bis-(2-metoksi-etoksi)aluminiumhydridin (3,5 ml) 70-%:nen liuos. Reaktioseosta kuumennettiin 80°C:ssa 16 tuntia ja etyyliasetaattia (10 ml) ja sitten vettä (20 ml) lisättiin sekoittaen tiputtaen, mitä seurasi uuttaminen eetterillä (50 ml). Eetteriuute pestiin vedellä (2 x 50 ml), kuivattiin magnesiumsulfaatilla, suodatettiin, muutettiin hydrokloridisuolaksi ja haihdutettiin kiintoaineeksi alennetussa paineessa. Puhdas tuote (0,25 g, 20 %:n saalis) saatiin jälleen-kiteyttämällä kuumasta isopropyylialkoholi/asetonista (1/1): sp. 202°C (hajoaa).

20 7495 8

Analyysi :

Laskettu * 2HC1 ‘ 3/4H20: lie : C, 60,16? H, 11,20; N, 5,61 Löydetty: C , 60,23; H, 10,53; N, 5,55.

Esimerkki 20 1-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyyli)-4-(fenyyli-piperidiini 4-fenyylipiperidiiniä (1,8 g, 0,011 moolia) ja 2,3-epoksi-propyyli-n-heksadekyylieetteriä (2,98 g, 0,01 moolia) yhdistettiin ja kuumennettiin 180°C:ssa 30 minuuttia. Reaktioseos jäähdytettiin, lisättiin asetonia ja seosta sekoitettiin 16 tuntia. Saadut kiintoaineet koottiin ja uudellenkiteytettiin kuumasta asetonista, jolloin saatiin puhdas tuote (2,3 g, 50 %:n saalis): sp. 64-65°C. Analyysi:

Laskettu C3oH53°2N:^e: C, 78,37; H, 11,62; N, 3,05 Löydetty: C, 78,64; H, 11,42; N, 3,26.

Esimerkki 21 1-(2-hydroksi-3-n-oktadekyylioksipropyyli)-4-fenyyli-piperidiini

Seuraten esimerkin 20 menettelyä saatettiin 2,3-epoksi-propyyli-n-oktadekyylieetteri reagoimaan 4-fenyylipiperidiinin kanssa, jolloin muodostui 1-(2-hydroksi-3-n-oktadekyylioksipro-pyyli)-4-fenyylipiperidiini, sp. 170-171°C.

Analyysi:

Laskettu C.j2H5702N*HCl:lle: C, 73,31; H, 11,15; N, 2,67 Löyde.ty: C, 73,57; H, 10,95; N, 2,54.

Esimerkki 22 4-metyyli-(2-hydroksi-3-n-heksadekyylioksipropyyli)-piperidiini

Seuraten esimerkin 20 menettelyä saatettiin 2,3-epoksi-propyyli-n-heksadekyylieetteri reagoimaan 4-metyylipiperidiinin kanssa, jolloin muodostui 4-metyyli-l-(2-hydroksi-3-n-heksade-kyylioksipropyyli)piperidiini, sp. 84-85°C.

2i 74958

Analyysi :

Laskettu C..cH_-0..N*HCl*l/4H-0:lle:

Zb bl Z Z

C, 68,45; H, 12,06; N, 3,19 Löydetty: C, 68,58; H, 12,28; N, 3,09.

Claims (1)

1. 22 7 4 9 5 8 Patenttivaatimus Menetelmä substituoidun piperatsiinin tai piperidiinin valmistamiseksi, jolla on immunoregulatorinen vaikutus ja jolla on kaava R -O-CH -CH-CH -X I 1 e» | L· OH jossa X on r\ r~\/2 -N^y-E2 tai ' R 3 joissa R2 on vety, alkyyli, jossa on 1-3 hiiliatomia, bentsyyli, monosubstituoitu bentsyyli, jolloin substituenttina on kloori, bromi, fluori, alkyyli, jossa on 1-3 hiiliatomia tai alkoksi, jossa on 1-3 hiiliatomia, tai fenyyli; R3 on vety, metyyli, -CH^NH^ tai -CONH^; ja R^ on n-alkyyli, jossa on 10-20 hiiliatomia, tai bentsyyli; sillä edellytyksellä, että kun R^ on bentsyyli, X on 1-R2~piperatsiini ja R2 on bentsyyli; tunnettu siitä, että yhdistettä, jolla on kaava R,-0-CHo-CH-CH. II 1 2 \ / 2 O kuumennettiin sopivan kaavan HX mukaisen l-R2-piperatsiinin tai 4-R2R3-piperidiinin läsnäollessa, sillä ehdolla että, kun R^ on -CH2NH2, kaavan II mukaista yhdistettä kuumennetaan 4-R2~4-syaanipiperidiinin kanssa, jota seuraa syaaniryhmän pelkistäminen -CH2NH2:ksi; ja jos halutaan, kun R^ on -CONH2, pelkistetään kaavan I mukainen yhdiste muodostamaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa R^ on -CH2NH2; ja jos halutaan, saatetaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa X on 1-bentsyylipiperatsiini ja R^ on n-alkyyli, 23 74958 hydraukseen muodostamaan vastaava yhdiste, jossa X on piperat-siini; ja, jos halutaan, kun X on piperatsiini ja on n-alkyyli, saatetaan kaavan I mukainen yhdiste reagoimaan sopivan alkyyli-halogenidin tai substituoidun bentsyylihalogenidin kanssa emäksen läsnäollessa muodostamaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa X on l-R2-piperatsiini ja R2 on n-alkyyli tai substituoitu bentsyy-li; ja, jos halutaan, saatetaan kaavan I mukainen yhdiste kosketukseen farmaseuttisesti hyväksyttävän hapon kanssa muodostamaan sen happoadditiosuola. 24 74958 Förfarande för framställning av en substituerad piperazin eller piperidin med iiranunoregulatorisk effekt och med formeln R1-0-CH2~CH-CH2-X I OH väri X är / \ /-\ /2 -N N-R. eller ' V Vv 2 λ_Λκ 3 i vilka R2 är väte, alkyl med 1-3 kolatomer, bensyl·, mono-substituerad bensyl, varvid substituenton utgörs av klor, brom, fluor, alkyl med 1-3 kolatomer eller alkoxi med 1-3 kolatomer, eller fenyl; R^ är väte, metyl, -CH2NH2 eller -CONH2; och R^ är n-alkyl med 10-20 kolatomer eller bensyl; med det förbehället, att dä R^ är bensyl är X l-R2-piperazin och R2 är bensyl; kännetecknat därav, att en förening med formeln R,-O-CH -CH-CH_ II 1 2 \ / 2 O upphettas i närvaro av en lämplig 1-R2~piperazin eller en 4-R2R3~ piperidin med formeln HX, under förutsättning att, da R^ är -CH2NH2 upphettas en förening med formeln II med en 4-R2~4-cyan-piperidin, varefter följer reduktion av cyangruppen tili -CH2NH2; och, om sä önskas, dä R^ är -CONH2, reduceras föreningen med formeln I för bildande av en förening med formeln I, väri R^ är -CH2NH2; och, om sä önskas, underkastas föreningen med formeln I, väri X är 1-bensylpiperazin och R^ är en n-alkyl, hydrering för bildande av motsvarande förening, väri X är piperazin; och, om sä önskas, dä X är piperazin och R^ är en n-alkyl, bringas